Tsemppausketju normaalipainon sisällä laihduttajille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin pudottaa 2-3 kg. Aloitin herkkulakon ja toivon, että se auttaisi. Voi olla, että nyt saan samat kalorit siitä, että syön enemmän rasvaista ruokaa sokeripitoisen sijaan.

Sori, mutta mitä väliä sillä on, onko vaakalukema VAIN 2-3kg isompi? Monilla normaalipainoisilla on neuroosi omasta painostaa, ja laihduttaa vaikka ei yhtään tarvis. Ikuinen laihdutuskierre. 2-3kg sinne tänne ei tunnu missään. Tiedän mistä puhun, olen ollut sellainen, että vähänkun tulee kiloja ni on ollut "maailmanloppu",, vaikkei kiloja näy missää. Turhaa sitä itseää näännyttää.

Nyt tilanne on eri, pitäisi pudottaa 14kg että pääsee edes normaaliin painoon, oliskin vain 2kg ylimääräistä!

No mutta rakas, eikös tämä esimerkkisi juurikin kerro siitä että kannattaisi välittää jo niistä 2-3kg:n liikakilosta ja tehdä asialle jotain heti, eikä odottaa että kiloja kertyy kymmeniä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, että on tällainenkin ketju. Osuu täysin omaan kamppailuuni. Olen 164 cm pitkä ja painan nyt 62 kiloa. Tavoitteena on 57 kg.

Vajaa pari vuotta sitten jouduin lopettamaan liikunnan terveysongelmista johtuen. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa, joista olen nyt onnistunut tiputtamaan puolet. Toinen viisi kiloa pitäisi siis vielä nipistää. Tässä pituudessa tuo viisi kiloa aiheuttaa jo läskirenkaan ja "sivulimpu" reisiin. Lisäksi olo tuntuu raskaalta ja tukkoiselta. Noiden viiden kilon kanssa olen tässä sahannut koko talven. Teen fyysisesti kevyttä työtä, mutta kävelen päivittäin paljon (8-16 km). Silti pitäisi olla järkyttävillä miinuskaloreilla, jotta paino putoaa.

Toivon, että pääsisin varovasti kokeilemaan juoksemista, kunhan pururata on sulanut. Nyt vain täytyy yrittää pelata ruokavaliolla. Helpottaa, kun tiedän meitä olevan paljon saman kamppailun äärellä, kiitos tämän ketjun :)

Tiedän tunteen, samanlaisia epätoivoisia ajatuksia on tullut mieleen siitä, että millaisilla miinuskaloreilla sitä muka pitäisi vetää, että saisin painoa tippumaan. Pitäisi vain luottaa siihen, että kyllä se siitä, kun jaksaa sinnikkäästi vetää miinuksilla eikä luovuta matkan varrella. Mulla paino nousi pikkuhiljaa stressaavan elämäntilanteen, vähentyneen liikunnan, liian alkoholin juonnin ja herkuttelun takia. Saatan myös toisinaan vetää aikamoisia metsurin annoksia ruokaa, opettelen tässä samalla pienempiä annoskokoja. Aikoinaan tottui siihen, että kun liikkui paljon, sai syödä miten huvitti. Eipä onnistu enää yli 30-vuotiaana :(.

Ap

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta kannattaa tutustua käsitteeseen biologinen normaalipaino/hyvinvointipaino (set point). Kyseessä on siis ihan todellinen ilmiö, painoalue, jolla keho pyrkii luonnostaan pitämään painon, niin että ei laihdu _eikä liho_. Omaa biologista normaalipainoaan ei voi itse päättää, ja painon pudottaminen sen alapuolelle on vaikeaa. Ei toki mahdotonta, muutenhan anorektisen näköisiä ihmisiä ei olisi olemassa. Mutta töitä se vaatii, toisin kuin oikean todellisen ylipainon pudottaminen, ja kroppa "lihoo" herkästi takaisin, jos kontrollista hellittää.

Onhan se epäreilua, kun jollain biologinen tasapaino on painoindeksissä 19,5 ja jollain toisella vaikka 23. Mutta nämä ketjun kuvaukset siitä, kuinka pitää olla isoilla miinuskaloreilla päivästä toiseen liikunnasta huolimatta, herättivät minussa ajatuksen siitä että voisiko olla tilanne se, että keho on jo hyvinvointipainossaan ja yrittää kaikin tavoin pistää vastaan kaikelle ylimääräiselle painonpudotukselle. Olisiko silloin parasta hylätä tiukat painotavoitteet, ja keskittyä vain syömään ja urheilemaan hyvinvointia ylläpitävästi.

Syömishäiriöiset monesti näiden asioiden kanssa kamppailevat, ja siinä maailmassa itse päätetyn, ihannepainoa alempana sijaitsevan painon tavoittelu/ylläpitäminen tuottaa paljon tuskaa.

Toki jos painon pudottaminen on tärkeää ja siitä saa tyytyväisyyttä, niin siinä tapauksessa painon kontrollointi voi varmaan olla ihan myönteinen asia, jos ei lipsu syömishäiriöön saakka.

Olin yli kymmenen vuotta suunnilleen samassa painossa. Sairastelun aikana paino nousi. Voiko tuollainen muuttaa pysyvästi kehon "normaalipainoa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tavoitteena 55kg, tällä hetkellä painan 63kg eli 8kg pitäisi pudottaa. Olen 166cm pitkä.

Tuntuu välillä ihan mahdottomalta projektilta, välillä olen saanut painon siihen ~58kg mutta aina alkaa pikku hiljaa kipuamaan takaisin.

Salilla käyn ja ruokavaliosta olen koittanut karsia pois kaiken turhan. Kesään mennessä olisi kiva edes siihen 58-60kg päästä! :)

Kiva että löytyi joku toinenkin :). Minä aloitin painon pudottamisen 60 kilosta, paino putosi hetkellisesti 57 kiloon, mutta on taas jostain käsittämättömästä syystä noussut 58. Tavoite on 53. Olen myös poistanut ruokavaliosta lähes kaiken ylimääräisen, toisessa keskustelussa tosin sain raivoa osakseni kun kehtaan käyttää vielä sokeria aamukahvissa :D. Liikun säännöllisesti ja lähes joka päivä. Silti tässä tuntuu menevän ikuisuus. Haluaisin kesällä painaa tuon 53, jotta saisin puettua vanhoja vaatteita päälle. Nykyään kuljen säkeissä ja urheiluvaatteissa kun vanhat farkut ei mene enää päälle :(.

Ap

Sulle kyllä perusteltiin, miksi se sokeri ei ole hyväksi, eikä se johdu kaloreista. Mutta et tainnut kiukkusi keskellä sitä ymmärtää.

Ja onko aivan pakko alkaa haastamaan riitaa? Ap halusi aloittaa hyvähenkisen ketjun, ja sä tulet heti aukomaan päätäsi. Tätä ketjua ei tarvitse seurata, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Minulla on ikää 35v, painoa 65 kg, pituutta 173 cm ja haluaisin pudottaa 4-5 kg. Pitkään paino oli 61 kg:n hujakoilla, ja se tuntui todella miellyttävältä. Ylimääräiset kilot tulivat vähän yhtäkkiä pari vuotta sitten, pääasiassa joululomalla. Samaan aikaan hyötyliikunta väheni ja syön ihan liikaa. Ravinnonlaatukaan ei ehkä ole parhaasta päästä, jos nyt ei aivan huonoimmastakaan. Raudansaanti on ollut heikkoa, ja nyt olen taas rautakuurilla, kun ferritiini oli alle 20 tammikuussa. Lääkäri määräsi myös D-vitamiinia. Toivon, että lisistä on apua painon korjaantumisessa, mutta tiedän kyllä, että myös ruuan ja liikunnan kanssa täytyy tehdä jotain. Aloitin juuri joogan, mutta käyn vain kerran viikossa, eikä se mitään hikiliikuntaa ole muutenkiaan. Kai se on silti askel oikeaan suuntaan! :) Ei yhtään kiinnostaisi alkaa laskea ja miettiä jokaikistä suupalaa ja nipottaa. Olen uteliaana ihmisenä kokeillut monet ruokavalioit ja treenit, ja ne aina kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, kun jäätävä alkuinto lopahtaa 1-2 kuukauden kuluessa. Mietin, että onnistuisiko parhaiten hidas hivuttautuminen pieni korjausliike kerrallaan? Laskin perusaineenvaihdunnan nykyiselle ja tavoitepainolleni, ja yritän nyt viikon tai pari seurailla syömisiäni ihan vain, jotta ymmärtäisin, kuinka paljon ruokaa on sopiva määrä ja mistä tulee hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, että on tällainenkin ketju. Osuu täysin omaan kamppailuuni. Olen 164 cm pitkä ja painan nyt 62 kiloa. Tavoitteena on 57 kg.

Vajaa pari vuotta sitten jouduin lopettamaan liikunnan terveysongelmista johtuen. Lihoin nopeasti kymmenen kiloa, joista olen nyt onnistunut tiputtamaan puolet. Toinen viisi kiloa pitäisi siis vielä nipistää. Tässä pituudessa tuo viisi kiloa aiheuttaa jo läskirenkaan ja "sivulimpu" reisiin. Lisäksi olo tuntuu raskaalta ja tukkoiselta. Noiden viiden kilon kanssa olen tässä sahannut koko talven. Teen fyysisesti kevyttä työtä, mutta kävelen päivittäin paljon (8-16 km). Silti pitäisi olla järkyttävillä miinuskaloreilla, jotta paino putoaa.

Toivon, että pääsisin varovasti kokeilemaan juoksemista, kunhan pururata on sulanut. Nyt vain täytyy yrittää pelata ruokavaliolla. Helpottaa, kun tiedän meitä olevan paljon saman kamppailun äärellä, kiitos tämän ketjun :)

Tiedän tunteen, samanlaisia epätoivoisia ajatuksia on tullut mieleen siitä, että millaisilla miinuskaloreilla sitä muka pitäisi vetää, että saisin painoa tippumaan. Pitäisi vain luottaa siihen, että kyllä se siitä, kun jaksaa sinnikkäästi vetää miinuksilla eikä luovuta matkan varrella. Mulla paino nousi pikkuhiljaa stressaavan elämäntilanteen, vähentyneen liikunnan, liian alkoholin juonnin ja herkuttelun takia. Saatan myös toisinaan vetää aikamoisia metsurin annoksia ruokaa, opettelen tässä samalla pienempiä annoskokoja. Aikoinaan tottui siihen, että kun liikkui paljon, sai syödä miten huvitti. Eipä onnistu enää yli 30-vuotiaana :(.

Ap

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta kannattaa tutustua käsitteeseen biologinen normaalipaino/hyvinvointipaino (set point). Kyseessä on siis ihan todellinen ilmiö, painoalue, jolla keho pyrkii luonnostaan pitämään painon, niin että ei laihdu _eikä liho_. Omaa biologista normaalipainoaan ei voi itse päättää, ja painon pudottaminen sen alapuolelle on vaikeaa. Ei toki mahdotonta, muutenhan anorektisen näköisiä ihmisiä ei olisi olemassa. Mutta töitä se vaatii, toisin kuin oikean todellisen ylipainon pudottaminen, ja kroppa "lihoo" herkästi takaisin, jos kontrollista hellittää.

Onhan se epäreilua, kun jollain biologinen tasapaino on painoindeksissä 19,5 ja jollain toisella vaikka 23. Mutta nämä ketjun kuvaukset siitä, kuinka pitää olla isoilla miinuskaloreilla päivästä toiseen liikunnasta huolimatta, herättivät minussa ajatuksen siitä että voisiko olla tilanne se, että keho on jo hyvinvointipainossaan ja yrittää kaikin tavoin pistää vastaan kaikelle ylimääräiselle painonpudotukselle. Olisiko silloin parasta hylätä tiukat painotavoitteet, ja keskittyä vain syömään ja urheilemaan hyvinvointia ylläpitävästi.

Syömishäiriöiset monesti näiden asioiden kanssa kamppailevat, ja siinä maailmassa itse päätetyn, ihannepainoa alempana sijaitsevan painon tavoittelu/ylläpitäminen tuottaa paljon tuskaa.

Toki jos painon pudottaminen on tärkeää ja siitä saa tyytyväisyyttä, niin siinä tapauksessa painon kontrollointi voi varmaan olla ihan myönteinen asia, jos ei lipsu syömishäiriöön saakka.

Olin yli kymmenen vuotta suunnilleen samassa painossa. Sairastelun aikana paino nousi. Voiko tuollainen muuttaa pysyvästi kehon "normaalipainoa"?

Mä en ainakaan omalta kohdaltani usko, että ylensyönnillä, juonnilla ja herkuttelulla saatu paino olisi muka se oma luonnollinen painoni. Vanhemmiten painon pudottaminen nyt vain on hitaampaa mitä nuorempana ja luonnollisesti aiheuttaa monenlaisia tunteita, joita on ihan normaalia tuntea. En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ikää 35v, painoa 65 kg, pituutta 173 cm ja haluaisin pudottaa 4-5 kg. Pitkään paino oli 61 kg:n hujakoilla, ja se tuntui todella miellyttävältä. Ylimääräiset kilot tulivat vähän yhtäkkiä pari vuotta sitten, pääasiassa joululomalla. Samaan aikaan hyötyliikunta väheni ja syön ihan liikaa. Ravinnonlaatukaan ei ehkä ole parhaasta päästä, jos nyt ei aivan huonoimmastakaan. Raudansaanti on ollut heikkoa, ja nyt olen taas rautakuurilla, kun ferritiini oli alle 20 tammikuussa. Lääkäri määräsi myös D-vitamiinia. Toivon, että lisistä on apua painon korjaantumisessa, mutta tiedän kyllä, että myös ruuan ja liikunnan kanssa täytyy tehdä jotain. Aloitin juuri joogan, mutta käyn vain kerran viikossa, eikä se mitään hikiliikuntaa ole muutenkiaan. Kai se on silti askel oikeaan suuntaan! :) Ei yhtään kiinnostaisi alkaa laskea ja miettiä jokaikistä suupalaa ja nipottaa. Olen uteliaana ihmisenä kokeillut monet ruokavalioit ja treenit, ja ne aina kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, kun jäätävä alkuinto lopahtaa 1-2 kuukauden kuluessa. Mietin, että onnistuisiko parhaiten hidas hivuttautuminen pieni korjausliike kerrallaan? Laskin perusaineenvaihdunnan nykyiselle ja tavoitepainolleni, ja yritän nyt viikon tai pari seurailla syömisiäni ihan vain, jotta ymmärtäisin, kuinka paljon ruokaa on sopiva määrä ja mistä tulee hyvä olo.

Olen pohdiskellut sanaa laihduttaminen ja onhan se tavallaan huono sana kuvaamaan tätä. Koska ainakaan oma tarkoitukseni ei ole vain pudottaa painoa ja palata entisiin tapoihin saaden menetetyt tuplana takaisin. Tarkoitus on muuttaa koko käsitystä ruoasta ja herkuttelusta ja muuttaa pysyvästi omia elämäntapoja.

Ap

Miten moni on muuten törmännyt vihjailuun syömishäiriöstä, kun yrittää pudottaa painoa normaalipainon sisällä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten moni on muuten törmännyt vihjailuun syömishäiriöstä, kun yrittää pudottaa painoa normaalipainon sisällä?

Ap

No toisinaan joo, mutta saattaa johtua siitä että joskus on sen tapaista ollutkin kun oli ylipainoa ja en tiennyt miten laihtua terveellisesti.

Mutta normaalipainoisena olen usein törmännyt siihen etten muiden mielestä saisi tarkkailla tai rajoittaa syömisiäni millään tavalla...mutta tuskin olisin normaalipainoinen jos en näin tekisi. Tai jos haluan syödä terveellisesti, niin pidetään turhana nipottamisena ja yhdistetään se heti laihduttamiseen ja aletaan vakuutella ettei minun painoiseni tarvitse laihtua. En myöskään saa haluta kiinteytyä, tai valittaa selluliitistä.

Aiotko temputella loppuikäsi?

Minusta olsi järkevämpää siirtyä parempaan elämään pysyvästi ja heti ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten moni on muuten törmännyt vihjailuun syömishäiriöstä, kun yrittää pudottaa painoa normaalipainon sisällä?

Ap

No toisinaan joo, mutta saattaa johtua siitä että joskus on sen tapaista ollutkin kun oli ylipainoa ja en tiennyt miten laihtua terveellisesti.

Mutta normaalipainoisena olen usein törmännyt siihen etten muiden mielestä saisi tarkkailla tai rajoittaa syömisiäni millään tavalla...mutta tuskin olisin normaalipainoinen jos en näin tekisi. Tai jos haluan syödä terveellisesti, niin pidetään turhana nipottamisena ja yhdistetään se heti laihduttamiseen ja aletaan vakuutella ettei minun painoiseni tarvitse laihtua. En myöskään saa haluta kiinteytyä, tai valittaa selluliitistä.

Normaalipainossa pysymisestä halutaan antaa sellaista mielikuvaa, että se ei vaadi yhtään mitään, sen pitää olla helppoa, ei saa nähdä vaivaa, vaikka ihminen vanhenee, kehonkoostumus ja aineenvaihdunta muuttuu iän myötä. Moni haluaa antaa sellaisen kuvan, että normaalipainon ja etenkin hoikan ulkomuodon eteen ei tarvitsisi nähdä yhtään vaivaa, ei tarvitsisi miettiä yhtään tai tehdä tietoisia valintoja. Tietysti on niitä, jotka eivät aidosti saa painoa runkoonsa vaikka mitä söisivät, mutta kyllähän tämä jatkuvasti nouseva ylipainoisten määrä jostakin kertoo. Ja nämä asenteetkin kertovat jotain, jos kertoo edes anonyymisti pudottavansa kiloja normaalipainon sisällä. Se selvästi ahdistaa ihmisiä. Miksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aiotko temputella loppuikäsi?

Minusta olsi järkevämpää siirtyä parempaan elämään pysyvästi ja heti ;-)

Jos lukaiset koko ketjun tai vaikka edes pari viimeistä sivua, niin saat vastauksen kysymykseen ;).

Ap

Mitä tarkoittaa "normaalipainon sisällä"?

Kiitos AP:lle mahtavasta aloituksesta, tämä aihe lähentelee tabua ja meitä normaalipainon rajoissa olevia laihduttajia tai painon tarkkailijoita syytetään törkeästi anorektikoiksi tai syömishäiriöisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten moni on muuten törmännyt vihjailuun syömishäiriöstä, kun yrittää pudottaa painoa normaalipainon sisällä?

Ap

Minä! Monesti myös varotellaan ettei laihduta liian laihaksi, tai että omaa laihuuttaan ei huomaa.

Psykologini suorastaan pöyristyi kun mainitsin pudottavani painoa.

Ja painoa tosiaan 63kg/166cm, että kyllä siitä pudotettavaa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos AP:lle mahtavasta aloituksesta, tämä aihe lähentelee tabua ja meitä normaalipainon rajoissa olevia laihduttajia tai painon tarkkailijoita syytetään törkeästi anorektikoiksi tai syömishäiriöisiksi.

Jep, edellisessä ketjussa ihmiset pillastuivat ihan täysin ja vääristelivät kaikkea kirjoittamaani, yrittivät väen vängällä vääntää syömishäiriöiseksi ja uskotella, että syön vain kukkakaalia päivässä :D. Keskustelu meni ihan absurdiksi ja se sai todella miettimään, että mikä ihme tässä aiheessa on sellaista, mikä herättää niin suurta raivoa? Yllättävän vähän tässä ketjussa on ollut syömishäiriöstä vihjailevia kommentteja, mutta jostain syystä odotan, että niitä tulee takuulla lisää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "normaalipainon sisällä"?

Painoindeksin mukaista normaalipainon skaalaa. Esimerkiksi omalla kohdallani painon pudottamista normaalipainon ylärajoilta keskelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten moni on muuten törmännyt vihjailuun syömishäiriöstä, kun yrittää pudottaa painoa normaalipainon sisällä?

Ap

No toisinaan joo, mutta saattaa johtua siitä että joskus on sen tapaista ollutkin kun oli ylipainoa ja en tiennyt miten laihtua terveellisesti.

Mutta normaalipainoisena olen usein törmännyt siihen etten muiden mielestä saisi tarkkailla tai rajoittaa syömisiäni millään tavalla...mutta tuskin olisin normaalipainoinen jos en näin tekisi. Tai jos haluan syödä terveellisesti, niin pidetään turhana nipottamisena ja yhdistetään se heti laihduttamiseen ja aletaan vakuutella ettei minun painoiseni tarvitse laihtua. En myöskään saa haluta kiinteytyä, tai valittaa selluliitistä.

Tämä juuri! Jos normaalipainoinsena/hoikkana syöt terveellisesti se on muiden mielestä järjetöntä koska "eihän sun tarvi". Tuosta ajatusmallista ilmeisesti ammentavat ne ikuiset jojoilijat jotka laihduttavat ruokavaliolla ja palaavat sitten heidän normaaliin, eli epäterveellisiin tapoihin.

Vielä suurempi facepalm aiheutuu näistä tyypeistä jotka ykskantaan toteavat hoikan herkutellessa "helppohan sun, kun voit syödä mitä vaan". Ei, en voi, mutta en halua myöskään elää herkuttomasti. Syön pääsääntöisesti terveellisesti, liikun paljon ja kyllä, syön muutaman kerran vuodessa pitsan.

EI haluta millään hyväksyä tai nähdä että moni laiha tai normaalipainoinen joutuu tekemään töitä sen tilan eteen (aivan kuten kuka tahansa) ja kieltäytymään tietyistä ruuista pysyäkseen tietyn painoisena. Halutaan ajatella että se laihuus tulee jotenkin helposti ja itsestä riippumattomista valinnoista, eli toiset vain ovat sitä ja jotkut toiset taas eivät.

Vierailija kirjoitti:

EI haluta millään hyväksyä tai nähdä että moni laiha tai normaalipainoinen joutuu tekemään töitä sen tilan eteen (aivan kuten kuka tahansa) ja kieltäytymään tietyistä ruuista pysyäkseen tietyn painoisena. Halutaan ajatella että se laihuus tulee jotenkin helposti ja itsestä riippumattomista valinnoista, eli toiset vain ovat sitä ja jotkut toiset taas eivät.

Joku tällainen ajattelu siinä tuntuu olevan taustalla. Ei kaikilla, mutta monilla. Hoikka tai normaalipainoinen ei saa pitää huolta siitä, että pysyy hoikkana tai normaalipainoisena eikä ainakaan näkyvästi esimerkiksi kieltäytyä herkuista. Koska muuten on syömishäiriöinen. Kyllä se mullekin pienenä shokkina tuli, että en voi vetää pizzaa, suklaata ja alkoholia samaan tapaan mitä varhaisaikuisena. Että yli kolmekymppisenä joutuu ihan oikeasti jo panostamaan, jos haluaa pysyä normaalipainoisena ja sellaisena, että tuntee olevansa omassa kropassaan ja kroppa tuntuu terveeltä. Mulle ei taida pitkässä juoksussa sopia mikään kerran viikossa herkuttelukaan, vaan herkuttelukertoja pitää ihan oikeasti loppuelämäksi vähentää. Pituisellani persjalakiasella suomalaisella tapilla lepokulutus on ihan älyttömän pieni eikä siihen määrään edes tarvitse syödä muuta kuin perusruokaa, niin kalorit tulevat helposti täyteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee viimeinkin tällainen ketju! Mulla on pituutta 160cm ja painoin kesällä 60kg, enemmän kuin olen ikinä eläessäni painanut! Nyt paino junnaa tuossa 57.5kg ja ärsyttää tämä talven tuoma velttous. Olen sitkeästi käynyt joka päivä kävelyllä ja sillä on ollut suuri vaikutus omaan energiatasoon. Muuta kuntoilua olen yrittänyt aika laiskasti, olen päässyt todella heikkoon kuntoon ja raajat tuntuvat ihan nuudelilta pienemmästäkin ponnistuksesta. Pohdiskelen parhaillani mitenköhän tätä heikkoa kroppaa treenaisi mielekkäästi kun saliin ei ole varaa. Tahtoisin painaa 55kg kesään mennessä, saas nähdä onnistuuko.

Aika samalta kuulostaa mitä minulla. Paino jumahti ja junnaa about samoissa lukemissa ja yrittää jatkuvasti nousta 58. Todella turhauttavaa. Mulla ei edes liikunta auta, vaikka liikun aktiivisesti. Tosin en liiku pelkästään laihtuakseni, vaan siksi, että pidän liikkumisesta ja minulla on tietty tavoite mielessä. Haluaisin kesällä painaa sen 53, mitä ennen painoin pitkään. Lihoin 1-1,5 vuodessa 60 kiloon.

Ap

53kg on minunkin unelmapainoni, tähtään kuitenkin maltillisesti ensin tuohon 55kg ja katson sitten pääsenkö alemmas. On jotakin 4v siitä kun viimeksi painoin tuon verran ja ehkä siksi unelmapainoni vaikuttaa jotenkin etäiseltä haaveelta. Hieman lannistaa kun sukulaiset ovat naljailleet minulle teinistä saakka että kohta sinäkin lihot etkä mahda sille mitään. Maaginen 25v meni rikki ja pari kiloa pääsi hissukseen tulemaankin, mutta lähinnä vähentyneen liikunnan ja lisääntyneen herkuttelun takia. Itselläni keventämisen kaava on siis aika yksinkertainen kun tiedän mikä on ongelma, mutta motivaatio sakkaa. Tuntuu ettei ystävissänikään ole ketään jolle puhua elämäntaparempasta kun normaalipainoisen painonpudotus on etenkin vähän isommille kuin punainen vaate.