Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
Ap
Älä välitä nipon maineesta. Minäkin puutunut siihen kun lasta syyllistetään. Se on vanhemman tehtävän. Meilläkin isovanhemmat tekee tuota, ja ihan joka kerta sanon suoraan että lasten tunteita ei saa manipuloida eikä heitä syyllistää. Ei ole ok tehdä toiselle pahaa oloa tahallaan. Sanon tämän aina lasten kuullen, jotta oppivat minkälainen käytös on hyvää "kaverikäytöstä" ja minkälainen ei. Sun lapsi on vaikeuksissa omissa kaverisuhteissaan, jos et opeta tunnistamaan tuollaista ilkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa järjestää omaa päiväohjelmaa ja vaikka yksi päivä viikossa on mummola päivä. Olisiko tarjolla kerhoa 4- vuotiaalle, perhekahvilaa koko porukalle, kirjastopäivää ja välillä kyläilyä toiseen lapsiperheeseen aamupäiväksi jne. Eli jotain muuta ohjelmaa. Sovi lapsen kanssa askartelusta, leipomisesta, legoleikistä ym. jota teette yhdessä ja pysytte suunnitelmassa. Vain mummolapäivänä vaarin ja mummon kanssa.
Mummolapäivä kuulostaa paperilla hyvältä mutta meidän tapauksessa osoittautui maailman paskimmaksi ideaksi. Mummo merkkasi ylös päivät ja näistä ei ollut poikkeamista. Hirveä kriisi tuli kun olimme suunnitelleet että käymme lomalla minun vanhemmillani - olimme siellä siis mummolapäivänä!! Mummon mielestä 2v:n olisi pitänyt jäädä mummolaan koko viikoksi jotta myös ennalta sovittu mummolapäivä toteutuu, sillä ei ollut väliä että näkee minun vanhempiani max. 2 vuodessa välimatkan vuoksi. Tämä ei luonnollisesti sopinut meille. No kinasi sitten että pitää saada *korvaukseksi* pe-su ajaksi poika heille, ei ollut silloin vielä yökyläillyt aiemmin kertaakaan. Niin että hän hakee pojan päiväkodista perjantaina ja tuo sunnuntai-iltana takaisin. Kun tämäkään ei käynyt niin ilmoitti että tästedes mummo päättää yksin kaikesta mitä mummolassa mummolapäivinä tapahtuu, kerran mekään emme osaa "pysyä sopimuksessa". Meillä siis ainoat säännöt koskee sitä että max. 1 herkku ja vain ruoan jälkeen ja tv:tä ei pikkukakkosen lisäksi katsota kun poika istuisi mielellään koko päivän ruudun edessä. Ilmoitin sitten etten voi enää luottaa häneen joten "sopimus" purkautuu ja tästedes mummolassa käydään silloin kun minä satun antamaan luvan. Edelleen, 3 vuoden jälkeenkin, mummo hapantelee asiaa ja puhuu kuinka minä valehtelen. Ihania nuo aikuiset, elämänkokemuksen viisastuttamat isovanhemmat.
Ehkä surullisin viesti mitä olen ikinä tällä palstalla lukenut oli yhdessä anoppiketjussa missä äiti kertoi mummon omineen hänen esikoislapsensa, lapsi oli jopa alle kouluikäisenä muuttanutkin mummolaan, mutta mummopa ei pärjännytkään lapsen kanssa ja lapsi kasvoi sijaisperheessä, nuorempi sisarus sen sijaan äitinsä kanssa. Siis miettikää oikeasti, jotkut sadistit haluavat rikkoa koko perheen. Sitähän tässäkin tapauksessa tapahtuu mutta onneksi vielä vähän pienemmässä mittakaavassa, lapselle mustamaalataan äitiä ja ylistetään mummoa ja pappaa.
Lasta pitää aina, siis AINA suojata manipuloijalta. Vaikka sitten lähestymiskiellolla jos ei muuten onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, millaiset isovanhemmat! Kuin jostain kauhuelokuvasta.
Tulipa sellainen vaikutelma, että nämä kaksi yrittävät manipuloida lasta teitä vanhempia vastaan ihan ilkeyttään. Tuossahan täytyy olla täydellinen kunnioituksen puute teitä kohtaan vanhempina. Siis ensinnäkin tuo on varmasti hirveän ahdistavaa ja painostavaa teidän pojalle, mutta tuo on myös hirveän väärin teitä kohtaan, varsinkin sinua kohtaan äitinä. Aivan kuin yrittävät pelata sinut "ulkopuolelle"?
JA sitten itselläni heräsi vielä vaarallisempi huoli. Tuo, että he haluavat lapsen niin usein ja vain heille, ovat pihastakin vieneet heille ilman lupaa ja puhuvat pojalle, mitä tekevät, jos sinä et estä jne. Tuo kuulostaa vähän groomingiltakin. EN VÄITÄ, että he olisivat hyväksikäyttäjiä, ehkä he eivät tee sitä tarkoituksella, mutta eikö tuo ole juuri sellaista hyväksikäyttäjien manipulointia? Jos poika kasvatetaan noin, että ei osaa laittaa omia rajoja ja alkaa ajatella, että te, hänen omat vanhempansa, eivät ole hänen ensisijainen tuki ja turva, niin sitten hän on helppo uhri vaarallisille aikuisille.
Onko tämä ihan kaukaa haettua? En halua pelotella sinua, AP, mutta tällaisia ajatuksia nousi pintaan, kun luin viestejäsi. Olen sitä mieltä, että älkää enää antako poikaa heille ilman valvontaa.
Toi kuulostaa jo hysteeriseltä! Tietenkään en tunne ihmisiä, mutta kuulostaa että poika on tosi rakas isovanhemmille. Isovanhemmat varmasti tietävät sen, ettei miniä hirveästi tykkää siitä kun poika on heillä. Pelkäävät ehkä, että poikaa kielletään kokonaan käymästä, jonka takia tulevat soittamatta ym. ym. Mikä tottakai pahentaa välejä entisestään!
Ainoa ratkaisu tässä olisi istua aikuisten kesken pöydän ääreen ja nostaa kissa kunnolla pöydälle! Sopia rajat ja säännöt. Siitäkin on valtavasti haittaa, jos sulkee pojalle rakkaat isovanhemmat kokonaan elämästä pois. Olen nähnyt omassa suvussani näin käyvän. Lapset ovat katkeria äidilleen nyt vielä aikuisenakin! Isovanhemmat jo kuolleet..paljon "turhaa" surua. .
Jos nämä isovanhemmat välittäisivät pojasta, niin silloin he ajattelisivat lapsen parasta ja myös tämän vanhempien hyvinvointia ja kunnioittaisivat heitä vanhempina. Se, että painostetaan lasta, ei ole lapsen paras ja se, että puhutaan lapselle pahaa hänen äidistään, ei ole lapsen vanhempien kunnioittamista.
Minun kommenttini groomingista ei ole mitenkään hysteerinen, vaan realistinen. Näitä tapauksia on kuule ihan Suomessakin, valitettavasti. Ja en sanonut, että he tekevät niin tietoisesti, mutta siltä heidän puheensa kuitenkin kuulostavat.
Lapsen pitää voida luottaa vanhempiinsa ja vieraiden tulee tuntea rajansa.
-Sama
Mistä tiedät, että puhuvat äidistä pahaa?Ja mistä äiti tietää, että puhuvat hänestä pahaa? Hänen esimerkkinsä olivat: 4v. lapsi on ruvennut kiukuttelemaan nameista, pukemisesta ja suuttuessaan sanonut äidilleen, että sä et mua määrää ja mä muutan mummolaan!!!Minusta kuulostaa ihan normaalilta 4-vuotiaan uhmalta!
Minunkin lapsi on sanonut että muuttaa Afrikkaan ja pakannut laukkunsa! En sano, etteivätkö isovanhemmat toimisi väärin, mutta en mä nyt tommosesta välejä pistäisi poikki! Mikä kaikki on oikeasti äidin mielikuvitusta/takertuvuutta lapseen!? Ja kyllä omasta lapsesta huomaa, että onko innoissaan menossa mummolaan vai onko ahdistunut ym. Ja isän pitäisi ehdottomasti ruveta sukunsa ja perheen välejä hoitamaan, eikä paeta sivuvasemmalle!!
Sen kylläkin huomaa jos joku yrittää mustamaalata tai mitätöidä sinua lapsen nähden. Meillä oli ex-appi tällainen. Jos lapsi kertoi että menee illalla äidin, eli minun kanssa kalaan, sanoi appi hiljaa "ääh, senkö kanssa menet, ei se osaa, ei se osaa kalaa pyytää". Jos lapsi esitteli minun neulomia lapasia, hymyili appi vinosti ja sanoi "noihin kyllä tarvii sitten alle jotakin.." Jos lapsi kertoi että hänelle tulee synttäreiksi autot-kakku jonka äiti tekee, sanoi appi "kyllä mummo tekis kakun, kysytään tekiskö mummo". Esimerkkejä on satoja, myrkytti meidän perhe-elämää niin paljon kunnes erottiin miehen kanssa, yhtenä isona syynä eroon oli se kuinka ex vain kuunteli vaivautuneena vierestä noit juttuja vuodesta toiseen. Sanoi ettei noihin voi oikein puuttua ja tavallaan oli oikeassa, en tiennyt itsekään mitä sanoa noissa tilanteissa. Sydän hakkasi aina kun apen auto kaarsi pihaan.
Tuo vaari on lapselle huonoa seuraa. Manipuloi ja syyllistää. Lisäksi lykkää tunteensa lapsen harteille, aivan kuin lapsi olisi vaarinsa tunteista vastuussa. Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, millaiset isovanhemmat! Kuin jostain kauhuelokuvasta.
Tulipa sellainen vaikutelma, että nämä kaksi yrittävät manipuloida lasta teitä vanhempia vastaan ihan ilkeyttään. Tuossahan täytyy olla täydellinen kunnioituksen puute teitä kohtaan vanhempina. Siis ensinnäkin tuo on varmasti hirveän ahdistavaa ja painostavaa teidän pojalle, mutta tuo on myös hirveän väärin teitä kohtaan, varsinkin sinua kohtaan äitinä. Aivan kuin yrittävät pelata sinut "ulkopuolelle"?
JA sitten itselläni heräsi vielä vaarallisempi huoli. Tuo, että he haluavat lapsen niin usein ja vain heille, ovat pihastakin vieneet heille ilman lupaa ja puhuvat pojalle, mitä tekevät, jos sinä et estä jne. Tuo kuulostaa vähän groomingiltakin. EN VÄITÄ, että he olisivat hyväksikäyttäjiä, ehkä he eivät tee sitä tarkoituksella, mutta eikö tuo ole juuri sellaista hyväksikäyttäjien manipulointia? Jos poika kasvatetaan noin, että ei osaa laittaa omia rajoja ja alkaa ajatella, että te, hänen omat vanhempansa, eivät ole hänen ensisijainen tuki ja turva, niin sitten hän on helppo uhri vaarallisille aikuisille.
Onko tämä ihan kaukaa haettua? En halua pelotella sinua, AP, mutta tällaisia ajatuksia nousi pintaan, kun luin viestejäsi. Olen sitä mieltä, että älkää enää antako poikaa heille ilman valvontaa.
Toi kuulostaa jo hysteeriseltä! Tietenkään en tunne ihmisiä, mutta kuulostaa että poika on tosi rakas isovanhemmille. Isovanhemmat varmasti tietävät sen, ettei miniä hirveästi tykkää siitä kun poika on heillä. Pelkäävät ehkä, että poikaa kielletään kokonaan käymästä, jonka takia tulevat soittamatta ym. ym. Mikä tottakai pahentaa välejä entisestään!
Ainoa ratkaisu tässä olisi istua aikuisten kesken pöydän ääreen ja nostaa kissa kunnolla pöydälle! Sopia rajat ja säännöt. Siitäkin on valtavasti haittaa, jos sulkee pojalle rakkaat isovanhemmat kokonaan elämästä pois. Olen nähnyt omassa suvussani näin käyvän. Lapset ovat katkeria äidilleen nyt vielä aikuisenakin! Isovanhemmat jo kuolleet..paljon "turhaa" surua. .
Jos nämä isovanhemmat välittäisivät pojasta, niin silloin he ajattelisivat lapsen parasta ja myös tämän vanhempien hyvinvointia ja kunnioittaisivat heitä vanhempina. Se, että painostetaan lasta, ei ole lapsen paras ja se, että puhutaan lapselle pahaa hänen äidistään, ei ole lapsen vanhempien kunnioittamista.
Minun kommenttini groomingista ei ole mitenkään hysteerinen, vaan realistinen. Näitä tapauksia on kuule ihan Suomessakin, valitettavasti. Ja en sanonut, että he tekevät niin tietoisesti, mutta siltä heidän puheensa kuitenkin kuulostavat.
Lapsen pitää voida luottaa vanhempiinsa ja vieraiden tulee tuntea rajansa.
-Sama
Mistä tiedät, että puhuvat äidistä pahaa?Ja mistä äiti tietää, että puhuvat hänestä pahaa? Hänen esimerkkinsä olivat: 4v. lapsi on ruvennut kiukuttelemaan nameista, pukemisesta ja suuttuessaan sanonut äidilleen, että sä et mua määrää ja mä muutan mummolaan!!!Minusta kuulostaa ihan normaalilta 4-vuotiaan uhmalta!
Minunkin lapsi on sanonut että muuttaa Afrikkaan ja pakannut laukkunsa! En sano, etteivätkö isovanhemmat toimisi väärin, mutta en mä nyt tommosesta välejä pistäisi poikki! Mikä kaikki on oikeasti äidin mielikuvitusta/takertuvuutta lapseen!? Ja kyllä omasta lapsesta huomaa, että onko innoissaan menossa mummolaan vai onko ahdistunut ym. Ja isän pitäisi ehdottomasti ruveta sukunsa ja perheen välejä hoitamaan, eikä paeta sivuvasemmalle!!
Voi lapsiparkaa jos vanhempansa ovat noin kujalla..
Vierailija kirjoitti:
, vaan tulevat paikalle tarvittaessa.
No ei tuokaan ole normaalia, vaan se toinen ääripää. Ikäänkuin isovanhemmilla olisi velvollisuus tulla aina kun tarvitaan ja aikuisilla lapsilla oikeus vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin kauheita nuo isovanhemmat, käsittämätöntä hyökätä tuolla tavoin poikaansa ja etenkin miniäänsä vastaan lasta manipuloimalla. Muutto tarpeeksi kauas olisi ainut hyvä ratkaisu, mutta ymmärrettävästi ei taida olla mahdollinen.
Oletko Ap palaamassa äitiys-/hoitovapaasi jälkeen työelämään? Jos olet, niin toivottavasti saatte lapsillenne järjestymään hoitopaikat muualta kuin "kätevästi läheltä" eli naapurin isovanhemmilta? Se voisi tuoda ainakin vähän etäisyyttä, ja esikoisenne löytäisi toivottavasti ikäisiään kavereita. Papan hohdokkuus haalistuu kyllä viimeistään kouluiässä, mutta siihen on toki vielä pitkä aika.
Tsemppiä kovasti!
Palaan osariksi töihin näillä näkymin kun tyttö on 10kk. Mummolaa on tarjottu hoitopaikaksi päikyn sijaan jo useasti mutta kieltäydyimme, mies oli erityisen varma että päikkyyn eikä mummolaan. Mummo eli anoppini soitti silloin minulle ja kysyi syytä, sanoin että leikkikaverien takia... Vähän tämän jälkeen poika kysyi multa iltapalalla että arvaa kuka on hänen lemppari leikkikaveri, no vaari. Siis tällaista, että välillä miettii itsekin ylireagoinko vai ovatko oikeesti joka asian suhteen joku taka-ajatus mielessä. Hyvin samaa settiä kuin yhdessä viestissä äsken, pieniä kommentteja koko ajan, lapselle osoitettuna.
Ap
Jos äiti ja isä sanoo että meidän sana on laki ja mummo ja vaari vaan höpöttää, ja sit mummo ja vaari sanoo päinvastaista (pahimmassa tapauksessa tarkoituksella lyttää äidin ja isän sääntöjä), niin eikö pienen lapsen nyt ole ihan todella vaikea käsittää, että kumpaa kuuluu totella ja keneen voi luottaa? Mulle tuli aikanaan varsin turvaton olo vastaavasta kuviosta, taustalla vanhempien ero + hyvin osallistuva isoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin kauheita nuo isovanhemmat, käsittämätöntä hyökätä tuolla tavoin poikaansa ja etenkin miniäänsä vastaan lasta manipuloimalla. Muutto tarpeeksi kauas olisi ainut hyvä ratkaisu, mutta ymmärrettävästi ei taida olla mahdollinen.
Oletko Ap palaamassa äitiys-/hoitovapaasi jälkeen työelämään? Jos olet, niin toivottavasti saatte lapsillenne järjestymään hoitopaikat muualta kuin "kätevästi läheltä" eli naapurin isovanhemmilta? Se voisi tuoda ainakin vähän etäisyyttä, ja esikoisenne löytäisi toivottavasti ikäisiään kavereita. Papan hohdokkuus haalistuu kyllä viimeistään kouluiässä, mutta siihen on toki vielä pitkä aika.
Tsemppiä kovasti!
Palaan osariksi töihin näillä näkymin kun tyttö on 10kk. Mummolaa on tarjottu hoitopaikaksi päikyn sijaan jo useasti mutta kieltäydyimme, mies oli erityisen varma että päikkyyn eikä mummolaan. Mummo eli anoppini soitti silloin minulle ja kysyi syytä, sanoin että leikkikaverien takia... Vähän tämän jälkeen poika kysyi multa iltapalalla että arvaa kuka on hänen lemppari leikkikaveri, no vaari. Siis tällaista, että välillä miettii itsekin ylireagoinko vai ovatko oikeesti joka asian suhteen joku taka-ajatus mielessä. Hyvin samaa settiä kuin yhdessä viestissä äsken, pieniä kommentteja koko ajan, lapselle osoitettuna.
Ap
Huomaatko että etsit oikein vikoja ja jotain mikä voisi vaikuttaa huonolta. Onko jäänyt kertomatta jotain minkä vuoksi tunnet kaunaa lastesi isovanhempia kohtaan? Syyllisyys kun heillä on aikaa keskittyä ja olla läsnä mutta sinulla ei? Koetko että poika karkaa sinun hyppysistäsi. Se on elämää ja niin kuuluu tapahtua. Olet epävarma, vaan aivan suotta. Pojan rakkaus vaariin ja mummoon on asia jota viisas äiti vaalii. Älä vie heitä toisiltaan ja opi näkemään appilan väki ennen muuta miehesi vanhempina.
-mummukka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin kauheita nuo isovanhemmat, käsittämätöntä hyökätä tuolla tavoin poikaansa ja etenkin miniäänsä vastaan lasta manipuloimalla. Muutto tarpeeksi kauas olisi ainut hyvä ratkaisu, mutta ymmärrettävästi ei taida olla mahdollinen.
Oletko Ap palaamassa äitiys-/hoitovapaasi jälkeen työelämään? Jos olet, niin toivottavasti saatte lapsillenne järjestymään hoitopaikat muualta kuin "kätevästi läheltä" eli naapurin isovanhemmilta? Se voisi tuoda ainakin vähän etäisyyttä, ja esikoisenne löytäisi toivottavasti ikäisiään kavereita. Papan hohdokkuus haalistuu kyllä viimeistään kouluiässä, mutta siihen on toki vielä pitkä aika.
Tsemppiä kovasti!
Palaan osariksi töihin näillä näkymin kun tyttö on 10kk. Mummolaa on tarjottu hoitopaikaksi päikyn sijaan jo useasti mutta kieltäydyimme, mies oli erityisen varma että päikkyyn eikä mummolaan. Mummo eli anoppini soitti silloin minulle ja kysyi syytä, sanoin että leikkikaverien takia... Vähän tämän jälkeen poika kysyi multa iltapalalla että arvaa kuka on hänen lemppari leikkikaveri, no vaari. Siis tällaista, että välillä miettii itsekin ylireagoinko vai ovatko oikeesti joka asian suhteen joku taka-ajatus mielessä. Hyvin samaa settiä kuin yhdessä viestissä äsken, pieniä kommentteja koko ajan, lapselle osoitettuna.
ApHuomaatko että etsit oikein vikoja ja jotain mikä voisi vaikuttaa huonolta. Onko jäänyt kertomatta jotain minkä vuoksi tunnet kaunaa lastesi isovanhempia kohtaan? Syyllisyys kun heillä on aikaa keskittyä ja olla läsnä mutta sinulla ei? Koetko että poika karkaa sinun hyppysistäsi. Se on elämää ja niin kuuluu tapahtua. Olet epävarma, vaan aivan suotta. Pojan rakkaus vaariin ja mummoon on asia jota viisas äiti vaalii. Älä vie heitä toisiltaan ja opi näkemään appilan väki ennen muuta miehesi vanhempina.
-mummukka
Tää viisas äiti vaalii ennen muuta mielenterveyttään.
T. Aiemmin kommentoinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, muuta hemmetin kauas appivanhemmista heti! Heidän käytöksensä ei ole mitenkään normaalia, jopa minä velana tajuan, että tuo tilanne on todella haitallinen lapsellesi. Ajattele lastasi oikeasti ja suojele häntä, tämä tilanne voi pilata hänen tulevaisuutensa.
Taidan tuntea AP:n ja tiedän että vika on kyllä ihan hänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa miehesi alkaisi hakemaan sellaista työtä, ettei tarvitse olla reissuhommissa. Uskoisin, että appivanhemmat rauhoittuisivat, nythän he mitätöivät sinua, kun poikansa on poissa kotoa ja pyörittävät sinua miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Taidan tuntea AP:n ja tiedän että vika on kyllä ihan hänessä.
No kerro lisää?
Monimutkaisia juttuja.
Mutta itse laittaisin pojan kokopäivähoitoon. On jo tuon ikäiselle kurjaa kotona hissutella, kun äiti lepäilee ja torkkuu päivän. Ei ihme, että mummola tuntuukin paremmalta.
Mutta kokopäivähoito rajoittaisi myös mummolavierailuja ja toisi pojalle muutakin seuraa kuin mummin ja papan. Tulisi kavereita, joiden luo kohta kun ikää tulee vuosi ja pari, haluaa käydä.
Nyt tilanne on aika ikävä, kun äiti on väsynyt ja torkkuilee ja 4-vuotias siinä pyörii jaloissa. Haluaahan se mummolaan, missä puuhaillaan hänen kanssaan.
Oman äitini kanssa oli vähän samaa ongelmaa joskus, mutta pulma ratkesi, kun lapsille tuli ikää lisää ja mummi ei niin kiinnostanut enää. Marttyyrihan äidistä tuli sen jälkeen, mutta ei kait se minun ongelma ole, jos ei ole itselleen keksinyt muuta sisältöä, kuin lapsenlapsien hoidon
Vierailija kirjoitti:
Taidan tuntea AP:n ja tiedän että vika on kyllä ihan hänessä.
Jaa, ap:n miehen siskoko tuli paikalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan tuntea AP:n ja tiedän että vika on kyllä ihan hänessä.
Jaa, ap:n miehen siskoko tuli paikalle...
Anoppi ennemmin tai appi, arvelen.
Vai onko se niin, että äiti pelkää menettävänsä lapsenvahdit. Mutta on mustasukkainen appivanhemmilleen. Mutta olisiko jos olisi puhe hänen vanhemmistaan. Siitäkö kiikastaa. Olen itse mummi, mutta en työntäydy poikani perheeseen tuosta noin vaan. Vaan silloin kun heille sopii, eli kysyn. Koska kyllä perhe haluaa kasvaa ja elää yhdessä ja isovanhemmat siinä sivussa, ei päätekijöinä.
Muutatte pois. Anna miehesi lukea tämä ketju ja kerro epätoivostasi. Lapselle ei tee hyvää olla sellaisen ihmisen seurassa, joka väheksyy ja ivaa tämän vanhempaa. Tuo on lapsellekin suorastaan henkistä väkivaltaa.
Sillä välin kun etsitte uutta kotia, niin:
-Vaari ei enää saa mukaansa lasta, kun hakee tätä. Voit olla tiukka ja sanoa ei, koska lapsi voi huonosti näiden vierailujen jälkeen, tai jos koet sen yksin jopa pelottavaksi vaihtoehdoksi, niin teillä on aina "menoa" kun hän tulee, ja sanot vaarille että ensi kerralla soita ensin sopiiko. Max kerran viikossa voi lapsi käydä pari tuntia siellä. Ei rehellisesti sanottuna mielellään niinkään paljon, sillä lapsi oireilee todella pahasti tilannetta
-Ei yökyliä luonnollisesti
-Harkitkaa vahvasti saako lapsi tavata isovanhempia ilman teitä enää ollenkaan
-Aktivoidu muihin ihmissuhteisiin päin. Tavatkaa paljon muita sukulaisia ja kavereita nyt
-Lapsi ei enää soittele isovanhemmille arkena
-Sanotte ihan suoraan lapselle, että isovanhemmat tekevät väärin häntä kohtaan jos moittivat hänelle rakkaita ihmisiä. Opettakaa mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei.
-Ota viikonloppuisin ihan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, varsinkin jos hänellä on nuorempia sisaruksia