Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Missä helkkarissa AP:n mies on tässä tilanteessa? Kyseessä on miehen vanhemmat ja miehen lapsi, saisi jotain ryhtiä tulla isänkin asenteeseen. Ei sinun tarvitse tapella miehesi vanhempien kanssa, se on hänen hommansa selvittää asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laarilaarilaa vaari paskantaa, mummo istuu vieressä ja oksentaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä helkkarissa AP:n mies on tässä tilanteessa? Kyseessä on miehen vanhemmat ja miehen lapsi, saisi jotain ryhtiä tulla isänkin asenteeseen. Ei sinun tarvitse tapella miehesi vanhempien kanssa, se on hänen hommansa selvittää asia.
Jos sen miehen yli on kävelty vanhempien toimesta ensimmäisestä henkäyksestä lähtien, niin ei hänestä välttämättä ole vastustamaan vanhempiensa tunkeutuvaa käytöstä. Vaikka miehen järki tietää, että vanhempiensa käytös on sairasta, niin tunne pitää käytöstä normaalina, kun aina ne vanhemmat ovat olleet tunkeutuvia ja hankalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin kauheita nuo isovanhemmat, käsittämätöntä hyökätä tuolla tavoin poikaansa ja etenkin miniäänsä vastaan lasta manipuloimalla. Muutto tarpeeksi kauas olisi ainut hyvä ratkaisu, mutta ymmärrettävästi ei taida olla mahdollinen.
Oletko Ap palaamassa äitiys-/hoitovapaasi jälkeen työelämään? Jos olet, niin toivottavasti saatte lapsillenne järjestymään hoitopaikat muualta kuin "kätevästi läheltä" eli naapurin isovanhemmilta? Se voisi tuoda ainakin vähän etäisyyttä, ja esikoisenne löytäisi toivottavasti ikäisiään kavereita. Papan hohdokkuus haalistuu kyllä viimeistään kouluiässä, mutta siihen on toki vielä pitkä aika.
Tsemppiä kovasti!
Palaan osariksi töihin näillä näkymin kun tyttö on 10kk. Mummolaa on tarjottu hoitopaikaksi päikyn sijaan jo useasti mutta kieltäydyimme, mies oli erityisen varma että päikkyyn eikä mummolaan. Mummo eli anoppini soitti silloin minulle ja kysyi syytä, sanoin että leikkikaverien takia... Vähän tämän jälkeen poika kysyi multa iltapalalla että arvaa kuka on hänen lemppari leikkikaveri, no vaari. Siis tällaista, että välillä miettii itsekin ylireagoinko vai ovatko oikeesti joka asian suhteen joku taka-ajatus mielessä. Hyvin samaa settiä kuin yhdessä viestissä äsken, pieniä kommentteja koko ajan, lapselle osoitettuna.
ApHuomaatko että etsit oikein vikoja ja jotain mikä voisi vaikuttaa huonolta. Onko jäänyt kertomatta jotain minkä vuoksi tunnet kaunaa lastesi isovanhempia kohtaan? Syyllisyys kun heillä on aikaa keskittyä ja olla läsnä mutta sinulla ei? Koetko että poika karkaa sinun hyppysistäsi. Se on elämää ja niin kuuluu tapahtua. Olet epävarma, vaan aivan suotta. Pojan rakkaus vaariin ja mummoon on asia jota viisas äiti vaalii. Älä vie heitä toisiltaan ja opi näkemään appilan väki ennen muuta miehesi vanhempina.
-mummukka
Miksi pitäisi kokea syyllisyyttä siitä, kun ei hyväksy lapsen isovanhempien harjoittamaa henkistä väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte kauemmas isovanhemmista. Se on ainoa oikea ratkaisu.
Olen miettinyt tätä ja kyllä ahdistaa. Saatiin vasta viime kesänä valmiiksi remontti täällä ja talo on nyt niin ihana ja mulla on täällä tiivis harrastusporukka ja puutarhasuunnitelmat monelle vuodelle ja siis kaikki tärkeä on täällä. Olen varmaan loppuikäni katketa jos muutamme noiden takia pois. Jos olisivat ihan vaan NORMAALEJA niin kaikki olisi ok.
Ap
Mä olen sanonut monta kertaa, että kyllä mä tulisin anopin kanssa toimeen, jos hän olisi ihminen, eikä nokkansa meidän asioihin tunkeva ilkeä narsistinen korppikotka. Mutta ei tuollaista voi muuttaa. Hän on mikä on, ja meidän perhe on tehnyt päätöksen pitää hajurako mahdollisimman isona. Meille ei ole muuta keinoa pysyä järjissämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin kauheita nuo isovanhemmat, käsittämätöntä hyökätä tuolla tavoin poikaansa ja etenkin miniäänsä vastaan lasta manipuloimalla. Muutto tarpeeksi kauas olisi ainut hyvä ratkaisu, mutta ymmärrettävästi ei taida olla mahdollinen.
Oletko Ap palaamassa äitiys-/hoitovapaasi jälkeen työelämään? Jos olet, niin toivottavasti saatte lapsillenne järjestymään hoitopaikat muualta kuin "kätevästi läheltä" eli naapurin isovanhemmilta? Se voisi tuoda ainakin vähän etäisyyttä, ja esikoisenne löytäisi toivottavasti ikäisiään kavereita. Papan hohdokkuus haalistuu kyllä viimeistään kouluiässä, mutta siihen on toki vielä pitkä aika.
Tsemppiä kovasti!
Palaan osariksi töihin näillä näkymin kun tyttö on 10kk. Mummolaa on tarjottu hoitopaikaksi päikyn sijaan jo useasti mutta kieltäydyimme, mies oli erityisen varma että päikkyyn eikä mummolaan. Mummo eli anoppini soitti silloin minulle ja kysyi syytä, sanoin että leikkikaverien takia... Vähän tämän jälkeen poika kysyi multa iltapalalla että arvaa kuka on hänen lemppari leikkikaveri, no vaari. Siis tällaista, että välillä miettii itsekin ylireagoinko vai ovatko oikeesti joka asian suhteen joku taka-ajatus mielessä. Hyvin samaa settiä kuin yhdessä viestissä äsken, pieniä kommentteja koko ajan, lapselle osoitettuna.
Ap
Mikä h...ti on päikky ? Eivät edes lapset puhu jotain noin ällökieltä! Menee osariksi ja päikky :o Kasva aikuiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin kauheita nuo isovanhemmat, käsittämätöntä hyökätä tuolla tavoin poikaansa ja etenkin miniäänsä vastaan lasta manipuloimalla. Muutto tarpeeksi kauas olisi ainut hyvä ratkaisu, mutta ymmärrettävästi ei taida olla mahdollinen.
Oletko Ap palaamassa äitiys-/hoitovapaasi jälkeen työelämään? Jos olet, niin toivottavasti saatte lapsillenne järjestymään hoitopaikat muualta kuin "kätevästi läheltä" eli naapurin isovanhemmilta? Se voisi tuoda ainakin vähän etäisyyttä, ja esikoisenne löytäisi toivottavasti ikäisiään kavereita. Papan hohdokkuus haalistuu kyllä viimeistään kouluiässä, mutta siihen on toki vielä pitkä aika.
Tsemppiä kovasti!
Palaan osariksi töihin näillä näkymin kun tyttö on 10kk. Mummolaa on tarjottu hoitopaikaksi päikyn sijaan jo useasti mutta kieltäydyimme, mies oli erityisen varma että päikkyyn eikä mummolaan. Mummo eli anoppini soitti silloin minulle ja kysyi syytä, sanoin että leikkikaverien takia... Vähän tämän jälkeen poika kysyi multa iltapalalla että arvaa kuka on hänen lemppari leikkikaveri, no vaari. Siis tällaista, että välillä miettii itsekin ylireagoinko vai ovatko oikeesti joka asian suhteen joku taka-ajatus mielessä. Hyvin samaa settiä kuin yhdessä viestissä äsken, pieniä kommentteja koko ajan, lapselle osoitettuna.
ApMikä h...ti on päikky ? Eivät edes lapset puhu jotain noin ällökieltä! Menee osariksi ja päikky :o Kasva aikuiseksi!
Ja tämähän juuri oli viestin oleellisin sisältö?
Mutta joo, ei noille isovanhemmille tarvitse selittää, miksi lapsi laitetaan päiväkotiin eikä viedä mummolaan hoitoon. Asia ei heille yksinkertaisesti kuulu millään lailla. Varsinkin tuo isompi lapsi tarvitsee muitakin leikkikavereita kuin vaari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
rakennarauhaa kirjoitti:
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
Tässä viestissä on kyllä totuuden siemen.
Sitä kannattaa miettiä, että onko miehen kasvatuksessa ollut jo jotain outoa kun mies ei osaa/pysty edes aikuisena ja isänä eriytyä vanhemmistaan ja rajata heidän häytöstään miehen perhettä kohtaan.
Luultavasti mieskin on kasvatettu syyllistämällä ja ehdollistettu siihen, että hän omalla käytöksellään on vastuussa vanhempiensa tunteista.
Itse en välttämättä päästäisi lapsia yksin mummolaan lainkaan, vaan vierailisimme perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakennarauhaa kirjoitti:
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
Anoppeja paikalla.
Minun mieheni on ainakin kasvatettu omasta mielestään huonosti äitinsä osalta. Toisaalta äiti ei pitänyt mitään rajoja ja kuria, toisaalta manipuloi ja syyllisti kun lapset eivät toimineet mielensä mukaan. Äitinsä oli myös todella rajaton lapsiaan kohtaan, heillä ei ollut ikätason mukaista yksityisyyttä.
Mieheni elämässä on ollut tärkeässä roolissa hänen isä, kummi, setä, ystäväperhe, myöhemmin harrastusvalmentaja ja opettaja. Tavallaan onni ja epäonni, ettei äitinsä pärjännyt lasten kanssa - mies oli todella paljon hoidossa ja näin ollen elämässä oli tilaa muillekin. En sitten tiedä miten olisi käynyt, jos joku noista ihmisistä olisi ollut samanlainen kuin äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
rakennarauhaa kirjoitti:
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
Tässä viestissä on kyllä totuuden siemen.
Sitä kannattaa miettiä, että onko miehen kasvatuksessa ollut jo jotain outoa kun mies ei osaa/pysty edes aikuisena ja isänä eriytyä vanhemmistaan ja rajata heidän häytöstään miehen perhettä kohtaan.
Luultavasti mieskin on kasvatettu syyllistämällä ja ehdollistettu siihen, että hän omalla käytöksellään on vastuussa vanhempiensa tunteista.Itse en välttämättä päästäisi lapsia yksin mummolaan lainkaan, vaan vierailisimme perheenä.
Minäkään en päästäisi lapsia mummolaan tuossa tilanteessa yksin. Perheen tai isän kanssa vierailut, ja niitäkään ei ihan joka viikko.
Äidin tehtävä on suojella lapsia pahalta. Myös siinä tapauksessa, että paha on isovanhemmat (jotka hyvin dramaattisesti pahoittavat mielensä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakennarauhaa kirjoitti:
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
Mun miehen äiti on ilkeä narsisti, joka on tehnyt lastensa elämästä helvetin. Isänsä ei jaksannut vastustaa kamalaa vaimoaan, ja haki elämäänsä helpotusta viinapullon pohjalta. Eli kaikken kaikkiaan melkoisen kelvottomat vanhemmat. Silti mies ja hänen sisaruksensa ovat mukavia, hyvin pärjääviä keski-ikäisiä ihmisiä. Toki kantavat lapsuutensa taakkaa (ja se näkyy kyllä kun tarkemmin tutustuu).
Itsekkäimpiä ovat APn tarinassa ne isovanhemmat, jotka ilmeisesti tylsän elämänsä sisällöksi haluavat kaapata lapsenlapsensa. Ei tässä ole mustasukkaisuudesta kyse, vaan siitä, että nuo isovanhemmat ovat lapsen kehitykselle haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
rakennarauhaa kirjoitti:
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
Tässä viestissä on kyllä totuuden siemen.
Sitä kannattaa miettiä, että onko miehen kasvatuksessa ollut jo jotain outoa kun mies ei osaa/pysty edes aikuisena ja isänä eriytyä vanhemmistaan ja rajata heidän häytöstään miehen perhettä kohtaan.
Luultavasti mieskin on kasvatettu syyllistämällä ja ehdollistettu siihen, että hän omalla käytöksellään on vastuussa vanhempiensa tunteista.Itse en välttämättä päästäisi lapsia yksin mummolaan lainkaan, vaan vierailisimme perheenä.
Mieheni oli seurusteluaikanamme (nyt 8.vuosi aviossa ja kehitystä tapahtunut paljon) täysin kyvytön riitelemään tai reagoimaan toisen pahaan mieleen. Riita oli aina jotain aivan hirveää, riita tarkoitti sitä että kaikki on pilalla ja olimme toistemme vastustajia riitatilanteessa. Ihmettelin mistä se johtuu kunnes aloin ymmärtää mieheni äitisuhdetta. Anoppi ja appi opettivat lapsilleen että elämisen keskiössä on äidin pahan mielen välttäminen. Jos äidillä on paha mieli niin lapset ovat huonoja ja syyllisiä. Äidin pahan mielen välttely ohjasi miehen ja sisarustensa opintojen valintoja, asuinpaikan valintoja, sisustusvalintoja, seurustelukumppanien valintoja. Mieleeni jäi ikuisesti tilanne, kun etsimme miehen kanssa asuntoa ostettavaksi 6 vuotta sitten. Mies otti asian puheeksi kahvipöydässä anoppilassa, kertoi että olimme jättäneet tarjouksen paikasta X. Anoppi oli etsinyt tietämättämme koko ajan meille asuntoa ja löytänyt mieleisensä, paikka oli alle kilometrin päässä heiltä eikä valtavaa remonttia vaativassa rintamamiestalossa ollut mm. suihkua lainkaan. Hän sanoi että siinä on meille paikka, hän on jo siitä soittanut ja myyjä soittaa miehelle, hän antoi numeron. Olin aivan puulla päähän lyöty, sanoin että kiitos vain mutta siitä ei lähdetä edes keskustelemaan. Anopin naama venähti, laittoi kädet puuskaan ja tuijotti suupielet alaspäin poikaansa. Oli hiljaista... Appiukko sanoi "no no, hyvä paikka se olisi, mummu niin vaivalla etsi..." Kun tämän torppasin, sain anopin vihat päälleni. Oli sanonut miehelle episodin jälkeen "tuntuu ettet enää minusta välitä.." Samaa paskaa yrittää lapsille eikä kestä yhtään sitä jos lapset lähestyvät minua hänen läsnäollessaan. Mököttää näkyvästi ja alkaa lopulta imuroida tms. aggressiivisesti kun mökötyskikka ei toimi meidän lapsiin. Nykyään tunnen vain ja ainoastaan väsynyttä inhoa häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa oli hyviä neuvoja ja vertaistukea aluksi, sitten lähti sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa. Ap, pidä kiinni päätöksestäsi suojella lastasi ja älä anna tämän loppupään tappelun vaikuttaa itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa oli hyviä neuvoja ja vertaistukea aluksi, sitten lähti sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa. Ap, pidä kiinni päätöksestäsi suojella lastasi ja älä anna tämän loppupään tappelun vaikuttaa itseesi.
Anoppien ja appien sekä omien vanhempien käytöksestä keskusteleminen liittyy kyllä vahvasti asiaan. Hankalat isovanhemmat ovat hyvin vaikea asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakennarauhaa kirjoitti:
Miehesi vanhemmat ovat siis kelvottomia olemaan lapsesi kanssa. Kysyn vain, että onko mihesi kasvatettu huonosti, koska vanhemmat ovat kelvottomia. Luulempa, että sinun äitinä olisi myös hieman tarkasteltava omaa käytöstäsi ja mielipiteitäsi. Olet varmaankin mustasukkainen isovanhemmille, kun lapsi pitää heistä.
Tällä palstalla on hyvin huonoja neuvoja moneltakin itsekkäältä ja omahyväiseltä ihmiseltä. Älä missään tapauksessa aiheuta lisää ongelmia, yritä miettiä asioita ja toimia viisaasti.
Tässä viestissä on kyllä totuuden siemen.
Sitä kannattaa miettiä, että onko miehen kasvatuksessa ollut jo jotain outoa kun mies ei osaa/pysty edes aikuisena ja isänä eriytyä vanhemmistaan ja rajata heidän häytöstään miehen perhettä kohtaan.
Luultavasti mieskin on kasvatettu syyllistämällä ja ehdollistettu siihen, että hän omalla käytöksellään on vastuussa vanhempiensa tunteista.Itse en välttämättä päästäisi lapsia yksin mummolaan lainkaan, vaan vierailisimme perheenä.
Mieheni oli seurusteluaikanamme (nyt 8.vuosi aviossa ja kehitystä tapahtunut paljon) täysin kyvytön riitelemään tai reagoimaan toisen pahaan mieleen. Riita oli aina jotain aivan hirveää, riita tarkoitti sitä että kaikki on pilalla ja olimme toistemme vastustajia riitatilanteessa. Ihmettelin mistä se johtuu kunnes aloin ymmärtää mieheni äitisuhdetta. Anoppi ja appi opettivat lapsilleen että elämisen keskiössä on äidin pahan mielen välttäminen. Jos äidillä on paha mieli niin lapset ovat huonoja ja syyllisiä. Äidin pahan mielen välttely ohjasi miehen ja sisarustensa opintojen valintoja, asuinpaikan valintoja, sisustusvalintoja, seurustelukumppanien valintoja. Mieleeni jäi ikuisesti tilanne, kun etsimme miehen kanssa asuntoa ostettavaksi 6 vuotta sitten. Mies otti asian puheeksi kahvipöydässä anoppilassa, kertoi että olimme jättäneet tarjouksen paikasta X. Anoppi oli etsinyt tietämättämme koko ajan meille asuntoa ja löytänyt mieleisensä, paikka oli alle kilometrin päässä heiltä eikä valtavaa remonttia vaativassa rintamamiestalossa ollut mm. suihkua lainkaan. Hän sanoi että siinä on meille paikka, hän on jo siitä soittanut ja myyjä soittaa miehelle, hän antoi numeron. Olin aivan puulla päähän lyöty, sanoin että kiitos vain mutta siitä ei lähdetä edes keskustelemaan. Anopin naama venähti, laittoi kädet puuskaan ja tuijotti suupielet alaspäin poikaansa. Oli hiljaista... Appiukko sanoi "no no, hyvä paikka se olisi, mummu niin vaivalla etsi..." Kun tämän torppasin, sain anopin vihat päälleni. Oli sanonut miehelle episodin jälkeen "tuntuu ettet enää minusta välitä.." Samaa paskaa yrittää lapsille eikä kestä yhtään sitä jos lapset lähestyvät minua hänen läsnäollessaan. Mököttää näkyvästi ja alkaa lopulta imuroida tms. aggressiivisesti kun mökötyskikka ei toimi meidän lapsiin. Nykyään tunnen vain ja ainoastaan väsynyttä inhoa häntä kohtaan.
Mun poika muutti omilleen opiskelupaikkakunnalle ja ai hyvänen aika kun mummi ei päässyt sisustamaan 19v. pojanpojan kämppää... Ihan järkkyä romua haali kierrätyskeskuksista ja facen annetaan-ryhmistä. 80-luvun karmeita verhoja ja mattoja ja niitä oranssin värisiä "mänty" - huonekaluja. Poika oli kerännyt rahaa kalusteisiin ja me oltiin luvattu käyttää ikeassa puoliksi meidän piikkiin. Tämä oli anopilla hyvin tiedossa. Mummi oli itkenyt pojalle puhelimessa että kun mikään ei kelpaa ja kun mä tästä kuulin niin ilmoitin anopille että se oli eka ja vika itkupuhelu mun lapsille häneltä. Lapsuutta sabotoi oikuillaan jo tarpeeksi vaikka mä "leijonaemo" aina pilasinkin kaiken...
Jos tulevat ilmoittamatta ja on sellainen päivä, ettet tahdo olla tekemisissä, niin ovi (ovet) lukkoon ja ovikellosta patteri pois tai muuten äänettömälle. Sitten oot kuin et huomaisikaan, että "joku" kävi oven takana. Voit myös itse lähteä lasten kanssa kauppaan tai puistoon tai kavereille ja kuljata siellä koko päivän. Onhan sitä muuallakin elämää kuin neljän seinän sisällä. Lähde yökylään lastesi kanssa omille sukulaisille. Pidä itsesi ja lapsesi kiireisinä: nyt ei ehdi, kun on temppukerho/ kirjastossa käyntiä / uimahalliin lähtö / muskari tms.
Ja lapsikin väsyy kun harrastaa ja voi sanoa hyvin, että nyt on lapsen lepopäivä, kun on niin ollut menossa. Ja samalla lapsen silmissä äitipisteet nousee, kun teette kaikkea kivaa yhdessä.
Ap, hankala pulma sulla. Ilmeisesti isovahemmat haluavat ajaa sun yli kaikessa, eivätkä tajua/välitä, että aiheuttavat tuskaa sinulle sekä nelivuotiaalle. Sekä toki miehelle.
Kaikkihan olisi ok, jos isovanhemmat asuisivat kaukana = treffailut olisi sovittuja ja harvoin tapahtuvia.
On törkeää, että isovahemmat pienillä jatkuvilla vihjauksilla yrittävät lapselle todistella olevansa parempia hänelle kuin vanhemmat ovat.
Asia pitää ottaa puheeksi. Sanotte isovanhemmille esimerkein, että tämmöiset sanonnat (”mummon lihapullat maistuu parhaiten” = mummo on parempi kuin äiti = mummola on parempi kuin koti, ”vaari tästä yksin lähtee kotia” = vaari on surullinen = nelivuotiaalle henkistä taakkaa epäonnistuneesta vaarin tapaamisesta) saavat loppua. Ilmoitatte, että ymmärrätte kyllä mitä tällaisten lauseiden takana on ja miten näillä lauseilla pyritään saamaan lapsi pitämään mummolaa ja sen ihmisiä parempana vaihtoehtona kodille.
Jos keskustelun alussa väittävät, etteivät ole tällaisia sanoneet tai tarkoittaneet niin sanotte, että jaahas, keskustelu loppuukin sitten tähän, samoin kuin tapailut.
Kerrotte, että te vanhempina päätätte kaikesta lapsen elämään liittyvästä eivät he. Ja että te toivotte, että kanssakäynti voi jatkua sopivissa määrin, esim. että poika kerran viikossa käy olemassa mummolassa yhden iltapäivän + satunnaiset hoitotarpeet erikseen sovittaessa. Ja jos pojalta tulee näitä vihjailevia puheita, niin homma menee tauolle. Ja että koskaan, ikinä, NEVER ei saa sanoa lapselle asioita, että ”ei saa kertoa äidille”.
Sanotte myös että tilanne on häirinnyt teitä jo kauan, ja että tilanne pitää saada ratkaistuksi. Ja jos nämä ehdot eivät käy, niin ei ole kovin montaa keinoa enää jäljellä. Ja että ihan turha ryhtyä marttyyreiksi, itsepähän kärsivät. Lisäksi voi kommentoida, että takana ovat ajat, jolloin isovanhemmat saneli miten lapsensa perhe-elämän järjestävät.
Ja jos uhkaavat marttyyreinä, että ei sitten tavata ollenkaan, niin siihen voi sanoa, että harmillistahan se on, mutta jos se on ainoa vaihtoehto tähän tilanteeseen, niin sekin on sitten parempi kuin tämä nykyinen malli. Että hommaatte sitten mll:stä lapsenvahdit kun tarve vaatii. Ilmoitatte lopuksi, että ette tekään tule vaatimaan heiltä heräämistä johonkin toiseen aikaan ja siivouksen toteuttamista höyrypesurilla.
Toivottavasti saatte konsensuksen asiaan.
Nim. Kaiken kokenut
Täällä lasten mummo sentään sanoi suoraan, kun kysyin syytä jatkuvaan lasten manipuloimiseen, että hän on kerta kaikkiaan niin kokenut äiti ettei pysty katsoa vierestä minun virheitäni. Heidän suvussa mummo on kasvattaja ja kuuluu perheeseen. Kysyin että eikö hän kokeneena äitinä tiedä miltä lapsista tuntuu kun omia vanhempia haukutaan? Kuulemma totuuden sanominen ja haukkuminen ovat eri asioita :) Kiitin häntä näistä tiedoista, ei olla nähty kohta kahteen vuoteen.
(Ja ollaan siis hyvin tavallinen perhe, minä ja mies töissä ja lapsilla kaikki ok.)
Kaksosista anoppi oli aikoinaan sairaan kateellinen, laittoi miehensä kysymään josko vauvat saisi asua heillä ja me saisimme kuitenkin tavata heitä "vaikka joka viikko" :D kun mummolla on tyhjä syli ja hän tuntee vauvat! Mummoa ois pitäny kutsua mammaksi myös ja tätä jankutti esikoiselle pitkääään kunnes tyttö itse sanoi että minun mamma on äiti. Se kylmä hymy anopin naamalla jäi mieleen. Koko identiteetti perustui vain äitiyteen. Mies kävi 4 vuotta terapiassa vanhempiensa takia ja sitä ennen vuosi pariterapiaa minun kanssa. Miettikää millaiseen sukuun liitytte!!
Millä tavalla vika voisi olla apssä?
Jos lapsen vanhempi päättää jotain (alaikäisen)lapsensa asioista niin asiat on sitten niin. Jos joku ulkopuolinen on jotain muuta mieltä niin se on voivoi ja sen ulkopuolisen on vain sopeuduttava.