Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju kyllä vahvisti mielikuvaani siitä että heillä jotka erityisesti korostavat positiivisuuttaan viiraa päässä pahiten. :D
Mukavaa että koet oppineesi uutta. Sinun kommenttisi monien muiden mukana, vahvisti omaa mielikuvaani siitä kuinka itsekeskeisiä ja ignorantteja suurin osa ihmisistä on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.
Ap
Ai et vai? Kirjoitit jo hylänneesi muutaman kaverin, ja kohta lisää on menossa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan sama mitä sinunlaisellesi sanoo, koska vika ei ole koskaan sinun päässäsi, vaan aina toisen päässä. Sinä kirjoitat että sinun ympärilläsi on paljon ikäviä ihmisiä, joten voimme olettaa että näin on. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää sinä. En yhtään ihmettele jos tuolla asenteella näet muiden elämän jotenkinvalittamisena ja negatiivisena. Sinun elämässäsi ei näytä olevan ketään muuta kuin prinsessa itse.
Et tule koskaan kehittymään ihmisenä, koska täydellistähän ei voi enää kehittää, eiköstä vain?
Päinvastoin, tämä prinsessa kehittää ja kehittyy koko ajan, koska rahkeita siihen on huru mycket. :) Miksi vääristelet totuutta? Olen lojaali ystävä, enkä hylkää ketään ongelmien tultua. Katkaisen välit vuosien päästä, kun suhde muuttuu itselleni merkittävästi pahaa oloa tuottavaksi, eikä toinen osapuoli halua korjata tai kehittää tilannetta. Mikä tässä on väärin?
Ap
Johtuiskohan siitä että ainakin joku on kritisoinut tai esittänyt eriävän näkökulman, olet suuttunut ja vastannut vain tykittämällä hymiöitä. Et ole kuunnellut tai pysähtynyt pohtimaan ja keskustelemaan lainkaan, olet heti kieltänyt ettei kritiikki voi pitää paikkaansa.
Niin minäkin, siis olen kylläatynyt ihmisiin jotka sotkee asiansa aina uudestaan ja uudestaan, ei osaa ottaa mitään, aikä mistään opikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.
Ap
Ai et vai? Kirjoitit jo hylänneesi muutaman kaverin, ja kohta lisää on menossa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan sama mitä sinunlaisellesi sanoo, koska vika ei ole koskaan sinun päässäsi, vaan aina toisen päässä. Sinä kirjoitat että sinun ympärilläsi on paljon ikäviä ihmisiä, joten voimme olettaa että näin on. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää sinä. En yhtään ihmettele jos tuolla asenteella näet muiden elämän jotenkinvalittamisena ja negatiivisena. Sinun elämässäsi ei näytä olevan ketään muuta kuin prinsessa itse.
Et tule koskaan kehittymään ihmisenä, koska täydellistähän ei voi enää kehittää, eiköstä vain?
Päinvastoin, tämä prinsessa kehittää ja kehittyy koko ajan, koska rahkeita siihen on huru mycket. :) Miksi vääristelet totuutta? Olen lojaali ystävä, enkä hylkää ketään ongelmien tultua. Katkaisen välit vuosien päästä, kun suhde muuttuu itselleni merkittävästi pahaa oloa tuottavaksi, eikä toinen osapuoli halua korjata tai kehittää tilannetta. Mikä tässä on väärin?
Ap
Ehkä se on tuo vaatimattomuutesi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.
Ap
Ai et vai? Kirjoitit jo hylänneesi muutaman kaverin, ja kohta lisää on menossa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan sama mitä sinunlaisellesi sanoo, koska vika ei ole koskaan sinun päässäsi, vaan aina toisen päässä. Sinä kirjoitat että sinun ympärilläsi on paljon ikäviä ihmisiä, joten voimme olettaa että näin on. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää sinä. En yhtään ihmettele jos tuolla asenteella näet muiden elämän jotenkinvalittamisena ja negatiivisena. Sinun elämässäsi ei näytä olevan ketään muuta kuin prinsessa itse.
Et tule koskaan kehittymään ihmisenä, koska täydellistähän ei voi enää kehittää, eiköstä vain?
Päinvastoin, tämä prinsessa kehittää ja kehittyy koko ajan, koska rahkeita siihen on huru mycket. :) Miksi vääristelet totuutta? Olen lojaali ystävä, enkä hylkää ketään ongelmien tultua. Katkaisen välit vuosien päästä, kun suhde muuttuu itselleni merkittävästi pahaa oloa tuottavaksi, eikä toinen osapuoli halua korjata tai kehittää tilannetta. Mikä tässä on väärin?
Ap
Johtuiskohan siitä että ainakin joku on kritisoinut tai esittänyt eriävän näkökulman, olet suuttunut ja vastannut vain tykittämällä hymiöitä. Et ole kuunnellut tai pysähtynyt pohtimaan ja keskustelemaan lainkaan, olet heti kieltänyt ettei kritiikki voi pitää paikkaansa.
Siis vääristelet totuutta sen takia, että en ole ottanut vääriin oletuksiin perustuvaa kritiikkiä vastaan. Jep jep, nyt on hommat hyvillä kantimilla.. not.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.sta sais hyvän sketsihahmon Putoukseen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.
Ap
Ai et vai? Kirjoitit jo hylänneesi muutaman kaverin, ja kohta lisää on menossa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan sama mitä sinunlaisellesi sanoo, koska vika ei ole koskaan sinun päässäsi, vaan aina toisen päässä. Sinä kirjoitat että sinun ympärilläsi on paljon ikäviä ihmisiä, joten voimme olettaa että näin on. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää sinä. En yhtään ihmettele jos tuolla asenteella näet muiden elämän jotenkinvalittamisena ja negatiivisena. Sinun elämässäsi ei näytä olevan ketään muuta kuin prinsessa itse.
Et tule koskaan kehittymään ihmisenä, koska täydellistähän ei voi enää kehittää, eiköstä vain?
Päinvastoin, tämä prinsessa kehittää ja kehittyy koko ajan, koska rahkeita siihen on huru mycket. :) Miksi vääristelet totuutta? Olen lojaali ystävä, enkä hylkää ketään ongelmien tultua. Katkaisen välit vuosien päästä, kun suhde muuttuu itselleni merkittävästi pahaa oloa tuottavaksi, eikä toinen osapuoli halua korjata tai kehittää tilannetta. Mikä tässä on väärin?
Ap
Ehkä se on tuo vaatimattomuutesi...
En ole vaatimaton, koska en pidä sitä minään hyveenä. Olen realistinen hyvissä ja huonoissa puolissani, ja nimenomaan tässä kyseisessä aiheessa hyvät ominaisuuteni korostuvat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko bloggaaja s f ä ä r e is t ä?
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin, siis olen kylläatynyt ihmisiin jotka sotkee asiansa aina uudestaan ja uudestaan, ei osaa ottaa mitään, aikä mistään opikseen.
Niin turhauttavaa!!! Tsemppiä meille :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko bloggaaja s f ä ä r e is t ä?
En. Olen anonyymi narsistiraivo-kermaperse, millä voisinkin jatkossa aina esitellä itseni näillä hoodeilla, niin olisi aina mukavat pohjatuntemukset tyypeille saatavilla. :P
Ap
Mun mielestä hauskaa kun ap syytetään itselleen vastaamisesta.. Sit täällä on selvästi sama tyyppi joka jaksaa mussuttaa vastailee itselleen yms.
Tuo jos mikä kertoo suomen mielenterveys hoidon tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti
Että erityinenkin vielä... No eihän me muut sinua voida ymmärtää, anteeksi kun ollaan oltu viboja pilaamassa. No meillä on epäerityiset toisemme, kyllä me varmaan selvitään ilman sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä hauskaa kun ap syytetään itselleen vastaamisesta.. Sit täällä on selvästi sama tyyppi joka jaksaa mussuttaa vastailee itselleen yms.
Tuo jos mikä kertoo suomen mielenterveys hoidon tilanteesta.
Itse olen ainakin kommentoinut pari kertaa samalle tyypille ja ilmeisesti hän on tykännyt viesteistäni ja minä hänen. Yksin ei voi omista viesteistään tykkäillä 2 kertaa. Taidat olla ap jota ärsyttää että muut huomasivat hänen omiin viesteihinsä vastailun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ihanaa kun ois jatkaa kaikkien ihanien hanipuppeleiden kans, ni kaikki hyvä päättyy aikanaa </3
im out.
Ap
Taisi äiti patistaa ap.n pois tietokoneelta ja iltapesulle. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Koska olen lojaali enkä hylkää vastoinkäymisten tullen. Mistähän sait päähäsi, että nämä ihmiset ovat olleet alkujaan sellaisia. Kirjoitin alkuunkin, että ilmiö on lisääntymään päin. Ongelmani on varmaan se, etten ole niin täydellisen itsekeskeinen ja pää omassa perseessä niinkuin monet tuntuu olevan, vaan olen juurikin ystäviäni varten, läsnä, kuunnellen. Olisin varmaan paljon tyytyväisempi ystäviini, jos itsellänikin olisi pokkaa jankuttaa omia asioitani välittämättä siitä, kiinnostaako toista aidosti.
Ap
Ai et vai? Kirjoitit jo hylänneesi muutaman kaverin, ja kohta lisää on menossa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan sama mitä sinunlaisellesi sanoo, koska vika ei ole koskaan sinun päässäsi, vaan aina toisen päässä. Sinä kirjoitat että sinun ympärilläsi on paljon ikäviä ihmisiä, joten voimme olettaa että näin on. Heitä kuitenkin kaikkia yhdistää sinä. En yhtään ihmettele jos tuolla asenteella näet muiden elämän jotenkinvalittamisena ja negatiivisena. Sinun elämässäsi ei näytä olevan ketään muuta kuin prinsessa itse.
Et tule koskaan kehittymään ihmisenä, koska täydellistähän ei voi enää kehittää, eiköstä vain?
Päinvastoin, tämä prinsessa kehittää ja kehittyy koko ajan, koska rahkeita siihen on huru mycket. :) Miksi vääristelet totuutta? Olen lojaali ystävä, enkä hylkää ketään ongelmien tultua. Katkaisen välit vuosien päästä, kun suhde muuttuu itselleni merkittävästi pahaa oloa tuottavaksi, eikä toinen osapuoli halua korjata tai kehittää tilannetta. Mikä tässä on väärin?
Ap
No vaikkapa se että jonain päivänä sinullekin tulee vaikeuksia ja ikäviä asioita sattuu ja haluat niistä jutella jollekin. Kenen puoleen käännyt jos jokaiselle ihmiselle lähelläsi olet tehnyt selväksi että ei kiinnosta toisten surut ja murheet? Luuletko että sinua kuunnellaan siinä vaiheessa? Ja JOKAISELLE tulee niin huonoja päiviä että tarvitsee toisten tukea ja kuuntelua. Jokaikiselle. Mitä sitten teet kun kaikki sanovat että olet ikävä ihminen kun kaadat kaiken pahan olon heidän niskaansa? Voi tulla ikävä olo.
Luin tätä jorinaa sieltätäältä.Minä olen se vanha akka jutun alkupuolelta. Nyt päätin heittää menemään ne `ystävät´, joita olen ikäni kuunnellut, tukenut, hoitanut, auttanut, ymmärtänyt ja käsilläni kantanut. Syynä on se, etten ole heiltä saanut mitään. En apua, en kuuntelevaa osanottoa, en hoivaa tai lohdutusta. En mitään. Minä sairastuin kahteen syöpään, heilläkin oli kamala vatsatauti, minun lapseni oli onnettomuudessa, ja voi kun serkku katkaisi koipensa pahasti, paljon pahemmasti, mieheni kuoli mutta heidän Erkillä oli kova flunssa, ettei vaan käänny keuhkokuumeeksi. En minä enää halua heitä lähelleni, en jaksa enää olla likasanko kaikelle sille pahan määrälle, jolla he itsensä ympäröivät ja kaatavat toisen kannettavaksi.
Tässä on taas hyvä esimerkki siitä minkä takia ihmisten pitäisi opetella "hyväntahtoista välinpitämättömyyttä" . Omat kaverit ovat pääsääntöisesti peruspositiivisia ihmisiä kuten minäkin, mutta sitten on muutama joita tuntuu koko maailma koko ajan sortavan...
Näille kavereille kun kerran sanoo että heidän ongelmansa ovat itseaiheutettuja, eikä sinua kiinnosta p**kan vertaa kuunnella heidän murheitaan, niin yleensä ongelma korjaantuu itsestään.
Kerran kun oikeasti kuuntelisit ja antaisit empatiaa, itkeä tirautat ja pyydät ettei tästä enää puhuta ja tehdään kivaa, asiat muuttuu !! useasti kukaan ei koskaan oikeasti kuuntele, sano suoraan ja välitä pätkääkään, kuin omasta navasta.
Päinvastoin, tämä prinsessa kehittää ja kehittyy koko ajan, koska rahkeita siihen on huru mycket. :) Miksi vääristelet totuutta? Olen lojaali ystävä, enkä hylkää ketään ongelmien tultua. Katkaisen välit vuosien päästä, kun suhde muuttuu itselleni merkittävästi pahaa oloa tuottavaksi, eikä toinen osapuoli halua korjata tai kehittää tilannetta. Mikä tässä on väärin?
Ap