Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.

Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.

Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.

Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)

Ap

Aikoinani hain, sain keskusteluapua (jonka koin aivan turhaksi, psyk. sh tuntui pyörittelevän silmiään ja miettivän että voivoi onpa sulla nyt vaikeaa, ehkä kuvittelin) ja lääkityksen josta eroon pääseminen olikin yhtä helvettiä. Ystävilleni en kerro juurikin tuon saman ilmiön takia( kylläpä taas on synkkää, osta vaikka mekko)

En varmaan ikinä pääse kokonaan talvisesta alakulosta ja epätoivosta eroon mutta tiedän että selviän, selvisinhän taas yhdestä talvesta. Ehkäpä joskus pystyn jättämään suomen talvet kokonaan taakseni.

Tämä talvi on kyllä niin p*rseestä:D

Nuorempana se meni helposti jääkiekooa pelatessa, mutta nyt aikuisena on koko ajan ranteet auki-fiilis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, vaikutat vastenmieliseltä tyypiltä. Mitä se kertoo sinusta, jos kaikki kaverisi muuttuvat vuosien mittaan negatiivisiksi? Ilmeisesti mitätöit heidän ongelmansa positiivisuusplörinäsi alle?

"Minulla on syöpä."

"Äh, ei nyt puhuta siitä, vaan iloitaan auringosta!"

On ihan luonnollista puida ongelmiaan ystävien kanssa. Pinnallisia juttuja käydään sitten tuttavien kanssa. Pidä jatkossa suhteet tuttavuuden tasolla, niin vältyt kuulemasta raskaita ja mieltäsi kuormittavia ei-positiivisuusjuttuja.

Tiedostan, että myönteiset ihmiset aiheuttavat vastenmielisyyttä synkkämielisissä valittajissa. :)

Ao

Jännä juttu, kuinka viestisi saa miinusta, vaikka näkeehän sen koko ajan, kun joku iloinen ihminen on julkisuudessa, niin johan oksennetaan sen päälle kaikki oma paha olo, vaikkei kyseinen henkilö ole tehnyt mitään muuta kuin ollut iloinen.

Olen tehnyt saman havainnon myös omassa elämässäni: Katkerat ihmiset ärsyyntyvät todella herkästi iloisista ihmisistä. Kannattaisi puhua se paha olo pois tai lähteä lenkille jne.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.

Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla. 

Tämä, vähän outo fiilis välittyi ap.n tekstistä.

Lähtökohtaisesti jos joku ärsyttää, ihmisen olisi hyvä miettiä mitä se kertoo itsestä. Kertoisiko sun ärsyynnys valittajia kohtaan esim.siitä että sun on itse vaikea kohdata negatiivisia tunteita ja tilanteita, syystä tai toisesta? Pakenet niitä.

Jos olet positiivisesti ajatteleva ja tasapainoinen ihminen, miksi et olisi kiitollinen tästä viisaudesta ja jakaisi sitä toivoa ja hyvää eteenpäin? Tsemppaisit, kannustaisi, muistuttaisit että on toivoa ja hyviä asioita. Että asioita voi ajatella myös toisesta, positiivisemmasta näkökulmasta. Sun ei tarvitse itse ahdistua tai ottaa toisen huonoja oloja itsesi kannettavaksi, jos olet itse balanssissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja  myötätuntoisesti kaikille todellisille ja  kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan  ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa. 

Toivon elämääsi paljon iloisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä, ja myös rohkeutta päästää kuormittavat ihmiset menemään! :)

Ap

Mitähän tarkoitat termillä kuormittavat ihmiset? On eri asia, jos ihminen aina valittaa pienimmästäkin, ja haluaa tarkoituksella levittää negatiivista ilmapiiriä- sellaisista ihmisistä itsekin pyrin eroon. Mutta jos ihmisellä on aitoja huolia tai ongelmia, ja hän valittaa niistä sinulle, jos olet aito ihminen ja aito ystävä- kuuntelet ja yrität auttaa. Tuollainen elämänasenne, että kaiken pitää vain ja ainoastaan olla kivaa, on tosi lapsellinen. Sinusta vähän huokuu sellainen asenne. Huomaa myös, että sinulla ei ole lapsia. Lapsen saaminen muuttaa itsekeskeisen maailmankuvan aivan täysin.

Et siis ymmärtänyt kuormittavien ihmisten viittaavan ylläolevan lainuksen kaltaisiin henkilöihin. En tiedä sinusta, mutta minulle kuvauksen kaltaiset henkilöt ovat yksiselitteisesti kuormittavia.

Ap

No sitten sun kannattaa varmaan tehdä niin, että poistat elämästäsi kaikki kuormittavat henkilöt ja hankit uusiksi tutuiksi ja ystäviksi vain pinnallisia ihmisiä, joiden kanssa voit puhua auringonpaisteesta, säästä ja matkoista!

Kyllä jokainen VÄLILLÄ voi kuunnella muiden vailtusta, mutta kuka jaksaa JATKUVAA valitusta ilman yritystäkään parantaa omaa oloaan? Kuinka vaikeaa tämä on ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Kerron esimerkin näistä kahdesta.

Tuttavamme paljasti että avioero oli pahoinpitelyjen syytä. Miehensä oli hakannut hänet usein.. Näki että tämän kertominen oli tuskallinen kokemus. Kukaan meistä ei olisi osannut arvatakkaan.

Miten tähän reagoi normaali ihminen? Myötätuntoisesti ja kuunnellen.

Miten nämä kaksi?

Alkamalla kertoa miten henkinen väkivalta on paljon pahempaa. Jota he luonnollisesti kokevat omissa suhteissaan koko ajan.

Koko illanistujaisten teema kääntyi avieron juhlimisesta, näiden kahden tilanteen surkutteluun. Kumpikaan ei kylläkään osannut kertoa miten tuo henkinen väkivalta ilmenee heitä kohtaan.

Been there, heard that :( Itselläni on parista kaverista ihan samanlaisia kokemuksia, ja ylettyy juuri tällaisiin vakaviiin asioihin, kuten myös hyvin pieniin ja pinnallisiin.. tunnetaankohan samoja ihmisiä :P

Ap

Heh. Suomi on pieni maa, voi ollakkin.. Tai sitten se todennäköisin vaihtoehto on se että näitä luonnevikaisia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, vaikutat vastenmieliseltä tyypiltä. Mitä se kertoo sinusta, jos kaikki kaverisi muuttuvat vuosien mittaan negatiivisiksi? Ilmeisesti mitätöit heidän ongelmansa positiivisuusplörinäsi alle?

"Minulla on syöpä."

"Äh, ei nyt puhuta siitä, vaan iloitaan auringosta!"

On ihan luonnollista puida ongelmiaan ystävien kanssa. Pinnallisia juttuja käydään sitten tuttavien kanssa. Pidä jatkossa suhteet tuttavuuden tasolla, niin vältyt kuulemasta raskaita ja mieltäsi kuormittavia ei-positiivisuusjuttuja.

Tiedostan, että myönteiset ihmiset aiheuttavat vastenmielisyyttä synkkämielisissä valittajissa. :)

Ao

Jännä juttu, kuinka viestisi saa miinusta, vaikka näkeehän sen koko ajan, kun joku iloinen ihminen on julkisuudessa, niin johan oksennetaan sen päälle kaikki oma paha olo, vaikkei kyseinen henkilö ole tehnyt mitään muuta kuin ollut iloinen.

Olen tehnyt saman havainnon myös omassa elämässäni: Katkerat ihmiset ärsyyntyvät todella herkästi iloisista ihmisistä. Kannattaisi puhua se paha olo pois tai lähteä lenkille jne.

Puhut asiaa. Moni puhuu aina suomalaisesta kateudesta, mutta itse ajattelen sen ehkä enemmänkin olevan juuri sitä pahaa oloa. Ei sinänsä olla kateellisia toiselle siitä mitä hänellä on, vaan ollaan vihasia hyväntuuliselle ihmisille, koska oma vitutus siinä rinnalla korostuu. Toisaalta jos korostuneeseen vitutukseen tarttuisi, saattaisi sen saada hallintaan, ja ongelma poistuisi :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.

Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.

Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.

Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)

Ap

Aikoinani hain, sain keskusteluapua (jonka koin aivan turhaksi, psyk. sh tuntui pyörittelevän silmiään ja miettivän että voivoi onpa sulla nyt vaikeaa, ehkä kuvittelin) ja lääkityksen josta eroon pääseminen olikin yhtä helvettiä. Ystävilleni en kerro juurikin tuon saman ilmiön takia( kylläpä taas on synkkää, osta vaikka mekko)

En varmaan ikinä pääse kokonaan talvisesta alakulosta ja epätoivosta eroon mutta tiedän että selviän, selvisinhän taas yhdestä talvesta. Ehkäpä joskus pystyn jättämään suomen talvet kokonaan taakseni.

Tämä talvi on kyllä niin p*rseestä:D

Nuorempana se meni helposti jääkiekooa pelatessa, mutta nyt aikuisena on koko ajan ranteet auki-fiilis. 

:( 

Aurinkoa kevääseen! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.

Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.

Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.

Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)

Ap

Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?

Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.

Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Kerron esimerkin näistä kahdesta.

Tuttavamme paljasti että avioero oli pahoinpitelyjen syytä. Miehensä oli hakannut hänet usein.. Näki että tämän kertominen oli tuskallinen kokemus. Kukaan meistä ei olisi osannut arvatakkaan.

Miten tähän reagoi normaali ihminen? Myötätuntoisesti ja kuunnellen.

Miten nämä kaksi?

Alkamalla kertoa miten henkinen väkivalta on paljon pahempaa. Jota he luonnollisesti kokevat omissa suhteissaan koko ajan.

Koko illanistujaisten teema kääntyi avieron juhlimisesta, näiden kahden tilanteen surkutteluun. Kumpikaan ei kylläkään osannut kertoa miten tuo henkinen väkivalta ilmenee heitä kohtaan.

Been there, heard that :( Itselläni on parista kaverista ihan samanlaisia kokemuksia, ja ylettyy juuri tällaisiin vakaviiin asioihin, kuten myös hyvin pieniin ja pinnallisiin.. tunnetaankohan samoja ihmisiä :P

Ap

Heh. Suomi on pieni maa, voi ollakkin.. Tai sitten se todennäköisin vaihtoehto on se että näitä luonnevikaisia on paljon.

;D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.

Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla. 

Tämä, vähän outo fiilis välittyi ap.n tekstistä.

Lähtökohtaisesti jos joku ärsyttää, ihmisen olisi hyvä miettiä mitä se kertoo itsestä. Kertoisiko sun ärsyynnys valittajia kohtaan esim.siitä että sun on itse vaikea kohdata negatiivisia tunteita ja tilanteita, syystä tai toisesta? Pakenet niitä.

Jos olet positiivisesti ajatteleva ja tasapainoinen ihminen, miksi et olisi kiitollinen tästä viisaudesta ja jakaisi sitä toivoa ja hyvää eteenpäin? Tsemppaisit, kannustaisi, muistuttaisit että on toivoa ja hyviä asioita. Että asioita voi ajatella myös toisesta, positiivisemmasta näkökulmasta. Sun ei tarvitse itse ahdistua tai ottaa toisen huonoja oloja itsesi kannettavaksi, jos olet itse balanssissa.

No se kertoo siitä ettei viittis viettää koko elämäänsä negatiivisten fiilisten/asioiden vallassa. Koska negatiivisuus on ikävää ja paskaa, miten joku voisi sitä ehdoin tahdoin haluta?? :D

Ja siis nimenomaan mä tsemppaan, ymmärrän ja kuuntelen. Miten voit kuvitella että sellainen epätasapainoin ystävyys voi kantaa loputtomiin? Oletko kenties itse yksi näistä, joka ajattelee positiivisen ja ratkaisukeskeisyn ystävän olevan Sinun yksipuolinen terapeutti? :D

Katsos kun se positiivinen ystävä ei jaksa sitä yksipuolisuutta loputtomiin. Koska negatiiviset ihmiset ovat itsekeskeisiä ja yksipuolisia. Sinusta pelkän tasapainoisuuden pitäisi riittää kannattelemaan tätä äärimmäisen epätasapainoista tilannetta. Jep jep, uskomatonta.

Ap

ENTÄ jos vaihtaisit tuttavapiiriä kun olet noin täydellinen?

Parempien, iloisten ja onnellisten seuraan.

Ap kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, jollaista en todellakaan halua ystäväkseni.

Ei sillä että säkään haluaisit mun ystäväks, tykkään valittaa ja puhua paskaa ärsyttävistä ihmisistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mennyt huonosti jo kolme vuotta ja en jaksa enää edes esittää positiivista. Minulla on oikeasti ollut uskomattomia vastoinkäymisiä toisensa perään, lähinnä terveys ja siihen liittyvät lieveilmiöt. Olen kyllä huomannut, että ihmisiä väsyttää, kun ei ole koskaan mitään hyvää kerrottavaa - mutta kun se on totuus, että asiat ovat koko ajan menneet huonompaan suuntaan. Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?

Olen kokeillut sellaista lähestymistapaa, että en kerro huonoista asioista vaan vain hyvistä. Se tuntuu satuttavalta, koska kun ystävä kertoo omat kuulumisensa, niin ajattelen sisälläni että tekisin mitä vaan jos minulle olisi mahdollista edes puolet siitä, mitä hänellä on. Ja kiehun sisältä, jos ystävän mieltä painava ongelma on esimerkiksi 150e hammaslääkärilasku, mikä on minun ongelmieni rinnalla pikkujuttu. Joten tämä ei onnistu kovin hyvin.

Sitten olen kokeillut kertoa omista asioista neutraaliin äänensävyyn, ja tämä johtaa siihen että ystävä hämmentyy, tuijottaa kauhistuneena ja ei osaa puhua enää mistään.

Sitten olen kokeillut vuodattaa ongelmani tunteella ja sellaisina kuin ne ovat. Tämä saa ihmiset kaikkoamaan nopeasti. Empaattiset ensin hätääntyy siitä, että minua ei voi auttaa ja sitten loittoontuu, epäempaattiset pistää suoremmin välejä poikki.

Tuntuu, että ei ole enää oikein mitään tapaa olla ihmisten kanssa.

On todella valitettavaa että kauheat vastoinkäymiset seuraavat toistaan, varsinkin jos niille ei voi mitään. Ainoa mitä voit tehdä, on yrittää tietoisesti ja aktiivisesti lisätä hyviä asioita elämääsi. Se ei poista huonoja, mutta vähentää huonojen asioiden voimaa kokonaistilassasi.

Näitä voisi esimerkiksi olla asioista nauttiminen, musiikista, väreistä, ylipäätään taiteista, ruuasta. Joku uusi harrastus jos mahdollista, esim käsityöt, soittimet, maalaaminen. Uuden asian opettelu, selviytyjien elämäkertojen lukeminen, lemmikkieläin, kukkien kasvattaminen siemenistä, luonnosta nauttiminen, sisustaminen, uudet vaatteet, korujen askartelu, vapaaehtoistyö, kirjan / runojen kirjoittaminen, valokuvaus, teekutsujen tai viinitastingien järjestäminen ystäville, sukulaisten kanssa lähentyminen, lautapeli-iltojen viettäminen? Tietoisesti kaiken mukavan tekemistä läheisten kanssa? Silloin läheidtenkin on helpompi suhtautua esim vakavaan sairauteen, kun muuten puuhaillaan jotain normaalia ja mukavaa :)

Tuosta vielä kun sanoit että itseäsi ärsyttää ystävän hammaslääkärilasku, kuinka se olisi pientä rinnallasi. Pystytkö ajattelemaan, että maailmassa on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka vaihtaisivat paikkaa kanssasi jos pystyisivät!

Ap

Edellinen jatkaa, että nyt mä ymmärrän sun lähipiiriävielä paremmin. Vaikutat aika "raivostuttavalta" (kuinka typerinä pidät ihmisiä? jo netissä ja livenä varmasti vielä pahempi. Onko sun ammatti psykiatrinen sairaanhoitaja? 😁

Itsekin olin ennen positiivinen ihminen kunnes sairastuin CFS:n eli väsymysoireyhtymään. Yritän kyllä olla sen ajan kun joskus harvoin kykenen ihmisiä näkemään niin valittamatta tilastani. Ihmiset ei vaan tajua kuin paljon rajotteita tilani asettaa, jos en sano. Luulevat että olen kunnossa, vaikka pahimmillaan jo kaupungille lähtö voi viedä petiin pitkäksi aikaa (=pahimmillaan päiviksi ja viikkokin saattaa pahassa crashissa mennä petipotilaana) Yksi kaveri ihmetteli kun en halunnut juoda alkoholia kun menin pubiin hetkeksi hänen kanssaan. Olen suuren osan ajasta pää sumussa tokkuraisen väsyneenä, kärsien huonolaatuisesta palauttamattomasta unesta, siihenkö vielä alkoholia. Hän kysyi että enkö osaa ottaa rennosti. Osa loukkaantuu kun kieltäydyin kivoista jutuista. Tosin yhä vähempi koska tietävät jo kuinka harvoin kykenen mihinkään.

Yritän tilastani huolimatta ajatella positiivisesti mutta hankalaa se on. Yritän nauttia siitä mihin pystyn, vaikka se usin tuleekin hinnan kanssa jos kuormitun liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.

Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.

Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.

Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)

Ap

Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?

Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.

Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.

Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?

Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Kerron esimerkin näistä kahdesta.

Tuttavamme paljasti että avioero oli pahoinpitelyjen syytä. Miehensä oli hakannut hänet usein.. Näki että tämän kertominen oli tuskallinen kokemus. Kukaan meistä ei olisi osannut arvatakkaan.

Miten tähän reagoi normaali ihminen? Myötätuntoisesti ja kuunnellen.

Miten nämä kaksi?

Alkamalla kertoa miten henkinen väkivalta on paljon pahempaa. Jota he luonnollisesti kokevat omissa suhteissaan koko ajan.

Koko illanistujaisten teema kääntyi avieron juhlimisesta, näiden kahden tilanteen surkutteluun. Kumpikaan ei kylläkään osannut kertoa miten tuo henkinen väkivalta ilmenee heitä kohtaan.

Been there, heard that :( Itselläni on parista kaverista ihan samanlaisia kokemuksia, ja ylettyy juuri tällaisiin vakaviiin asioihin, kuten myös hyvin pieniin ja pinnallisiin.. tunnetaankohan samoja ihmisiä :P

Ap

Papuja sielä kuulen niitä.

Sama juttu. Aina kun tapaan näitä "special" tapauksia niin tyhjät pavut ne vaan kolisee nurkissaan. Ja mä oon niinku silmät ympyrällään et...

mitä te oikeen kuvittelette olevanne. Some kind of superstar?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja  myötätuntoisesti kaikille todellisille ja  kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan  ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa. 

Toivon elämääsi paljon iloisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä, ja myös rohkeutta päästää kuormittavat ihmiset menemään! :)

Ap

Mitähän tarkoitat termillä kuormittavat ihmiset? On eri asia, jos ihminen aina valittaa pienimmästäkin, ja haluaa tarkoituksella levittää negatiivista ilmapiiriä- sellaisista ihmisistä itsekin pyrin eroon. Mutta jos ihmisellä on aitoja huolia tai ongelmia, ja hän valittaa niistä sinulle, jos olet aito ihminen ja aito ystävä- kuuntelet ja yrität auttaa. Tuollainen elämänasenne, että kaiken pitää vain ja ainoastaan olla kivaa, on tosi lapsellinen. Sinusta vähän huokuu sellainen asenne. Huomaa myös, että sinulla ei ole lapsia. Lapsen saaminen muuttaa itsekeskeisen maailmankuvan aivan täysin.

Et siis ymmärtänyt kuormittavien ihmisten viittaavan ylläolevan lainuksen kaltaisiin henkilöihin. En tiedä sinusta, mutta minulle kuvauksen kaltaiset henkilöt ovat yksiselitteisesti kuormittavia.

Ap

No sitten sun kannattaa varmaan tehdä niin, että poistat elämästäsi kaikki kuormittavat henkilöt ja hankit uusiksi tutuiksi ja ystäviksi vain pinnallisia ihmisiä, joiden kanssa voit puhua auringonpaisteesta, säästä ja matkoista!

Kyllä jokainen VÄLILLÄ voi kuunnella muiden vailtusta, mutta kuka jaksaa JATKUVAA valitusta ilman yritystäkään parantaa omaa oloaan? Kuinka vaikeaa tämä on ymmärtää?

Tämä, tämä ja vielä kerran tämä!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aina vähän erikoinen ilmiö tämä, kun kaikki muuttuvat valittajiksi... Paitsi tietysti itse!

Samoin kuin se, että ollaan ystävyyssuhteissa aina kuuntelijoina, kun ne kaikki muut vaan puhuu omista asioistaan. Aina ne muut ovat niitä energiasyöppöjä, jotka pitää raivata pois elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, jollaista en todellakaan halua ystäväkseni.

Ei sillä että säkään haluaisit mun ystäväks, tykkään valittaa ja puhua paskaa ärsyttävistä ihmisistä

Niinkuin totesitkin, tunne on varmasti molemminpuolinen. Mut ihanaa kuitenki kun tulit varmistaan asian <3 :P

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vähän erikoinen ilmiö tämä, kun kaikki muuttuvat valittajiksi... Paitsi tietysti itse!

Samoin kuin se, että ollaan ystävyyssuhteissa aina kuuntelijoina, kun ne kaikki muut vaan puhuu omista asioistaan. Aina ne muut ovat niitä energiasyöppöjä, jotka pitää raivata pois elämästä.

Ja miksi kukaan haluaisi raivata elämästään hyvän ja tasapuolisen ystävä, tai ylipäätään avautua sellaisesta täällä? :D

Ap