Lue keskustelun säännöt.
Ekan lapsen odottajan harhaluulot :)
02.04.2013 |
Nauran aina partaani, kun joku ensimmäistä lastaan odottava suunnittelee äitiyslomaansa. "Aion vihdoin alkaa opiskella ranskaa", "ihanaa kun saa olla lomalla melkein vuoden ja tehdä, mitä huvittaa" jne. Ei tule mieleenkään, että lapsen syntymä on todella suuri muutos ihmisen elämässä ja pistää uusiksi kaiken parisuhteesta päivärytmiin. Toki helpon lapsen kanssa voi opiskelukin onnistua ja ensimmäinen vuosi lapsen kanssa voi olla suht helppokin, mutta kyllä se lapsi silti määrää tahdin ja vanhempien jaksamisen. Yksi työkaveri lohkaisi juuri eräänä päivänä kahvihuoneessa, että "nyt en millään ehdi lisäkoulutukseen, mutta sitten ehkä kun palaan äitiyslomalta on enemmän aikaa." Siis millä perusteella? Ehkä työn puolesta voi olla hiljaisempi kausi, mutta kotona odottaa lapsi joka kaipaa äitiään niin ei niitä ylitöitä ainakaan huvita tehdä.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:28"]
Mut esikoisen kanssa juuri on aikaa, ihan opiskeluunkin, sitten kun on enemmän lapsia, aikaa tuntuu olevan vähemmän...
[/quote]
Ei välttämättä! Meillä ei nukkunut ku imetykseen päiväunia, niin opiskele siinä sitten. Muuten oltiin hereillä ja vaadittiin seuraa. Lapsia on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ihmisillä liitt kaikenlaisia vääriä odotuksia jokaiseen elämänvaiheeseen. Sitten kun olen aikuinen, teen sitä ja tätä. Sitten kun pääsen eläkkeelle, elämä alkaa. Jne. Minusta noiden ajatusten tehtävänä on helpottaa uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä ja vähentää pelkoja. Varmaan useimmat meistä kuvittelivat ekan synnytyksen erilaiseksi kuin mitä se todellisuudessa oli. Antaa odottajien haaveilla ja kuvitella. Ehkä he eivät osaa ajatella kaikkia lapsiin liittyviä rajoituksia ja rasituksia, mutta eivät varmaan myöskään sitä sydämen pakahduttavaa rakkautta, jota tuntee omia lapsiaan kohtaan.
Minusta tuntuu, että olin aikoinaan niin keskittynyt odotuksen aikana siihen synnytykseen ja siitä selviämiseen, että tuli yllätyksenä, että sen jälkeen se varsinainen homma vasta alkoi. :) Olin aivan poikki valvomisen ja imukuppisynnytyksen jälkeen, mutta pakko oli jaksaa imettää yöllä tuntikausia ja heräillä seuraavat puoli vuotta parin tunnin välein. Muutenkin, eihän sitä mitenkään tajua, kuinka kokonaisvaltaisesti ihminen muuttuu lapsen saadessaan. Jää omat tarpeet ainakin hetkeksi taka-alalle. t. ap
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:43"]
Eiköhän ihmisillä liitt kaikenlaisia vääriä odotuksia jokaiseen elämänvaiheeseen. Sitten kun olen aikuinen, teen sitä ja tätä. Sitten kun pääsen eläkkeelle, elämä alkaa. Jne. Minusta noiden ajatusten tehtävänä on helpottaa uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä ja vähentää pelkoja. Varmaan useimmat meistä kuvittelivat ekan synnytyksen erilaiseksi kuin mitä se todellisuudessa oli. Antaa odottajien haaveilla ja kuvitella. Ehkä he eivät osaa ajatella kaikkia lapsiin liittyviä rajoituksia ja rasituksia, mutta eivät varmaan myöskään sitä sydämen pakahduttavaa rakkautta, jota tuntee omia lapsiaan kohtaan.
[/quote]
Hyvin kirjoitettu!
Ihmiset eivät oikein osaa kuvata elämäänsä kamalan tarkasti. Väistämättä joko hyvät tai huonot puolet (puhujan persoonasta ja senhetkisestä mielentilasta riippuen) korostuvat...
Ja kuulijakin tuppaa poimimaan siitä kuvauksesta vain itseään miellyttävät seikat. Oman ennakkokäsityksen kanssa ristiriidassa olevat seikat tai epämiellyttävät asiat tupataan sivuuttamaan. Inhimillistä, mutta vaikeuttaa realistisen kuvan muodostamista eri elämänvaiheista ja -olosuhteista.
On sitten tosiaan kyse äitiydestä tai vaikkapa eläkkeellä olosta.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:51"]
Minusta tuntuu, että olin aikoinaan niin keskittynyt odotuksen aikana siihen synnytykseen ja siitä selviämiseen, että tuli yllätyksenä, että sen jälkeen se varsinainen homma vasta alkoi. :) Olin aivan poikki valvomisen ja imukuppisynnytyksen jälkeen, mutta pakko oli jaksaa imettää yöllä tuntikausia ja heräillä seuraavat puoli vuotta parin tunnin välein. Muutenkin, eihän sitä mitenkään tajua, kuinka kokonaisvaltaisesti ihminen muuttuu lapsen saadessaan. Jää omat tarpeet ainakin hetkeksi taka-alalle. t. ap
[/quote]
Mulle kävi ihan samoin, tuijotin raskausaikana vaan omaa napaani ja mietin raskautta, ei käynyt mielessäkään se vauva-aika. No, se olikin sitten aika järkytys millaista se oli.
Se oli myös järkytys ettei maitoa tullutkaan kun joka tuutista toitotettiin miten kaikilta tulee kyllä omalle lapselle tarpeeksi maitoa ja se on ainoa KUNNOLLINEN keino ruokkia lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein ymmärrä tuollaista harhaluulojen pilkkaamista. Ehkä olen poikkeuksellinen ihminen, mutta mulla ei ole koskaan ollut niin paljon ylimääräistä aikaa kuin pikkuvauva-aikana.
Nytkin kirjoittelen av-palstalle, mihin ei ollut ennen aikaa, kun tukka putkella piti juosta töihin, tarhaan, kauppaan, junaan ja viikonloppuisin olin ihan naatti. Kyseessä siis toinen lapsi. Ehdin katsoa nyt uutiset, lukea aamulla sanomalehden ajatuksella, laiskotella, nukkua päiväunet, kierrellä kaupoissa ja kaikkea ihan turhaa.
Ensimmäinen lapsi on hoidossa vai onko niin iso, että on jo koulussa tms. ? Tämä kysymys siis numerolle 10. Eiköhän se oma aika yleensä aika ratkaisevasti vähene toisen lapsen syntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen lapsi on eskarissa. Sitä paitsi nythän oli puhe ensimmäisen lapsen vaikutuksesta. Terv. 10
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:57"]
Mä en oikein ymmärrä tuollaista harhaluulojen pilkkaamista. Ehkä olen poikkeuksellinen ihminen, mutta mulla ei ole koskaan ollut niin paljon ylimääräistä aikaa kuin pikkuvauva-aikana.
Nytkin kirjoittelen av-palstalle, mihin ei ollut ennen aikaa, kun tukka putkella piti juosta töihin, tarhaan, kauppaan, junaan ja viikonloppuisin olin ihan naatti. Kyseessä siis toinen lapsi. Ehdin katsoa nyt uutiset, lukea aamulla sanomalehden ajatuksella, laiskotella, nukkua päiväunet, kierrellä kaupoissa ja kaikkea ihan turhaa.
[/quote]
Sama täällä. Nyt kun on kaksi yläasteikäistä ja 4-vuotias, ja käyn töissä, ei ole aikaa enää mihinkään. Koko ajan hirvee rumba päällä: tarhaan, töihin, tarhaan, ruokakauppaan, kotiin, harrastuksiin jne. Muu perhe kukoistaa, mutta äiti on kovilla. Yritän itsekin harrastaa liikuntaa, jotta jaksaisin. Kaiholla muistelen pikkulapsi-aikaa, jolloin olin lasten kanssa kotona eikä ollut minuuttiaikataulua. Aamulla syötiin rauhassa puuro ja lähdettiin puistoon. Jos yöllä oli valvonut, siellä viimeistään heräsi. Se oli leppoisaa elämää ilman tulostavoitteita.
n41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10! Et sinä ole poikkeuksellinen vaan sinulla on helppo lapsi. :)
Minustakin tuo harhaluulojen pilkkaaminen on aika ankeaa. Eiköhän meillä jokaisella ole ollut jotain suunnitelmia tai ajatuksia siitä mitä teemme ja miten toimimme kun lapsi syntyy ja varmasti myös tieto siitä ettei niitä suunnitelmia voi lyödä lukkoon kun emme tosiaan tiedä millaiseksi arki muodostuu.
Vauvatkin ovat erilaisia, ei sitä lapsen persoonallisuutta yms. tiedä ennen kuin lapsi on syntynyt! Joku vauva nukkuu yönsä alusta asti hyvin, toiset itkevät koliikkiaan kuukausitolkulla. Sen hyvin nukkuvan vauva saattaa ehtiä puuhaamaan äitiyslomallaan paljon sellaista mihin ei töissä käydessä ole ollut aikaa. :)
Kyllä minullekin raskausaikana moni äiti kertoi varmana totuutena millaista elämä vauvojeni synnyttyä tulee olemaan. Eivät olleet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, meillä kävi just toisin päin. Olin ihan varautunut siihen, että kuljen meikittä silmät ristissä seuraavat vuodet synnytyksen jälkeen. olen hyvin huono valvomaan ja tarvitsen ikäväkyllä paljon unta jaksaakseni ihan jo käydä töissä. En mitenkään pärjää millään 5h yöunilla ja pelkäsin paljon tuota pikkuvauva-aikaa. Oltiin jo päätetty, että pulloruokinta on osa meidän arkea, koska minä romahdan jos tunnin välein täytyy kukkua yöllä.
Mutta kuinkas kävikään. Vauva oli alusta asti superhelppo. Nukkui kuin tukki ja söi ja kasvaa hyvin, on tosi hyväntuulinen ja aurinkoinen, ei edes juuri vierastanut. On nyt 11kk ja meillä on takana 3 valvottua yötä, pari rokotusten jälkeen ja kerran muuten vaan varmaan vatsavaivojen vuoksi. Yösyöminen (1-2x yössä) jäi pois 1kk iässä ja sen koomin on vauva nukkunut klo 20-8/9.00. Päivälläkin menee parit tunnin parin päikkärit, joten ihan oikeasti kyllä aikaa olisi tehdä vaikka mitä. Pullokin on osittain mukana kuvioissa, joten isä hoitaa osan ruokailuista ja nauttii kun pääsee yhtälailla osallistumaan. Tarvetta sille ei periaatteessa edes olisi kun vauva ei vaadikana maitoa yöllä.
Joten kyllä me ollaan kahviloissa käyty, ehdin ja jaksan taas käydä jumpissa (mitä en todella jaksanut kun olin töissä), nukun pidempiä yöunia kun töissä ollessani, syön terveellisemmin kun on aikaa tehdä ruokaa, ulkoilen ja olen aloittanut uuden harrastuksen. Päiväuniaikaan luen pääsykokeisiinkin, tosin mikään pakko ei ole päästä kun työpaikkakin jo on. Mutta aina voi yrittää :) Olen vain näin kotona ollessani huomannut, että alani on varsinainen energiasyöppö ja puristaa kaiken jaksamisen ja ilon minusta kun tulosvastuu painaa ja pelko yt-neuvottelusita jne. Haluisin vaihtaa alaa ja päiväuniajat käytän lukemiseen kahvikupin kera. Ihana elämä, eipä stressi paina =) Tietysti tuosta varmaan uhmis alkaa aikanaan ja vauva voi muuttaa hetkessä tapojaan, mutta halusin vain ekrtoa, että aina se ruusunvärinen ajatus ihanasta vauva-arjesta ei kariudu. Joskus käy hyväkin tuuri ja arki on justiinsakin sellaista!
Minä luulin että äitiysloma kestää sen 9 kk. Oli iloinen yllätys kun selvisi että ajasta iso osa on vanhempainvapaata jonka voi pitää (tai josta osan voi pitää) myös isä! :)
Ap, onko sinulla itselläsi ollut jotain harhaluuloja ennen lapsen syntymää?