Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa oli hyviä neuvoja ja vertaistukea aluksi, sitten lähti sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa. Ap, pidä kiinni päätöksestäsi suojella lastasi ja älä anna tämän loppupään tappelun vaikuttaa itseesi.
Miten niin sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa? Onko AP:n lasten isän vanhempien käytös mielestäsi normaalia? Itse olisin vakavasti harkinnut jo rikosilmoitusta, kun olivat hakeneet lapsen pihalta omaan asuntoonsa ilman lupaa. Tuo ja moni muu AP:n kertoma esimerkki heidän toiminnastaan on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti ei ole muuta taustalla.
Ei todellakaan ole normaalia! Mutta tuosta hyväksikäyttöajatuksesta lähti tarpeeton jankkaaminen sen esittäjän ja joidenkin muiden välillä ja nimenomaan pelkäsin että se saa ap:n ajattelemaan että hän tekee liian ison numeron asiasta ja/tai häipymään ketjusta. Ap:n miehen vanhemmat ovat täydellisiä sekopäitä ja heille sopiva määrä nähdä lapsenlapsia olisi kerran vuodessa valvottuna jos sitäkään. toivottavasti ap ja miehensä saavat tehtyä asialle jotain ASAP.
Esitin sitä asiaa (tosin joku esitti sitä ketjun alussa myöskin), mutta tarkoitat silti varmaan minua. En hyväksynyt sitä, että aletaan ehdottamaan lääkkeitä ja haukkumaan hysteeriseksi. AP:n kertoman perusteella mummon ja vaarin (erityisesti vaarin) käytös kuulosti niin myrkylliseltä, että oikeasti huolestuin. Mediassa on ihan viime aikoinakin ollut uutisia suvun sisäisistäkin hyväksikäyttötapauksista ja groomingista, jotka varmaan vaikuttivat mielipiteeseeni. Vaikkei tilanne olisikaan niin vakava, niin tuota isovanhempien toimintaa on vaikea pitää muuna kuin manipulointina ja henkisenä väkivaltana. Toivon, ettei taustalla ole muuta, mutta sitä me ei voida tällä palstalla tietää. Moni tuntuu ajattelevan, että isovanhemmat ovat automaattisesti kunnollisia ihmisiä, ehkä korkeintaan vähän hassuja tai ärsyttäviä, mutta asia ei valitettavasti aina ole niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa oli hyviä neuvoja ja vertaistukea aluksi, sitten lähti sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa. Ap, pidä kiinni päätöksestäsi suojella lastasi ja älä anna tämän loppupään tappelun vaikuttaa itseesi.
Miten niin sivuraiteille anoppien ja hyväksikäyttöepäilyjen kanssa? Onko AP:n lasten isän vanhempien käytös mielestäsi normaalia? Itse olisin vakavasti harkinnut jo rikosilmoitusta, kun olivat hakeneet lapsen pihalta omaan asuntoonsa ilman lupaa. Tuo ja moni muu AP:n kertoma esimerkki heidän toiminnastaan on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti ei ole muuta taustalla.
Ei todellakaan ole normaalia! Mutta tuosta hyväksikäyttöajatuksesta lähti tarpeeton jankkaaminen sen esittäjän ja joidenkin muiden välillä ja nimenomaan pelkäsin että se saa ap:n ajattelemaan että hän tekee liian ison numeron asiasta ja/tai häipymään ketjusta. Ap:n miehen vanhemmat ovat täydellisiä sekopäitä ja heille sopiva määrä nähdä lapsenlapsia olisi kerran vuodessa valvottuna jos sitäkään. toivottavasti ap ja miehensä saavat tehtyä asialle jotain ASAP.
Esitin sitä asiaa (tosin joku esitti sitä ketjun alussa myöskin), mutta tarkoitat silti varmaan minua. En hyväksynyt sitä, että aletaan ehdottamaan lääkkeitä ja haukkumaan hysteeriseksi. AP:n kertoman perusteella mummon ja vaarin (erityisesti vaarin) käytös kuulosti niin myrkylliseltä, että oikeasti huolestuin. Mediassa on ihan viime aikoinakin ollut uutisia suvun sisäisistäkin hyväksikäyttötapauksista ja groomingista, jotka varmaan vaikuttivat mielipiteeseeni. Vaikkei tilanne olisikaan niin vakava, niin tuota isovanhempien toimintaa on vaikea pitää muuna kuin manipulointina ja henkisenä väkivaltana. Toivon, ettei taustalla ole muuta, mutta sitä me ei voida tällä palstalla tietää. Moni tuntuu ajattelevan, että isovanhemmat ovat automaattisesti kunnollisia ihmisiä, ehkä korkeintaan vähän hassuja tai ärsyttäviä, mutta asia ei valitettavasti aina ole niin.
Juuri näin. Vaikka ei pahinta olisi syytä epäillä, niin hyväksikäyttömahdollisuutta ei myöskään ole syytä rajata pois.
AP, oletko vielä linjoilla?
Sitä vaan, että kyllä niitä ihania taloja löytyy muitakin, kuin se nykyinen. Jos ette saa taottua isovanhempien päähän järkeä (epäilen vahvasti, että ei onnistu), niin muuttakaa. Ihan oikeasti. Ennen kuin saavat aikaan mitään isompaa pahaa. On myös suotavaa huolehtia omasta hyvinvoinnista, hulluksihan tuollaisten naapurien kanssa tulee. Ihan sama, vaikka ovat miehesi vanhempia.
Kannattaa miettiä huolella mihin elämänsä rakentaa. Meillä tuli ero johon yksi suurin syy oli se ettei oikeata rauhaa ollut koskaan ja kaikki piti selitellä ja hyväksyttää miehen vanhemmilla, mies siis taantui kun muutettiin appisten naapuriin. Lapsilla oli selkeää stressioiretta kun isovanhemmat puhuivat varsinkin minusta heille vähätellen ja kehoittivat aivan suoraan lapsia olemaan tottelematta minua. Perheneuvola ei auttanut, appivanhemmille puhuminen ei auttanut. Kun oltiin huutoriidelty puoli vuotta miehen kanssa ja esikoinen alkoi kastella sänkynsä öisin niin raja tuli vastaan. Ovat siellä edelleen, kolmen kimppana, 40v. mies turvallisesti isin ja äitin hoivissa. Kysyin kerran miltä tuntuu kun antoi perheensä hajota, onko nyt hyvä olla äitin kainalossa, löi luurin korvaan.
Miksi tulin lukemaan tämän ketjun:( alkoi ahdistamaan heti. Meillä ollut hetken melkein rauhallista, kun palasin työelämään ja lapsi meni päiväkotiin (mummon harmiksi). Mutta nyt jouduimme kertomaan, että odotan toista. Nähtävästi mummo on jo päättänyt, että en pärjää kahden lapsen kanssa. Joko meille rakennetaan sähköaita talon ympärille, isovanhemmat tajuavat muuten, että meillä ei käydä joka päivä. No tätä on yritetty jo 2 vuotta takoa päähän, joten tuskin tajuavat tulevaisuudessakaan. Tai sitten perheemme tai minä ja lapset muutetaan pois :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tulin lukemaan tämän ketjun:( alkoi ahdistamaan heti. Meillä ollut hetken melkein rauhallista, kun palasin työelämään ja lapsi meni päiväkotiin (mummon harmiksi). Mutta nyt jouduimme kertomaan, että odotan toista. Nähtävästi mummo on jo päättänyt, että en pärjää kahden lapsen kanssa. Joko meille rakennetaan sähköaita talon ympärille, isovanhemmat tajuavat muuten, että meillä ei käydä joka päivä. No tätä on yritetty jo 2 vuotta takoa päähän, joten tuskin tajuavat tulevaisuudessakaan. Tai sitten perheemme tai minä ja lapset muutetaan pois :(
Joko asennoidut niin, ettei isovanhempien paha mieli haittaa (= tarvittaessa ovi kiinni nenän edestä, ilmoitus että nähdään viikon päästä jne. rajojen veto) ja alat miehen kanssa vetämään rajoja tai sitten muutatte. Pilaat lastesi lapsuuden ja oman mielenterveytesi muussa tapauksessa. Nimim. Kokemusta on.
"Joko asennoidut niin, ettei isovanhempien paha mieli haittaa (= tarvittaessa ovi kiinni nenän edestä, ilmoitus että nähdään viikon päästä jne. rajojen veto) ja alat miehen kanssa vetämään rajoja tai sitten muutatte. Pilaat lastesi lapsuuden ja oman mielenterveytesi muussa tapauksessa. Nimim. Kokemusta on."
Kiitos tästä. Sanoin miehelle jo tässä aikaisemmin, että meinaan nauttia seuraavasta äitiyslomasta ja hänen vanhempiensa täytyy nyt vain keksiä muita harrastuksia kuin minun arvostelu ja lapsen" hoitaminen". Harmi vain, että jo nyt tuleva tilanne ahdistaa ja tulee mieleen päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vauva ja 4 v.? Onko isompi lapsista päiväkodissa? Mies paljon poissa?
Ja nyt sitten isovanhemmat ovat ongelmanaiheuttajia?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vauva ja 4 v.? Onko isompi lapsista päiväkodissa? Mies paljon poissa?
Ja nyt sitten isovanhemmat ovat ongelmanaiheuttajia?
Kannattaisi lukea ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joko asennoidut niin, ettei isovanhempien paha mieli haittaa (= tarvittaessa ovi kiinni nenän edestä, ilmoitus että nähdään viikon päästä jne. rajojen veto) ja alat miehen kanssa vetämään rajoja tai sitten muutatte. Pilaat lastesi lapsuuden ja oman mielenterveytesi muussa tapauksessa. Nimim. Kokemusta on."
Kiitos tästä. Sanoin miehelle jo tässä aikaisemmin, että meinaan nauttia seuraavasta äitiyslomasta ja hänen vanhempiensa täytyy nyt vain keksiä muita harrastuksia kuin minun arvostelu ja lapsen" hoitaminen". Harmi vain, että jo nyt tuleva tilanne ahdistaa ja tulee mieleen päivittäin.
Asetu tilanteen ja vanhusten yläpuolelle. Päätä että heillä ei ole valtaa sinun mielialoihin. He ovat lopulta vain turhantärkeitä sukulaisia joiden haluamiset ja toiveet eivät ole sinun vastuullasi eikä sinun perheesi ole olemassa heitä varten, yhtään. Keskity perheeseen ja lukitse ovet, ilmoita ajoissa että teille tullaan vasta kutsuttaessa. Et tule katumaan :)
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa pois. Jos tapaamisia alkaa rajoittaa nyt, isovanhemmat alkavat pian vaania odottamassa, milloin lapsi on pihalla, tai milloin ap ja lapset lähtevät kotoa liikkeelle. Ap, kumman valitset, kivan talon vai lapsesi hyvinvoinnin?
Se onkin niin helppoa luopua kivasta talosta. Jos on aikaa, vaivaa ja rahaa käytetty omaan taloon, omaan kotiin niin ei se ole nips naps sormia napasauttamalla muutettava tilanne kuten ei ole isovanhempien käytöksen muuttaminenkaan. Itse lähtisin rajojen ja aidan rakentamisella selvittämään solmua kuin muuttoautolla. Neuvojen antajilla on helpompaa kun ei ole oma koti kyseessä. Tämä ei tarkoita etteikö lasten hyvinvointi ole tärkein vaan sitä että ratkaisuja asian selvittämiseen on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ongelmaista ylipäätään muuttaa omien tai puolison vamhempien naapuriin. Tässä taitaa olla ongelman ydin. Miksi remontoitte talon, joka on anoppilan vieressä?
On aika hankala rakentaa itsenäistä perhe-elämää, jos isovanhemmat asuu muutaman metrin päässä. Tuo ongelma tulee olemaan pysyvä. Olet koko elämäsi naimisissa miehen vanhempien kanssa. Heitä et voi muuttaa, he ovat mitä ovat. Oman perheesi sijainnin voit sen sijaan muuttaa. Jostain pitää nyt luopua. Myykää talo ja muuttakaa toiseen kaupunkiin. Miehesi reissutyö hoituu yhtä hyvin jostain muualtakin käsin. Muuttakaa vaikka lähemmäs sinun sukuasi, ap, jos he ovat tolkumpaa väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa pois. Jos tapaamisia alkaa rajoittaa nyt, isovanhemmat alkavat pian vaania odottamassa, milloin lapsi on pihalla, tai milloin ap ja lapset lähtevät kotoa liikkeelle. Ap, kumman valitset, kivan talon vai lapsesi hyvinvoinnin?
Se onkin niin helppoa luopua kivasta talosta. Jos on aikaa, vaivaa ja rahaa käytetty omaan taloon, omaan kotiin niin ei se ole nips naps sormia napasauttamalla muutettava tilanne kuten ei ole isovanhempien käytöksen muuttaminenkaan. Itse lähtisin rajojen ja aidan rakentamisella selvittämään solmua kuin muuttoautolla. Neuvojen antajilla on helpompaa kun ei ole oma koti kyseessä. Tämä ei tarkoita etteikö lasten hyvinvointi ole tärkein vaan sitä että ratkaisuja asian selvittämiseen on muitakin.
Meillä oli vastaava tilanne eli miehen vanhemmat muuttivat lähelle uutta taloamme. Ihmettelin kun oma siskoni alkoi painostamaan meitä muuttamaan heti kun kuuli tilanteesta ja valittelin hänelle ettei hetken omaa rauhaa. Vähän aikaa kyseltyäni siskolta hänen mielipidettään tarkemmin niin selvisi, että hän oli kateellinen meidän uudesta kivasta kodista ja yritti saada meitä painostettua muuttoon tämän tilanteen varjolla. Jaa-a, kateus on katoamaton luonnonvara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutto on hätäinen ratkaisu jos teillä on muuten unelmatalo. Kaikki puutarhajutut ja ystäväpiiri, hyvät koulut ja hoitopaikat, lapsilla kaverit. Mummut ja papat kuriin, jos ei muu auta niin porttikielto ja lähestymiskielto. Eivät nyt niin häiriintyneitä vaikuta kuin muisssa ketjuissa niin luu kurkkuun ja onnellista asumista ihanassa kodissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa pois. Jos tapaamisia alkaa rajoittaa nyt, isovanhemmat alkavat pian vaania odottamassa, milloin lapsi on pihalla, tai milloin ap ja lapset lähtevät kotoa liikkeelle. Ap, kumman valitset, kivan talon vai lapsesi hyvinvoinnin?
Se onkin niin helppoa luopua kivasta talosta. Jos on aikaa, vaivaa ja rahaa käytetty omaan taloon, omaan kotiin niin ei se ole nips naps sormia napasauttamalla muutettava tilanne kuten ei ole isovanhempien käytöksen muuttaminenkaan. Itse lähtisin rajojen ja aidan rakentamisella selvittämään solmua kuin muuttoautolla. Neuvojen antajilla on helpompaa kun ei ole oma koti kyseessä. Tämä ei tarkoita etteikö lasten hyvinvointi ole tärkein vaan sitä että ratkaisuja asian selvittämiseen on muitakin.
Meillä oli vastaava tilanne eli miehen vanhemmat muuttivat lähelle uutta taloamme. Ihmettelin kun oma siskoni alkoi painostamaan meitä muuttamaan heti kun kuuli tilanteesta ja valittelin hänelle ettei hetken omaa rauhaa. Vähän aikaa kyseltyäni siskolta hänen mielipidettään tarkemmin niin selvisi, että hän oli kateellinen meidän uudesta kivasta kodista ja yritti saada meitä painostettua muuttoon tämän tilanteen varjolla. Jaa-a, kateus on katoamaton luonnonvara.
No av-palstalla tuskin ollaan kateellisia tuntemattoman ihmisen tuntemattomasta talosta
Vierailija kirjoitti:
Muutto on hätäinen ratkaisu jos teillä on muuten unelmatalo. Kaikki puutarhajutut ja ystäväpiiri, hyvät koulut ja hoitopaikat, lapsilla kaverit. Mummut ja papat kuriin, jos ei muu auta niin porttikielto ja lähestymiskielto. Eivät nyt niin häiriintyneitä vaikuta kuin muisssa ketjuissa niin luu kurkkuun ja onnellista asumista ihanassa kodissa!
Kyllä minun mielestäni on melko häiriintynyttä kuljetella toisen vauvaa omaan kotiin kysymättä ja sopimatta - kuten AP:lla ilmeisesti tapahtunut esikoisen vauva-aikana.
Ei ole myöskään pikkujuttu, jos isoisä teeskentelee surullista syyllistääkseen lasta, koska äiti kieltää menemästä kylään. Ei tuollainen ole tervettä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa pois. Jos tapaamisia alkaa rajoittaa nyt, isovanhemmat alkavat pian vaania odottamassa, milloin lapsi on pihalla, tai milloin ap ja lapset lähtevät kotoa liikkeelle. Ap, kumman valitset, kivan talon vai lapsesi hyvinvoinnin?
Se onkin niin helppoa luopua kivasta talosta. Jos on aikaa, vaivaa ja rahaa käytetty omaan taloon, omaan kotiin niin ei se ole nips naps sormia napasauttamalla muutettava tilanne kuten ei ole isovanhempien käytöksen muuttaminenkaan. Itse lähtisin rajojen ja aidan rakentamisella selvittämään solmua kuin muuttoautolla. Neuvojen antajilla on helpompaa kun ei ole oma koti kyseessä. Tämä ei tarkoita etteikö lasten hyvinvointi ole tärkein vaan sitä että ratkaisuja asian selvittämiseen on muitakin.
Meillä oli vastaava tilanne eli miehen vanhemmat muuttivat lähelle uutta taloamme. Ihmettelin kun oma siskoni alkoi painostamaan meitä muuttamaan heti kun kuuli tilanteesta ja valittelin hänelle ettei hetken omaa rauhaa. Vähän aikaa kyseltyäni siskolta hänen mielipidettään tarkemmin niin selvisi, että hän oli kateellinen meidän uudesta kivasta kodista ja yritti saada meitä painostettua muuttoon tämän tilanteen varjolla. Jaa-a, kateus on katoamaton luonnonvara.
No av-palstalla tuskin ollaan kateellisia tuntemattoman ihmisen tuntemattomasta talosta
Niinkö sinusta? Jos katsoo aloitukset eri asumismuodoista niin oma koti kullan kallis ja happamia sanoi kettu. Kyllähän se on luettavissa..
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tietysti vain kyökkipsykologiaa, mutta tuli mieleen, että tarvitsisiko poika enemmän isän osallistumista arkeen? Jos on taloudellisesti mahdollista, olisiko vaihtoehto lähteä välillä viikoksi miehen mukaan? Tai miehen etsiä töitä lähempää, ettei tarvitsisi olla pois. Korostan, etten millään lailla hyväksy isovanhempien käytöstä, mutta pojan reagointi siihen ja noin voimakas kiintyminen vaariin voi osittain johtua isän poissaolosta.
Alapeukuista huolimatta tässä on perää. Isän reissutyö itsessään ei ole ongelma, vaan se että reissutyö mahdollistaa manipuloivan vaarin sekaantumisen asiaan. Jos äiti on väsynyt ja keskittyy paljon vauvan hoitoon, lapsi ilman muuta takertuu aikuiseen joka antaa hänelle huomiota, eikä noin pieni ymmärrä kuinka vahingollista huomio tässä tapauksessa on. Itse laittaisin pojan päivittäin päiväkotiin vaikka vain puoleksi päiväksi, niin tulisi enemmän terveitä ihmiskontakteja. Ja ilman muuta miehen täytyy laittaa rajat vanhemmilleen. Nyt viimeistään on aika kasvaa aikuiseksi, kun on jo kaksi lastakin saanut tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutto on hätäinen ratkaisu jos teillä on muuten unelmatalo. Kaikki puutarhajutut ja ystäväpiiri, hyvät koulut ja hoitopaikat, lapsilla kaverit. Mummut ja papat kuriin, jos ei muu auta niin porttikielto ja lähestymiskielto. Eivät nyt niin häiriintyneitä vaikuta kuin muisssa ketjuissa niin luu kurkkuun ja onnellista asumista ihanassa kodissa!
Kyllä minun mielestäni on melko häiriintynyttä kuljetella toisen vauvaa omaan kotiin kysymättä ja sopimatta - kuten AP:lla ilmeisesti tapahtunut esikoisen vauva-aikana.
Ei ole myöskään pikkujuttu, jos isoisä teeskentelee surullista syyllistääkseen lasta, koska äiti kieltää menemästä kylään. Ei tuollainen ole tervettä käytöstä.
Mutta eihän muutto sitä ongelmaa poista eli täytyy estää ongelmakäytös eikä juosta ongelmia karkuun.
Mun vanhemmat on muuten ihan täysjärkisiä ihmisiä, paitsi vierailujen osalta. On niin kiva kun lapset käyvät mummulassa, joten jostain syystä meidän perheen on helpompi lähteä kahden pienen lapsen kanssa ajamaan 150 km kuin kahden eläkeläisen ajaa tuo sama matka meille. Yökylään pyytelevät jatkuvasti, ja kyllä lapset pääsevätkin joskus ylimääräiselle lomalle, nyt kun ikä riittää. Ihan vauvana en tietenkään ole jättänyt lapsia yksin mummulaan, vaan oltiin yökylässä koko perhe. Hetkeksi lopuivat yökyläruinailut, kun parin huonosti nukutun yön jälkeen murahdin mummulle, että ihanko oikeasti äiti olisi aikoinaan antanut omat lapset yökylään 2 kk ikäisenä. Totesi, että ei...