Lue keskustelun säännöt.
Tsemppausketju normaalipainon sisällä laihduttajille
02.03.2019 |
Kokeillaan onnistuisiko tällainen tsemppiketju edellisen ketjun sijaan, missä porukka kävi vain raivoamassa. Eli kaikki normaalipainon sisällä laihduttajat, tsempataan täällä toisiamme, koska painon pudotus normipainon sisällä on tuskastuttavan hidasta ja työlästä. Tänne voi kertoa omasta epätoivostaan ja tsempataan muut toisiamme, että jaksaisi pitää elämänmuutosta yllä ja uskoa siihen, että kyllä se paino sieltä vielä tippuu. Hitaasti mutta varmasti :).
Kommentit (167)
Keittiövaaka ja kalorilaskuri olivat minulla keskeisiä pienessä painonpudotuksessa. Pitää olla rehellinen aktiivisuustason kanssa kun laskee kulutusta. Paino putosi annoskokoa pienentämällä ja kalorilaskuri (Sulamo)kertoi myös ravinnon koostumuksen jotta tuli hiilareita ym. sopivassa suhteessa. Olen 156cm pitkä ja paino pyöri 49-52kg hujakoilla vuosi sitten. Käyn 1-2 krt viikossa juoksemassa 6km lenkkejä. Nyt paino vaihtelee 46,5-48kg välillä. Olen tosi tyytyväinen, syön käytänössä kaikkea, mutta en enää ähkyyn saakka. Välillä on kausia että jumppailen enemmän, esim. nyt teen kyykkyjä ja keskivartalon hallintaa jotta olisi lihasta ja kiinteämpi. Mun kaloreilla pitää jokaisen suupalan olla ns. hyvä koostumus muuten ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Esim. Rautaa syön välillä purkista ja kuitujen kanssa saa olla tarkkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti vielä lisätä edelliseen että paino putosi 1kg/kk
Tavoite laihtua 54 -> 51kg. Ihan vain syömällä välillä vähän vähemmän ja alkamalla juosta kunhan jäät sulavat teiltä.
Taidan minäkin tulla tänne, tuolla toisessa ketjussa tunnen itseni vähän turhasta napisijaksi kun moni muu pudottaa siellä pois isoa ylipainoa.
Eli ap:n ja parin muun kanssa samoissa mitoissa: 160 cm, 60 kg:sta lähdin vuodenvaihteessa tiputtamaan. Nyt paino junnaa 57 kg:n tietämissä. Tavoitteena 53 kg, joka on ollut mulle koko aikuisiän se paino, jossa olo on hyvä ja peilikuva miellyttää omaa silmää.
Sulamolla katson suunnilleen päivän energian saannin ja makrot. Haasteena kuidut nyt, kun olen pudottanut ruokavaliostani pois leivän. Proteiininkin kanssa tahtoo olla ongelmaa, koska maitotuotteita en voi käyttää maitoproteiiniallergian vuoksi.
Tuo energiatarpeen arvioiminen on kyllä haastavaa. Itselleni laskuri antaa (lähes olemattomalla liikunnalla eli aktiivisuustasolla 1,3) himppasen alle 1500 kcal, eli aika vähillä kaloreilla pitää vetää jos haluaa laihtua. Olen mennyt niin, että pyrin pitämään kalorit tuossa peruskulutuksen puitteissa, ja vaje tulee sitten liikunnasta jos on tullakseen.
Mulla suurin ongelma on rakkaus hyvään viiniin - alkoholilla saa helposti nollattua viikon kalorivajeen yhdeltä istumalta, kun se vaje ei mulla kovin iso näillä kaloreilla ole. Tästä "herkusta" kun pääsis eroon niin olis helpompaa.
Mun pituus 158cm ja tavoitepaino ois 43kg(voi kuulostaa jollekin tosi vähäiseltä, mutta ruumiinrakenteeni on sellainen etten todellakaan näytä tässä painossa liian laihalta), nykyisestä painosta siis kolmisen kiloa haluaisin saada pois...tai ei se painokaan niin tärkeä kunhan pari senttiä kaventuisi/kiinteytyisi, varsinkin alakropasta ja erityisesti reisistä haluaisin saada rasvaa pois.
Ongelma on vaan että pitäisi pystyä vähentämään kaloreita ja koska olen aika lyhyt, enkä erityisen aktiivinen niin päivittäinen kalorinkulutus tässä tarkoituksessa jäisi alle 1000kcal, eri laskureiden mukaan voi olla vain 800-900kcal mikä on jo tosi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keittiövaaka ja kalorilaskuri olivat minulla keskeisiä pienessä painonpudotuksessa. Pitää olla rehellinen aktiivisuustason kanssa kun laskee kulutusta. Paino putosi annoskokoa pienentämällä ja kalorilaskuri (Sulamo)kertoi myös ravinnon koostumuksen jotta tuli hiilareita ym. sopivassa suhteessa. Olen 156cm pitkä ja paino pyöri 49-52kg hujakoilla vuosi sitten. Käyn 1-2 krt viikossa juoksemassa 6km lenkkejä. Nyt paino vaihtelee 46,5-48kg välillä. Olen tosi tyytyväinen, syön käytänössä kaikkea, mutta en enää ähkyyn saakka. Välillä on kausia että jumppailen enemmän, esim. nyt teen kyykkyjä ja keskivartalon hallintaa jotta olisi lihasta ja kiinteämpi. Mun kaloreilla pitää jokaisen suupalan olla ns. hyvä koostumus muuten ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Esim. Rautaa syön välillä purkista ja kuitujen kanssa saa olla tarkkana.
Lähes täysin samoissa mitoissa sun kanssasi, mutta koen kroppani olevan ns. laihaläski enkä ole tyytyväinen siihen. Olisi kiva jos uskaltaisit laittaa kuvan missä näkyy vartalosi nykyinen tila tai netistä joku kuva joka mielestäsi vastaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, että on tällainenkin ketju. Osuu täysin omaan kamppailuuni. Olen 164 cm pitkä ja painan nyt 62 kiloa. Tavoitteena on 57 kg.
Vajaa pari vuotta sitten jouduin lopettamaan liikunnan terveysongelmista johtuen. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa, joista olen nyt onnistunut tiputtamaan puolet. Toinen viisi kiloa pitäisi siis vielä nipistää. Tässä pituudessa tuo viisi kiloa aiheuttaa jo läskirenkaan ja "sivulimpu" reisiin. Lisäksi olo tuntuu raskaalta ja tukkoiselta. Noiden viiden kilon kanssa olen tässä sahannut koko talven. Teen fyysisesti kevyttä työtä, mutta kävelen päivittäin paljon (8-16 km). Silti pitäisi olla järkyttävillä miinuskaloreilla, jotta paino putoaa.
Toivon, että pääsisin varovasti kokeilemaan juoksemista, kunhan pururata on sulanut. Nyt vain täytyy yrittää pelata ruokavaliolla. Helpottaa, kun tiedän meitä olevan paljon saman kamppailun äärellä, kiitos tämän ketjun :)
Tiedän tunteen, samanlaisia epätoivoisia ajatuksia on tullut mieleen siitä, että millaisilla miinuskaloreilla sitä muka pitäisi vetää, että saisin painoa tippumaan. Pitäisi vain luottaa siihen, että kyllä se siitä, kun jaksaa sinnikkäästi vetää miinuksilla eikä luovuta matkan varrella. Mulla paino nousi pikkuhiljaa stressaavan elämäntilanteen, vähentyneen liikunnan, liian alkoholin juonnin ja herkuttelun takia. Saatan myös toisinaan vetää aikamoisia metsurin annoksia ruokaa, opettelen tässä samalla pienempiä annoskokoja. Aikoinaan tottui siihen, että kun liikkui paljon, sai syödä miten huvitti. Eipä onnistu enää yli 30-vuotiaana :(.
ApTuo voisi olla itseni kirjoittama. Hemmetti kun ei ole koskaan kuulunut niihin linnunruokaisiin ihmisiin, nyt olisi jo tottunut pieniin annoksiin kun aineenvaihdunta ei toimi enää sillä nuoruuden vimmalla. Alle kolmikymppisenä bile- ja herkutteluputken jälkeen riitti viikko siivommin syömistä ja taas oli vatsa litteä. Voi niitä aikoja :D
Mukava lukea täältä ihmisten kokemuksia ja itsekin avautua. Normaalipainon sisällä laihduttaminen kun tuntuu olevan arka aihe. Laihdutuksesta saa puhua avoimesti, kunhan olet ylipainoinen. Normaalipainoisena pitäisi olla tyytyväinen, vaikka oma vartalo ei tuntuisi yhtään omalta.
Tämä! En edes monilla uskalla mainita laihduttavani. Ihme asenne tuo, että vaan ylipainoinen saa laihduttaa.
En minäkään uskalla puhua laihduttamisesta juuri kenellekään. Normaalipainon sisällä laihduttaminen selvästi ärsyttää ihmisiä ihan suunnattomasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, että on tällainenkin ketju. Osuu täysin omaan kamppailuuni. Olen 164 cm pitkä ja painan nyt 62 kiloa. Tavoitteena on 57 kg.
Vajaa pari vuotta sitten jouduin lopettamaan liikunnan terveysongelmista johtuen. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa, joista olen nyt onnistunut tiputtamaan puolet. Toinen viisi kiloa pitäisi siis vielä nipistää. Tässä pituudessa tuo viisi kiloa aiheuttaa jo läskirenkaan ja "sivulimpu" reisiin. Lisäksi olo tuntuu raskaalta ja tukkoiselta. Noiden viiden kilon kanssa olen tässä sahannut koko talven. Teen fyysisesti kevyttä työtä, mutta kävelen päivittäin paljon (8-16 km). Silti pitäisi olla järkyttävillä miinuskaloreilla, jotta paino putoaa.
Toivon, että pääsisin varovasti kokeilemaan juoksemista, kunhan pururata on sulanut. Nyt vain täytyy yrittää pelata ruokavaliolla. Helpottaa, kun tiedän meitä olevan paljon saman kamppailun äärellä, kiitos tämän ketjun :)
Tiedän tunteen, samanlaisia epätoivoisia ajatuksia on tullut mieleen siitä, että millaisilla miinuskaloreilla sitä muka pitäisi vetää, että saisin painoa tippumaan. Pitäisi vain luottaa siihen, että kyllä se siitä, kun jaksaa sinnikkäästi vetää miinuksilla eikä luovuta matkan varrella. Mulla paino nousi pikkuhiljaa stressaavan elämäntilanteen, vähentyneen liikunnan, liian alkoholin juonnin ja herkuttelun takia. Saatan myös toisinaan vetää aikamoisia metsurin annoksia ruokaa, opettelen tässä samalla pienempiä annoskokoja. Aikoinaan tottui siihen, että kun liikkui paljon, sai syödä miten huvitti. Eipä onnistu enää yli 30-vuotiaana :(.
ApTuo voisi olla itseni kirjoittama. Hemmetti kun ei ole koskaan kuulunut niihin linnunruokaisiin ihmisiin, nyt olisi jo tottunut pieniin annoksiin kun aineenvaihdunta ei toimi enää sillä nuoruuden vimmalla. Alle kolmikymppisenä bile- ja herkutteluputken jälkeen riitti viikko siivommin syömistä ja taas oli vatsa litteä. Voi niitä aikoja :D
Mukava lukea täältä ihmisten kokemuksia ja itsekin avautua. Normaalipainon sisällä laihduttaminen kun tuntuu olevan arka aihe. Laihdutuksesta saa puhua avoimesti, kunhan olet ylipainoinen. Normaalipainoisena pitäisi olla tyytyväinen, vaikka oma vartalo ei tuntuisi yhtään omalta.
Jep, osaisikin syödä vähän ja useita kertoja päivässä. Mä en vaan osaa. Jotkut syö muutaman tunnin välein, mulla ei koskaan elämä tule olemaan niin rauhallista, että pystyisin järjestämään syömistä parin tunnin välein. Jo ihan perusateriat meinaa tuottaa välistä tuskaa, eli lounaan ja päivällisen syöminen. Liian monta rautaa tulessa ja liikaa hommaa, touhotan aika paljon ympäriinsä ja teen paljon töitä :D.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Keittiövaaka ja kalorilaskuri olivat minulla keskeisiä pienessä painonpudotuksessa. Pitää olla rehellinen aktiivisuustason kanssa kun laskee kulutusta. Paino putosi annoskokoa pienentämällä ja kalorilaskuri (Sulamo)kertoi myös ravinnon koostumuksen jotta tuli hiilareita ym. sopivassa suhteessa. Olen 156cm pitkä ja paino pyöri 49-52kg hujakoilla vuosi sitten. Käyn 1-2 krt viikossa juoksemassa 6km lenkkejä. Nyt paino vaihtelee 46,5-48kg välillä. Olen tosi tyytyväinen, syön käytänössä kaikkea, mutta en enää ähkyyn saakka. Välillä on kausia että jumppailen enemmän, esim. nyt teen kyykkyjä ja keskivartalon hallintaa jotta olisi lihasta ja kiinteämpi. Mun kaloreilla pitää jokaisen suupalan olla ns. hyvä koostumus muuten ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Esim. Rautaa syön välillä purkista ja kuitujen kanssa saa olla tarkkana.
Mä sain ihan älytöntä raivoa osakseni edellisessä ketjussa, kun kerroin yhden päivän syömisistäni. Laskurin mukaan siitä tuli se 1500, mutta ihmiset raivos silti. Porukka ei taida ymmärtää sitä, miten nopeasti kalorit tulee täyteen, jos on niin pieni ihminen, että peruskulutus on 1500 luokkaa. Ei silloin ihan oikeasti voi syödä rekkamiehen annoksia viitenä kertana päivässä. Ihan jo pelkästä leivästä tulee helposti 500 kaloria täyteen, mikä on kolmasosa peruskulutuksesta. En siis syö mitenkään älyttömästi leipää, pyrin välttelemään siitä syystä, että siitä tulee ihan liikaa turhia kaloreita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommasin nyt myös keittiövaa'an, testaan sillä miten hyvin arvioin syömäni ruoan painoa. Tulee kyllä muutenkin tarpeeseen, joskus leipoessa on tullut vastaan reseptejä, joihin tarvitsisi vaakaa. Onko muilla keittivaakaa käytössä?
ApMulla on käytössä! Olen siis se joka täyttää neuroottisesti ruokapäiväkirja, joten haluan tietää tarkalleen mitä syön :D Punnitsen miltei kaiken mitä en melko varmasti pystyisi silmämääräisesti oikein arvioimaan.
Onko helpottanut tavoitteeseen pääsyä? Vai onko sullakin tapahtunut jossain vaiheessa painon jumahtamista ja sitä, että se yrittää väen vängällä hivuttautua ylemmäs :D? Toivon todella, että tuo vaaka antaisi jotain vastauksia sen suhteen, että olenko vain arvioinut määrät päin prinkkalaa.
ApOnhan se, jos vaan noudattaa suunnitelmaa niin paino kyllä putoaa. Mun päivän tavoitekalorit on 1400, joten ne pitää käyttää järkevästi ettei tule nälkä :D Mulle siis välillä vaan tuottaa vaikeuksia pysyä tuossa kalorimäärässä... Heti, jos menee kalorit yli niin paino kyllä alkaa hivuttautumaan ylöspäin. Olenkin miettinyt, että pitääkö sitä lopun ikänsä näin tarkkaan syödä, jos haluaa pitää painonsa kurissa.
Olen miettinyt hieman surullisena samaa. Että näinkö se sitten on, että koko loppuelämä pitää laskea. Mutta ehkä ennemmin niin, kuin jatkuva lihominen. Koska entisellä menolla paino vain jatkaisi nousua. Ja jos jo tämä pudotus tuntuu hankalalta, niin mitä se on sitten, jos pudotettavaa on useita kymmeniä kiloja? Eikä ole varaa ottaa ylipainoa, koska elämä hankaloituisi silloin ihan älyttömästi omien sairauksien takia. Että ehkä yritän vain totuttautua tähän ajatukseen, että koko loppuelämä pitää olla tarkkana syömisen suhteen. Se on kuitenkin pienempi paha, mitä kaikki se, mitä ylipainosta koituisi.
Ap
Liityn mukaan ja tarvitsen vertaistukea!. 170 cm ja olen normaalipainon ylärajalla. 5-10 kg haluan saada pois ihan senkin takia, että mahamakkarat häiritsee todella paljon.
Olen tarkkaillut syömisiäni nyt neljä viikkoa enkä ole laihtunut yhtään. Ongelmana on viikonloput, jolloin otan iisimmin ja ne taitavat tuhota koko viikon työn. En siis syö mitään älyttömyyksiä, mutta pullo viiniä menee ja noin 200 g karkkia. Uskottelen itselleni, että välillä pitää ottaa rennommin ja koska olen sen ansainnut, mutta näin kuukauden jälkeen pitää myöntää totuus, että itsepetosta tämä on. Mitä te muut syötte, kun otatte vapaata ruokavaliosta? Pidättekö vapaapäiviä vai otatteko vaikka yhden keksin?
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liityn mukaan ja tarvitsen vertaistukea!. 170 cm ja olen normaalipainon ylärajalla. 5-10 kg haluan saada pois ihan senkin takia, että mahamakkarat häiritsee todella paljon.
Olen tarkkaillut syömisiäni nyt neljä viikkoa enkä ole laihtunut yhtään. Ongelmana on viikonloput, jolloin otan iisimmin ja ne taitavat tuhota koko viikon työn. En siis syö mitään älyttömyyksiä, mutta pullo viiniä menee ja noin 200 g karkkia. Uskottelen itselleni, että välillä pitää ottaa rennommin ja koska olen sen ansainnut, mutta näin kuukauden jälkeen pitää myöntää totuus, että itsepetosta tämä on. Mitä te muut syötte, kun otatte vapaata ruokavaliosta? Pidättekö vapaapäiviä vai otatteko vaikka yhden keksin?
N44
No eilen pidin hieman vapaamman päivän. Join viiniä, vaikka alkoholia olen pyrkinyt välttämään, koska siitä tulee helposti ihan älyttömästi kaloreita ja painoa lisää. Ja mulla taitaa vaikuttaa aineenvaihduntaan, nimenomaan alkoholin olen yhdistänyt siihen, että painoni nousi. Herkut olen vähentänyt minimiin, en pidä sellaisia herkuttelupäiviä, mutta esim. työpäivän aikana saatan syödä leivoksen ja kompensoin sen sitten päivän muussa syömisessä. En syö leivoksia todellakaan usein, koska lepokulutukseni on niin pientä, että kaloritarve täyttyy helposti ja ihan perus syömisillä. Syön ennemmin oikeaa ruokaa, kuin annan itselleni luvan herkutella. Tällä tyylillä sain painoa putoamaan 60 sinne 58-57.5:n. Toisinaan syön pienen askin salmiakkia.
Ap
Nyt kun asiaa pohdiskelen, niin tajusin sen, että olen jo pitkään taistellut sitä ajatusta vastaan, että normaalipainon keskivaiheen ylläpitäminen olisi oikeasti työn ja tuskan takana. Olen halunnut ajatella, että kyllä sitä rennosti voi syödä ja elämästä nauttia, liikunta kompensoi ja olenhan ennenkin pysynyt hoikkana helposti. Ei se vaan vanhemmiten enää mene niin. On varmasti niitä, jotka pysyy hoikkana ilman sen suurempaa panostusta, mutta pakko se on myöntää, että minä en kuulu niihin ihmisiin. Tämä vaatii ihan kokonaisvaltaista ajattelun muutosta ja olosuhteiden muutosten hyväksyntää. En voi jatkaa itseni huijaamista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn mukaan ja tarvitsen vertaistukea!. 170 cm ja olen normaalipainon ylärajalla. 5-10 kg haluan saada pois ihan senkin takia, että mahamakkarat häiritsee todella paljon.
Olen tarkkaillut syömisiäni nyt neljä viikkoa enkä ole laihtunut yhtään. Ongelmana on viikonloput, jolloin otan iisimmin ja ne taitavat tuhota koko viikon työn. En siis syö mitään älyttömyyksiä, mutta pullo viiniä menee ja noin 200 g karkkia. Uskottelen itselleni, että välillä pitää ottaa rennommin ja koska olen sen ansainnut, mutta näin kuukauden jälkeen pitää myöntää totuus, että itsepetosta tämä on. Mitä te muut syötte, kun otatte vapaata ruokavaliosta? Pidättekö vapaapäiviä vai otatteko vaikka yhden keksin?
N44No eilen pidin hieman vapaamman päivän. Join viiniä, vaikka alkoholia olen pyrkinyt välttämään, koska siitä tulee helposti ihan älyttömästi kaloreita ja painoa lisää. Ja mulla taitaa vaikuttaa aineenvaihduntaan, nimenomaan alkoholin olen yhdistänyt siihen, että painoni nousi. Herkut olen vähentänyt minimiin, en pidä sellaisia herkuttelupäiviä, mutta esim. työpäivän aikana saatan syödä leivoksen ja kompensoin sen sitten päivän muussa syömisessä. En syö leivoksia todellakaan usein, koska lepokulutukseni on niin pientä, että kaloritarve täyttyy helposti ja ihan perus syömisillä. Syön ennemmin oikeaa ruokaa, kuin annan itselleni luvan herkutella. Tällä tyylillä sain painoa putoamaan 60 sinne 58-57.5:n. Toisinaan syön pienen askin salmiakkia.
Ap
Tiedätkö onko mitään varmaa tietoa kuinka alkoholi vaikuttaa aineenvaihduntaan? Sitähän sanotaan, että alkoholi ehkäisee rasvan palamista eikä laihduttaessa saa sen takia juoda alkoholia ollenkaan. Olisi mielenkiintoista tietää miten iso vaikutus on ja kuinka kauan kestää.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, että on tällainenkin ketju. Osuu täysin omaan kamppailuuni. Olen 164 cm pitkä ja painan nyt 62 kiloa. Tavoitteena on 57 kg.
Vajaa pari vuotta sitten jouduin lopettamaan liikunnan terveysongelmista johtuen. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa, joista olen nyt onnistunut tiputtamaan puolet. Toinen viisi kiloa pitäisi siis vielä nipistää. Tässä pituudessa tuo viisi kiloa aiheuttaa jo läskirenkaan ja "sivulimpu" reisiin. Lisäksi olo tuntuu raskaalta ja tukkoiselta. Noiden viiden kilon kanssa olen tässä sahannut koko talven. Teen fyysisesti kevyttä työtä, mutta kävelen päivittäin paljon (8-16 km). Silti pitäisi olla järkyttävillä miinuskaloreilla, jotta paino putoaa.
Toivon, että pääsisin varovasti kokeilemaan juoksemista, kunhan pururata on sulanut. Nyt vain täytyy yrittää pelata ruokavaliolla. Helpottaa, kun tiedän meitä olevan paljon saman kamppailun äärellä, kiitos tämän ketjun :)
Tiedän tunteen, samanlaisia epätoivoisia ajatuksia on tullut mieleen siitä, että millaisilla miinuskaloreilla sitä muka pitäisi vetää, että saisin painoa tippumaan. Pitäisi vain luottaa siihen, että kyllä se siitä, kun jaksaa sinnikkäästi vetää miinuksilla eikä luovuta matkan varrella. Mulla paino nousi pikkuhiljaa stressaavan elämäntilanteen, vähentyneen liikunnan, liian alkoholin juonnin ja herkuttelun takia. Saatan myös toisinaan vetää aikamoisia metsurin annoksia ruokaa, opettelen tässä samalla pienempiä annoskokoja. Aikoinaan tottui siihen, että kun liikkui paljon, sai syödä miten huvitti. Eipä onnistu enää yli 30-vuotiaana :(.
Ap
En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta kannattaa tutustua käsitteeseen biologinen normaalipaino/hyvinvointipaino (set point). Kyseessä on siis ihan todellinen ilmiö, painoalue, jolla keho pyrkii luonnostaan pitämään painon, niin että ei laihdu _eikä liho_. Omaa biologista normaalipainoaan ei voi itse päättää, ja painon pudottaminen sen alapuolelle on vaikeaa. Ei toki mahdotonta, muutenhan anorektisen näköisiä ihmisiä ei olisi olemassa. Mutta töitä se vaatii, toisin kuin oikean todellisen ylipainon pudottaminen, ja kroppa "lihoo" herkästi takaisin, jos kontrollista hellittää.
Onhan se epäreilua, kun jollain biologinen tasapaino on painoindeksissä 19,5 ja jollain toisella vaikka 23. Mutta nämä ketjun kuvaukset siitä, kuinka pitää olla isoilla miinuskaloreilla päivästä toiseen liikunnasta huolimatta, herättivät minussa ajatuksen siitä että voisiko olla tilanne se, että keho on jo hyvinvointipainossaan ja yrittää kaikin tavoin pistää vastaan kaikelle ylimääräiselle painonpudotukselle. Olisiko silloin parasta hylätä tiukat painotavoitteet, ja keskittyä vain syömään ja urheilemaan hyvinvointia ylläpitävästi.
Syömishäiriöiset monesti näiden asioiden kanssa kamppailevat, ja siinä maailmassa itse päätetyn, ihannepainoa alempana sijaitsevan painon tavoittelu/ylläpitäminen tuottaa paljon tuskaa.
Toki jos painon pudottaminen on tärkeää ja siitä saa tyytyväisyyttä, niin siinä tapauksessa painon kontrollointi voi varmaan olla ihan myönteinen asia, jos ei lipsu syömishäiriöön saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, että on tällainenkin ketju. Osuu täysin omaan kamppailuuni. Olen 164 cm pitkä ja painan nyt 62 kiloa. Tavoitteena on 57 kg.
Vajaa pari vuotta sitten jouduin lopettamaan liikunnan terveysongelmista johtuen. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa, joista olen nyt onnistunut tiputtamaan puolet. Toinen viisi kiloa pitäisi siis vielä nipistää. Tässä pituudessa tuo viisi kiloa aiheuttaa jo läskirenkaan ja "sivulimpu" reisiin. Lisäksi olo tuntuu raskaalta ja tukkoiselta. Noiden viiden kilon kanssa olen tässä sahannut koko talven. Teen fyysisesti kevyttä työtä, mutta kävelen päivittäin paljon (8-16 km). Silti pitäisi olla järkyttävillä miinuskaloreilla, jotta paino putoaa.
Toivon, että pääsisin varovasti kokeilemaan juoksemista, kunhan pururata on sulanut. Nyt vain täytyy yrittää pelata ruokavaliolla. Helpottaa, kun tiedän meitä olevan paljon saman kamppailun äärellä, kiitos tämän ketjun :)
Tiedän tunteen, samanlaisia epätoivoisia ajatuksia on tullut mieleen siitä, että millaisilla miinuskaloreilla sitä muka pitäisi vetää, että saisin painoa tippumaan. Pitäisi vain luottaa siihen, että kyllä se siitä, kun jaksaa sinnikkäästi vetää miinuksilla eikä luovuta matkan varrella. Mulla paino nousi pikkuhiljaa stressaavan elämäntilanteen, vähentyneen liikunnan, liian alkoholin juonnin ja herkuttelun takia. Saatan myös toisinaan vetää aikamoisia metsurin annoksia ruokaa, opettelen tässä samalla pienempiä annoskokoja. Aikoinaan tottui siihen, että kun liikkui paljon, sai syödä miten huvitti. Eipä onnistu enää yli 30-vuotiaana :(.
ApEn haluaisi olla ilonpilaaja, mutta kannattaa tutustua käsitteeseen biologinen normaalipaino/hyvinvointipaino (set point). Kyseessä on siis ihan todellinen ilmiö, painoalue, jolla keho pyrkii luonnostaan pitämään painon, niin että ei laihdu _eikä liho_. Omaa biologista normaalipainoaan ei voi itse päättää, ja painon pudottaminen sen alapuolelle on vaikeaa. Ei toki mahdotonta, muutenhan anorektisen näköisiä ihmisiä ei olisi olemassa. Mutta töitä se vaatii, toisin kuin oikean todellisen ylipainon pudottaminen, ja kroppa "lihoo" herkästi takaisin, jos kontrollista hellittää.
Onhan se epäreilua, kun jollain biologinen tasapaino on painoindeksissä 19,5 ja jollain toisella vaikka 23. Mutta nämä ketjun kuvaukset siitä, kuinka pitää olla isoilla miinuskaloreilla päivästä toiseen liikunnasta huolimatta, herättivät minussa ajatuksen siitä että voisiko olla tilanne se, että keho on jo hyvinvointipainossaan ja yrittää kaikin tavoin pistää vastaan kaikelle ylimääräiselle painonpudotukselle. Olisiko silloin parasta hylätä tiukat painotavoitteet, ja keskittyä vain syömään ja urheilemaan hyvinvointia ylläpitävästi.
Syömishäiriöiset monesti näiden asioiden kanssa kamppailevat, ja siinä maailmassa itse päätetyn, ihannepainoa alempana sijaitsevan painon tavoittelu/ylläpitäminen tuottaa paljon tuskaa.
Toki jos painon pudottaminen on tärkeää ja siitä saa tyytyväisyyttä, niin siinä tapauksessa painon kontrollointi voi varmaan olla ihan myönteinen asia, jos ei lipsu syömishäiriöön saakka.
Kehon luonnollinen paino aatteena on minulle jollain tavalla tuttu. Olen kuullut siitä. Olin pitkään samanpainoinen, noin 53 kiloinen ja se tuntui itselleni oikein sopivalta painolta. Ei oma painon nousuni mitään ihmettä vaatinut, vaan ihan vaan perinteistä ylensyöntiä, liiallista herkuttelua ja liiallista alkoholin käyttöä. 60 kiloa 158 centtimetrin ruumissa on jo liikaa, eikä sitä voi selittää millään luonnollisella painolla. En siis voinut hyvin, enkä tämä tunnu siltä, että tämä on painoni ja tässä on hyvä. Jos en tekisi mitään, paino vain jatkaisi nousuaan ja en rehellisesti usko, että voisin olla terve ja hyvinvoiva ylipainoisena. Minulla on voimakasta geneettistä alttiutta mm. 2 tyypin diabetekseen ja sen puhkeamiseen vaikuttaa mm. vyötärön ympärys ja yleiset elämäntavat. Sairastan lisäksi toista autoimmuunisairautta, jonka tiedän pahenevan sit mukaa, mitä enemmän painoa tulee lisää.
Faktaa vain on se, että ihmisillä on erilaisia lepokulutuksia ja oma lepokulutuksensa pitää tietää ja tiedostaa sekä hyväksyä. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vaikeampi liikakiloja on saada pois, koska kroppa ja aineenvaihdunta ei toimi enää samalla tavalla mitä 18-vuotiaana. Sekin on vain hyväksyttävä, että normaalipainoa nykyisessä maailmassa on yhä hankalampi pitää, kun elämä on yhä kiireisempää, ateriat yhä kaloripitoisempia ja raaka-aineet köyhempiä ravintoaineiltaan. Ylensyöntiin ja herkutteluun tavallaan kannustetaan joka puolelta, koska kuluttavaa elämää kompensoidaan herkuttelulla. Näen ennemmin vaivaa kokonaisvaltaisen hyvinvointini ja ennen kaikkea terveyteni eteen, kuin antaisin painon vain nousta nousemistaan, jolloin toivottaisin tervetulleeksi kaikki lisäsairaudet ja haitat, mitä ylipainosta minulle tulee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin pudottaa 2-3 kg. Aloitin herkkulakon ja toivon, että se auttaisi. Voi olla, että nyt saan samat kalorit siitä, että syön enemmän rasvaista ruokaa sokeripitoisen sijaan.
Sori, mutta mitä väliä sillä on, onko vaakalukema VAIN 2-3kg isompi? Monilla normaalipainoisilla on neuroosi omasta painostaa, ja laihduttaa vaikka ei yhtään tarvis. Ikuinen laihdutuskierre. 2-3kg sinne tänne ei tunnu missään. Tiedän mistä puhun, olen ollut sellainen, että vähänkun tulee kiloja ni on ollut "maailmanloppu",, vaikkei kiloja näy missää. Turhaa sitä itseää näännyttää.
Nyt tilanne on eri, pitäisi pudottaa 14kg että pääsee edes normaaliin painoon, oliskin vain 2kg ylimääräistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn mukaan ja tarvitsen vertaistukea!. 170 cm ja olen normaalipainon ylärajalla. 5-10 kg haluan saada pois ihan senkin takia, että mahamakkarat häiritsee todella paljon.
Olen tarkkaillut syömisiäni nyt neljä viikkoa enkä ole laihtunut yhtään. Ongelmana on viikonloput, jolloin otan iisimmin ja ne taitavat tuhota koko viikon työn. En siis syö mitään älyttömyyksiä, mutta pullo viiniä menee ja noin 200 g karkkia. Uskottelen itselleni, että välillä pitää ottaa rennommin ja koska olen sen ansainnut, mutta näin kuukauden jälkeen pitää myöntää totuus, että itsepetosta tämä on. Mitä te muut syötte, kun otatte vapaata ruokavaliosta? Pidättekö vapaapäiviä vai otatteko vaikka yhden keksin?
N44No eilen pidin hieman vapaamman päivän. Join viiniä, vaikka alkoholia olen pyrkinyt välttämään, koska siitä tulee helposti ihan älyttömästi kaloreita ja painoa lisää. Ja mulla taitaa vaikuttaa aineenvaihduntaan, nimenomaan alkoholin olen yhdistänyt siihen, että painoni nousi. Herkut olen vähentänyt minimiin, en pidä sellaisia herkuttelupäiviä, mutta esim. työpäivän aikana saatan syödä leivoksen ja kompensoin sen sitten päivän muussa syömisessä. En syö leivoksia todellakaan usein, koska lepokulutukseni on niin pientä, että kaloritarve täyttyy helposti ja ihan perus syömisillä. Syön ennemmin oikeaa ruokaa, kuin annan itselleni luvan herkutella. Tällä tyylillä sain painoa putoamaan 60 sinne 58-57.5:n. Toisinaan syön pienen askin salmiakkia.
ApTiedätkö onko mitään varmaa tietoa kuinka alkoholi vaikuttaa aineenvaihduntaan? Sitähän sanotaan, että alkoholi ehkäisee rasvan palamista eikä laihduttaessa saa sen takia juoda alkoholia ollenkaan. Olisi mielenkiintoista tietää miten iso vaikutus on ja kuinka kauan kestää.
N44
En mitään tarkkaa faktaa tiedä, mutta sen tiedän, että vaikuttaa aineenvaihduntaan ja mm. insuliinituitantoon sekä kehon hormoonituotantoon. Ja juurikin rasva-aineenvaihduntaan. Minä huomasin selvän syy-seuraussuhteen alkoholin käytön lisääntymisellä ja painon nousulla. Alkoholihan vaikuttaa myös unen laatuun ja palautumiseen, uni ja työviikosta palautuminen taas vaikuttaa kehon kylläisyyteen, suoliston bakteerikantaan ja siihen, millaista ruokaa tekee mieli. Veikkaisin että hakemalla löytäisi ihan tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, itse olen lukenut artikkeleita aiheesta sieltä täältä ja mm. unihoitaja kertoi samoja asioita, kun kävin häntä tapaamassa.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin pudottaa 2-3 kg. Aloitin herkkulakon ja toivon, että se auttaisi. Voi olla, että nyt saan samat kalorit siitä, että syön enemmän rasvaista ruokaa sokeripitoisen sijaan.
Sori, mutta mitä väliä sillä on, onko vaakalukema VAIN 2-3kg isompi? Monilla normaalipainoisilla on neuroosi omasta painostaa, ja laihduttaa vaikka ei yhtään tarvis. Ikuinen laihdutuskierre. 2-3kg sinne tänne ei tunnu missään. Tiedän mistä puhun, olen ollut sellainen, että vähänkun tulee kiloja ni on ollut "maailmanloppu",, vaikkei kiloja näy missää. Turhaa sitä itseää näännyttää.
Nyt tilanne on eri, pitäisi pudottaa 14kg että pääsee edes normaaliin painoon, oliskin vain 2kg ylimääräistä!
Korjausliike on toisaalta helpompi tehdä silloin, jos paino on noussut vain muutamilla kiloilla. Kyllähän painon pikkuhiljainen ja määrätietoinen hivuttautuminen ylöspäin aina jostain kertoo. Minä kadun sitä, että en jaksanut nähdä vaivaa sen muutaman kertyneen kilon pudottamiseen. Ajattelin että kilo sinne tai tänne, ei paljoo haittaa. Mutta yllättäen se paino vain jatkaakin kipuamista ja kohta tajuaa, että tiputettavaa onkin kertynyt sen lähemmäs kymmenen kiloa ja lisää ropisee, ellei asialle tee mitään.
Ap
Tämä! En edes monilla uskalla mainita laihduttavani. Ihme asenne tuo, että vaan ylipainoinen saa laihduttaa.