Lue keskustelun säännöt.
Espoossa 20 päiväkodillisen verran lapsia turhaan hoidossa!
30.03.2013 |
Karmeita tilastoja! 11% kaikista kokopäivähoidetuista on sellaisia, joilla on ainakin toinen vanhemmista kotona. Nykyisin niin muodikkaat osapäivähoidetut, joiden hoitoa täälläkin aina jaksetaan puolustella ("Kun meidän Jaromir-Jekyll on niin sosiaalinen ja vaatii kavereita"), puuttuvat vielä luvuista! Ja sama kaikkialla Suomessa, luvut vähän vain vaihtelevat.
Kerhomuotoinen virikkeistäminen maksaisi vain neljäsosan, mutta eihän se käy, koska se ei käy.
Lapsiparat eivät tiedä, että joutuvat maksamaan nämä velalla hoidetut turhahoidatuksensa itse sitten aikuisena. Onko reilua ottaa lasten nimiin lainaa vain siksi, että äiti saisi rauhassa shoppailla ja litkiä lattea vertaiskamujensa kanssa?
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:33"]
Vanhempien on kai nyt sentään päätös...
Päiväkoti ei sentään sääntöjä perheelle sanele. Outo on kyllä ollut tuo pk.n aedestajan ajatusmaailma. Vai oliko teidän perheenne jotenkin erityisen tuen tarpeessa? Valititko jatkuvasti esim. Väsymystäsi? Tai jotai muuta ongelmaa?
[/quote]
Olemme akateemisesti koulutettuja, meillä on laajahko ystäväpiiri ja läheisiä sukulaisia, joiden kanssa olemme tekemisissä jatkuvasti. Ongelmia meillä ei tiettävästi ole, eikä kumpikaan ole tuntenut sitten opiskeluaikojen erityistä väsymystä tai stressiä minkään suhteen. Eihän päiväkoti sanele mitään ehtoja, mutta heikkotahtoisempi varmasti taipuu suostuttelun ja painostuksen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:39"]
Subjektiivinen päivähoito-oikeus pois ja jos olet itse kotona, niin monen asiantuntijan lausunto, miksi lapsi ei voi olla kotona. Näin paikan saisivat ne, joilla on siihen erityinen ja todellinen syy.
Syy ei ole mamman laiskuus.
[/quote]
Siinähän sitä rahaa säästettäisiinkin, kun palkattaisiin ne asiantuntija-armeijat tutkimaan kotona olevien äitien/isien mielentila ja kodin soveltuvuus lasten virikkeelliseksi ympäristöksi.
Kyllä säästettäisiin, ei se tutkiminen kestäisi kuutta vuotta eli sitä aikaa minkä laiskojen mammojen lapset viettävät päivähoidossa.
Sitäpaitsi, eiköhän joku virikemammakin ajattelisi, että tarvitseeko lapsensa oikeasti sitä paikkaa. Pystyisikö mamma järjestämään sen oman aikansa muutenkin. Voisi jopa ajatella, että ei kai aikuinen tarvitse montaa tuntia päivässä omaa aikaa lapsensa kustannuksella.
[/quote]
Aivan järjetöntä pitää lastaan hoidossa vain siksi että kontaktit muihin lapsiin säilyy. Mm. 4 ajattelee ja toimii tähän tyyliin ja varmaan moni muukin. Täh!
On aikoihin eletty jos vanhempi/vanhemmat eivät parempaan pysty. -Yhteiskunnan huomaan pois lapsen omasta kodista.
Toki ymmärrän että lapsesi olisi mennyt joka tapauksessa hoitoon jos vauvaa ei teille olisi syntynyt ja olisit työssä, siis oikeasti olisit työssä tai opiskelisit, tai sosiaaliset syyt. Mutta nehän ovatkin syitä laittaa lapsi pois kotoa, yksin ei jätetä.
Sitä vastoin kun 4 kerrot että lapsesi menee pois kotoa kavereiden takia ja vauvan koliikin, tuntuu että kaltaisillasi ovat puurot ja velllit sekaisin.
Mikä on päivähoidon tarkoitus?
Sekö että lapsi saa kontakin muihin lapsiin? Että äiti pystyy kantamaan itkevää vauvaa?
Voin kertoa että nämä kaksi syytä tuntuvat naurettavilta syiltä. Et 4 tunnu oikein pärjäävältä äidiltä, pakko syyllistää, sori.
Itse ja muut vuosia sitten synnyttäneet ja lapsensa kasvattaneet emme tajua tätä nykyajan äitien tapaa; työntämistä lapsiaan pois luotaan.
Kuinka sitten me silloiset äidit pärjäsimme itkevien koliikkivauvojemme kanssa, sisaruksen ollessa kotona?
No tietenkin pärjäsimme, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Mieti sitä. Itseäni hävettäisi jos olisin v.1971 halunut oman lapseni johonkin pois kotoa kun sisarus synytyi. Ikäeroa oli vain 1v 1kk lapsilla ja varmasti molempia jouduin kanniskelemaan....Samoin Suomen muuutkin äidit.
Koska pidin omista lapsistani niin paljon synnytin vielä kolmannen lapsen, vanhimman ollessa 4v, ja oli tuo 3v sekä vastasyntynytkin siinä hoidettavanani.
Tiedän alan ammattilaisena että päiväkoteja oli tuohon aikaan, mutta niihin laitettiin tositarvitsijoiden lapset.
En ole saanut 1970-luvulla kotihoidontukea, eikä muutkaan silloin...(ei työttömyyskorvaustakaan) synnytin silti neljännen lapsen eli 1971-1979. Ihanat neljä lasta, joista nautin saadessani olla 24h heidän "hoitajanaan".
Muutettuamme 1980-luvulla maalle tarvitsemaamme isompaan asuntoon, OK-taloon, halusin vielä kuuden vuoden tuon jälkeen kokea lapsen tuoman onnen ja kaiken...Kaksi syntyikin neljän seuraksi parin vuoden ikäerolla, kuusi lasta syntynyt 17 vuoden aikana.
Ei tullut mieleenikään että mihinkähän laittaisin sen toisen, ikää 2v9kk kun vauva-sisarus syntyi. Oli tietenkin itsestään selvää että äitinä hoidan äitiyslomani ajan omat lapseni, 9kk jo äitiyslomaa siihen aikaan.
Maalla uuessa asuinpaikassamme ei kavereita juurikaan ollut lähistöllä. Olin itse valmis leikkien alkuun, askarteluihin, satuihin, retkiin, museokäynteihin (kolmenkin alle kouluikäisen kansssa junalla, ajokorttia ei edes ole)
Olen ollut 1960-luvun lopulla harjoittelijana Helsingin päiväkodeissa. Hoitopaikat olivat ns. tositarvitsijoille, palkat huomioiden, opiskelu..Taisi olla että jos perheessä omistettiin auto, niin katsottiin sen verran varakkaaksi ettei ollut asiaa kunnalliseen hoitopaikkaan.
Tosi tarkkaa oli eli vanhemmat joutuivat hakemaan lapsensa heti työstä suoraan. Kauppaan ei saanut mennä, kampaajalle ei jne. Työvuorolistoja katsottiin tarkkaan. Vapaapäivinä ei tietenkään kukaan vanhempi tuonut lastaan päivähoitoon hoitajien hoidettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:39"]
Subjektiivinen päivähoito-oikeus pois ja jos olet itse kotona, niin monen asiantuntijan lausunto, miksi lapsi ei voi olla kotona. Näin paikan saisivat ne, joilla on siihen erityinen ja todellinen syy.
Syy ei ole mamman laiskuus.
[/quote]
Siinähän sitä rahaa säästettäisiinkin, kun palkattaisiin ne asiantuntija-armeijat tutkimaan kotona olevien äitien/isien mielentila ja kodin soveltuvuus lasten virikkeelliseksi ympäristöksi.