Hei kaikki joilla ulkomaalainen mies

Vaimo on venäläinen, puhumme venäjää ja englantia. Suomellakin pärjäämme.

Englantia puhutaan, mies on New Yorkista. 

Puhutaan englantia, mies jenkki, mutta asutaan Suomessa. Englanti vaan valikoitui kotikieleksi helppouden takia

Mun mies on Ugandasta, semmonen kunnon apinamies.

Meillä ei paljon puhuta, joskus elekieltä käytetään.

Toimintaa on senkin edestä, aitaa kaatuu ja tanner tömisee.

Meinaa hakea ensivuonna rehutehtaalle töihin,

jos Kela kiireiltään kerkiää.

 

Englanti kielenä, englantilainen mies ja Englannissa myös asumme. Olin asunut jo kymmenen vuotta ennen miehen tapaamista ulkomailla, joten ei ole ollut yhtään mitään ongelmia kielen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt sitten samalla mun kysymykseen, että eikö se ole vaikeaa kommunikoida toisen kanssa kun on kulttuurieroja ja kielimuureja yms? Ja jos on, niin eikö sillä sitten ole merkitystä?

Itselleni on tärkeää että pystyn ilmaisemaan itseäni kumppanilleni täysin ja hän ymmärtää täysin, sekä voimme keskustella kaikenlaisista monimutkaisistakin asioista. En ole tarpeeksi hyvä englannin kielessä, että kykenisin sillä lähellekään samaan. Vaikea uskoa että kovinkaan moni on niin hyvä kielessä, joka ei ole äidinkieli. Sitten vielä lisäksi kulttuurierot ja muut tottumukset ja odotukset. Eikö se ole vaikeaa?

Miksi niiden kulttuurierojen täytyy olla negatiivinen asia? Jos kummallakin on kuitenkin samanlaiset arvot ja tulevaisuuden tavoitteet niin mun mielestä kulttuurierot ovat olleet ainoastaan suhdetta piristävä asia. Kotona kokkaillaan molempien kulttuurien ruokia, vietetään molempien kulttuurien juhlia ja niin edelleen. Etenkin jos kumppani on kotoisin vaikka jostain toisesta Länsi-Euroopan maasta niin ne kulttuurierot ovat oikeasti todella pienet. Eri asia ehkä sitten jos menet yhteen jonkun afrikkalaisen heimosoturin kanssa. Ja mistä on tullut käsitys, että ollaan huonoja kielissä? Nykyään maailma on hyvin kansainvälinen ja moni on asunut, opiskellut ja työskennellyt ulkomailla vuosikausia.

Oli suomen kieli !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intialainen mies, suomi on yhteinen kieli.

Muuttakaa Intiaan

Miksi?

Kuka näitä toisten kumppaneiden kieliä oikein alapeukuttaa? Onko tämä jotain kateutta kun itse, ette ole löytäneet ollenkaan kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intialainen mies, suomi on yhteinen kieli.

Muuttakaa Intiaan

Miksi?

Turhaan kyselet, ei tuohon ole muutamassakaan vuodessa saatu vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nainen jolla on joku italia/espania/iraki/turkkilainen mies edes kehtaa puhua siitä julkisesti?

No mulla on älykys, hauska, komea italialaismies, joka kohtelee mua (ja kaikkia muitakin ihmisiä) hyvin. Miksi ihmeessä en kehtaisi puhua hänestä? Asun ulkomailla ja on tullut miehiä vastaan vaikka mistä maasta ja jokainen on ihan oma persoonansa, todella naiivia luulla, että jokainen maan kansalainen on samanlainen. Tuo on just semmoisen ennakkoluuloisen ihmisen puhetta, joka ei ole yleensä koskaan lähtenyt kotikylää kauemmaksi eikä ole ollut ulkomaalaisten kanssa minkäänlaisissa tekemisisissä.

Olisin voinut kirjoittaa tämän, paitsi että mieheni on turkkilainen. Naimisissa ollaan oltu nyt 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miten nainen jolla on joku italia/espania/iraki/turkkilainen mies edes kehtaa puhua siitä julkisesti?

Koska fiksu ihminen ymmärtää, että ihmiset ovat yksilöitä ja kivoja ihmisiä voi löytyä joka puolelta maailmaa. Oma puolisoni on suomalainen, mutta yksi parhaista ystävistäni on Irakista kotoisin oleva nainen. En ole koskaan tavannut hyväsydämisempää ihmistä kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt sitten samalla mun kysymykseen, että eikö se ole vaikeaa kommunikoida toisen kanssa kun on kulttuurieroja ja kielimuureja yms? Ja jos on, niin eikö sillä sitten ole merkitystä?

Itselleni on tärkeää että pystyn ilmaisemaan itseäni kumppanilleni täysin ja hän ymmärtää täysin, sekä voimme keskustella kaikenlaisista monimutkaisistakin asioista. En ole tarpeeksi hyvä englannin kielessä, että kykenisin sillä lähellekään samaan. Vaikea uskoa että kovinkaan moni on niin hyvä kielessä, joka ei ole äidinkieli. Sitten vielä lisäksi kulttuurierot ja muut tottumukset ja odotukset. Eikö se ole vaikeaa?

Miksi niiden kulttuurierojen täytyy olla negatiivinen asia? Jos kummallakin on kuitenkin samanlaiset arvot ja tulevaisuuden tavoitteet niin mun mielestä kulttuurierot ovat olleet ainoastaan suhdetta piristävä asia. Kotona kokkaillaan molempien kulttuurien ruokia, vietetään molempien kulttuurien juhlia ja niin edelleen. Etenkin jos kumppani on kotoisin vaikka jostain toisesta Länsi-Euroopan maasta niin ne kulttuurierot ovat oikeasti todella pienet. Eri asia ehkä sitten jos menet yhteen jonkun afrikkalaisen heimosoturin kanssa. Ja mistä on tullut käsitys, että ollaan huonoja kielissä? Nykyään maailma on hyvin kansainvälinen ja moni on asunut, opiskellut ja työskennellyt ulkomailla vuosikausia.

Yhteisenä kielenä suomi, englanti, arabia. Kulttuurierot ovat vain rikkaus. Vaikka vuosia yhdessä aina saa jotain uutta irti ja oppii uutta. Minkään asian käsittely ei ole vaikeaa kaikesta pystyy puhumaan. Ihan hevon kukkua että pitäisi molemmilla olla sama äidinkieli just niitä oletuksia kun ei ole kokemusta.

turkkilainen, puhutaan suomea ja turkkia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt suomalaisia jotka ottaa jostain mustan miehen. Huhhhuh.

Maalta olis kotimaistakin tarjolla.

Mikä siitä kotimaisesta maalaisesta tekee sitten niin paljon paremman? 

Mun serkkuni mies on musta. Asuvat Bostonissa. Mies on käynyt Ivy League yliopiston ja menestynyt urallaan. Todella ystävällinen kaveri, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja ottaa aina muut huomioon. Millä perusteella peräkammarin Pena olisi parempi vaihtoehto kumppaniksi?

Aivan järkyttävää suomimiesvihaa tässä ketjussa. Miten voitte elää itsenne kanssa naiset? Sisimpänne on täynnä pelkkää vihaa ja mustuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt suomalaisia jotka ottaa jostain mustan miehen. Huhhhuh.

Maalta olis kotimaistakin tarjolla.

Mikä siitä kotimaisesta maalaisesta tekee sitten niin paljon paremman? 

Mun serkkuni mies on musta. Asuvat Bostonissa. Mies on käynyt Ivy League yliopiston ja menestynyt urallaan. Todella ystävällinen kaveri, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja ottaa aina muut huomioon. Millä perusteella peräkammarin Pena olisi parempi vaihtoehto kumppaniksi?

Onko se ihan sysimusta?

Mieheni on japanilainen. Asumme Japanissa ja puhumme japania, silloin tällöin myös vähän suomea tosin mieheni osaa vasta vielä ihan yksittäisiä sanoja, mutta motivaatiota opetteluun kyllä löytyy.

Tavatessamme puhuin jo melko sujuvasti japania eli välillämme ei ollut valtavaa kielimuuria tai ongelmia yhteisen kielen löytämiseen. Mies osaa puhua myös englantia ja muutamaa muuta kieltä, mutta koska olin varta vasten muuttanut tänne, halusin käyttää japania. Miehen ystävät ja perheenjäsenet eivät osaa englantia, joten japanilla olisi niissä tilanteissa muutenkin mentävä.

Kanadalainen mies, puhumme ranskaa.