Lue keskustelun säännöt.
Psykologi haluaisi aloittaa mielialalääkkeen 12 vuotiaalla lapsella.. mitä mieltä?
09.03.2019 |
Lapsi aloitti uudella psykologilla n. 2 kk sitten, ja jo muutama vk sitten ilmoitti, että lapsi olisi mielialalääkkeen tarpeessa, ja nyt varannut ajan lääkärille sitä varten.
Lapsella siis masennusta ollut n. 3v, jota hoidettu terapiassa n. 1, 5v. Itse olen kotiloissa huomannut lapsen selvästi menneen posttiivisempaan suuntaan, ottaa kontaktia, juttelee, hakeutuu seuraan, ei siis vain hautaudu huoneeseensa ym. Ylipäätään siis positiivista kehitystä tapahtunut minun silmin.
Mitä mieltä/ kokemuksia? Kannattaako tuohon mielialalääkkeen aloitukseen nyt sitten olla "suostuvainen"? Lapsi itse ei osaa sanoa mitä mieltä asiasta on.
Kommentit (117)
Älä anna lapselle lääkkeitä ennen kuin aivan vihoviimeisenä keinona. Vaihda ennemmin hoitava henkilökunta. Lapsellesi kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vihoviimeinen paikka muodostaa käsitystä tällaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat pitävät lapsen masennusta yllä? Miksi ap suhtaudut kielteisesti lääkitykseen, jos 12-vuotias lapsi on jo kolme vuotta elämästään kärsinyt masennuksesta? Se on 1/4-osa lapsesi elämästä tähän mennessä.
En ole ap, mutta noi masennuslääkkeet voi vaikka heikentää nuoren pubertaalisen kehityksen, tuhota seksuaalisuuden, latistaa tunne-elämän, viedä terävyyttä ajattelulta jne. joten ihan hyvin ymmärrän ap:n epäröivän asenteen.
Yleensä lääkäri osaa huomioida asioita lääkityksen määrätessään. Lääkitys puretaan, jos se ei toimi. Ja pitää olla todella kovan luokan lääkitys, että se tunne-elämän latistaisi.
Mulle määrättiin Escitalopram-nimistä SSRI-paskaa minimiannos 18-vuotiaana, ja jo sillä latistui tunne-elämä ja katosi ajatuksen terävyys.
Olet just tyypillinen SSRI-lääkkeillä kuohittu lammas, joka ei kykene ollenkaan kyseenalaistamaan lääkärin auktoriteettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen masennusta hoidettiin ensimmäiset 1,5 vuotta?
Lapsi on ollut siis neljäsosan elämästään masentunut.
Onko kavereita? Nauttiiko koulusta? Haaveileko? Mitä harrastaa? Miten suoriutuu koulusta?
Ei hoidettu mitenkään, koska lapsi ei kertonut, että kokee olevansa masentunut, enkä minäkään sitä ymmärtänyt, luulin sen eristäytyvän käytöksen kuuluvan ns. murrosikään.
Muutama kaveri on, ei tietenkään nauti koulusta, mutta käy siellä kyllä, joskus on aamuja kun ei pysty menemään, on myös ahdistuneisuushäiriö todettu. Haaveilee, tekee suunnitelmia mm. opiskelusta, ammatista ym. Koulun arvosanat osittain laskeneet, mutta osa pysynyt hyvinä.
Saa siis keskusteluapua useamman kerran kuusssa ammattilaiselta, ja tämä on ollut tärkeä osa kuntoutumista.
Itse olen tosiaan hieman lääkitystä vastaan, mutta tottakai haluan lapselle kaiken mahdollisen avun.
ap
Ettei olisi väärin lähdetty ratkomaan koko asiaa, lapsellasi ei välttämättä ole mitään lääkitystä vaativaa. Ne on ne odotukset ja mielipiteet millainen sitä saa olla ja millainen tapa olla sitten vaatii lääkkeitä...
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Just tällasten kommenttien takia kannatta ne päätökset tehdä ammattilasten eli lääkärien kanssa. Kaikki keinot lapsen auttamiseksi on nyt tarpeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen masennusta hoidettiin ensimmäiset 1,5 vuotta?
Lapsi on ollut siis neljäsosan elämästään masentunut.
Onko kavereita? Nauttiiko koulusta? Haaveileko? Mitä harrastaa? Miten suoriutuu koulusta?
Ei hoidettu mitenkään, koska lapsi ei kertonut, että kokee olevansa masentunut, enkä minäkään sitä ymmärtänyt, luulin sen eristäytyvän käytöksen kuuluvan ns. murrosikään.
Muutama kaveri on, ei tietenkään nauti koulusta, mutta käy siellä kyllä, joskus on aamuja kun ei pysty menemään, on myös ahdistuneisuushäiriö todettu. Haaveilee, tekee suunnitelmia mm. opiskelusta, ammatista ym. Koulun arvosanat osittain laskeneet, mutta osa pysynyt hyvinä.
Saa siis keskusteluapua useamman kerran kuusssa ammattilaiselta, ja tämä on ollut tärkeä osa kuntoutumista.
Itse olen tosiaan hieman lääkitystä vastaan, mutta tottakai haluan lapselle kaiken mahdollisen avun.
ap
Ap kirjoitat epäselvästi, on vaikea tietää tekstisi perusteella mitä apua se lapsi oikein saa.
Käykö lapsi siis psykoterapiassa vai nimitätkö terapiaksi noita pari kertaa kuussa käyntejä psykologilla?
Miksi vaihdoitte psykologia??
Jos lapsi ei käykään psykoterapiassa, niin miksi ei? Paras hoito masennukseen on psykoterapia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kuinka pahasta masennuksesta on kyse, mutta itse en lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten takia.
Kyllähän se on tiedossa, että lääkärit määrää noita myrkkyjä niillekin, jotka niitä ei tarvii ihan vaan sen takia, että lääkeyhtiöt saisivat mömmönsä menemään kaupaksi. Monesti nuo lääkkeet eivät edes auta siihen vaivaan, johon ne on tarkoitettu.
Miten niin "ensimmäisenä"?? Et ole selvästi edes LUKENUT ap:n aloitusta, pelkän otsikon!
Ap:n lapsi on kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta, ollut terapiassakin pitkään. Minusta se ei siten todellakaan ole mitään "ensimmäisenä" suoisttelemista.
Lapsilla lääkityksen tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan erittäin tarkkaan. Minusta kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos lääkityksestä ei tunnu olevan apua, se tietysti lopetetaan.
Omalla lapsellani oli Seronil-lääkitys 1,5 vuotta, se alkoi 15-vuotiaana ja perusteena keskivaikea masennus ja yleistyny ahdistushäiriö. Tehosi hyvin, äänien kuuleminen lakkasi ja jaksaminen koheni. Nyttemmin hän on jo aikuinen. Lopettaminenkin sujui hyvin.
Mutta tietenkin jokainen potilas on yksilö ja siksi lääkitys harkitaan aina tapauskohtaisesti. Missään nimessä ap ei kannata kuunnella somen nimettömiä mutuilijoita. Juttele epäilyksistäsi lääkärin kanssa! Ja kuuntele HÄNTÄ, ei tämän ketjun kommentteja.
Ps. Lääkärit ja psykiatrit eivät kyllä todellakaan saa mitään taloudellista hyötyä määräämistään lääkkeistä. Se salaliittoteoria kannattaa nyt jo äkkiä unohtaa, samaa kategoriaa kuin "oikeasti maapallo onkin litteä" -huuhaan kanssa. Lääketeollisuus toki hyötyy, mutta lääkkeet määrää lääkäri. Ja jos tosiaan lapsesi on noin pitkään kärsinyt masennuksesta, on aivan loogista ja järkevää miettiä, saisiko lääkityksestä lisähyötyä terapian rinnalla.
Joo, mutta kun lääketehtaat sattuu omistamaan lääkärit, jotka näitä lääketehtaiden markkinoille tuomia lääkkeitä määräävät. Tämä on karu totuus, ei mikään salaliittoteoria.
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin lääkärin kanssa. Mukava kuulla kun lapsi voi paremmin. Ehkä tilannetta voisi seurata vielä jonkun aikaa?
Pie.ellä annoksella aloitettu lääkekin on ihan ok.
Itselläni oli reilu 10-vuotiaana todella vakava masennus. Silloin ei ollut lääkkeitä lapsille (huonosti aikuisillekaan) eikä niitä olisi uskallettu määrätä, jos olisi ollutkin. Ei lasten masennukseen edes uskottu silloin. Kaikki lapsen ongelmat nähtiin vanhempien syynä. Onneksi noista ajoista on tultu eteenpäin! Uskon että lääke olisi silloin pelastanut monta vuotta elämästäni!
Olisipa joku nähnyt, että minun ongelmani olivat epävakaan äidin ja masentuneen isän sekoilun seurausta. Olisin voinut vaikka päästä jonnekin muualle asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tulevaisuuden kannalta parempi että et AP ottaisi tästä ketjustasi mitään ohjeita. Tämä ei ole oikea paikka. Saat vaan MUTU-mielipiteitä, eikä yksikään meistä tunne lastasi.
On edesvastuutonta esittää mielipidettä ja ohjata teitä johonkin suuntaan tuntematta lastasi.
Psykologeilla ei ole pätevyyttä arvioida lääkityksen tarvetta lainkaan. Kuuluu lastenpsykiatrille sellainen. Sellaista nimikettä kuin neuropsykiatrinen valmentaja taas ei terveydenhuollon ammattinimikkeissä löydy lainkaan.
Lähtisin juosten pois tuollaisen vastaanotolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat pitävät lapsen masennusta yllä? Miksi ap suhtaudut kielteisesti lääkitykseen, jos 12-vuotias lapsi on jo kolme vuotta elämästään kärsinyt masennuksesta? Se on 1/4-osa lapsesi elämästä tähän mennessä.
En ole ap, mutta noi masennuslääkkeet voi vaikka heikentää nuoren pubertaalisen kehityksen, tuhota seksuaalisuuden, latistaa tunne-elämän, viedä terävyyttä ajattelulta jne. joten ihan hyvin ymmärrän ap:n epäröivän asenteen.
Yleensä lääkäri osaa huomioida asioita lääkityksen määrätessään. Lääkitys puretaan, jos se ei toimi. Ja pitää olla todella kovan luokan lääkitys, että se tunne-elämän latistaisi.
Mulle määrättiin Escitalopram-nimistä SSRI-paskaa minimiannos 18-vuotiaana, ja jo sillä latistui tunne-elämä ja katosi ajatuksen terävyys.
Olet just tyypillinen SSRI-lääkkeillä kuohittu lammas, joka ei kykene ollenkaan kyseenalaistamaan lääkärin auktoriteettia.
Taitaa olla muut ongelmat syynä noihin oireisiin. Ne mt-ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsen masennusta hoidettiin ensimmäiset 1,5 vuotta?
Lapsi on ollut siis neljäsosan elämästään masentunut.
Onko kavereita? Nauttiiko koulusta? Haaveileko? Mitä harrastaa? Miten suoriutuu koulusta?
Ei hoidettu mitenkään, koska lapsi ei kertonut, että kokee olevansa masentunut, enkä minäkään sitä ymmärtänyt, luulin sen eristäytyvän käytöksen kuuluvan ns. murrosikään.
Muutama kaveri on, ei tietenkään nauti koulusta, mutta käy siellä kyllä, joskus on aamuja kun ei pysty menemään, on myös ahdistuneisuushäiriö todettu. Haaveilee, tekee suunnitelmia mm. opiskelusta, ammatista ym. Koulun arvosanat osittain laskeneet, mutta osa pysynyt hyvinä.
Saa siis keskusteluapua useamman kerran kuusssa ammattilaiselta, ja tämä on ollut tärkeä osa kuntoutumista.
Itse olen tosiaan hieman lääkitystä vastaan, mutta tottakai haluan lapselle kaiken mahdollisen avun.
ap
Murrosikään kun kyse on 9-vuotiaasta lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat pitävät lapsen masennusta yllä? Miksi ap suhtaudut kielteisesti lääkitykseen, jos 12-vuotias lapsi on jo kolme vuotta elämästään kärsinyt masennuksesta? Se on 1/4-osa lapsesi elämästä tähän mennessä.
En ole ap, mutta noi masennuslääkkeet voi vaikka heikentää nuoren pubertaalisen kehityksen, tuhota seksuaalisuuden, latistaa tunne-elämän, viedä terävyyttä ajattelulta jne. joten ihan hyvin ymmärrän ap:n epäröivän asenteen.
Yleensä lääkäri osaa huomioida asioita lääkityksen määrätessään. Lääkitys puretaan, jos se ei toimi. Ja pitää olla todella kovan luokan lääkitys, että se tunne-elämän latistaisi.
Mulle määrättiin Escitalopram-nimistä SSRI-paskaa minimiannos 18-vuotiaana, ja jo sillä latistui tunne-elämä ja katosi ajatuksen terävyys.
Olet just tyypillinen SSRI-lääkkeillä kuohittu lammas, joka ei kykene ollenkaan kyseenalaistamaan lääkärin auktoriteettia.
Tai sitten nuo sun oireesi johtuu masennuksesta. Tulikos semmoinen vaihtoehto edes mieleesi? Kuvailet tyypillisiä masennusoireita. Lääkitys ei välttämättä ole sinulla tehonnut.
Voi toki essitalopraamista olla haittavaikutuksia, siksi sen käyttöä ainakin nuorilla seurataan tarkkaan ja lääkitys lopetetaan tarvittaessa. Vierotusoireet yleensä joko ovat olemattomia (tässä asteittainen lopettaminen auttaa) tai häviävät parissa viikossa. Joskus harvoin ne kestävät pari, kolme kuukautta.
Monella masennusoireet palaavat. Jo se, että ne palaavat, voi masentaa lisää. Näitä on vaikea erottaa lääkkeen haittavaikutuksista.
Kukaan av:llä ei voi auttaa. Ne jotka ehkä voisi, ymmärtää ettei voi tällä foorumilla sitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Psykologeilla ei ole pätevyyttä arvioida lääkityksen tarvetta lainkaan. Kuuluu lastenpsykiatrille sellainen. Sellaista nimikettä kuin neuropsykiatrinen valmentaja taas ei terveydenhuollon ammattinimikkeissä löydy lainkaan.
Lähtisin juosten pois tuollaisen vastaanotolta.
Mitäpä, jos hengittäisit rauhallisesti ja lukisit uudelleen ap:n aloituksen. Siellä kerrotaan, että psykologi on suositellut lääkärin aikaa ap:n lapselle. Tietenkään psykologi ei voi määrätä lääkitystä, mutta hän voi suositella sellaista perustuen lapsen henkiseen tilaan ja hoitohistoriaan, ja SIITÄ hänell kyllä on pätevyys antaa lausunto.
Käytin ikävuodet 16-20 psykiatrin määräämää masennuslääkettä. Vaikutus oli ensin ikäänkuin piristävä, mutta sen jälkeen seurasi turtuminen ja lihominen. Kouluarvosanat eivät suinkaan nousseet, jotenkin onnistuin rämpimään lukion läpi. Ottaa vieläkin kupoliin, että hain nopeata plaseboa noista huihai-pillereistä, masennuksen syyt olivat henkisiä, eivät kemiallisia. Lapsen ja nuoren aivot kehittyvät vielä, joten sinne on vaarallista tunkea kemikaaleja, varsinkin sellaisia, joiden aiheuttamista vaurioista niiden suunnittelijoilla on vastuuvapaus.
Ostatko uuden auton, jonka suunnittelija ilmoittaa ohjekirjassa pitkin litanioin, että hänellä on täysi vastuuvapaus, jos moottori räjähtää, akku räjähtää, renkaat räjähtää jne.? Varmasti herättäisi himpun epäilyksiä mitä olenkaan tekemässä.. samalla tavalla mitään korvausta näiltä firmoilta ei voi saada, jos omalla vastuulla syö pillereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat pitävät lapsen masennusta yllä? Miksi ap suhtaudut kielteisesti lääkitykseen, jos 12-vuotias lapsi on jo kolme vuotta elämästään kärsinyt masennuksesta? Se on 1/4-osa lapsesi elämästä tähän mennessä.
En ole ap, mutta noi masennuslääkkeet voi vaikka heikentää nuoren pubertaalisen kehityksen, tuhota seksuaalisuuden, latistaa tunne-elämän, viedä terävyyttä ajattelulta jne. joten ihan hyvin ymmärrän ap:n epäröivän asenteen.
Yleensä lääkäri osaa huomioida asioita lääkityksen määrätessään. Lääkitys puretaan, jos se ei toimi. Ja pitää olla todella kovan luokan lääkitys, että se tunne-elämän latistaisi.
Mulle määrättiin Escitalopram-nimistä SSRI-paskaa minimiannos 18-vuotiaana, ja jo sillä latistui tunne-elämä ja katosi ajatuksen terävyys.
Olet just tyypillinen SSRI-lääkkeillä kuohittu lammas, joka ei kykene ollenkaan kyseenalaistamaan lääkärin auktoriteettia.
Tai sitten nuo sun oireesi johtuu masennuksesta. Tulikos semmoinen vaihtoehto edes mieleesi? Kuvailet tyypillisiä masennusoireita. Lääkitys ei välttämättä ole sinulla tehonnut.
Voi toki essitalopraamista olla haittavaikutuksia, siksi sen käyttöä ainakin nuorilla seurataan tarkkaan ja lääkitys lopetetaan tarvittaessa. Vierotusoireet yleensä joko ovat olemattomia (tässä asteittainen lopettaminen auttaa) tai häviävät parissa viikossa. Joskus harvoin ne kestävät pari, kolme kuukautta.
Monella masennusoireet palaavat. Jo se, että ne palaavat, voi masentaa lisää. Näitä on vaikea erottaa lääkkeen haittavaikutuksista.
Voi **ttu mikä lääketehtaiden aivopesemä lammas siinä kirjoittaa, just tollasia ihmisistä tulee SSRI-mömmöjen syönnin seurauksena.
Ne mun sivarit ei todellakaan olleet mitään masennusoireita ja lisäksi multa meni väliaikaisesti seksuaaliset kyvyt lähes täysin, väsytti koko ajan, sain ripulin, lisäksi sain elämäni pahimmat auralliset migreenikohtaukset.
Mene lapsen kanssa lääkäriin. Siellä voitte keskustella asiasta. Olen ollut alalla ja havainnut totuuden myöntämisen hyväksi. Lapsen pitää itse kertoa, miltä hänestä tuntuu. Sinun on hyväksyttävä hänen negatiiviset tunteensa.
Ei hoidettu mitenkään, koska lapsi ei kertonut, että kokee olevansa masentunut, enkä minäkään sitä ymmärtänyt, luulin sen eristäytyvän käytöksen kuuluvan ns. murrosikään.
Muutama kaveri on, ei tietenkään nauti koulusta, mutta käy siellä kyllä, joskus on aamuja kun ei pysty menemään, on myös ahdistuneisuushäiriö todettu. Haaveilee, tekee suunnitelmia mm. opiskelusta, ammatista ym. Koulun arvosanat osittain laskeneet, mutta osa pysynyt hyvinä.
Saa siis keskusteluapua useamman kerran kuusssa ammattilaiselta, ja tämä on ollut tärkeä osa kuntoutumista.
Itse olen tosiaan hieman lääkitystä vastaan, mutta tottakai haluan lapselle kaiken mahdollisen avun.
ap