Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin ennen positiivinen ihminen kunnes sairastuin CFS:n eli väsymysoireyhtymään. Yritän kyllä olla sen ajan kun joskus harvoin kykenen ihmisiä näkemään niin valittamatta tilastani. Ihmiset ei vaan tajua kuin paljon rajotteita tilani asettaa, jos en sano. Luulevat että olen kunnossa, vaikka pahimmillaan jo kaupungille lähtö voi viedä petiin pitkäksi aikaa (=pahimmillaan päiviksi ja viikkokin saattaa pahassa crashissa mennä petipotilaana) Yksi kaveri ihmetteli kun en halunnut juoda alkoholia kun menin pubiin hetkeksi hänen kanssaan. Olen suuren osan ajasta pää sumussa tokkuraisen väsyneenä, kärsien huonolaatuisesta palauttamattomasta unesta, siihenkö vielä alkoholia. Hän kysyi että enkö osaa ottaa rennosti. Osa loukkaantuu kun kieltäydyin kivoista jutuista. Tosin yhä vähempi koska tietävät jo kuinka harvoin kykenen mihinkään.

Yritän tilastani huolimatta ajatella positiivisesti mutta hankalaa se on. Yritän nauttia siitä mihin pystyn, vaikka se usin tuleekin hinnan kanssa jos kuormitun liikaa.

Olen pahoillani puolestasi! :( paljon tsemppiä ja voimaa tulevaisuuteen! :)

Eikö ystäville kertominen auttaisi heitä ymmärtämään? Varmasti hei eivät voi ymmärtää missä vika, kun muutos menneeseen on niin suuri ja jos he eivät tiedä mistä se johtuu...

Joku negatiivinen introvertti tossa aiemmin sanoi, että ei jaksaisi puhua/iloita esim hyvästä säästä ja auringonpaisteesta.. Itse ajattelen että niinkin "pienistä" asioista saa paljon voimaa, eikä kuormita itseä onneksi yhtään :)

Ap

Aika erikoista, että sä syytit minua sinun kritisoinnista, vaikka näköjään jo täällä olet "diagnosoinut" minut negatiiviseksi introvertiksi. Ja pieleen meni tämäkin.

Diagnosoinut?! lol. 

Ap

Jätä ne siat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne siat

Hahahaha tää oli päivän paras kommentti! Sisältää myös paljon viisautta :P

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁

Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.

Ap

Huomaatko sä edes itse miten puhut muille? Sulla on aika alentava tapa puhua muille > negatiivinen introvertti, kyvyttömyys fiilistellä...Ehkä tässä ois pienen tarkastelun paikka? 😊 Ei, se ei tee pinnalliseksi. Mutta jos ihmisen vuorovaikutusta koostuu tällaisesta pinnallisesta höpötyksestä suureksi osaksi niin se tekee. Minä en ole kyvytön fiilistelemään. Mikä fiilistelen erilaisia asioita kuin sinä. Minun mielihyvään ei vaikuta se, että millainen sää pihalla on. Tai minä saatan fiilistellä syyssadetta ja pimeyttä, jota yleensä nämä "auringonpalvojat" eivät ymmärrä, koska heidän tapa fiilistellä on oikea tapa fiilistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Tälläin sivusta. Ap ei ole se joka täällä provosoi. Osoittaa minun mielestä jopa hyvää mielenhallintaa ettei vedä hernettä nenään ja lähde loukkaus linjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Voisiko olla niin, että joillakin se positiivisuus on "syvempää"? Ja niillä tämä keskustelu ei mene tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁

Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.

Ap

Huomaatko sä edes itse miten puhut muille? Sulla on aika alentava tapa puhua muille > negatiivinen introvertti, kyvyttömyys fiilistellä...Ehkä tässä ois pienen tarkastelun paikka? 😊 Ei, se ei tee pinnalliseksi. Mutta jos ihmisen vuorovaikutusta koostuu tällaisesta pinnallisesta höpötyksestä suureksi osaksi niin se tekee. Minä en ole kyvytön fiilistelemään. Mikä fiilistelen erilaisia asioita kuin sinä. Minun mielihyvään ei vaikuta se, että millainen sää pihalla on. Tai minä saatan fiilistellä syyssadetta ja pimeyttä, jota yleensä nämä "auringonpalvojat" eivät ymmärrä, koska heidän tapa fiilistellä on oikea tapa fiilistellä.

Kiva kun otit asian esille. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :) Oiot mutkia vähän turhan suoriksi, ja teet yleistyksiä mitä tästä keskustelun pohjalta ei voi tehdä. Ei mitään lisättävää.

Ap

Ei tuo sun positiivisuus ja ilo mitään oikeaa ole. Vaikuttaa pikemminkin siltä että sulla on paljon patoutunutta vihaa ja aggressiota johtuen siitä ettet uskalla kohdata omia vaikeita tunteitasi. Siksi sua ärsyttää ihmiset jotka muistuttavat niistä vaikeista tunteista ja puhuvat niistä, näet heidät "heikkoina" jollainen et ainakaan itse halua olla.

Tasapainoinen ihminen ei ole aggressiivinen vaan lempeä ja ymmärtäväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Tälläin sivusta. Ap ei ole se joka täällä provosoi. Osoittaa minun mielestä jopa hyvää mielenhallintaa ettei vedä hernettä nenään ja lähde loukkaus linjalle.

Itselleen vastailu on suhteellisen noloa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Voisiko olla niin, että joillakin se positiivisuus on "syvempää"? Ja niillä tämä keskustelu ei mene tunteisiin.

Tai voisiko vain olla, että jos itse vastaa keskustelusta, niin se on vähän henkilökohtaisempaa kuin sivustaseuraajasta? Tämä keskustelun on niin pitkälle tahallaan väärinymmärrettyä jauhamista, että alkaisi suorastaan pelottaa omasta puolestani, jos tällainen ei alkaisi missään tuntua. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Tälläin sivusta. Ap ei ole se joka täällä provosoi. Osoittaa minun mielestä jopa hyvää mielenhallintaa ettei vedä hernettä nenään ja lähde loukkaus linjalle.

Kiitän! <3

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo sun positiivisuus ja ilo mitään oikeaa ole. Vaikuttaa pikemminkin siltä että sulla on paljon patoutunutta vihaa ja aggressiota johtuen siitä ettet uskalla kohdata omia vaikeita tunteitasi. Siksi sua ärsyttää ihmiset jotka muistuttavat niistä vaikeista tunteista ja puhuvat niistä, näet heidät "heikkoina" jollainen et ainakaan itse halua olla.

Tasapainoinen ihminen ei ole aggressiivinen vaan lempeä ja ymmärtäväinen.

Ihana keittiöpsykologi <3 Et tunnu ymmärtävän aggressiivisuudesta&passiivisuudesta yhtään mitään, ja se sinulle suotakoon. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Tälläin sivusta. Ap ei ole se joka täällä provosoi. Osoittaa minun mielestä jopa hyvää mielenhallintaa ettei vedä hernettä nenään ja lähde loukkaus linjalle.

Itselleen vastailu on suhteellisen noloa :/

Totta. </3? :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁

Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.

Ap

Huomaatko sä edes itse miten puhut muille? Sulla on aika alentava tapa puhua muille > negatiivinen introvertti, kyvyttömyys fiilistellä...Ehkä tässä ois pienen tarkastelun paikka? 😊 Ei, se ei tee pinnalliseksi. Mutta jos ihmisen vuorovaikutusta koostuu tällaisesta pinnallisesta höpötyksestä suureksi osaksi niin se tekee. Minä en ole kyvytön fiilistelemään. Mikä fiilistelen erilaisia asioita kuin sinä. Minun mielihyvään ei vaikuta se, että millainen sää pihalla on. Tai minä saatan fiilistellä syyssadetta ja pimeyttä, jota yleensä nämä "auringonpalvojat" eivät ymmärrä, koska heidän tapa fiilistellä on oikea tapa fiilistellä.

Kiva kun otit asian esille. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :) Oiot mutkia vähän turhan suoriksi, ja teet yleistyksiä mitä tästä keskustelun pohjalta ei voi tehdä. Ei mitään lisättävää.

Ap

Kertoisitko vielä, että missä kohtaa olen sinulle "huutanut"? Olen sanonut alusta asti ja useamman kerran, että todennäköisesti (tästä sanasta loukkaannuit jo kerran, mutta käytän sitä silti) kyse on kemioista. Esimerkkinä otin sen, etten kestäisi säästä puhuvaa ekstroverttia ja sinä et todennäköisesti kestäisi minun tapaa elää ja olla. On ihan luonnollista, että kahden täysin erilaisen ihmisen maailmat ei kohtaa. Niin kuin sanoin, se ei tarkoita että kummassakaan olisi vikaa.

Ja nuo LOLlottelut on aikuiselta vähän naurettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Tälläin sivusta. Ap ei ole se joka täällä provosoi. Osoittaa minun mielestä jopa hyvää mielenhallintaa ettei vedä hernettä nenään ja lähde loukkaus linjalle.

Itselleen vastailu on suhteellisen noloa :/

Mietin ihan samaa. Taitaa ap olla useammankin kerran vastannut itselleen ketjussa. Ap.han nimenomaan on vetänyt herneet nokkaan kauan sitten, projisoi ja äyskii jokaiselle, jopa niiden ihan asiallisten viestien kirjoittajille. Lähestulkoon jokainen viesti on vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁

Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.

Ap

Huomaatko sä edes itse miten puhut muille? Sulla on aika alentava tapa puhua muille > negatiivinen introvertti, kyvyttömyys fiilistellä...Ehkä tässä ois pienen tarkastelun paikka? 😊 Ei, se ei tee pinnalliseksi. Mutta jos ihmisen vuorovaikutusta koostuu tällaisesta pinnallisesta höpötyksestä suureksi osaksi niin se tekee. Minä en ole kyvytön fiilistelemään. Mikä fiilistelen erilaisia asioita kuin sinä. Minun mielihyvään ei vaikuta se, että millainen sää pihalla on. Tai minä saatan fiilistellä syyssadetta ja pimeyttä, jota yleensä nämä "auringonpalvojat" eivät ymmärrä, koska heidän tapa fiilistellä on oikea tapa fiilistellä.

Kiva kun otit asian esille. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :) Oiot mutkia vähän turhan suoriksi, ja teet yleistyksiä mitä tästä keskustelun pohjalta ei voi tehdä. Ei mitään lisättävää.

Ap

Kertoisitko vielä, että missä kohtaa olen sinulle "huutanut"? Olen sanonut alusta asti ja useamman kerran, että todennäköisesti (tästä sanasta loukkaannuit jo kerran, mutta käytän sitä silti) kyse on kemioista. Esimerkkinä otin sen, etten kestäisi säästä puhuvaa ekstroverttia ja sinä et todennäköisesti kestäisi minun tapaa elää ja olla. On ihan luonnollista, että kahden täysin erilaisen ihmisen maailmat ei kohtaa. Niin kuin sanoin, se ei tarkoita että kummassakaan olisi vikaa.

Ja nuo LOLlottelut on aikuiselta vähän naurettavia.

Maailma kaipaa lisää naurua <3 samanlailla kun naurua aiheuttaa mammojen roikkuminen vauva-palstalla, sekin lisää lollia mukavasti elämään! <3

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Uskomatonta miten Ap teilataan..

Joko te ymmärrätte tahallaan väärin tai te ette tosiaan ole kokenut näitä energian ja elämänilon syöjiä.

.

Kuvitelkaa nyt oikeasti tilanne jossa teidän ongelmat lakaistaan AINA pois.. Koska samoilla ihmisillä on AINA isompia ongelmia..

Tyyliin AINA kun olet tekemisissä näiden kanssa heitä on loukattu.

Esimerkki valitat aivokasvaintasi johon tulet kuolemaan.. Juttu kääntyy kaverin migreeniin joka on ainakin 100x pahempi kuin sinun aivokasvain. Joka ei sitten edes lle migreeni vaan normaali päänsärky.

Taitaa ap itse olla tämän takana. Totta kai on oikeasti raskaita ihmisiä, joita ei vaan jaksa. Mutta miten yhdelle ihmiselle kertyy nämä kaikki? Minulle taas jäi sellainen kuva, että ap on ärsyyntynyt, kun kukaan ei jaksa kuunnella miten hyvä sää pihalla on tai miten kiva viime kesä oli.

Ei mulla ole mitään tarvetta kirjoitella jotain positiivisempia kommentteja tänne itselleni :D Etkö tuolla ajatuksellasi voisi kuvitella ketjun olevan silloin täynnä niitä?

Ja naulan kantaan! Olen erittäin ärsyyntynyt, kyllästynyt ja välillä suoraan raivoissani, että ystäväni eivät halua puhua MINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!! Miksi heidän ystävänä ei pitäisi puhua kanssani niistä? Missä vastavuoroisuus???

Huh huh mitä porukkaa täällä... :(

Ap

Huh huh, mene puhumaan psykologille! Lueppas vähän mitä juuri kirjoitit; olet suoraan raivoissasi, että ystäväsi eivät halua puhua SINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!!

Ei ole tasapainoisen ihmisen tekstiä tuo. Mene itseesi ja lujaa. Kaikki ajatuksesi pyörivät SINUSSA ITSESSÄSI ja SINUN TUNTEISSASI. Kuulostaa narsistiselta raivolta. Mene terapiaan nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.

Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin

"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "

Sulla menee nyt puurot ja vellit niin sekaisin kuin voi mennä. :) Joko et oikeasti tiedä asioista, tai harrastat passiivisagressiivista provosointia oikein urakalla. Ja "raivoat tuntikausia netissä" hahahah kyllä kyllä! <3

Tälläin sivusta. Ap ei ole se joka täällä provosoi. Osoittaa minun mielestä jopa hyvää mielenhallintaa ettei vedä hernettä nenään ja lähde loukkaus linjalle.

Itselleen vastailu on suhteellisen noloa :/

Mietin ihan samaa. Taitaa ap olla useammankin kerran vastannut itselleen ketjussa. Ap.han nimenomaan on vetänyt herneet nokkaan kauan sitten, projisoi ja äyskii jokaiselle, jopa niiden ihan asiallisten viestien kirjoittajille. Lähestulkoon jokainen viesti on vihainen.

Tää vainoharhainen salaliittoteoria itse itselleen trollaavasta ap:sta tuo kieltämättä jännittävää lisämaustetta tähän touhuun. :) Pitäs varmaan ottaa aiemman kommentoijan neuvosta vaari ja alkaa psykiatriseks sairaanhoitajaks, hommia varmaan ainakin riittäs. ;)

Ap

Anna kun arvaan, oot vasta löytänyt Fitlinen tuotteet.