Lue keskustelun säännöt.
Psykologi haluaisi aloittaa mielialalääkkeen 12 vuotiaalla lapsella.. mitä mieltä?
09.03.2019 |
Lapsi aloitti uudella psykologilla n. 2 kk sitten, ja jo muutama vk sitten ilmoitti, että lapsi olisi mielialalääkkeen tarpeessa, ja nyt varannut ajan lääkärille sitä varten.
Lapsella siis masennusta ollut n. 3v, jota hoidettu terapiassa n. 1, 5v. Itse olen kotiloissa huomannut lapsen selvästi menneen posttiivisempaan suuntaan, ottaa kontaktia, juttelee, hakeutuu seuraan, ei siis vain hautaudu huoneeseensa ym. Ylipäätään siis positiivista kehitystä tapahtunut minun silmin.
Mitä mieltä/ kokemuksia? Kannattaako tuohon mielialalääkkeen aloitukseen nyt sitten olla "suostuvainen"? Lapsi itse ei osaa sanoa mitä mieltä asiasta on.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa aiheesta PSSD , post ssri sexual dysfunction, ja miettikää sitten, kannattaako ainakaan tällaisia lääkkeitä edes kokeilla. Varsinkaan noin nuorilla.
Tokikaan ap ei vielä tiennyt, että mistä lääkkeestä olisi kyse.
PSSD on asia, josta ei ole kunnollista määrällistä ja kliinistä tutkimustietoa.
Sen sijaan tapaustutkimuksia löytyy. Lisäksi mm. hyvin pienellä otannalla tehty vertailututkimus, mutta mitään kunnollista tieteellistä tutkimusta ei ole siitä, aiheuttaako SSRI todellakin pysyvää seksuaalisen halukkuuden katoamista ja miten yleistä se on.
Kannattaisi ilman muuta tutkia, koska somessa nimettömiä kokemuksia toki on paljon, mutta sen erotteleminen, mikä johtuu lääkityksestä ja mikä masennuksesta on todella vaikeaa.
Esimerkiksi täältä voi todeta, että mitään määrällisen esiintyvyyden kunnollista kartoitusta ei ole.
https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/#Publications_and_s…
Jos on olemassa tapaustietoja 372:sta henkilöstä, jolla on ollut SSRI-lääkityksen jälkeen seksuaalisen halun puute, se ei vielä todista, ettö ongelmat johtuvat lääkityksestä kokonaan tai edes osittain heistä jokaisella.
Eikä se kerro mitään riskin suuruudesta. SSRI-lääkitystä käyttää tälläkin hetkellä miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa, ja sitä on suurella todennäköisyydellä käyttänyt kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aloittaisi lääkitystä lapselle. Masennuslääkkeiden hyödyt ovat hyvin heikolla pohjalla ja sivuvaikutukset ovat usein aika jäätäviä. Tästä on paljon legitiimiä tieteellistä näyttöä, ei mitään "rokotuskriittisten" huuhaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Kiitos näistä! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Nämä eivät ole mitään marginaaliporukan "handpicked" tutkimuksia, vaan laajaan ja laadukkaaseen empiiriseen aineistoon ja meta-analyysiin perustuvia tuloksia.
Ei lääkitystä missään nimessä! Keskusteluapua, tukea hyviin harrastuksiin, mahdollisuus kasvaa oman persoonan mukaan ilman, että lääkkeillä "sammutetaan" oma luonne. Oma lapsuuteni meni synkissä tunnelmissa, koska näin toisen vanhempani kuolevan yllättäen. Sulkeuduin monta vuotta ja sitten jossain vaiheessa "heräsin" ja ei ollutkaan enää paha olla.
Voiko muka psykologi määrätä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologi? Joo... Eipä ole psykologi ikinä minulle mitään lääkkeitä määrännyt. Ei edes ottanut kantaa niiden tarpeeseen. Eikä ole hoitajakaan niistä liikaa puhunut. Varmaan tämä on täällä sanottu, enkä lukenut koko ketjua, mutta kun ap:n perseily liikautti mieltäni, niin tässä: lääkkeet määrää lääkäri, tässä tapauksessa joko yleislääkäri, tai jos henkilö on jo psykiatrisen poliklinikan potilaana, psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkitystä missään nimessä! Keskusteluapua, tukea hyviin harrastuksiin, mahdollisuus kasvaa oman persoonan mukaan ilman, että lääkkeillä "sammutetaan" oma luonne. Oma lapsuuteni meni synkissä tunnelmissa, koska näin toisen vanhempani kuolevan yllättäen. Sulkeuduin monta vuotta ja sitten jossain vaiheessa "heräsin" ja ei ollutkaan enää paha olla.
Eikö tällaisten harhakuvien viljeleminen voitaisi lopettaa? Normaalit mielialalääkkeet eivät sammuta persoonaa tai turruta tunne-elämää. Sekoitat ne rauhoittaviin lääkkeisiin, joita pitäisi käyttää todella maltillisesti. Minä olen ollut ahdistunut mielialalääkityksestä huolimatta, mutta ne auttoivat minua sietämään ahdistusta paremmin niin, ettei ollut tarvetta esimerkiksi yrittää itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Kaikki lääketutkimus on isolta osin lääkefirmojen itsensä tekemää, se on itsestäänselvää! Lääkefirmojen kun on tehtävä ja teetettävä todella paljon testejä saadakseen lääkkeelle myyntilupa. Erityisen tarkkka ja pitkä prosessi on Yhdysvalloissa, eikä siellä kaksi tutkimusta riitä mihinkään.
Sekin on täysin ymmärrettävää, että firmat eivät julkaise tuotekehittelyään koskevaa dataa, jos lääke ei edes saa myyntilupaa. Se on tutkimusta koskevaa tietoa, liikesalaisuus. Mikään firma ei noin tee, ihan sama mitä tutkimusta tehdään.
Jotta lääke saa myyntiluvan, se edellytää Yhdysvalloissa siis perusteelliset todisteet lääkkeen toimivuudesta.
Linkkaamasi tutkimukset liittyvät väitettyyn placeboefektiin, josta kerrotaan ensimmäisessä linkissäsi. Toisessa ekan linkin tutkimus pitkälti kumotaan ja todetaan, että ssri-lääkityksen vaikutus on todennettavissa. Kannattaisikohan lukea, mitä linkeissä sanotaan, ennen kuin linkkaa niitä? Vaikka ihan sanakirjan avulla, jos kielitaito ei riitä?
Lasten lääkityksen suhteen ollaan ilman muuta heikomman tutkimustiedon varassa, ja tämäkin koskee aivan kaikkea lääkitystä. Mitä harvinaisemmasta sairaudesta on kyse, sitä todennäköisemmin ollaan arvailun varassa, mitä tulee annostukseen ja sivuvaikutuksiin. Siksi lääkkeitä ei lapsille määrätä ilman selvää tarvetta ja valvontaa. Tämä pätee myös masennuslääkitykseen, jossa lapsilla käytetään lähinnä pelkästään fluoksetiiniä, koska siitä on kokemusta pitkältä ajalta sekä lääketutkimuksia lapsilla.
Itse aloitin aikanaan myös 12-vuotiaana lääkityksen, tosin syynä oli pakko-oireinen häiriö. Kannattaa lääkkeitä kokeilla, ei siinä mitään menetä. Olo saattaa helpottuakin ja aina voi lopettaa, jos ei tunnu toimivan. Omalla kohdalla ainakin teini-ikä olis varmaan ollut ahdistuksen takia yhtä helvettiä ilman lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkitystä missään nimessä! Keskusteluapua, tukea hyviin harrastuksiin, mahdollisuus kasvaa oman persoonan mukaan ilman, että lääkkeillä "sammutetaan" oma luonne. Oma lapsuuteni meni synkissä tunnelmissa, koska näin toisen vanhempani kuolevan yllättäen. Sulkeuduin monta vuotta ja sitten jossain vaiheessa "heräsin" ja ei ollutkaan enää paha olla.
Eikö tällaisten harhakuvien viljeleminen voitaisi lopettaa? Normaalit mielialalääkkeet eivät sammuta persoonaa tai turruta tunne-elämää. Sekoitat ne rauhoittaviin lääkkeisiin, joita pitäisi käyttää todella maltillisesti. Minä olen ollut ahdistunut mielialalääkityksestä huolimatta, mutta ne auttoivat minua sietämään ahdistusta paremmin niin, ettei ollut tarvetta esimerkiksi yrittää itsemurhaa.
Ei se kuule ole harhakuvitelmaa! Tiedän ihan tarpeeksi monta ihmistä, joilla SSRI-lääkkeet ovat oikeasti turruttaneet tunne-elämän niin, että mikään ei ole tuntunut oikein miltään. Tiedän myös erään, joka oli vähällä hypätä parvekkeelta alas syötyään lääkettä muutaman viikon. Sitä ennen ei ollut ollut niin pahasti masentunut, että olisi miettinyt itsemurhaa. Pelästyi pahemman kerran ja lopetti lääkkeiden syönnin saman tien. Myös kouluampujien yhteinen nimittäjä on ollut SSRI-lääkitys, tämäkin ihan yleisesti tiedossa.
Voi olla, että kaikille ei tule pahoja sivuvaikutuksia, mutta me ihmiset ollaan yksilöitä ja itse en menisi noita lääkkeitä kokeilemaan, ellei ole äärimmäinen pakko. Sen verran herkkä olen kaikelle kemialliselle stimulaatiolle. Mutta jokainen tekee valintansa tietysti itse, ja harkitsee mahdolliset plussat, miinukset ja riskit.
Mutta lapsille noiden määräämisen tulisi olla kiellettyä. Olen ihan vakavissani. Lapsella on vielä kaikki kehitys täysin kesken. Edesvastuutonta syöttää noita kasvuiässä oleville ihmisille.
Suosittelen kaikille tämän kirjan lukemista:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/tappavat-laakkeet-ja-jarjestaytynyt-r…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käypä muuten ensin mittauttaa lapsen rauta-arvot, ferritiini siis. Minä olen ollut masentunut jo pikku taaperona ja siitä seuraavat 30 vuotta. Kaikki oireet poistuivat nyt kun sain rautaa infuusiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsessa on tapahtunut positiivista kehitystä ilman SSRI-lääkkeitä, niin miksi psykologi suosittelee sen käytön aloittamista? Oletko puhunut hänelle näkemyksistäsi lapsesi voinnin kehityksestä ja mitä mieltä hän on? Käsittääkseni SSRI-lääkkeitä ei ole tutkittu juurikaan lapsilla, eikä myöskään aikuisilla pitkän aikavälin käytössä. Vahvin näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista muutaman viikon kokeista, joissa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan plasebolle ja lääkitykselle ja tutkitaan kyselytutkimuksin, miten paljon potilaiden mieli paranee. Yli puolta näistä tutkimuksista ei ole julkaistu, koska ero plasebon ja lääkkeen välillä on tilastollisesti merkityksetön. Yhdysvalloissa markkinoille pääsyn edellytyksenä kun ei ole ollut, että lääke tuottaa kaikissa kokeissa tilastollisesti merkitsevän hyödyn, vaan on riittänyt, että kahdessa kokeessa onnistutaan tuottamaan tällainen tulos. On siis mahdollista, että suurin osa lääkekokeista on jätetty julkaisematta, koska se ei tuota taloudellista hyötyä tuotteen myyjälle estäessään tuotteen pääsyn markkinoille. Lääketieteellisissä tutkimuksissa jostain kumman syystä myyjä on usein samalla myös vastuussa sen tehon tutkimisesta, mikä ei ilmeisesti herätä lääketieteen ammattilaisissa lainkaan huolta vakavasta eturistiriidasta yleisen edun ja kaupallisen edun välillä. Tutkijat ovat lainsäädäntöön vedoten joutuneet vaatimaan julkaisemattomien tutkimusten tuloksia, jotta ovat voineet tehdä objektiivisia meta-analyyseja SSRI-lääkkeiden tehosta. Näiden meta-analyysien mukaan ero lääkkeen ja plasebon välillä on niin olematon aikuisilla koehenkilöillä, että se ei käytännössä näy mitenkään henkilön voinnissa. Ero on toki tilastollisesti merkitsevä, mutta hoidollisesti täysin merkityksetön. Tilastollinen merkitsevyys ei kerro suoraan lääkkeen tehosta vaan siitä, että kliinisesti merkityksetön ero johtuu tietyllä todennäköisyydellä jostain muusta kuin sattumasta, kuten esimerkiksi plasebokontrollin purkautumisesta, plasebolle ajettujen koehenkilöiden vieroitusoireista jne.
On tutkimuksia, joiden mukaan erinäiset seksuaalitoiminnon häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden käyttäjillä yleisempiä, kuin itse masennuksen parantuminen. Olen lukenut tapauksesta, jossa murrosikään tullut teinipoika tappoi itsensä, koska ei SSRI-lääkkeiden "sivuvaikutuksen" johdosta kyennyt seksiin. Ehkä vähän äärimmäinen esimerkki, mutta kertonee siitä, että lääkkeillä on paljon epätoivottavia sivuvaikutuksia, vaikka ne voivat stimulantteina joidenkin yksilöiden mielialaa nostaakin vähän aikaa, kuten muutkin stimuloivat psykoaktiiviset aineet, lailliset ja laittomat. En näin ollen kyllä suosittelisi lapselle lääkitystä masennukseen etenkään, jos hänen mielialansa on alkanut parantua selvästi.
Jopas on pitkä jorina täynnä mutua, ilman ensimmäistäkään lähdeviitettä, saati lähdeviitettä kunnollisiin tutkimuksiin.
Totta kai kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ihan kaikilla. Ja siksi masennuslääkkeiden käyttöä nuorilla seurataan tarkasti. Sekin on aivan tiedossa oleva asia, että JOTKUT lääkkeet JOILLAIN aiheuttavat seksuaalisen halukkuuden vähenemistä lääkityksen aikana. Tosin sitä aiheuttaa myös masennus itsessään. Joka tapauksessa tuollainen on hyvä peruste kokeilla jotakin muuta lääketta tai lopettaa lääkitys, eikä se kerro mitään siitä, etteikö lääke voisi jollakin toisella toimia erinomaisesti!
Hupaisaa sinänsä, että ensin väität, ettei ssri-lääkkeitä ole muka lainkaan tutkittu nuorilla ja sitten väität, että niillä on tutkitusti heikko teho/paljon sivuvaikutuksia. Eli koeta nyt edes tuo perusargumenttisi saada järjestykseen: onko niitä lääkkeitä tutkittu vai ei. Ja sitten pysyt siinä argumentissasi, etkä vaihtele sitä.
Joka tapauksessa ap tietysti juttelee asiasta psykologin ja aikanaan lääkärin kanssa ja tuo huolensa esille. Psykologilla on aivan varmasti syynsä ehdotukseensa, ja hän tuntee lääkitysvaihtoehdot ja ap:n lapsen tilanteen paljon paremmin kuin kukaan meistä.
SSRI ei ole stimulantti.
Olisiko mahdollista, että ehkä sinun kyvyssäsi ymmärtää argumenttini sisältöä on pieniä puutteita. En väittänyt, ettei lääkkeitä ole tutkittu. Onhan niitä tutkittu, aivan massiivisesti. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksesta on ollut lyhytaikaista, niiden rahoitukseen liittyy intressiristiriitoja ja täten niiden julkaisuun liittyy erittäin vahva julkaisuharha. Tämä on jokaiselle aihetta vähänkään tietävälle ihmiselle itsestäänselvyys. SSRI-lääkkeitä on tutkittu myös nuorilla, mutta ei riittävästi. SSRI-lääkkeitä on tutkittu LÄHINNÄ aikuisilla koehenkilöillä ja viitaan meta-analyyseihin, jotka tutkivat tehoa tässä viiteryhmässä. Voin laittaa sinulle oikein linkit joihinkin tutkimuksiin, niin voit tutustua niihin rauhassa ja tehdä omat johtopäätöksesi:
Kirch et al. 2008. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18303940
Fountoulakis ja Möller 2011. Efficacy of antidepressants: a re-analysis and re-interpretation of the Kirsch data.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20800012/
Khin. et al 2011. Exploratory analyses of efficacy data from major depressive disorder trials submitted to the US Food and Drug Administration in support of new drug applications.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21527123
Turner et al. 2008. Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18199864
Tässä on vain pieni osa tehdyistä meta-analyyseista. Koska sinulla on kehittyneet tiedonhakutaidot, voit varmaan hakea tietoa aiheesta muualtakin kuin Vauva-palstalta, jos olet aiheesta kiinnostunut.
Kaikki lääketutkimus on isolta osin lääkefirmojen itsensä tekemää, se on itsestäänselvää! Lääkefirmojen kun on tehtävä ja teetettävä todella paljon testejä saadakseen lääkkeelle myyntilupa. Erityisen tarkkka ja pitkä prosessi on Yhdysvalloissa, eikä siellä kaksi tutkimusta riitä mihinkään.
Sekin on täysin ymmärrettävää, että firmat eivät julkaise tuotekehittelyään koskevaa dataa, jos lääke ei edes saa myyntilupaa. Se on tutkimusta koskevaa tietoa, liikesalaisuus. Mikään firma ei noin tee, ihan sama mitä tutkimusta tehdään.
Jotta lääke saa myyntiluvan, se edellytää Yhdysvalloissa siis perusteelliset todisteet lääkkeen toimivuudesta.
Linkkaamasi tutkimukset liittyvät väitettyyn placeboefektiin, josta kerrotaan ensimmäisessä linkissäsi. Toisessa ekan linkin tutkimus pitkälti kumotaan ja todetaan, että ssri-lääkityksen vaikutus on todennettavissa. Kannattaisikohan lukea, mitä linkeissä sanotaan, ennen kuin linkkaa niitä? Vaikka ihan sanakirjan avulla, jos kielitaito ei riitä?
Lasten lääkityksen suhteen ollaan ilman muuta heikomman tutkimustiedon varassa, ja tämäkin koskee aivan kaikkea lääkitystä. Mitä harvinaisemmasta sairaudesta on kyse, sitä todennäköisemmin ollaan arvailun varassa, mitä tulee annostukseen ja sivuvaikutuksiin. Siksi lääkkeitä ei lapsille määrätä ilman selvää tarvetta ja valvontaa. Tämä pätee myös masennuslääkitykseen, jossa lapsilla käytetään lähinnä pelkästään fluoksetiiniä, koska siitä on kokemusta pitkältä ajalta sekä lääketutkimuksia lapsilla.
Kannattaa lukea Irving Kirschin yhteenvetoja aiheesta. Masennuslääkkeillä ei ole mitään tehoa spontaaniin paranemiseen verrattuna, kun seuranta-aika on yli 3 kuukautta, eikä aktiiviseen plaseboon verrattuna lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta itse harkitsisin tarkkaan. Nuoret voivat reagoida voimakkaammin lääkkeiden sivuvaikutuksiin kuin aikuiset. Itselläni aloitettiin mielialalääkitys tuon ikäisenä ja minusta tuli sen jälkeen hyvin impulsiivinen, kävin aggressiiviseksi ja itsetuhoiseksi, mitä en ollut koskaan ennen lääkitystä tai sen lopettamisen jälkeen. Aikuisena minulle on tarjottu myös masennuslääkkeitä, enkä ole tuon nuoruus kokemuksen (tästä aikaa joku 15v) suostunut niiden käyttöön. Aikuisena minua yriteltiin suostutella huonoista kokemuksista huolimatta aloittamaan lääkitys juuri siksi, että aikuisella sivuoireet ovat lievempiä johtuen aivojen kehityksestä. Muutenkin itse uskon enemmän syiden selvittelyyn esim terapian avulla, lääkkeiden tarkoitushan on vain lievittää oireita, eikä ne siis masennuksesta paranna.
Tosin olen myös sitä mieltä, ettei nämä ole mitään mielipideasioita ja vauvapalstan tarinoiden perusteella et voi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Asiantunteva (lasten/nuoriso) psykiatri varmasti osaa ottaa huomioon sivuoireet lapsen kehitystason mukaisesti. Yhdeltäkään tk-lääkäriltä ottaisi reseptiä. Ja lääkkeitäkin on paljon erilaisia ja jokainen niihin reagoi eri tavalla.
Monet masennuslääkkeet aiheuttaa ensin itsetuhoisuutta ja taitaa olla sivuvaikutuksissakin itse-murha. Aikuinen osaa ottaa tunnetilat vastaan ja järkeillä että tämä johtuu lääkkeestä mutta osaako lapsi? Joka on jo valmiiksi impulsiivisessa teini-iässä. Ja pitkään kärsinyt..
Nuorisopuolella hetken, huom vain hetken oltuani töissä, huomasin heti nämä sameasilmäiset, ilmeeettömät tyhjään tuijottavat lapset, joilta kaikki persoonallisuuden kulmat olivat hioutuneet pois lääkkeiden takia. (Adhd, add tai masennus/ahdistuslääkkeet.)
Mutta kuten moni jo sanoikin, väärä foorumi.
HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään
https://www.vauva.fi/keskustelu/3285589/hs-tutkimus-masennuslaakkeet-ai…
Masennuslääkkeet huonoja lasten vakaviin masennuksiin
Lääkkeiden teho lasten ja nuorten masennuksen hoidossa on joutunut kyseenalaiseksi viime vuosina. Osa lääkkeistä on myös yhdistetty itsemurha-ajatusten lisääntymiseen.
Vakavaa masennusta potevat lapset ja nuoret eivät todennäköisesti saa apua masennuslääkkeistä, tuore tutkimus vahvistaa. Erilaisten terapioiden pitäisikin aina olla ensisijainen hoito heille.
Tulokset julkaistiin Lancet-lehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Psykologi? Joo... Eipä ole psykologi ikinä minulle mitään lääkkeitä määrännyt. Ei edes ottanut kantaa niiden tarpeeseen. Eikä ole hoitajakaan niistä liikaa puhunut. Varmaan tämä on täällä sanottu, enkä lukenut koko ketjua, mutta kun ap:n perseily liikautti mieltäni, niin tässä: lääkkeet määrää lääkäri, tässä tapauksessa joko yleislääkäri, tai jos henkilö on jo psykiatrisen poliklinikan potilaana, psykiatri.
Et sitten omalta perseilyltäsi viitsinyt lukea ap:n viestiä kokonaan vai etkö ymmärrä lukemaasi??
Kuulostaa siltä että 12v on saanut e-pillerit.
Lukekaapa aiheesta PSSD , post ssri sexual dysfunction, ja miettikää sitten, kannattaako ainakaan tällaisia lääkkeitä edes kokeilla. Varsinkaan noin nuorilla.
Tokikaan ap ei vielä tiennyt, että mistä lääkkeestä olisi kyse.