Hei kaikki joilla ulkomaalainen mies

Suomi. Mieheni perhe tuli Iranista ensiksi Britanniaan Iranin vallankumouksen takia, mies kävi koulunsa Britanniassa. Muutti Suomeen töihin Nokia-firmaan ja opetteli kielemme 1,5 vuodessa. Tapasimme töissä. Lapsemme eivät osaa miehen äidinkieltä farsia, suomella mennään.

Arabia ja ranska. Ranskaa puhun jo yhtä hyvin kuin suomea, mutta sujuvaa arabiaa opin puhumaan suhteen myötä noin kolmessa vuodessa. 

Jos olet hidas ja vähemmän älykäs, niin et toki välttämättä opi kieltä - vaikka asuisit ja seurustelisit erikielisen kumppanin kanssa saman katon alla. Omassa tapauksessa ei juurikaan ollut vaikeuksia omaksua kieltä. Kulttuurierot ovat omassa avioliitossa ollut vain elämää rikastava lisä. Mieheni on muuten kristitty vaikka puhuu Arabiaa, siltä varalta että nyt jotkut hompanssit alkaa vouhottaa. Silti kulttuurieroja välillämme on, ja olen aina pitänyt niitä rikkautena meidän elämässä, sillä sitä ne ovat olleet. Ruuanlaiton, sivistyksen, kielen, maantiedon ja kulttuurin laajempaa ymmärrystä - asioita joita vähän tyhmemmät, sivistymättömät ja juntit suomalaiset pelkää kuollakseen (onneksi suomessa on myös ihmisiä joilla riittää älykkyys pidemmälle) 

Olen itse miespuolinen mutta vastaan silti. Vaimoni on kotoisin Taiwanista ja puhumme nykyään kotona noin puolet ajasta suomea ja puolet englantia. Yleensä kaikki helpot ja yksinkertaiset arkipäivän asiat, kuten hoituvat nykyään ihan suomeksi. Suomi on useimmiten myös lepertely-/hellittelykielenämme, tykkään sanoa häntä söpöksi ja kauniiksi, jne... Siitä sitten jatketaan englannilla, mikäli tarvetta. Itse osaan vain muutamia sanoja kiinaksi ja taiwanin kielellä joitakin hauskoja sanontoja. Näillä ollaan hyvin pärjätty.

Saksalainen ja puhutaan pääsääntöisesti saksaa. Muutettiin Suomeen vuosi sitten ja nykyään puhutaan joskus jossain helpoissa asioissa suomea miehen aloitteesta, kun se haluaa oppia kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näiden palstaulien on ihan pakko pilata joka ikinen ketju näillä ala-arvoisilla ja lapsellisilla kommenteillaan? 

Koska se on kaikki, mitä heillä on antaa toisille ihmisille, keskustekuille tai yhteiskunnalle ylipäätään. Ei mitään omaa tai järkevää sanottavaa, toistavat netistä oppimiaan misogynistisiä latteuksia kuin vähä-älyiset papukaijat. Sillä, sopivatko nuo latteudet käynnissä olevaan keskusteluun tai vastaavatko ne millään tavalla todellisuutta ei ole mitään merkitystä näille tyypeille. He elävät aivan omassa surkeassa kuplassaan ja tietävät sen itsekin, vaikka kuinka yrittävät väittää tympeiden ongelmiensa koskettavan "tavallisia" miehiä.

Syvällä sisimmissään tietävät kyllä, että ovat itse kaikkea muuta kuin tavallisia miehiä. Ovat Gaussin käyrän häntäpäätä ja niitä ihmisyyden häpeäpilkkuja, joita ei olekaan luotu parisuhteeseen saati sitten lisääntymään. Internet vaan antaa äänen heillekin, on se ääni sitten kuinka tahansa vääristynyt. 

Huikean hyvin sanottu. Ihana lukea järjen kommentteja, palauttaa uskon ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt sitten samalla mun kysymykseen, että eikö se ole vaikeaa kommunikoida toisen kanssa kun on kulttuurieroja ja kielimuureja yms? Ja jos on, niin eikö sillä sitten ole merkitystä?

Itselleni on tärkeää että pystyn ilmaisemaan itseäni kumppanilleni täysin ja hän ymmärtää täysin, sekä voimme keskustella kaikenlaisista monimutkaisistakin asioista. En ole tarpeeksi hyvä englannin kielessä, että kykenisin sillä lähellekään samaan. Vaikea uskoa että kovinkaan moni on niin hyvä kielessä, joka ei ole äidinkieli. Sitten vielä lisäksi kulttuurierot ja muut tottumukset ja odotukset. Eikö se ole vaikeaa?

Onnea vaan tuon tavoitteen suhteen suomalaisenkaan miehen kanssa pidemmällä tähtäimellä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju alleviivaa, että pariutuminen on pelkkää biologiaa. Mammat tankeroimassa englantia, jees juu, siinä ei mitään kovin syvällistä kyllä selitetä. Mutta luonto on hoitanut, että mörkö hekumoi limppua kiivaana sisään, joten pulinat pois.

Itse olen heilastellut muutamien ulkomaalaisten naikkosten kanssa, mutta tämä kielimuurin kaltainen ongelma on itselleni ainakin ongelma. Erityisesti venäläinen ja meksikolainen heila olivat sellaisia, ettei Suomesta yhtä kauniita edes mahda löytyä. Tämmöisinä jouluöinä sitä helposti miettiikiin, että pitäisikö lopettaa miettiminen ja vain nussia et lisääntyä. Täyttää maa toivolla.

Mitä sontaa nämä katkerat palstaulisijat jaksavatkaan jauhaa. Tähänkin ketjuun on vastannut selkeänä enemmistönä eurooppalaisten miesten kanssa pariutuneita naisia, jotka ovat tavanneet kumppaninsa opiskelun, ulkomaille muuton ja/tai työelämän kautta. Meinaatko, että esim. ulkomailla työskentelevä tai opiskeleva suomalaisnainen muka "tankeroisi" englanninkielellä kumppaninsa kanssa?

Ainoastaan muutamalla vastaajalla on kertomansa ns. kehittyvistä maista kotoisin oleva puoliso. Ja silti suomalaisukot känisevät aiheesta kuin lapselliset kakarat. 

Siihen on myös syynsä, miksi tässäkin ketjussa monet kertovat päätyneensä parisuhteeseen koulutetun ja ihan menestyvänkin ulkomaalaisen miehen kanssa. Sellaisia sitä yleensä työ- tai opiskeluympyröissä tapaa, jos on itsekin työelämässä mukana etenkin kansainvälisissä ympyröissä tai opiskelee yliopistossa (etenkin ulkomailla). 

Sontaa ja sontaa. Jos olet näitä kansainvälisiä keskusteluja yhtään seurannut, niin ne ovat täyttä sontaa. Asiansa saa niissä toki esitettyä ja luonto hoitaa sitten loput. Osa ei toki mitään kovin syvällistä tai kekseliästä edes kaipaa, joten silloin ei ole niin kielelläkään väliä. Äidinkieli on kuitenkin aina äidinkieli ja suomi on harvinaisen vivahteikas tapaus.

Siksi itse suosin ulkoisesti vaatimattomampia kotopetäisiä karjaemäntiä, vaikka tarjolla olisi koko maailman naisten kirjo.

Vierailija kirjoitti:

Miten nainen jolla on joku italia/espania/iraki/turkkilainen mies edes kehtaa puhua siitä julkisesti?

Miksi minun pitäisi espanjalaista miestäni hävetä? Ymmärtäisin jos hän äänestäisi persuja! Silloin kyllä hävettäisi mutta hän on onneksi sivistynyt ihminen.

Mieheni on ranskalainen, mutta puhumme kotona enimmäkseen englantia, sillä puhumme sitä molemmat lähes äidinkielen veroisesti. Ranskaa puhun joskus vaikka en kauheasti pidä kielestä mutta joka tapauksessa aina hänen vanhempiensa kanssa.

Täällä nyt Vauvan rasistihompanssi(t) taas pääsemässä vauhtiin. Ei kannata tuollaisen apinan-aivoilla varustetun suomutantin mielipiteitä kuunnella edes sitä sekunnin murto-osaa, kun se ei edes sen arvoista informaatioarvoltaan ole. Katkeran, yksinäisen ja elämässään epäonnistuneen miehen harhaista puhetta.

T. Arabiaa äidinkielenään puhuvan miehen kanssa onnellisesti naimisissa, jonka vuositulot lähempänä 100 tuhannen paikkeilla ja väitellyt tohtoriksi Sorbonnen yliopistosta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt Vauvan rasistihompanssi(t) taas pääsemässä vauhtiin. Ei kannata tuollaisen apinan-aivoilla varustetun suomutantin mielipiteitä kuunnella edes sitä sekunnin murto-osaa, kun se ei edes sen arvoista informaatioarvoltaan ole. Katkeran, yksinäisen ja elämässään epäonnistuneen miehen harhaista puhetta.

T. Arabiaa äidinkielenään puhuvan miehen kanssa onnellisesti naimisissa, jonka vuositulot lähempänä 100 tuhannen paikkeilla ja väitellyt tohtoriksi Sorbonnen yliopistosta. 

 

Mulla oli myös arabiankielinen poikaystävä. Tämän kuullessaan möyhöttäjät riemastuvat. Harmi vain että kyseessä oli syntyjään eurooppalainen mies, jolla kaksi äidinkieltä, kaksi maisterintutkintoa, finanssialalla johtohommissa ja kaikin puolin elämä kunnossa. Yksi sydämellisimpiä tapaamiani ihmisiä. Ja vieläpä uskonnoltaan kristitty. (ja vaikkei olisikaan, sehän ei näille -asisteille edes kuuluisi. Kovasti heillä silti on asiaa minun parisuhteestani...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Vierailija kirjoitti:

Tanskalainen. Puhumme tanskaa ja suomea. Mies on nyt aika hyvin oppinut Suomen kielen ( 14 vuodessa).

Mikäs vika tanskalaisessa miehessä on? Minä muutin tänne Tanskaan jo nuorena opiskelemaan.

Mitä kauheaa siinä on jos suhteen alussa ei ole yhteistä kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näiden palstaulien on ihan pakko pilata joka ikinen ketju näillä ala-arvoisilla ja lapsellisilla kommenteillaan? 

Jotenkin nämä ressukat kai ajattelevat, että se on heiltä pois kun suomalaisilla naisilla on ulkomaalaisia miehiä. Ehkä he omissa ajatuksissaan kelpaisivat näille naisille jos heillä ei näitä ulkomaalaisia miehiä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näiden palstaulien on ihan pakko pilata joka ikinen ketju näillä ala-arvoisilla ja lapsellisilla kommenteillaan? 

Jotenkin nämä ressukat kai ajattelevat, että se on heiltä pois kun suomalaisilla naisilla on ulkomaalaisia miehiä. Ehkä he omissa ajatuksissaan kelpaisivat näille naisille jos heillä ei näitä ulkomaalaisia miehiä olisi?

Tästähän tässä on kauttaaltaan kyse. Ja on niin läpinäkyvää, että mietin kuinka tyhmä ja säälittävä tämän yksinäisen miehen pitää olla, että käyttää aikaansa tällaiseen. Pohjattoman säälittävää ja surullista. : D

Vierailija kirjoitti:

Mitä kauheaa siinä on jos suhteen alussa ei ole yhteistä kieltä?

Niinpä, ulkomaalaisten kanssa on edes body language, suomalaiset miehet eivät osaa puhua sitäkään. Suomenkielelläkin vaikenevat. 😂