Lue keskustelun säännöt.
Ekan lapsen odottajan harhaluulot :)
02.04.2013 |
Nauran aina partaani, kun joku ensimmäistä lastaan odottava suunnittelee äitiyslomaansa. "Aion vihdoin alkaa opiskella ranskaa", "ihanaa kun saa olla lomalla melkein vuoden ja tehdä, mitä huvittaa" jne. Ei tule mieleenkään, että lapsen syntymä on todella suuri muutos ihmisen elämässä ja pistää uusiksi kaiken parisuhteesta päivärytmiin. Toki helpon lapsen kanssa voi opiskelukin onnistua ja ensimmäinen vuosi lapsen kanssa voi olla suht helppokin, mutta kyllä se lapsi silti määrää tahdin ja vanhempien jaksamisen. Yksi työkaveri lohkaisi juuri eräänä päivänä kahvihuoneessa, että "nyt en millään ehdi lisäkoulutukseen, mutta sitten ehkä kun palaan äitiyslomalta on enemmän aikaa." Siis millä perusteella? Ehkä työn puolesta voi olla hiljaisempi kausi, mutta kotona odottaa lapsi joka kaipaa äitiään niin ei niitä ylitöitä ainakaan huvita tehdä.
Kommentit (33)
Olisimpa minäkin suunnitellut jotain tekemistä äitiyslomalle. Käynyt vaikka etälukion tai jotain. Oli niin tylsää että huhhei. Eihän siinä muuta ollutkaa kuin aikaa, ei todella tarvinnut kulkea meikittä verkkareissa. Muksu nukkuin noin 16h vuorokaudessa, siinä sitä tekemisen puutetta ehti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sitä kuvitteli, että raskaanaolo ja äitiys olisi jotain ihanaa ja erikoista. P***t!!!
Yhtä tuskaa tää on. Itse ostaisin lapset kaupasta reilun vuoden ikäisinä, jos pystyisi. Raskausaika on aivan kamalaa ja pikkuvauva-aika niin tylsää, että oksat pois.
Mutta kun on köyhä, niin joutuu tekemään lapset itse.
No, mä väänsin graduni äitiyslomalla, ratsastin aktiivisesti, tapasin kavereita, laiskottelin ja shoppailin. Lapsi oli melko helppo, mutta oli se aika paljon musta itsestänikin kiinni. Lapselle tarkat rutiinit, en imettänyt ja iltaisin mies apuna. Vielä helpommalta se tuntuu nyt yoisen lapsen kanssa, kun vauvanhoito on jo tuttua, eikä ole gradu työn alla. Mun elämä ei koskaan oo ollut näin helppoa ja rauhallista :)
Jaa, minulle ei yleensäkään tule mieleen nauraa ihmisille, mutta kukin tavallaan.
Ensimäisen äitiysloman aikana hoisin opiskeluni, joita olin suorittanut työn ohella loppuun. Esikoisen äitiysloma-aika oli oikeastaan aika pitkäveteinen.
Vasta neljännen äitiyslomalla oli sen verran tekemistä, että ettei tarvinnut keksiä ylimääräistä virikettä äitiysloman ajaksi. Isommat olivat kotihoidossa.
Ja verkkareita en ole käyttänyt kuin mökillä kalassa tms.
Mutta että nauraa toisille....hmmmm...
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:28"]
Mut esikoisen kanssa juuri on aikaa, ihan opiskeluunkin, sitten kun on enemmän lapsia, aikaa tuntuu olevan vähemmän...
[/quote]
Minä taas olin kuunnellut niitä kauhukertomuksia, kuinka elämä on hirveää ja kuinka väsyttää ja kuinka raskasta elämä on vauvan kanssa ja parsuhde kärsii ja blaa blaa
Siksi oli yllättävää, että se, mikä muuttui, oli että aika kävi pitkäksi ekan äitiysloman aikana ja siksi jatkoin opiskelut loppuun.
neljän äiti
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:51"]
Minusta tuntuu, että olin aikoinaan niin keskittynyt odotuksen aikana siihen synnytykseen ja siitä selviämiseen, että tuli yllätyksenä, että sen jälkeen se varsinainen homma vasta alkoi. :) Olin aivan poikki valvomisen ja imukuppisynnytyksen jälkeen, mutta pakko oli jaksaa imettää yöllä tuntikausia ja heräillä seuraavat puoli vuotta parin tunnin välein. Muutenkin, eihän sitä mitenkään tajua, kuinka kokonaisvaltaisesti ihminen muuttuu lapsen saadessaan. Jää omat tarpeet ainakin hetkeksi taka-alalle. t. ap
[/quote]
Mulle kävi ihan samoin, tuijotin raskausaikana vaan omaa napaani ja mietin raskautta, ei käynyt mielessäkään se vauva-aika. No, se olikin sitten aika järkytys millaista se oli.
Se oli myös järkytys ettei maitoa tullutkaan kun joka tuutista toitotettiin miten kaikilta tulee kyllä omalle lapselle tarpeeksi maitoa ja se on ainoa KUNNOLLINEN keino ruokkia lapsensa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä imetin, koska äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Useinhan pulloruokitut lapset nukkuvat paremmin, mutta minä halusin imettää.
Tämä kommentti sille, joka sanoi, että oma aika on myös itsestä kiinni ja ei imettänyt lastaan. AInahan imetys ei onnistu, eikä se haittaa. En kuitenkaan oikein ymärrä niitä, jotka oman mukavuudenhalunsa takia eivät imetä.
Jepjep. Olen varmaan poikkeustapaus sitten. Odotan juuri esikoistamme ja odotan koko ajan, missä vaiheessa kaikki alkaa mennä pieleen. Raskaus on ollut ainakin tähän asti helppo (nyt rv 28). Pelkään että synnytys on kamala. Pelkään että saan koliikkivauvan. Pelkään että olen ensimmäiset pari vuotta ihan zombi, kun en saa nukkua yöllä. Pelkään että vauva on muuten vain vaikea tapaus. Pelkään että vaikka se olisikin helppo tapaus, niin vauva-arki on silti sata kertaa rankempaa kuin osaan kuvitellakaan. Pelkään että mammaudun auttamattomasti enkä osaa enää puhua muusta kuin vauvasta ja kaikki kaverit kyllästyvät minuun. Pelkään etten jaksa pitää itsestäni enää ollenkaan huolta. Pelkään että alan nalkuttaa miehelle, kun oma olo on kamala.
Ylipäätään ajatus uuden elämän tuomasta vastuusta on järjettömän pelottava, vaikka vauva onkin toivottu ja suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vauva-aika on just niin vaikeata mitä siitä tekee. Toiset pärjää koliikkilapsenkin kanssa meikattuna ja harrastavat, toiset ovat aivan loppu yhden kanssa joka vain nukkuu ja syö (ja valittavat että kun nukkuu liian hyvin öisin niin sitten päivisin ei jää omaa aikaa kun vauva ei nuku).
Itselläni ei ollut mitään suuria suunnitelmia vauva ajalle, mutta aioin jatkaa elämääni ja harrastuksiani ja meillä on nyt miehen kanssa sopimus että molemmat hoitavat vauvaa. Minä arkipäivät ja yöt, mies viikonloppuyöt ja ne arki-illat kun minä harrastan. Viikonloppuisin teen keikkatöitä. Mies on niin innoissaan vauvasta että nauttii kun saa rauhassa hoitaa ja olla vauvan kanssa. Mielestäni hänellä on siihen myös oikeus ja olisi itsekästä mennä siihen väliin leikkien että isä ei osaa hoitaa lastaan (kuten useat äidit täällä tekevät). Että jos yhden kanssa ahdistaa, niin se on äidillä peiliin katsomisen paikka!
Miksi mua lainasit, minä en ole nauranut kenellekään...
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:23"]
Jaa, minulle ei yleensäkään tule mieleen nauraa ihmisille, mutta kukin tavallaan.
Ensimäisen äitiysloman aikana hoisin opiskeluni, joita olin suorittanut työn ohella loppuun. Esikoisen äitiysloma-aika oli oikeastaan aika pitkäveteinen.
Vasta neljännen äitiyslomalla oli sen verran tekemistä, että ettei tarvinnut keksiä ylimääräistä virikettä äitiysloman ajaksi. Isommat olivat kotihoidossa.
Ja verkkareita en ole käyttänyt kuin mökillä kalassa tms.
Mutta että nauraa toisille....hmmmm...
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 09:28"]
Mut esikoisen kanssa juuri on aikaa, ihan opiskeluunkin, sitten kun on enemmän lapsia, aikaa tuntuu olevan vähemmän...
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Meitäkin peloteltiin vaikka millä, mutta olen aina ollut kova tekemään töitä, joten ajattelin, että ei kai se voi kovin kamalaa olla.
Esikoinen oli koliikkinen ja allerginen ja silti kaikki meni ihan hyvin. Eli toiset nyt valittaa, vaikka kaikki olisi hyvin. Eräänlaista huomionhakuisuutta sekin.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:40"]
Kyllä se vauva-aika on just niin vaikeata mitä siitä tekee. Toiset pärjää koliikkilapsenkin kanssa meikattuna ja harrastavat, toiset ovat aivan loppu yhden kanssa joka vain nukkuu ja syö (ja valittavat että kun nukkuu liian hyvin öisin niin sitten päivisin ei jää omaa aikaa kun vauva ei nuku).
Itselläni ei ollut mitään suuria suunnitelmia vauva ajalle, mutta aioin jatkaa elämääni ja harrastuksiani ja meillä on nyt miehen kanssa sopimus että molemmat hoitavat vauvaa. Minä arkipäivät ja yöt, mies viikonloppuyöt ja ne arki-illat kun minä harrastan. Viikonloppuisin teen keikkatöitä. Mies on niin innoissaan vauvasta että nauttii kun saa rauhassa hoitaa ja olla vauvan kanssa. Mielestäni hänellä on siihen myös oikeus ja olisi itsekästä mennä siihen väliin leikkien että isä ei osaa hoitaa lastaan (kuten useat äidit täällä tekevät). Että jos yhden kanssa ahdistaa, niin se on äidillä peiliin katsomisen paikka!
[/quote]
25, aiotko imettää? Yleensä nainen ei mitenkään sysää miestä syrjään ja kiellä häneltä hänen oikeuttaan vauvan hoitoon, vaan kun nainen imettää, on hänen yleensä oltava paikalla kun vauva on nälkä ja esim heräiltävä yöllä imettämään. Se on luonnon laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin saanut ensimmäisen lapseni ja olin onnesta piukea, eräs pessimistituttavani alkoi varoitella, että anuti nyt, koska lapsen murrosikä se vasta kamalaa aikaa onkin. Tuo oli niin pimeä kommentti, että osasin nauraa sille jopa silloin.
Kukaan ei etukäteen tiedä, miten helpon tai vaativan lapsen saa. Sitäkään ei etukäteen tiedä, mitä vaikeuksia elämä eteen tuo. Minun lapsistani kaksi kolmesta on ollut joka tavalla helppoja, kolmas on tuonut mukanaan myös paljon murheita, vaikka kaikkia olen hoitanut ja kasvattanut parhaan kykyni mukaan. En ollut myöskään kuvitellut elämääni avioeroa tai työttömyyttä, mutta nekin on tullut koettua. Senkin olen oppinut, että vaikeuksien jälkeenkin elämä jatkuu. Töitä löytyi mieluisalta alalta ja menin naimisiin kymmenen vuoden yh-vaiheen jälkeen.
Noin kolmannesta raskauskuukaudesta eteenpäin heräsin öisin parin tunnin välein. Ihan raskauden loppuvaiheessa olin iloinen, että kohta tämä on ohi ja saan nukkua. Sitten tajusin, että tuskin saankaan nukkua vauvan synnyttyä ja sitten tuli itku.
Luulin, että vauva syö ja nukkuu ja that´s it. No hän sattuikin olemaan tapaus, jota oli viihdytettävä päivät pitkät. Lisäksi vauva söi öisinkin kahden tunnin välein ja minä olin aina sen ajan hereillä. Vauva heräsi joka aamu kuuden maissa ja mulla ei ollut mielessä mitään muuta kuin nukkuminen. Aamulla ysiltä otettiin jo ekat päikkärit :D Lapsi on jo koulussa ja edelleen samanlainen aamuvirkku kuin vauvana. Ja mä luulin, että äitiysloma olisi helppoa! Onneksi toisen lapsen kohdalla äitiysloma oli todellakin lomaa ja vauva sellainen kuin olin aina toivonut :) Silti molemmat yhtä rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:29"]
Minä imetin, koska äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Useinhan pulloruokitut lapset nukkuvat paremmin, mutta minä halusin imettää.
Tämä kommentti sille, joka sanoi, että oma aika on myös itsestä kiinni ja ei imettänyt lastaan. AInahan imetys ei onnistu, eikä se haittaa. En kuitenkaan oikein ymärrä niitä, jotka oman mukavuudenhalunsa takia eivät imetä.
[/quote]
Olen itse ihan samaa mieltä, on erittäin itsekästä olla imettämättä vain siksi, että itse saa harrastaa äitiysloman aikana.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:29"]
Minä imetin, koska äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Useinhan pulloruokitut lapset nukkuvat paremmin, mutta minä halusin imettää.
Tämä kommentti sille, joka sanoi, että oma aika on myös itsestä kiinni ja ei imettänyt lastaan. AInahan imetys ei onnistu, eikä se haittaa. En kuitenkaan oikein ymärrä niitä, jotka oman mukavuudenhalunsa takia eivät imetä.
[/quote]
Olen itse ihan samaa mieltä, on erittäin itsekästä olla imettämättä vain siksi, että itse saa harrastaa äitiysloman aikana.
[/quote]
Kerroinko viestissäni syytä imettämättömyyteen? En. Ihmeellistä arvostella toisia pelkkien olettamusten perusteella.
Ne ensimmäistä lastaan odottavat äidit ja isät jotka vannovat etteivät aio lapsen MITENKÄÄN hidastaa tai estää kulkemasta harrastuksissa, kavereiden luona tai shoppailemassa jne. Että lapsi vaan otetaan mukaan ja mennään niinkuin ennenkin.
No eihän se hyvin suurella todennäköisyydellä niin mene. Vaikka lapsi olisi kuinka superhelppo tapaus, kyllä se "meneminen" vaatii erilailla suunnittelua kuin ennen lapsia. Onko lapsi saanut ruokaa? Jos ei ole, niin odotetaanko kotona ensin seuraava ruoka-aika ja lähdetään vasta sitten? Vai otetaanko eväät mukaan, mistä löytyy sopiva kahvila tms jossa voi antaa ruoat. Löytyykö lastenhoitowc:tä jne? Tai jos menee yksin harrastukseen, ei lasta voi jättää yksin kotiin. Sattuuko miehellä olemaan ylitöitä vai onko ajoissa kotona lasta hoitamassa?
Puhumattakaan siitä jos lapsi onkin supervaikea, joka ei nuku päikkäreitä, ei tykkää maata vaunuissa, on koliikkinen, vaikeasti sairas, vammainen tms.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:33"]
Jepjep. Olen varmaan poikkeustapaus sitten. Odotan juuri esikoistamme ja odotan koko ajan, missä vaiheessa kaikki alkaa mennä pieleen. Raskaus on ollut ainakin tähän asti helppo (nyt rv 28). Pelkään että synnytys on kamala. Pelkään että saan koliikkivauvan. Pelkään että olen ensimmäiset pari vuotta ihan zombi, kun en saa nukkua yöllä. Pelkään että vauva on muuten vain vaikea tapaus. Pelkään että vaikka se olisikin helppo tapaus, niin vauva-arki on silti sata kertaa rankempaa kuin osaan kuvitellakaan. Pelkään että mammaudun auttamattomasti enkä osaa enää puhua muusta kuin vauvasta ja kaikki kaverit kyllästyvät minuun. Pelkään etten jaksa pitää itsestäni enää ollenkaan huolta. Pelkään että alan nalkuttaa miehelle, kun oma olo on kamala.
Ylipäätään ajatus uuden elämän tuomasta vastuusta on järjettömän pelottava, vaikka vauva onkin toivottu ja suunniteltu.
[/quote]
Juuri noita samoja asioita minäkin pelkäsin, vaikkakaan en nyt järjettömästi. Mutta varauduin siihen, että kuitenkin vauva tulee olemaan se kaikista hankalin tapaus kaikessa eikä mikään onnistu. Toisin kävi! Lapsi nyt 9kk, ja voisiko ihanampaa ja helpompaa olla! Kaikki on sujunut kuin unelma ja äitiysloma on mennyt lentäen, vauva-ajasta nauttien. Tylsää ei ole ollut, mutta olisin aivan hyvin ehtinyt opiskella tms. En vain ole viitsinyt, olen halunnut ottaa lugnisti!
Kukaan ei voi tietää kuinka teillä tulee käymään. Tärkeintä on nyt kuitenkin se, ettet anna noiden pelkojen viedä kaikkea iloa raskaudesta etkä stressaa turhaan. Stressi on haitallista vauvalle. Ota loppuraskaus ja vauva-aika vastaan sellaisena kuin se tulee :)
Mites tää harhaluulo:
Minusta ei tule niitä, jotka verkkareissa kulkee meikittä läsähtäneinä ympäriinsä..
;)
Itselle kävi juuri noin.
Ei sillä että se oli välttämättä paha juttu! Uskon että opin paljon tuosta aikakaudesta, joka on jäämässä pikkuhiljaa taakse..
Mut esikoisen kanssa juuri on aikaa, ihan opiskeluunkin, sitten kun on enemmän lapsia, aikaa tuntuu olevan vähemmän...
Itse luulin urheilutaustani vuoksi, että en lihoisi muodottomaksi valaaksi, ja kuinkas kävikään, sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lihoin ekassa raskaudessa 30kg, ja vieläkin on 20 kiloa ylimääräistä...surkuhupaisaa!
Lihava juoksija