Hei kaikki joilla ulkomaalainen mies

Miehen äidinkieli on kurdi. Aikanaan, kun tavattiin, hän puhui vielä huonoa suomea ja siksi yhteinen kieli oli englanti. Nyt melkein 20 vuotta myöhemmin puhutaan edelleen englantia keskenämme, vaikka mies puhuu ihan täydellistä suomea. Lapsille puhutaan myös molemmat suomea.

Ulkomaalainen mies, yhteinen kieli elekieli toistaiseksi mutta opiskelen miehen äidinkieltä ja suhde on vakaalla pohjalla

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Portugalilainen avomies, englantia puhutaan. Yritän itse opetella portugalia niin silloin tällöin puhutaan myös portugalia. Mies on alkanut miettiä suomen kielen opettelua, kun sanoin että aion puhua kaukaisessa tulevaisuudessa tuleville lapsillemme ainoastaan suomea. Nyt osaa vaan muutaman sanan.

Kulttuurierot ovat positiivisia, joskus rasittavia. Olen kuitenkin mielettömän kiinnostunut ja utelias muista kulttuureista, joten hyvä minulle! Ei ole vaikeaa käyttää monta kieltä, työni puolesta olen tekemisissä viiden eri kielen kanssa koko ajan, koska se on minun juttuni.

En usko, että sama äidinkieli saa vaikkapa tosi itsepäisen jantterin ymmärtämään ja kuuntelemaan vaimoa. Ihan muut asiat saa puolison ymmärtämään kantasi kuin yhteinen kieli, nimittäin empatiakyky ja tahto ymmärtää.

Olen mies ja seurustelin virolaisen naisen kans pari vuotta.. . mutta yhteisen kielen puuttuminen oli kyllä todellinen ongelma jälkikäteen ajateltuna.

Ei sitä siinä touhutessa asiaa silloin miettinyt ku oli kivaa mutta jälkikäteen ajateltuna se suhde ei ikinä oikein olisi pystynyt kehittymään emotionaalisesti kunnolliseksi koska se kommunikointi oli pintapuolista sillä yhteistä kieltä ei ollut..  

Ei olisi voinut kuvitella käytävän monimutkaisia moniulotteisia keskusteluja yömyöhään..  Sellaisia mitä pitäisi kumppanin kanssa pystyä käymään jos haluaa hyvän ja kestävän suhteen.. sellaisia keskusteluja joita ennenpitkää kumpikin kaipaa.. omalla kielellään.

Seksi oli kyllä hyvää ja ihminen itsessään oli herttainen ja upea. Ja poikkesi käytökseltään hyvin paljon suomalaisesta. Ja voi hyvinkin olla että olin hänen mielestään yhtä eksoottinen ja erilainen..  ehkä oltais paljastuttu toisillemme hyvinkin tylsiksi mikäli oltais todellakin juurta jaksaen pystytty keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Suomessa kyllä pärjää vallan mainiosti vaikka ei suomea puhukaan. Kommentoin aikaisemmin että minulla on ruotsalainen kumppani joten toki hän puhuu Ruotsia, mutta hän kyllä käyttää työssään pelkkää englantia, joskus todella harvoin sattuu olemaan projekti ruotsinkielisen asiakkaan kanssa jolloin kieli on ruotsi. Toki tämä on varmaan ala kohtainen kysymys, mutta hän on insinööri ja ei kielitaito ei ollut esteenä työn saamisessa vaan käytännössä itse valitsi työnsä ja uses työkaveritkin ulkomaalaisia. Tämmöisessä tilanteessa myös suomenkielen opettelu on hankalaa kun ei ole kunnon motivaatiota. Jotkut sosiaaliset tilanteet voisi olla helpompia jos puhuisi suomea, mutta englannista on tullut jo luontainen kommunikointikieli meidän lähipiirissä.

Nyt kun mietin niin meillä on työpaikalla pelkästään omassa tiimissäni 4 muuta naista joilla ulkomaalaiset puolisot ja kaikilla on työpaikka eikä naiset näitä elätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Suomessa kyllä pärjää vallan mainiosti vaikka ei suomea puhukaan. Kommentoin aikaisemmin että minulla on ruotsalainen kumppani joten toki hän puhuu Ruotsia, mutta hän kyllä käyttää työssään pelkkää englantia, joskus todella harvoin sattuu olemaan projekti ruotsinkielisen asiakkaan kanssa jolloin kieli on ruotsi. Toki tämä on varmaan ala kohtainen kysymys, mutta hän on insinööri ja ei kielitaito ei ollut esteenä työn saamisessa vaan käytännössä itse valitsi työnsä ja uses työkaveritkin ulkomaalaisia. Tämmöisessä tilanteessa myös suomenkielen opettelu on hankalaa kun ei ole kunnon motivaatiota. Jotkut sosiaaliset tilanteet voisi olla helpompia jos puhuisi suomea, mutta englannista on tullut jo luontainen kommunikointikieli meidän lähipiirissä.

Nyt kun mietin niin meillä on työpaikalla pelkästään omassa tiimissäni 4 muuta naista joilla ulkomaalaiset puolisot ja kaikilla on työpaikka eikä naiset näitä elätä.

Tämä. Mun kavereissa on enemmän ulkkiksia kun suomalaisia. Heillä ei ole mitään vaikeuksia pärjätä täällä englannilla. Ovat kaikki olleet täällä jotain 5 ja 15 vuoden väliltä eikä ole suunnitelmia lähteä. Ne jotka yrittää oppia kieltä eivät onnistu koska heille ei tule arjessa vastaan tilaisuuksia puhua suomea, suomalaiset vaihtavat välittömästi englantiin kun toisen suomi on haparoivaa. Töiden saaminen on heille välillä haaste mutta vain silloin kun etsivät sellaisia hommia jotka eivät vaadi korkeaa koulutusta. 

Rakas naisystäväni on aussi, aluksi puhuimme vain englantia mutta nyt enenevässä määrin suomea. Suomea hän ei tule koskaan täydellisesti oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Monet täällä vastanneista tosiaan ovat sanoneet, että eivät asu Suomessa. Jos asuu ulkomailla on usein aika luonnollista, että puolisoksi ajautuu ei-suomalainen mies. (Mä olen kymmenen vuotta asunut Englannissa ja tuona aikana on muistaakseni kaksi suomalaista miestä tullut vastaan)  Siinä mielessä olen samaan mieltä, että tulisi kyllä opetella sen maan kieltä johon muuttaa asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Monet täällä vastanneista tosiaan ovat sanoneet, että eivät asu Suomessa. Jos asuu ulkomailla on usein aika luonnollista, että puolisoksi ajautuu ei-suomalainen mies. (Mä olen kymmenen vuotta asunut Englannissa ja tuona aikana on muistaakseni kaksi suomalaista miestä tullut vastaan)  Siinä mielessä olen samaan mieltä, että tulisi kyllä opetella sen maan kieltä johon muuttaa asumaan.

Asun ulkomailla enkä ole opetellut maan kieltä, koska täällä pärjää sen  lisäksi kolmella muulla kielellä ja osaan kahta jo niistä, joten tällä mennään. 

Tuttavapiirissä on todella paljon miehiä joilla on thaimaalainen vaimo, taitaa olla indonesialainenkin. Olen alkanut miettiä että suomalaiset alkavat kohta kaikki olla puoliksi kaukoitäläisiä. Eipä silti, italiaankin on tullut viime vuosikymmeninä runsaastin aasialaisia vaimoja koska yli 40-vuotiaat aikamiespojat eivät enää kenellekkään italialaiselle naiselle kelpaa ja suku vaatii perillisiä.

Te, jotka ette ikinä ottaisi muuta kuin suomalaisen miehen - kertokaa rehellisesti missä maissa olette matkustelleet ja minkä maalaisten ihmisten kanssa olette käyneet pitkiä keskusteluja? 

Vierailija kirjoitti:

Kielinä englanti ja norja.  Asumme siis Norjassa.

Miehen kansalaisuutta en paljasta, koska se ei kenellekään kuulu. Olemme olleet yhdessä yhdeksän vuotta.

Tuota.. eihän se periaattessa ulkopuolisille kuulukaan, jos niin päätät. Mutta jos pelkäät että sut lynkattais täällä sun miehen kansalaisuuden takia, niin sunhan suhde se on, sun elämä. Sun ei pitäis miettiä tai pelätä mitä muut mahtaa ajatella sun miehesi kansalaisuudesta..

Mä seurustelin ennen virolaisen miehen kanssa. Aluksi puhuimme englantia, mutta mies oppi tosi nopeasti suomen kielen, joten aloimme käyttää sitä pikkuhiljaa. Emme enää ole yhdessä, mutta olemme väleissä ja keskustelemme aina suomen kielellä :) Olen seurustellut myös kurdin kanssa ja hänen kanssa puhuimme alusta asti suomen kieltä, koska hän oli ehtinyt asua täällä jo tarpeeksi kauan oppiakseen suomen kielen.

On se kumma, kun se ihana uusi mies ei täällä Suomessa ollessaan halua opetella tämän maan kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt suomalaisia jotka ottaa jostain mustan miehen. Huhhhuh.

Maalta olis kotimaistakin tarjolla.

Mikä siitä kotimaisesta maalaisesta tekee sitten niin paljon paremman? 

No suomalaisuus tietenkin! Suosi suomalaista..😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nainen jolla on joku italia/espania/iraki/turkkilainen mies edes kehtaa puhua siitä julkisesti?

No mulla on älykys, hauska, komea italialaismies, joka kohtelee mua (ja kaikkia muitakin ihmisiä) hyvin. Miksi ihmeessä en kehtaisi puhua hänestä? Asun ulkomailla ja on tullut miehiä vastaan vaikka mistä maasta ja jokainen on ihan oma persoonansa, todella naiivia luulla, että jokainen maan kansalainen on samanlainen. Tuo on just semmoisen ennakkoluuloisen ihmisen puhetta, joka ei ole yleensä koskaan lähtenyt kotikylää kauemmaksi eikä ole ollut ulkomaalaisten kanssa minkäänlaisissa tekemisisissä.

Oletteko tekin alykys?

Vierailija kirjoitti:

Englanti on miehen äidinkieli ja sitä puhumme. Minäkin puhun ja kirjoitan sujuvasti englantia. Silti on tosi vaikeaa monesti ymmärtää miestä ja hänen minua.

Miksi on vaikea ymmärtää? Mulla kans englanninkielinen mies eikä meillä ole mitään hankaluuksia ymmärtää toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Puhumme pääasiassa englantia tanskalaisen mieheni kanssa, asumme Suomessa. Hän kyllä innostuu välillä myös höpöttelemään suomeksi, kun kielitaito karttuu. Itse yritän myös (heikoin tuloksin tosin :D) oppia vähän tanskaa, mutta tanska, ruotsi ja saksa sekoittuvat liiaksi päässäni.

Kulttuurierot eivät ole tuntuneet missään kohtaa suurilta, tosin on ollut hetkiä jolloin on ymmärtänyt, että eri taustan ja äidinkielen vuoksi toiselle ei ehkä kovin sukkelasti avaudu vaikkapa Fingerporit. Mutta tämä on toki puolin ja toisin, eikä vaikuta mitenkään merkittävästi itse suhteeseen.

Kielimuuri on enemmän läsnä perhettä ja ystäviä tavatessa, siihen on hyvä varautua henkisesti ja omaa lähipiiriä voi tsempata tutustumaan puolisoon vaikkei yhteistä äidinkieltä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt sitten samalla mun kysymykseen, että eikö se ole vaikeaa kommunikoida toisen kanssa kun on kulttuurieroja ja kielimuureja yms? Ja jos on, niin eikö sillä sitten ole merkitystä?

Itselleni on tärkeää että pystyn ilmaisemaan itseäni kumppanilleni täysin ja hän ymmärtää täysin, sekä voimme keskustella kaikenlaisista monimutkaisistakin asioista. En ole tarpeeksi hyvä englannin kielessä, että kykenisin sillä lähellekään samaan. Vaikea uskoa että kovinkaan moni on niin hyvä kielessä, joka ei ole äidinkieli. Sitten vielä lisäksi kulttuurierot ja muut tottumukset ja odotukset. Eikö se ole vaikeaa?

On vaikeaa. Varsinkin kun käytössä toisen äidinkieli ja vaikka oma kielitaito ihan vahva, ei lähelläkään natiivia. Yritän ajatella, että kaikissa suhteissa on ongelmansa ja meillä se on tämä. Ymmärrämne toisiamme kuitenkin käsittämättömän hyvin, näköjään asiansa ja tuntemuksensa voi ilmaista sanojen lisäksi muutenkin. Ja kielitaito paranee koko ajan ja minkäs teet kun rakkaus iski.