Joulukuiset 2013

Jaahas, viesti katkes näköjään kesken...

Jonsteri: onpa teillekin jo kertynyt noita yrityskiertoja... Toivottavasti nyt tulisi tärppi niin ei tarvitsisi sinne lääkäriin mennä :)

plussia toivon kovasti teille kaikille, pidetään lippu korkealla :)

sabriina

Hei!

Minäkin liittyisin mukaan joulukuisiin kuumeilemaan kun tulin tädin tyrmäämäksi viime kierrossa. Nyt siis meneillään kp 2/30-35 ja yk 4 alkaisi. Vähän on mieli maassa, eikä täälläkään oikeen vauvantekoseksi niin innostaisi, mutta yritän ottaa rennosti :) Esikoisvauva siis haaveissa :)

Tsemppia kaikille, varsinkin pitempään kuumeilleet että nyt tästä kierrosta tärppäisi! 

Sabrina: Jep, onhan sitä tultu tässä jo pitkään yritettyä, mutta en ole antanut sen lannistaa. Toisaalta yrittämisen ajoitus ei kierrossa ole aina osunut kohdilleen ehkä ensimmäisen 10kk:n ajan, koska en tikuttanut vielä silloin ovulaatiota. Kierron pituudet kun ovat vaihdelleet tosi paljon syystä tai toisesta.

Olen  tässä kierrossa meistä näköjään kaikkein pisimmällä, joten olen ensimmäisenä raportoimassa onnistuttiinko. Olen jo ennalta päättänyt, että testaan kiertopäivänä 37, jos silloin ei ole vielä menkat alkaneet. Tsemppiä kaikille yrittämiseen! :)

Joulukuiset 2013

(7.3.2013)

Metsätähti88 kp 3/30-35 yk 4

Pimelipom kp 5/31-33 yk 1=km + yk 14

Lapinnoita 6/28 yk 2

sabriina kp 6/28 yk 1 keskenmenon jälkeen

Tellu kp 7/28-33 yk saattais olla vaikka 4

Marjana kp 8/30-35 yk 3v.

serputin kp 10/29-31

Pikkuinenmyy kp 12/~30

Jonsteri kp 26/25-39 yk 14

Mukana myös:

Roxymamma

Metsätähti88 tervetuloa mukaan kuumeilemaan.

).(

Täällä on vuoto nyt oikeastaan ohi. Yöllä oli tullut enää pieni tippa, joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Ovis on ehkä joskus ensiviikon loppupuoliskolla. En aio enää tikuttaa vaan luotan tuntemuksiini kun se ovis löytyi viimeksikin ihan silloin kun "pitikin" kaikkien oireiden mukaan löytyä.

Aurinkoista päivää kaikille.

Toivottelee paljon eilistä aurinkoisempi Tellu... voi miten voikaan naisen mielialat heitellä ;D

Sabriina: Resurssien puutteestahan se valitettavasti johtuu, ettei sairaalat pysty huolehtimaan kotiutuvista potilaista samalla tavalla kuin huolehtivat sisällä olevista potilaista. Ja aina ei kyllä sisällä ollessakaan saa riittävää hoitoa... Tosin omalla kohdalla on aina kaikki mennyt hienosti, mutta muullaisiakin tarinoita kuulee. Kerron tuossa omassa navassa nuo polikuulumiset. :)

Tellu: Hienoa, että olet paremmalla fiiliksellä. :)

ON: Eihän sieltä polilta tosiaan tullut soittoa, eikä kirjettäkään kuulunut vielä keskiviikkonakaan, vaikka reseptit oli sähköisesti jo näkyvissä. Päätin sitten soittaa polille, eikä ne oikeasti olleet vieläkään(!) tehneet päätöstä aloitetaanko hoito nyt vai vasta seuraavassa kierrossa. Hoitaja sitten rupesi laskemaan viikkoja siinä ja ehdotteli sitä toukokuun/kesäkuun alun hoitoviikkoa... Kuulostin ilmeisesti puhelimessa vähän harmistuneelta, joten hän vielä tarkisti aikatauluja ja tadaa! Juuri siltä viikolta, jolle meille menisi punktio, onkin vapautunut yksi paikka vielä! Ja eikun siihen sitten vaan nimi listaan. :) He saavat siis 8 henkilöä ottaa samalle viikolle siihen munasolujen keräykseen.

Kahden viikon päästä aloitan nyt sitten Synarela-sumutteen, jota käytän 2,5 viikkoa. Sitten alkaa se lääkärissä juokseminen, kun aloitetaan pistoslääkitys ja viikolla 17 pitäisi sitten olla tuo punktio (munasolujen keräys) ja alkion siirto. Matka tuntuu taas kovin pitkältä, kun tietää, että niin moni asia voi mennä välissä pieleen ja koko hoito keskeytyä. Mennään siis ihan päivä kerrallaan ja toivotaan parasta. :)

Marjana

Joulukuiset 2013

(8.3.2013)

Metsätähti88 kp 4/30-35 yk 4

Pimelipom kp 6/31-33 yk 1=km + yk 14

Lapinnoita 7/28 yk 2

sabriina kp 7/28 yk 1 keskenmenon jälkeen

Tellu kp 8/28-33 yk saattais olla vaikka 4

Marjana kp 9/30-35 yk 3v.

serputin kp 11/29-31

Pikkuinenmyy kp 13/~30

Jonsteri kp 27/25-39 yk 14

Mukana myös:

Roxymamma

Marjanalle peukut, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Voi kunpa saisit pidettyä mielesi rentona, mutta se lienee helpommin sanottu kuin tehty. Sitä itselläkin pyörii vauvakuume alati mielessä, joten uskon, että noin pitkällä kuumeilulla ajatukset ovat moninkertaisesti vauva-asioiden ympärillä. Mutta nyt vain nautitaan keväästä ja uskotaan siihen, että ennemmin tai myöhemmin tärppi tulee ja pääsemme nauttimaan omista navoistamme oikein toden teolla=)

Jonsteri, oletkos jo kohta testailemassa? Jännät ajat menossa...

Eilen oli kovi hiljainen päivä, tulkaahan tänään hieman kertoilemaan kuulumisianne.

).(

Tänne ei ihmeitä tässä kierron vaiheessa vielä kuulu, mutta en malta täältä poiskaan pysyä.

Meillä on viikonloppuna kiireitä. Isoilla lapsilla on lauantaina koulupäivä... tehdään ilmeisesti jotain kevään lomapäivää "sisään". ja lauantai-iltana on esikoisella lätkäharkat ja sunnuntaina sitten peli. Koitan ehtiä päivittämään listaa, mutta jos en ehdi, niin saahan sen kukatahansa tehtyä nyt kun näitä viestejä ei pysty muokkaamaan vaan on aina pakko tehdä kokonaan uusi. Ja toisaalta, haitanneeko tuo, jos lista on vaikka päivän tai kaksi päivittämättä? Kyllähän me, ainakin kovassa kuumeessa olevat, tiedämme millä päivillä menemme ;D

Minä muuten laitoin eilen hakupaperit YAMK-tutkintoon... Ja samantien tuli kamalat paineet ja ahdistus. Toisaalta valmistumisestani on vielä niin vähän aikaa, että varsinaisesti ei ole vielä ikävä koulun penkille, mutta katsotaan nyt, pääsisinkö edes pääsykokeisiin ja murehdin sitten niiden jälkeen mahdollista jatkoa...

Toisaalta, jos ei vauvaa kuulu, niin olisi hyvät saumat käydä vähän jatkokouluttautumassa...

Nyt pitää olla hieman tehokkaamman näköinen, ettei työkaverit ala ihmetellä;)

Heissan!

Täällä mä taustalla kuikuilen.

Marjana: Olipas kerrassaan hyvä, että soitit polille ja kuulostit harmistuneelta. Hienoa, että aikataulu on nyt tiedossa. Tuli vähän sellainen ment to be -olo kun sattui niin sopivasti olemaan se yksi paikka siellä sopivalla viikolla olemassa... Nyt se on menoa, eikös niin!? Malttia ja voimia kaikenlaiseen järjestelyyn, uskotaan, että töidenkin kanssa asiat suttaantuu niin, että pääset mahdollisimman vähällä stressillä.

Sabriina: On sulla ollut kestämistä :(. ja on edelleen. Kovasti voimia. Eihän se uusi raskaus menetystä korvaa, mutta toivotaan, että pääset pian taas masua kasvattamaan.

Piinailijoille tsempit ja muille malttia. Oviksen metsästäjille onnea ja menestystä =).

Oma napa on hiljainen. Jotain ihan minimaalista nipistelyä on tuntunut vasemmalla puolella, joten voihan siellä tsäkällä olla vaikka munasolu kasvanut. Mutta eipä tässä mitään odoteta koska se kasvu ja irtoaminen on luomuna ollut yhtä tyhjän kanssa. Mutta muuten on kyllä tehnyt hyvää tämä kierron laskemattomuus ja se, ettei ole tarvinnut miettiä tärppipäiviä, ultria ja pistämistä... Olokin on vähän parantunut, lääkkeet helpottaneet eikä yskä ole enää niin pahaa. Eiköhän tämä tästä.

Mukavaa ja erittäin antoisaa naistenpäivää kaikille upeille naisille ikään ja kokoon katsomatta!

RM kp 11

Moikka. Ilmoittautuisin tänne myös:) Olen 25 vuotias ja mieheni pian 28. Meillä on kuun lopussa vuoden täyttävä ihana pikkuneiti, jolle toivottaisiin kovasti pientä sisarusta. Ikäeroa ei siis tulisi kuin n. vuosi ja 9kk, jos joulukuussa saisi pienen sisaruksen maailmaan, mutta ihan tarkoituksella ollaan pienellä ikäerolla toista lasta hankkimassa. Itselläni on isosisko, joka on vain vuoden ja 2kk minua vanhempi ja mielestäni tämä ikäero on aina ollut oikein hyvä. Vanhempieni mielipiteestä en ole ihan varma:)

Mutta siis nyt menossa vasta ensimmäinen yrityskerta. Synnytyksen jälkeen minulle asennettiin kuparikierukka ja se poistettiin 7kk jälkeen, koska koko paikallaolonsa aikana se aiheutti todella voimakkaita kipuja ja runsaita vuotoja. Aika kauan odottelin sen tasaantumista, mutta lopulta päätin poistaa. Sen jälkeen otin hetkeksi käyttöön minipillerit, jotka lopetin kaksi viikkoa sitten kuukautisten aikaan. Kuukautiseni siis alkoivat 20.2 ja ja viimeisen pillerin otin 22.2, koska päätimme, että nyt voisi pienen sisaruksen yrittäminen alkaa. Kuukautiseni tulivat koko kierukan ja minipillereiden ajan jotenkuten säännöllisesti, en kylläkään laskeskellut kiertojen pituuksia. Imetin lastani 10kk ikään asti. Osaako kukaan muuten sanoa, miten tuo ovulointi toimii kuparikierukan ja minipillereiden aikana? Olenko siis voinut ovuloida ihan normaalisti? Miten imetys vaikuttaa ovutlointiin, jos kuukautiset kuitenkin tulevat kokoajan normaalisti? Vai vaikuttaako se?

Nyt siis ehkäisyn jälkeen menossa eka ns. luomukierto ja yk 1. En kyllä ihan täysin usko tämän kierron onnistumiseen, koska lopetin tosiaan nuo pillerit kesken kuukautisten vasta.

Marjana: Ollaan varmaan kuumeiltu samoissa ketjuissa 2011 alkuvuonna. Olin itse silloin eri nimierkillä, koska pääsi välissä tunnukset unohtumaan, kun vaihdoin sähköpostia opinnoista valmistumisen jälkeen. Kiva "nähdä" vanhoja tuttuja, vaikka harmillista kyllä on, ettei teillä ole vielä tärpännyt.

Ja siis tosiaan yk 1 ja 17/30-36??kierron pituutta pitää vielä tämän kierron jälkeen tarkentaa

Tellu: Mulla on viimeiset 3 kiertoa olleet tosi pitkiä (39, 32 ja 36pv) ja nyt kun laskeskelin, niin ovulaatiotesti on plussannut aina tasan 13pv ennen menkkojen alkamista, joten kun mulla plussas ovistesti 22pv niin arvioin, että menkat alkaisi kp35 jos on alkaakseen. Joten odotan vielä pari päivää päälle ja testaan 37pv.

Joka kierrossa oon ollut "tuntevinani" raskausoikeita ja ehtinyt jo testailemaan ja aina on saanut pettyä, joten ajattelin jos nyt malttais odottaa... :D

Mulla on nyt rinnat kipeytyny, mutta toisaalta ne kipeytyy mulla aina viikkoa ennen menkkojen alkua ja on kipeenä siihen asti kun menkat alkaa, joten en viitsi siitäkään innostua. Ja sitten nukuttaa kokoajan hirmusti, mutta toisaalta koko tän talven/kevään on nukuttanu, joten siinäkään ei mitään ihmeellistä. Mutta katsotaan... tosiaanki jännä viikko on edessä. :D

Aurinkoista naistenpäivää kaikille!!

Äkkiä vaan ommaa nappaa ennenku pikkukolmonen herrää.. :D Menkat ohi ja mietin tässä että taijan jättää nyt oviksen tikuttamatta ja yrittää ihan iliman ressiä nauttia kevhäästä. Petipuuhat ko ei tuota meille mithän ongelmia niin touhuamma aktiivisesti vaan ensviikolla sitte.

Ja nyt heräs pikku-päiväunilainen....

Lapinnoita kp7/28

Flunssaa, flunssaa... Sitä siis täällä, onneksi lapset vielä ainakin terveinä. Kuukautiset loppuivat jo pari päivää sitten, yksi riesa vähemmän :) ja kuukautisten aikaan on mieli aina matalalla, nyt on vähän aurinkoisempia ajatuksia taas... Muuten ei erityistä, mutta täällä tulee pyörittyä kun ajatuksissa on vauvat ja raskaus koko ajan, sekä tuo keskenmennyt että toiveissa oleva...

Tervetuloa kaikille uusille tai vanhoille, mukavaa kun joukko kasvaa.

Jonsteri: hienoa, että et ole lannistunut vaikka raskaus antaakin odottaa itseään, ihan oikein!  Toivottavasti pian tärppää :) sullahan alkaa kohta jännäily ihan tosissaan! 

Marjana: hyvä kun soitit polille ja saatte aloittaa urakkanne! kannattaa kyllä pitää puoliaan ja olla kuuluvasti harmistunut :) pidän kovasti peukkuja että kaikki menee putkeen! Niinhän se on että kaikkialla on resurssipulaa ja liian vähän työntekijöitä, ja minusta olis ihan ok vaikka että pitää itse soittaa perään mutta kun jotain luvataan ensin niin tuntuu tylsältä kun ei mitään kuulukaan... Taisi kyllä olla teille tarkoitettu nyt tämä hoito kun just löytyi sopiva vapaa paikka :) 

Roxymamma: onhan tämä ollut suoraan sanottuna ihan perseestä, mutta eteenpäin on mentävä... Ajatukset on jotenkin jakautunert kahtia, toisaalta kaikki tuntuu surulliselta ja väärältä kun ei maha kasva ja neuvola-aika piti perua jne mutta toisaalta katse on varovaisen toiveikkaana jo tulevaisuudessa. Kesää en pysty ajattelemaan (laskettu aika oli heinäkuussa), mutta syksyä jo vähän jaksaa suunnitella. Hyvä juttu jos olet saanut mielen rentoutumaan välikierrolla, toivottavasti flunssa poistuu lopullisesti niin saat voimia kerättyä ens kiertoon :)

Aurinkoista naistenpäivää kaikille teille ihanille naisille :)

sabriina

Ilmoittaudun mukaan. 35-v. 2 lapsen äiti. Nyt ei enempää.

Jonsei kp 6/25.

Moikka,

piti tulla nyt tänne vähän avautumaan ja purkamaan tunteita. On todella vaikea olo taas tämän voimakkaan vauvakuumeilun takia ja tuntuu, kuin ei voisi keskittyä mihinkään muuhu. Todella outoa, miten voi tällä tavalla kuumeilla toisesta vauvasta, vaikka edellinenkin on vielä ihan vauva vielä. Ja aivan ihana sellainen. Silloin, kun kuumeilin ensimmäistä, oli jotenkin kamalan vaikea ymmärtää sitä, kun jotkut kuumeilivat samaan aikaan toisesta tai kolmannesta lapsesta. Tuntui siis hassulta, että vielä toistakin lasta kuumeillaan niin kovasti. Nyt ymmärrän niitä ihmisiä. Tämähän on ihan yhtä vaikeaa, kuin ekan lapsen kohdalla. Alunperin ennenkuin aloimme yrittää, ajattelin että tällä kertaa mennään ihan ilman stressiä ja annetaan vauvan tulla kun on tullakseen. Ja pas***! Eihän se millään onnistu. Ennen varsinaista yrittämistä oli jotenkin helpompi olla. Siis silloin, kun jo kuumeilin toista vauvaa, mutta käytin edelleen ehkäisyä. Hassua, miten heti, kun yritys alkoi, tuli todella voimakkaita oireita sekä henkisiä, että fyysisiä. Eli nyt vauvakuume tuntuu niin, että ajatukset pyörii asian ympärillä ja myös fyysisesti on paha olla. Tai ainakin yhdistän kaikki fyysiset oireeni vauvakuumeiluun. Olen kärsinyt kolme päivää(tänään jo neljäs) voimakkaasta päänsärystä, joka alkaa aamulla ja kestää koko päivän. Lääkkeet ei auta. Koko päivän on sellainen vaikeasti kuvailtava särky päässä ja se häiritsee todella paljon, kun pitäisi jaksaa pienen lapsen kanssa. Viime yönä, tai tarkemmin aamuyöstä neljän aikaan, heräsin tyttäremme itkuun. Samassa hetkessä tunsin, miten tuo päänsärky taas alkaa. Tällä kertaa vieläkin voimakkaampana ja ihan selkeänä kipuna silmien takana ja otsassa. Äitini sairastaa migreeniä ja yöllä, kun kipu oli voimakkaimmillaan, tuli väkisinkin pelko siitä, että entä jos tämä on nyt sitten sitä migreeniä.

Yhdistänkö nämä oireet nyt vauvakuumeeseen siksi, että toivon kokoajan niiden olevan oireita mahdollisesta raskaudesta alitajuntaisesti(vaikka eihän oireita edes vielä voisi olla vaikka olisinkin raskaana)? Vai onko sattumaa, että juuri nyt olen ollut väsynyt ja stressaantunut ja siksi päätä särkee. Olen syönytkin huonosti viimepäivien aikana ja tuntuu kuin kokoajan olisi nälkä, mutta ruoka ei vaan maistu.

Helpottaa paljon, kun saa tällä tavalla purkaa omia tuntemuksia jossain, kun en viitsi jatkuvasti miehelle purkautua. Muut ei siis lähipiirissäni tiedä vauvaprojektistamme. Kun yritimme ensimmäistä lasta, olin todella stressaantunut asiasta ja se meni ihan tosissaan yrittämiseksi ilman minkäämlaista nautintoa. Nyt olen pyrkinyt tosiaan siihen, että seksi ei ole vain sitä yrittämistä vaan se on mukava yhteinen hetki meille kahdelle, kun tyttäremme on nukkumassa ja saamme nauttia ihan vain toistemme seurasta. Olen mielestäni onnistunut siinä hyvin nyt, kun olen pystynyt olemaan stressaamatta ääneen. Miehellä on paljon töitä ja lisäksi hän käy jatkuvasti koulutuksissa joten lisästressin aiheuttaminen hänelle ei ainakaan auta vauvan alulle saamisessa.

Kokoajan olen ihan varma siitä, että tällä kertaa onnistumiseen menee pitkä aika ja se stressaa eniten. Haluaisin lapset pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisilleen, Mutta samalla minulla on myös itsekkäämpiä syitä siihen. Haluan olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, mutta samalla haluaisin mahdollisimman pian takaisin työelämään. Kotiäidin elämä voi olla todella yksinäistä jos lähipiirissä ei ole samassa tilanteessa olevia ystäviä. Näin minulla. Tarkoitus olisi alkaa rakentamaan omaa taloa jossain vaiheessa ja se ei ole mahdollista ennenkuin pääsen takaisin töihin. Ja myös lasten tulisi olla tarpeeksi isoja, jotta aikamme riittäisi isoon taloprojektiin. Tästäkin syystä toinen lapsi pitäisi saada pian.

Tuntuu välillä todella itsekkäältä toivoa toista lasta vaikka esikoinen on vielä pieni. Haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla vauva mahdollisimman pitkään ja saada olla huomioni keskipisteenä.

Ääh, alkoi taas kamalt syyllisyyden tunteet kaikesta mahdollisesta nyt tämän avautumisen myötä:/ Täällä on ihmisiä, jotka ovta joutuneet yrittämään ekaa lasta jo todella pitkään. Itselläni on jo ihana tytär ja toisen lapsen yrittäminen vasta ihan alussa ja silti vaan valitan. Olen todella pahoillani. Hetken jo mietin tämä tekstin poistamista kokonaan, koska on ensinnäkin todella epäselvästi kirjoitettu ja samalla se tuntuu niin itsekkäältä. Mutta silti jätin tekstin ja toivon saavani joltain jonkunlaista ymmärrystä ja tuke, jotta uskoisin tämän vauvahaaveiluni olevan ihan sallittua. Hassua, eikö;)? Voi voi. Olikohan tämä nyt tässä sitten tällä kertaa:)

Olen kyllä lukenut kaikkien muidenkin tilanteet tarkkaan täällä, mutta tällä kertaa meni täysin vaan oman navan ajatteluksi. Olen silti kokoajan hengessä mukana myös muiden kuumeilussa ja toivon tosiaan monta plussaa tänne, koska niin moni on vihdoin ansainnut sen! Hyvää viikonloppua kaikille:)

Heippa, täälä ollaan oltu jokusen pvän ilman nettiä kokonaan, tekipäs hyvää ;)

Marjana: Tälläisen linkin joku laittoi jossai toisella sivustolla http://askeleet.wordpress.com/2011/01/05/halvat-ja-halvat-testit/ On kyllä hyviä ohjeita ja vinkkejä :) Sitä kannattaa kysästä sieltä polilta ku tekevät hoitoja olisko hyötyä jos ottaa macan, vyöhyketerapian tms tueksi niihin hoitoihin. Vanha työkaveri otti lopuksi näitä humpuukijuttuja mukaan lääkärien kanssa mietittyään ja onnistui sitten saamaan ne kaksoset.. Hän ei kyllä allekirjoita että ne juuri noiden lisäämisestä olis lähtenyt :).. Mut hei, tosi ihanaa että pääsettä jo nyt alkuun asian kanssa :) Aurinkokin on taas jo alkanut paistamaan ja toivottavasti antaa teille lisäenergiaa tähän hoidon aloitukseen :)

Meltsu12: Vauvakuume on aina todellinen "sairaus" ku se iskee :D Oli sitten lapsia entuudestaan tai ei :) Nyt vain koita keskittyä siihen pikkuiseen sen stressaamisen sijaan :)

ON: Ovis tääl kolkuttelee :)

Pikkuinenmyy: Kiitos, olen itsekin ymmärtänyt, että tuo vauvakuume on nimenomaa jonkinlainen sairaus, johon ei millään voi itse vaikuttaa:) Olen alkanut sellaista miettiä jo kylläkin hiukan liian aikaisessa vaiheessa, että miten sitten, kun lapsiluku(meillä 2) on jo täynnä ja edelleen vaan vauvakuume yllättää? Nyt, kun vielä voi hankkia lisää lapsia ja tällä tavalla lievittää tuota kuumeilua, on helpompi kestää sitä. Mutta entä tosiaan sitten, kun lapsia ei enää periaatteessa haluaisi lisää, mutta vauvakuume silti tulee niin miten ihmeessä sitä sitten kestää? Sortuukohan moni sellaisessa tilanteessa hankkimaan vielä lisää vai pääseekö siitä kuumeesta aikanaan ohi jollain muulla keinolla? Kamalaa ajatella, että joutuisi kaipaamaan jotain näin kovasti tietäen samalla, ettei voi sitä saada:(

Olen tänään taas ehtinyt ajatella vauva-asioita vähän liikaakin, kun viikonloppusuunnitelmat menivät vähän uusiksi lähipiirin sairasteluiden vuoksi. Pikkuneiti otti myös kunnon päiväunet ja nukkui melkein 4 tuntia, joten minulla on tosiaan ollut paljon aikaa ajatella ja siksi olen ahkerasti myös täällä kirjoitellut:)

ON: Otin tänään myös esille ensimmäisen raskauteni neuvolakortin ja aloin siihen merkittyjen viimeisten kuukautisten ja vauvan lasketun ajan perusteella laskeskelemaan mahdollista hedelmöittymisaikaa. Jotenkin tuo jäi silloin tarkemmin pohtimatta, kun olin niin täpinöissäni raskaudesta:) Nyt siis tosiaan tajusin, että olen ovuloinut silloin viikko kuukautisten alkamisesta ja tästä syystä alkuperäinen laskettu aika aikaistettiin viikolla ensimmäisessä ultrassa. Aloin nyt siis miettimään sitä, että jos nyt ehkäisyn lopettamisen jälkeen nuo ovulaatiot tulevat ihan oikeaan aikaan, olen ovuloinut todennäköisimmin 26.-28. helmikuuta välisenä aikana. Eli jos näin on, viime tiistain pieni tuhruvuoto on saattanut merkitä kiinnittymistä ja siitä seuraavana päivänä alkanut monen päivän päänsärky liittyä raskautumiseen. Kylläkin hyvin hyvin optimistista ajatella, että näin olisi ja olisin tosiaankin raskautunut ekasta kierrosta. En itse kyllä usko tähän yhtään, koska en tosiaankaan ole luonteeltani kovinkaan optimistinen. Ja toiseksi, en uskalla antaa itselleni lupaa noin suuriin toiveisiin, koska silloin tulen putoamaan korkealta, kun testi sitten aikanaan negatiivista näyttääkin tai menkat alkaa. Väsymys ja nenän tukkoisuus yhdessä tuon päänsäryn kanssa viittaa myös hyvin vahvasti flunssan alkamiseen, jota siis tällä hetkellä tuntuu vähän kaikilla enemmän tai vähemmän olevan. Harmi vaan, kun meillä se flunssa kaikilla jo oli, joten en kyllä toista kertaa sitä toivoisi, kun pikkuneiti oli niin surkea näky kipeänä:(

Taidampa tästä taas mennä touhuamaan muita juttuja, jos vaikka saisi ne ajatukset taas pois tästä kuumeilusta:)

ON. Mä alan epäillä, että mulla oli valemenkat. Kierron 8. päivä menossa ja mun rinnat eivät mahdu isoimpiinkaan rintaliiveihin. Tiistaiaamuna teen raskaustestin. En kai mä ole voinut yhtäkkiä lihoakaan tällä tavalla? Jos ne tosiaan oli "valemenkat" viime viikolla, niin kuin joku tuolla marraskuisissa epäili. Tiistaihin!   :)

KP 8/25 tai sitten 33/25!

Meltsu12: ihan ymmärrettävää, että kuumeilu "nousee päähän" :) toivottavsti olisi jo tärppi käynyt! Itsellä siis kolme raskautta alkaneet kaikki ekasta kierrosta ilman ehkäisyä, joten kaikki on mahdollista! Vaikka meillä tuo viimeisinhän loppui sitten ikävästi... joka tapauksessa minullakin on jo toiveet korkealla, täytyy myöntää, koska en koskaan ole joutunut kuumeilemaan kovin pitkään, mutta yritän pitää vielä jalat vankasti maassa... Pidän sulle peukkuja! 

jonsei: nythän sulla meni jännäksi! toivottavasti epäilyksesi osuvat oikeaan :)

pikkuinenmyy: saitteko oviksen hyödynnettyä? ;) miten muuten bongasit oviksen? Tikutatko vai oireita seurailet vai ihan kiertopäivistä? mulla oli viime kierrossa tosi selvät ovisireet, koko vatsa oli yhden illan kipeä ja turvonnut, ainakin sopi kiertopäiviin ja kuukautisetkin tulivat sitten siihen sopien myös. Aikaisemmin ei useimmiten ole ollut mitään oiita, en ainakaan ole tunnistanut niitä...

aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Sabriina

Sabriina: Kiitos tuosta sinunkin ymmärryksestä. Auttaa tosiaan paljon, kun on muitakin samassa tilanteessa olevia ja muiden kokemukset ja tuntemukset lisää omaa toivoa ja auttaa ymmärtämään paremmin omia tuntemuksiaan:) En kuitenkaan uskalla olla kovinkaan toiveikas tämän kierron suhteen. Pidän peukkuja myös sinulle! Olet ansainnut plussan kokemuksesi jälkeen:)

ON:Tilasin seuraavalle kierrolle noita ovulaatiotestejä. Tässä kierrossa en niitä viitsinyt käyttää, kun en ollut varma vielä kiertoni pituudesta. Eilen huomasin taas samanlaista ruskeaa vuotoa suihkussa käydessäni kuin viime maanantaina ja tiistainakin oli. Todennäköisesti kierto vielä hiukan sekaisin pillereiden jälkeen. Toivottavasti nyt tasoittuisi ja saisi alkaa kunnolla yrittämisen seuraavasta kierrosta. Senkin alkuun on kyll vielä reilu viikko aikaa, joten pitää nyt yrittää jaksaa maltta mieli. On kyllä todella outo miten tämä kuumeilu tuo noita kuviteltuja oireitakin tullessaan. Tänään aamulla sain ihanan mieheni ansiosta pitkästä aikaa nukkua pitkään ja siinä sängyllä maatessani tunsin hetken painontunnetta oikealla puolella alavatsaa. Myös nippailuja on ollut useamman päivän samassa kohdassa ja selkäkipuja. Tänään oli myös pieni yökötys ja kyökkäämistunne hetkellisesti ja nytkin vähän ällöttää. Luulen kylläkin noiden olevan ihan kuviteltuja oireita tai sitten jostain muusta johtuvaa ja yhdistän ne vain raskautumisen toivossa raskausoireiksi. En siis tosiaankaan usko niiden oikeasti tarkoittavan raskautta, koska ekassa raskaudessa oireita ei ollut kuin vasta monta viikkoa plussauksen jälkeen joten tuskin seuraavassakaan raskaudessa. Ekalla kerralla plussa tuli yllättäen, vaikka ahkerasti oltiinkin yritetty, mutta tunsin niin selkeät kuukautistuntemukset parina päivänä ennen plussaa, että olin aivan varma kuukautisten alkamisesta. No, toisin kävi ja en yhtään ollut oireillut millään tavalla, joten yllätyin täysin. Muutamia hyviä puolia siinäkin, etten vielä tällä kierrolla onnistu:

saan syödä lemppariruokaani sushia, jota mieheni juuri tällä hetkellä minulle valmistaa:)

saan rentoutua kaverini tupareissa kahden viikon päästä, kun kerrankin pääsee irtsutumaan lapsenhoidosta ja ottaa vähän punkkua;)

en ole ihan viimeisilläni raskaana, kun syyskuussa lähdetään isolla porukalla etelän lämpöön ja vuorataan huvila omalla uima-altaalla

lasten ikäeroksi tulee kaksi vuotta kalenterivuosina laskettuna, joten ei pääse lähipiiri moittimaan liian pienestä ikäerosta;) joka siis olisi kalenterikuukausina vain vuosi, jos vauva syntyisi joulukuussa:)

Tässä pientä positiivisuutta minunkin puoleltani:) Näillä mennään!

Sabriina: Viime kierrossa tikutin ovista, pidin kirjaa myös koko kierron. Joten niiden kirjattujen oireiden mukaan ajattelen että nyt ois ollu ovis.. Tarkkaa päivää en osaa heittää.. Mutta limoista ja haluista ja mielialoista tän oviksen tunnistan nyt toivottavasti. Mutta tarvitsin kyllä ne tikutukset viime kierrossa ja tarkan päiväkirjan.. Ja silti pelottaa oonko oikeassa, no sen tietää sit alkaako kahen viikon päästä menkat :) Tikutellen se ehkä oli helpompaa :) Ja on tullut hyödynnettyä, toivottavasti nyt tärppäis :)

Pikkuinenmyy kp15/~30 yk1+km+yk2