Mieheni on työnarkomaani ja tosikko

Ihan samat ongelmat. Mieheni on varmaan asperger tai muu neurologinen ongelmatapaus kun päähän mahtuu tasan työasiat. Toisaalta hyväkin, koska jos minulla tai jollain perheenjäsenellä on ongelma, häneltä saa aina vastaukseksi, että eihän tuo mitään. Ihan merkityksetön asia!

Itsekäs p*skiainen, mutta minkäs teet.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 19:56"]

Elämä muuttuu raskaammaksi ja raskaammaksi koko ajan tuon miehen kanssa. Tavatessamme osasi vielä rentoutua ja pitää hauskaa, nykyään ei tunnu osaavan. Tekee pahimmillaan yli 12-tuntisia työpäiviä, vapaapäiviä on viikossa yleensä yksi, korkeintaan (harvoin) kaksi. Minä olen tavallinen työssäkäyvä nainen, ja tunnen mieheni rinnalla suorastaan lomailevani.

Sen lisäksi ettei miehellä ole ikinä aikaa minulle, ei hänellä riitä myöskään ajatuskapasiteettia muille kuin työasioille. Talous ja raha-asiat pyörivät hänen ajatuksissaan koko ajan, enkä saa hänestä muita juttuja irti vaikka kuinka yritän. No minun työstäni mies on hiukan kiinnostunut, joten siitäkin puhumme joskus, mutta ei työ ja raha-asiat saisi vallata koko elämää. Minä haluaisin puhua joskus ihan rentoutumisen vuoksi vaikka virtahepojen sielunelämästä, tai miettiä koska Marsiin tehdään ensimmäinen miehitetty lento. Minua kiinnostavat niin monet asiat, mutta miehellä "ei ole aikaa" eikä kiinnostusta ajatella mitään muuta kuin töitä.

Hänellä ei ole myöskään aikaa harrastaa mitään, lukea kirjoja, tai matkustella. Tähän mennessä olen kyllä onnistunut pakottamaan miehen kerran vuodessa pidennetylle viikonloppulomalle, mutta entä jos minä haluaisin vaikka kuukaudeksi reppureissaamaan joskus? Tämä olisi meille täysin mahdollista ja järjestettävissä, mutta miehelle tällainen ajatus olisi täysi kauhistus. Miettikää nyt paljonko siinä menettäisi palkkatuloja!!

Muilla samanlaisia miehiä? Tunnen oloni usein yksinäiseksi, sekä fyysisesti että henkisesti :-( Mies ei tosiaankaan ollut ennen tällainen, pikkuhiljaa tilanne on tähän luisunut. En monivuotista suhdetta haluaisi helpolla lopettaakaan, mutta ei tuohon mieheen uppoa järkipuhe tai anelut.

[/quote]

Miehesi on järkevä. Työtä tekemällä tulee rahaa, ei kulu rahaa turhaan (ei ole aikaa) ja siinä tekee jotain hyödyllistä. Matkailu on yksi turhimmista asioista. Kallista, hyödytöntä ja heti ohi. Eli järjetöntä.

Ehkä se sitten viisikymppisenä pysähtyy, kun iskee ensimmäinen sydäninfarkti... tai jotain....

Meillä vähän sama. Mies on siis todellinen työnarkomaani. Mulla tilanne on sikäli vähän lempeämpi että mies itse ei ole muuttunut siitä iloisesta ja hyväntahtoisesta ihmisestä. Työ vain vie jatkuvasti enemmän aikaa. Olemme (onneksi) lapseton pari ja toivoisin voivani nauttia siitä lapsettomuudesta yhdessä mieheni kanssa. Arki-iltaisin hän kuitenkin tekee töitä joko kotona tai työpaikalla usein jopa yhdeksään asti. Minä taas herään aamuisin puoli kuudelta ja olen monesti siihen aikaan jo menossa sänkyyn. Viikonloput menevät myös työn merkeissä. Tänäänkin hän aloitti aamulla klo 7 eikä ole vieläkään lopettanut. Huomenna lupasi että mennään yhdessä lounaalle. Tiedän kyllä että mikäli töistä tulee puhelu, lounas jää. Kesälomia miehellä on 11 viikkoa pitämättä, ylitöitä ei lasketa toisin kuin minun työssäni. Itse olen ihan tavallinen asiantuntija joka leimaa joka aamu itsensä sisään. :D Mies kyllä yrittää kovasti. Hänen ehdotuksestaan olen monesti mennyt miehen työpaikalle oman työpäiväni jälkeen salaattien tai pastojen kanssa. Kuitenkin nämä säälittävät yritykset yhteisistä päivällisistä kaatuu yleensä puheluihin ja muihin hätätilanteisiin. Mies sitten lätisee seitsemään puhelimeen viidellä eri kielellä ja katsoo minua koiranpentuna kun itse sitten syön salaattini ja painun tyhjään kotiin. Iltaisin mies yrittää joskus yllättää ja tulee kotiin irtokarkkien ja elokuvan kanssa. Yleensä ilta kuitenkin etenee niin, että mies laittaa elokuvan pyörimään, istuu sohvalle ja nukahtaa kymmenessä minuutissa.

Minun onneksi mies on ilmeisesti opiskeluaikana kahlannut läpi kaikki maailmankirjallisuuden klassikot ja hankkinut kattavan yleissivistyksen. Halutessani voin kyllä hänen kanssaan keskustella haluamistani aiheista mutta monesti hän on keskustellessakin aivan työnsä pauloissa. Nyökkäilee vaan ja hetkittäin skarppaa sanoakseen jotain älykästä. Omaa työtään mies pitää todella merkittävänä ja jaksaa jauhaa siitä jatkuvasti. Esittelee minulle joitain sopimuksia ja sähköposteja ja vannottaa olemaan vaiti saamastani huippuinformaatiosta. Ihan kuin ymmärtäisinkin jotain niistä latinan kielisistä fraaseista ja epämääräisestä nyhjäämisestä. Ja ihan kuin minua kiinnostaisi. 

Olen kyllä yrittänyt avautua tästä tilanteesta mutta ulkopuoliset näkevät miehestäni yleensä ainoastaan ne hyvät puolet. Ei mies tietenkään anopin luona kyläillessä avaa tietokonetta ja puhelimenkin malttaa pitää juuri ja juuri sen aikaa äänettömällä. Mieheni on ihana mutta olen kai kovin itsekäs kun haluaisin joskus olla yhdessä meidän yhteisessä kodissa ja nauttia ihan vain meistä. Lisäksi miehen terveys tuntuu olevan uhattuna. Hän kärsii epämääräisistä rytmihäiriöistä, ei aina muista syödä, nukkuu pahimmillaan muutamia tunteja yössä ja on muutenkin todella stressaantunut. Miehen työkaveri on myös ilmaissut huoleni minulle ja kertonut mm. sen, että mies napsii ennen merkittäviä kokouksia joitain beetasalpaajia eikä hänellä todellakaan ole niihin mitään reseptiä. Mies itse ei tätä myönnä. Kaiken kaikkiaan tämä tilanne käy siis todella voimille. Olen jatkuvasti huolissani miehestä ja lisäksi tahtoisin hänet elämään tätä parisuhdetta kanssani.

Anteeksi avautuminen. Tsemppia ap!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 20:53"]

Meillä vähän sama. Mies on siis todellinen työnarkomaani. Mulla tilanne on sikäli vähän lempeämpi että mies itse ei ole muuttunut siitä iloisesta ja hyväntahtoisesta ihmisestä. Työ vain vie jatkuvasti enemmän aikaa. Olemme (onneksi) lapseton pari ja toivoisin voivani nauttia siitä lapsettomuudesta yhdessä mieheni kanssa. Arki-iltaisin hän kuitenkin tekee töitä joko kotona tai työpaikalla usein jopa yhdeksään asti. Minä taas herään aamuisin puoli kuudelta ja olen monesti siihen aikaan jo menossa sänkyyn. Viikonloput menevät myös työn merkeissä. Tänäänkin hän aloitti aamulla klo 7 eikä ole vieläkään lopettanut. Huomenna lupasi että mennään yhdessä lounaalle. Tiedän kyllä että mikäli töistä tulee puhelu, lounas jää. Kesälomia miehellä on 11 viikkoa pitämättä, ylitöitä ei lasketa toisin kuin minun työssäni. Itse olen ihan tavallinen asiantuntija joka leimaa joka aamu itsensä sisään. :D Mies kyllä yrittää kovasti. Hänen ehdotuksestaan olen monesti mennyt miehen työpaikalle oman työpäiväni jälkeen salaattien tai pastojen kanssa. Kuitenkin nämä säälittävät yritykset yhteisistä päivällisistä kaatuu yleensä puheluihin ja muihin hätätilanteisiin. Mies sitten lätisee seitsemään puhelimeen viidellä eri kielellä ja katsoo minua koiranpentuna kun itse sitten syön salaattini ja painun tyhjään kotiin. Iltaisin mies yrittää joskus yllättää ja tulee kotiin irtokarkkien ja elokuvan kanssa. Yleensä ilta kuitenkin etenee niin, että mies laittaa elokuvan pyörimään, istuu sohvalle ja nukahtaa kymmenessä minuutissa.

Minun onneksi mies on ilmeisesti opiskeluaikana kahlannut läpi kaikki maailmankirjallisuuden klassikot ja hankkinut kattavan yleissivistyksen. Halutessani voin kyllä hänen kanssaan keskustella haluamistani aiheista mutta monesti hän on keskustellessakin aivan työnsä pauloissa. Nyökkäilee vaan ja hetkittäin skarppaa sanoakseen jotain älykästä. Omaa työtään mies pitää todella merkittävänä ja jaksaa jauhaa siitä jatkuvasti. Esittelee minulle joitain sopimuksia ja sähköposteja ja vannottaa olemaan vaiti saamastani huippuinformaatiosta. Ihan kuin ymmärtäisinkin jotain niistä latinan kielisistä fraaseista ja epämääräisestä nyhjäämisestä. Ja ihan kuin minua kiinnostaisi. 

Olen kyllä yrittänyt avautua tästä tilanteesta mutta ulkopuoliset näkevät miehestäni yleensä ainoastaan ne hyvät puolet. Ei mies tietenkään anopin luona kyläillessä avaa tietokonetta ja puhelimenkin malttaa pitää juuri ja juuri sen aikaa äänettömällä. Mieheni on ihana mutta olen kai kovin itsekäs kun haluaisin joskus olla yhdessä meidän yhteisessä kodissa ja nauttia ihan vain meistä. Lisäksi miehen terveys tuntuu olevan uhattuna. Hän kärsii epämääräisistä rytmihäiriöistä, ei aina muista syödä, nukkuu pahimmillaan muutamia tunteja yössä ja on muutenkin todella stressaantunut. Miehen työkaveri on myös ilmaissut huoleni minulle ja kertonut mm. sen, että mies napsii ennen merkittäviä kokouksia joitain beetasalpaajia eikä hänellä todellakaan ole niihin mitään reseptiä. Mies itse ei tätä myönnä. Kaiken kaikkiaan tämä tilanne käy siis todella voimille. Olen jatkuvasti huolissani miehestä ja lisäksi tahtoisin hänet elämään tätä parisuhdetta kanssani.

Anteeksi avautuminen. Tsemppia ap!

[/quote]

Tsemppiä sinullekin, ei se helppoa ole! Minunkin miehelläni on omituisia rytmihäiriöitä, vaikka on vielä nuori mies :-( Siihen vaikuttaa varmasti stressin lisäksi se, ettei ole aikaa syödä kunnolla ja harrastaa liikuntaa. Varmasti vielä tapattaa itsensä tuolla menolla...

ap

[/quote]

Tsemppiä sinullekin, ei se helppoa ole! Minunkin miehelläni on omituisia rytmihäiriöitä, vaikka on vielä nuori mies :-( Siihen vaikuttaa varmasti stressin lisäksi se, ettei ole aikaa syödä kunnolla ja harrastaa liikuntaa. Varmasti vielä tapattaa itsensä tuolla menolla...

ap

[/quote]

Minunkin mies on vielä nuori ihminen. Välillä suorastaan toivoisin että hän saisi jonkun lievän sairaskohtauksen jotta tajuaisi oman järjettömyytensä. Toisaalta en halua olla toisen menestyksen edellä mutta ei kai liika työnteko ihan tervettä ole. Toivottavasti ap sinun miehesi vähintään iän myötä kyllästyy ja ymmärtää hakea elämään muutakin sisältöä. Minun ainakin täytyy myöntää että en itse edes kamalasti yritä tehdä aloitteita yhteisiin aktiviteetteihin vaan odotan että mies tekee aloitteen. Pelkään kai peruuntumisia ja tyrmätyksi tulemista...

t. 6

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 21:08"]

[/quote]

Tsemppiä sinullekin, ei se helppoa ole! Minunkin miehelläni on omituisia rytmihäiriöitä, vaikka on vielä nuori mies :-( Siihen vaikuttaa varmasti stressin lisäksi se, ettei ole aikaa syödä kunnolla ja harrastaa liikuntaa. Varmasti vielä tapattaa itsensä tuolla menolla...

ap

[/quote]

Minunkin mies on vielä nuori ihminen. Välillä suorastaan toivoisin että hän saisi jonkun lievän sairaskohtauksen jotta tajuaisi oman järjettömyytensä. Toisaalta en halua olla toisen menestyksen edellä mutta ei kai liika työnteko ihan tervettä ole. Toivottavasti ap sinun miehesi vähintään iän myötä kyllästyy ja ymmärtää hakea elämään muutakin sisältöä. Minun ainakin täytyy myöntää että en itse edes kamalasti yritä tehdä aloitteita yhteisiin aktiviteetteihin vaan odotan että mies tekee aloitteen. Pelkään kai peruuntumisia ja tyrmätyksi tulemista...

t. 6

[/quote]

vitonen siis...