Lue keskustelun säännöt.
Hän ei tule mun luokseni :(
07.03.2013 |
Mä olen sairaana enkä ole nähnyt rakastani vähään aikaan, mutta hän ei nyt halua tulla mun luokseni. Mulla on niin kova ikävä.
Kommentit (464)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 13:44"]
Kadun tosi paljon, että tunnustin koko juttua miehelle. Mun olisi vain pitänyt olla hiljaa ja kieltää se, niin kuin alunperin suunnittelin. Miksi mä aloin ajatella, että on oikein tunnustaa? Ei se ole oikein. Kaikki oli hyvin ja se olisi ollut vain yksi ilta elämässä, jos olisin pysynyt hiljaa. Syntyi iso sotku, satutin miestä ja elämä muuttui. Helvetti.
ap
[/quote]
Vaikuttiko se kun täällä käskettiin kertoa miehelle pettämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, tämä on sitten uuden alku, jos elämä muuttui. kaduttaa varmaan, mutta ehkä se yksi ilta ei ollut ainoa syy, ehkä et ollut niin valmis sitoutumaan kuin kuvittelit. Voimia!
Nostetaan nyt, vaikka Muru on varmaan töissä.
Nyt olet Muru vähän eksynyt tässä asiassa. Tunnustaminen ei ole se teko, joka sinun kihlattuasi on loukannut, vaan se vehtaaminen. Tunnustaminen osoittaa sen, että sinulla oli selkärankaa seistä tekojesi takana. Arvostan sitä. Ja vaikka nyt tuntuu ehkä paskalta, niin jonakin päivänä on asiat taas hyvin ja ehkä jopa ihan tämän saman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 15:43"]
Nyt olet Muru vähän eksynyt tässä asiassa. Tunnustaminen ei ole se teko, joka sinun kihlattuasi on loukannut, vaan se vehtaaminen. Tunnustaminen osoittaa sen, että sinulla oli selkärankaa seistä tekojesi takana. Arvostan sitä. Ja vaikka nyt tuntuu ehkä paskalta, niin jonakin päivänä on asiat taas hyvin ja ehkä jopa ihan tämän saman miehen kanssa.
[/quote]
En tiedä oliko selkärankaa. Mähän kaadoin oman huonon omantuntoni miehen taakaksi. Tein kaksi virhettä ja loukkausta: petin ja kerroin. Olisin voinut lopettaa ensimmäiseen. Tietysti mitään kerrottavaa ei olisi edes ollut, jos en olisi tehnyt mitään pahaa. Tuntuu tosiaan aivan paskalta. Tilanne on ahdistava. Mun pitäisi ajatella ja tehdä päätöksiä, mutta en tiedä, mikä on oikein, kun en näe tulevaisuuteen. Ja minkä ihmeen takia kaikki tämä? Yhden lyhyen, harkitsemattoman hetken. Eikä sille miehelle käynyt kuinkaan. Tekisi mieli sanoa, että epäreilua.
ap
Voi ei. :( Mitä sun kihlattu sanoi? Onko vielä toivoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 15:43"]
Nyt olet Muru vähän eksynyt tässä asiassa. Tunnustaminen ei ole se teko, joka sinun kihlattuasi on loukannut, vaan se vehtaaminen. Tunnustaminen osoittaa sen, että sinulla oli selkärankaa seistä tekojesi takana. Arvostan sitä. Ja vaikka nyt tuntuu ehkä paskalta, niin jonakin päivänä on asiat taas hyvin ja ehkä jopa ihan tämän saman miehen kanssa.
[/quote]
En tiedä oliko selkärankaa. Mähän kaadoin oman huonon omantuntoni miehen taakaksi. Tein kaksi virhettä ja loukkausta: petin ja kerroin. Olisin voinut lopettaa ensimmäiseen. Tietysti mitään kerrottavaa ei olisi edes ollut, jos en olisi tehnyt mitään pahaa. Tuntuu tosiaan aivan paskalta. Tilanne on ahdistava. Mun pitäisi ajatella ja tehdä päätöksiä, mutta en tiedä, mikä on oikein, kun en näe tulevaisuuteen. Ja minkä ihmeen takia kaikki tämä? Yhden lyhyen, harkitsemattoman hetken. Eikä sille miehelle käynyt kuinkaan. Tekisi mieli sanoa, että epäreilua.
ap
[/quote]
Miten sille miehelle olisi pitänyt käydä? Luuletko, ettei hänen elämäänsä tule seurauksia, kun hän pettää ja irtosuhteilee?
Joka tapauksessa näyttää, ettet oikein ole pitänyt kihlaustasi kovin vakavana, pyhänä ja arvokkaana asiana. Nainen se nimittäin on lopulta lähes aina se osapuoli, joka voi pysäyttää miehen seksuaalisen lähestymisen. Ja nainen joka ajattelee koko ajan omaa rakastaan, ei edes päästä lähelleen muita miehiä.
Minä ehdin jo ajatella, että on sinussa sentään jotain rehelisyyttä, kun kerroit miehellesi asiasta. Ikävä huomata, että sinua harmittaa tunnustaminen enemmän kuin pettäminen.
Jokatapauksessa kivaa, että jatkoit täällä:
http://www.vauva.fi/keskustelu/3413875/ketju/menisitko_nailla_ehdoilla_naimisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 13:44"]
Kadun tosi paljon, että tunnustin koko juttua miehelle. Mun olisi vain pitänyt olla hiljaa ja kieltää se, niin kuin alunperin suunnittelin. Miksi mä aloin ajatella, että on oikein tunnustaa? Ei se ole oikein. Kaikki oli hyvin ja se olisi ollut vain yksi ilta elämässä, jos olisin pysynyt hiljaa. Syntyi iso sotku, satutin miestä ja elämä muuttui. Helvetti.
ap
[/quote]
Eu jumaliste.. kadut tunnustamista? Niin, ihana rehellinen luotettava muru olisi ollut hiljaa vaan, koska se mistä ei puhuta ei ole tapahtunut, ja ilman tunnustamista muru olisi voinut jatkaakin rehellisenä ja luotettavana.
Yöks mikä ajattelutapa.
Harmi ettei tule häitä, mutta ehkä onkin ihan hyvä että kasvat aikuiseksi ennen kuin rupeet leikkimään perheleikkejä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 16:20"]
Voi ei. :( Mitä sun kihlattu sanoi? Onko vielä toivoa?
[/quote]
Sanoi ja paljon sanoikin. Iso riita ja kyyneliä. Kihlattuni sanoi, että hänen pitäisi nyt jättää mut, mutta hän ei halua. Mies puhui sävyllä ja sanoilla, joita en ole ennen kuullut. Toisaalta hän oli oma ihana itsensäkin. Hän haluaa, että me palataan vanhalle, vuoden 2011 kurssille ja toteutetaan ne suunnitelmat, joista silloin haaveilimme. Hän haluaa, että kaikki on niin kuin ennenkin oli, silloin, kun kaikki oli helppoa. Mutta hän lateli myös aikamoisia vaatimuksia meidän yhteiselämälle, keskustelunavauksena. Niitä mä nyt mietin.
Mies sanoi mulle, että hän ei tajua, miksi kiltti ja suloinen ihminen tekee näin. Hän sanoi, että huoraaminen saa loppua tähän. Tuntui ihan kamalalta kuulla se ja kysyinkin, että sinäkö hän mua pitää. Ei minua mutta tekoani. Mä aloin siitä nimittelystä itkeä, mitä mies ei kestä alkuunkaan. Kysyin, miksei hän sitten vain jätä mua, mutta ei. Hän haluaa takaisin sen ihmisen, joka hänellä oli.
En tiedä, pystynkö siihen. Pelkään, että en osaa olla odotusten mukainen. Pelkään, että menetän elämäni rakkauden. Mitä tahansa päätän, voin hävitä. Olen miettinyt sitäkin, että jos vain menemme naimisiin ja teemme parhaamme. Jos se ei onnistu niin sitten ei. Meillä on kuitenkin paljon rakkautta. Kaikkien niiden kovien sanojen jälkeen mies oli sellainen kuin aina ennenkin, hellä keskittynyt. Hän ei pidä mua vastenmielisenä. Yöllä kaikki oli taas hyvin.Mutta aina ei voi olla yö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua. Kihlattu on tuttu ja turvallinen, aina sun puolella, vähän kuin isähahmo. Ehkä sun olisi kuitenkin parempi katsoa vielä, olisiko hyvä olla sinkkuna. Oppisit ehkä arvostamaan eri tavalla kunnollista miestä. Se oikea voi sitten aikanaan olla kihlattusi tai - todennäköisesti - joku muu.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 13:44"]
Kadun tosi paljon, että tunnustin koko juttua miehelle. Mun olisi vain pitänyt olla hiljaa ja kieltää se, niin kuin alunperin suunnittelin. Miksi mä aloin ajatella, että on oikein tunnustaa? Ei se ole oikein. Kaikki oli hyvin ja se olisi ollut vain yksi ilta elämässä, jos olisin pysynyt hiljaa. Syntyi iso sotku, satutin miestä ja elämä muuttui. Helvetti.
ap
[/quote]
Eu jumaliste.. kadut tunnustamista? Niin, ihana rehellinen luotettava muru olisi ollut hiljaa vaan, koska se mistä ei puhuta ei ole tapahtunut, ja ilman tunnustamista muru olisi voinut jatkaakin rehellisenä ja luotettavana.
Yöks mikä ajattelutapa.
Harmi ettei tule häitä, mutta ehkä onkin ihan hyvä että kasvat aikuiseksi ennen kuin rupeet leikkimään perheleikkejä.
[/quote]
En kadu enemmän tunnustamista, tietenkään. Tekoani mä kadun, mutta myös sitä, että satutin sanoillani. Jos se kerran oli oikein, niin miksi meihin molempiin sattuu nyt enemmän? Se olisi saanut riittää, että minuun sattui.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikänen on murun kihlattu?
Onko myös vanhempi mies kuten se ex ja tämä satunnaiskumppani?
Kuule muru. Ihan vinkkinä että jos te palaatte vuoteen 2011 ja leikitte että kaikki on hyvin ja menette naimisiin niin ei se voi toimia. Ei ne pettämiset, pettymykset ja sairaalakeikat sun muut häivy sillä että ne lakaistaan maton alle.
Mitä jos kävisitte parisuhdeterapeutilla. Työstäisitte teidän suhdetta. Rakentaisitte suhteenne rauhassa uudelleen ja siitä voisi tulla paljon parempi mitä se on koskaan ollut. Mutta se vaatii aikaa ja halua. Perukaa häät ja keskittykää rakentamaan parisuhde ensin kuntoon.
Mieti millaisen hääpäivän haluaisit ? Sellaisen että koko ajan mielistelet puolisoa koska luottamus ei ole kunnossa. Jokainen katse miespuolisiin ystäviisi katsotaan epäluulolla ja maksaa sinulle selityksiä myöhemmin jne. Vai haluaisitko sittenkin hääpäivän jolloin ei ole taakkana noita vanhoja pettymyksiä ym. vaan ne on käsitelty terapeutin avustuksella ja voitte aloittaa "puhtaalta pöydältä". Voitte rakastaa ehdoitta ja tasa-arvoisesti.
Toivon sinulle hyvää. Mutta se että menisitten naimisiin rikkinäisellä parisuhteella jota on paikattu epämääräisillä lupauksilla ja vaatimuksilla ei ole sinulle hyvää.
Niin, mies rakastaa sinua, JOS pystyt olemaan sellainen kun hän haluaa... Eli rakastaako sinua ollenkaan.....?
Anteeksi nyt vain, mutta minusta tuntuu että kaikista eniten pelkäät yksin olemista, ja sitä että menetät kasvosi kun häitä ei tulekaan. Tuo "rakkautenne" ei vakuuta ollenkaan.
Match made in heaven? Toisaalta, eihän se ole keneltäkään pois jso menette niamsiiin, kunhan ette vaan hanki lapsia.. En usko että pystytte täyspäisiä ihmisiä kasvattamaan, kun kumpikaan teistä ei käy täysillä.
Kihlattusi on mielestäni oikeilla jäljillä kun haluaa palauttaa tilanteen johonkin jolloin kaikki oli helppoa. MUTTA teidän täytyisi mielestäni molempien antaa toisillenne anteeksi kaikki sekoilunne, ja aloittaa oikeasti puhtaalta pöydältä, ilman mitään omituisia ehtolistoja. Luottamuksen palautuminen ottaa kuitenkin aikansa, ei se tapahdu sormia napsauttamalla. Tuntuisi, että kesähäät ovat liian pian, tarvitte aikaa. Siirtäkää vuodella, sitoutukaa siihen ja eläkää sen mukaan?
Olette hieman sekaisin, shokissa ja eksyksissä molemmat, tuollaiset ehtolistat ovat aika lapsellisia. JOS rakastatte kuten sanot, ei siihen mitään ehtolistoja pitäisi tarvia.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 18:24"]
Voi sua. Kihlattu on tuttu ja turvallinen, aina sun puolella, vähän kuin isähahmo. Ehkä sun olisi kuitenkin parempi katsoa vielä, olisiko hyvä olla sinkkuna. Oppisit ehkä arvostamaan eri tavalla kunnollista miestä. Se oikea voi sitten aikanaan olla kihlattusi tai - todennäköisesti - joku muu.
[/quote]
En sanoisi, että isähahmo. Pikemminkin pieni poika, joka ei halua, että mikään muuttuu. Aikuisempi, kypsempi ja maltillisempi hän on tässä ollut, se on totta. En halua erota, en halua olla yksin enkä halua menettää ihmistä, jota rakastan enemmän kuin ketään koskaan. Mä pelkäsin niin paljon, että hän tulee ja kertoo, että jättää mut. Nyt, kun vastaus ei ollutkaan niin selvä, olen edelleen sekaisin. Mä tarvitsisin aikaa, mutta sitä ei nyt ole. Ja mun äitini! Kyselee jostain kirjekuorista. Mun pitää esittää, että en osaa millään päättää, mutta että ihanaa on miettiä kaikkia vaihtoehtoja.
ap
Sano äidillesi nyt vaan suoraan että koska et voinut olla jakamatta toosaa ulkomailla, niin et nyt tiedä tuleeko häitä ollenkaan, koska jostain kummasta syystä kihlattu ei ollutkaan kovin iloinen asiasta.
Niin äitisikin voi keskittyä johonkin muuhun.
Kadun tosi paljon, että tunnustin koko juttua miehelle. Mun olisi vain pitänyt olla hiljaa ja kieltää se, niin kuin alunperin suunnittelin. Miksi mä aloin ajatella, että on oikein tunnustaa? Ei se ole oikein. Kaikki oli hyvin ja se olisi ollut vain yksi ilta elämässä, jos olisin pysynyt hiljaa. Syntyi iso sotku, satutin miestä ja elämä muuttui. Helvetti.
ap