Hei kaikki joilla ulkomaalainen mies

Englanti, Alankomaaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei voi Suomessa elää niin että vain puoliso puhuu suomea ja uusi tulokas ei, työtä ei saa jos ei opettele suomea, on erittäin noloa myöntää vielä kymmenen vuoden jälkeen ettei osaa tai halua osata puhua suomea, kouluttautuminenkin on melko vaikeaa jos ei puhu suomea/ruotsia ja englantia. Ihmetyttää nämä kehujat "mieheni ei puhu suomea" miksi sitten asua Suomessa? eri asia jos opettelu kiinnostaa/pitää jo valmiiksi omaa yritystä tai muuta vakaata tuloa, nyt näyttää siltä että jotkut naiset kuvittelevat ettei miehen tarvitse koskaan oppia maan kieltä =nainen siis haluaa elättää miestää.

Mun mies on asunut Suomessa viisi vuotta eikä osaa tai aio opetella suomea. Työskentelee tutkijana yliopistossa.

Noloa ja ylimielistä. Minä en kehtaisi asua jossain maassa opettelematta edes välttävästi sen kieltä. Sitten jos en oppisi, niin ainakin yrittäisin pitää huolta että muiden ei tarvitsisi vaihtaa äidinkieltään minun takiani johonkin muuhun kieleen. Käyttäisin vaikka sitten kääntäjiä, tulkkeja ym. mahdollisimman pitkälle. (En toki tiedä kuuluuko tällainen kielen vaihtamisen vaatiminen vaatiminen juuri sinun miehesi käytöstapoihin).

Oletko niin vajaaälyinen, että et ole kyennyt opettelemaan sujuvasti muita kieliä aikuisikään mennessä? Jos mies on töissä toisessa maassa ja pärjää 90% ihmisten kanssa omalla kielellään, niin miksi hänen pitäisi opetella Suomea, jolla on maailmassa vähemmän n. 5 miljoonaa puhujaa? Nyt ei taida ihan apinaimmeisen logiikka pelata.

Ööh, olen asunut synnyinmaani lisäksi kolmessa muussa maassa ja opetellut kaikkien niiden kieliä oman äidinkieleni lisäksi. Lisäksi osaan yhtä kieltä, jota olen opetellut huvikseni. Montaako kieltä miehesi osaa? Kai hänelläkin riittäisi kykyjä edes yhden kielen opetteluun oman kielensä lisäksi varsinkin jos asuu maassa, jossa hänen oma äidinkielensä ei ole virallinen kieli.

Tiedätkö mitä korkeakoulutetun tutkijan ammattiin kuuluu? Arki on ihmisillä erilaista, Suomi ei ole kansainvälisesti millään tavalla olennainen kieli. Joten jos olet ulkomaalaisena tutkijana täällä väliaikaisesti töissä, niin en näe mitään syytä minkä takia sinun olisi syytä tai edes järkeä alkaa käyttää erikseen aikaa Suomen kaltaisen kielen perusteelliseen opetteluun. Koita vähän nyt miettiä oikean elämän realiteettien kannalta, immeinen hyvä.

Ymmärrän tämän, jos on väliaikaisesti töissä. Tämä ei vaan tullut esiin missään vaiheessa tätä keskustelua, vaan alunperin kerrottiin että kyseinen ihminen on asunut jo viisi vuotta Suomessa eikä osaa tai aio opetella kieltä. Väliaikaiselta asujalta ymmärrän, mutta jos tarkoituksena on jäädä maahan, pidän moista asennetta yksinkertaisesti itsekeskeisenä. Ei edes nähdä hyötyjä mitä kielen opettelusta saattaisi itselle olla, saati sitten mitä hyötyä siitä olisi muille. Itsekeskeinen ihminen näkee helpompana, että kaikki muut ympärillä opettelevat ja puhuvat itselleen vierasta kieltä kuin että itse opettelisi näiden ihmisten äidinkieltä vaikka eläisi heidän keskellään. 

Ei ne minunkaan opettelemat kielet ole mitään kansainvälisiä lingua francoja, mutta ei vaan pokka kestä olla se tyyppi, jonka takia muiden pitää alkuvaiheen jälkeen puhua kotimaassaan jotain muuta kieltä kuin maan omaa kieltä.

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä suomea nyt välttämättä halua alkaa opiskella kuitenkaan, jos kaikki työkaverit, ystävät ja puoliso puhuvat kuitenkin englantia. Olen asunut ulkomailla ja kävin kyseisen maan kielikurssilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kukaan työkavereistani, ystävistäni tai kumppani ei puhunut sen maan kieltä. Jos kaupassa tai ravintolassa yritin sönköttää sitä, niin työntekijät itse vaihtoivat kielen englantiin. 

Kolmen suomalaisen kanssa aiemmin ollut suhteissa, vaihtelevilla menestyksillä. Nyt olen 12,5 vuotta naimisissa ja hyvin tyytyväinen, Portugalilaisen miehen vaimo. 

Kulttuurierot, josta etenkin palstalaisilla tuntuu paljon olevan pelkoja, on ongelma vain sivistymättömille ihmisille. Itse nyt matkustelin jo nuorena paljon, olen aina lukenut kirjallisuutta ja seurannut maailmaa aktiivisesti. En esimerkiksi identifioi itseäni erityisen "suomalaiseksi". Olen ihminen, joka on sattunut syntymään suomessa, joka sattuu puhumaan äidinkielenään suomea, mutta joka on hyvin ulospäin orientoitunut kiinnostuksiltaan ja kulttuurisilta mieltymyksiltään. 

Suomessa ei ole elävää keskustelukulttuuria, täällä on kovin kylmä ison osan vuodesta, ruokakulttuuri on lapsenkengissä - kehitysmaatasoista pahimmillaan, ja isoista kaupungeista pois lähdettäessä (kaunista luontoa lukuunottamatta) ei nyt ole juuri mitään tai tapahdu mitään mielenkiintoista. Verrattuna nyt vanhoihin, tuhat vuotisten sivilisaatioiden kehtoihin, kuten Roomaan, Istanbuliin tai vaikkapa Ateenaan - joista nämä ruman ja yksinäisen palstasuomiukon pelottavat mokkakikkelitkomistukset osittain tulevat mm. viemään heidän naiset - minun kaltaiset naiset, jotka arvostavat tummia komeita välimerellisiä piirteitä, romanttisuutta, kehonkieltä ja karismaa - asioita joita harvalla suomalaistuppisuulla on edes villeimmissä kuvitelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvaltalainen, puhumme englantia. Olemme molemmat akateemisia, joten kielen taso on hyvin korkea. Edelleen 10:n vuoden päästäkin mieheltä löytyy sanavarastoa, jota en osaa. Mutta siis hvyin tulemme juttuun.

Miten se akateemisuus liittyy kielen tasoon? Minun mies opiskelee tohtoriksi tällä hetkellä ja itse olen "vain" amiksen käynyt. Puhun englantia paljon paremmin kuin mieheni, pl. miehen alan ammattisanasto.

No, etenkin englanninkielessä ero tavallisen yleiskielen ja akateemisen kielen välillä on suuri. Eikä kyse ole vain ammattisanastosta, kuten ymmärtämättömästi asian ilmaiset. Englanninkielessä nimittäin yleiskielen sanasto tavallistenkin sanojen osalta on ihan eri kuin enemmän latinaan yms. pohjautuvassa akateemisessa sanavarastossa. Myös kielioppi ja lauserakenteet eroavat toisistaan.

Jos miehesi kerran pystyy kirjoittamaan akateemista englantia, mutta sinä et, niin todennäköisesti sinä et ole edes kykenevä vertaamaan omaa englannintaitoasi hänen osaamiseensa.

Tossa tilastoa

RankPairingRelative divorce

rate by pairing

Black, Black1.63

1Black husband, White wife1.62

Black, White1.55

2White husband, Black wife1.44

3Hispanic husband, White wife1.19

Hispanic, White1.13

Other mixed race couples1.07

4White husband, Hispanic wife1.06

White, White1.00

Hispanic, Hispanic0.98

5Asian husband, White wife0.79

Asian, White0.77

6White husband, Asian wife0.77

Asian, Asian0.24

This data comes from Table 3 Model 4 of the Zhang

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadukas nainen ottaa eurooppalaisen komean koulutetun miehen, suomalaisen miehen huolii vain nainen, jolta puuttuu itsekunnioitus.

Taitaa valtaosa miehistä tässä ketjussa olla jostakin kehitysmaasta. Ja vaikka olisikin eurooppalainen, niin epäilen suuresti että ovat komeita ja koulutettuja.

Millä perusteella? On paaaaaljon todennäköisempää, että kahden eurooppalaisen tai länsimaalaisen suhde toimii. Ihan vain kulttuurisyistä.

Eikös avioliitot suomimies-thainainen kestä paremmin kuin kantasuomalaisten? Ja tuo vieläpä ottaen huomioon ettemme ole lähettäneet sitä maan parhainta ainesta sinne.

Jos pitäisi tutkia tieteellisesti sitä miten kulttuurit vaikuttavat avioliiton kestävyyteen, niin pitäisi varmasti poistaa sellainen tekijä kuin tulo- ja varallisuusero. Monethan köyhistä oloista Suomeen naimisiin tulevat (naiset ja miehet) käyttävät avioliittoa ikään kuin ratkaisukeinona köyhyysongelmiinsa, joten ei voidakaan puhua avioliitosta, jossa kummallakin on vapaus tehdä sellaisia tunnevalintoja kuin haluaa.

Avomieheni on katollisesta (ei vahvasti, mutta kuitenkin) ja vähän turhan konservatiisisesta hieman wt-tyylisestä perheestä.

Mieheni on kuitenkin erilainen kuin perheensä, asunut muualla Euroopassa eikä vain kotikaupungissaan ja mielenkiinnon kohteet ja arvot erilaiset.

Vaikka perhetausta joskus nostaa päätään, hyvin meillä menee. Ei kannata tuomita tai jättää romanssia sikseen pelkän taustan tai kulttuurin akia. 👍

Vierailija kirjoitti:

Tossa tilastoa

RankPairingRelative divorce

rate by pairing

Black, Black1.63

1Black husband, White wife1.62

Black, White1.55

2White husband, Black wife1.44

3Hispanic husband, White wife1.19

Hispanic, White1.13

Other mixed race couples1.07

4White husband, Hispanic wife1.06

White, White1.00

Hispanic, Hispanic0.98

5Asian husband, White wife0.79

Asian, White0.77

6White husband, Asian wife0.77

Asian, Asian0.24

This data comes from Table 3 Model 4 of the Zhang

No tuossa ei olekaan kyse kulttuureista koska ihmiset on määritelty "rodun" mukaan, ja sehän on tieteellisesti virheellinen käsite ja liittyy enemmän ihmisen DNA:han kuin varsinaiseen kulttuuriin. Täytyy olla idiootti kun edes käyttää käsitteitä kuten esim. "Asian".

Vierailija kirjoitti:

Avomieheni on katollisesta (ei vahvasti, mutta kuitenkin) ja vähän turhan konservatiisisesta hieman wt-tyylisestä perheestä.

Mieheni on kuitenkin erilainen kuin perheensä, asunut muualla Euroopassa eikä vain kotikaupungissaan ja mielenkiinnon kohteet ja arvot erilaiset.

Vaikka perhetausta joskus nostaa päätään, hyvin meillä menee. Ei kannata tuomita tai jättää romanssia sikseen pelkän taustan tai kulttuurin akia. 👍

Hyvä että perhe on katollinen, olis ikävä jos ovat katottomia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadukas nainen ottaa eurooppalaisen komean koulutetun miehen, suomalaisen miehen huolii vain nainen, jolta puuttuu itsekunnioitus.

Taitaa valtaosa miehistä tässä ketjussa olla jostakin kehitysmaasta. Ja vaikka olisikin eurooppalainen, niin epäilen suuresti että ovat komeita ja koulutettuja.

Millä perusteella? On paaaaaljon todennäköisempää, että kahden eurooppalaisen tai länsimaalaisen suhde toimii. Ihan vain kulttuurisyistä.

Eikös avioliitot suomimies-thainainen kestä paremmin kuin kantasuomalaisten? Ja tuo vieläpä ottaen huomioon ettemme ole lähettäneet sitä maan parhainta ainesta sinne.

Jos pitäisi tutkia tieteellisesti sitä miten kulttuurit vaikuttavat avioliiton kestävyyteen, niin pitäisi varmasti poistaa sellainen tekijä kuin tulo- ja varallisuusero. Monethan köyhistä oloista Suomeen naimisiin tulevat (naiset ja miehet) käyttävät avioliittoa ikään kuin ratkaisukeinona köyhyysongelmiinsa, joten ei voidakaan puhua avioliitosta, jossa kummallakin on vapaus tehdä sellaisia tunnevalintoja kuin haluaa.

Jos nainen on ollut 5v aviossa niin voi huoletta ottaa eron kun ei sen jälkeen ole huonomassa asemassa kuin muutkaan suomen kansalaiset.

Puhumme mieheni kanssa sveitsiä ja kanadaa. Joskus jos asia ei meinaa millään selvitä, vaihdamme burkinafasoon ja ylävoltaan. Yhdessä olemme olleet 23 vuotta ja hyvin on mennyt! Mieheni on kulttuuriantopologian dekaani ja itsekin olen akateeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadukas nainen ottaa eurooppalaisen komean koulutetun miehen, suomalaisen miehen huolii vain nainen, jolta puuttuu itsekunnioitus.

No jaa. On niitä hyviäkin suomalaisia miehiä. Mutta eivät oleile tällä palstalla.

T. latina

Entäs sitten onko hyviä latinoja?

Hieman vierestä

mies51v

Aika laajaa joukkoahan tuolla tarkoitetaan, joten uskon kyllä että on. Oliko muuta?

T. Latina

Korealaisen kanssa Englanti, samoin tietty Aussin ja Britin kanssa. Kongosta kotoisin olleen kanssa Ranska. Kiinalaisen kanssa ensin englanti ja sitten kiinankieli kun opin sen.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen suomalaisen kanssa aiemmin ollut suhteissa, vaihtelevilla menestyksillä. Nyt olen 12,5 vuotta naimisissa ja hyvin tyytyväinen, Portugalilaisen miehen vaimo. 

Kulttuurierot, josta etenkin palstalaisilla tuntuu paljon olevan pelkoja, on ongelma vain sivistymättömille ihmisille. Itse nyt matkustelin jo nuorena paljon, olen aina lukenut kirjallisuutta ja seurannut maailmaa aktiivisesti. En esimerkiksi identifioi itseäni erityisen "suomalaiseksi". Olen ihminen, joka on sattunut syntymään suomessa, joka sattuu puhumaan äidinkielenään suomea, mutta joka on hyvin ulospäin orientoitunut kiinnostuksiltaan ja kulttuurisilta mieltymyksiltään. 

Suomessa ei ole elävää keskustelukulttuuria, täällä on kovin kylmä ison osan vuodesta, ruokakulttuuri on lapsenkengissä - kehitysmaatasoista pahimmillaan, ja isoista kaupungeista pois lähdettäessä (kaunista luontoa lukuunottamatta) ei nyt ole juuri mitään tai tapahdu mitään mielenkiintoista. Verrattuna nyt vanhoihin, tuhat vuotisten sivilisaatioiden kehtoihin, kuten Roomaan, Istanbuliin tai vaikkapa Ateenaan - joista nämä ruman ja yksinäisen palstasuomiukon pelottavat mokkakikkelitkomistukset osittain tulevat mm. viemään heidän naiset - minun kaltaiset naiset, jotka arvostavat tummia komeita välimerellisiä piirteitä, romanttisuutta, kehonkieltä ja karismaa - asioita joita harvalla suomalaistuppisuulla on edes villeimmissä kuvitelmissaan.

Vaikutat hyvin ylimieliseltä ihmiseltä. Miten esim. tämä liittyy aiheeseen:

"täällä on kovin kylmä ison osan vuodesta, ruokakulttuuri on lapsenkengissä - kehitysmaatasoista pahimmillaan". ?

Portugal on Länsi-Euroopan köyhimpiä maita. Väitätkö, että siellä syödään kaikissa perheissä huippuravintolatasoista ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avomieheni on katollisesta (ei vahvasti, mutta kuitenkin) ja vähän turhan konservatiisisesta hieman wt-tyylisestä perheestä.

Mieheni on kuitenkin erilainen kuin perheensä, asunut muualla Euroopassa eikä vain kotikaupungissaan ja mielenkiinnon kohteet ja arvot erilaiset.

Vaikka perhetausta joskus nostaa päätään, hyvin meillä menee. Ei kannata tuomita tai jättää romanssia sikseen pelkän taustan tai kulttuurin akia. 👍

Hyvä että perhe on katollinen, olis ikävä jos ovat katottomia :)

Joo puhelin ehdotti näköjään väärin, en huomannut kun sukulaismuksut pyörii ympärillä 😂👍

Ottaapa koville ul imiestä, kun parilla tuntemattomalla av-mammalla on ulkom aalainen mies. U lit salaa himoitsee mammoja, seksuaalinen jännite värisee ilmassa ja ryöpsähtelee ihan vit tuiluksi asti kun niin tekisi mammaa mieli. Ei tällaista ul inaa voi muuten selittää. Ketä kiinnostaa tuntemattomien naisten suhteet? Valtaosa ottaa edelleen suomiukon. U liluonnetta kyllä ei halua kukaan, oli mistä maasta tahansa, vinkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadukas nainen ottaa eurooppalaisen komean koulutetun miehen, suomalaisen miehen huolii vain nainen, jolta puuttuu itsekunnioitus.

No jaa. On niitä hyviäkin suomalaisia miehiä. Mutta eivät oleile tällä palstalla.

T. latina

Entäs sitten onko hyviä latinoja?

Hieman vierestä

mies51v

Aika laajaa joukkoahan tuolla tarkoitetaan, joten uskon kyllä että on. Oliko muuta?

T. Latina

Onko latino maat hyviä elää? Onko latino yhteiskunnat tasavertaisia, menestyviä ja pienen rikollisuuden omaavia maita?

mies51v

mies51v

Siis onko jollain oikeasti joku ongelma sen kanssa, että jollain on ulkomaalainen mies?

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Puhumme mieheni kanssa sveitsiä ja kanadaa. Joskus jos asia ei meinaa millään selvitä, vaihdamme burkinafasoon ja ylävoltaan. Yhdessä olemme olleet 23 vuotta ja hyvin on mennyt! Mieheni on kulttuuriantopologian dekaani ja itsekin olen akateeminen. 

Eli olet ollut miehesi kanssa 23v eikä vieläkään ole selvinnyt ettei sellaista kieltä kuin sveitsi ole olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen suomalaisen kanssa aiemmin ollut suhteissa, vaihtelevilla menestyksillä. Nyt olen 12,5 vuotta naimisissa ja hyvin tyytyväinen, Portugalilaisen miehen vaimo. 

Kulttuurierot, josta etenkin palstalaisilla tuntuu paljon olevan pelkoja, on ongelma vain sivistymättömille ihmisille. Itse nyt matkustelin jo nuorena paljon, olen aina lukenut kirjallisuutta ja seurannut maailmaa aktiivisesti. En esimerkiksi identifioi itseäni erityisen "suomalaiseksi". Olen ihminen, joka on sattunut syntymään suomessa, joka sattuu puhumaan äidinkielenään suomea, mutta joka on hyvin ulospäin orientoitunut kiinnostuksiltaan ja kulttuurisilta mieltymyksiltään. 

Suomessa ei ole elävää keskustelukulttuuria, täällä on kovin kylmä ison osan vuodesta, ruokakulttuuri on lapsenkengissä - kehitysmaatasoista pahimmillaan, ja isoista kaupungeista pois lähdettäessä (kaunista luontoa lukuunottamatta) ei nyt ole juuri mitään tai tapahdu mitään mielenkiintoista. Verrattuna nyt vanhoihin, tuhat vuotisten sivilisaatioiden kehtoihin, kuten Roomaan, Istanbuliin tai vaikkapa Ateenaan - joista nämä ruman ja yksinäisen palstasuomiukon pelottavat mokkakikkelitkomistukset osittain tulevat mm. viemään heidän naiset - minun kaltaiset naiset, jotka arvostavat tummia komeita välimerellisiä piirteitä, romanttisuutta, kehonkieltä ja karismaa - asioita joita harvalla suomalaistuppisuulla on edes villeimmissä kuvitelmissaan.

Vaikutat hyvin ylimieliseltä ihmiseltä. Miten esim. tämä liittyy aiheeseen:

"täällä on kovin kylmä ison osan vuodesta, ruokakulttuuri on lapsenkengissä - kehitysmaatasoista pahimmillaan". ?

Portugal on Länsi-Euroopan köyhimpiä maita. Väitätkö, että siellä syödään kaikissa perheissä huippuravintolatasoista ruokaa?

No just niin! Kansainvälinen Monocle-lehtikin on vuosia puhunut siitä kuinka suomalainen ruokakulttuuri on kiinnostavaa ja Helsingissä suorastaan "city’s food culture is thriving".

Kylmässä ilmastossa ei ole mitään vikaa. Usein se on lämmintä ilmastoa terveellisempi, koska lämmin ja kostea rasittaa sydäntä. Suomessa ei torakat kiipeile joka seinällä.

Elämänlaatuindeksissä 2019 Suomi on numerolla 3. ja Portugali numerolla 20.