Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Täällä lasten mummo sentään sanoi suoraan, kun kysyin syytä jatkuvaan lasten manipuloimiseen, että hän on kerta kaikkiaan niin kokenut äiti ettei pysty katsoa vierestä minun virheitäni. Heidän suvussa mummo on kasvattaja ja kuuluu perheeseen. Kysyin että eikö hän kokeneena äitinä tiedä miltä lapsista tuntuu kun omia vanhempia haukutaan? Kuulemma totuuden sanominen ja haukkuminen ovat eri asioita :) Kiitin häntä näistä tiedoista, ei olla nähty kohta kahteen vuoteen.
(Ja ollaan siis hyvin tavallinen perhe, minä ja mies töissä ja lapsilla kaikki ok.)
Kaksosista anoppi oli aikoinaan sairaan kateellinen, laittoi miehensä kysymään josko vauvat saisi asua heillä ja me saisimme kuitenkin tavata heitä "vaikka joka viikko" :D kun mummolla on tyhjä syli ja hän tuntee vauvat! Mummoa ois pitäny kutsua mammaksi myös ja tätä jankutti esikoiselle pitkääään kunnes tyttö itse sanoi että minun mamma on äiti. Se kylmä hymy anopin naamalla jäi mieleen. Koko identiteetti perustui vain äitiyteen. Mies kävi 4 vuotta terapiassa vanhempiensa takia ja sitä ennen vuosi pariterapiaa minun kanssa. Miettikää millaiseen sukuun liitytte!!
Kaksoset mummolaan asumaan, ja vanhemmat saa käydä vaikka joka viikko katsomassa lapsiaan? Olen todellakin sanaton. Aika hiton sekaisin täytyy olla, että tuollainen vaihtoehto tulee edes mieleen :D
Mulla kanssa anoppi on näitä totuuden puhujia. Hän kanssa tietää paremmin kaiken kuin minä, varsinkin lapsista. Lapset on puettu väärin, ja syötetty väärin. Molemmilla ollut viljojen kanssa ongelmia kun alkoivat kiinteitä syömään, mutta "puurua" olisi silti pitänyt syöttää, että "vatta tottuu". Mä valitsin sen vaihtoehdon, että lapseni eivät ole kipeitä ja nukkuvat yönsä. Kuulemma olin itsekäs :D Lisäksi oli aina liian vähän vaatetta, liian värikästäkin. Mun lapsilla ollut alusta asti tukka, ja siltä muutaman kuukauden ikäiseltä olisi pitänyt käydä saksimassa enkelikiharat, että poika ei näyttäisi tytöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, hankala pulma sulla. Ilmeisesti isovahemmat haluavat ajaa sun yli kaikessa, eivätkä tajua/välitä, että aiheuttavat tuskaa sinulle sekä nelivuotiaalle. Sekä toki miehelle.
Kaikkihan olisi ok, jos isovanhemmat asuisivat kaukana = treffailut olisi sovittuja ja harvoin tapahtuvia.
On törkeää, että isovahemmat pienillä jatkuvilla vihjauksilla yrittävät lapselle todistella olevansa parempia hänelle kuin vanhemmat ovat.
Asia pitää ottaa puheeksi. Sanotte isovanhemmille esimerkein, että tämmöiset sanonnat (”mummon lihapullat maistuu parhaiten” = mummo on parempi kuin äiti = mummola on parempi kuin koti, ”vaari tästä yksin lähtee kotia” = vaari on surullinen = nelivuotiaalle henkistä taakkaa epäonnistuneesta vaarin tapaamisesta) saavat loppua. Ilmoitatte, että ymmärrätte kyllä mitä tällaisten lauseiden takana on ja miten näillä lauseilla pyritään saamaan lapsi pitämään mummolaa ja sen ihmisiä parempana vaihtoehtona kodille.
Jos keskustelun alussa väittävät, etteivät ole tällaisia sanoneet tai tarkoittaneet niin sanotte, että jaahas, keskustelu loppuukin sitten tähän, samoin kuin tapailut.
Kerrotte, että te vanhempina päätätte kaikesta lapsen elämään liittyvästä eivät he. Ja että te toivotte, että kanssakäynti voi jatkua sopivissa määrin, esim. että poika kerran viikossa käy olemassa mummolassa yhden iltapäivän + satunnaiset hoitotarpeet erikseen sovittaessa. Ja jos pojalta tulee näitä vihjailevia puheita, niin homma menee tauolle. Ja että koskaan, ikinä, NEVER ei saa sanoa lapselle asioita, että ”ei saa kertoa äidille”.
Sanotte myös että tilanne on häirinnyt teitä jo kauan, ja että tilanne pitää saada ratkaistuksi. Ja jos nämä ehdot eivät käy, niin ei ole kovin montaa keinoa enää jäljellä. Ja että ihan turha ryhtyä marttyyreiksi, itsepähän kärsivät. Lisäksi voi kommentoida, että takana ovat ajat, jolloin isovanhemmat saneli miten lapsensa perhe-elämän järjestävät.
Ja jos uhkaavat marttyyreinä, että ei sitten tavata ollenkaan, niin siihen voi sanoa, että harmillistahan se on, mutta jos se on ainoa vaihtoehto tähän tilanteeseen, niin sekin on sitten parempi kuin tämä nykyinen malli. Että hommaatte sitten mll:stä lapsenvahdit kun tarve vaatii. Ilmoitatte lopuksi, että ette tekään tule vaatimaan heiltä heräämistä johonkin toiseen aikaan ja siivouksen toteuttamista höyrypesurilla.
Toivottavasti saatte konsensuksen asiaan.
Nim. Kaiken kokenut
Tämä keskustelu vaatii sen, että ne isovanhemmat (tai mun tapauksessa anoppi) kykenee kuuntelemaan.
Kun kerroin äitiyslomalla ollessani, että en halua anopin käyvän ihan joka päivä vaikka se vauva ihana onkin, niin sitten vuodatettiin krokotiilinkyyneleitä "kun tulee niiiiiin ikävä". kun sanottiin, että niitä (rumia) kirpparilöytyjä ja vanhoja aarteita miehen lapsuudesta ei tarvitse meille roudata jatkuvalla syötöllä, niin taas itkettiin ja haukuttiin nirsoksi, jolle ei mikään kelpaa. Kuten miehen lapsuudesta rikkinäinen lempipaita (jota ei itse edes muista), jossa kasvuvaraa 5 vuotta, valmiiksi kakkatahrainen body kirppikseltä jne. Joka visiitillä haukuttiin kodin sisustus, mun sukulaiset jne.
Lopulta tuli se heinän korsi joka katkaisi kamelin selän, jossa kerroin varsin kovaäänisesti anopille, että jos ei osaa olla meillä ihmisiksi, niin ei tarvitse tulla ollenkaan. Minua ei mitätöidä, minun kotiani ei haukuta, mun lasta tai hänen hoitoaan, mun miestä, tai mun sukulaisia ylipäätään ei haukuta. Tämä toistui kolmesti, sen jälkeen ei olla oltu puheväleissä. Ja arvatkaas onko yhtään ikävä? Multa putosi tonnien taakka harteilta, ja väitän että elämänlaatuni pompsahti huomattavasti ylöspäin. Mutta vieläkin on kylmä hiki perseen ympärillä, kun kuulen auton ajavan pihaan ilman, että odotan meille ketään. Joku kammo on jäänyt, vaikka anopin yllätysvierailuja ei ole hetkeen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, hankala pulma sulla. Ilmeisesti isovahemmat haluavat ajaa sun yli kaikessa, eivätkä tajua/välitä, että aiheuttavat tuskaa sinulle sekä nelivuotiaalle. Sekä toki miehelle.
Kaikkihan olisi ok, jos isovanhemmat asuisivat kaukana = treffailut olisi sovittuja ja harvoin tapahtuvia.
On törkeää, että isovahemmat pienillä jatkuvilla vihjauksilla yrittävät lapselle todistella olevansa parempia hänelle kuin vanhemmat ovat.
Asia pitää ottaa puheeksi. Sanotte isovanhemmille esimerkein, että tämmöiset sanonnat (”mummon lihapullat maistuu parhaiten” = mummo on parempi kuin äiti = mummola on parempi kuin koti, ”vaari tästä yksin lähtee kotia” = vaari on surullinen = nelivuotiaalle henkistä taakkaa epäonnistuneesta vaarin tapaamisesta) saavat loppua. Ilmoitatte, että ymmärrätte kyllä mitä tällaisten lauseiden takana on ja miten näillä lauseilla pyritään saamaan lapsi pitämään mummolaa ja sen ihmisiä parempana vaihtoehtona kodille.
Jos keskustelun alussa väittävät, etteivät ole tällaisia sanoneet tai tarkoittaneet niin sanotte, että jaahas, keskustelu loppuukin sitten tähän, samoin kuin tapailut.
Kerrotte, että te vanhempina päätätte kaikesta lapsen elämään liittyvästä eivät he. Ja että te toivotte, että kanssakäynti voi jatkua sopivissa määrin, esim. että poika kerran viikossa käy olemassa mummolassa yhden iltapäivän + satunnaiset hoitotarpeet erikseen sovittaessa. Ja jos pojalta tulee näitä vihjailevia puheita, niin homma menee tauolle. Ja että koskaan, ikinä, NEVER ei saa sanoa lapselle asioita, että ”ei saa kertoa äidille”.
Sanotte myös että tilanne on häirinnyt teitä jo kauan, ja että tilanne pitää saada ratkaistuksi. Ja jos nämä ehdot eivät käy, niin ei ole kovin montaa keinoa enää jäljellä. Ja että ihan turha ryhtyä marttyyreiksi, itsepähän kärsivät. Lisäksi voi kommentoida, että takana ovat ajat, jolloin isovanhemmat saneli miten lapsensa perhe-elämän järjestävät.
Ja jos uhkaavat marttyyreinä, että ei sitten tavata ollenkaan, niin siihen voi sanoa, että harmillistahan se on, mutta jos se on ainoa vaihtoehto tähän tilanteeseen, niin sekin on sitten parempi kuin tämä nykyinen malli. Että hommaatte sitten mll:stä lapsenvahdit kun tarve vaatii. Ilmoitatte lopuksi, että ette tekään tule vaatimaan heiltä heräämistä johonkin toiseen aikaan ja siivouksen toteuttamista höyrypesurilla.
Toivottavasti saatte konsensuksen asiaan.
Nim. Kaiken kokenut
Tämä keskustelu vaatii sen, että ne isovanhemmat (tai mun tapauksessa anoppi) kykenee kuuntelemaan.
Kun kerroin äitiyslomalla ollessani, että en halua anopin käyvän ihan joka päivä vaikka se vauva ihana onkin, niin sitten vuodatettiin krokotiilinkyyneleitä "kun tulee niiiiiin ikävä". kun sanottiin, että niitä (rumia) kirpparilöytyjä ja vanhoja aarteita miehen lapsuudesta ei tarvitse meille roudata jatkuvalla syötöllä, niin taas itkettiin ja haukuttiin nirsoksi, jolle ei mikään kelpaa. Kuten miehen lapsuudesta rikkinäinen lempipaita (jota ei itse edes muista), jossa kasvuvaraa 5 vuotta, valmiiksi kakkatahrainen body kirppikseltä jne. Joka visiitillä haukuttiin kodin sisustus, mun sukulaiset jne.
Lopulta tuli se heinän korsi joka katkaisi kamelin selän, jossa kerroin varsin kovaäänisesti anopille, että jos ei osaa olla meillä ihmisiksi, niin ei tarvitse tulla ollenkaan. Minua ei mitätöidä, minun kotiani ei haukuta, mun lasta tai hänen hoitoaan, mun miestä, tai mun sukulaisia ylipäätään ei haukuta. Tämä toistui kolmesti, sen jälkeen ei olla oltu puheväleissä. Ja arvatkaas onko yhtään ikävä? Multa putosi tonnien taakka harteilta, ja väitän että elämänlaatuni pompsahti huomattavasti ylöspäin. Mutta vieläkin on kylmä hiki perseen ympärillä, kun kuulen auton ajavan pihaan ilman, että odotan meille ketään. Joku kammo on jäänyt, vaikka anopin yllätysvierailuja ei ole hetkeen ollut.
Sama täällä. Vauva-aikojen tuppautuminen ja siitä seurannut ahdistus sai mut inhoamaan yllätysvieraita. Kiihdyn vieläkin jos kuulen ovelta koputuksen ilman että kenenkään kanssa on sovittu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te tarvitsette nyt kunnollisen tauon isovanhemmista. Tuolla menolla teidän välit menee lopullisesti pilalle. Taukoa pitäisi olla niin kauan, että oikeasti kaipaat heitä taas elämääsi, tai ainakin sen verran, että ajatus heistä ei ärsytä sinua. Mies ilmoittamaan, että nyt ei tarvitse tulla ovelle vähään aikaan, kutsutte sitten kun haluatte tavata. Ja oikeasti älä avaa ovea, jos tulevat ilmoittamatta oven taakse.
Tää olis mieleinen ratkaisu minulle. On vaan lievästi sanoen marttyyria sorttia nuo isovanhemmat ja varmasti syyllistäis poikaa. Mutta eivät onnistuisi siinäkään jos olisi oikeasti porttikielto. Poika meni jouluna omin luvin mummolaan (alle 100m meiltä) ja mies löysi hänet sieltä, tyynesti leipoivat keittiössä. Puheluihin ei oltu vastattu kun ei kuulemma kuullut kun soi. Mies oli ollut tosi hermona ja sanonu että ilman lupaa ei pihasta lähetä, äitinsä oli alkanut selittää että kyllä nyt mummolaan saa tulla mutta oli kuulemma "hiljentänyt" sen. Tällaista vähän väliä, tosi kivaa.. Välirikko ei lopulta edes haittaisi koska musta nyt puhuvat jo muutenkin vaikka mitä.
Ap
Tuollainen on isovanhemmilta jo todella sairasta, ettei ihmetellä tai ilmoiteta, jos 4-vuotias tulee omin päin kylään. Etteivät tajua, että te vanhemmat olette hädissänne ja huolissanne. Onko mies viikonloppuna kotona? Mielestäni teidän pitäisi sopia yhdessä perheenne pelisäännöt ja miehen sitten sanoa vanhemmilleen, mitä olette päättäneet.
Tämä on tietysti vain kyökkipsykologiaa, mutta tuli mieleen, että tarvitsisiko poika enemmän isän osallistumista arkeen? Jos on taloudellisesti mahdollista, olisiko vaihtoehto lähteä välillä viikoksi miehen mukaan? Tai miehen etsiä töitä lähempää, ettei tarvitsisi olla pois. Korostan, etten millään lailla hyväksy isovanhempien käytöstä, mutta pojan reagointi siihen ja noin voimakas kiintyminen vaariin voi osittain johtua isän poissaolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tietysti vain kyökkipsykologiaa, mutta tuli mieleen, että tarvitsisiko poika enemmän isän osallistumista arkeen? Jos on taloudellisesti mahdollista, olisiko vaihtoehto lähteä välillä viikoksi miehen mukaan? Tai miehen etsiä töitä lähempää, ettei tarvitsisi olla pois. Korostan, etten millään lailla hyväksy isovanhempien käytöstä, mutta pojan reagointi siihen ja noin voimakas kiintyminen vaariin voi osittain johtua isän poissaolosta.
Aloituksessa mainittiin että isä ja poika touhuaa paljon yhdessä. Kyllä tossa ainut ongelma on manipuloiva vaari, reissuhommat on ihan perus eikä ne lasta vahingoita jos yhteistä aikaa kuitenkin vapailla löytyy ja jos lapsen lähipiirissä ei ole vahingollista seuraa tarjolla. Vaari jäähylle niin poika rauhottuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tietysti vain kyökkipsykologiaa, mutta tuli mieleen, että tarvitsisiko poika enemmän isän osallistumista arkeen? Jos on taloudellisesti mahdollista, olisiko vaihtoehto lähteä välillä viikoksi miehen mukaan? Tai miehen etsiä töitä lähempää, ettei tarvitsisi olla pois. Korostan, etten millään lailla hyväksy isovanhempien käytöstä, mutta pojan reagointi siihen ja noin voimakas kiintyminen vaariin voi osittain johtua isän poissaolosta.
Aloituksessa mainittiin että isä ja poika touhuaa paljon yhdessä. Kyllä tossa ainut ongelma on manipuloiva vaari, reissuhommat on ihan perus eikä ne lasta vahingoita jos yhteistä aikaa kuitenkin vapailla löytyy ja jos lapsen lähipiirissä ei ole vahingollista seuraa tarjolla. Vaari jäähylle niin poika rauhottuu.
Vapaapäivien puuhailu on kuitenkin eri asia kuin jatkuva läsnäolo arjessa. Käytännössä siinä isän kanssa on aina jotain erityistä tekemistä, ei tavallista elämää. Vaari jäähylle joka tapauksessa, siitä olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nyt syytä sysissä vai sepissä? Sinä puhut hyötymisestä. Se sorahti aika pahasti korvaani. Oletko siis sitä mieltä, että isovanhemmat ovat positiivinen juttu vain, jos he ovat hyödyksi? Kaikilla meillä on tietenkin omanlaiset kokemukset, mutta ellen olisi ollut tiiviissä yhteydessä isovanhempiini varhaislapsuudessa ja sen jälkeenkin, niin en tiedä, millainen ihminen minusta olisi kasvanut. Ei ainakaan niin tasapainoinen kuin olen.
Ap, nyt kiireellä selvittämään miksi lapsi reagoi niin vahvasti mummola vierailun jälkeen. Miksi murehtii että ei pääse mummolaan kun on synttärit. Soita vaikka neuvolaan, pyydä apua ja kerro kaikki mitä olet tänne kirjoittanut.
Kyllä itselläkin herää huoli manipuloinnista tai jopa hyväksikäytöstä jollain tasolla. Yhtä kaikki ei lapselle tervettä olla jatkuvasti valmiina miellyttämään mummoa ja vaaria ja "kävelemään" äidin ja isän ylitse.
En jättäisi lasta ilman valvontaa mummolaan ennenkuin tilanne tasottunut ja syyt lapsen käytökselle selvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän se johtuu, että monella ikäihmisellä ei ole elämässä kertakaikkiaan mitään muuta sisältöä kuin lapsenlapset ja heidän perheensä asiat? Eivätkö he osaa käydä harrastuksissa ja muissa riennoissa ollenkaan ja elää OMAA elämää?
Millaisena miehesi on kokemut lapsuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nyt syytä sysissä vai sepissä? Sinä puhut hyötymisestä. Se sorahti aika pahasti korvaani. Oletko siis sitä mieltä, että isovanhemmat ovat positiivinen juttu vain, jos he ovat hyödyksi? Kaikilla meillä on tietenkin omanlaiset kokemukset, mutta ellen olisi ollut tiiviissä yhteydessä isovanhempiini varhaislapsuudessa ja sen jälkeenkin, niin en tiedä, millainen ihminen minusta olisi kasvanut. Ei ainakaan niin tasapainoinen kuin olen.
Tällä menolla ap:n lapsesta ei ole kasvamassa tasapainoista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt kiireellä selvittämään miksi lapsi reagoi niin vahvasti mummola vierailun jälkeen. Miksi murehtii että ei pääse mummolaan kun on synttärit. Soita vaikka neuvolaan, pyydä apua ja kerro kaikki mitä olet tänne kirjoittanut.
Kyllä itselläkin herää huoli manipuloinnista tai jopa hyväksikäytöstä jollain tasolla. Yhtä kaikki ei lapselle tervettä olla jatkuvasti valmiina miellyttämään mummoa ja vaaria ja "kävelemään" äidin ja isän ylitse.
En jättäisi lasta ilman valvontaa mummolaan ennenkuin tilanne tasottunut ja syyt lapsen käytökselle selvät.
Tuollahan luki selkeästi, että oli surullinen, koska vaari on surullinen, kun lapsi perheineen menevät synttäreille, eivätkä näe lauantaina. Isoisä siis lykännyt oman pahan tunteensa lapsen käsiteltäväksi.
Manipulointia, vallan käyttöä, eli henkistä väkivaltaa tuo isovanhempien käytös on. Ei mitään muuta. Jotkut törpöt tässäkin ketjussa olettavat, että kyse on välittämisestä ja rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa pois. Jos tapaamisia alkaa rajoittaa nyt, isovanhemmat alkavat pian vaania odottamassa, milloin lapsi on pihalla, tai milloin ap ja lapset lähtevät kotoa liikkeelle. Ap, kumman valitset, kivan talon vai lapsesi hyvinvoinnin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä lasten mummo sentään sanoi suoraan, kun kysyin syytä jatkuvaan lasten manipuloimiseen, että hän on kerta kaikkiaan niin kokenut äiti ettei pysty katsoa vierestä minun virheitäni. Heidän suvussa mummo on kasvattaja ja kuuluu perheeseen. Kysyin että eikö hän kokeneena äitinä tiedä miltä lapsista tuntuu kun omia vanhempia haukutaan? Kuulemma totuuden sanominen ja haukkuminen ovat eri asioita :) Kiitin häntä näistä tiedoista, ei olla nähty kohta kahteen vuoteen.
(Ja ollaan siis hyvin tavallinen perhe, minä ja mies töissä ja lapsilla kaikki ok.)
Kaksosista anoppi oli aikoinaan sairaan kateellinen, laittoi miehensä kysymään josko vauvat saisi asua heillä ja me saisimme kuitenkin tavata heitä "vaikka joka viikko" :D kun mummolla on tyhjä syli ja hän tuntee vauvat! Mummoa ois pitäny kutsua mammaksi myös ja tätä jankutti esikoiselle pitkääään kunnes tyttö itse sanoi että minun mamma on äiti. Se kylmä hymy anopin naamalla jäi mieleen. Koko identiteetti perustui vain äitiyteen. Mies kävi 4 vuotta terapiassa vanhempiensa takia ja sitä ennen vuosi pariterapiaa minun kanssa. Miettikää millaiseen sukuun liitytte!!Kaksoset mummolaan asumaan, ja vanhemmat saa käydä vaikka joka viikko katsomassa lapsiaan? Olen todellakin sanaton. Aika hiton sekaisin täytyy olla, että tuollainen vaihtoehto tulee edes mieleen :D
Mulla kanssa anoppi on näitä totuuden puhujia. Hän kanssa tietää paremmin kaiken kuin minä, varsinkin lapsista. Lapset on puettu väärin, ja syötetty väärin. Molemmilla ollut viljojen kanssa ongelmia kun alkoivat kiinteitä syömään, mutta "puurua" olisi silti pitänyt syöttää, että "vatta tottuu". Mä valitsin sen vaihtoehdon, että lapseni eivät ole kipeitä ja nukkuvat yönsä. Kuulemma olin itsekäs :D Lisäksi oli aina liian vähän vaatetta, liian värikästäkin. Mun lapsilla ollut alusta asti tukka, ja siltä muutaman kuukauden ikäiseltä olisi pitänyt käydä saksimassa enkelikiharat, että poika ei näyttäisi tytöltä.
Pohojalaaset mummat taitaa olla aika useinkin samantapaisia. Meidän suvussakin mumma syöttäisi lapsenlapsia 70-luvun opein.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän se johtuu, että monella ikäihmisellä ei ole elämässä kertakaikkiaan mitään muuta sisältöä kuin lapsenlapset ja heidän perheensä asiat? Eivätkö he osaa käydä harrastuksissa ja muissa riennoissa ollenkaan ja elää OMAA elämää?
Meillä ainakin anoppi piti ihan itsestään selvänä, että hän on meidän perheen jäsen. Harrastuksia tällä tohottajalla on kyllä, mutta silti pitää päästä pätemään myös pojan perheessä. Varsinkin, kun miniäksi poika valitsi naisen, joka tekee kaiken väärin, joten kyllähän anoppia tarvitaan neuvomaan. Ja on vielä kehdannut väittää, ettei puutu meidän asioihin yhtään! (paitsi lapsen nimeen, lasten määrään, kodin sisustukseen...)
Vierailija kirjoitti:
Mistähän se johtuu, että monella ikäihmisellä ei ole elämässä kertakaikkiaan mitään muuta sisältöä kuin lapsenlapset ja heidän perheensä asiat? Eivätkö he osaa käydä harrastuksissa ja muissa riennoissa ollenkaan ja elää OMAA elämää?
Tämä ja toisaalta minä ihmettelen miten yleistä on se, että vaikka sitä muuta elämääkin olisi niin ajatellaan, että ne lapset ja lapsenlapset ovat olemassa vain isovanhempia varten.
Pientenkin lasten pitäisi tulla yökylään vain koska mummo/vaari haluaa. Tyyliin "Minä haluan, että Matias tulee yökylään luokseni. Minulle sopii parhaiten että tuot torstaina." Ja oletetaan, että niin muka tapahtuu ihan noilla puheilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä lasten mummo sentään sanoi suoraan, kun kysyin syytä jatkuvaan lasten manipuloimiseen, että hän on kerta kaikkiaan niin kokenut äiti ettei pysty katsoa vierestä minun virheitäni. Heidän suvussa mummo on kasvattaja ja kuuluu perheeseen. Kysyin että eikö hän kokeneena äitinä tiedä miltä lapsista tuntuu kun omia vanhempia haukutaan? Kuulemma totuuden sanominen ja haukkuminen ovat eri asioita :) Kiitin häntä näistä tiedoista, ei olla nähty kohta kahteen vuoteen.
(Ja ollaan siis hyvin tavallinen perhe, minä ja mies töissä ja lapsilla kaikki ok.)
Kaksosista anoppi oli aikoinaan sairaan kateellinen, laittoi miehensä kysymään josko vauvat saisi asua heillä ja me saisimme kuitenkin tavata heitä "vaikka joka viikko" :D kun mummolla on tyhjä syli ja hän tuntee vauvat! Mummoa ois pitäny kutsua mammaksi myös ja tätä jankutti esikoiselle pitkääään kunnes tyttö itse sanoi että minun mamma on äiti. Se kylmä hymy anopin naamalla jäi mieleen. Koko identiteetti perustui vain äitiyteen. Mies kävi 4 vuotta terapiassa vanhempiensa takia ja sitä ennen vuosi pariterapiaa minun kanssa. Miettikää millaiseen sukuun liitytte!!Kaksoset mummolaan asumaan, ja vanhemmat saa käydä vaikka joka viikko katsomassa lapsiaan? Olen todellakin sanaton. Aika hiton sekaisin täytyy olla, että tuollainen vaihtoehto tulee edes mieleen :D
Mulla kanssa anoppi on näitä totuuden puhujia. Hän kanssa tietää paremmin kaiken kuin minä, varsinkin lapsista. Lapset on puettu väärin, ja syötetty väärin. Molemmilla ollut viljojen kanssa ongelmia kun alkoivat kiinteitä syömään, mutta "puurua" olisi silti pitänyt syöttää, että "vatta tottuu". Mä valitsin sen vaihtoehdon, että lapseni eivät ole kipeitä ja nukkuvat yönsä. Kuulemma olin itsekäs :D Lisäksi oli aina liian vähän vaatetta, liian värikästäkin. Mun lapsilla ollut alusta asti tukka, ja siltä muutaman kuukauden ikäiseltä olisi pitänyt käydä saksimassa enkelikiharat, että poika ei näyttäisi tytöltä.
Pohojalaaset mummat taitaa olla aika useinkin samantapaisia. Meidän suvussakin mumma syöttäisi lapsenlapsia 70-luvun opein.
Oi kyllä. Ja meillä olisi vielä pitänyt pukea lapsi samoihin vaatteisiin kuin isänsä aikoinaan, kun hamsterianoppi oli kaiken säilönyt. Toipa meille vielä vanhat vaunutkin, jotka oli tosi käyttökelpoiset.... pyörien kumit rapisivat kun sitä vaunua työnsi eteenpäin :D Ja voihan kun suuttui, kun ei nekään kelvanneet :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa oli hyviä neuvoja ja vertaistukea aluksi, sitten lähti sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa. Ap, pidä kiinni päätöksestäsi suojella lastasi ja älä anna tämän loppupään tappelun vaikuttaa itseesi.
Miten niin sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa? Onko AP:n lasten isän vanhempien käytös mielestäsi normaalia? Itse olisin vakavasti harkinnut jo rikosilmoitusta, kun olivat hakeneet lapsen pihalta omaan asuntoonsa ilman lupaa. Tuo ja moni muu AP:n kertoma esimerkki heidän toiminnastaan on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti ei ole muuta taustalla.
Ei todellakaan ole normaalia! Mutta tuosta hyväksikäyttöajatuksesta lähti tarpeeton jankkaaminen sen esittäjän ja joidenkin muiden välillä ja nimenomaan pelkäsin että se saa ap:n ajattelemaan että hän tekee liian ison numeron asiasta ja/tai häipymään ketjusta. Ap:n miehen vanhemmat ovat täydellisiä sekopäitä ja heille sopiva määrä nähdä lapsenlapsia olisi kerran vuodessa valvottuna jos sitäkään. toivottavasti ap ja miehensä saavat tehtyä asialle jotain ASAP.
Miten niin sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa? Onko AP:n lasten isän vanhempien käytös mielestäsi normaalia? Itse olisin vakavasti harkinnut jo rikosilmoitusta, kun olivat hakeneet lapsen pihalta omaan asuntoonsa ilman lupaa. Tuo ja moni muu AP:n kertoma esimerkki heidän toiminnastaan on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti ei ole muuta taustalla.