Lue keskustelun säännöt.
Psykologi haluaisi aloittaa mielialalääkkeen 12 vuotiaalla lapsella.. mitä mieltä?
09.03.2019 |
Lapsi aloitti uudella psykologilla n. 2 kk sitten, ja jo muutama vk sitten ilmoitti, että lapsi olisi mielialalääkkeen tarpeessa, ja nyt varannut ajan lääkärille sitä varten.
Lapsella siis masennusta ollut n. 3v, jota hoidettu terapiassa n. 1, 5v. Itse olen kotiloissa huomannut lapsen selvästi menneen posttiivisempaan suuntaan, ottaa kontaktia, juttelee, hakeutuu seuraan, ei siis vain hautaudu huoneeseensa ym. Ylipäätään siis positiivista kehitystä tapahtunut minun silmin.
Mitä mieltä/ kokemuksia? Kannattaako tuohon mielialalääkkeen aloitukseen nyt sitten olla "suostuvainen"? Lapsi itse ei osaa sanoa mitä mieltä asiasta on.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Äänien kuuleminen? Ei liity masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. Jos lapsesi kuuli ääniä, kysymys oli vakavammasta, psykoottistasoisesta mielenterveysongelmasta.
Jos kuulee ääniä on kyse psykoosista eli skitsofreniasta. Masennukseen ei kuulu äänten kuuleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Paskan marjat. Mielialalääkkeitä ei tyrkytetä heppoisin perustein ja niiden hyödyistä on hyviä kokemuksia, siksi niitä osalle suositellaan.
Lyricaa ei käytetä masennuksen hoidossa, mutta sitä käytetään yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa osalla ahdistusdiagnoosin saaneista. Se EI ole mielialalääke, eikä sitä sellaisena määrätä kenellekään. Että väärin meni tuokin väite.
Otin ton Lyrican vaan esimerkkinä lääketehtaiden toiminnan kieroutuneisuudesta. Kyllä sitä Lyricaakin joskus masennuksermen määrätään, koska se aiheuttaa sivuvaikutuksena mm. Euforista oloa.
Lyrican käyttöaiheita ei todellakaan ole masennus. Alunperin kyse on epilepsialääkkeestä ja sittemmin käyttöaihe on lähinnä neuropaattisen kivun hoito. Valitettavasti käyttö on yleistynyt katukäytössä ja aika monen lääkärin oikeudet on viety holtittoman määräämisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Äänien kuuleminen? Ei liity masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. Jos lapsesi kuuli ääniä, kysymys oli vakavammasta, psykoottistasoisesta mielenterveysongelmasta.
Jos kuulee ääniä on kyse psykoosista eli skitsofreniasta. Masennukseen ei kuulu äänten kuuleminen.
Voi olla psykoottinen masennus, mikä ei aina liity skitsofreniaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Ei niillä ole ihan oikeasti mitään liittoa, uskokaa nyt. Se miksi niitä tuputetaan niin helposti johtuu siitä, että masennus (vähintään lievänä) on tosi yleistä, ja lääkäri yrittää keksiä jotain apua potilaalleen. Ja masennukseen ei pienien resurssien vuoksi ole tarjolla oikein muuta apua kuin ne lääkkeet. Ei ole tarjolla keskusteluhoitoja, terapioita jne kuin vain harvoille. Jos lääkäri ei antaisi mitään hoitoa, niin se olisi jopa virhe. Siksi annetaan lääkkeitä, kun oikein muuta ei ole. Tietenkin potilas itse päättää haluaako syödä lääkkeitä.
Eri: Ihan totta on se, että alhaisten resurssien takia niitä lääkkeitä annetaan. Myös masennukseen ei ole niin hirveän suuria hoitotapoja sen terapian, keskusteluavun, ryhmätapaamisten ja laitoshoidon lisäksi, jos siis lasketaan lääkkeet pois. Masennuksessa on tosi paljon sitä, että masentuneen itse tulisi yrittää hoitaa myös masennustaan eri rutiinien, hyvän ruokavalion ja liikunnan avulla - asioita joita masentunut usein ei jaksa tai välitä tehdä.
Masentuneita on Suomessa puoli miljoonaa niin on selvää että kaikille ei voi terapiaa järjestää tuosta vaan ihan resurssipulan vuoksi vaikka halua olisi. Osa masentuneista lähtee toipumaan sairausloman, lääkityksen jne. avulla jos tukiverkot ovat kunnossa.
Jos elää yksin ilman ystäviä, rahasta on pulaa työttömyyden vuoksi ja viinaa kuluu niin eihän tuollaisesta rotkosta nouse mitenkään. Toisaalta jos harrastuksia, työpaikka, elämässä lapsia ja parisuhde jne. niin mahdollisuus toipumiseen on paljon suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Äänien kuuleminen? Ei liity masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. Jos lapsesi kuuli ääniä, kysymys oli vakavammasta, psykoottistasoisesta mielenterveysongelmasta.
Jos kuulee ääniä on kyse psykoosista eli skitsofreniasta. Masennukseen ei kuulu äänten kuuleminen.
Jeesus sun kanssasi. Psykoosi ei ole sama asia kuin skitsofrenia. Skitsofreniassa niitä on, mutta niin on monessa muussakin olotilassa, ja niitä on myös täysin terveillä ihmisillä mm. traumaattisten kokemusten ja stressin takia.
Minun lapsellani niitä oli masennuksen pahimmassa vaiheesaa lyhytkestoisina silloin tällöin ja niin, että lapsi koko ajan ymmärsi ne harha-aistimuksiksi.
Et selvästikään lukenut sinulle laittamaani linkkiä tai ymmärtänyt lukemaasi, mutta tässä toinen,
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
"Psykoottisia oireita ja kokemuksia ilmenee hyvin monissa psykiatrisissa sairauksissa. Ainakin jaksoittaiset harha-aistimukset, harhaluulot ja outo käytös ovat ominaisia skitsofreniassa (ks. «Skitsofreenistyyppinen häiriö»3). Itsepäiset harhaluulot ovat tyypillinen oire erilaisissa harhaluuloisuushäiriöissä. Harhaluuloja ja harha-aistimuksia ilmenee joskus myös vakavissa depressioissa ja manioissa, jolloin tilaa kutsutaan psykoottiseksi masennustilaksi tai maniaksi. Vaikka traumaperäisissä häiriöissä ja dissosiaatiohäiriöissä (ks. «Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)»4) usein ilmeneekin erilaisia harha-aistimuksia, näitä häiriöitä ei luokitella psykoottisiksi, koska henkilö yleensä mieltää harha-aistimuksensa illusorisen luonteen tai harhaiset kokemukset ovat hyvin lyhytkestoisia. Jotkut psykoottisiksi luokitellut aistinharhat ja harhaluuloiksi luokitellut merkityselämykset ovat kuitenkin luonteeltaan traumaperäisiä, kun ajankohtainen tapahtuma muistuttaa työstämättömästä ja tietoisuudesta torjutusta traumaattisesta tapahtumasta."
Mitäpä jos poistuisit ketjusta? Kommenttisi ovat asiattomia ja täysin omakeksimääsi huttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Mitä helv...?! Olet ihan sekaisin!
Ei siinä mitään, hupaisa ajatus tuo lääkärien orjamarkkinat, jossa lääketehtaat ostavat kandeja. Missä niitä säilytetään, lääkäritallissako? Sieltä sitten ajelevat työpaikoille aamuisin, niskassa lääketehtaan asentama siru, joka valvoo, että kaikille kirjoitetaan reseptejä....
Lääkärit ovat palkkatöissä julkisissa ja yksityisissä sairaaloissa, lääkäriasemilla ja terveyskeskuksissa. Missään niistä ei anneta lääkäreille palkkiota tai lisäliksaa siitä, että nämä tekevät työtään ja määräävät lääkkeitä. Koko ajatuksesi "lääketeollosuuden omistamista lääkäreistä" on sairas ja absurdi. Joskus viime vuosituhannen puolella uutisoitiin, ettö lääketeollisuus kustansi osalle lääkäreistä opintomatkoja, mutta nekin on kielletty jo pari vuosikymmentä sitten juuri siksi, ettei synny epäilys korruptiosta. Saati nyt herranen aika että lääketeollisuus "omistaisi" kaikki lääkärit.
Joku epäpyhä liitto noilla lääketehtailla on pakko olla noiden masennuslääkkeitä määräävien lääkäreiden ja terveysasemien, sairaaloiden jne. kanssa, ei niitä lääkkeitä muuten tuputettaisi suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.
Ja sekin, että ihan muutama vuosi sitten epilepsiapotilaiden hoitoon tarkoitettua Lyrica-lääkettä määrätään nykyään ihan jokaiseen vaivaan, vain jotta lääkeyhtiö saa onnellisuuspillerinsä menemään kaupaksi, moraalista viis.
Paskan marjat. Mielialalääkkeitä ei tyrkytetä heppoisin perustein ja niiden hyödyistä on hyviä kokemuksia, siksi niitä osalle suositellaan.
Lyricaa ei käytetä masennuksen hoidossa, mutta sitä käytetään yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa osalla ahdistusdiagnoosin saaneista. Se EI ole mielialalääke, eikä sitä sellaisena määrätä kenellekään. Että väärin meni tuokin väite.
Otin ton Lyrican vaan esimerkkinä lääketehtaiden toiminnan kieroutuneisuudesta. Kyllä sitä Lyricaakin joskus masennuksermen määrätään, koska se aiheuttaa sivuvaikutuksena mm. Euforista oloa.
Ei määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai psykologilla ole oikeuksia määrätä lääkkeitä. Olisiko kyse lastenpsykiatrista? Hoitokeinoja ei taida olla toki muita kuin terapia ja lääkkeet. En sitten tiedä missä iässä sähköshokkeja aletaan antaa mutta se on tehokkain hoitokeino aikuisilla.
Ei tietysti voi määrätä, siksi ap kertookin psykologin ehdottaneen ajan varaamista lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tulevaisuuden kannalta parempi että et AP ottaisi tästä ketjustasi mitään ohjeita. Tämä ei ole oikea paikka. Saat vaan MUTU-mielipiteitä, eikä yksikään meistä tunne lastasi.
On edesvastuutonta esittää mielipidettä ja ohjata teitä johonkin suuntaan tuntematta lastasi.
Voisi olettaa että aloittaja haluaa vaan jakaa tai avautua. Etkö ota itse vähän liian vakavasti sen, että hän lähtisi kenenkään neuvoja noudattamaan tästä suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeitä en todellakaan alkaisi tunkemaan 12-vuotiaalle, ja pakkausselosteissa monen lääkkeen kohdalla se on kiellettykin. Tutki asia tarkoin ennen päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat pitävät lapsen masennusta yllä? Miksi ap suhtaudut kielteisesti lääkitykseen, jos 12-vuotias lapsi on jo kolme vuotta elämästään kärsinyt masennuksesta? Se on 1/4-osa lapsesi elämästä tähän mennessä.
En ole ap, mutta noi masennuslääkkeet voi vaikka heikentää nuoren pubertaalisen kehityksen, tuhota seksuaalisuuden, latistaa tunne-elämän, viedä terävyyttä ajattelulta jne. joten ihan hyvin ymmärrän ap:n epäröivän asenteen.
Yleensä lääkäri osaa huomioida asioita lääkityksen määrätessään. Lääkitys puretaan, jos se ei toimi. Ja pitää olla todella kovan luokan lääkitys, että se tunne-elämän latistaisi.
Mulle määrättiin Escitalopram-nimistä SSRI-paskaa minimiannos 18-vuotiaana, ja jo sillä latistui tunne-elämä ja katosi ajatuksen terävyys.
Olet just tyypillinen SSRI-lääkkeillä kuohittu lammas, joka ei kykene ollenkaan kyseenalaistamaan lääkärin auktoriteettia.
Tuota tuota. Itsekin olen essitalopraamia kokeilleena vinkkaisin että kannattaisi ehkä jollekin lääkitykselle antaa mahikset kun ulosanti on noin äärimmäistä.
Sulta näyrrää puuttuvan kyky miettiä pointtiasi vastaanottajan kannalta, ja se on palikka joka kannattaisi jostain hankkia mikäli vaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei todellakaan psykoosi ole sama asia kuin skitsofrenia. Psykoosi tarkoittaa oirehtimisen tapaa, harha-aistimuksia (näkö, kuulo, tunto ja jopa makuaistimuksia), ja psykoottisia oireita voi olla melkein missä tahansa mielisairaudessa. Psykoottinen masennus on yksi masennustyyppi. Sille on jopa oma tautiluokituksensa, F32,3.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeitä en todellakaan alkaisi tunkemaan 12-vuotiaalle, ja pakkausselosteissa monen lääkkeen kohdalla se on kiellettykin. Tutki asia tarkoin ennen päätöstä.
Mitä masennuslääkettä lukuisista erityyppisistä mahdat tarkoittaa? Missään oloissa lääkäri ei määrää 12-vuotialle lääkitystä, joka on kielletty lapsilta. Jännä kuvitelma, että maallikko lääkeselosteen pitkän haittalitanian luettuaan tietäisi, sopiiko se hänen lapselleen vai ei. Siellä on kumminkin lueteltu KAIKKI mahdolliset haittavaikutukset, jopa tyyppoä yksi miljoonasta.
Sen sijaan siellä EI luetella, millä todennäköisyydellä lääkkeellä on positiivisia vaikutuksia. Siksi moni maallikko kuvittelee, että kaikki mahdolliset haittavaikutukset todella tapahtuvat kaikille lääkkeen syöjille tai ainakin useimmille, eikä mitään hyötyä ole lääkkeestä.
Auttaisikohan matemaattisten todennäköisyyksien kertaaminen?
Hoitamaton masennus on paljon suurempi kuolonriski kuin mikään - siis yksikään - käytössä oleva masennuslääke. Tämä kannattaa nyt ihan ekana ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on järkyttävää, miten innokkaasti ihmiset ovat tuntematta tapausta tunkemassa 12-vuotiaille lapselle masennuslääkkeitä.
Luetun ymmärrystä voi harjoitella vielä aikuisiässä. Kukaan ei ole suositellut yhtään mitään, ainoastaan kehottaneet juttelemaan lääkärin eikä palstan mutuilijoiden kanssa. Ja kertoneet omista positiivisista kokemuksistaan.
Sen sijaan sinä olet tässä ketjussa jo tehtaillut runsaasti kommentteja, joissa kuvittelet tietäväsi lapsen tilanteen paremmin kuin häntä hoitava psykologi.
En ole kommentin kirjoittaja, mutta sinä vastauksessasi yrität kääntää koko asian ihan päälleen. Nimenomaan on tervettä että ei lähdetä lääkkeistä apua hakemaan silloin, jos halutaan oikeasti saada jotain muutosta parempaan hakea. Joku on ehdottanut lääkkeitä kun se tekee aivoista muokkautuvammat terapialle. Onko mitään tervettä varovaisuutta tässä vaihtoehdossa? Se terapia ei välttämättä olekaan hyväksi näille kemiallisesti muokatuille aivoille. Kuka takaa terveen terapeutin/psykologin/psykiatrin? Ei kukaan. Joten ota hyvä ihminen selvää asioista ja vaihtoehdoista niin kauan kuin kykenet. Ei ole ratkaisu se myöskään että tarjotaan lääkkeitä kun terapiaan ei ole varaa tai muka mahdollisuuksia. Mitä lisäongelmia ja vahinkoja ne lääkkeet mahdollisesti aiheuttavat tälle yksilölle kenelle vain tyrkätään lääkkeet kouraan. Jos jotain toivoa lääkkeettömyydestä tällä kysyjän lapsella on, miksei hän sitä selvittäisi. Annetaanko nuorille helposti lääkkeitä kun uskotaan sokeasti sen olevan oikotie onneen, että siitä sitten terapiaan ja hoidettu on pois alta.
Aamen. Tähän faktaan on hyvä lopettaa.
"masennus on paljon suurempi kuolonriski kuin mikään - siis yksikään - käytössä oleva masennuslääke. Tämä kannattaa nyt ihan ekana ymmärtää."
Jaksamista ap:lle ja hyvää hoitoa hänen lapselleen, lääkkeen kansaa tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on järkyttävää, miten innokkaasti ihmiset ovat tuntematta tapausta tunkemassa 12-vuotiaille lapselle masennuslääkkeitä.
Luetun ymmärrystä voi harjoitella vielä aikuisiässä. Kukaan ei ole suositellut yhtään mitään, ainoastaan kehottaneet juttelemaan lääkärin eikä palstan mutuilijoiden kanssa. Ja kertoneet omista positiivisista kokemuksistaan.
Sen sijaan sinä olet tässä ketjussa jo tehtaillut runsaasti kommentteja, joissa kuvittelet tietäväsi lapsen tilanteen paremmin kuin häntä hoitava psykologi.
En ole kommentin kirjoittaja, mutta sinä vastauksessasi yrität kääntää koko asian ihan päälleen. Nimenomaan on tervettä että ei lähdetä lääkkeistä apua hakemaan silloin, jos halutaan oikeasti saada jotain muutosta parempaan hakea. Joku on ehdottanut lääkkeitä kun se tekee aivoista muokkautuvammat terapialle. Onko mitään tervettä varovaisuutta tässä vaihtoehdossa? Se terapia ei välttämättä olekaan hyväksi näille kemiallisesti muokatuille aivoille. Kuka takaa terveen terapeutin/psykologin/psykiatrin? Ei kukaan. Joten ota hyvä ihminen selvää asioista ja vaihtoehdoista niin kauan kuin kykenet. Ei ole ratkaisu se myöskään että tarjotaan lääkkeitä kun terapiaan ei ole varaa tai muka mahdollisuuksia. Mitä lisäongelmia ja vahinkoja ne lääkkeet mahdollisesti aiheuttavat tälle yksilölle kenelle vain tyrkätään lääkkeet kouraan. Jos jotain toivoa lääkkeettömyydestä tällä kysyjän lapsella on, miksei hän sitä selvittäisi. Annetaanko nuorille helposti lääkkeitä kun uskotaan sokeasti sen olevan oikotie onneen, että siitä sitten terapiaan ja hoidettu on pois alta.
Mieti tätä jonkun tuossa kirjoittamaa kommenttia. Sinun kommenttisi perusteella ei kannata siis tehdä yhtään mitään, koska "terapeutti voi olla sairas ja lääkityskin voi mahdollisesti olla haitallista"
Kukaan ei ole yhdessäkään vastauksessa pitänyt lääkitystä oikotienä onneen. Lapsilla ja nuorilla lääkkeiden käyttöä valvotaan tarkasti, koska niillä on haittavaikutuksia osalle ja koska mikään lääke ei toimi kaikilla.
Niin se kommentti, joka minusta summaa koko problematiikan erinomaisesti:
"Hoitamaton masennus on paljon suurempi kuolonriski kuin mikään - siis yksikään - käytössä oleva masennuslääke. Tämä kannattaa nyt ihan ekana ymmärtää."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Totta kai väitit, heti alussa sanoit näin: "Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä."
Eli ei ole tutkittu lapsilla juurikaan.
Sitten kumminkin heittelet peliin paljon mörköjä.
Toistan: totta kai kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Nuorilla ja lapsilla niiden käyttöä seurataan hyvin tarkkaan.
SSRI-lääkkeistä ei likikään kaikkia edes normisti käytetä nuorilla ja lapsilla ja niitä harvoja - käytännössä yleensä vain fluoksetiinia, kuten Seronilia - joita yleensä käytetään, käytetään koska niitä ON tutkittu hyvin ja koska niistä ON kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta.
Tässä on se summattu hyvin ja suomeksi.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0…
"Selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä eli SSRI-lääkkeistä fluoksetiini on ainoa, jonka tehosta lasten ja nuorten masennusten hoidossa on kontrolloitua näyttöä. Todennäköisesti kuitenkin myös muut SSRI-lääkkeet (fluvoksamiini, sertraliini, sitalopraami ja essitalopraami) voivat lievittää lasten ja nuorten masennusoireita. Kaikkia käytössä olevia SSRI-lääkkeitä onkin käytetty lasten ja nuorten masennuksen hoidossa.
SSRI-lääkkeet voivat kuitenkin lisätä lääkehoidon ensipäivien ja viikkojen aikana ahdistuneisuutta ja siihen liittyviä itsemurha-ajatuksia. Näiden korostuminen voi ilmetä myös uudelleen lääkehoidon aikana, jos nuori käyttää lääkettä epäsäännöllisesti. Fluoksetiini on pitkän puoliintumisaikansa vuoksi tässä suhteessa edullisin lääke.
Lääkehoidon alussa joskus ilmenevää ahdistuneisuutta ja jopa itsemurha-ajatusten korostumista ei kuitenkaan pidetä esteenä SSRI-lääkkeiden kokeilulle vakavien masennustilojen hoidossa, koska osa lapsista ja nuorista hyötyy selvästi näiden lääkkeiden käytöstä. Nuorelle ja vanhemmilleen on aina kuitenkin tärkeää kertoa siitä mahdollisuudesta, että lääkkeet voivat ohimenevästi lisätä ahdistuneisuutta ja itsemurha-ajatuksia. Ahdistuneisuuden korostuessa vaihtoehtoina on lääkkeen käytön lopettaminen, annoksen alentaminen tai ahdistuneisuutta lievittävän bentsodiatsepiinin lisääminen lääkitykseen lyhyeksi aikaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Mitä nyt oikein tarkalleen ottaen kuvittelit noilla linkeillä todistavasi?
Luitko edes niitä itse?
Minä luin. Niissä EI esitetty juurikaan kielteisiä seikkoja lääkkeistä, toisessa linkissäsi jopa todettiin, että ekassa linkissäsi esitetyt epäilyt lääkkeiden tehosta olivat pitkälti paikkaansa pitämättömiä.
.
Yksikään niistä EI koskenut SSRI-lääkitystä nuorille.
Kolmannessa linkissä sanotaan yleisesti ottaen alan tutkimuksista: "Treatment effect has declined over time in MDD trials, and there has been a high failure rate for these trials during the entire period, but the reasons for these findings remain elusive. Baseline disease severity seems to be a more important factor in study outcome than study duration, dosing regimen, sample size, time when studies were conducted, and regions where data were generated."
Toisin sanoen siinä kyseenalaistetaan luuloa, että kaikki tehokkuuden vähäisyyteen liittyvät seikat liittyisivät lääkityksen kestoonm annostukseen tms. - vaan että tutkimuksissa ei ole pystytty kunnolla ottamaan huomioon sairauden asteen vaihtelua. Eli suomeksi lääkitys puree eri lailla lievään kuin vaikeaan masennukseen!
Jopa siis linkkaamiesi tutkimusten olennaisin pointti on, että osa hyötyy lääkityksestä, osa ei, koska jokaisen mielen sairaus on yksilöllinen ja siksi mitään yleistävää ei ole helppoa todeta.
Minä sinunkin pitäisi jo vihdoin ymmärtää.
Otin ton Lyrican vaan esimerkkinä lääketehtaiden toiminnan kieroutuneisuudesta. Kyllä sitä Lyricaakin joskus masennuksermen määrätään, koska se aiheuttaa sivuvaikutuksena mm. Euforista oloa.