Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt. kirjoitti:
Uskomatonta miten Ap teilataan..
Joko te ymmärrätte tahallaan väärin tai te ette tosiaan ole kokenut näitä energian ja elämänilon syöjiä.
.
Kuvitelkaa nyt oikeasti tilanne jossa teidän ongelmat lakaistaan AINA pois.. Koska samoilla ihmisillä on AINA isompia ongelmia..
Tyyliin AINA kun olet tekemisissä näiden kanssa heitä on loukattu.Esimerkki valitat aivokasvaintasi johon tulet kuolemaan.. Juttu kääntyy kaverin migreeniin joka on ainakin 100x pahempi kuin sinun aivokasvain. Joka ei sitten edes lle migreeni vaan normaali päänsärky.
Taitaa ap itse olla tämän takana. Totta kai on oikeasti raskaita ihmisiä, joita ei vaan jaksa. Mutta miten yhdelle ihmiselle kertyy nämä kaikki? Minulle taas jäi sellainen kuva, että ap on ärsyyntynyt, kun kukaan ei jaksa kuunnella miten hyvä sää pihalla on tai miten kiva viime kesä oli.
Ei mulla ole mitään tarvetta kirjoitella jotain positiivisempia kommentteja tänne itselleni :D Etkö tuolla ajatuksellasi voisi kuvitella ketjun olevan silloin täynnä niitä?
Ja naulan kantaan! Olen erittäin ärsyyntynyt, kyllästynyt ja välillä suoraan raivoissani, että ystäväni eivät halua puhua MINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!! Miksi heidän ystävänä ei pitäisi puhua kanssani niistä? Missä vastavuoroisuus???
Huh huh mitä porukkaa täällä... :(
Ap
Huh huh, mene puhumaan psykologille! Lueppas vähän mitä juuri kirjoitit; olet suoraan raivoissasi, että ystäväsi eivät halua puhua SINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!!
Ei ole tasapainoisen ihmisen tekstiä tuo. Mene itseesi ja lujaa. Kaikki ajatuksesi pyörivät SINUSSA ITSESSÄSI ja SINUN TUNTEISSASI. Kuulostaa narsistiselta raivolta. Mene terapiaan nainen.
Menikö tunteisiin? :) Vaikka myönnettäköön, onhan se kohtuutonta ja narsistista odottaa ystävyydeltä vastavuoroisuutta... hyi minua narsistiraivoa! :D :D :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁
Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.
Ap
Huomaatko sä edes itse miten puhut muille? Sulla on aika alentava tapa puhua muille > negatiivinen introvertti, kyvyttömyys fiilistellä...Ehkä tässä ois pienen tarkastelun paikka? 😊 Ei, se ei tee pinnalliseksi. Mutta jos ihmisen vuorovaikutusta koostuu tällaisesta pinnallisesta höpötyksestä suureksi osaksi niin se tekee. Minä en ole kyvytön fiilistelemään. Mikä fiilistelen erilaisia asioita kuin sinä. Minun mielihyvään ei vaikuta se, että millainen sää pihalla on. Tai minä saatan fiilistellä syyssadetta ja pimeyttä, jota yleensä nämä "auringonpalvojat" eivät ymmärrä, koska heidän tapa fiilistellä on oikea tapa fiilistellä.
Kiva kun otit asian esille. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :) Oiot mutkia vähän turhan suoriksi, ja teet yleistyksiä mitä tästä keskustelun pohjalta ei voi tehdä. Ei mitään lisättävää.
Ap
Kertoisitko vielä, että missä kohtaa olen sinulle "huutanut"? Olen sanonut alusta asti ja useamman kerran, että todennäköisesti (tästä sanasta loukkaannuit jo kerran, mutta käytän sitä silti) kyse on kemioista. Esimerkkinä otin sen, etten kestäisi säästä puhuvaa ekstroverttia ja sinä et todennäköisesti kestäisi minun tapaa elää ja olla. On ihan luonnollista, että kahden täysin erilaisen ihmisen maailmat ei kohtaa. Niin kuin sanoin, se ei tarkoita että kummassakaan olisi vikaa.
Ja nuo LOLlottelut on aikuiselta vähän naurettavia.
Maailma kaipaa lisää naurua <3 samanlailla kun naurua aiheuttaa mammojen roikkuminen vauva-palstalla, sekin lisää lollia mukavasti elämään! <3
Ap
No joo, tää keskustelu ei taida johtaa mihinkään. Mulle ilo ja nauru on jotain ihan muuta 😊 Ja muistaakseni sanoit itse, että olet roikkunut täällä monta tuntia ja nyt alkaa hermot mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sun positiivisuus ja ilo mitään oikeaa ole. Vaikuttaa pikemminkin siltä että sulla on paljon patoutunutta vihaa ja aggressiota johtuen siitä ettet uskalla kohdata omia vaikeita tunteitasi. Siksi sua ärsyttää ihmiset jotka muistuttavat niistä vaikeista tunteista ja puhuvat niistä, näet heidät "heikkoina" jollainen et ainakaan itse halua olla.
Tasapainoinen ihminen ei ole aggressiivinen vaan lempeä ja ymmärtäväinen.Ihana keittiöpsykologi <3 Et tunnu ymmärtävän aggressiivisuudesta&passiivisuudesta yhtään mitään, ja se sinulle suotakoon. :)
Ap
Sinä taas tunnut olevan erittäin nuori, liekö edes täysi-ikäinen. Tuo kuohunta, reaktiot ja hymiöiden tykittäminen olisi aika erikoista aikuisen ja tasapainoisen ihmisen toimintaa. Ethän sinä ota vastaan mitään mitä muut sanovat, lyöt vain defenssit päälle samantien.
Niin, sitähän sinä voit miettiä, ei se minulta ole pois eikä tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä :) Jatka vaan kokkailua, kyllä siitä voi vielä jotain tulla! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt. kirjoitti:
Uskomatonta miten Ap teilataan..
Joko te ymmärrätte tahallaan väärin tai te ette tosiaan ole kokenut näitä energian ja elämänilon syöjiä.
.
Kuvitelkaa nyt oikeasti tilanne jossa teidän ongelmat lakaistaan AINA pois.. Koska samoilla ihmisillä on AINA isompia ongelmia..
Tyyliin AINA kun olet tekemisissä näiden kanssa heitä on loukattu.Esimerkki valitat aivokasvaintasi johon tulet kuolemaan.. Juttu kääntyy kaverin migreeniin joka on ainakin 100x pahempi kuin sinun aivokasvain. Joka ei sitten edes lle migreeni vaan normaali päänsärky.
Taitaa ap itse olla tämän takana. Totta kai on oikeasti raskaita ihmisiä, joita ei vaan jaksa. Mutta miten yhdelle ihmiselle kertyy nämä kaikki? Minulle taas jäi sellainen kuva, että ap on ärsyyntynyt, kun kukaan ei jaksa kuunnella miten hyvä sää pihalla on tai miten kiva viime kesä oli.
Ei mulla ole mitään tarvetta kirjoitella jotain positiivisempia kommentteja tänne itselleni :D Etkö tuolla ajatuksellasi voisi kuvitella ketjun olevan silloin täynnä niitä?
Ja naulan kantaan! Olen erittäin ärsyyntynyt, kyllästynyt ja välillä suoraan raivoissani, että ystäväni eivät halua puhua MINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!! Miksi heidän ystävänä ei pitäisi puhua kanssani niistä? Missä vastavuoroisuus???
Huh huh mitä porukkaa täällä... :(
Ap
Huh huh, mene puhumaan psykologille! Lueppas vähän mitä juuri kirjoitit; olet suoraan raivoissasi, että ystäväsi eivät halua puhua SINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!!
Ei ole tasapainoisen ihmisen tekstiä tuo. Mene itseesi ja lujaa. Kaikki ajatuksesi pyörivät SINUSSA ITSESSÄSI ja SINUN TUNTEISSASI. Kuulostaa narsistiselta raivolta. Mene terapiaan nainen.
Mulla oli mennyt ohi tällainen. Siis kuka jaksaa puhua säästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Ei vttu. Ensinnäkin: a) Et näytä tietävän mitään masennuksesta b) Vttuilet täällä ihan koko ajan ihmisille ja suorastaan kiehut raivosta c) Käytät aivan liian paljon hymiöitä
Olet oikeasti ilkeä ihminen, ei tuo ylenmääräinen piilovttuiluiloistenhymiöiden käyttö huijjaa mua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt. kirjoitti:
Uskomatonta miten Ap teilataan..
Joko te ymmärrätte tahallaan väärin tai te ette tosiaan ole kokenut näitä energian ja elämänilon syöjiä.
.
Kuvitelkaa nyt oikeasti tilanne jossa teidän ongelmat lakaistaan AINA pois.. Koska samoilla ihmisillä on AINA isompia ongelmia..
Tyyliin AINA kun olet tekemisissä näiden kanssa heitä on loukattu.Esimerkki valitat aivokasvaintasi johon tulet kuolemaan.. Juttu kääntyy kaverin migreeniin joka on ainakin 100x pahempi kuin sinun aivokasvain. Joka ei sitten edes lle migreeni vaan normaali päänsärky.
Taitaa ap itse olla tämän takana. Totta kai on oikeasti raskaita ihmisiä, joita ei vaan jaksa. Mutta miten yhdelle ihmiselle kertyy nämä kaikki? Minulle taas jäi sellainen kuva, että ap on ärsyyntynyt, kun kukaan ei jaksa kuunnella miten hyvä sää pihalla on tai miten kiva viime kesä oli.
Ei mulla ole mitään tarvetta kirjoitella jotain positiivisempia kommentteja tänne itselleni :D Etkö tuolla ajatuksellasi voisi kuvitella ketjun olevan silloin täynnä niitä?
Ja naulan kantaan! Olen erittäin ärsyyntynyt, kyllästynyt ja välillä suoraan raivoissani, että ystäväni eivät halua puhua MINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!! Miksi heidän ystävänä ei pitäisi puhua kanssani niistä? Missä vastavuoroisuus???
Huh huh mitä porukkaa täällä... :(
Ap
Huh huh, mene puhumaan psykologille! Lueppas vähän mitä juuri kirjoitit; olet suoraan raivoissasi, että ystäväsi eivät halua puhua SINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!!
Ei ole tasapainoisen ihmisen tekstiä tuo. Mene itseesi ja lujaa. Kaikki ajatuksesi pyörivät SINUSSA ITSESSÄSI ja SINUN TUNTEISSASI. Kuulostaa narsistiselta raivolta. Mene terapiaan nainen.
Mulla oli mennyt ohi tällainen. Siis kuka jaksaa puhua säästä?
Ne joiden työhön, harrastukseen tai mielialaan se vahvasti vaikuttaa?
Mulla tulee aika vahvasti nyt Kivikissa-viboja aloittajasta..Sama narsistinen raivo ja kyvyttömyys ottaa mitään vastaan muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Ei vttu. Ensinnäkin: a) Et näytä tietävän mitään masennuksesta b) Vttuilet täällä ihan koko ajan ihmisille ja suorastaan kiehut raivosta c) Käytät aivan liian paljon hymiöitä
Olet oikeasti ilkeä ihminen, ei tuo ylenmääräinen piilovttuiluiloistenhymiöiden käyttö huijjaa mua ollenkaan.
Meniks sullakin tunteisiin? :( hahaha olipa onni ettet mennyt mun hymiöhuijaukseen, ja hyvä et paljastit tän hymiömanipuloinnin muillekkin. Onneksi maailma on taas vähän parempi paikka <3
Btw saisko jotain dataa ja protokollaa hymiöinen oikeaoppisesta käytöstä ja määrästä? :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee aika vahvasti nyt Kivikissa-viboja aloittajasta..Sama narsistinen raivo ja kyvyttömyys ottaa mitään vastaan muilta.
Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen, ja olen vain anonyymi narsistiraivo. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tämä on, jätetään omaan ylhäisyyteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Ei vttu. Ensinnäkin: a) Et näytä tietävän mitään masennuksesta b) Vttuilet täällä ihan koko ajan ihmisille ja suorastaan kiehut raivosta c) Käytät aivan liian paljon hymiöitä
Olet oikeasti ilkeä ihminen, ei tuo ylenmääräinen piilovttuiluiloistenhymiöiden käyttö huijjaa mua ollenkaan.
Meniks sullakin tunteisiin? :( hahaha olipa onni ettet mennyt mun hymiöhuijaukseen, ja hyvä et paljastit tän hymiömanipuloinnin muillekkin. Onneksi maailma on taas vähän parempi paikka <3
Btw saisko jotain dataa ja protokollaa hymiöinen oikeaoppisesta käytöstä ja määrästä? :)
Ap
Kuvitteletkohan oikeasti vaikuttavasti iloiselta tai tyyneltä? Etkö ymmärrä että sokeakin näkee minkä kiukun ja vihan vallassa kirjoitat viestejäsi, nuo hymiöt eivät kuvaa hymyä vaan aggressiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon siinä määrin että välillä on raskasta katsoa ja kuunnella vierestä mieheni vaikeilua väsymyksestä ja työstressistä yms. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset stressaavat asioista joille ei sillä hetkellä voi tehdä mitään tai päinvastoin, stressataan asioista joille VOISI sillä hetkellä tehdä jotain. Eikö tuollainen ole kamalan väsyttävää ja ilotonta?
Tottakai itsellekin tulee niitä päiviä kun jokin asia harmittaa tai jännittää, mutta loppujen lopuksi olen elämääni erittäin tyytyväinen ja onnekas kun löytyy katto pään päältä ja terveyttä. Tiedän että tällaiseen luonteeseen liittyy pitkälti myös kunnianhimottomuus ja laiskuuskin jossain määrin, mutta en vaihtaisi tätä onnellisuuden tunnetta mihinkään. Nykyisin tuntuu että länsimaissa se on katoavaista.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, jätetään omaan ylhäisyyteensä.
Korjaan väitöstäsi sen verran, että aloitin oikealla asialla. Tulee kaiketi aika hyvin esiinkin jos lukee ketjun alusta ilman ylimääräistä tunnelatausta. Viimeisen tunnin olen uppoutunut provoilun loppumattomaan suohon, onhan peli menetetty ja laiva uponnut jo kauan sitten alkuperäisen asian tiimoilta. :)
Voidaan me kyl mun puolesta alkaa pistää hommaa pakettiin ja lopetella tää setti.. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Ei vttu. Ensinnäkin: a) Et näytä tietävän mitään masennuksesta b) Vttuilet täällä ihan koko ajan ihmisille ja suorastaan kiehut raivosta c) Käytät aivan liian paljon hymiöitä
Olet oikeasti ilkeä ihminen, ei tuo ylenmääräinen piilovttuiluiloistenhymiöiden käyttö huijjaa mua ollenkaan.
Meniks sullakin tunteisiin? :( hahaha olipa onni ettet mennyt mun hymiöhuijaukseen, ja hyvä et paljastit tän hymiömanipuloinnin muillekkin. Onneksi maailma on taas vähän parempi paikka <3
Btw saisko jotain dataa ja protokollaa hymiöinen oikeaoppisesta käytöstä ja määrästä? :)
Ap
Kuvitteletkohan oikeasti vaikuttavasti iloiselta tai tyyneltä? Etkö ymmärrä että sokeakin näkee minkä kiukun ja vihan vallassa kirjoitat viestejäsi, nuo hymiöt eivät kuvaa hymyä vaan aggressiota.
Hahahah ihanko totta? :D :D :D kirjoitin jo ainakin tunti sitten että alkaa hermot palaa.. iloinen ja tyyni, sitäkö kuvittelet yrittäväni tässä ilmentää..älä nyt viitsi! :D Kunhan olen pitänyt vähän hauskaa idioottien kustannuksella. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon siinä määrin että välillä on raskasta katsoa ja kuunnella vierestä mieheni vaikeilua väsymyksestä ja työstressistä yms. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset stressaavat asioista joille ei sillä hetkellä voi tehdä mitään tai päinvastoin, stressataan asioista joille VOISI sillä hetkellä tehdä jotain. Eikö tuollainen ole kamalan väsyttävää ja ilotonta?
Tottakai itsellekin tulee niitä päiviä kun jokin asia harmittaa tai jännittää, mutta loppujen lopuksi olen elämääni erittäin tyytyväinen ja onnekas kun löytyy katto pään päältä ja terveyttä. Tiedän että tällaiseen luonteeseen liittyy pitkälti myös kunnianhimottomuus ja laiskuuskin jossain määrin, mutta en vaihtaisi tätä onnellisuuden tunnetta mihinkään. Nykyisin tuntuu että länsimaissa se on katoavaista.
Just näin! Myönteinen asenne kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Kaikkea hyvää sulle! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Ei vttu. Ensinnäkin: a) Et näytä tietävän mitään masennuksesta b) Vttuilet täällä ihan koko ajan ihmisille ja suorastaan kiehut raivosta c) Käytät aivan liian paljon hymiöitä
Olet oikeasti ilkeä ihminen, ei tuo ylenmääräinen piilovttuiluiloistenhymiöiden käyttö huijjaa mua ollenkaan.
Meniks sullakin tunteisiin? :( hahaha olipa onni ettet mennyt mun hymiöhuijaukseen, ja hyvä et paljastit tän hymiömanipuloinnin muillekkin. Onneksi maailma on taas vähän parempi paikka <3
Btw saisko jotain dataa ja protokollaa hymiöinen oikeaoppisesta käytöstä ja määrästä? :)
Ap
Kuvitteletkohan oikeasti vaikuttavasti iloiselta tai tyyneltä? Etkö ymmärrä että sokeakin näkee minkä kiukun ja vihan vallassa kirjoitat viestejäsi, nuo hymiöt eivät kuvaa hymyä vaan aggressiota.
Hahahah ihanko totta? :D :D :D kirjoitin jo ainakin tunti sitten että alkaa hermot palaa.. iloinen ja tyyni, sitäkö kuvittelet yrittäväni tässä ilmentää..älä nyt viitsi! :D Kunhan olen pitänyt vähän hauskaa idioottien kustannuksella. :)
Ap
Jännä juttu että muut ovat idiootteja, sekä kaikki kanssakeskustelijat että kaverisi. Vain muissa on vikaa ja kaikki kritiikki ja eriävät mielipiteet on tietysti täysin aiheetonta,sinähän olet aina oikeassa ja virheetön. Haiskahtaa aika voimakkaasti narsistiselta ja epävakaalta. Epävakaalta toki ymmärtää sen että "ilo" haetaan riitelemällä muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Ei vttu. Ensinnäkin: a) Et näytä tietävän mitään masennuksesta b) Vttuilet täällä ihan koko ajan ihmisille ja suorastaan kiehut raivosta c) Käytät aivan liian paljon hymiöitä
Olet oikeasti ilkeä ihminen, ei tuo ylenmääräinen piilovttuiluiloistenhymiöiden käyttö huijjaa mua ollenkaan.
Meniks sullakin tunteisiin? :( hahaha olipa onni ettet mennyt mun hymiöhuijaukseen, ja hyvä et paljastit tän hymiömanipuloinnin muillekkin. Onneksi maailma on taas vähän parempi paikka <3
Btw saisko jotain dataa ja protokollaa hymiöinen oikeaoppisesta käytöstä ja määrästä? :)
Ap
Kuvitteletkohan oikeasti vaikuttavasti iloiselta tai tyyneltä? Etkö ymmärrä että sokeakin näkee minkä kiukun ja vihan vallassa kirjoitat viestejäsi, nuo hymiöt eivät kuvaa hymyä vaan aggressiota.
Hahahah ihanko totta? :D :D :D kirjoitin jo ainakin tunti sitten että alkaa hermot palaa.. iloinen ja tyyni, sitäkö kuvittelet yrittäväni tässä ilmentää..älä nyt viitsi! :D Kunhan olen pitänyt vähän hauskaa idioottien kustannuksella. :)
Ap
Jännä juttu että muut ovat idiootteja, sekä kaikki kanssakeskustelijat että kaverisi. Vain muissa on vikaa ja kaikki kritiikki ja eriävät mielipiteet on tietysti täysin aiheetonta,sinähän olet aina oikeassa ja virheetön. Haiskahtaa aika voimakkaasti narsistiselta ja epävakaalta. Epävakaalta toki ymmärtää sen että "ilo" haetaan riitelemällä muiden kanssa.
Miten niin muut ovat idootteja? Jotkut on, toiset ei. Olen vastannut kirjoittamaasi kommenttiin varmaan 50 kertaa, etkä siitä huolimatta ole ymmärtänyt homman pointtia?! No mutta ei se mitään, ei kaikkien tarvikkaan ymmärtää. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.
Ap
Ai et vai? Kirjoitit jo hylänneesi muutaman kaverin, ja kohta lisää on menossa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan sama mitä sinunlaisellesi sanoo, koska vika ei ole koskaan sinun päässäsi, vaan aina toisen päässä. Sinä kirjoitat että sinun ympärilläsi on paljon ikäviä ihmisiä, joten voimme olettaa että näin on. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää sinä. En yhtään ihmettele jos tuolla asenteella näet muiden elämän jotenkinvalittamisena ja negatiivisena. Sinun elämässäsi ei näytä olevan ketään muuta kuin prinsessa itse.
Et tule koskaan kehittymään ihmisenä, koska täydellistähän ei voi enää kehittää, eiköstä vain?
Tää ketju kyllä vahvisti mielikuvaani siitä että heillä jotka erityisesti korostavat positiivisuuttaan viiraa päässä pahiten. :D
Sinä taas tunnut olevan erittäin nuori, liekö edes täysi-ikäinen. Tuo kuohunta, reaktiot ja hymiöiden tykittäminen olisi aika erikoista aikuisen ja tasapainoisen ihmisen toimintaa. Ethän sinä ota vastaan mitään mitä muut sanovat, lyöt vain defenssit päälle samantien.