Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä.
Toisille on langetettu rangaistuksia, koska ovat kuspäisiä ilkiöitä ja ansaitsivat rankkunsa. Kiltimmille ei tarvitse langetella rangaistuksia, koska osaavat käyttäytyä. Mitä ihmeen epäselvää tuossa on?
Pointti on kai se, että lapsen saa ymmärtämään. Se on lapsesta ja vanhemmista riippuen helppoa vaikeaa tai todella vaikeaa.
Et kai nyt oleta, että kaikkiin lapsiin pätee nyt samat keinot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Miksi jankutat? Ei teinille sellaista sanota mutta ymmärretään mistä on kyse. Ei uhmakiukkukohtauksessa olevalle pikkulapsellekaan sanota mistä on kyse mutta ymmäretään se eikä aleta raivoamaan/anneta periksi vaatimuksille/kiukuttelulle vaan ikä- ja kehitystason mukaan kohdellaan ja otetaan se vanhemman ja aikuisen rooli ja vastuu. Ja jos et ilman selvennystä ymmärrä se ei ole alistamista tms.
Jankutan koska et selvästi ymmärtänyt esimerkkiäni. Jos sanon jotain ja kysyn miltä se sinusta tuntuu että joku sanoo noin, ei tarkoita että nimittelin sinua. Se oli esimerkki. Ei sinun tarvitse kertoa teinille ettet ota häntä tosissasi tai anna painoarvoa hänen mielipiteilleen, kyllä se paistaa sinusta aika kauas.
Sekoitat jälleen asioita. Se että ymmärrän miten teinin sielunelämä/ajatusmaailma menee ei tarkoita että en arvosta tms häntä. Joskus on sellainen tilanne/teini joka ei kykene järkevään ajatteluun/keskusteluun aj silloin on toimittava toisin kuin loputtomalla puhumisella. Arvostuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Teit jälleen johtopäätöksen. Et edes tiedä kuka olen tai mitä teen työkseni millä tuloksilla (liittyy juuri lapsiin/nuoriin) ja silti lausut vahvoja faktoja minusta.
Kyllä minä tiedän miten sinun sielunelämäsi menee, et vaan kykene järkevään keskusteluun. Arvostan sinua ja mielipiteitäsi mutta kyllä minä tiedän paremmin.
Miksi aikuinen ei tietäisi paremmin kuin 15-vuotias teini, joka ei vielä fysiologisin perusteinkaan kykene ajattelemaan syy-seuraussuhteita kovin pitkälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.
Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.
Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.
En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.
Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.
En minä mitään vääntöä kannatakkaan vaan keskustelua syistä ja seuraamuksista. Mutta turha sitä keskustelua on toivoa siinä vaiheessa kun teini on jo puolustus kannalla.
No niin, olet siis samaa mieltä. Jotkut teinit kun ovat puolustus- ja syyttelykannalla jatkuvasti. Ei mitään merkitystä vaikka aikuinen lähestyisi rakentavasti keskustellen.
Niin, se johtuu siitä ettei heitä ole kuunneltu eikä rakentavasta keskustelusta ole ollut ennenkään mitään hyötyä kyseisen aikuisen kanssa.
No ei johdu tosiaankaan aina. Kyllä meillä kuunneltiin, mutta yllättäen kiehahdin, jos mun tahtoon ei taivuttu. Jälkeenpäin ajateltuna vanhemmat teki aivan oikein, kun ei luvanneet mulle kuuta taivaalta. Yhtenä esimerkkinä paiskoin viikon ovia, kun en päässyt urheiluleirille, koska meillä ei ollut rahaa. Kyllä mun vanhemmat ymmärsi, kuinka olisin halunnut päästä sinne, mutta kielsivät silti. Ymmärrettävistä syistä, mutta ei se sillon teininä tuntunut hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän teiniä ja jos olisin teini olisin myös aivan raivona. Vaikka rangaistus olisikin aivan aiheellinen, niin asia ottaisi minua päähän niin etten osaisi käsitellä sitä hallitusti. En osaisi käsitellä tunnetilojani tai mitä minun pitäisi tehdä, purkaisin sen raivona ja ovien paiskomisella.
Tarvitsisin aikuisen apua tunteideni käsittelyyn. Tarvitsisin aikuisen ohjausta miten selviän tilanteesta, en omien vanhempieni toisella puolella kova kovaa vastaan olemista.
Jos aikuinen lähestyisi rauhallisesti, että katsotaanpa nyt yhdessä miten konflikti ratkaistaan, ottaisin sen kiitollisena vastaan saadakseni riidan loppumaan ja tavarani takaisin.
Tämä. Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu jos sinulta viedään koko sinun maailmasi, koska teinille se puhelin on se. Tuleeko silloin suunnaton epätoivo ja vihaisuus tätä henkilö kohtaan joka sen vei vai halu alistua ja myöntää hänen tehneen oikein...? Niin, miettikää nyt.
No minäpä mietin. Hmm.. Olisin vihainen, joo. Mutta jos se puhelin on niin tärkeä ja koko maailma, kyllä jossain vaiheessa alkaisin miettiä, että miten voisin saada sen takaisin. Ja, kappas, keskustelyhteys on avattu.
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkä ketju. Ja aika paljon jankutusta, en tiedä voiko enää mitään lisätä mitä ei olisi jo sanottu ja moneen kertaan.
Paitsi hyvä ap! Voimia ja kyllä se vielä iloksi muuttuu <3
Kiitos paljon sinulle ja kaikille tsemppajille! Ei kyllä todellakaan ole ollut helppoa, mutta olen täältä saanut myös jonkin näköistä voimaa ja tukea. Helppo avautua anonyymisti tuntemattomille ihmisille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku vieras kirjoitti:
oli pakko hypätä tänne ketjun (tämänhetkiselle) hännälle, mahdottoman paljon luettavaa sekä tolkuttomasti negatiivisiä kommentteja, sorsimista ja nälvimistä smh
eli siis: hei AP, olisi kiva kuulla kuulumisia (sori jos olen missannut sen)!! miten teillä on mennyt? onko tytär rauhottunu? =O
Edelleenkin yritetään keskustella ja ehkä pikkuhiljaa tytär on alkanut vähän enemmän puhumaan. Edelleenkään ei ole antanut syytä kiusaamiselle tai miltä hänestä itsestään tuntuu. Selvästikkin on pahalla päällä, kun ei ole puhelinta, ei voi pitää kavereihinsa yhteyttä tai pyöriä kaupungilla. Kiukuttelee ja kitisee edelleen puhelimen perään ja on etsinyt kaappeja läpi yksin kotona ollessaan, mm minun vaatekaappini oli revitty alas ja tungettu vaatteet sisään. Käskin viikata vaatteet takaisin ja sain yllättäen haistattelua. Viikkasi kuitenkin, mutta kovan työn takana sekin oli. Yrittää myös edelleen lahjoa pikkuveljeään lainaamaan puhelinta. Ollaan kyllä tehty molemmille selväksi, että ei lainata. Olen puhunut äidilleni asiasta ja sovimme, että hän tulee kylään ja yrittää myös hieman puhua tyttärelle.
Kuormittaahan tämä koko perhettä ja pikkuveli on selvästi ärsyyntynyt ja häiriintynyt isosiskonsa käytöksestä. Eilen illalla puhuimme miehen kanssa, että otamme yhteyttä johonkin ammattilaiseen ja me menemme miehen kanssa keskustelemaan tilanteesta. Saattaisi ehkä olla ihan hyvä, jos tytär menisi esim kuukaudeksi laitokseen. En haluaisi, että oma tyttäreni lähtisi mihinkään kotoaan, mutta jos käytös ei muutu, niin on pakko. Pakko miettiä poikaammekin.
Puhuimme tästä laitoksesta, sitten myös tyttären kanssa, että meidän on kohta pakko, jos käytös ei ala muuttumaan. Suuttui ja haistatteli ja ettemme enää edes välitä hänestä, mikä ei tietenkään ole totta. Kerroimme kyllä tyttärelle, että mikään ei ikinä vähennä meidän rakkautta häntä kohtaan, että välitämme hänestä ja siksi me teemme kaikkemme hänen ja perheemme eteen.
Ap
Tätä ketjua lukiessa on pakko todeta että pihalla on paljon vanhempia nykyään. Ette te voi aina alkaa etsimään muualta syitä ja tällä tavoin estätte nuorta ottamasta vastuuta tekemisistään. Lisäksi selvät rajan vedot nuorten kanssa toimivat varmasti. Nämä keskustelevat vanhemmat ovat niitä jotka pelkäävät omia lapsiaan eivätkä kestä edes pientä vastakkain asettelua heidän kanssaan. Tästä syystä he haluavat myös kaikkien muiden pelkästään keskustelevan koska eivät kestä ajatusta siitä että joku laittaa rajoja lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan NORMAALIA nykynuoren käytöstä. Siis nykynuoren. Valitettavasti. Ollaan niin uhmakasta että ja meinataan jopa ilmoittaa lastensuojeluun kun PUHELIN OTETAAN POIS. Voi hyvää päivää.
Jaksakaa vanhemmat vaan vielä hetki kyllä se tyttö siitä tokenee. ei anna helposti periksi näköjään. Mutta laitokseen laittaminen ei ole hyvä asia. Oppii tuntemaan siellä toisia uhmaikäisiä, sellasia joilla ei ole kodin suojaa. Ei ole hyvä asia laajentaa reviiriä sallaisiin nuoriin joten pitäkää vaan arestia ja kuria kotona.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee pitää edelleen hyvän viisauden sisällään.
Mun isoveljeä alettiin kiusaamaan, kun hän siirtyi yläasteelle. Mistään keskustelusta ei ollut lainkaan apua, ja keskusteluja oli aika monta. Kiusaajan vanhempia taas ei kiinnostanut pätkääkään, mitä heidän poikansa puuhaa. Olivat varmaan ylpeitä, kun heidän poikansa oli niin "kova jätkä". Ja kiusaajahan tosiaan sai vaan lisää vettä myllyynsä, kun isoveli oli "vasikoinut" opelle.
8.-luokan loppupuolella veljellä tuli lopulta mitta täyteen, ja mitan täyttymisen seurauksena isoveli antoi kiusaajalle kunnolla pataan. Sen jälkeen kiusaaja ei uskaltanut enää edes katsoa siihen suuntaan missä isoveljeni oli.
Onneksi sinun tyttärelläsi on fiksut vanhemmat, jotka välittää. Tsemppiä! Teini-ikä kyllä loppuu aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Jokainen aikuinen voi miettiä seuraavaa tilannetta:
Olet tehnyt jotain hyvin väärää. Tiedät sen itsekin mutta sinun vaikea käsitellä asiaa. Jostain syystä valmiuttasi käsitellä asiaa halutuaan "vauhdittaa" sulkemalla sinut kaiken normaalin sosiaalisen elämäsi ja kommunikaation ulkopuolelle määrättömäksi ajaksi. Sinut suljetaan kotiisi josta saat poistua vain työpaikalle. Tämänkään rangaistuksen kestoa ei ole kerrottu. Kukaan läheisesi ei tunnu olevan kuin vain vihainen sinulle ja jos yrität uhmata kieltojasi, tästä seuraa vain enemmän tiukkuutta.
Luuletko että nämä asiat ovat ratkaisevia siinä että pystyt käsittelemään tekemääsi tekoa rakentavalla tavalla? Jos et niin miksi ajattelisit niiden tehoavan teinin kohdalla?
Oma kokemukseni teinien vanhempana on että heidän kanssaan harvoin saavuttaa mitään sillä että laittaa ns. "kovan kovaa vastaan". Siitä seuraa vain lukkiutuminen ja poteroituminen omiin asemiin. Ainoa jolla vaikeatkin asiat on saatu selvitettyä on se että on saatu luotua oikeasti turvallinen ja rauhallinen keskustelutilanne jossa nuori on saanut tuoda esiin omia ajatuksiaan ja tuntojaan ilman että kaikki johtaa heti rangaistuksiin tai jyrkkiin puheisiin. Aika pian sieltä on myös tullut esiin se että nuori on kyllä itsekin ymmärtänyt käyttäytyneensä väärin mutta sitä on vain ollut tosi vaikea myöntää koska teini ei halua näyttää omaa heikkouttaan tai sitä että tarvitsee vielä sitä vanhempien tukea ja neuvoja.
Tämä! Laitoin aikaisemmin kommentin siitä, että nuo rangaistukset ei auta mitään vaan pitäis enemmin käydä tää asia pohjamutia myöten läpi. Suurempi ongelma oli se että olen itse 18 vuotta niin "en voi ymmärtää mitään"
Nyt valot päälle. Ihminen ei ole mikään eläin jolla toimisi klassinen ehdollistuminen: rangaistaan kun tekee väärin/ palkitaan kun tekee oikein. Jotta saadaan pysyviä muutoksia niin pitää käydä asiat läpi syvällisemmin. Ei se teidän lapsi opi takavarikosta mitään muutakuin esittämään kilttiä jotta saa sen puhelimen takaisin.
Kiusaaminen on vakava asia ja veikkaan että lähes aina syyt kiusaamiselle eivät ole yksiselitteisiä. Aina on syy käytökselle ja se syy pitää selvittää. Jos teini ei avaudu sinulle niin voi olla, että hän hyötyisi psykologista tai kuraattorista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viette pyytämään anteeksi siltä kiusatulta.
About viimeinen asia, mitä se kiusattu kaipaa.
Itse koulukiusattuna olisin kyllä halunnut anteeksipyynnön ja varmaan selityksenkin, miksi minua kidutettiin vuosikausia. Edes aikuisena en ole sitä anteeksipyyntöä saanut, vaikka olen kohdannut vanhat kiusaajani. ”Mehän oltiin kaikki kakaroita” ja ”Mitä sä vanhoja vielä muistelet. Oot liian herkkänahkainen!” Nuo olen muutaman kerran kuullut. Mieli olisi tehnyt silloin kertoa, että yritin ottaa hengen itseltäni kiusaamisen takia 17-vuotiaana, enkä vieläkään pysty olemaan julkisilla paikoilla ilman ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Aina, jos kohtaan uusia ihmisiä, mietin illat, että mitäköhän tuokin minusta oikeasti ajattelee ja sanoinko jotain hölmöä ja alkaakohan sekin nyt kiusata minua. En pysty käsittelemään minua kohtaan osoitettua huumoria, koska en voi olla varma, onko se tahallista vai vain leikkiä. Olen kovasti pyrkinyt eristämään itseni ulkomaailmasta ja tiedän, että se on sairasta. En vain juuri tällä hetkellä ole kykeneväinen muuhun. Toivon, että nuoret miettisivät vähän, mitä toisilleen sanovat ja tekevät. Pieni empatia ja inhimillisyys ei ole keltään pois. Sitten, kun menee työelämään, ei siellä voi oikein valita, kenelle puhuu ja kenen kanssa tekee töitä. Onneksi kävin koulut 90-luvulla, en halua kuvitellakaan, mitä kiusaaminen on sosiaalisen median aikakaudella, kun kaikilla on näköjään ”lupa” sanoa toiselle mitä tahansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
provohan tämä on, älkää enää jatkako.
" Saattaisi ehkä olla ihan hyvä, jos tytär menisi esim kuukaudeksi laitokseen. En haluaisi, että oma tyttäreni lähtisi mihinkään kotoaan, mutta jos käytös ei muutu, niin on pakko. Pakko miettiä poikaammekin. "
Laitos on ihan vihoviimeinen paikka minne sä lapses haluat laittaa.tyttös haluu että te ootte aikuisia.ootteko miettinyt jotain tukiperhettä?oon ite ollu laitoksissa, tiedän muutamat ketkä on ns.selvinny, mut se jättää sellaiset haavat ettet sä halua sitä tehdä.moni on tehnyt itsarin/kuollut huumeiden yliannostukseen, paljon teiniäitejä, vankilassa on osa. Ite tutustuin laitoksissa ollessani huumeisiin,ja olin sillä tiellä 13vuotta, nyt ollut 5vuotta raittiina. Mä oon ns. Hyvästä perheestä, molemmat vanhemmat hyvillä koulutuksilla ja raittiita,eivät ikinä mitään ottaneet.
Laitoksissa oli yllättävän paljon sellaisia,ketkä oli joutunut jossain vaiheessa elämää hyväkskäytetyks, niinku mäki.sit oireiltii ja ihmeteltiin.
Toki on hyviäkin paikkoja, itsekkin ollu hyvässä paikassa, mut en vaa käyttäytynyt kunnolla et olisin saanut jäädä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiotteko jatkaa rangaistusta jouluun asti? Eiköhän tyttö ole jo tästä oppinut.
No mitäpä poika miettii siitä et sisko heitetään kodista ulos, kun on käyttäytynyt väärin.onko sitten kivaa? oikeesti kyllä te selviätte.
Mihkään laitokseen en lasta laittaisi! Eriasia tietysti jos käyttäisi huumeita ja päihteitä. Lasta ei voida sysätä muiden huostaan ,kun tulee ongelmia.
Ei lasta laitokseen,silloin on perhe hajalla ja aika raju rangaistus murkkuiän oikuista!
En laittais laitokseen. Siellä tosiaan tutustuu vielä pahempiin teineihin ja mahdollisesti jää laitoskierteeseen.
Jos ootte ihan neuvottomia, laitos on viiminen vaihtoehto
Alue: Aihe vapaa
Joo, mutta koska kyse ei ole vain sinun kiusaajalapsestasi, vaan myös siitä kiusatusta, tottakai kiusaamiselle tehdään välitön stoppi ottamalla välineet pois. Kun todennäköisesti sen sinunkaan lapsesi asenne ei muutu hetkessä, varsinkaan jos ne porukan muut tyypit vain jatkaa toimintaa.
Tässäkään ketjussa kukaan ei ole väittänyt, että pelkkä kännykän takavarikointi riittää.