Lue keskustelun säännöt.
Itsetehdyt käsityöt riesana, onko myymisessä mitään järkeä?
15.03.2019 |
Oletteko myyneet jotain itsetehtyjä tuotteita ja ilmoittaneet verottajalle? Itse teen omaksi iloksi paljon erilaisia käsitöitä ja nyt niitä alkaa olla joka paikka täynnä. En tiedä miten hankkiutuisin niistä eroon, kun tuo myyminenkin tuntuu niin monimutkaiselta. Käykö verottajalle esim. että kuitti langoista on vaikkapa vuodelta 2013, ja valmis tuote myydään vasta 2019?
Tappiollistahan tämä touhu amatöörille on, esim. langat virkattuun mattoon maksaa reilusti yli 40 e, mutta valmiista tuotteesta ei varmasti kukaan hullu maksa enempää kuin 25 e. Melkeinpä takaisin langaksi purettuna tuosta saisi enemmän.
Tutuille en kehtaa enää antaa mitään, kun kaikki itsetehty on lopulta aikamoista ongelmajätettä siinä mielessä, että jotkut pitää velvollisuutena säilyttää niitä rojuja ihan vaan siksi että ne on jonkun tuttavan itsetekemiä. Eli siirtäisin vaan omat ongelmani jonkun toisen nurkkaan pölyyntymään.
Mitenhän hyväntekeväisyysjärjestöt suhtautuu käsitöihin, esim. Kontti? Sielläkin varmaan menisi paremmin kaupaksi langat ihan käyttämättöminä lankoina?
On tämä kyllä typerä harrastus.
Kommentit (97)
En osaa neuvoa. Enkä osaa neuloa.
Minulle saisi joku neuloa villapaidan. Voisin maksaa lankojen verran. Tiedän, ei tule halvaksi, mutta haluaisin sellaisen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kousallisempaa on, kun saa käsitöitä perintönä. Sitten ei ainakaan raaski heittää pois tai myydä.
Harrastajien pitäisi itse ajoissa raakaa pois osa ja parhaat vain säästää.
Eiköhän jokainen saa tehdä omilleen mitä haluaa.
Saa toki, mutta koen vel ollisuudekseni säästää.
Kaikille ei ole yhtä voimakkaita tunteita läheisiä kohtaan!
Läheisiä kohtaan kyllä. Tarpeetonta tavaraa kohtaan ei. Mutta joillakin on sitäkin kohtaan, ei siinä mitään.
Yleensä laatua, kotimaisuutta ja lähituotantoa halajavat cityvihreät (joilla on myös maksukykyä) tykkäävät hillitystä skandinaavisesta tyylistä. Ottakaa värivalikoimaksi musta, valkoinen, harmaan sävyt ja niiden lisäksi kirkkaita perusvärejä. Malleista kaikki krumeluurit ja koristukset pois ja tuotteet mieluiten yksivärisiä. Johan alkavat pipot, lapaset, sukat ja neuleet tehdä kauppansa.
Kaupunkilaiset kavahtavat kaikkea kirjavaa ja kukertavaa, eivätkä halua näyttää huovutuskurssilaisilta.
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa. Enkä osaa neuloa.
Minulle saisi joku neuloa villapaidan. Voisin maksaa lankojen verran. Tiedän, ei tule halvaksi, mutta haluaisin sellaisen kuitenkin.
Juu, ilman tekopalkkaa joku saisi neuloa villapaidan. :D
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa. Enkä osaa neuloa.
Minulle saisi joku neuloa villapaidan. Voisin maksaa lankojen verran. Tiedän, ei tule halvaksi, mutta haluaisin sellaisen kuitenkin.
Ihan lankojen verran voisit maksaa? Vautsi, miten antelias tarjous! Teen vaikka kaksi, kun noin uskomattoman jalon tarjouksen teet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites vastaanottokeskukset? Siella on tarvetta melkein kaikelle sisustuksesta leluihin ja vaatteisiin.
Ma aina "tyhjennan" mun vaatekaapin sinne (hyvakuntoiset vanhat vaatteet joita en enaa itse pida, kengat myos). Mulla on siella tuttu, joka vie ne sinne, lahtevat kuulemma aina kasista. Tykkaan tasta "hyvantekevaisyydesta" enemman kuin etta veisin vaikka UFFin laatikkoon.
Niinhän se Jenny Pääskysaarikin sanoi että käsityöt pitäisi viimeistellä suoraan roskikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle vois joku tulla rakentamaan talon. Tarvikkeet voin maksaa, vaikka tiedänhän minä että kalliiksi tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka haluaa kotikutoisen näköistä ja pitää moisesta tyylistä, tekee useimmiten itse. Se joka ei pidä, haluaa ostaa "siistimmän" näköisiä tehdasvalmistettuja. Ei moni voi esim töissä pitää itsetehdyn näköisiä vaatteita, jos on yhtään virallisempi pukeutumiskoodi. Lisäksi esim villasukkapari kestää helposti viisi vuotta käyttöä tai pidempäänkin, ei niitä tarvitse kovin usein ostaa (ja useilla lähipiirissä on joku jolta nämä saa ilmaiseksi).
Ts kysynnän vähyydelle on kyllä ihan loogiset syyt.
Olen aika lailla korkeassa virassa ja minulla on pääasiassa itsetehtyjä vaatteita. Et erota niitä kaupan mallistoista muuten kuin nurjalta eli myös sieltä vaate on siisti, pesumerkintälappua ei ole. Itsetehty vaate ei välttämättä ole itsetehdyn näköinen.
Itsetehty on taitavan tekijän jäljiltä paljon paremman näköinen kuin kaupasta ostettu - saati Kiinasta tilattu akryylipaska.
Aivan näin. En tee itse enää mutta teetän ammattiompelijalla. Saa juuri sitä mitä haluaa. Todella istuvia vaatteita kunnon materiaaleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villasukkia menee meidän suvussa niin paljon kuin vain jaksaa neuloa. Äitini on tehnyt tässä talven aikana ainakin 20 paria ja lisää tulee. Kunhan mökkikausi alkaa, niin ottajia kyllä riittää.
Villasukat ovat myös oiva kylävieminen tai pieni merkkipäivälahja.
treffit kirjoitti:
Mites vastaanottokeskukset? Siella on tarvetta melkein kaikelle sisustuksesta leluihin ja vaatteisiin.
Ma aina "tyhjennan" mun vaatekaapin sinne (hyvakuntoiset vanhat vaatteet joita en enaa itse pida, kengat myos). Mulla on siella tuttu, joka vie ne sinne, lahtevat kuulemma aina kasista. Tykkaan tasta "hyvantekevaisyydesta" enemman kuin etta veisin vaikka UFFin laatikkoon.
Käy lähikirppiksellä, siellä ne ovat myynnissä. Mutta kierrätystä se on sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää modernia ja selkeää, en ihmettele jos menekkiä ei ole huovutetuilla menninkäishatuilla tai oranssinvihreänruskealla liukuvärjätystä langasta tehdyllä röyhelöhuivilla.
Itsekin käsitöiden tekijänä olen huomannut, että lankamaku ja kangasmaku on usein erilainen kuin vaatemaku. On tullut ostettua kaikenlaista värikästä, kukertavaa ja meleerattua, vaikka oikeasti tykkään hillityistä ja luonnonläheisistä vaatteista. Samoin on ollut kiva kokeilla aina kaikkia uudenlaisia tekniikoita.
Eli jos haluaa saada tuotteita kaupaksi, pitäisi mennä ostajakunta edellä, eli tehdä tylsää, hillittyä ja harmaata. Sitten jos menee harrastus edellä, pitää hyväksyä ettei ostajia ehkä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle vois joku tulla rakentamaan talon. Tarvikkeet voin maksaa, vaikka tiedänhän minä että kalliiksi tulisi.
Ikävää hiukan että aika harva harrastaa talojen rakentamista ainakaan vieraille mutta käsitöitä harrastavia ihmisiä löytyy aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Villasukkia menee meidän suvussa niin paljon kuin vain jaksaa neuloa. Äitini on tehnyt tässä talven aikana ainakin 20 paria ja lisää tulee. Kunhan mökkikausi alkaa, niin ottajia kyllä riittää.
Villasukat ovat myös oiva kylävieminen tai pieni merkkipäivälahja.
Niinpä, minullekin kelpaisi!
Iloisen väriset villasukat menee ainakin aina ensin. Nuoriso tykkää myös värikkäistä lapasista, vaikka muuten pukeutuisivat mustaan.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää modernia ja selkeää, en ihmettele jos menekkiä ei ole huovutetuilla menninkäishatuilla tai oranssinvihreänruskealla liukuvärjätystä langasta tehdyllä röyhelöhuivilla.
Oranssinvihreänruskeasta liukuvärjätystä langasta tehty iso huivi (ilman röyhelöitä tosin) meni kaupaksi satasella. Lankakustannus oli alle kympin.
Ainakin täällä läheinen vanhainkoti on kuulutellut ottavansa vastaan sukkia, säärystimiä, rannekkeita ja huiveja, joten sellaisiin paikkoihin voi myös tarjota, jos on enemmän intoa tehdä kuin ottajia tuttavapiirissä. Ei ole niin nuukaa värien ja mallienkaan kanssa, kunhan on lämmintä ja mielellään pehmeää.
No ihan oikeasti, kotimainen käsityö tekee kauppansa, ja suunta on kokoajan nousujohteinen. Uusia ompeluyrityksiä syntyy koko ajan ja entistä useampi jo elättää itsensä alalla. Useimpien ongelma on se, että tehdään perinnekäsitöitä tai jotain 2000-luvun alkuun jämähtänyttä, tai maalaisromanttista hömpötystä. Jos tekee trendikästä ja nykyaikaista niin viedään käsistä ja todellakin ollaan valmiita maksamaan. Harrastelija pystyy pitämään hinnat alempana ja sitä myöden luulisi myös menevän kaupaksi.
T. Yrittäjä, joka myy omin käsin ompelemiaan tuotteita 1500-2000 eurolla viikossa.
On kaksi ihan eri asiaa, että joku työ on taidokkaasti tehty - tai että minulla on sille mitään käyttöarvoa, valitettavasti.