Hei kaikki joilla ulkomaalainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Ei minunkaan mies kuuden vuoden jälkeen sujuvasti osaa.

Opinnot ja mielenterveysongelmat painaa päälle, joten ei ole sille ollut jaksamista.

Ei kaikki ihan huvikseen vaan jätä sitä opiskelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kyllähän Suomessa lähes kaikki puhuvat jonkinlaista englantia ja Suomessa ollaan vieläpä niin kohteliaita, että harva kehtaa ilmaista ärtymystään ihmiseen, joka takia kaikki läsnäolevat joutuvat puhumaan huonoa tai vähemmän huonoa englantia. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu vuosikausia, kun yksi ei viitsi opetella kieltä joka ilman häntä olisi käytössä ja jolla useimmat muut pystyisivät ilmaisemaan itseään paremmin, luontevammin ja vapaammin. Se ei silti tarkoita etteikö se ärsyttäisi.

Esimerkissäsi on ihan ymmärrettävä tilanne, vaikkakin itse olen kaikkialla asuessani pyrkinyt tutustumaan myös paikallisiin. Olen tarkoituksella yrittänyt välttää "g'hettoutumasta" pelkästään muiden m'aahanmuuttajien piireihin, vaikka se olisikin ollut varsinkin kielellisesti helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto.

Tässä oli kuitenkin kyse ihmisestä, jolla on ainakin suomalainen puoliso. Tosin viesteistä päätellen puolison kansallinen itsetunto on hyvin huono, luultavasti muukin itsetunto, joten on toisaalta ymmärrettävää ettei hänen puolisonsakaan ole oppinut arvostamaan suomalaisia ja suomen kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumme mieheni kanssa sveitsiä ja kanadaa. Joskus jos asia ei meinaa millään selvitä, vaihdamme burkinafasoon ja ylävoltaan. Yhdessä olemme olleet 23 vuotta ja hyvin on mennyt! Mieheni on kulttuuriantopologian dekaani ja itsekin olen akateeminen. 

Eli olet ollut miehesi kanssa 23v eikä vieläkään ole selvinnyt ettei sellaista kieltä kuin sveitsi ole olemassa?

Kanadan kieli sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumme mieheni kanssa sveitsiä ja kanadaa. Joskus jos asia ei meinaa millään selvitä, vaihdamme burkinafasoon ja ylävoltaan. Yhdessä olemme olleet 23 vuotta ja hyvin on mennyt! Mieheni on kulttuuriantopologian dekaani ja itsekin olen akateeminen. 

Eli olet ollut miehesi kanssa 23v eikä vieläkään ole selvinnyt ettei sellaista kieltä kuin sveitsi ole olemassa?

Eikä kanadaa, burkinafasoa saati ylävoltaa. Eikä ole olemassa kultturiantropologian dekaaneja.

Tuossa varmaan joku yritti heittää sarkastista läppää, mutta epäonnistui traagisesti kun sivistys ei vaan riittänyt 😂

Paras ketju ikinä! Pelasti tylsän joulupäivän, kiitos siitä. Oma englantilainen mies on ainakin ihan natiivi britti ja on sanonut että Suomea pitää ns. laadukkaana maana verrattuna esim. Puolaan tms.

Joten kyllä tällainen Suomen Pirjokin voi ihan saada normaalin (taustaltaankin) eurooppalaisen, fiksun miehen itselleen. Eivät taida kaikki suomalaiset miehet ihan arvostaa suomalaisia naisia kun kuvittelevat että kelpaamme vain kehitysmaalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kyllähän Suomessa lähes kaikki puhuvat jonkinlaista englantia ja Suomessa ollaan vieläpä niin kohteliaita, että harva kehtaa ilmaista ärtymystään ihmiseen, joka takia kaikki läsnäolevat joutuvat puhumaan huonoa tai vähemmän huonoa englantia. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu vuosikausia, kun yksi ei viitsi opetella kieltä joka ilman häntä olisi käytössä ja jolla useimmat muut pystyisivät ilmaisemaan itseään paremmin, luontevammin ja vapaammin. Se ei silti tarkoita etteikö se ärsyttäisi.

Esimerkissäsi on ihan ymmärrettävä tilanne, vaikkakin itse olen kaikkialla asuessani pyrkinyt tutustumaan myös paikallisiin. Olen tarkoituksella yrittänyt välttää "g'hettoutumasta" pelkästään muiden m'aahanmuuttajien piireihin, vaikka se olisikin ollut varsinkin kielellisesti helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto.

Tässä oli kuitenkin kyse ihmisestä, jolla on ainakin suomalainen puoliso. Tosin viesteistä päätellen puolison kansallinen itsetunto on hyvin huono, luultavasti muukin itsetunto, joten on toisaalta ymmärrettävää ettei hänen puolisonsakaan ole oppinut arvostamaan suomalaisia ja suomen kieltä. 

Omalta osalta oli vähän vaikea tutustua paikallisiin, koska kyseisessä paikkakunnassa ulkomaalaisten osuus oli suurempi kuin paikallisten. Paikalliset siis vähemmistönä. 

Ukrainalaisen miehen kanssa puhumme englantia sillä tasolla millä pystymme. Hän osaa sen minkä osaa ja itse vähän enemmän. Kummatkin ymmärretään vähän myös toisen äidinkieltä. Ei kaiken tarvi olla täydellistä ja aika helposti ymmärtää toista muutenkin ja autetaan puolin jo toisin. Joskus on ihan hauskaakin, kun toisella erilainen aksentti.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt sitten samalla mun kysymykseen, että eikö se ole vaikeaa kommunikoida toisen kanssa kun on kulttuurieroja ja kielimuureja yms? Ja jos on, niin eikö sillä sitten ole merkitystä?

Itselleni on tärkeää että pystyn ilmaisemaan itseäni kumppanilleni täysin ja hän ymmärtää täysin, sekä voimme keskustella kaikenlaisista monimutkaisistakin asioista. En ole tarpeeksi hyvä englannin kielessä, että kykenisin sillä lähellekään samaan. Vaikea uskoa että kovinkaan moni on niin hyvä kielessä, joka ei ole äidinkieli. Sitten vielä lisäksi kulttuurierot ja muut tottumukset ja odotukset. Eikö se ole vaikeaa?

Itse ainakin pärjään ja olen hyvä englannissa, mies vielä parempi. En välttämättä tiedä joka ikistä vaikka byrokratiaan tai urheiluun liittyvää sanaa, mutta sitten vaan selitän.

Suurin kulttuuriero on se, että mies vetelee leivän päälle hilloa ja muuta outoa moskaa, mutta elän asian kanssa. 👍

Tanskalainen mies, puhumme 90 % ajasta englantia, 10 % tanskaa. Suomeksi puhumme joitain yksittäisiä sanoja, joita ei löydy englannin tai tanskan kielestä. Väärinymmärryksiä ei tule enää, aluksi tuli mutta nyt puhumme tavallaan omalla kielellämme, tiedämme mitä toinen tarkoittaa milloinkin. Olemme molemmat opiskelleet englanniksi ja tapasimmekin Iso-Britanniassa opiskellessamme, joten englannin puhuminen on hyvin luontevaa. On myös mukavaa kun niin monet sanat ovat tulleet suomeen ruotsista, joka luonnollisesti on lähellä tanskaa. Siksi monesti jos emme tiedä jotain sanaa englanniksi, pystymme ymmärtämään usein toisiamme. Esim. karpe = karppi, murer = muurari, klister = liisteri.

Itselläni kiinalainen (shanghaista) mies, puhumme englantia vaikka osaan itsekin kyllä kiinaa jonkin verran. asumme suomessa ja hän opettelee nyt suomea. ruotsia hän osaa myös vähän.

pystymme kommunikoimaan hyvin vaikka joskus kulttuurieroja tuleekin huomattua. ei kuitenkaan mitään mikä suurempaa haittaa, hämmennystä tai mielipahaa aiheuta kenellekkään, sillä puhumme ja keskustelemme jos olemme asioista eri mieltä

mies todella kohtelias ja hyväkäytöksinen, monet sukulaiseni sanoneet että todella harvoin löytää niin kohteliaan ja herrasmies-tyyppisen miehen suomesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kyllähän Suomessa lähes kaikki puhuvat jonkinlaista englantia ja Suomessa ollaan vieläpä niin kohteliaita, että harva kehtaa ilmaista ärtymystään ihmiseen, joka takia kaikki läsnäolevat joutuvat puhumaan huonoa tai vähemmän huonoa englantia. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu vuosikausia, kun yksi ei viitsi opetella kieltä joka ilman häntä olisi käytössä ja jolla useimmat muut pystyisivät ilmaisemaan itseään paremmin, luontevammin ja vapaammin. Se ei silti tarkoita etteikö se ärsyttäisi.

Esimerkissäsi on ihan ymmärrettävä tilanne, vaikkakin itse olen kaikkialla asuessani pyrkinyt tutustumaan myös paikallisiin. Olen tarkoituksella yrittänyt välttää "g'hettoutumasta" pelkästään muiden m'aahanmuuttajien piireihin, vaikka se olisikin ollut varsinkin kielellisesti helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto.

Tässä oli kuitenkin kyse ihmisestä, jolla on ainakin suomalainen puoliso. Tosin viesteistä päätellen puolison kansallinen itsetunto on hyvin huono, luultavasti muukin itsetunto, joten on toisaalta ymmärrettävää ettei hänen puolisonsakaan ole oppinut arvostamaan suomalaisia ja suomen kieltä. 

Omalta osalta oli vähän vaikea tutustua paikallisiin, koska kyseisessä paikkakunnassa ulkomaalaisten osuus oli suurempi kuin paikallisten. Paikalliset siis vähemmistönä. 

Fuengirolassako olet asunut? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kyllähän Suomessa lähes kaikki puhuvat jonkinlaista englantia ja Suomessa ollaan vieläpä niin kohteliaita, että harva kehtaa ilmaista ärtymystään ihmiseen, joka takia kaikki läsnäolevat joutuvat puhumaan huonoa tai vähemmän huonoa englantia. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu vuosikausia, kun yksi ei viitsi opetella kieltä joka ilman häntä olisi käytössä ja jolla useimmat muut pystyisivät ilmaisemaan itseään paremmin, luontevammin ja vapaammin. Se ei silti tarkoita etteikö se ärsyttäisi.

Esimerkissäsi on ihan ymmärrettävä tilanne, vaikkakin itse olen kaikkialla asuessani pyrkinyt tutustumaan myös paikallisiin. Olen tarkoituksella yrittänyt välttää "g'hettoutumasta" pelkästään muiden m'aahanmuuttajien piireihin, vaikka se olisikin ollut varsinkin kielellisesti helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto.

Tässä oli kuitenkin kyse ihmisestä, jolla on ainakin suomalainen puoliso. Tosin viesteistä päätellen puolison kansallinen itsetunto on hyvin huono, luultavasti muukin itsetunto, joten on toisaalta ymmärrettävää ettei hänen puolisonsakaan ole oppinut arvostamaan suomalaisia ja suomen kieltä. 

Omalta osalta oli vähän vaikea tutustua paikallisiin, koska kyseisessä paikkakunnassa ulkomaalaisten osuus oli suurempi kuin paikallisten. Paikalliset siis vähemmistönä. 

Fuengirolassako olet asunut? :)

En ole asunut. Paikkakunta Keski-Euroopassa. 

Kosovalaistaustainen ja Kosovosta löhtöisin mies, mutta asui Saksassa, kun tapasimme. Puhuimme alkuun Saksaksi, mutta tällä hetkellä vähän myös suomi, mutta pääosin puhumme edelleen saksaa. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kyllähän Suomessa lähes kaikki puhuvat jonkinlaista englantia ja Suomessa ollaan vieläpä niin kohteliaita, että harva kehtaa ilmaista ärtymystään ihmiseen, joka takia kaikki läsnäolevat joutuvat puhumaan huonoa tai vähemmän huonoa englantia. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu vuosikausia, kun yksi ei viitsi opetella kieltä joka ilman häntä olisi käytössä ja jolla useimmat muut pystyisivät ilmaisemaan itseään paremmin, luontevammin ja vapaammin. Se ei silti tarkoita etteikö se ärsyttäisi.

Esimerkissäsi on ihan ymmärrettävä tilanne, vaikkakin itse olen kaikkialla asuessani pyrkinyt tutustumaan myös paikallisiin. Olen tarkoituksella yrittänyt välttää "g'hettoutumasta" pelkästään muiden m'aahanmuuttajien piireihin, vaikka se olisikin ollut varsinkin kielellisesti helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto.

Tässä oli kuitenkin kyse ihmisestä, jolla on ainakin suomalainen puoliso. Tosin viesteistä päätellen puolison kansallinen itsetunto on hyvin huono, luultavasti muukin itsetunto, joten on toisaalta ymmärrettävää ettei hänen puolisonsakaan ole oppinut arvostamaan suomalaisia ja suomen kieltä. 

Omalta osalta oli vähän vaikea tutustua paikallisiin, koska kyseisessä paikkakunnassa ulkomaalaisten osuus oli suurempi kuin paikallisten. Paikalliset siis vähemmistönä. 

Fuengirolassako olet asunut? :)

En ole asunut. Paikkakunta Keski-Euroopassa. 

Ja paikkakunnan ulkomaalaisten osuus 70%. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kyllähän Suomessa lähes kaikki puhuvat jonkinlaista englantia ja Suomessa ollaan vieläpä niin kohteliaita, että harva kehtaa ilmaista ärtymystään ihmiseen, joka takia kaikki läsnäolevat joutuvat puhumaan huonoa tai vähemmän huonoa englantia. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu vuosikausia, kun yksi ei viitsi opetella kieltä joka ilman häntä olisi käytössä ja jolla useimmat muut pystyisivät ilmaisemaan itseään paremmin, luontevammin ja vapaammin. Se ei silti tarkoita etteikö se ärsyttäisi.

Esimerkissäsi on ihan ymmärrettävä tilanne, vaikkakin itse olen kaikkialla asuessani pyrkinyt tutustumaan myös paikallisiin. Olen tarkoituksella yrittänyt välttää "g'hettoutumasta" pelkästään muiden m'aahanmuuttajien piireihin, vaikka se olisikin ollut varsinkin kielellisesti helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto.

Tässä oli kuitenkin kyse ihmisestä, jolla on ainakin suomalainen puoliso. Tosin viesteistä päätellen puolison kansallinen itsetunto on hyvin huono, luultavasti muukin itsetunto, joten on toisaalta ymmärrettävää ettei hänen puolisonsakaan ole oppinut arvostamaan suomalaisia ja suomen kieltä. 

Omalta osalta oli vähän vaikea tutustua paikallisiin, koska kyseisessä paikkakunnassa ulkomaalaisten osuus oli suurempi kuin paikallisten. Paikalliset siis vähemmistönä. 

Fuengirolassako olet asunut? :)

En ole asunut. Paikkakunta Keski-Euroopassa. 

Ja paikkakunnan ulkomaalaisten osuus 70%. 

Olin siis komennuksella Luxemburgissa, ja  kävin letzen ja ranskan tunneilla, mutta loppujen lopuksi sitä englantia tuli käytettyä joka paikassa. Ranskaa yritin käyttää mahdollisimman paljon, mutta kyllä se letze jäi vain kokeiluun. Ja vaikea oli tutustua paikallisiin, kun Luxemburgin kaupungissa enemmistö oli ulkomaalaisia ja koko maassa myös lähes 50%. 

Oma komistukseni on kotoisin nigeriasta ja osaa jo puhua suomea mutta suurimman osan ajasta puhumme englantia.

Englanti. Mies on britti. Suosittelen ainakin yrittämään jos teillä on paljon yhteistä ja tulette hyvin toimeen. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan, eikä ainakaan meillä vielä ole tullut kielimuuri vastaan. :)

Tottakai lisähaasteena on se, että teidän pitää ainakin hyväksyä toistenne kulttuurit ja niiden erot, ja vähän säveltää jotta saatte ne sopimaan yhteen. Väistämättä tulee väärinkäsityksiä, mutta niistä selviää kun alusta alkaen sopii että kommunikoidaan avoimesti. Pitää myös olettaa aina, että toinen tarkoittaa hyvää, ja selvittää jos toinen teistä ei ymmärrä jotain.

Tuppisuuta ulkomaalaista en voisi tapailla, vähäisetkin kulttuurierot voi muuten hiertää. Esimerkiksi jos sanon jotain suomalaisittain kohteliaasti, voi kuulostaa joidenkin ulkomaalaisten korvaan liian töksähtävältä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kotoisin Intiasta. Suomen kansalainen ollut nyt noin 10 vuotta. Olemme olleet yhdessä 22 vuotta, joista 20 naimisissa. Puhumme suomea ja osaksi englantiakin. Mies on insinööri (kuten suurin osa Suomessa asuvista intialaisista) ja työskentelee projektipäällikkönä.

Indidöörikö? Buhuugo händ hyvää duomea? Indiadainen kun on.

Islantilainen. Asumme islannissa ja kielenä islanti ollut jo 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Englantia, mutta enenevässä määrin suomea. Vaimo on oppinut alle vuodessa puhumaan välttävästi suomea. Niin ja vaimo on valkovenäjältä ja tarkemmin minskistä.

Sinne pojat vaimon hakuun. Löytyy todella kauniita naisia ja minskissä tosi hyvä iltaelämä. Kaupunkin on kooltaan noin 3 kertaa helsinkiä suurempi, joten valinnanvaraa riittää.

Kiitos vinkistä. Ajattelin laittaa lentoliput Minskiin varaukseen heti joulun jälkeen.

Mites sitten Minskissä, kuinka paikallinen kaunotar isketään? Riittääkö se, että kertoo olevansa Suomesta ja suomalainen eli tyyliin: I am Markku from Finland. Vai vaaditaanko jotakin erikoisempaa?