Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Kokemusasiantuntijana, no joo. Yleisesti ottaen mt-ongelmaiset eivät ole tyhmiä. Suuri osa hakee apua ja sitoutuu siihen. Mutta siinä akuutissa vaiheessa ei käsketä ketään ottaa härkää sarvista tai ajattelemaan vaan positiivisesti. Näiden aika on myöhemmin.
Huomaan myös, että et kykene ottamaan vastaan kritiikkiä. Mutta oikeilla jäljillä olet ja niinhän minä sanoinkin. Todennäköisesti minä en jaksaisi sinun pinnallista hölötystä ja sinä et jaksaisi minun diippejä juttuja elämästä, joista puhun mieluummin.
"Suurin osa", niin missä tilasto? Siinä että kokonainen ikäluokka työikäisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä, koska mt-ongelmat? Missä näkyy hoidon hallinnassa ol0? Kuka oli akuutissa vaiheessa? Henkilö kelle kommentoi, huokaisi juuri selvinneensä talven yli, kun kevät nyt jo koittaa. Miten se on akuutti vaihe, kun kannustaa ihmistä hakeutumaan uudestaan hoitoon, kun se hyvä hetki on vihdoin käsillä? Toi että puhut jostain todennäkösyyksistä, kertoo sun asenneongelmista. Et ole valmis kohtaamaan muita avoimin mielin, koska "en jaksa sun kaltaista rasittavaa ekstroverttia".
Loppukaneetiks on pakko nauraa sun kritiikille. Kritiikkiin olen valmis, persoonaani kohdistuvaan mututuntuma paskanjauhamiseen en ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.
Hmm. Tiedän tunteen, kun ei voi puhua seurassa oman elämänsä hyvistä puolista. Ei, vaikka en itse kuulu siihen menestyvään sakkiinkaan millään mittarilla.
Olen jättänyt taakseni monta kaverisuhdetta, joissa ei voinut sanallakaan mainita seuraavista asioista: asunnon remontointi, lomamatka, mieheltä saatu yllätys, lapsen onnistuminen jossain asiassa, se, että ei ole isoja rahahuolia, tai että on ollut omaa aikaa vaikka koko viikonloppu. Puhumattakaan siitä, että mies ei juo eikä törttöile, tai että sain siskolta lahjaksi lentoliput Pariisiin ensi kesäksi.
Oli melko kurjaa olla kuuntelijana ihmisille, joilla oli paljon sellaista joka minulta puuttui. Oli erityisen kurjaa paljastaa oma heikkoutensa ja huomata, että toinen joko sivuutti sen olankohautuksella tai sitten ei hyväksynyt, löi vyön alle ja katosi. Ihminen, jolla oli ollut suhteellisen tasapainoinen lapsuus ja jonka perhe oli elämässä mukana ilman suuria riitoja tai konflikteja, ja joka oli selvinnyt ilman kiusaamista ja onnistunut saavuttamaan asioita, ei voinut sietää minun onneani. Ei, vaikka tiesi taustani ja traumani. Hänelle oli liikaa se, että sain jotain "vastikkeetta".
Olen ristiriitainen henkilö: mt-ongelmainen, joka ei kuitenkaan valita koko ajan, joka yrittää etsiä elämän positiivisia puolia ainakin toisten elämistä. Olen jotenkin aina väärässä seurassa, joko liian terve tai liian hyväosainen tai liian sairas tai jotakin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt. kirjoitti:
Uskomatonta miten Ap teilataan..
Joko te ymmärrätte tahallaan väärin tai te ette tosiaan ole kokenut näitä energian ja elämänilon syöjiä.
.
Kuvitelkaa nyt oikeasti tilanne jossa teidän ongelmat lakaistaan AINA pois.. Koska samoilla ihmisillä on AINA isompia ongelmia..
Tyyliin AINA kun olet tekemisissä näiden kanssa heitä on loukattu.Esimerkki valitat aivokasvaintasi johon tulet kuolemaan.. Juttu kääntyy kaverin migreeniin joka on ainakin 100x pahempi kuin sinun aivokasvain. Joka ei sitten edes lle migreeni vaan normaali päänsärky.
Taitaa ap itse olla tämän takana. Totta kai on oikeasti raskaita ihmisiä, joita ei vaan jaksa. Mutta miten yhdelle ihmiselle kertyy nämä kaikki? Minulle taas jäi sellainen kuva, että ap on ärsyyntynyt, kun kukaan ei jaksa kuunnella miten hyvä sää pihalla on tai miten kiva viime kesä oli.
Ei mulla ole mitään tarvetta kirjoitella jotain positiivisempia kommentteja tänne itselleni :D Etkö tuolla ajatuksellasi voisi kuvitella ketjun olevan silloin täynnä niitä?
Ja naulan kantaan! Olen erittäin ärsyyntynyt, kyllästynyt ja välillä suoraan raivoissani, että ystäväni eivät halua puhua MINULLE tärkeistä asioista, kuten vaikka säästä tai kesästä!!! Miksi heidän ystävänä ei pitäisi puhua kanssani niistä? Missä vastavuoroisuus???
Huh huh mitä porukkaa täällä... :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanotaanko näin että mulla on serkku. Mun facebook julkaisut on osittain estetty hältä.. Kun vaihdoin autoa mietin ihan oikeasti vuokraanko halvemman kun köydään pakollisellla kyläreissulla.
Syy on se että mä en perkele jaksa kuunnella sitä vinkumista. En vaan jaksa!
Paljon parempi esittää köyhää ja keskustella pitäisikö tappaa itsensä.
Nyt varmaan alkaa lässytys miten mun serkku on normaali ja minä tunnekylmä p....a.
Mut vitsiläinen viettäkää aikaa tollasen kaverin kanssa... Meet kalalle. Kaveri saa 9kilosen lohen.. Sitä vaan v........a kun on joskus aiemmin saanu 9.5kg.
Jos se voittais lotossa 140 miljoonaa. Sitä v.........i se ettei se voittanut 141.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.
Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään olevani vähän kuvailemasi kaltainen valittaja.
Mulla on ulkoisesti kaikki hyvin mutta kärsin masennuksesta ja sisäisestä tyhjyydestä. Mieluusti olen omissa oloissani tai harrastan sosiaalista kanssakäymistä vain harvoin. Varsinkin talvet on ankeaa aikaa.
Mutta luulen että masennustani ei tiedä/osaa edes kuvitella kovin moni. Enkä oikeastaan halua siitä edes kertoa.
Ikävä kuulla :( oletko hakenut apua? Miksi et kerro ystävillesi? Paljon valoa ja voimaa sinulle, jotta pystyt menemään epämukavuusalueelle selättääksesi masennuksen! :)
Ap
Mä ehdin lukea tähän asti ketjua ja alan ymmärtämään ystäviäsi. Oletko sä tarkoituksella noin vittumainen vai onko sun ymmärrystaso oikeasti noin matala? (anteeksi suora ilmaisuni) Sä siis ihan oikeasti sanot masentuneelle, että pitää mennä epämukavuusalueelle?
Mulle tulee kyllä mieleen, että kaikesta näennäisestä positiivisuudesta huolimatta sä olet raskas ihminen. Mulle tulee mieleen muutamakin ihminen lähipiiristä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet elää ns. pumpulissa on hirveän raskasta tulla toimeen. Todellinen ja helppo ystävyys on introverttiluonteelle (en usko, että kestäisin ekstroverttia, joka höpisee säästä ja muusta jonnin joutavasta) sellaista, että voidaan sanoa hyvät ja huonot asiat. Tuetaan, ei takerruta. Itketään ja nauretaan. Mutta jatkuva positiivisuus yhdistettynä "hyviä" neuvoja antavaan ekstroverttiin kuulostaa niin raskaalta, että ei kiitos.
Eli summa summarum. Todennäköisesti sinussa tai ystävissäsi ei ole kummassakaan vikaa, ette vai sovi yhteen.Nimeonmaan, masennusta ei voiteta mukavuusalueella. Ihan kokemusasiantuntijana ja sivusta seuraajana tiedän tämän faktaksi. On niitä, jotka silittelevät päästä, ja sitten on niitä jotka tarttuvat härkää sarvista. Ongelmia ei voi silitellä, niitä tartutaan sarvista. Eikö tämä asia ole täysin itsestäänselvä?
Ja toisekseen, ensin sanot mua raskaaksi ihmiseksi, vaikka ehkä se raskas oletkin sinä omassa introverttiydessäsi? :D
Ap
Kokemusasiantuntijana, no joo. Yleisesti ottaen mt-ongelmaiset eivät ole tyhmiä. Suuri osa hakee apua ja sitoutuu siihen. Mutta siinä akuutissa vaiheessa ei käsketä ketään ottaa härkää sarvista tai ajattelemaan vaan positiivisesti. Näiden aika on myöhemmin.
Huomaan myös, että et kykene ottamaan vastaan kritiikkiä. Mutta oikeilla jäljillä olet ja niinhän minä sanoinkin. Todennäköisesti minä en jaksaisi sinun pinnallista hölötystä ja sinä et jaksaisi minun diippejä juttuja elämästä, joista puhun mieluummin.
"Suurin osa", niin missä tilasto? Siinä että kokonainen ikäluokka työikäisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä, koska mt-ongelmat? Missä näkyy hoidon hallinnassa ol0? Kuka oli akuutissa vaiheessa? Henkilö kelle kommentoi, huokaisi juuri selvinneensä talven yli, kun kevät nyt jo koittaa. Miten se on akuutti vaihe, kun kannustaa ihmistä hakeutumaan uudestaan hoitoon, kun se hyvä hetki on vihdoin käsillä? Toi että puhut jostain todennäkösyyksistä, kertoo sun asenneongelmista. Et ole valmis kohtaamaan muita avoimin mielin, koska "en jaksa sun kaltaista rasittavaa ekstroverttia".
Loppukaneetiks on pakko nauraa sun kritiikille. Kritiikkiin olen valmis, persoonaani kohdistuvaan mututuntuma paskanjauhamiseen en ole.
Ap
Mä alan olla vähän sanaton. Kokemusasiantuntijana varmasti tiedät sen surullisen faktan, että mielenterveyshoito on Suomessa retuperällä. Läheskään kaikki eivät apua saa. Tiedät varmasti myös sen, että työkyvyttömyyseläkeläinen ei edes saa terapiaa, koska ei tuota yhteiskunnalle mitään. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö ihminen haluaisi apua! Minusta alkaa tuntumaan, ettet edes halua nähdä sitä, että kaikkien ihmisten kemiat eivät vaan kohtaa. Tällä itsetuntemuksella osaan jo sanoa, että millaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikaani ja millaisten en. Ja siihen minulla on oikeus, ihan niin kuin sinullakin. Ei se ole asennevammaa, jos viihtyy tietynlaisten ihmisten kanssa. Sanon vielä kolmannen kerran. Kyse ei välttämättä ole siitä, että sinussa tai ystävissäsi on vikaa. Kyse voi olla puhtaasti kemioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.
Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla.
Tämä, vähän outo fiilis välittyi ap.n tekstistä.
Lähtökohtaisesti jos joku ärsyttää, ihmisen olisi hyvä miettiä mitä se kertoo itsestä. Kertoisiko sun ärsyynnys valittajia kohtaan esim.siitä että sun on itse vaikea kohdata negatiivisia tunteita ja tilanteita, syystä tai toisesta? Pakenet niitä.Jos olet positiivisesti ajatteleva ja tasapainoinen ihminen, miksi et olisi kiitollinen tästä viisaudesta ja jakaisi sitä toivoa ja hyvää eteenpäin? Tsemppaisit, kannustaisi, muistuttaisit että on toivoa ja hyviä asioita. Että asioita voi ajatella myös toisesta, positiivisemmasta näkökulmasta. Sun ei tarvitse itse ahdistua tai ottaa toisen huonoja oloja itsesi kannettavaksi, jos olet itse balanssissa.
No se kertoo siitä ettei viittis viettää koko elämäänsä negatiivisten fiilisten/asioiden vallassa. Koska negatiivisuus on ikävää ja paskaa, miten joku voisi sitä ehdoin tahdoin haluta?? :D
Ja siis nimenomaan mä tsemppaan, ymmärrän ja kuuntelen. Miten voit kuvitella että sellainen epätasapainoin ystävyys voi kantaa loputtomiin? Oletko kenties itse yksi näistä, joka ajattelee positiivisen ja ratkaisukeskeisyn ystävän olevan Sinun yksipuolinen terapeutti? :D
Katsos kun se positiivinen ystävä ei jaksa sitä yksipuolisuutta loputtomiin. Koska negatiiviset ihmiset ovat itsekeskeisiä ja yksipuolisia. Sinusta pelkän tasapainoisuuden pitäisi riittää kannattelemaan tätä äärimmäisen epätasapainoista tilannetta. Jep jep, uskomatonta.
Ap
Usein "ratkaisukeskeisyyttä" korostaa juuri he jotka ahdistuvat muiden negatiivista tunteista, suorittajaluonteet ja kontrollifriikit jotka haluavat suorittaa muiden huonot fiilikset pois päiväjärjestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁
Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.
Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla.
Tämä, vähän outo fiilis välittyi ap.n tekstistä.
Lähtökohtaisesti jos joku ärsyttää, ihmisen olisi hyvä miettiä mitä se kertoo itsestä. Kertoisiko sun ärsyynnys valittajia kohtaan esim.siitä että sun on itse vaikea kohdata negatiivisia tunteita ja tilanteita, syystä tai toisesta? Pakenet niitä.Jos olet positiivisesti ajatteleva ja tasapainoinen ihminen, miksi et olisi kiitollinen tästä viisaudesta ja jakaisi sitä toivoa ja hyvää eteenpäin? Tsemppaisit, kannustaisi, muistuttaisit että on toivoa ja hyviä asioita. Että asioita voi ajatella myös toisesta, positiivisemmasta näkökulmasta. Sun ei tarvitse itse ahdistua tai ottaa toisen huonoja oloja itsesi kannettavaksi, jos olet itse balanssissa.
No se kertoo siitä ettei viittis viettää koko elämäänsä negatiivisten fiilisten/asioiden vallassa. Koska negatiivisuus on ikävää ja paskaa, miten joku voisi sitä ehdoin tahdoin haluta?? :D
Ja siis nimenomaan mä tsemppaan, ymmärrän ja kuuntelen. Miten voit kuvitella että sellainen epätasapainoin ystävyys voi kantaa loputtomiin? Oletko kenties itse yksi näistä, joka ajattelee positiivisen ja ratkaisukeskeisyn ystävän olevan Sinun yksipuolinen terapeutti? :D
Katsos kun se positiivinen ystävä ei jaksa sitä yksipuolisuutta loputtomiin. Koska negatiiviset ihmiset ovat itsekeskeisiä ja yksipuolisia. Sinusta pelkän tasapainoisuuden pitäisi riittää kannattelemaan tätä äärimmäisen epätasapainoista tilannetta. Jep jep, uskomatonta.
Ap
Usein "ratkaisukeskeisyyttä" korostaa juuri he jotka ahdistuvat muiden negatiivista tunteista, suorittajaluonteet ja kontrollifriikit jotka haluavat suorittaa muiden huonot fiilikset pois päiväjärjestyksestä.
Puhut ikäänkuin negatiivisten tunteiden/ongelmien ratkaisu olisi jotenkin huono asia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.
Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???
Ap
Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁
Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.
Ap
Mun mielestä se tekee ihmisestä ihanan.. Mikään ei ole niin hienoa kuin ihminen joka vielä aikuisena näkee kauneutta kaikkialla ja osaa arvostaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihelevettiläinen kirjoitti:
No sanotaanko näin että mulla on serkku. Mun facebook julkaisut on osittain estetty hältä.. Kun vaihdoin autoa mietin ihan oikeasti vuokraanko halvemman kun köydään pakollisellla kyläreissulla.
Syy on se että mä en perkele jaksa kuunnella sitä vinkumista. En vaan jaksa!
Paljon parempi esittää köyhää ja keskustella pitäisikö tappaa itsensä.Nyt varmaan alkaa lässytys miten mun serkku on normaali ja minä tunnekylmä p....a.
Mut vitsiläinen viettäkää aikaa tollasen kaverin kanssa... Meet kalalle. Kaveri saa 9kilosen lohen.. Sitä vaan v........a kun on joskus aiemmin saanu 9.5kg.
Jos se voittais lotossa 140 miljoonaa. Sitä v.........i se ettei se voittanut 141.
Hahah samaistuin :D Niin ärsyttävää, mutta kirjoitit hauskasti... :D :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.
Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???
Ap
Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.
Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)
Ap
Määäääääön. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Luitko sä yhtään mitä kirjoitin? Mä kirjoitin nimenomaan siitä, että suhtaudun elämään luottavaisena. Se on kokonaisvaltaista luottamusta ja positiivisuutta siihen, että kaikki järjestyy. Positiivisuutta siitä, että parisuhteessa menee kivasti, saan vaikuttaa yhteiskunnallisesti, muksuista on kasvamassa täysipäisiä nuoria, kaapissa ruokaa ja saan valita työvuoroni. Esimerkiksi. Mutta mua ei kiinnosta mikä sää on ulkona 😁 Ihan sama sataako vai paistaako, ei se elämään vaikuta. Joo, matkustelu on kivaa, muistelu on mukavaa, mutta tällaisten asioiden pinnallinen fiilistely tai auringon palvonta ei ole "mun juttu" ja mun elämä pyörii muiden asioiden ympärillä. Se ei siltikään tee minusta negatiivista, etten jaksa fiilistä aamukahvia tai linnun laulua pihalla 😁
Tekeekö se ihmisestä pinnallisen small talkkaajan, joka jaksaa fiilistellä aamukahvia ja linnunlaulua. Aiemmin selitit traumaperäisyydelläsi taipumustasi syvällisyyteen ja kyvyttömyyteen fiilistellä "kevyitä "aiheita. Rinnastit samalla ruusujen haistelijan pinnalliseksi.
Ap
Mun mielestä se tekee ihmisestä ihanan.. Mikään ei ole niin hienoa kuin ihminen joka vielä aikuisena näkee kauneutta kaikkialla ja osaa arvostaa sitä.
Ihanasti sanottu! <3 itsekkin sellaista luonnollisesti arvostan :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tiedän tunteen, kun ei voi puhua seurassa oman elämänsä hyvistä puolista. Ei, vaikka en itse kuulu siihen menestyvään sakkiinkaan millään mittarilla.
Olen jättänyt taakseni monta kaverisuhdetta, joissa ei voinut sanallakaan mainita seuraavista asioista: asunnon remontointi, lomamatka, mieheltä saatu yllätys, lapsen onnistuminen jossain asiassa, se, että ei ole isoja rahahuolia, tai että on ollut omaa aikaa vaikka koko viikonloppu. Puhumattakaan siitä, että mies ei juo eikä törttöile, tai että sain siskolta lahjaksi lentoliput Pariisiin ensi kesäksi.
Oli melko kurjaa olla kuuntelijana ihmisille, joilla oli paljon sellaista joka minulta puuttui. Oli erityisen kurjaa paljastaa oma heikkoutensa ja huomata, että toinen joko sivuutti sen olankohautuksella tai sitten ei hyväksynyt, löi vyön alle ja katosi. Ihminen, jolla oli ollut suhteellisen tasapainoinen lapsuus ja jonka perhe oli elämässä mukana ilman suuria riitoja tai konflikteja, ja joka oli selvinnyt ilman kiusaamista ja onnistunut saavuttamaan asioita, ei voinut sietää minun onneani. Ei, vaikka tiesi taustani ja traumani. Hänelle oli liikaa se, että sain jotain "vastikkeetta".
Olen ristiriitainen henkilö: mt-ongelmainen, joka ei kuitenkaan valita koko ajan, joka yrittää etsiä elämän positiivisia puolia ainakin toisten elämistä. Olen jotenkin aina väärässä seurassa, joko liian terve tai liian hyväosainen tai liian sairas tai jotakin muuta.
Ymmärrän. Ihmisellä on kuitenkin erilaisia elämänvaiheita, ja onneks nyt olet paremmassa vaiheessa :) Toivotaan että löydät vielä oman paikkasi sopivien ihmisten ympäriltä, sen soisi itselleenkin ja tietysti myös kaikille muille ihmisille :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olin ennen positiivinen ihminen kunnes sairastuin CFS:n eli väsymysoireyhtymään. Yritän kyllä olla sen ajan kun joskus harvoin kykenen ihmisiä näkemään niin valittamatta tilastani. Ihmiset ei vaan tajua kuin paljon rajotteita tilani asettaa, jos en sano. Luulevat että olen kunnossa, vaikka pahimmillaan jo kaupungille lähtö voi viedä petiin pitkäksi aikaa (=pahimmillaan päiviksi ja viikkokin saattaa pahassa crashissa mennä petipotilaana) Yksi kaveri ihmetteli kun en halunnut juoda alkoholia kun menin pubiin hetkeksi hänen kanssaan. Olen suuren osan ajasta pää sumussa tokkuraisen väsyneenä, kärsien huonolaatuisesta palauttamattomasta unesta, siihenkö vielä alkoholia. Hän kysyi että enkö osaa ottaa rennosti. Osa loukkaantuu kun kieltäydyin kivoista jutuista. Tosin yhä vähempi koska tietävät jo kuinka harvoin kykenen mihinkään.
Yritän tilastani huolimatta ajatella positiivisesti mutta hankalaa se on. Yritän nauttia siitä mihin pystyn, vaikka se usin tuleekin hinnan kanssa jos kuormitun liikaa.
Olen pahoillani puolestasi! :( paljon tsemppiä ja voimaa tulevaisuuteen! :)
Eikö ystäville kertominen auttaisi heitä ymmärtämään? Varmasti hei eivät voi ymmärtää missä vika, kun muutos menneeseen on niin suuri ja jos he eivät tiedä mistä se johtuu...
Joku negatiivinen introvertti tossa aiemmin sanoi, että ei jaksaisi puhua/iloita esim hyvästä säästä ja auringonpaisteesta.. Itse ajattelen että niinkin "pienistä" asioista saa paljon voimaa, eikä kuormita itseä onneksi yhtään :)
Ap
Aika erikoista, että sä syytit minua sinun kritisoinnista, vaikka näköjään jo täällä olet "diagnosoinut" minut negatiiviseksi introvertiksi. Ja pieleen meni tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.
Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(
Ap
Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.
Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???
Ap
Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.
Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)
Ap
Jos koet itsesi tasapainoiseksi, koet varmaan myös oma avasi hyvät tunteidenhallintataidot. Kuvastaako se mielestäsi hyviä tunteidenhallintataitoja, että raivoat tuntikausia nettikeskustelussa? Eihän keskustelu edes etene, kun kiukku ja raivo sumentaa järjen ja ajattelun.
Lisäksi se että koet olevasi luonteeltasi aggressiivinen, on kyllä täysin ristiriidassa sen kanssa että olisit positiivinen ja tasapainoinen. Aggression taustalla on aina negatiiviset tunteet. Mielenterveystalon sivuilla lukee näin
"Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. "
No ei ole.. Kun on mun kirjoitus.