Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en kovin urhea ole 😢 SiinäKIN on kehityttävää.

Ap

Sulla ei muuta olekaan kun kehityttävää. Kiukuttelet yhä äidistäsi, jätit oman perheesi ja istut kuutiossasi odottamassa perintöä ja riitelet täällä.

Kyllä, kaikki on kateellisia sun upeasta elämästä ja häikäisevästä riippumattomuudestasi!

Hämmentävää. Mä saatan tuntea tuon kahjon oikeassa elämässä. Tai siis tuntenut, noin 20 vuoden takaa. 

Jos kyseessä on sama ihminen, en ole sinänsä yllättynyt että sen ajatukset ovat lähteneet tuollaiselle laukalle.

Laps parat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Narsistin lapsi, joka on perinyt vanhempansa geenit, eikä ole saanut lapsuudessaan sitä mitä suurin osa ihmisistä on vanhemmiltaan saanut, ei ole tietoinen siitä mitä häneltä puuttuu perimänsä ja kasvatuksensa seurauksena.

Huomaan sinussa aivan samoja piirteitä kuin äidissäsi, jota syytät pilalle menneestä elämästäsi ja juuri siksi kehotin sinua muutamassakin kirjoituksessani hylkäämään perheesi.

Ainakin siihen saakka kun alat ymmätämään omaa narsismiasi, joka on ilmiselvää lukiessani kirjoituksiasi eri palstoilta.

Narsisimista tai psykopatiasta ei parane, mutta harjoituksen kautta pystyy jollakin tavalla ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä oma käyttäytyminen voi tuntua.

Tiedän tämän kokemuksen kautta, sillä omaan itse hyvin paljon narsistisia piirteitä omassa käyttäytymisessäni.

Kokemuksen kautta osaan kuitenkin suojella läheisiäni omalta "tunteettomuudeltani", sillä miksi tekisin pahaa omaan tunteettomuuteeni syyttömille ihmisille.

Olen kasvatukseni ja eletyn elämäni tulos, mutta voin omia luontaisia tapumuksiani hillitsemällä tehdä läheisilleni siedettävämmän elämän.

Osaan minäkin suojella. Kuvitteletko, että olen yhtään niin hankala, kuin voisin olla? Toisekseen minusta se on VÄÄRIN, jos minun pitää lässyttää muille ihmisille, (mies), joka on aikuinen ja saa luvan vastata ja kantaa vastuun itsestään. Jos ei mun käytös miellytä, niin missä on ovet sun muut?

Mutta siis ei ole ovi kolahtanut, miehellä. Joten olen ok. Ja itse en hyväksy sitä, että minua rajoitetaan, haluan ja aion ennemmin parantua ja kehittyä ulos äitini minulle antamista vihan ja kenties uhrinkin vaatteista.

Ap

Ap

Osaat siis ainakin jollakin tavalla hillitä käyttäytymistäsi, vaikka et välttämättä ymmärrä miltä se läheisistäsi tuntuu :-)

Hyvä.

Haluaisit siis miehen jolla olisi riittävästi itsetuntoa kertomaan sinulle, että nyt riitti, painu v ittuun siitä säheltämästä.

Ota huomioon, ettet sinä narsistina (en minäkään) pysty tuntemaan samoja tunteita kuin miehesi ja lapsesi.

Sinä pidät kaikkia muita samanlaisina kuin itseäsi, etkä ymmärrä miksi joku voi tuntea sinua kohtaan tunteita, jotka itsellesi ovat vieraita.

Et halua että sinua rajoitetaan, mutta ellei sinulla itselläsi ole rajoja narsisimisi seurauksena, niin kuka sinua mahtaisi rajoittaa pahan tekemisessäsi.

Oletko koskaan nähnyt äidin suutelevan lastaan?

Oletko nähnyt kuinka äiti hätääntyy kun lapsi on sairas tai joutuu onnettomuuteen?

Oletko koskaan nähnyt ihmistä sairaalan aulassa odottamassa puolison luokse pääsemistä leikkauksen/onnettomuuden jälkeen.

Minä olen nähnyt ja nähnyt niissä ihmisissä jsellaisia tunteita joita en todennäköisesti koskaan tule tuntemaan, mutta sitä hätää huolta ja rakkautta ei kaltaiseni kusipäänarsistikaan voi olla näkemättä.

Kun sen näkee ja ymmärtää, että tästä sairaasta päästä puuttuu jokin palikka joka muilla näyttää olevan ja siinä vaiheessa alkaa muuttamaan omaa käytöstään vastaamaan yleisiä normeja.

Vaikka sinä vitut välität ja lapsesi ovat sinulle kuin kilon paketti pas kaa, koita ymmärtää ettei vika ole lapsissasi, miehessäsi, äidissäsi, vaan sinussa.

Mmmm... siis rajat pitää olla, mutta tarkoitin, että ne eivät saa määräytyä sen mukaan, miten minua kohdeltiin huonosti lapsuudessa.

Vaan mulla on samat oikeudet tunteidenpurkuun, kuin muillakin ihmisillä. Ja jos joku pidättäjä nyt ampuu minua moraalikäsityksillään tunteidenpurusta, niin sanon, että se on sun valintasi, pidättää tunteitasi tai kuvitella, etteivät ne kiinnosta ketään, mä ajattelen eri tavalla. Tunteita pitää saada purkaa ja se ei ole narsistin lapselle ollut sallittua. Se on pakko löytää se kokemus, keino ja/tai paikka, että ne voi purkaa. Siis minun, joku muu voi tuntea toisin.

Ap

Tunteet täytyy ilmaista rehellisesti, sillä ellei niin tee, ne ilmenevät jollakin muulla haittavalla tavalla parisuhteessa.

Ymmärrän että siinä vaiheessa kun on päässyt suhteeseen jossa toisen rakkaudesta on varma, ne koko elämän ajan tukahdutetut tunteet voivat tulla ylikorostuneina toista kohtaan :-)

Been there, done that, joskin vastaanottajan kokemana.

Narsistin lapsena ja ehkä itsekin kasvatuksensa seurauksena narsistisia käyttäytymistapoja omaksuneena, täytyy vain muistaa, ettei itse välttämättä tunne samoja tunteita kuin se tunteiden purkukohde ja ylilyöntejä tukahdutettuiden tunteiden näyttämisessä takuuvarmasti esiintyy.

Parisuhteen ihanne on se, että lapsuuden/elämän tuomia "sairauksia" voi parantaa toisen antaman rakkauden avulla, pelkäämättä hylkäämistä sen seurauksena että on oma itsensä.

Puuttellisella tunne-elämällä varustetulle ihmiselle on vain äärettömän vaikeaa ymmärtää koska menee liian pitkälle ja oman pään sisäisen sairauden parantaminen menee läheisten "kiusaamisen" puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää. Mä saatan tuntea tuon kahjon oikeassa elämässä. Tai siis tuntenut, noin 20 vuoden takaa. 

Jos kyseessä on sama ihminen, en ole sinänsä yllättynyt että sen ajatukset ovat lähteneet tuollaiselle laukalle.

Laps parat. 

Tuskinpa olet tuntenut. Mikähän asia siinä henkilössä mahtoi indikoida sitä, että et olisi nyt yllättynyt?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en kovin urhea ole 😢 SiinäKIN on kehityttävää.

Ap

Sulla ei muuta olekaan kun kehityttävää. Kiukuttelet yhä äidistäsi, jätit oman perheesi ja istut kuutiossasi odottamassa perintöä ja riitelet täällä.

Kyllä, kaikki on kateellisia sun upeasta elämästä ja häikäisevästä riippumattomuudestasi!

Minusta on kivaa, jos osaa ja on mahdollisuus kehittyä. Kaikilla ei sitä mahdollisuutta edes ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Narsistin lapsi, joka on perinyt vanhempansa geenit, eikä ole saanut lapsuudessaan sitä mitä suurin osa ihmisistä on vanhemmiltaan saanut, ei ole tietoinen siitä mitä häneltä puuttuu perimänsä ja kasvatuksensa seurauksena.

Huomaan sinussa aivan samoja piirteitä kuin äidissäsi, jota syytät pilalle menneestä elämästäsi ja juuri siksi kehotin sinua muutamassakin kirjoituksessani hylkäämään perheesi.

Ainakin siihen saakka kun alat ymmätämään omaa narsismiasi, joka on ilmiselvää lukiessani kirjoituksiasi eri palstoilta.

Narsisimista tai psykopatiasta ei parane, mutta harjoituksen kautta pystyy jollakin tavalla ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä oma käyttäytyminen voi tuntua.

Tiedän tämän kokemuksen kautta, sillä omaan itse hyvin paljon narsistisia piirteitä omassa käyttäytymisessäni.

Kokemuksen kautta osaan kuitenkin suojella läheisiäni omalta "tunteettomuudeltani", sillä miksi tekisin pahaa omaan tunteettomuuteeni syyttömille ihmisille.

Olen kasvatukseni ja eletyn elämäni tulos, mutta voin omia luontaisia tapumuksiani hillitsemällä tehdä läheisilleni siedettävämmän elämän.

Osaan minäkin suojella. Kuvitteletko, että olen yhtään niin hankala, kuin voisin olla? Toisekseen minusta se on VÄÄRIN, jos minun pitää lässyttää muille ihmisille, (mies), joka on aikuinen ja saa luvan vastata ja kantaa vastuun itsestään. Jos ei mun käytös miellytä, niin missä on ovet sun muut?

Mutta siis ei ole ovi kolahtanut, miehellä. Joten olen ok. Ja itse en hyväksy sitä, että minua rajoitetaan, haluan ja aion ennemmin parantua ja kehittyä ulos äitini minulle antamista vihan ja kenties uhrinkin vaatteista.

Ap

Ap

Osaat siis ainakin jollakin tavalla hillitä käyttäytymistäsi, vaikka et välttämättä ymmärrä miltä se läheisistäsi tuntuu :-)

Hyvä.

Haluaisit siis miehen jolla olisi riittävästi itsetuntoa kertomaan sinulle, että nyt riitti, painu v ittuun siitä säheltämästä.

Ota huomioon, ettet sinä narsistina (en minäkään) pysty tuntemaan samoja tunteita kuin miehesi ja lapsesi.

Sinä pidät kaikkia muita samanlaisina kuin itseäsi, etkä ymmärrä miksi joku voi tuntea sinua kohtaan tunteita, jotka itsellesi ovat vieraita.

Et halua että sinua rajoitetaan, mutta ellei sinulla itselläsi ole rajoja narsisimisi seurauksena, niin kuka sinua mahtaisi rajoittaa pahan tekemisessäsi.

Oletko koskaan nähnyt äidin suutelevan lastaan?

Oletko nähnyt kuinka äiti hätääntyy kun lapsi on sairas tai joutuu onnettomuuteen?

Oletko koskaan nähnyt ihmistä sairaalan aulassa odottamassa puolison luokse pääsemistä leikkauksen/onnettomuuden jälkeen.

Minä olen nähnyt ja nähnyt niissä ihmisissä jsellaisia tunteita joita en todennäköisesti koskaan tule tuntemaan, mutta sitä hätää huolta ja rakkautta ei kaltaiseni kusipäänarsistikaan voi olla näkemättä.

Kun sen näkee ja ymmärtää, että tästä sairaasta päästä puuttuu jokin palikka joka muilla näyttää olevan ja siinä vaiheessa alkaa muuttamaan omaa käytöstään vastaamaan yleisiä normeja.

Vaikka sinä vitut välität ja lapsesi ovat sinulle kuin kilon paketti pas kaa, koita ymmärtää ettei vika ole lapsissasi, miehessäsi, äidissäsi, vaan sinussa.

Mmmm... siis rajat pitää olla, mutta tarkoitin, että ne eivät saa määräytyä sen mukaan, miten minua kohdeltiin huonosti lapsuudessa.

Vaan mulla on samat oikeudet tunteidenpurkuun, kuin muillakin ihmisillä. Ja jos joku pidättäjä nyt ampuu minua moraalikäsityksillään tunteidenpurusta, niin sanon, että se on sun valintasi, pidättää tunteitasi tai kuvitella, etteivät ne kiinnosta ketään, mä ajattelen eri tavalla. Tunteita pitää saada purkaa ja se ei ole narsistin lapselle ollut sallittua. Se on pakko löytää se kokemus, keino ja/tai paikka, että ne voi purkaa. Siis minun, joku muu voi tuntea toisin.

Ap

Tunteet täytyy ilmaista rehellisesti, sillä ellei niin tee, ne ilmenevät jollakin muulla haittavalla tavalla parisuhteessa.

Ymmärrän että siinä vaiheessa kun on päässyt suhteeseen jossa toisen rakkaudesta on varma, ne koko elämän ajan tukahdutetut tunteet voivat tulla ylikorostuneina toista kohtaan :-)

Been there, done that, joskin vastaanottajan kokemana.

Narsistin lapsena ja ehkä itsekin kasvatuksensa seurauksena narsistisia käyttäytymistapoja omaksuneena, täytyy vain muistaa, ettei itse välttämättä tunne samoja tunteita kuin se tunteiden purkukohde ja ylilyöntejä tukahdutettuiden tunteiden näyttämisessä takuuvarmasti esiintyy.

Parisuhteen ihanne on se, että lapsuuden/elämän tuomia "sairauksia" voi parantaa toisen antaman rakkauden avulla, pelkäämättä hylkäämistä sen seurauksena että on oma itsensä.

Puuttellisella tunne-elämällä varustetulle ihmiselle on vain äärettömän vaikeaa ymmärtää koska menee liian pitkälle ja oman pään sisäisen sairauden parantaminen menee läheisten "kiusaamisen" puolelle.

Mä väitän, etten ole mennyt liian pitkälle miehen kanssa, tai siis jos olisin, miksi hän ei ole häipynyt? Miksi joku antaa satuttaa itseään? Aikuinen? Siis kyllä minua loukkaa monet asiat, kuten jos minua alkajaisiksi arvostellaan nenän varttapitkin katsellen kipeässä asiassani, mutta se on eri asia. Siinä voi kuitenkin kehittyä että antaa sen mennä ohitseen. Mutta ylilyönneistä parisuhteessa ei ole mitään järkeä kehittyä uhrina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Tässä nyt viimeistään kiteytyi kaikki mitä sinusta täytyy tietää. Kuolen nauruun kun tiedän miten paha sinulla on itsesi kanssa olla, koska tiedätkö Mitä? Olet ansainnut ihan itse kaiken paskan mitä elämässäsi on ja mitä kaikkea tuleekaan vielä olemaan. Penäät empatiaa osaksesi ja itse olet äsken kirjoittamasi itsekäs heikko paskakasa :D Mahtavaa että elämässä Karma toimii! Tunnet sen kyllä ja hyvä niin:)

Olet ihan hirveä. No, tulitpahan senkin esitelleeksi, ettei jää kellekään epäselväksi.

Ap

Voi ei miksi sanot noin:( paha mielihän tässä ihan tulee. Eikö äskeinen kommenttini vastannut sinun tapojasi? (Anteeksi olen vielä noviisi tässä itsekkäässä ajattelussa mutta Sinulta voin oppia paljon, kerrothan siis miten voin edistyä itsekeskeisyydessäni?-Kiitos:)-

Tajuapa nyt ihan ekana se, että jos sinä olet se joka pahoittaa jonkun mielen, niin mitäs silloin sanotaan?

Ap

Ei Maija ole tässä ongelma, vaan ketju käsittelee sinua. Sinun käytöksesi (kirjoituksesi) saa ihmiset reagoimaan kaikilla näillä tavoilla, jotka ketjussa ovat tulleet esille. Joka ikinen, siis ihan joka ikinen ketjuun, matkan varrellakin tullut, jopa ne alkujaan myötämielisesti ovat muuttaneet mielensä ja alkaneet käyttäytymään ja kirjoittamaan niinkuin ansaitset ja mihin looginen ketju sen kohtelusi vie.

Kuvittelet vieläkin ansaitsevaksi jotain muuta käytöstä ja suutut kun se ei vastaa sitä mitä kuvittelet ja minkä luulet sinulle kuuluvaksi, Yirtä nyt ymmärtää, että saat juuri sen mitä ansaitset. Et enempää, etkä vähempää. Tajua nyt sinä, että sinä tämän ketjun olet aloittanut, ei Maija eikä kukaan muukaan Pirkko. Ja sinä kirjoituksillasi olet vienyt noiden kymmenien viestiesi jälkeen juuri tähän pisteeseen.

Maijassa ei ole tässä ketjussa mitään vikaa, tai ehkä korkeintaan sen verran, että vaivautuu vastaamaan sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Tässä nyt viimeistään kiteytyi kaikki mitä sinusta täytyy tietää. Kuolen nauruun kun tiedän miten paha sinulla on itsesi kanssa olla, koska tiedätkö Mitä? Olet ansainnut ihan itse kaiken paskan mitä elämässäsi on ja mitä kaikkea tuleekaan vielä olemaan. Penäät empatiaa osaksesi ja itse olet äsken kirjoittamasi itsekäs heikko paskakasa :D Mahtavaa että elämässä Karma toimii! Tunnet sen kyllä ja hyvä niin:)

Olet ihan hirveä. No, tulitpahan senkin esitelleeksi, ettei jää kellekään epäselväksi.

Ap

Voi ei miksi sanot noin:( paha mielihän tässä ihan tulee. Eikö äskeinen kommenttini vastannut sinun tapojasi? (Anteeksi olen vielä noviisi tässä itsekkäässä ajattelussa mutta Sinulta voin oppia paljon, kerrothan siis miten voin edistyä itsekeskeisyydessäni?-Kiitos:)-

Tajuapa nyt ihan ekana se, että jos sinä olet se joka pahoittaa jonkun mielen, niin mitäs silloin sanotaan?

Ap

Ei Maija ole tässä ongelma, vaan ketju käsittelee sinua. Sinun käytöksesi (kirjoituksesi) saa ihmiset reagoimaan kaikilla näillä tavoilla, jotka ketjussa ovat tulleet esille. Joka ikinen, siis ihan joka ikinen ketjuun, matkan varrellakin tullut, jopa ne alkujaan myötämielisesti ovat muuttaneet mielensä ja alkaneet käyttäytymään ja kirjoittamaan niinkuin ansaitset ja mihin looginen ketju sen kohtelusi vie.

Kuvittelet vieläkin ansaitsevaksi jotain muuta käytöstä ja suutut kun se ei vastaa sitä mitä kuvittelet ja minkä luulet sinulle kuuluvaksi, Yirtä nyt ymmärtää, että saat juuri sen mitä ansaitset. Et enempää, etkä vähempää. Tajua nyt sinä, että sinä tämän ketjun olet aloittanut, ei Maija eikä kukaan muukaan Pirkko. Ja sinä kirjoituksillasi olet vienyt noiden kymmenien viestiesi jälkeen juuri tähän pisteeseen.

Maijassa ei ole tässä ketjussa mitään vikaa, tai ehkä korkeintaan sen verran, että vaivautuu vastaamaan sinulle.

Eli Maija onkin nyt sitten uhri? LOL. Teoriaani naisista, jotka hätääntyvät vaikuttaa sopivalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ketju on täynnä nynnyjä, hätääntyviä äitejä/naisia, joille urhea asioita päin meneminen on punainen vaate?

Ap

Kaikkea keksitkin millä saat oikeutettua itsellesi omat vääristyneet kuvitelmat sinun omasta täydellisyydestäsi. Vai ovat nyt muut nynnyjä ja hätääntyneitä äitejä, kun eivät ymmärrä kuinka maailman pitäisi pyöriä sinun ympärilläsi ja kuinka sinun tekosi ovat hienoja ja oikeita?

Ap kuule. Ehkä tämä ei nyt vaan ole paras mahdollinen saitti sinulle ja ongelmillesi. Sinusta saa herkästi sen kuvan että vihaat kaikkia ja syljet kaikkien naamoille huviksesi ja mitäpä se saa aikaan kuin vastahyökkäyksiä.

Kun nähtävästi vietät aika paljon aikaa täällä niin jo valmiiksi rikkinäinen mielesi voi alkaa olettaa että ihmiset kaikki haukkuvat sinua ihan vain koska kaikki ihmiset nyt vaan ovat sellaisia ja ihmiset saavat iloa toisten haukkumisesta. Näin ei tosiasiassa ole elämässä, täällä se vain korostuu koska räyhäät täällä aika paljon-

Olet oravanpyörässä missä olet koko ajan varpasillasi itseäsi puolustamaan ja hyökkäämään muiden silmille- Tämä ei ole hyväksi sinulle eikä kellekään muullekaan.

Ajoittain kirjoituksistasi pongahtaa esiin yllättäen sellaistakin että olisit halukas muuttamaan itseäsi jos vaan osaisit. Se on tosi hieno asia ja varmastikaan et ole täysin toivoton tapaus. Jos löytäisit sellaisen psykologin jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja keneen oikeasti voisit tuntea luottamusta, varmasti pääsisit eteenpäin näissä asioissa mitkä painaa mieltä ja mitkä aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä elämääsi.

Kannattaa luopua täällä turpiinsa ottamisesta ja syllykuppina olemisesta. Ei tästä ole kenellekään mitään hyötyä- Katkeroidut vaan lisää koko ajan tälläisestä paskamyrskystä.

Kannattaa myös ihan tosissaan pyytää tuolta "Yläkerrasta" apua jos ei mikään muu keino auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Tässä nyt viimeistään kiteytyi kaikki mitä sinusta täytyy tietää. Kuolen nauruun kun tiedän miten paha sinulla on itsesi kanssa olla, koska tiedätkö Mitä? Olet ansainnut ihan itse kaiken paskan mitä elämässäsi on ja mitä kaikkea tuleekaan vielä olemaan. Penäät empatiaa osaksesi ja itse olet äsken kirjoittamasi itsekäs heikko paskakasa :D Mahtavaa että elämässä Karma toimii! Tunnet sen kyllä ja hyvä niin:)

Olet ihan hirveä. No, tulitpahan senkin esitelleeksi, ettei jää kellekään epäselväksi.

Ap

Voi ei miksi sanot noin:( paha mielihän tässä ihan tulee. Eikö äskeinen kommenttini vastannut sinun tapojasi? (Anteeksi olen vielä noviisi tässä itsekkäässä ajattelussa mutta Sinulta voin oppia paljon, kerrothan siis miten voin edistyä itsekeskeisyydessäni?-Kiitos:)-

Tajuapa nyt ihan ekana se, että jos sinä olet se joka pahoittaa jonkun mielen, niin mitäs silloin sanotaan?

Ap

Ei Maija ole tässä ongelma, vaan ketju käsittelee sinua. Sinun käytöksesi (kirjoituksesi) saa ihmiset reagoimaan kaikilla näillä tavoilla, jotka ketjussa ovat tulleet esille. Joka ikinen, siis ihan joka ikinen ketjuun, matkan varrellakin tullut, jopa ne alkujaan myötämielisesti ovat muuttaneet mielensä ja alkaneet käyttäytymään ja kirjoittamaan niinkuin ansaitset ja mihin looginen ketju sen kohtelusi vie.

Kuvittelet vieläkin ansaitsevaksi jotain muuta käytöstä ja suutut kun se ei vastaa sitä mitä kuvittelet ja minkä luulet sinulle kuuluvaksi, Yirtä nyt ymmärtää, että saat juuri sen mitä ansaitset. Et enempää, etkä vähempää. Tajua nyt sinä, että sinä tämän ketjun olet aloittanut, ei Maija eikä kukaan muukaan Pirkko. Ja sinä kirjoituksillasi olet vienyt noiden kymmenien viestiesi jälkeen juuri tähän pisteeseen.

Maijassa ei ole tässä ketjussa mitään vikaa, tai ehkä korkeintaan sen verran, että vaivautuu vastaamaan sinulle.

Kyllä mä oon nähnyt kokoajan, että teissä se uhrius on, sokeana sille vain olette. Nyt vain kehittymään...kipikipi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap kuule. Ehkä tämä ei nyt vaan ole paras mahdollinen saitti sinulle ja ongelmillesi. Sinusta saa herkästi sen kuvan että vihaat kaikkia ja syljet kaikkien naamoille huviksesi ja mitäpä se saa aikaan kuin vastahyökkäyksiä.

Kun nähtävästi vietät aika paljon aikaa täällä niin jo valmiiksi rikkinäinen mielesi voi alkaa olettaa että ihmiset kaikki haukkuvat sinua ihan vain koska kaikki ihmiset nyt vaan ovat sellaisia ja ihmiset saavat iloa toisten haukkumisesta. Näin ei tosiasiassa ole elämässä, täällä se vain korostuu koska räyhäät täällä aika paljon-

Olet oravanpyörässä missä olet koko ajan varpasillasi itseäsi puolustamaan ja hyökkäämään muiden silmille- Tämä ei ole hyväksi sinulle eikä kellekään muullekaan.

Ajoittain kirjoituksistasi pongahtaa esiin yllättäen sellaistakin että olisit halukas muuttamaan itseäsi jos vaan osaisit. Se on tosi hieno asia ja varmastikaan et ole täysin toivoton tapaus. Jos löytäisit sellaisen psykologin jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja keneen oikeasti voisit tuntea luottamusta, varmasti pääsisit eteenpäin näissä asioissa mitkä painaa mieltä ja mitkä aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä elämääsi.

Kannattaa luopua täällä turpiinsa ottamisesta ja syllykuppina olemisesta. Ei tästä ole kenellekään mitään hyötyä- Katkeroidut vaan lisää koko ajan tälläisestä paskamyrskystä.

Kannattaa myös ihan tosissaan pyytää tuolta "Yläkerrasta" apua jos ei mikään muu keino auta.

Aika samanlaista kokemusta on ihmisistä ihan irl. Toki lapsuusajoilta, kun eihän kukaan enää sen jälkeen näin puhu muualla kuin netissä. Mutta meinaan, missä ovat ne jotka eivät hatäänny ja sen takia oksenna niskaasi? Harvassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ketju on täynnä nynnyjä, hätääntyviä äitejä/naisia, joille urhea asioita päin meneminen on punainen vaate?

Ap

Kaikkea keksitkin millä saat oikeutettua itsellesi omat vääristyneet kuvitelmat sinun omasta täydellisyydestäsi. Vai ovat nyt muut nynnyjä ja hätääntyneitä äitejä, kun eivät ymmärrä kuinka maailman pitäisi pyöriä sinun ympärilläsi ja kuinka sinun tekosi ovat hienoja ja oikeita?

No tuo taas sitten on omaa väärintulkintaa, suhtautuminen, jossa ette ymmärrä asiaa.

Ap

On tämä jännä että tämä sairas ketju saa jatkua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MyrskyluodonMaija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Tässä nyt viimeistään kiteytyi kaikki mitä sinusta täytyy tietää. Kuolen nauruun kun tiedän miten paha sinulla on itsesi kanssa olla, koska tiedätkö Mitä? Olet ansainnut ihan itse kaiken paskan mitä elämässäsi on ja mitä kaikkea tuleekaan vielä olemaan. Penäät empatiaa osaksesi ja itse olet äsken kirjoittamasi itsekäs heikko paskakasa :D Mahtavaa että elämässä Karma toimii! Tunnet sen kyllä ja hyvä niin:)

Olet ihan hirveä. No, tulitpahan senkin esitelleeksi, ettei jää kellekään epäselväksi.

Ap

Voi ei miksi sanot noin:( paha mielihän tässä ihan tulee. Eikö äskeinen kommenttini vastannut sinun tapojasi? (Anteeksi olen vielä noviisi tässä itsekkäässä ajattelussa mutta Sinulta voin oppia paljon, kerrothan siis miten voin edistyä itsekeskeisyydessäni?-Kiitos:)-

Tajuapa nyt ihan ekana se, että jos sinä olet se joka pahoittaa jonkun mielen, niin mitäs silloin sanotaan?

Ap

Ei Maija ole tässä ongelma, vaan ketju käsittelee sinua. Sinun käytöksesi (kirjoituksesi) saa ihmiset reagoimaan kaikilla näillä tavoilla, jotka ketjussa ovat tulleet esille. Joka ikinen, siis ihan joka ikinen ketjuun, matkan varrellakin tullut, jopa ne alkujaan myötämielisesti ovat muuttaneet mielensä ja alkaneet käyttäytymään ja kirjoittamaan niinkuin ansaitset ja mihin looginen ketju sen kohtelusi vie.

Kuvittelet vieläkin ansaitsevaksi jotain muuta käytöstä ja suutut kun se ei vastaa sitä mitä kuvittelet ja minkä luulet sinulle kuuluvaksi, Yirtä nyt ymmärtää, että saat juuri sen mitä ansaitset. Et enempää, etkä vähempää. Tajua nyt sinä, että sinä tämän ketjun olet aloittanut, ei Maija eikä kukaan muukaan Pirkko. Ja sinä kirjoituksillasi olet vienyt noiden kymmenien viestiesi jälkeen juuri tähän pisteeseen.

Maijassa ei ole tässä ketjussa mitään vikaa, tai ehkä korkeintaan sen verran, että vaivautuu vastaamaan sinulle.

Enkä mä kuvittele, että sen jälkeen, kun Maija on loukannut minua puhumalla mulle nenänvarttaanpitkin katsoen kun minä annan takaisin, että Maija on se henkilö, joka suhtautuu minuun arvokkaasti. Se meni ikkunasta ulos siinä vaiheessa, kun hän ei pahoitellut minulle. Eikä sillä olekaan mitään väliä, tämä on hetulan heilutusta, jos et kestä niin laita ketju kiinni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Narsistin lapsi, joka on perinyt vanhempansa geenit, eikä ole saanut lapsuudessaan sitä mitä suurin osa ihmisistä on vanhemmiltaan saanut, ei ole tietoinen siitä mitä häneltä puuttuu perimänsä ja kasvatuksensa seurauksena.

Huomaan sinussa aivan samoja piirteitä kuin äidissäsi, jota syytät pilalle menneestä elämästäsi ja juuri siksi kehotin sinua muutamassakin kirjoituksessani hylkäämään perheesi.

Ainakin siihen saakka kun alat ymmätämään omaa narsismiasi, joka on ilmiselvää lukiessani kirjoituksiasi eri palstoilta.

Narsisimista tai psykopatiasta ei parane, mutta harjoituksen kautta pystyy jollakin tavalla ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä oma käyttäytyminen voi tuntua.

Tiedän tämän kokemuksen kautta, sillä omaan itse hyvin paljon narsistisia piirteitä omassa käyttäytymisessäni.

Kokemuksen kautta osaan kuitenkin suojella läheisiäni omalta "tunteettomuudeltani", sillä miksi tekisin pahaa omaan tunteettomuuteeni syyttömille ihmisille.

Olen kasvatukseni ja eletyn elämäni tulos, mutta voin omia luontaisia tapumuksiani hillitsemällä tehdä läheisilleni siedettävämmän elämän.

Osaan minäkin suojella. Kuvitteletko, että olen yhtään niin hankala, kuin voisin olla? Toisekseen minusta se on VÄÄRIN, jos minun pitää lässyttää muille ihmisille, (mies), joka on aikuinen ja saa luvan vastata ja kantaa vastuun itsestään. Jos ei mun käytös miellytä, niin missä on ovet sun muut?

Mutta siis ei ole ovi kolahtanut, miehellä. Joten olen ok. Ja itse en hyväksy sitä, että minua rajoitetaan, haluan ja aion ennemmin parantua ja kehittyä ulos äitini minulle antamista vihan ja kenties uhrinkin vaatteista.

Ap

Ap

Osaat siis ainakin jollakin tavalla hillitä käyttäytymistäsi, vaikka et välttämättä ymmärrä miltä se läheisistäsi tuntuu :-)

Hyvä.

Haluaisit siis miehen jolla olisi riittävästi itsetuntoa kertomaan sinulle, että nyt riitti, painu v ittuun siitä säheltämästä.

Ota huomioon, ettet sinä narsistina (en minäkään) pysty tuntemaan samoja tunteita kuin miehesi ja lapsesi.

Sinä pidät kaikkia muita samanlaisina kuin itseäsi, etkä ymmärrä miksi joku voi tuntea sinua kohtaan tunteita, jotka itsellesi ovat vieraita.

Et halua että sinua rajoitetaan, mutta ellei sinulla itselläsi ole rajoja narsisimisi seurauksena, niin kuka sinua mahtaisi rajoittaa pahan tekemisessäsi.

Oletko koskaan nähnyt äidin suutelevan lastaan?

Oletko nähnyt kuinka äiti hätääntyy kun lapsi on sairas tai joutuu onnettomuuteen?

Oletko koskaan nähnyt ihmistä sairaalan aulassa odottamassa puolison luokse pääsemistä leikkauksen/onnettomuuden jälkeen.

Minä olen nähnyt ja nähnyt niissä ihmisissä jsellaisia tunteita joita en todennäköisesti koskaan tule tuntemaan, mutta sitä hätää huolta ja rakkautta ei kaltaiseni kusipäänarsistikaan voi olla näkemättä.

Kun sen näkee ja ymmärtää, että tästä sairaasta päästä puuttuu jokin palikka joka muilla näyttää olevan ja siinä vaiheessa alkaa muuttamaan omaa käytöstään vastaamaan yleisiä normeja.

Vaikka sinä vitut välität ja lapsesi ovat sinulle kuin kilon paketti pas kaa, koita ymmärtää ettei vika ole lapsissasi, miehessäsi, äidissäsi, vaan sinussa.

Mmmm... siis rajat pitää olla, mutta tarkoitin, että ne eivät saa määräytyä sen mukaan, miten minua kohdeltiin huonosti lapsuudessa.

Vaan mulla on samat oikeudet tunteidenpurkuun, kuin muillakin ihmisillä. Ja jos joku pidättäjä nyt ampuu minua moraalikäsityksillään tunteidenpurusta, niin sanon, että se on sun valintasi, pidättää tunteitasi tai kuvitella, etteivät ne kiinnosta ketään, mä ajattelen eri tavalla. Tunteita pitää saada purkaa ja se ei ole narsistin lapselle ollut sallittua. Se on pakko löytää se kokemus, keino ja/tai paikka, että ne voi purkaa. Siis minun, joku muu voi tuntea toisin.

Ap

Tunteet täytyy ilmaista rehellisesti, sillä ellei niin tee, ne ilmenevät jollakin muulla haittavalla tavalla parisuhteessa.

Ymmärrän että siinä vaiheessa kun on päässyt suhteeseen jossa toisen rakkaudesta on varma, ne koko elämän ajan tukahdutetut tunteet voivat tulla ylikorostuneina toista kohtaan :-)

Been there, done that, joskin vastaanottajan kokemana.

Narsistin lapsena ja ehkä itsekin kasvatuksensa seurauksena narsistisia käyttäytymistapoja omaksuneena, täytyy vain muistaa, ettei itse välttämättä tunne samoja tunteita kuin se tunteiden purkukohde ja ylilyöntejä tukahdutettuiden tunteiden näyttämisessä takuuvarmasti esiintyy.

Parisuhteen ihanne on se, että lapsuuden/elämän tuomia "sairauksia" voi parantaa toisen antaman rakkauden avulla, pelkäämättä hylkäämistä sen seurauksena että on oma itsensä.

Puuttellisella tunne-elämällä varustetulle ihmiselle on vain äärettömän vaikeaa ymmärtää koska menee liian pitkälle ja oman pään sisäisen sairauden parantaminen menee läheisten "kiusaamisen" puolelle.

Mä väitän, etten ole mennyt liian pitkälle miehen kanssa, tai siis jos olisin, miksi hän ei ole häipynyt? Miksi joku antaa satuttaa itseään? Aikuinen? Siis kyllä minua loukkaa monet asiat, kuten jos minua alkajaisiksi arvostellaan nenän varttapitkin katsellen kipeässä asiassani, mutta se on eri asia. Siinä voi kuitenkin kehittyä että antaa sen mennä ohitseen. Mutta ylilyönneistä parisuhteessa ei ole mitään järkeä kehittyä uhrina.

Ap

Kirjoituksiesi perusteella ole ymmärtänyt, että miehesi on muuttanut hyvin paljon omaa elämäänsä sopeutuakseen haluamiisi asioihin.

Mielestäni enemmän kuin kenelläkään puolisolla on "oikeutta" vaatia toista tekemään.

Hän huolehtii lapsistanne ja suostunut asumaan eri osoitteessa kanssasi ja ymmärtääkseni sopeutunut myös vaikeuksiisi tavata lapsianne ennalta sovitun aikataulun mukaisesti.

Oletko varma, että ihan oikeasti ymmärrät mitä miehesi on ollut valmis tekemään vuoksesi?

Jos kaltaisillemme ihmisille, ehkä narsistisen kasvatuksen vuoksi "tunnevammaisille" on vaikeaa asettautua toisen asemaan huomaamaan sitä rakkautta jota heiltä saamme, voisi olla hyvä miettiä olisiko itse valmis tekemään saman toisen puolesta?

Ellei valmiutta siihen olisi, niin siinä toisessa ihmisessä on jotain sellaista mitä itseltä puuttuu.

Olisiko kyseessä rakkaus?

Jotain sellaista mikä sinusta tuntuu alistumiselta, mutta josta sinulla ei välttämättä ole hajuakaan miksi niin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuule. Ehkä tämä ei nyt vaan ole paras mahdollinen saitti sinulle ja ongelmillesi. Sinusta saa herkästi sen kuvan että vihaat kaikkia ja syljet kaikkien naamoille huviksesi ja mitäpä se saa aikaan kuin vastahyökkäyksiä.

Kun nähtävästi vietät aika paljon aikaa täällä niin jo valmiiksi rikkinäinen mielesi voi alkaa olettaa että ihmiset kaikki haukkuvat sinua ihan vain koska kaikki ihmiset nyt vaan ovat sellaisia ja ihmiset saavat iloa toisten haukkumisesta. Näin ei tosiasiassa ole elämässä, täällä se vain korostuu koska räyhäät täällä aika paljon-

Olet oravanpyörässä missä olet koko ajan varpasillasi itseäsi puolustamaan ja hyökkäämään muiden silmille- Tämä ei ole hyväksi sinulle eikä kellekään muullekaan.

Ajoittain kirjoituksistasi pongahtaa esiin yllättäen sellaistakin että olisit halukas muuttamaan itseäsi jos vaan osaisit. Se on tosi hieno asia ja varmastikaan et ole täysin toivoton tapaus. Jos löytäisit sellaisen psykologin jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja keneen oikeasti voisit tuntea luottamusta, varmasti pääsisit eteenpäin näissä asioissa mitkä painaa mieltä ja mitkä aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä elämääsi.

Kannattaa luopua täällä turpiinsa ottamisesta ja syllykuppina olemisesta. Ei tästä ole kenellekään mitään hyötyä- Katkeroidut vaan lisää koko ajan tälläisestä paskamyrskystä.

Kannattaa myös ihan tosissaan pyytää tuolta "Yläkerrasta" apua jos ei mikään muu keino auta.

Aika samanlaista kokemusta on ihmisistä ihan irl. Toki lapsuusajoilta, kun eihän kukaan enää sen jälkeen näin puhu muualla kuin netissä. Mutta meinaan, missä ovat ne jotka eivät hatäänny ja sen takia oksenna niskaasi? Harvassa.

Ap

Sinulle on varmaan turha sanoa tätä mutta sitä saa mitä tilaa, myös positiivisessa mielessä. Kokeile joskus irl sitäkin puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Narsistin lapsi, joka on perinyt vanhempansa geenit, eikä ole saanut lapsuudessaan sitä mitä suurin osa ihmisistä on vanhemmiltaan saanut, ei ole tietoinen siitä mitä häneltä puuttuu perimänsä ja kasvatuksensa seurauksena.

Huomaan sinussa aivan samoja piirteitä kuin äidissäsi, jota syytät pilalle menneestä elämästäsi ja juuri siksi kehotin sinua muutamassakin kirjoituksessani hylkäämään perheesi.

Ainakin siihen saakka kun alat ymmätämään omaa narsismiasi, joka on ilmiselvää lukiessani kirjoituksiasi eri palstoilta.

Narsisimista tai psykopatiasta ei parane, mutta harjoituksen kautta pystyy jollakin tavalla ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä oma käyttäytyminen voi tuntua.

Tiedän tämän kokemuksen kautta, sillä omaan itse hyvin paljon narsistisia piirteitä omassa käyttäytymisessäni.

Kokemuksen kautta osaan kuitenkin suojella läheisiäni omalta "tunteettomuudeltani", sillä miksi tekisin pahaa omaan tunteettomuuteeni syyttömille ihmisille.

Olen kasvatukseni ja eletyn elämäni tulos, mutta voin omia luontaisia tapumuksiani hillitsemällä tehdä läheisilleni siedettävämmän elämän.

Osaan minäkin suojella. Kuvitteletko, että olen yhtään niin hankala, kuin voisin olla? Toisekseen minusta se on VÄÄRIN, jos minun pitää lässyttää muille ihmisille, (mies), joka on aikuinen ja saa luvan vastata ja kantaa vastuun itsestään. Jos ei mun käytös miellytä, niin missä on ovet sun muut?

Mutta siis ei ole ovi kolahtanut, miehellä. Joten olen ok. Ja itse en hyväksy sitä, että minua rajoitetaan, haluan ja aion ennemmin parantua ja kehittyä ulos äitini minulle antamista vihan ja kenties uhrinkin vaatteista.

Ap

Ap

Osaat siis ainakin jollakin tavalla hillitä käyttäytymistäsi, vaikka et välttämättä ymmärrä miltä se läheisistäsi tuntuu :-)

Hyvä.

Haluaisit siis miehen jolla olisi riittävästi itsetuntoa kertomaan sinulle, että nyt riitti, painu v ittuun siitä säheltämästä.

Ota huomioon, ettet sinä narsistina (en minäkään) pysty tuntemaan samoja tunteita kuin miehesi ja lapsesi.

Sinä pidät kaikkia muita samanlaisina kuin itseäsi, etkä ymmärrä miksi joku voi tuntea sinua kohtaan tunteita, jotka itsellesi ovat vieraita.

Et halua että sinua rajoitetaan, mutta ellei sinulla itselläsi ole rajoja narsisimisi seurauksena, niin kuka sinua mahtaisi rajoittaa pahan tekemisessäsi.

Oletko koskaan nähnyt äidin suutelevan lastaan?

Oletko nähnyt kuinka äiti hätääntyy kun lapsi on sairas tai joutuu onnettomuuteen?

Oletko koskaan nähnyt ihmistä sairaalan aulassa odottamassa puolison luokse pääsemistä leikkauksen/onnettomuuden jälkeen.

Minä olen nähnyt ja nähnyt niissä ihmisissä jsellaisia tunteita joita en todennäköisesti koskaan tule tuntemaan, mutta sitä hätää huolta ja rakkautta ei kaltaiseni kusipäänarsistikaan voi olla näkemättä.

Kun sen näkee ja ymmärtää, että tästä sairaasta päästä puuttuu jokin palikka joka muilla näyttää olevan ja siinä vaiheessa alkaa muuttamaan omaa käytöstään vastaamaan yleisiä normeja.

Vaikka sinä vitut välität ja lapsesi ovat sinulle kuin kilon paketti pas kaa, koita ymmärtää ettei vika ole lapsissasi, miehessäsi, äidissäsi, vaan sinussa.

Mmmm... siis rajat pitää olla, mutta tarkoitin, että ne eivät saa määräytyä sen mukaan, miten minua kohdeltiin huonosti lapsuudessa.

Vaan mulla on samat oikeudet tunteidenpurkuun, kuin muillakin ihmisillä. Ja jos joku pidättäjä nyt ampuu minua moraalikäsityksillään tunteidenpurusta, niin sanon, että se on sun valintasi, pidättää tunteitasi tai kuvitella, etteivät ne kiinnosta ketään, mä ajattelen eri tavalla. Tunteita pitää saada purkaa ja se ei ole narsistin lapselle ollut sallittua. Se on pakko löytää se kokemus, keino ja/tai paikka, että ne voi purkaa. Siis minun, joku muu voi tuntea toisin.

Ap

Tunteet täytyy ilmaista rehellisesti, sillä ellei niin tee, ne ilmenevät jollakin muulla haittavalla tavalla parisuhteessa.

Ymmärrän että siinä vaiheessa kun on päässyt suhteeseen jossa toisen rakkaudesta on varma, ne koko elämän ajan tukahdutetut tunteet voivat tulla ylikorostuneina toista kohtaan :-)

Been there, done that, joskin vastaanottajan kokemana.

Narsistin lapsena ja ehkä itsekin kasvatuksensa seurauksena narsistisia käyttäytymistapoja omaksuneena, täytyy vain muistaa, ettei itse välttämättä tunne samoja tunteita kuin se tunteiden purkukohde ja ylilyöntejä tukahdutettuiden tunteiden näyttämisessä takuuvarmasti esiintyy.

Parisuhteen ihanne on se, että lapsuuden/elämän tuomia "sairauksia" voi parantaa toisen antaman rakkauden avulla, pelkäämättä hylkäämistä sen seurauksena että on oma itsensä.

Puuttellisella tunne-elämällä varustetulle ihmiselle on vain äärettömän vaikeaa ymmärtää koska menee liian pitkälle ja oman pään sisäisen sairauden parantaminen menee läheisten "kiusaamisen" puolelle.

Mä väitän, etten ole mennyt liian pitkälle miehen kanssa, tai siis jos olisin, miksi hän ei ole häipynyt? Miksi joku antaa satuttaa itseään? Aikuinen? Siis kyllä minua loukkaa monet asiat, kuten jos minua alkajaisiksi arvostellaan nenän varttapitkin katsellen kipeässä asiassani, mutta se on eri asia. Siinä voi kuitenkin kehittyä että antaa sen mennä ohitseen. Mutta ylilyönneistä parisuhteessa ei ole mitään järkeä kehittyä uhrina.

Ap

Kirjoituksiesi perusteella ole ymmärtänyt, että miehesi on muuttanut hyvin paljon omaa elämäänsä sopeutuakseen haluamiisi asioihin.

Mielestäni enemmän kuin kenelläkään puolisolla on "oikeutta" vaatia toista tekemään.

Hän huolehtii lapsistanne ja suostunut asumaan eri osoitteessa kanssasi ja ymmärtääkseni sopeutunut myös vaikeuksiisi tavata lapsianne ennalta sovitun aikataulun mukaisesti.

Oletko varma, että ihan oikeasti ymmärrät mitä miehesi on ollut valmis tekemään vuoksesi?

Jos kaltaisillemme ihmisille, ehkä narsistisen kasvatuksen vuoksi "tunnevammaisille" on vaikeaa asettautua toisen asemaan huomaamaan sitä rakkautta jota heiltä saamme, voisi olla hyvä miettiä olisiko itse valmis tekemään saman toisen puolesta?

Ellei valmiutta siihen olisi, niin siinä toisessa ihmisessä on jotain sellaista mitä itseltä puuttuu.

Olisiko kyseessä rakkaus?

Jotain sellaista mikä sinusta tuntuu alistumiselta, mutta josta sinulla ei välttämättä ole hajuakaan miksi niin tapahtuu.

Mitä sä tarkoitat tuolla, että puolisolla on oikeus vaatia tekemään?

Sehän ois vankila.

Puolisona sitoutuu, eniten yhteisiin lapsiin, jos heitä on, minusta toimet, joita tehdään, tulevat sitä kautta, ei puolisolta vaatimisoikeudella.

Vastuuni on valita puoliso, jonka voin olettaa hoitavan vastuunsa, että minun ei tarvitse vaatia häntä. Sellainen on kamalaa.

Ap

Kun ap tulee vastaan niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuule. Ehkä tämä ei nyt vaan ole paras mahdollinen saitti sinulle ja ongelmillesi. Sinusta saa herkästi sen kuvan että vihaat kaikkia ja syljet kaikkien naamoille huviksesi ja mitäpä se saa aikaan kuin vastahyökkäyksiä.

Kun nähtävästi vietät aika paljon aikaa täällä niin jo valmiiksi rikkinäinen mielesi voi alkaa olettaa että ihmiset kaikki haukkuvat sinua ihan vain koska kaikki ihmiset nyt vaan ovat sellaisia ja ihmiset saavat iloa toisten haukkumisesta. Näin ei tosiasiassa ole elämässä, täällä se vain korostuu koska räyhäät täällä aika paljon-

Olet oravanpyörässä missä olet koko ajan varpasillasi itseäsi puolustamaan ja hyökkäämään muiden silmille- Tämä ei ole hyväksi sinulle eikä kellekään muullekaan.

Ajoittain kirjoituksistasi pongahtaa esiin yllättäen sellaistakin että olisit halukas muuttamaan itseäsi jos vaan osaisit. Se on tosi hieno asia ja varmastikaan et ole täysin toivoton tapaus. Jos löytäisit sellaisen psykologin jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja keneen oikeasti voisit tuntea luottamusta, varmasti pääsisit eteenpäin näissä asioissa mitkä painaa mieltä ja mitkä aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä elämääsi.

Kannattaa luopua täällä turpiinsa ottamisesta ja syllykuppina olemisesta. Ei tästä ole kenellekään mitään hyötyä- Katkeroidut vaan lisää koko ajan tälläisestä paskamyrskystä.

Kannattaa myös ihan tosissaan pyytää tuolta "Yläkerrasta" apua jos ei mikään muu keino auta.

Aika samanlaista kokemusta on ihmisistä ihan irl. Toki lapsuusajoilta, kun eihän kukaan enää sen jälkeen näin puhu muualla kuin netissä. Mutta meinaan, missä ovat ne jotka eivät hatäänny ja sen takia oksenna niskaasi? Harvassa.

Ap

Sinulle on varmaan turha sanoa tätä mutta sitä saa mitä tilaa, myös positiivisessa mielessä. Kokeile joskus irl sitäkin puolta.

Mä oon oma itteni, jos en ole sellainen viihdyttävä tai kaveriainesta ja jotain, niin sitten en oo. Siis ei mun ole yksin tarvinnut olla, mutta enpä koe kenenkään hymyilystä minua auttaneen niitä ikäviä tyyppejä vastaan. Että se siitä.

Ap