Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Siihen asti meni hyvin, mutta kun tuli puhe palkasta, tunnelma lässähti.
Naisvaltainen ala kunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain töitä IT-alan firmasta, olikohan joku projektipäällikön tai vastaavan paikka. Hastattelijat (2kpl, toimari ja joku toinen mies) pohtivat sitten, että työtehtävän lisäksi voisi hoitaa myös muita hommia, kuten kahvinkeiton, tiskit yms koska olen nainen. Sanoin kiitos ei, enkä tullut valituksi.
Lestadiolaistaustainen firma (ja haastattelijat), joten ei ihme että heidän mielestä nainen kuuluu sinne keittiötoimikuntaan. Huoh. Olen sen jälkeen kiertänyt ko. firman kaukaa.
Työ olisi alkanut kahden viikon päästä Helsingissä, josta olisi pitänyt hankkia väliaikainen asunto neljäksi kuukaudeksi, jonka jälkeen olisi taas pitänyt hankkia asunto uudestaan Tampereelta. Tämä järjestely tuli täysin yllätyksenä haastattelun aikana, sillä luulin hakeneeni työtä Tampereelta, jossa asun vakituisesti. Jouduin tietenkin näyttelemään haastattelussa, että olen kiinnostunut paikasta, jotta en olisi saanut karenssia. Olin enemmän kuin helpottunut, kun haastattelija soitti minulle muutamaa tuntia myöhemmin ja kertoi, etten tullut valituksi. Kaiken kukkuraksi kyseessä oli ns. palkkatukityöpaikka, jossa valtio korvaa osan työnantajan maksamasta palkasta.
Vastavalmistuneena alalta, jolle ei ole juuri töitä tarjolla löysin työpaikkailmoituksen , jossa etsittiin reipasta miestä (olen nainen ja tämä tapahtui 90-luvulla). Hain silti ja pääsin haastatteluun. Ensimmäisenä kysyttiin, olenko kannellut tasa-arvovaltuutetulle. En ollut, olinhan nuori ja naiivi. Sain paikan ja olisi pitänyt tajuta kieltäytyä. Mutta se oli ensimmäinen oikea, koulutusta vastaava työpaikka jonka sain.
Hain aikanaan opiskelujen ohella kesätöihin erittäin kansainväliseen firmaan. Haastattelu sovittiin puhelimitse, ja puhelusta sain ihan positiivisen vaikutelman. Totuus olikin sitten toinen... Samaan haastatteluun oli kutsuttu 15 muuta ja kyseessä olikin ryhmähaastattelu. Sen voi sitten jokainen päätellä, tuliko tällaisesta laumahaastattelusta kovinkaan hedelmällinen. Haastattelun piti toimareina toimiva pariskunta, joiden käyttäytyminen suorastaan halveksui haastateltaviksi kutsuttuja. Ensimmäinen kysymys oli firman perustamiseen ja historiaan liittyvä, täysin tarkkoja pvm ja vuosilukuja halusivat milloin mistäkin käännekohdasta ja kuka sen teki ja miksi.. Sen jälkeen seurasikin usean minuutin tiukka ripitys, kuinka firman historiaan ei ole perehdytty etukäteen jne. Kysymyksissä oli paljon sellaista, mikä olisi pitänyt jo tietää (esim. nippelituotetietoa), vaikka mielestäni ne asiat kuuluisivat vasta perehdytykseen jos tulet valituksi paikkaan. Haastattelussa myös lynkattiin kilpailevaa yritystä, arvosteltiin heidän tuotteitaan ja pyydettiin haastateltavia keksimään markkinointikikkoja, joilla alentaa kilpailijaa. Lisäksi vaadittiin jäämään ylitöihin mitä typerimmistä syistä, vaikka palkkaan eivät lisäkorvauksia suostuneet maksamaan. Piti myös tehdä 'elämän' valintoja tyyliin "sisaruksen häät vai lisätyövuoro viikonloppuna?/ mummosi sairaalassa viimeisillään vai uutta kollegaa tukemassa kun hän ainoa iltavuorossa?" yms. Haastattelu kesti yli 2h.
Viimeisen tunnin ajan vilkuilin vain kelloa ja mietin, miten poistuisin kesken kaiken. En päässyt poistumaan, vaikka mieli teki, sillä meidät oli sijoitettu niin monen oven taakse takatiloihin, että olisi tarvinut kulkuluvallisen saattajan mukaan. En varmaankaan ollut ainut kyseisestä ryhmästä, joka ei paikkaa enää haastattelun jälkeen halunnut :D Sain lopulta paljon paremman paikan. Kauhea kokemus, mutta ollut opettavainen myöhempiä työhaastatteluja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että haastattelussa oli tavallaan "pelon henki" esimiestä kohtaan, joka oli haastattelussa mukana. Kyllähän nyt esimiehellä saa ja pitää olla auktoriteettiä, mutta se jotenkin yhdistettynä siihen, että haastattelussa ei mitenkään kehuttu työpaikkaa sai tunteen, että työilmapiiri on huono.
Melkein,eikun aivan samanlaista kokem.mullakin.Lisään siihen työpaikkakierroksen aikana tehdyn hajuhavainnon sisäilmassa.Home,laho ja kosteuden tunne nosti vilunväreet.Hyi,mikä työpaikka nykyaikana.
Siskoni kävi hevostalleilla haastattelussa. Pitäjinä 2 miestä, joiden hygienia ei ollut parasta laatua... Taukotila täynnä kärpäsiä, keittiö oli mustanaan niitä ja kahvipannu homeessa ja kärpäset sen kimpussa. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi maanisessa vaiheessa oleva haastattelija, joka kehui tylsää huonosti palkattua hommaa paratiisiksi maan päällä.
Tästä on jokunen vuosi aikaa, kun hain yhtä työpaikkaa.Vastasi koulutustani, ja vaikutti hyvältä työpaikalta.Haastattelussa ei tapahtunut mitään erityistä, ihan normaali haastattelu.Paikalla oli useampi henkilö haastattelemassa.Minulle tuli haastattelun aikana kuitenkin tosi"Outo olo", siis että jotain tosi outoa on tämän työpaikan ilmapiirissä....En saanut paikkaa, mutta kuulin pari kuukautta hakemisen jälkeen ystävältäni asian, joka vahvisti tuon tunteen.Ystäväni tunsi ihmisen joka oli ollut jo. työpaikassa töissä ja sanonut itsensä irti kuukauden työsuhteen jälkeen....ystävä ei kertonut syytä, kun ei voinut, mutta sanoi minulle, että aavistuksen oli mennyt oikeaan.Intuitioon kannattaa näköjään luottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun haastattelussa kävi ilmi, että haetaan halpaa työntekijää alemmalla nimikkeellä (toimistoassistentti) tekemään vaativampia hommia (käännöstöitä). Pomo ja johdonsihteeri olivat kummatkin mukana haastattelussa, ja pomo maalaili hienoja kuvia puheissaan siitä, kuinka tämä rooli on aivan upea mahdollisuus. Niin olikin ehkä heille, mutta minulle ei, ihan puistatti se lipevyys. Onneksi olin jo töissä muualla, enkä siis työtön työnhakija, ja kävin haastattelussa lähinnä katsomassa, olisiko se paikka mieluisampi. Ei kiitos!
Kysyi aijonko tulevaisuudessa laihduttaa, vaikka olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (n. 171cm ja 69kg)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse näissä tilanteissa ottanut heti yhteyttä kyseiseen firmaan ja laittanut asiallisen sähköpostin, että helpottaakseni hakuanne niin kerron jo tässä vaiheessa, että aloitan työt toisaalla. Otin toisen vastaan tms. Joskus asia on ollut oikeastikin niin.
Se ettei haastattelijaa selkeästi kiinnosta, töykeys, ilkeä äänensävy/outo äänenpaino.. Ei kiinnosta kysellä, jutella, kiire!!
Kerran oli 2 haastattelijaa ja toinen vain möllötti hiljaa ja tuijotti seinää. 😂
Haastattelija myöhästyi 30 minsaa. En mennyt töihin sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä toivonut etten saisi hakemaani työpaikkaa. Työtähän ei ole mikään pakko vastaanottaa jos se ei enää syystä tai toisesta kiinnostakaan. Tällainen ongelma taitaa koskettaa ainoastaan niitä jotka ovat työttömiä ja haluavatkin maata kotona nostaen työttömyysrahoja.
Jollet tiedä niin..
Työttömän on pakko ottaa työ vastaan tai pääsee nauttimaan karenssista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Mulle on kelvannut huonokin työ, koska sitä kautta saa paremman sata kertaa helpommin kun kortistosta käsin.
Mutta eroon kammottavasta työpaikasta et pääse, muuta kuin löytämällä uuden.
Varmasti pääsee, alkaa vaikka myöhästellä tai olla pois töistä ilmoittamatta.
Työhaastattelussa minulta kysyttiin, haittaako minua kiireen ja paineen alla työskentely. Työnkuvasta painottivat koko ajan vain sitä, että on kiire ja töitä on aivan liikaa, ja deadlinet alunperinkin liian tiukat ja painostusta tulee koko ajan ylemmiltä tahoilta. Kertoivat, kuinka toinen heistä oli lähetellyt työsähköpostia edellisenä iltana puolenyön aikaan.
ytutyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Mulle on kelvannut huonokin työ, koska sitä kautta saa paremman sata kertaa helpommin kun kortistosta käsin.
Mutta eroon kammottavasta työpaikasta et pääse, muuta kuin löytämällä uuden.
Varmasti pääsee, alkaa vaikka myöhästellä tai olla pois töistä ilmoittamatta.
Sehän taas tietää karenssia, kun omalla käytöksellä on aiheuttanut irtisanomisen. Sen lisäksi tuleva työnantaja voi soittaa tuolle esimiehelle, joten käytös kapsahtaa omaan nilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tanskalainen huonekaluketju. Naishaastattelija oli ihan asiallinen. Kolmekymppinen nuorimies taas keikkui tuolillaan koko haastattelun ajan (joka kesti 1,5 tuntia) ja kyseli asiattomia mm. liittyen siviilisäätyyni. Soppari oli tietysti joku loistava 8h/vko. Olisin halunnut huutaa JESSS kun soittivat ja kertoivat, ettei valinta kohdistunut minuun. :-)
Toinen oli helsinkiläinen matkamuistomyymälä. Puljun omistaja haukkui kaikki silloiset työntekijänsä surkeiksi myyjiksi ja vaati, että osaisin esitellä kymmenellä kielellä pannunalusia. Ei olisi ollut iso homma töihin mennessä opetella tuntemattomia sanoja, kun kuitenkin osaan sujuvasti montaa kieltä. Mutta kun en tiennyt mikä se pannunalunen oli... Ja työaika ei ole muuten vessakäyntejä varten, vaan ne hoidetaan ennen töitä tai töiden jälkeen. Ja työpäiväthän voivat olla kymmenenkin tuntia. Onneksi puhelua ei koskaan tullut.
:D Tästä tulikin mieleeni kaamea kokemus opiskeluajoiltani, kun satuin hakemaan erääseen helsinkiläiseen paperikauppaan myyjäksi.
Tulin haastateltavaksi sen verran ajoissa, että minulla oli aikaa seurata, kuinka vanha omistajanainen pompotti töissä sillä hetkellä ollutta nuorta naista. Itse haastattelu oli valittavalla äänellä kerrottu pitkä lista siitä, mitä heillä kuuluu tehdä ja miten sekä juurikin omituisia kieltoja kuten ”ei vessakäyntejä/syömistä/istumista/hengittämistä/puhumista työajalla”.
Tällainen epäluottamus työntekijöitä kohtaan jo tässä vaiheessa antoi minulle intuitiivisen käskyn lähteä jo ennen työsopimuksen kirjoittamista.
Kesken haastattelun huoneeseen tuli KOIRA, jota toinen haastattelija alkoi rapsutella. Kun koira alkoi lähestyä minua, tuli primitiivireaktio ponkaista pystyyn ja lähteä saman tien ulos. Tahdonvoimalla sain istuttua haastattelun loppuun ja potkin koiraa vaivihkaa kauemmaksi. Minut vieläpä valittiin paikkaan! Onneksi sain myös toisen työn, joten ei tarvinnut ottaa tätä koirakonttoripaikkaa vastaan
Alue: Aihe vapaa
Se, kun tajusin olevani liian uupunut ottaakseni työtä vastaan. Kyseessä olisi ollut joulunajan kiireapulaisen paikka myynnissä. Vastailin vähän kierrellen, enkä saanut paikkaa, hyvä niin.