Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Musta sä kuulostat tosi negatiiviselta. Aidosti positiivinen ihminen kestää kyllä muiden murheet ilman, että menettää omaa fiilistään ja hyviä asioita siinä. Sun kannattaa opetella ottamaan vastuuta omista tunteistasi. Jos haluat olla hyvällä mielellä, niin ole hyvällä mielellä. Älä vaadi, että muiden pitää olla hyvällä mielellä jotta sinäkin voisit olla.

Myönnettäköön, että tämä keskustelu koettelee myönteisyyttäni :D Hmm.. mun pointtihan nimenomaan oli se, että kun pääsääntöisesti olen erittäin hyvällä ja onnellisella mielellä, niin haluaisin myös jakaa sen muiden kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, paitsi ammattivalittajien kanssa, jotka ohittavat kaikki ilonaiheet päästäkseen taas läyhäämään. 

Ja joo, aidosti positiivinen ihminen kestää muiden murheet. Tässä ei olekkaan siitä kyse, ettenkö kestäisi, kuuntelisi ja tukisi. Tässä on kyse siitä, etten kestä loppumatonta negatiivisuutta! Negatiisivuus ja murheet ovat kaksi täysin eri asiaa. Puhun nyt niistä ihmisistä, joilla on elämässään niin paljon hyvää, ja he eivät keskity muutakuin negatiivisiin juttuihin.

Ap

Mutta sinä et voi määritellä muiden ihmisten hyvää heidän puolestaan. Sinusta se voi näyttää siltä, että heillä on paljon hyvää, mutta ehkä he eivät avaudu sinulle kaikesta? Esimerkkinä: ihmisellä voi olla vakituinen, hyväpalkkainen työpaikka ja vakaa parisuhde. Hyviä juttuja. Mutta muut ihmiset eivät tiedä, että henkilö kokee työpaikallaan henkistä - jopa fyysistä - väkivaltaa ja parisuhteessa on vaikka uskottomuuskriisi menossa. Tai vaikka kriisi siitä, että kumppani ei halua enää seksiä ja hellyyttä ei ole, yhteiselämä ei toimi. Sen lisäksi henkilöllä voi olla terveydellisiä ongelmia, vaikka paha uniongelma (josta kärsii joka kymmenes).

Minusta ap vaikuttaa siltä, että jos ystävilläsi on oikeita murheita, niin sinulle tuskin niistä kerrotaan. Turhautuminen, viha, ahdistuneisuus ja väsymys purkautuu tuolloin niin, että valitetaan pienistä asioista, kun isoistakaan ei kehdata valittaa.

Jotenkin oon kuvitellut, että myönteisyys ja positiivisuus olisi hyveitä, ihanteita, "normeja". Em tukee se, että myönteisyys lisää onnea, ratkaisee ongelmia; lisää ylipäätään hyvinvointia, ja negatiivisuus taas päinvastaisia. Tältä pohjalta, miten on mahdollista, että itsen tai läheisten negatiivisa toimintamalleja pidetään "yhtä hyvinä" tapoina, "persoonallisuuden piirteinä" ym. Eikö tällaisia itseensä/elämäänsä vahingollisesti suhtautuvia tulisi rohkaista toiseen suuntaan?

Ymmärrän pointtisi salatuista ongelmista jne. Itse puhun lähinnä turhasta negatiivisuudesta, läyhäämisestä, joka jatkuu vuodesta toiseen. Käsi sydämmelläkö väität, ettet tunnista tätä negatiivisuuden ongelmaa, mistä olen tässä yrittänyt puhua?

Aivan käsittämätöntä kertakaikkiaan tämä negatiivisuuden ymmärtäminen.

Ap

Hetken aikaa mietittyäni ei tule mieleen kuin yksi ainut ihminen, joka ei tee mitään muuta kuin valita kaikesta. Ja tarttuu aina pelkästään ongelmiin. Hänen kohdallaan kyse taitaa olla erittäin voimakkaasta temperamenttipiirteestä: hän on oikein perus pessimisti ja nihilisti, mutta ymmärrän toisaalta, ettei hänkään itselleen oikein mitään voi. Kaikki muut ihmiset ovat perus normaaleja, elämään kuuluu sekä hyvää että huonoa. Puheenaiheet vaihtelevat hyvän ja huonon välillä. Nauretaan ja itketään.

Pistää mietityttämään, miksi juuri sinun ympärilläsi ovat kaikki ne pahimmat valittajat? Kun luin ketjua tarkemmin, niin kannattaa ap oikeasti pohtia tuota omaa rooliasi ja vastuutasi tilanteessa. Ahdistutko tarpeettomasti muiden ongelmista, koska olet lapsuudessa joutunut kantamaan liikaa vastuuta? Koetko alitajuisesti, että sinun muka pitäisi ratkaista muiden ongelmia, koska olet niin tottunut tekemään, väsyt tähän, etkä sitten jaksakaan kuulla negatiivisia asioita, koska tietämättäsi otat niistä vastuuta ja ahdistut?

Sen sijaan että syyttelet ystäviäsi, käännä katseesi itseesi päin. Miksi ajattelet ja tunnet niinkuin ajattelet ja tunnet? Onko ympäriläsi olevissa ihmisissä jotain sinulle tuttua menneisyydestä? Miksi olet valinnut juuri nämä ihmiset elämääsi?

En oikein suostu uskomaan, että vain minun ympärilläni olisi ne pahimmat valittajat. Mutta itse herkempänä ja taustallani ehkä kärsin negatiivisuudesta ja ongelmista matalammalla kynnyksellä kuin keskivertoihmiset. Näistä syistä olen ehkä myös kehittynyt tehokkaaksi ongelmanratkaisijaksi, joten siitäkin syystä pelkästään turhaudun kuuntelemalla loputonta vatvomista. Lisäksi itselläni on ehkä korostunut tarve iloon ja hauskuuteen, koska elämä on monin osin kuitenkin kuormittavaa, ja toisaalta myös nautin asioista keskivertoa syvemmin.

Ap

Onko sulla ap narsistisia piirteitä, vai miksi et pysty samaistumaan muiden ihmisten tunteisiin tai tilanteisiin? Ei ketään voi jonkun toisen negatiivisuus häiritä NOIN paljon. Sitä paitsi jos kerran tiedostat, että häiritsee, niin miksi vielä olet niiden ihmisten seurassa, ja miksi joudut valittamaan täällä? Eikö olisi pitänyt jo kävellä näistä tilanteista pois ajat sitten? Koet itse negatiivisia tunteita näitä ihmisia kohtaan, jotka sinun mielestäsi valittavat ja ovat negatiivisia. Ei tuo ole mitään positiivista, vaan käännät omat huonot fiilikset ulospäin itsestäsi, muita kohtaan,- tätä kutsutaan projisoinniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.

Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.

Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.

Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.

Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.

Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.

Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.

Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema.

Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.

Uskon.

Et kysynyt minulta mutta vastailen omalta osalta.

Lapsuuden kavereita. Kuten koko ydin kaveriporukka.

Sä ymmärrät mitä tarkoitin oikeilla ongelmilla. Noitakin on omassa kaveripiirissä ollut. Mutta ne hautautuu AINA näiden 2 kitisemiseen.. Yleensä jostain todella naurettavasta jutusta.. Kuten mies sano mulle että nyt joudut alkaa maksamaan elämisestäsi tjsp.

Sen 2-3kk mikä vuodesta mitä näiden elämässä menee hyvin niin ovat kyllä ihana seuraa. Alkanut vaan kaikilla mennä hermo tuohon jatkuvaan negatiivisuuteen ilman syytä.

Ap. Tsemiä. Mä olisin voinut kirjoittaa kutakuinkin kaiken sanomasi.

Tunnistan täysin ihmistyypin. Ja pyrin sulkemaan nämä elämästäni pois vaikkei se helppoa olekkaan.

.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap narsistisia piirteitä, vai miksi et pysty samaistumaan muiden ihmisten tunteisiin tai tilanteisiin? Ei ketään voi jonkun toisen negatiivisuus häiritä NOIN paljon. Sitä paitsi jos kerran tiedostat, että häiritsee, niin miksi vielä olet niiden ihmisten seurassa, ja miksi joudut valittamaan täällä? Eikö olisi pitänyt jo kävellä näistä tilanteista pois ajat sitten? Koet itse negatiivisia tunteita näitä ihmisia kohtaan, jotka sinun mielestäsi valittavat ja ovat negatiivisia. Ei tuo ole mitään positiivista, vaan käännät omat huonot fiilikset ulospäin itsestäsi, muita kohtaan,- tätä kutsutaan projisoinniksi. 

Hienoa että sinä olet se, joka voi kertoa minun puolestani, paljonko joku asia minua voi tai ei voi häiritä.  Millä perusteella en mielestäsi pysty samaistumaan muiden tilanteisiin? Silläkö, että kun Pirkolla oli paska työpaikka 4 vuotta sitten, jonka jälkeen vaihtanut vuosittain työpaikkaa, ja aina se paikka on paskaa, enkä jaksa enää kuunnella sitä jauhamista?`:D

Sinä et varmaan ole yhtään sellainen henkilö, joka vilauttelee narsisti-korttia mennen, tullen ja palatessa.. ;)

Ap

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.

Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema.

Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.

Uskon.

Et kysynyt minulta mutta vastailen omalta osalta.

Lapsuuden kavereita. Kuten koko ydin kaveriporukka.

Sä ymmärrät mitä tarkoitin oikeilla ongelmilla. Noitakin on omassa kaveripiirissä ollut. Mutta ne hautautuu AINA näiden 2 kitisemiseen.. Yleensä jostain todella naurettavasta jutusta.. Kuten mies sano mulle että nyt joudut alkaa maksamaan elämisestäsi tjsp.

Sen 2-3kk mikä vuodesta mitä näiden elämässä menee hyvin niin ovat kyllä ihana seuraa. Alkanut vaan kaikilla mennä hermo tuohon jatkuvaan negatiivisuuteen ilman syytä.

Kiitos vastaaja, että olet täällä järjen äänenä <3 Tiedän täysin, mistä puhut!

Ap

Kyllästynyt. kirjoitti:

Ap. Tsemiä. Mä olisin voinut kirjoittaa kutakuinkin kaiken sanomasi.

Tunnistan täysin ihmistyypin. Ja pyrin sulkemaan nämä elämästäni pois vaikkei se helppoa olekkaan.

.

Vihdoin, kiitos! <3 <3 :) Sitä kohti se varmaan on mentävä, vaikka samaan aikaan satuttaakin sulkea pois ystäviä pitkältä ajalta ja osin yhteisestä historiasta...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.

Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema.

Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.

Uskon.

Et kysynyt minulta mutta vastailen omalta osalta.

Lapsuuden kavereita. Kuten koko ydin kaveriporukka.

Sä ymmärrät mitä tarkoitin oikeilla ongelmilla. Noitakin on omassa kaveripiirissä ollut. Mutta ne hautautuu AINA näiden 2 kitisemiseen.. Yleensä jostain todella naurettavasta jutusta.. Kuten mies sano mulle että nyt joudut alkaa maksamaan elämisestäsi tjsp.

Sen 2-3kk mikä vuodesta mitä näiden elämässä menee hyvin niin ovat kyllä ihana seuraa. Alkanut vaan kaikilla mennä hermo tuohon jatkuvaan negatiivisuuteen ilman syytä.

Kiitos vastaaja, että olet täällä järjen äänenä <3 Tiedän täysin, mistä puhut!

Ap

Appappap....ap taas kommentoi omia kommenttejaan ja jatkaa keskustelupalstan häiriköintiä. Muut ovat hävinneet jo palstalta, ei yhtään järkevää keskustelua.

Tunnistan ap n ongelman. Mäkin olen hylännyt erään tosi katkeroituneen tyypin. Kaikilla ystäväpiirissäni on oikeita ongelmia, ei kuitenkaan katastrofaalisia kuten miehen tai lapsen vakava sairaus tms.

Tämä yksi oli kuitenkin " vaikeuksiensa vanki" ja koki että muilla helppoa ja pääsevät helpommalla ja kyttäili kaikkien elämää marttyyrimäisesti. Muutkin toki puhuvat ongelmista, mutta näkevät iloa ja valoakin ja heidän kanssaan voi iloita.

Mitään aina hymyilijää en halua kaverikseni, se ei ole aitoa ja rehellistä ja usein sellaiset ihmiset menevät lukkoon ja hymistelevät jotain tekopyhää jos heille puhuu vaikeuksista.

Lisäksi ihmisellä on maailmantuskaisempia vaiheita. Itse olin välillä vähän juuttunut ongelmiini ja vatvoin koko ajan esim.sitä että lähisukulaiseni lapsuudenperheestä ovat kaikki kuolleita. En sille voi mitään, joten opin katsomaan asioita jotka ovat hyvin. Ja niitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.

Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema.

Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.

Uskon.

Et kysynyt minulta mutta vastailen omalta osalta.

Lapsuuden kavereita. Kuten koko ydin kaveriporukka.

Sä ymmärrät mitä tarkoitin oikeilla ongelmilla. Noitakin on omassa kaveripiirissä ollut. Mutta ne hautautuu AINA näiden 2 kitisemiseen.. Yleensä jostain todella naurettavasta jutusta.. Kuten mies sano mulle että nyt joudut alkaa maksamaan elämisestäsi tjsp.

Sen 2-3kk mikä vuodesta mitä näiden elämässä menee hyvin niin ovat kyllä ihana seuraa. Alkanut vaan kaikilla mennä hermo tuohon jatkuvaan negatiivisuuteen ilman syytä.

Kiitos vastaaja, että olet täällä järjen äänenä <3 Tiedän täysin, mistä puhut!

Ap

Appappap....ap taas kommentoi omia kommenttejaan ja jatkaa keskustelupalstan häiriköintiä. Muut ovat hävinneet jo palstalta, ei yhtään järkevää keskustelua.

Joo koska tää aihe ei  valitettavastiherätä tunteita suuntaan eikä toiseen, oon trollaillu flunssas täällä koko päivän itseni kanssa <3 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ap n ongelman. Mäkin olen hylännyt erään tosi katkeroituneen tyypin. Kaikilla ystäväpiirissäni on oikeita ongelmia, ei kuitenkaan katastrofaalisia kuten miehen tai lapsen vakava sairaus tms.

Tämä yksi oli kuitenkin " vaikeuksiensa vanki" ja koki että muilla helppoa ja pääsevät helpommalla ja kyttäili kaikkien elämää marttyyrimäisesti. Muutkin toki puhuvat ongelmista, mutta näkevät iloa ja valoakin ja heidän kanssaan voi iloita.

Mitään aina hymyilijää en halua kaverikseni, se ei ole aitoa ja rehellistä ja usein sellaiset ihmiset menevät lukkoon ja hymistelevät jotain tekopyhää jos heille puhuu vaikeuksista.

Lisäksi ihmisellä on maailmantuskaisempia vaiheita. Itse olin välillä vähän juuttunut ongelmiini ja vatvoin koko ajan esim.sitä että lähisukulaiseni lapsuudenperheestä ovat kaikki kuolleita. En sille voi mitään, joten opin katsomaan asioita jotka ovat hyvin. Ja niitä on paljon.

Kuulostaa terveeltä, ja myöskin inhimilliseltä! :) Ei kukaan täydellinen ole, mutta tärkeintähän on oppia ja pyrkiä parempaan. Nyt kun sen tähän kirjoitin, tajuan etten ehkä enää siedä ihmisiä, joiden tavoitteena ei ole oppia eikä parantaa, ihmisiä jotka rypevät paskassa vaan koska voivat. ymmärrykseni tällaiseen toimintaan on varmaan loppu. Täytyypä pohtia asiaa lisää...

Ap

En oo hylännyt ystävää jos hänellä menee huonosti. Itselläkin on ollut ikäviä asioita mutta en halua niitä retostella muille. Jotain sanon mutta en vatvo kauaa, elämässä täytyy mennä etiäpäin. 

Vierailija kirjoitti:

En oo hylännyt ystävää jos hänellä menee huonosti. Itselläkin on ollut ikäviä asioita mutta en halua niitä retostella muille. Jotain sanon mutta en vatvo kauaa, elämässä täytyy mennä etiäpäin. 

Hyvä asenne! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.

Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla. 

Katsos, kun valittamisesta ei voi oikein kertoa ilman ,että mainitsee valittamisesta:D

Minusta tuo oli ihan normaalisti kerrottu, kuinka ap asian kokee. Mutta tätähän tämä suomalainen mentaliteetti on: Aina löytyy kritisoitavaa.

Kerron esimerkin näistä kahdesta.

Tuttavamme paljasti että avioero oli pahoinpitelyjen syytä. Miehensä oli hakannut hänet usein.. Näki että tämän kertominen oli tuskallinen kokemus. Kukaan meistä ei olisi osannut arvatakkaan.

Miten tähän reagoi normaali ihminen? Myötätuntoisesti ja kuunnellen.

Miten nämä kaksi?

Alkamalla kertoa miten henkinen väkivalta on paljon pahempaa. Jota he luonnollisesti kokevat omissa suhteissaan koko ajan.

Koko illanistujaisten teema kääntyi avieron juhlimisesta, näiden kahden tilanteen surkutteluun. Kumpikaan ei kylläkään osannut kertoa miten tuo henkinen väkivalta ilmenee heitä kohtaan.

Kyllästynyt. kirjoitti:

Kerron esimerkin näistä kahdesta.

Tuttavamme paljasti että avioero oli pahoinpitelyjen syytä. Miehensä oli hakannut hänet usein.. Näki että tämän kertominen oli tuskallinen kokemus. Kukaan meistä ei olisi osannut arvatakkaan.

Miten tähän reagoi normaali ihminen? Myötätuntoisesti ja kuunnellen.

Miten nämä kaksi?

Alkamalla kertoa miten henkinen väkivalta on paljon pahempaa. Jota he luonnollisesti kokevat omissa suhteissaan koko ajan.

Koko illanistujaisten teema kääntyi avieron juhlimisesta, näiden kahden tilanteen surkutteluun. Kumpikaan ei kylläkään osannut kertoa miten tuo henkinen väkivalta ilmenee heitä kohtaan.

Been there, heard that :( Itselläni on parista kaverista ihan samanlaisia kokemuksia, ja ylettyy juuri tällaisiin vakaviiin asioihin, kuten myös hyvin pieniin ja pinnallisiin.. tunnetaankohan samoja ihmisiä :P

Ap

Erityis-sensitiivinen ekstrovertti.

Voi juku.

Olethan ap lisännyt tuon luonnehdinnan itsestäsi cv:hen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.

Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla. 

Katsos, kun valittamisesta ei voi oikein kertoa ilman ,että mainitsee valittamisesta:D

Minusta tuo oli ihan normaalisti kerrottu, kuinka ap asian kokee. Mutta tätähän tämä suomalainen mentaliteetti on: Aina löytyy kritisoitavaa.

Jotkut ei halua nähdä metsää puilta :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Erityis-sensitiivinen ekstrovertti.

Voi juku.

Olethan ap lisännyt tuon luonnehdinnan itsestäsi cv:hen.

Joo oon <3 pusi pusi, nami nami vaan sullekkin <3 :P

Ap