Lue keskustelun säännöt.
Psykologi haluaisi aloittaa mielialalääkkeen 12 vuotiaalla lapsella.. mitä mieltä?
09.03.2019 |
Lapsi aloitti uudella psykologilla n. 2 kk sitten, ja jo muutama vk sitten ilmoitti, että lapsi olisi mielialalääkkeen tarpeessa, ja nyt varannut ajan lääkärille sitä varten.
Lapsella siis masennusta ollut n. 3v, jota hoidettu terapiassa n. 1, 5v. Itse olen kotiloissa huomannut lapsen selvästi menneen posttiivisempaan suuntaan, ottaa kontaktia, juttelee, hakeutuu seuraan, ei siis vain hautaudu huoneeseensa ym. Ylipäätään siis positiivista kehitystä tapahtunut minun silmin.
Mitä mieltä/ kokemuksia? Kannattaako tuohon mielialalääkkeen aloitukseen nyt sitten olla "suostuvainen"? Lapsi itse ei osaa sanoa mitä mieltä asiasta on.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytin ikävuodet 16-20 psykiatrin määräämää masennuslääkettä. Vaikutus oli ensin ikäänkuin piristävä, mutta sen jälkeen seurasi turtuminen ja lihominen. Kouluarvosanat eivät suinkaan nousseet, jotenkin onnistuin rämpimään lukion läpi. Ottaa vieläkin kupoliin, että hain nopeata plaseboa noista huihai-pillereistä, masennuksen syyt olivat henkisiä, eivät kemiallisia. Lapsen ja nuoren aivot kehittyvät vielä, joten sinne on vaarallista tunkea kemikaaleja, varsinkin sellaisia, joiden aiheuttamista vaurioista niiden suunnittelijoilla on vastuuvapaus.
Ostatko uuden auton, jonka suunnittelija ilmoittaa ohjekirjassa pitkin litanioin, että hänellä on täysi vastuuvapaus, jos moottori räjähtää, akku räjähtää, renkaat räjähtää jne.? Varmasti herättäisi himpun epäilyksiä mitä olenkaan tekemässä.. samalla tavalla mitään korvausta näiltä firmoilta ei voi saada, jos omalla vastuulla syö pillereitä.
Erittäin hyvä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat pitävät lapsen masennusta yllä? Miksi ap suhtaudut kielteisesti lääkitykseen, jos 12-vuotias lapsi on jo kolme vuotta elämästään kärsinyt masennuksesta? Se on 1/4-osa lapsesi elämästä tähän mennessä.
En ole ap, mutta noi masennuslääkkeet voi vaikka heikentää nuoren pubertaalisen kehityksen, tuhota seksuaalisuuden, latistaa tunne-elämän, viedä terävyyttä ajattelulta jne. joten ihan hyvin ymmärrän ap:n epäröivän asenteen.
Yleensä lääkäri osaa huomioida asioita lääkityksen määrätessään. Lääkitys puretaan, jos se ei toimi. Ja pitää olla todella kovan luokan lääkitys, että se tunne-elämän latistaisi.
Mulle määrättiin Escitalopram-nimistä SSRI-paskaa minimiannos 18-vuotiaana, ja jo sillä latistui tunne-elämä ja katosi ajatuksen terävyys.
Olet just tyypillinen SSRI-lääkkeillä kuohittu lammas, joka ei kykene ollenkaan kyseenalaistamaan lääkärin auktoriteettia.
Tai sitten nuo sun oireesi johtuu masennuksesta. Tulikos semmoinen vaihtoehto edes mieleesi? Kuvailet tyypillisiä masennusoireita. Lääkitys ei välttämättä ole sinulla tehonnut.
Voi toki essitalopraamista olla haittavaikutuksia, siksi sen käyttöä ainakin nuorilla seurataan tarkkaan ja lääkitys lopetetaan tarvittaessa. Vierotusoireet yleensä joko ovat olemattomia (tässä asteittainen lopettaminen auttaa) tai häviävät parissa viikossa. Joskus harvoin ne kestävät pari, kolme kuukautta.
Monella masennusoireet palaavat. Jo se, että ne palaavat, voi masentaa lisää. Näitä on vaikea erottaa lääkkeen haittavaikutuksista.
Voi **ttu mikä lääketehtaiden aivopesemä lammas siinä kirjoittaa, just tollasia ihmisistä tulee SSRI-mömmöjen syönnin seurauksena.
Ne mun sivarit ei todellakaan olleet mitään masennusoireita ja lisäksi multa meni väliaikaisesti seksuaaliset kyvyt lähes täysin, väsytti koko ajan, sain ripulin, lisäksi sain elämäni pahimmat auralliset migreenikohtaukset.
En ole syönyt mitään psyykelääkitystä, mutta sinä ITSE kuvailit "sivareitasi" (sivari kyllä muuten tarkoittaa siviilipalvelusta suorittavaa....) kertomalla, että ajatuksen terävyys katosi, tunne-elämä ja seksuaalinen halukkuus katosivat. NE ovat tyypillisiä masennusoireita. Samoin muuten on tuollainen aggressiivinen mustavalkoinen meuhuaminenkin.
Ja sinun alkuperäisestä kommentistasi saa vaikutelman, että nuo "sivarit" ovat jääneet pysyviksi, mikä ei pitäisi olla mahdollista - ja nyt itsekin myönnät niiden olleen väliaikaisia.
Totta kai mitään lääkitys ei ole hyvä kaikille. Sitä on pakko säätää ja voi olla, että sopivaa ei edes löydy. Moni kumminkin hyötyy lääkityksestä, etkä sinä voi sitäkään kiistää.
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on järkyttävää, miten innokkaasti ihmiset ovat tuntematta tapausta tunkemassa 12-vuotiaille lapselle masennuslääkkeitä.
Turhan suuri riski minusta, kun kerran terapiakin on auttanut. Masennuslääkkeiden on todettu aiheuttavan itsetuhoisuutta lapsilla ja nuorilla. Tästä on olemassa käypä hoito -näytönastekatsaus ja usa:ssa asiasta on varoitus lääkepakkauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytin ikävuodet 16-20 psykiatrin määräämää masennuslääkettä. Vaikutus oli ensin ikäänkuin piristävä, mutta sen jälkeen seurasi turtuminen ja lihominen. Kouluarvosanat eivät suinkaan nousseet, jotenkin onnistuin rämpimään lukion läpi. Ottaa vieläkin kupoliin, että hain nopeata plaseboa noista huihai-pillereistä, masennuksen syyt olivat henkisiä, eivät kemiallisia. Lapsen ja nuoren aivot kehittyvät vielä, joten sinne on vaarallista tunkea kemikaaleja, varsinkin sellaisia, joiden aiheuttamista vaurioista niiden suunnittelijoilla on vastuuvapaus.
Ostatko uuden auton, jonka suunnittelija ilmoittaa ohjekirjassa pitkin litanioin, että hänellä on täysi vastuuvapaus, jos moottori räjähtää, akku räjähtää, renkaat räjähtää jne.? Varmasti herättäisi himpun epäilyksiä mitä olenkaan tekemässä.. samalla tavalla mitään korvausta näiltä firmoilta ei voi saada, jos omalla vastuulla syö pillereitä.
Erittäin hyvä kommentti.
No erittäin TYPERÄ kommentti.
Lääkkeiden kohdalla kaikki mahdolliset sivuvaikutukset pitää aina ilmoittaa. Ihan jokaisen lääkkeen kohdalla. Jopa arkinen asperiini sisältää tällaiset MAHDOLLISET sivuvaikukset:
"Harvinaiset haittavaikutukset (1 - 10 potilaalla kymmenestä tuhannesta):
- Ruuansulatuskanavan tulehdus ja haavaumat.
- Harvoin tai erittäin harvoin ilmaantuu hengenvaarallisia verenvuotoja.
Hyvin harvinaiset haittavaikutukset (alle 1 potilaalla kymmenestätuhannesta):
- Verenvuoto ja reikä ruuansulatuskanavassa.
- Vaikeat yliherkkyysreaktiot ja vaikeat ihoreaktiot.
- Maksan toimintaa kuvaavien veriarvojen nousu.
- Verensokerin lasku.
- Verihiutaleiden (trombosyyttien) niukkuus.
- Vakavaa glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutosta (G6PD) sairastavilla potilailla punasolujen hajoamista (hemolyysiä).
- Munuaisten toiminnan häiriöt ja äkillinen munuaisten vajaatoiminta.
Esiintymistiheys ei tiedossa (esiintyvyyttä ei voida arvioida käytettävissä olevan tiedon valossa):
- Ruoansulatuskanavan oireita, kuten ruoansulatusvaivoja ja mahakipuja, pahoinvointia, ripulia, oksentelua.
- Allergisia oireita, kuten ihottumaa, nuhaa tai astmaa.
- Turvotuksen lisääntyminen sydämen toiminnanvajauksen yhteydessä."
MONIKO silti ajattelee, että hui, en voi ottaa särkylääkettä, koska yksi miljoonasta voi saada verenvuotoa ruuansulatuskanavassa.
Tyhmää kuvitella, että mahdollinen tarkoittaa samaa kuin "aina käytön yhteydessä käy näin".
Omakohtaisella kokemuksella, sekä todella monia vaikeasti masentuneita tuntevana en suosittele masennuslääkkeitä kellekään. En ole yhdenkään ihmisen nähnyt niistä saavan apua, jos on oikeasti vaikea masennus. Ehkä ne toimivat eri tyyppiseen kevytmasennukseen, joka tuntuu olevan täysin eri sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhan suuri riski minusta, kun kerran terapiakin on auttanut. Masennuslääkkeiden on todettu aiheuttavan itsetuhoisuutta lapsilla ja nuorilla. Tästä on olemassa käypä hoito -näytönastekatsaus ja usa:ssa asiasta on varoitus lääkepakkauksissa.
Älä puhu nyt lööperiä. Et tiedä yhtään, millaista lääkettä lääkäri mahdollisesti suosittelisi, jos ylipäätään suosittelee, koska ap:n lapsi ei ole vielä edes lääkärillä käynyt.
Tietyntyyppiset masennuksen hoitoon määrätyt lääkkeet ovat lisänneet aggressiivista ja itsetuhoista käytöstä JOILLAIN nuorilla, mutta tuokaan ei ole mikään kaikkia masennuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä koskeva asia.
Ja koska sivuvaikutukset ja teho on täysin yksilöllistä, nuorilla lääkehoitoa valvotaan hyvin tarkasti.
Itse sanoisin ei, ihan vain sen takia että monilla lääkkeillä kun ei ole tarpeeksi laajia tutkimuksia esim siitä miten ne vaikuttavat aivojen kehittymiseen noin nuorilla, varsinkin pitkällä käytöllä.
Nuorille paljon parempi hoito on juuri hyvässä tearpiassa käynti sekä mieluisa harrastus, jossa pääsisi myös olemaan muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on järkyttävää, miten innokkaasti ihmiset ovat tuntematta tapausta tunkemassa 12-vuotiaille lapselle masennuslääkkeitä.
Luetun ymmärrystä voi harjoitella vielä aikuisiässä. Kukaan ei ole suositellut yhtään mitään, ainoastaan kehottaneet juttelemaan lääkärin eikä palstan mutuilijoiden kanssa. Ja kertoneet omista positiivisista kokemuksistaan.
Sen sijaan sinä olet tässä ketjussa jo tehtaillut runsaasti kommentteja, joissa kuvittelet tietäväsi lapsen tilanteen paremmin kuin häntä hoitava psykologi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Ei niillä ole ihan oikeasti mitään liittoa, uskokaa nyt. Se miksi niitä tuputetaan niin helposti johtuu siitä, että masennus (vähintään lievänä) on tosi yleistä, ja lääkäri yrittää keksiä jotain apua potilaalleen. Ja masennukseen ei pienien resurssien vuoksi ole tarjolla oikein muuta apua kuin ne lääkkeet. Ei ole tarjolla keskusteluhoitoja, terapioita jne kuin vain harvoille. Jos lääkäri ei antaisi mitään hoitoa, niin se olisi jopa virhe. Siksi annetaan lääkkeitä, kun oikein muuta ei ole. Tietenkin potilas itse päättää haluaako syödä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Ei niillä ole ihan oikeasti mitään liittoa, uskokaa nyt. Se miksi niitä tuputetaan niin helposti johtuu siitä, että masennus (vähintään lievänä) on tosi yleistä, ja lääkäri yrittää keksiä jotain apua potilaalleen. Ja masennukseen ei pienien resurssien vuoksi ole tarjolla oikein muuta apua kuin ne lääkkeet. Ei ole tarjolla keskusteluhoitoja, terapioita jne kuin vain harvoille. Jos lääkäri ei antaisi mitään hoitoa, niin se olisi jopa virhe. Siksi annetaan lääkkeitä, kun oikein muuta ei ole. Tietenkin potilas itse päättää haluaako syödä lääkkeitä.
Eri: Ihan totta on se, että alhaisten resurssien takia niitä lääkkeitä annetaan. Myös masennukseen ei ole niin hirveän suuria hoitotapoja sen terapian, keskusteluavun, ryhmätapaamisten ja laitoshoidon lisäksi, jos siis lasketaan lääkkeet pois. Masennuksessa on tosi paljon sitä, että masentuneen itse tulisi yrittää hoitaa myös masennustaan eri rutiinien, hyvän ruokavalion ja liikunnan avulla - asioita joita masentunut usein ei jaksa tai välitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Ei niillä ole ihan oikeasti mitään liittoa, uskokaa nyt. Se miksi niitä tuputetaan niin helposti johtuu siitä, että masennus (vähintään lievänä) on tosi yleistä, ja lääkäri yrittää keksiä jotain apua potilaalleen. Ja masennukseen ei pienien resurssien vuoksi ole tarjolla oikein muuta apua kuin ne lääkkeet. Ei ole tarjolla keskusteluhoitoja, terapioita jne kuin vain harvoille. Jos lääkäri ei antaisi mitään hoitoa, niin se olisi jopa virhe. Siksi annetaan lääkkeitä, kun oikein muuta ei ole. Tietenkin potilas itse päättää haluaako syödä lääkkeitä.
Ja usein potilas hyötyy terapiasta enemmän, jos jaksaa lääkityksen ansiosta käydä siellä. Mielialalääkitys parantaa aivojen muovautuvuutta, mikä tehostaa terapian vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Äänien kuuleminen? Ei liity masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. Jos lapsesi kuuli ääniä, kysymys oli vakavammasta, psykoottistasoisesta mielenterveysongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Paskan marjat. Mielialalääkkeitä ei tyrkytetä heppoisin perustein ja niiden hyödyistä on hyviä kokemuksia, siksi niitä osalle suositellaan.
Lyricaa ei käytetä masennuksen hoidossa, mutta sitä käytetään yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa osalla ahdistusdiagnoosin saaneista. Se EI ole mielialalääke, eikä sitä sellaisena määrätä kenellekään. Että väärin meni tuokin väite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Äänien kuuleminen? Ei liity masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. Jos lapsesi kuuli ääniä, kysymys oli vakavammasta, psykoottistasoisesta mielenterveysongelmasta.
Kyllä liittyy. Jopa kymmenesosa ihmisistä kuulee ääniä, osa ilman mitään mielenterveysongelmaa. Se on jopa melko tyypillistä psykoottisessa masennuksessa ja kovassa stressissä. Hävisi kokonaan, ei ole palannut viiteen vuoteen, lapseni siis on jo aikuinen ja ollut ilman lääkitystä yli kolme vuotta. Mitäpä, jos et pyrkisi besserwisseroimaan asiassa, jota et tunne yhtään?
Muille aiheesta: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/kokemuksia/Pages/…
Ei kai psykologilla ole oikeuksia määrätä lääkkeitä. Olisiko kyse lastenpsykiatrista? Hoitokeinoja ei taida olla toki muita kuin terapia ja lääkkeet. En sitten tiedä missä iässä sähköshokkeja aletaan antaa mutta se on tehokkain hoitokeino aikuisilla.
Ikävää ettei lääkitys sinun kohdallasi tuottanut hyviä tuloksia. Sitä olisi selvästi pitänyt vaihtaa. Moni muu kuitenkin hyötyy lääkityksestä huomattavassa määrin.