Lue keskustelun säännöt.
Psykologi haluaisi aloittaa mielialalääkkeen 12 vuotiaalla lapsella.. mitä mieltä?
09.03.2019 |
Lapsi aloitti uudella psykologilla n. 2 kk sitten, ja jo muutama vk sitten ilmoitti, että lapsi olisi mielialalääkkeen tarpeessa, ja nyt varannut ajan lääkärille sitä varten.
Lapsella siis masennusta ollut n. 3v, jota hoidettu terapiassa n. 1, 5v. Itse olen kotiloissa huomannut lapsen selvästi menneen posttiivisempaan suuntaan, ottaa kontaktia, juttelee, hakeutuu seuraan, ei siis vain hautaudu huoneeseensa ym. Ylipäätään siis positiivista kehitystä tapahtunut minun silmin.
Mitä mieltä/ kokemuksia? Kannattaako tuohon mielialalääkkeen aloitukseen nyt sitten olla "suostuvainen"? Lapsi itse ei osaa sanoa mitä mieltä asiasta on.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on järkyttävää, miten innokkaasti ihmiset ovat tuntematta tapausta tunkemassa 12-vuotiaille lapselle masennuslääkkeitä.
Luetun ymmärrystä voi harjoitella vielä aikuisiässä. Kukaan ei ole suositellut yhtään mitään, ainoastaan kehottaneet juttelemaan lääkärin eikä palstan mutuilijoiden kanssa. Ja kertoneet omista positiivisista kokemuksistaan.
Sen sijaan sinä olet tässä ketjussa jo tehtaillut runsaasti kommentteja, joissa kuvittelet tietäväsi lapsen tilanteen paremmin kuin häntä hoitava psykologi.
En ole kommentin kirjoittaja, mutta sinä vastauksessasi yrität kääntää koko asian ihan päälleen. Nimenomaan on tervettä että ei lähdetä lääkkeistä apua hakemaan silloin, jos halutaan oikeasti saada jotain muutosta parempaan hakea. Joku on ehdottanut lääkkeitä kun se tekee aivoista muokkautuvammat terapialle. Onko mitään tervettä varovaisuutta tässä vaihtoehdossa? Se terapia ei välttämättä olekaan hyväksi näille kemiallisesti muokatuille aivoille. Kuka takaa terveen terapeutin/psykologin/psykiatrin? Ei kukaan. Joten ota hyvä ihminen selvää asioista ja vaihtoehdoista niin kauan kuin kykenet. Ei ole ratkaisu se myöskään että tarjotaan lääkkeitä kun terapiaan ei ole varaa tai muka mahdollisuuksia. Mitä lisäongelmia ja vahinkoja ne lääkkeet mahdollisesti aiheuttavat tälle yksilölle kenelle vain tyrkätään lääkkeet kouraan. Jos jotain toivoa lääkkeettömyydestä tällä kysyjän lapsella on, miksei hän sitä selvittäisi. Annetaanko nuorille helposti lääkkeitä kun uskotaan sokeasti sen olevan oikotie onneen, että siitä sitten terapiaan ja hoidettu on pois alta.
Mieti tätä jonkun tuossa kirjoittamaa kommenttia. Sinun kommenttisi perusteella ei kannata siis tehdä yhtään mitään, koska "terapeutti voi olla sairas ja lääkityskin voi mahdollisesti olla haitallista"
Kukaan ei ole yhdessäkään vastauksessa pitänyt lääkitystä oikotienä onneen. Lapsilla ja nuorilla lääkkeiden käyttöä valvotaan tarkasti, koska niillä on haittavaikutuksia osalle ja koska mikään lääke ei toimi kaikilla.
Niin se kommentti, joka minusta summaa koko problematiikan erinomaisesti:
"Hoitamaton masennus on paljon suurempi kuolonriski kuin mikään - siis yksikään - käytössä oleva masennuslääke. Tämä kannattaa nyt ihan ekana ymmärtää."
Olet sekava. Yritä ymmärtää olennainen ja nähdä oikeat asiat rivien välistä. Kaikkea ei jaksa vääntää rautalangasta. Tämäkään kommentti ei ole virallinen analyysi ja ei voi olla aukottomasti sinullekin juurta jaksaen selitetty. Olet yksi heistä jotka puoltavat lääkitystä ja tunnut kovasti puolustavan kantaasi. Muilla on toisenlaisia kantoja asiaan. Ymmärrä nyt. Miksi hyökkäät ja kuittailet ihmisille ketkä tuovat vain esille oman huomionsa asiasta, että lääkkeissä on riskejä ja käytöstä ne muuttavat. Yhtä varmaa on se, että on oikealla asialla olevia ihmisiä täällä, kuin on oikealla asialla olevia psykiatreja ja lääkäreitä. Mutta kaikki eivät ole, eivätkä myöskään kaikki ole ammattitaidossaan laaja-alaisia. Hyväksy se. Joku pyörittelee että kyllä joo lääkkeet on minustakin huono, mutta jos psykiatri suosittelee, kyllä varmasti hän tietää sopivan annoksen. Näetkö ristiriidat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Mitä nyt oikein tarkalleen ottaen kuvittelit noilla linkeillä todistavasi?
Luitko edes niitä itse?
Minä luin. Niissä EI esitetty juurikaan kielteisiä seikkoja lääkkeistä, toisessa linkissäsi jopa todettiin, että ekassa linkissäsi esitetyt epäilyt lääkkeiden tehosta olivat pitkälti paikkaansa pitämättömiä.
.
Yksikään niistä EI koskenut SSRI-lääkitystä nuorille.Kolmannessa linkissä sanotaan yleisesti ottaen alan tutkimuksista: "Treatment effect has declined over time in MDD trials, and there has been a high failure rate for these trials during the entire period, but the reasons for these findings remain elusive. Baseline disease severity seems to be a more important factor in study outcome than study duration, dosing regimen, sample size, time when studies were conducted, and regions where data were generated."
Toisin sanoen siinä kyseenalaistetaan luuloa, että kaikki tehokkuuden vähäisyyteen liittyvät seikat liittyisivät lääkityksen kestoonm annostukseen tms. - vaan että tutkimuksissa ei ole pystytty kunnolla ottamaan huomioon sairauden asteen vaihtelua. Eli suomeksi lääkitys puree eri lailla lievään kuin vaikeaan masennukseen!
Jopa siis linkkaamiesi tutkimusten olennaisin pointti on, että osa hyötyy lääkityksestä, osa ei, koska jokaisen mielen sairaus on yksilöllinen ja siksi mitään yleistävää ei ole helppoa todeta.
Minä sinunkin pitäisi jo vihdoin ymmärtää.
Kirch et al. 2008 tutkimus käsitteli tosiaan lääkityksen tehon yhteyttä masennuksen vaikeusasteeseen. Eli ensimmäisenä linkatun tutkimuksen tulosten mukaan lääkkeen ja plasebon välinen ero suureni suhteessa masennuksen vaikeusasteeseen. Vain äärimmäisen vaikea masennus (HAM-D-skaalalla 28 pistettä) saavutti kliinisen merkitsevyyden rajan kolme pistettä, joka on keinotekoinen NICEn määrittelemä raja-arvo. Se oli tuossa tutkimuksessa ÄÄRIMMÄISEN vaikeassa masennuksessa 4,36 pistettä. Vertailun vuoksi unirytmin muutokset voivat laskea helposti masennusta viisi pistettä. Näin masentuneita on masentuneista vain kymmenesosa, eli lääke ei tehoa suurimpaan osaan edes kaikkein ruusuisimmissa unissa, jos tosiaan ei ota vahvaa plasebovaikutusta huomioon. Kirch ja esimerkiksi Peter Gotzche ovat tuoneet myös esille, että tuo pieni kliinisesti merkitsevä ero ei edes vaikeasti masentuneilla johdu itse lääkkeen vaikutuksesta vaan plasebokontrollin purkautumisesta. Tämän voi jokainen vähän prosenttilaskuja osaava myös päätellä ihan itse omassa pikku päässään, koska plasebokontrollin purkautumisen vaikutus on suurempi korkeimmilla pisteillä kuin pienemmillä. Jos plasebokontrolli purkautuu vaikka 10 %, niin tämä tarkoittaa 2,8 pisteen eroa erittäin vaikeassa masennuksessa, mutta jos masennus on lievempi eli pisteitä saa vähemmän, niin vaikutus on pienempi. Ja tutkitusti plasebokontrolli purkautuu:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3538107
Mielestäni noiden tutkimusten olennainen pointti kyllä on, että SSRI-lääkkeiden ainoa keskeinen vaikuttava aine on plasebo. Se on myös muun muassa Irving Kirchin keskeinen johtopäätös omista meta-analyyseistaan. Jos olet eri mieltä tutkijoiden kanssa, niin ole hyvä vaan. Eipä ole minun ongelmani. Kirch perustelee johtopäätöksiään myös sillä, että käytännössä noiden lääkkeiden vaikutus on epäspesifi ja että tutkimusten mukaan muun muassa tianeptiinilla, joka on käytännössä serotoniinitakaisinoton tehostaja, on yhtä suuri teho masennukseen kuin SSRI-lääkkeillä. Voit saivarrella mielen sairauksien yksilöllisyydestä mitä lystäät, mutta sen verran yhteistä masennuspotilailla on, että he reagoivat poikkeavan voimakkaasti uskomushoitoon ja moni on toki saanut elämänsä takaisin tuolla hoidolla. Plasebohan on suhteellisen tehokas masennuslääke, kuten noista tutkimuksista käy ilmi. Tulee melkein mieleen pohtia, että liittyisikö masennus jotenkin uskomuksiin enemmänkin kuin psykoaktiivisten aineiden puutteeseen...
Aiheen aloittanut varmasti osaa katsoa viestejä ja nähdä niissä jotain joka auttaa ratkaisun tekemisessä. Joku väittää ettei kukaan, HUOM EI KUKAAN, ole pitänyt lääkitystä oikotienä onneen. Kyllähän on asennetta ollut että lääkkeet ovat ok, valvotaan kyllä. Se on vastaus kysyjälle joiltakin henkilöiltä siihen, että kannattaisiko aloittaa lapsen lääkitys. Kova juttu vetäytyä ja väittää ettei kukaan pidä lääkitystä oikotienä onneen. No sanokaa se sitten selvästi, älkääkä jättäkö ilmaan vaikutelmaa, että on turhaa edes asiaa miettiä varsinkaan täällä, kyllä psykiatri tietää ja samaa kehäympyrää jatketaan. Joillekin on kova pala myöntää, että on väärässä lääkitysasioiden, hoidon ja ihmisen sisäisen maailman ymmärtämisen suhteen.
Onneksi ap näyttää tajunneen lopettaa koko ketjuun osallistumisen about sivulla 1.
Ja täällä vaan vieläkin mouhataan vaikka lapsen tilanteeseen ei ole täällä kellään niin mitään sanomista. Koska ei tunne lasta.
Sanotaan tämä vielä kerran. Lapsen tilanteeseen ei ole täällä kellään niin mitään sanomista. Koska ei tunne lasta.
Tuota noin.. Sanon suoraan, etten ole lääkäri, eikä minua _välttämättä_ kannata uskoa. Siitä huolimatta voin avata hieman omaa tarinaani, sekä tietoani mt-lääkityksestä.
Olen itse käynyt terapiassa, testeissä yms. lapsesta asti, samoin lääkitys aloitettiin nuorena, ilman kunnollisia perusteita. Itselleni ei oikein koskaan selvinnyt miksi, puhuttiin vain "kokeilusta". Ja lääkkeitä kokeiltiin. Ja paljon. Lisäksi en edes ollut itsetuhoinen tai harhainen tms.
Olen melko varma, että tästä on jäänyt pysyviä haittoja. Mutta niihin lääkkeisiin, monet täällä uskovat lääkäriin, uskovat lääketieteseen jne. Minäkin uskon, mutta kun puhutaan mt-lääkkeistä ollaan harmaalla alueella.
1. Mt-lääkityksen tehoa ei ole pystytty todistamaan (poikkeuksena psykoosisairaudet) + monesta edelleen vähän tutkimustietoa.
2. Useimpia lääkkeitä ei todellakaan voi käyttää "lyhyt aikaisesti". Monien lääkkeiden kohdalla kerrotaan, että alkavat tehoamaan 2vko:n, jopa vasta reilun kuukauden päästä. Tämän lisäksi lääkkeitä ei saa lopettaa seinään ja lääkityksen purkamiseen saattaa mennä jopa vuosia (siitä huolimatta, että esim. Käypähoito kertoo, ettei lääkitystä tulisi käyttää kuin lyhyt aikaisesti) . Toisinaan niitä syödään jopa koko elinikä.
3. Pysyvät haitat mahdollisia mm. Tunne-elämän latistuminen, luonnollisen unen tuhotuminen, tic-liikkeet, kömpelyys jne.
4. Lääkärin lääke suositukset eivät lähde aina lääkityksen todellisesta tarpeesta. Kela edellyttää tiettyä "polkua", eli käytännössä kela säätelee myös hoitopolitiikkaa. Pitää olla tietyr lääkkeet läpi käytynä tietyssä järjestyksessä, jotta kela myöntäisi apua mahdollisesti myöhemmin tarvittaessa esim. Kuntoutus. Lääkkeiden hakemista seurataan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin.. Sanon suoraan, etten ole lääkäri, eikä minua _välttämättä_ kannata uskoa. Siitä huolimatta voin avata hieman omaa tarinaani, sekä tietoani mt-lääkityksestä.
Olen itse käynyt terapiassa, testeissä yms. lapsesta asti, samoin lääkitys aloitettiin nuorena, ilman kunnollisia perusteita. Itselleni ei oikein koskaan selvinnyt miksi, puhuttiin vain "kokeilusta". Ja lääkkeitä kokeiltiin. Ja paljon. Lisäksi en edes ollut itsetuhoinen tai harhainen tms.
Olen melko varma, että tästä on jäänyt pysyviä haittoja. Mutta niihin lääkkeisiin, monet täällä uskovat lääkäriin, uskovat lääketieteseen jne. Minäkin uskon, mutta kun puhutaan mt-lääkkeistä ollaan harmaalla alueella.
1. Mt-lääkityksen tehoa ei ole pystytty todistamaan (poikkeuksena psykoosisairaudet) + monesta edelleen vähän tutkimustietoa.
2. Useimpia lääkkeitä ei todellakaan voi käyttää "lyhyt aikaisesti". Monien lääkkeiden kohdalla kerrotaan, että alkavat tehoamaan 2vko:n, jopa vasta reilun kuukauden päästä. Tämän lisäksi lääkkeitä ei saa lopettaa seinään ja lääkityksen purkamiseen saattaa mennä jopa vuosia (siitä huolimatta, että esim. Käypähoito kertoo, ettei lääkitystä tulisi käyttää kuin lyhyt aikaisesti) . Toisinaan niitä syödään jopa koko elinikä.
3. Pysyvät haitat mahdollisia mm. Tunne-elämän latistuminen, luonnollisen unen tuhotuminen, tic-liikkeet, kömpelyys jne.
4. Lääkärin lääke suositukset eivät lähde aina lääkityksen todellisesta tarpeesta. Kela edellyttää tiettyä "polkua", eli käytännössä kela säätelee myös hoitopolitiikkaa. Pitää olla tietyr lääkkeet läpi käytynä tietyssä järjestyksessä, jotta kela myöntäisi apua mahdollisesti myöhemmin tarvittaessa esim. Kuntoutus. Lääkkeiden hakemista seurataan myös.
Ja siia jos jotakin faktaa haluaa mt-lääkityksestä niin esim. Käypähoito on pätevä ja sitä lääkärienkin tulisi noudattaa. Siksi onkin kiinnostavaa, että lääkärit määrävät runsaasti mt-lääkeitä, joiden teho on kyseenalainen ja jotka aiheuttavat vakavia- jooa korjaamattomia sivuoireita.
Erityisesti kun kyseessä on vielä kehittyvä lapsi/nuori miettisin lääkitystä oikeasti tarkkaan.
Meille lastenpsykiatri sanoi, että lapsella ei vielä ole sellaisia reseptoreita, jotka ottaisivat lääkkeen aineet vastaan, joten lääkitys ei tule kysymykseen. En sitten tiedä, mikä on totuus, mutta toki 12-vuotiaan aivot eivät vielä ole loppuun kehittyneet.
Te itse parhaiten tiedätte, mutta tuntuu aika rajulta lääkkeiden aloitus noin varhain. En ole erityisen lääkevastainen, käytän itsekin psyykenlääkkeitä, mutta lääkkeillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TÄRKEÄÄ: pssd ei nimestään huolimatta liity ainoastaan ssri/snri - lääkkeisiin, VAAN VOI TULLA mistä tahansa psyykelääkkeestä. Itse sain elämäni tuhonneen vakavan vauriotilan vuosia sitten valdoxanista ja voxrasta, pian käytön aloittamisen jälkeen, kun minulle vakuutettiin että ne ovat varmasti vaarattomia. Tiedän nyt monia muita, joille kävi samoin. Sama koskee mirtatsapiinia jne.
ÄLÄ KÄYTÄ MITÄÄN PSYYKELÄÄKKEITÄ JOS ET HALUA PELATA VENÄLÄISTÄ RULETTIA KOKO ELÄMÄSI TUHOUTUMISESTA. Tiedän tuhansia ihmisiä jotka elävät tätä kidutusta itsetuhoisin mielin, ja tunsin 10 ihmistä, jotka pelkästään 2 vuoden aikana ovat itsensä tappaneet. Lisää on koko ajan menossa.. Masennus on kuin hupiajelu tähän tuhoon verrattuna. Ja siitä pääsee yli erilaisin keinoin.
Jos joku vielä lukee tätä ja pohtii samaa kysymystä, niin kerron oman kokemukseni. Itse aloitin SSRI lääkkeet vasta aikuisuuden kynnyksellä, mutta silti jäi todella pahat pysyvät tunne-elämän/persoonallisuuden vauriot ja juuri tuo seksuaalisuuden puuttuminen eli PSSD. Vuosikaudet ilman lääkkeitä eivät ole korjanneet mitään. Etenkin läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät sosiaaliset, läheisyyteen liittyvät, romanttiset ja seksuaalisuuteen liittyvät tuntemukset on vain leikattu täysin pois. Ei eroottista tuntoaistia, kykyä fantasioida, kykyä orgasmiin, hellyys ei tunnu enää miltään, en pysty ihastumaan.. Sosiaalisissa tilanteissa reagointi ja mielipiteiden muodostaminen on joskus vaikeaa kun omaan synnynnäiseen persoonallisuuteen liittyvät tunteet puuttuvat. Tuskin koskaan kykenen tällaisena enää parisuhteeseen ja itsetunto ehkä jopa pahemmin hukassa kuin teininä. vanhemmuus on tuntunut vaikealta varmasti osin tämän takia.
En ymmärrä miten näillä keskustelupalstoilla väitetään aina että lääkkeiden haittoja seurataan tarkasti. Minun ja monen kokemus on aivan päinvastainen: Edes ohimenevistä saati pysyvistä haitoista ei varoiteta ollenkaan lääkettä aloittaessa tai käytön aikana. Lääkärit ohittavat koko aiheen, jos sitä yrittää heidän kanssaan pohtia tai haittoja vähätellään ja niistä puhutaan ohimenevinä. Ratkaisuksi saa korkeintaan lääkevaihdon lähes identtiseen valmisteeseen jonka kokeilussa samojen haittojen kehittyminen jatkuu tai voi tulla myös uusia. Mutta usein suositellaan/ jopa painostetaan jatkamaan tai kokeilemaan uutta, ymmärtämättä haittojen vaikutusta elämänlaadulle ja pysyviä riskejä. Kaikilla ei tämän kokeilu/käyttö rumban jälkeen ole enää paluuta lääkkeitä edeltävään aikaan. Onneksi monet myös palautuvat jopa täysin ennalleen lääkkeet lopetettuaan. Pienempi paha mielestäni vaikka pitkät vieroitusoireet kuin pysyvät haitat.
Luonnolliset psyykkiset haasteet ja elämän vastoinkäymiset ovat pieniä tälläiseen pysyvään häiriöön verrattuna, eikä lääkäreiltä saa tukea ja ymmärrystä niihin vaurioihin. Korkeintaan kehotuksen jatkaa/ kokeilla uusia lääkkeitä, lääkkeiden aiheuttama trauma ja pelko vain ohitetaan. Mielestäni mitään kuntoutusta, terapiaa tai sairaslomaa ei saisi evätä lääkkeettömyyden takia. Silloin ihmisellä ei ole itsemääräämisoikeutta näissä asioissa. Jokaisella pitäisi olla kuitenkin oikeus omiin tunteisiin, persoonallisuuteen ja seksuaalisuuteen, mielestäni se on perusihmisoikeus.
On olemassa heitäkin jotka saavat lääkkeistä vain hyviä vaikutuksia tai eivät niin välitä haitoista. Se on yksilöllistä ja melkoista arpapeliä. Pysyvä PSSD voi siis puhjeta jo parista annoksesta lääkettä, mikä mielestäni todistaa juurikin hyvin sen lääkeperäisyyden. Että jos vaikka paniikkikohtauksiin/ krooniseen kipuun tms määrätään psyykelääke ja seksuaalisuus vaurioituu parissa päivässä, niin tuskin johtui niistä paniikkikohtauksista tai kivuista. Silloin olisi varmaan se seksuaalisuus heikentynyt jo aijemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mieltä että on sairas yhteiskunta. Lapsi tarvitsee harrastuksen jossa itsetunto kehittyy. Ei mitään paska huumemömmöjä naamaan.
Mikä jää välistä jos lääkitystä ei aloita? Tsi mitä se mahdollistaa?
Harrastuksia? Ihmissuhteita? Koulua? Ruokailua? Päihteistä piis pysymistä?
Mikä tahansa se syy onkaan, miksi siellä psykologilla käydään, niin boostaava vaikutus voi auttaa.
Kannattaako pudottaa lapsi pelistä? Molemmilla näin voi tapahtua.
Mutta joustava psykiatri olisi tärkein. Eli sellainen, joka haluaa lapsen voivan paremmin. Ei sellainen, joka haluaa katsella viikkoja ja kuukausia, toimisiko se yksi ja sama ja millä annoksella. Tuossa ajassa ehtii tapahtua jo pahaa jälkeä näin nuorella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisin itsekin tarvinnut lääkitystä jo lapsena. Kannattaa kokeilla, ja lopettaa jos ei toimi.
Niin, pitäähän lääkkeitä testata. Kun koeläimiä ei enää saa käyttää, niin miksei käytettäisi lapsia.
Psykologilla ei ole MITÄÄN ammattitaitoa arvioida lääkityksen tarvetta! Ei myöskään oikeutta kirjoittaa lääkereseptejä. Siihen vaaditaan lääkärin tai psykiatrin koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olisin itsekin tarvinnut lääkitystä jo lapsena. Kannattaa kokeilla, ja lopettaa jos ei toimi.
Niin, pitäähän lääkkeitä testata. Kun koeläimiä ei enää saa käyttää, niin miksei käytettäisi lapsia.
Tuo on niin totta. Lähinnä petokselta kuulostaa se että nuoren tunteita ja käytöstä lääkitään. Mitään positiivista ei siinä ole.
Käyttäytymisen medikalisaatio on virhe josta hyötyy vain lääketeollisuus. Ei nuori eikä perhe. Perheen pitää voida kohdata nuoren tunne-elämä.
Kukaan ei tarvitse ns. "masennukseen" lääkitystä, remmi auttaa lapsilla ja nuorilla luonnonmukaisemmin.
Lapsen pahoinpitlelyä.Ikuinen lääkityskuuritekee hänet sairaammaksi . Yritä keksiä tekemistä sekä pitää lasta lähelä että tuntee turvaa.
Onko minkätyyppisiä terapiota jo kokeiltu, mites musiikki- taide tai vaikka ratsastusterapia, eläinten kohtaamisessa on monesti taikaa. Vaadi, vaadi ja vielä vaadi. Eikä ravinnon ja vitamiinien merkitystä, esim se rauta tai d vitamiini kannata väheksyä, vaikkeivat ratkaisu olekaan, mutta tärkeä lisä hoidossa.
Ja seuraava tulee saamaan paljon alapeukkuja, mutta kävisisin lapsen kanssa homeopaatilla. Läkkeet vasta aivan viimeinen vaihtoehto, kun jokainen muu kivi on käännetty.