Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?

Kesken haastattelun huoneeseen tuli KOIRA, jota toinen haastattelija alkoi rapsutella. Kun koira alkoi lähestyä minua, tuli primitiivireaktio ponkaista pystyyn ja lähteä saman tien ulos. Tahdonvoimalla sain istuttua haastattelun loppuun ja potkin koiraa vaivihkaa kauemmaksi. Minut vieläpä valittiin paikkaan! Onneksi sain myös toisen työn, joten ei tarvinnut ottaa tätä koirakonttoripaikkaa vastaan

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa minulta kysyttiin, haittaako minua kiireen ja paineen alla työskentely. Työnkuvasta painottivat koko ajan vain sitä, että on kiire ja töitä on aivan liikaa, ja deadlinet alunperinkin liian tiukat ja painostusta tulee koko ajan ylemmiltä tahoilta. Kertoivat, kuinka toinen heistä oli lähetellyt työsähköpostia edellisenä iltana puolenyön aikaan.

Juu minullakin mennyt maku tällaisessa tilanteessa. Kun on valitettu, kuinka on aivan hirveä stressi ja kiire ja kaikki painaa päälle koko ajan. Hittojako eivät palkkaa sinne enempää väkeä? Mitä yksi auttaa, kun pitäisi palkata viisi?

Lisäksi kysymykset:”Kestätkö haastavia asiakkaita?” tai ”Millainen oli haastavin asiakkaaasi ja kuinka hoidit tilanteen?” Vetäisen turpaan? Haukun takaisin?

Ei tuollaiset hommat kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tanskalainen huonekaluketju. Naishaastattelija oli ihan asiallinen. Kolmekymppinen nuorimies taas keikkui tuolillaan koko haastattelun ajan (joka kesti 1,5 tuntia) ja kyseli asiattomia mm. liittyen siviilisäätyyni. Soppari oli tietysti joku loistava 8h/vko. Olisin halunnut huutaa JESSS kun soittivat ja kertoivat, ettei valinta kohdistunut minuun. :-) 

Toinen oli helsinkiläinen matkamuistomyymälä. Puljun omistaja haukkui kaikki silloiset työntekijänsä surkeiksi myyjiksi ja vaati, että osaisin esitellä kymmenellä kielellä pannunalusia. Ei olisi ollut iso homma töihin mennessä opetella tuntemattomia sanoja, kun kuitenkin osaan sujuvasti montaa kieltä. Mutta kun en tiennyt mikä se pannunalunen oli... Ja työaika ei ole muuten vessakäyntejä varten, vaan ne hoidetaan ennen töitä tai töiden jälkeen. Ja työpäiväthän voivat olla kymmenenkin tuntia. Onneksi puhelua ei koskaan tullut. 

:D Tästä tulikin mieleeni kaamea kokemus opiskeluajoiltani, kun satuin hakemaan erääseen helsinkiläiseen paperikauppaan myyjäksi.

Tulin haastateltavaksi sen verran ajoissa, että minulla oli aikaa seurata, kuinka vanha omistajanainen pompotti töissä sillä hetkellä ollutta nuorta naista. Itse haastattelu oli valittavalla äänellä kerrottu pitkä lista siitä, mitä heillä kuuluu tehdä ja miten sekä juurikin omituisia kieltoja kuten ”ei vessakäyntejä/syömistä/istumista/hengittämistä/puhumista työajalla”.

Tällainen epäluottamus työntekijöitä kohtaan jo tässä vaiheessa antoi minulle intuitiivisen käskyn lähteä jo ennen työsopimuksen kirjoittamista.

Oisko näistä vessakieltäjistä oikeasti parempi, että työntekijä lurauttaa ne kuset/menkat housuun? :D

Etenkin asiakkaan läsnä ollessa!

Ällötti jo pelkkä firman ilmoitus, jossa haettiin markkinointivastaavaa ja käskettiin hakukirjeen, palkkatoiveen & CV:n lisäksi lähettää kasa ideoita, joilla markkinoisi heidän tuotteitaan.

MitVit, miksi hitossa antaisin heille ideani ilmaiseksi jo hakuvaiheessa?! Aika helppo kerätä ideoita kymmenistä työhakemuksista ja jättää koko markkinointi-ihminen palkkaamatta.

Työhaastattelussa piti täyttää lomake, jossa kyseltiin tupakoitko kyllä/en jos, niin kuinka monta per pvä: 1-2, 4-6, enemmän. Juotko kahvia? Jos kyllä, niin 1-2 kupillista, 3-4 vaiko enemmän. Juotko alkoholia....jne.

Tuli mieleeni joku neuvolan kysely. Ikäväkseni vielä pääsin sinne ja itkin joka aamu autossa, ennen kuin viimeisellä minuutilla menin sinne sisälle. Pomo oli aivan hirveä kyylä, epäili työntekijöitään koko ajan laiskottelijoiksi. Teki äkkihyökkäyksiä sisälle, kielsi puhumisen yksinkertaisten työtehtävien aikana, vaati jäämään ylitöihin ilman korvauksia, piti työajoista kiinni minuutin tarkkuudella (mieluusti yliaikaa) ym.

Olisi pitänyt jo haastattelusta vaistota, että ei ollut normaali paikka.

Se, kun mielestäni toinen haastattelija kuiskasi toiselle, että "vainoharhainen".

Älä kerro sairaudesta kuin vasta koeajan jälkeen jos silloinkaan. Aukon voi selittää vaikka matkailulla.

Itsellä oli syöpä kauan sitten, ja tiedän miten vaikea on olla kertomatta. Mutta keksi silti jotain!

Nämä vuosikausien varrelta eri haastatteluista

-liian pitkä työmatka

-minulla oli jo muita suunnitelmia (2 vkoa työttömänä ja työkkäri pakotti hakemaan, vaikka uudet kuviot oli jo tiedossa)

-työpaikka osoittautui jo haastattelussa epäammattimaiseksi ja epäasialliseksi

-vahvoja ammattilaisia etsittiin jokapaikanhöyliksi

Vierailija kirjoitti:

Ällötti jo pelkkä firman ilmoitus, jossa haettiin markkinointivastaavaa ja käskettiin hakukirjeen, palkkatoiveen & CV:n lisäksi lähettää kasa ideoita, joilla markkinoisi heidän tuotteitaan.

MitVit, miksi hitossa antaisin heille ideani ilmaiseksi jo hakuvaiheessa?! Aika helppo kerätä ideoita kymmenistä työhakemuksista ja jättää koko markkinointi-ihminen palkkaamatta.

Mulle kävi juuri näin. Olin naiivi. Iso firma juoksutti pitkässä rekryprosessissa ja jätti lopulta koko työpaikan täyttämättä, otti kuitenkin ideani käyttöön (sen verran spesifejä että sattumasta ei ollut kyse). 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi naispomoa haastattelemassa, joiden tärkein kompetenssi tuntui olevan exelöinti & powerpointtaus. Tein itsestäni tarkoituksella osaamattomamman mitä olin.

Kaverini päätyi tuohon firmaan eikä ole vielä alkanut kokeilla onneaan muualla. On meinaan sen verran rikki näiden kahden leidin inkompetenssiin ymmärtää yksinkertaisiakaan nykyaikaisia softateknisiä asioita, vaikka ovatkin softadippoja kummatkin.

No exelillä voi kyllä pyörittää valtioita ja luultavasti pyöritetäänkin. Power point sitten esityksiin. Ei siihen yritystoiminnan pyörittämiseen ehkä tarvita mitään softateknistä pelleilyä, jos heillä kuitenkin on varaa palkata ihmisiä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällötti jo pelkkä firman ilmoitus, jossa haettiin markkinointivastaavaa ja käskettiin hakukirjeen, palkkatoiveen & CV:n lisäksi lähettää kasa ideoita, joilla markkinoisi heidän tuotteitaan.

MitVit, miksi hitossa antaisin heille ideani ilmaiseksi jo hakuvaiheessa?! Aika helppo kerätä ideoita kymmenistä työhakemuksista ja jättää koko markkinointi-ihminen palkkaamatta.

Mulle kävi juuri näin. Olin naiivi. Iso firma juoksutti pitkässä rekryprosessissa ja jätti lopulta koko työpaikan täyttämättä, otti kuitenkin ideani käyttöön (sen verran spesifejä että sattumasta ei ollut kyse). 

Hyi helvetti, pelkkä hyötyminen mielessä. Olisit lähettänyt laskun perään.

Ei ole tullut vastaan. Mutta osaankin hakea suunnitelmallisesti.

Minusta on ollut kummallista ja luotaantyöntävää, että sosiaalialalla, jossa etiikka ja vähäosaisten auttaminen on keskeistä, niin työhaastattelussa on kysytty esimerkiksi millaiset arvot minulla on ja kysytty mitä ajattelen alkoholisteista ja mielenterveysongelmaisista. Tämä oli oikeastaan sosiaalialan ammattilaisen pesti terveydenhuollon puolelle ja haastattelijat olivat terveydenalan ammattilaisia, joten ehkä siksi selittää typerät kysymykset. Lisäksi itse näiden haastateltavien arvopohja ei tainnut olla kohdillaan (vaikka minun arvopohjaa epäilivät) , koska kysyivät tosi henkilökohtaisia kysymyksiä, joita ei saisi edes kysyä. Kysyivät esim. Millaiset ovat perhesuhteesi ja onko stressi aiheuttanut sinulle joskus jotain vakavaa, kuten mielenterveysongelmia. En saanut paikkaa ei harmita. Harmittaa etten haastattelussa uskaltanut ja tajunnut antaa palautetta, enkä sitä sitten jälkeenpäinkään jostain syystä tehnyt. Jäi kuitenkin huono kuva organisaatiosta ja haastattelijoita.

Sosiaalialan ammattilainen kirjoitti:

Minusta on ollut kummallista ja luotaantyöntävää, että sosiaalialalla, jossa etiikka ja vähäosaisten auttaminen on keskeistä, niin työhaastattelussa on kysytty esimerkiksi millaiset arvot minulla on ja kysytty mitä ajattelen alkoholisteista ja mielenterveysongelmaisista. Tämä oli oikeastaan sosiaalialan ammattilaisen pesti terveydenhuollon puolelle ja haastattelijat olivat terveydenalan ammattilaisia, joten ehkä siksi selittää typerät kysymykset. Lisäksi itse näiden haastateltavien arvopohja ei tainnut olla kohdillaan (vaikka minun arvopohjaa epäilivät) , koska kysyivät tosi henkilökohtaisia kysymyksiä, joita ei saisi edes kysyä. Kysyivät esim. Millaiset ovat perhesuhteesi ja onko stressi aiheuttanut sinulle joskus jotain vakavaa, kuten mielenterveysongelmia. En saanut paikkaa ei harmita. Harmittaa etten haastattelussa uskaltanut ja tajunnut antaa palautetta, enkä sitä sitten jälkeenpäinkään jostain syystä tehnyt. Jäi kuitenkin huono kuva organisaatiosta ja haastattelijoita.

Tavallaan ymmärrettäviä kysymyksiä, sillä itse olen (erityispedagogisista opinnoistani huolimatta) täysin kypsä näihin asiakkaisiin eli en todellakaan halua enää olla heidän kanssaan tekemisisssä. Riitti kokemukseksi sijaisuudet, joissa sai pelätä, että tulee kynästä silmään, vaatteet revitään eikä uskalla heille selkäänsä kääntää. Ja se melu!

Toinen segmentti on ma mut. Ei kiinnosta heidän sopeuttamishommat.

Tämä tapahtui jo ennen haastattelua saapuessani ko. työnantajan konttoriin. Tietä taivaltaessani vastaan iski koko aja  voimistuva armoton sianp ask an haju! Mietin, että kai siihen tottuisi, mutta...

Kyse oli (nyt jo lopettaneesta) sikatalouskoeasemasta. Enkä saanut paikkaa.

Haastattelija, keski-ikäinen nainen, joka olisi ollut pomoni söi välipalaa koko haastattelun ajan, laukoi alentuvia kommentteja ja lopuksi suunnilleen haukkui minut pystyyn, käski mennä kotiin lukemaan syventäviä tietoja liittyen hakemaani tehtävään ja nauroi pihalle. Olin tyrmistynyt ja haastattelussa huomadin että muita haastattelijoitakin hävetti tmän yhden käytös. Onneksi en päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro sairaudesta kuin vasta koeajan jälkeen jos silloinkaan. Aukon voi selittää vaikka matkailulla.

Itsellä oli syöpä kauan sitten, ja tiedän miten vaikea on olla kertomatta. Mutta keksi silti jotain!

Minä kyllä kerroin suoraan pitkän aukon ceeveessä johtuvan rankoista syöpähoidoista ja niistä palautumisesta, koska kysyttiin että mistä moinen johtui.

 Palkattiin siitä huolimatta.

Mun mielestä valehtelulla ei kannata aloittaa yhtään mitään.

Kannattaa puhua totta.

Naurattaa ne suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro sairaudesta kuin vasta koeajan jälkeen jos silloinkaan. Aukon voi selittää vaikka matkailulla.

Itsellä oli syöpä kauan sitten, ja tiedän miten vaikea on olla kertomatta. Mutta keksi silti jotain!

Minä kyllä kerroin suoraan pitkän aukon ceeveessä johtuvan rankoista syöpähoidoista ja niistä palautumisesta, koska kysyttiin että mistä moinen johtui.

 Palkattiin siitä huolimatta.

Mun mielestä valehtelulla ei kannata aloittaa yhtään mitään.

Kannattaa puhua totta.

Tuo nyt on kuitenkin sellainen asia mitä ei tarvitse kertoa, jos ei halua. Ikävä kyllä rehellisyys ei aina kannata.

Nuorena hullun rohkeana vastavalmistuneena olin valmis seikkailuun, ja päätin hakea töihin Intiaan johonkin megakorporaation ulkoistettuun paperinpyörityshommaan. Työnkuvaus oli melkoista jargonia ja kaikki tiedot suuntaa-antavia. Ajattelin, että laitan kuitenkin paperit menemään ja kysyisin sitten lisätietoja jos pääsen haastatteluun.

Haastattelun hoiti erään suomalaisen rekryfirman edustaja. Hän ei tiennyt mitään käytännön järjestelyistä, kuten palkkauksesta, asumisesta, tai siitä millaiset olot siellä Intian päässä sitten olisi vastassa. Työn sisältö jäi myös minulle edelleen vähän hämäräksi. Muutenkin tuntui olevan paperit niin sanotusti levällään siellä hänen pöydällään ja minua tulitettiin vain mekaanisilla kaavakkeesta luetuilla kysymyksillä. Taisi tyyppi itsekin olla vielä suoraan koulun penkiltä liikkeellä.

Ajattelin, että voi jessus mitä meininkiä. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ollut mikään sihteerin paikka Pieksämäellä vaan aika iso loikka työntekijälle. Kuka hemmetti lähtee jonnekkin Intiaan ilman edes niitä perustietoja työpaikasta tai yleisesti luotettavaa kuvaa työnantajasta? Ihan veti vihaiseksi sellainen laiskuus ja piittaamattomuus työnhakijaa kohtaan.

En siis syytä tätä haastattelijaa, vaan yritystä ja/tai rekryfirmaa. Muutenkin minulta löytyy vastaavanlaisia negatiivisia kokemuksia nimenomaan rekryfirmojen kautta tehtävästä työnhausta.