Toiveena vauva (2019-2020)

Enkelinäiti kirjoitti:

Kp1, VILLAHUIVI käydään käsi kädessä ensi vuotta kohti❤️ niin huono mieli täälläkin..

Kiitos Enkelinäiti ❤ kyllä on aamu itkua tihrustettu, mutta näin iltapäivästä jo hermot.menee, jun vuoto ei ala kunnolla! Sen mitä yöllä tuli veristä vuotoa lusikallinen, on ainut mitä on tullut. Enkä ymmärrä miten se nyt tälläin käyttäytyy kun aina menkkojen alkaessa 12h kuluttua tiputtelusta alkaa tulvavuoto. Nyt on jo 15h kulunut mutta ei ole tullut mitään 🙄🤦🏻‍♀️

Kulunut vuosi on ollut täälläkin ristiriitainen. Mulla on ensinmäkin ollut töissä tosi rankka vuosi, enkä tiedä kauanko jaksan enää, jos työt ei helpotu. Irtisanoutumisia on ollut kuluneena vuonna meillä oikea rysäys, jota ei ole koskaan aiemmin ollut yrityksen historiassa tapahtunut. Valtarakenteet huojuneet samalla.

Myös ihmissuhdeonnegelmat osuu kuluneeseen vuoteen. Kommunikaatio ei toimi ja väärinymmärryksiä on jos jonkinlaisia.

Vuoteen mahtuu tosiaan myllerrystä lähipiiriasäkin, mies sai töistä yllättäin loparit, vuosikymmenten pitkä ura vaihtui lennosta toiseen. Sukulaiselle tuli



avioero ja naapurikin menetti työnsä.

Vuosi on ollut tosiaan yhtä myllerrystä, sekä itselle, että kaikille ihmisille ympärillä, ettei toista vastaavaa vuotta millään muistu mieleen.

Jospa uusi tuleva 2020 vuosi on kaikkea muuta ja todella onnekas meille kaikille!!💥💖

Kp 11/30

Mesimarja93 kirjoitti:

Ei oo ehkä ihan oikein verrata opiskelupaikan hakua ja lapsen toivomista, mutta sitähän sanotaan että opiskelupaikan suhteen kannattaa olla varasuunnitelma. Jos käyttää kaiken ajan ja energian yhteen paikkaan pääsemiseksi ja jos ei pääsekään niin voi olla tyhjä olo, maailma romahtaa, mitäs sitten kun haave ei toteutunut. Mua helpottaa ajatus että mulla on varasuunnitelma, jos kävisikin niin että muutaman vuoden päästä toteaisin että en voikaan saada lapsia, niin sitte keksitään jotain muuta.

Sekavaa ajatusvirtaa, mutta siinä mun tämän aamun päällimmäisiä mietteitä 😊

Mesimarja 93, varasuunnitelma on hyvä! Kyllä näitä kannattaa soveltaa ja sopii vaikka vähän verratakin. Tätä ajatusmallia itsekin käytin pahimman ylitse....vähentää ainakin epäonnistumisen pelkoa❤

Itselle kannattaa myös olla armollinen, pikaista plussaa toivon sinulle!!💜

Katti76 kirjoitti:

Tähti☆ kirjoitti:

wannabe mami kirjoitti:

Ps. Millä te olette piristäneet tai lohduttaneet itseänne, etenkin menkkojen alkaessa raskauden sijaan? Onko teillä jotakin mielekästä millä saa ajatukset muualle ja hyvän mielen?

Hyvin oleellinen kysymys! Mä olen ostanut ns. kallista shampanjaa kp1, jotta ei tuntuisi niin pahalta päivältä. Yrittämistä, kun tosiaan syksyistä -17 saakka, joten shampanja metodia on tullut käytettyä🤪😲😇

Nuorena, kun vauvakuumeilin yli 25-vuoden ajan, niin ainoa tepsivä keino oli totaalisesti sulkea ajatukset pois vauvoista! Vaikeaa olikin ja välillä sitten vihoittelin miehelle, etteikö meillekin vauva voisi jo tulla(??)

Eniten kiukutti se, että mies ei halunnut tulla isäksi alle 45 ikäisenä. Kaikki ympärillä saivat lapsia; sukulaiset ja ystävät! Mua vihastutti se, kun piti vaan odottaa.... :(

Mä ymmärrän lapsettomien tuskan todella hyvin, koska helppoa ei ole ollut itselläkään. Ehdin säilytellä pieniä vauvanvaatteita kaapissa melkein 30-vuotta, ennen kuin oma pienokainen lopulta sitten maailmaan syntyi💜💖❤

Valtavasti tsemppiä jokaiselle omiin tilanteisiin!!👍💖

T. Tähti 46v., esikko 3v.,

toinen toiveissa

"Onnellisin äiti ja ylpeä omasta maailman ihanimmasta pienokaisesta💖'

Ymmärrän sinua Tähti erittäin hyvin. Minun mieheni ensin pelästyi kun kerroin toivovani yhteistä kolmatta lasta... hän halusi odottaa kesästä seuraavaan kevääseen eli reilut 6 kk kunnes hänkin halusi yrittää. Mutta minulle tuo odottaminen oli piinallista ikäni vuoksi ja se kiukuttaa välillä vielä. Olin kuitenkin rehellinen miehelle enkä tehnyt mitään kikka kolmosta eli en hänen tietämättään jättänyt ehkäisyä. No nyt sitte toivotaan että vielä tärppäisi. Että näitä tilanteita on monenlaisia... Joku saattaa ehkä ajatella että mitä minä kitisen kun on jo ennestään lapsia. Mutta elämä ei ole niin mustavalkoista. Totta olen onnellinen kun lapsia jo on mutta meille hyvin mahtuisi vielä lisääkin ja tunnen itseni niin energiseksi ja olen fyysisesti kiitettävässä kunnossa. Joten miksei. Tää nyt on ainoa toive mitä mulla on ollut tässä. Aiemmin raskaudet on alkaneet noin 3 kk ehkäisyn jättämisestä ja nyt on kulunut 9 kk eikä varmaan vielä mitään. Gynen mukaan kaikki ok ja oviksen tikutan joka kuukausi. No tämä on elämää.

Katti76, mä ymmärrän sinua oikein hyvin. Meillä ikä alkaa olla niin kriittinen, että sitä ajattelee melkein jokaista minuuttia, kun munasolut vanhenevat ja mahdollisuudet katoavat. Kaikki odottaminen/menetetty kuukausi on tosiaan kestämätöntä, kun vaihdevuodet vaanii nurkalla😭😭😭

Mulla tärppäsi tuo esikko vajaassa vuodessa ja sain hänet 43-vuotiaana💖

Toista lasta sitten onkin tahkottu jo yli 2-vuotta😢 ....tosiaan 47v. tulee mittariin pian, eikä raskautuminen onnistu enää yhtä helposti (jos ollenkaan!!🙄)....

Munasolujen laatu on se ratkaisevin ja olikohan niin, että 45v. iästä lähtien 90% munasoluista on epäkelpoja, eikä edes hedelmöity(??)....ja ne jotka hedelmöittyvät, niin riski kemialliseen on 50% (??). Mahis tilastossa 0.8%. Nyt saa korjata.

Mutta siis 40---50v. ikäisillä on kyllä vielä mahdollisuudet saada lapsa, joten toivon täällä kaikille kypsillä iällä yrittäville plussaonnea, sekä tosi pikaista plussaa ensi vuodelle 2020!!!👍🌞🧡

Tässä on se haamuplussa, jonka sain reilun kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Kaikki näytti hyvältä, kunnes menkat vaan alkoi pari päivää myöhässä.

Näin siis viime kierrossa, jospa luo toivoa kaikille, ainakin itselle luo sitä tähän uuteen kiertoon rutkasti💖

Pikaista plussaa kaikille!!💜💝

GOldie kirjoitti:

Sylkitestistä muuten vielä toistamiseen kirjoitan, että se tosiaan näyttää seittikuvion myös ennen menkkoja.. Eli ei aina kerro ovulaatiosta.

Aijaa! Testasin kyllä menkkojen loppumisesta lähtien ja tämä oli ainoa kerta kun sain tuota kuviota ja sitten alkoikin menkat... Voiko siis olla että en ovuloi ollenkaan?? Tein nyt myös pissatestejä enkä siellä saanut plussaa ollenkaan, tosin muutama päivä meni pipariksi testaamisen kanssa muutenkin.

Eilen se sit tapahtui, viimeinenkin lähin ystävä ilmoitti plussanneensa. Yrittivät n. 4kk. Iloinen olen heidän puolesta, mutta täytyy myöntää että pääsi itku kun kuulin ja apea olo on jatkunut tänään. Mulla alkaa luultavasti ma menkat, flon mukaan ja olotilakin on sellanen. Miksi me ei onnistuta? Pelottaa, ahdistaa, masentaa. 9kk yritystä pian takana, niin se vaan maaginen vuoden rajakin alkaa lähenee....

Täältä uusi kirjoittelija ketjuun mukaan! Marraskuusta olen seurannut ketjua ja nyt ajattelin itsekkin liittyä mukaan.

Ikää 28 ja 29, ensimmäinen toiveissa. Marraskuussa lähdettiin vähän randomisti hommaan, mutta nyt joulukuussa vähän paremmin tiedoin, laskisin tämän ensimmäiseksi oikeaksi yritykseksi.

Nyt menossa kierron 21 päivä ja kovin jännäilen tuloksia. Olen olevinaan jo tuntenut jotain merkkejä; painetta alavatsalla, metallin makua suussa ja huonoa oloa ( en pystynyt töissä syömään ruokaani kun työkaverin ruoka haisi voimakkaasti currylle). Toivon vaan niin kovasti plussaa että kai sitä voi kaikenlaista sitten kuvitella.

Tänään kyllä ollut alavatsakipuja, kierto yleensä 25-30 päivää joten vähän masennuin jo, että enteiliskö menkkoja kuitenkin :(

Helmi4, voin kuvitella sinun tuntemukset. 😔 Minusta olisi jopa outoa olettaa, että tuollaisessa tilanteessa sinä tai minä tai kukaan muukaan olisi vain ja ainoastaan aidosti iloinen toisen puolesta, koska kyllähän tuollaisesta kuka tahansa varmasti kokee myös kateutta ja vihaa. Ainakin itse tuntisin ja ne negatiiviset tunteet on aivan yhtä normaaleja mielestäni kuin positiivisetkin. 🙏

Täällä on dpo 17. Söin viimeiset kolme Terolutia torstaina. Odottelen siis menkkoja alkavaksi. Negatiivinen herkkä testi dpo 13. Outoja alamahavihlaisuja on ollut useampana päivänä ja nyt eilen illalla sekä tämä alkuilta selvää menkkamaista alavatsakipua, mutta vuotoa ei ole tullut. Ainakin ennen jos mulla on kivut alkaneet, niin vuotokin on alkanut siinä saman tien. Koska olen taikauskoinen, niin uskon toki että nyt kun tämän kirjoitan niin vuoto alkaa samantien. 🤦‍♀️😂 Ollaan anoppilassa tämä viikonloppu ja laukussa odottelee sekä kuukautissuojat että raskaustesti. Testin teen huomenna aamulla, jos ei menkat ole vielä alkaneet. En haluaisi olla negatiivinen, mutta en osaa edes kuvitella siihen testiin kahta viivaa, koska sitä kemiallista lukuun ottamatta olen aina nähnyt vain yhden viivan. 🤷‍♀️

Doshika, mäkään en ole ikinä nähnyt kun vaan sen yhden viivan. Ikinä. Kerran olin mukana kun kaveri teki testin, ja se oli positiivinen. Mulla pääs siinä itku vaikka ei ollu oma testi, mitenhän sitä reagoi jos joskus onnistuu sellaisen itsekin saamaan

Minulla menkat alkoivat myöhässä kp 32/28. Kierto ei ole ollut tasaista 28, mutta yli 30 on jo epätavallista. Ilmeisesti kova stressi vauvan tekemisestä ja töistä ja joulusta sai kierronkin ihan sekaisin.

Meillä alkoi vasta yk2, mutta samanlaisia ajatuksia olen käynyt läpi, kuin te muutkin. Ensimmäisessä yrityskierrossa minulla oli vaikka mitä oireita ja olin varma, että olen raskaana ja niin vain kaikki oli mielikuvituksen tuotetta. 😅 Näin vakavamielinen lähestymistapa ei sovi minulle eikä miehelleni. Se ahdisti, stressasi ja loi suorituspaineita.

Itselleni ahdistusta luovat oma ikä (31v.) ja ylipaino, jonka pelkään vaikeuttavan raskautumista sekä laihduttamisen vaikeus ja hitaus. (Miksi oi miksi olen päästänyt itseni tähän painoon.. 😔)Lisäksi miehen testotasot ovat matalat (hänellä myös ylipainoa) ja se tietysti vaikeuttaa kaikkea myös. Tässä olen nyt tajunnut, että vuodessa tosiaan on se n.12 mahdollisuutta ja miljoona asiaa voi johtaa siihen, että niitä kaikkia ei pysty edes hyödyntämään.

Tänään mietin jopa sitä, että voisinko kuitenkin elää ilman omaa lasta. Juurikin noita samoja asioita mietin, kuin täälläkin nyt moni muu. Saa nukkua, voi mennä ja tulla vapaasti, ei tarvitse laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä, voisi vielä matkustella. Ainakin niistä voi saada iloa siihen asti, että lopulta ehkä saa sen lapsen.

Olen päättänyt, että yritän ottaa asian kanssa mahdollisimman rennosti ja keskittyä kaikkiin muihin asioihin. Eli jotakuinkin ajatuksella ”lapsi tulee, jos on tullakseen”. Ymmärrän että näin tekemällä osa niistä mahdollisuuksista menee väkisinkin hukkaan ja yrittämisessä kestää todennäköisesti pidempään. En kuitenkaan kestä sitä odottamista ja toivoa ja epätoivoa ja tikkuun pissaamista ja ovulaation odottamista. Henkisesti se on vain liikaa minulle.

Tästä tulikin maratonteksti, mutta halusin kirjoittaa ajatukseni auki. ☺️ Iloa ja rauhaa teille kaikille tulevaan vuoteen ja tietysti paljon plussaa!

31/30v., kp 3/28, yk2, 1.

Minäkin samoja asioita mietiskellyt, mitä jos lasta ei tulekaan. Oma ikäkin mietityttää, tuntuu sille että en ehkä haluakaan olla vanha ensisynnyttäjä kun kaikki riskit kasvavat suuremmiksi... (keskenmenon, ennenaikainen synnytys, vauvan kehityspoikkeamat/vammat, raskausdiabetes, raskauden aikainen korkea verenpaine jne)

Alkaa tuntua toivottomalle. Tänään oikein kiehahdin, vaikkakin mielessäni, asiasta miehen kanssa puhuessa. Kuulemma on aina uusi kierto, jossa onnistua. Kun ei se mene niin 😭 ei minulla ole niitä ovulaatioita joka kuukausi, saati edes joka toinen!! 🤔🤦🏻‍♀️ ja ikää tulee koko ajan lisää ja paine raskautumisesta kasvaa kun kaikki *nuoremmat* raskautuu niin "helposti" muutaman kuukauden päästä häistä, ja itsellä menossa 27 kierto. Tuntuu niiiiiiiiiiin pskmaiselle ja pettyneelle ja toivottomalle ja vihaisellekin.

Itkettää. Tuntuu, ettei se 2020 ole sen parempi kuin 2018 tai 2019 tämän vauvansaannin suhteen 😭😭😭

Pingu (ja muutkin, joilla yritys on alussa), en halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta antakaa itellenne vähän tilaa ja yrittäkää olla stressaamatta vaikka hankalaa se varmasti onkin :)

Mä oon ainakin vuosien pillerien syönnin jälkeen joutunut "tutustumaan kehooni" ihan uudelleen. En mä tiennyt millainen on mun normaali kierto tai millaisia tuntemuksia kierron aikana normaalisti on. Ja niitähän siis on, samoja tai samantyylisiä tulee joka kuukausi. Ja se on fakta, että monilla yritys kestää useamman kierron ajan, keskiarvo tais olla se 7.

Tiedän, että helposti sitä toiveikkaana ylitulkitsee jokaisen tuntemuksen raskaudesta johtuvana, vaikka ne ois ihan arkipäiväisiä juttuja mitä nyt vaan aina tulee. Mutta kun toivoo. Eikä se väärin tietenkään ole, mutta siinä myös helposti pettyy tosi kovasti ihan koko ajan.

Yhdessä kierrossa oon itse varma, että jotain oli tapahtua(?) Tosi outo kierto oireiden puolesta, sellasia tuntemuksia ei ole ollu missään muussa kierrossa, mutta ei ne kyllä mihinkään lopulta johtaneet (paitsi menkkoihin). Uudelleen ei ole samanlaista ollut. Ehkäpä joskus ja paremmalla lopputuloksella.

Lopulta tää on niitä asioita missä ei voi kun yrittää tehdä kaiken oikein ja toivoa parasta :) Ei siihen lopputulokseen valitettavasti juuri sen enempää pysty vaikuttamaan.

Mulla on käynnissä yk7 ja kp21. Mulla kierto vähän heitellyt, mutta keskiarvolta kierron pituus 27 päivää eli menkat tiedossa viikon päästä.

Itse oon tosiaan päätynyt tähän ajatukseen (mihin muistaakseni myös Portland), että menkkoja kohti mennään joka kierto, ja mietitään asiaa sitten uudelleen, jos ne eivät tule. En muutenkaan halua testailla ns etukäteen vaan vasta, jos menkat on myöhässä. Helpompaa mulle itselle näin, ei toki varmasti toimi kaikilla!

Toki siis ovista yritän hyödyntää ja pysyn perillä missä kohtaa kiertoa ollaan jne, mutta noin muuten koitan olla nostamatta toiveita kovin korkealle ja yritän olla "normaalisti". Mutta kyllä tottakai silti välillä masentaa kun ei onnistu ja paljon tulee ajateltua kaikenlaista. Tää on sellasta tasapainoilua :)

Mutta sitä yritin sanoa tällä romaanilla, että yrittäkää välttää turhaa stressiä ja ottaa rennosti :)

Villahuivi, en voi edes kuvitella mitä kaikkia tunteita tunnet kun yritys on kestänyt noin pitkään. Toivotaan, että ensi vuosi ois se sun vuosi! :) Tsemppiä!!

Villahuivi, oliko niin että et halua minkäänlaisiin hoitoihin tai ns vippaskonsteihin ryhtyä?

Tiedän n. 35v pariskunnan joka yritti lasta reilut 3 vuotta ja heille syntyi syksyllä terve vauva. Olivat kunnallisella puolella operaatiossa jossa miehen sperma laitettiin jollain ihme menetelmällä suoraan "sinne". En muista mikä tämän menetelmän nimi on, mutta hoitui tosiaan kunnallisella.

Olisihan se kiva että lapsi vaan tulisi, mutta olen jo itsekin varautunut kaikkiin vippaskonsteihin kun haluan niin kovasti itse kantaa oman vauvani. En esim haluaisi ikinä adoptoida. Haluaisin kokea myös sen raskauden..

GOldie - ymmärrän tunteesi, ei ole helppoja asioita. Antaa itsensä käydä läpi ne tunteet ja ajatukset mitä asian äärellä tulee, parempi se kuin tukahduttaa niitä vaikka olisikin inhottavia. Varmasti helpottaa taas ajan kanssa ja kun saa ne "käsiteltyä pois".

SiBi - kyllä siitä oli iloa :) se on ihan totta ja hyväkin muistuttaa tuota, että vuosi on tosiaan vasta lyhyt aika! Helppoa se ei ole mutta tosiaan täytyy muistaa ne faktat ;)

Mesimarja93 - Kiitos "ällöpositiivisuudesta"! Sitäkin kaivataan näinä synkkinä hetkinä :) Se on ihan totta, että rahallisesti en voi tässä tilanteessa ajatella, että voisin säästää tms. Työharkkakin on palkaton :/ Mutta tosiaan eipä ole se pahoinvointi häiritsemässä opiskelua sitten! Paras oli se, ettei tosiaan jos ja kun raskaan on, niin tarvitse niitä muuttolaatikoita roudata vaan voi keskittyä vauvahössötyksiin! <3 Minullakin päiväkirja :) Sinne on hyvä avata tunteitaan ja ajatuksiaan mitä ei niin ikään halua muiden lukevan. Tahdon kuitenkin suurimmaksi osaksi jakaa niitä ja siksi tämä keskustelu on aivan mahtava!! Juurikin näiden kannustavien kommenttien ja kaiken tuskan jakamisen kanssa <3

Sylvia - Ihan totta tuo mitä muistuttelit, ettei vika ole aina itsessä. Myös se, ettei miehillä ole rutiinitarkastuksia, mikä mietityttääkin, että pitäisikö olla..? Eturauhassyöpäkin on yllättävän yleinen ja tiedän monta kenellä se on ollut. Nämäkin löytyisi varmaan jo aiemmin mikäli myös miehillä olisi tarkastuksia. Miten tuo miehesi tilanne vaikuttaa sitten, jos saa kysyä? Oletteko saaneet siis tarkempia tietoja kuinka paljon se vaikuttaa?

Portland - Hyvää syntymäpäivää ja onnea kaikesta huolimatta! Onhan se aina hienoa, että on (kaikesta ikävästä huolimatta) elänyt taas yhden vuoden, eikö :) 

Ymmärrän kuitenkin, että kun ikää tulee niin ne faktat sieltä väkisinkin nousee esiin. Hienoa, että pääsette nyt tutkimuksiin ja ehkä sieltä selviää jotakin oleellista miten voitte myötävaikuttaa asiaan ja ikäkään ei ole mikään tekijä lapsen saamiselle. Tsemppiä! 

Marsu1987 - Haha, just hyvä :D Tosiaan, saa edes hetkeksi ajatuksia muualle. 

Hiliperi - Tervetuloa! Jännittäviä aikoja, kohta varmaan selviää tärppäsikö! :)

Katti76 - Tuo on aina hyvä kuulla ääneen, että ihan gynekin sanoo, että vuosi on tosissaan LYHYT aika. Sanoiko hän tosiaan, että stressi vaikuttaa? Tuosta on niin montaa eri kertojaa. Siinä vauva projekti kirjassa oli stressistäKIN kirjoitettu ja mitään tieteellistä ei oltu voitu todistaa. Sitten taas toiset sanovat, että ota rennosti ja lopeta stressaaminen, että se tosiaankin voi vaikuttaa. Lapsia on varmasti  saatettu alulle, oltu raskaana ja syntynyt stressaavimpiinkin tilanteisiin (esim. sodat) kuin tämä maailmantilanne! Tosin nytkin stressiä on kaikenlaista ja PALJON! Tiedä häntä. Lapsen saaminen on silkka ihme! :D Siltä se ainakin tuntuu!!

Toivottavasti teillä tärppäsi nyt! :) 

Lumisade - Joo joulun alla ollutkin hyvä mussuttaa suklaata :D Sama meno ollut täällä! Itsellä myös tuo ulkoilu ja liikunta on sellainen mikä tekee hyvää :)

Hattara - Voi, teilläkin ollut kaikenlaista ikävää tälle vuodelle :( Jaksamista! Toivotaan, että vuosi 2020 olisi parempi :)

Meilläkin tämä vuosi alkoi läheisen kuolemalla ja on ollut jos yhtä sun toista vastoinkäymistä vaikka paljon hyvääkin ja onnea. Ihmissuhteita mennyt uusiksi ja osa jäänyt. Tullut myös uusia ja oppinut itsestäänkin valtavasti. Opettavainen vuosi kaiken kaikkiaan! Kuulostaa kyllä siltä, että meistä monella mahtuu vuoteen kyllä kaikenlaista, että on ehkä ihan hyväkin, että vuosi pian vaihtuu. Pääse aloittamaan taas "puhtaalta pöydältä" :) 

Tähti☆ - Tämä shampanjan juominen menkkojen alkaessa oli kiva tieto :) Hauska kuulla miten eri tapoja monella on "lohduttautua" :) Voin vain kuvitella miltä sinusta on nuorempana tuntunut kun kaikki muut ympärillä on saanut lapsia ja itse ei saa :(  Kovasti olet kyllä tsempannut!!

Samaa tässä käyn itse juuri läpi. Tavallaan jo kauemminkin käynyt, sillä kaverit on alkaneet saada lapsia noin 4-5 vuotta sitten ja aina se oli jotenkin kova isku. Olin aina ajatellut olevani ensimmäinen ketä lapsia saa, sillä haaveilin jo 15/16v ensimmäisen poikaystäväni kanssa, että vahinko sattuisi. Vaikka pidin kyllä visusti ehkäisystä kiinni. Lähinnä se oli niin, että jos vahinko sattuu niin varmasti pidämme lapsesta huolen, ei niinkään, että olisimme edesauttaneet asiaa tai olleet huolimattomia ehkäisyn kanssa. Olimme yhdessä n.4,5 vuotta ja halusin lasta yhä kun 18v tuli mittariin ja yhä enemmän kun 20v täytin. Koko kaveriporukkakin heitti aina läppää, että milloin se meidän "vahinko" syntyy :D Moni jotenkin sitä ns."odotti", koska tiesi minun haluavan lasta niin kovasti ja siitä AINA puhuin. Ajattelin, että me ollaan nuoret vanhemmat.

Päädyimme kuitenkin yhteisesti eroon ja kunnolla aloin seurustelemaan muutaman vuoden päästä kun tapasimme eksäni kanssa. Sitä suhdetta kesti n. 3,5 vuotta ja lapsi toive oli läsnä KOKO AJAN! En muusta puhunutkaan ja taas toivoin, että "vahinko kävisi". Olin päättänyt, että saan ensimmäisen lapsen VIIMEISTÄÄN 25 vuotiaana. Eksällä oli kovat paineet ja se vaikuttikin meidän suhteeseemme, kun hän ei halunnut lasta vasta kun ehkä 35v. Aina puhui, että "sitten joskus kymmenen vuoden päästä". Harkitsin eroakin (monesta muustakin syystä toki ja kerran otimme taukoakin) kun toiveet eikä monet muutkaan asiat tuntuneet kohtaavan.

Jotenkin sitten kun se "maaginen" 25v tuli mittariin, muutuin minä tai sanon aina, että PALASIN ennalleni (varmaan koska lopetin ehkäisypillerit. Ne jotenkin "sumensivat" ja en todellakaan ollut oma itseni näin jälkeenpäin katsottuna!), muuttui myös elämäntilanteeni, vapauduin jotenkin kaikesta ja tahdoinkin alkaa tehdä kaikkea muuta kuin perhettä. Erokin tuli (sekin monesta eri syystä). Kaikkea tapahtui, muutin ulkomaille, tutustuin kunnolla nykyiseen aviomieheeni (tiesimme toisemme jo vuosien takaa), aloitin korkeakouluopinnot ja elämä oli muutenkin sellaista, ettei lapsi vain ollut se prioriteetti nro 1. Vaikka kyllä se haave salaisesti siellä aina kyti, mutta kuten aiemmin olen sanonut, ei ollut vain "se oikea aika":

Nyt näyttääkin sitten siltä, että olenkin kaveriporukan VIIMEINEN ketä lapsen saa :( Kaikki muut ehtivät avioon aiemmin ja tosiaan 9kk siitä kaikilla heistä syntyi lapsi. Tämä on ollut aina kova isku, vaikka ihania muksuja ovatkin. Etenkin nyt kun itsekin lasta toivoo ja haluaa ja vihdoin "olisi sen aika". Kaverit alkavat saada jo toistakin lasta, joten se tuntuu tuplasti pahalta kun itse ei ehdi saada ensimmäistäkään :( 

Olen itsekin tätä asiaa tässä vapaapäivien aikana tutkinut, niin kyllähän se on ihan NORMAALIA yrittää useita kuukausia ennen kuin tärppää. Siis vaikkapa se vuosi on hyvinkin normaali aika. Juuri juttelin ystäväni kanssa, niin hänellä itsellään ensimmäinen lapsi tuli tuosta noin vaan, mutta toisen kohdalla meni varmaan joku pari vuotta ja hän koki sitä ennen kolme keskenmenoa, yksi juuri ennen kuin se 12 viikkoa täyttyi... hänen tuttunsa yritti taas esikoistaan vuoden, toista puoli vuotta ja kolmas tuli tyyliin kerrasta. 😅

Mulla on tänään dpo 18 ja herkkä testi negatiivinen. 🙄 Menkkatuntemuksia on, mutta vuotoa ei tule. Nyt kun syön näitä Teroluteja, niin täytyy nyt merkata tarkasti ylös, milloin menkat alkaa ja ensi kierrossa testata vasta kun menkkoja ei samaan päivään mennessä ole tullut. Ellei siis ole sitten jotain normaalista poikkeavaa oirehdintaa, kuten vaikka selvää huonovointisuutta tai jotain. Mulle masentavampaa on nähdä se negatiivinen testi kuin nähdä että menkat alkaa. Se yksi viiva on vaan ihan hiton ärsyttävän näköinen! 😟

Soriiiii tuli nyt monta kommenttia peräkkäin kun tekstit olivat niin pitkiä! Oli hyvää keskustelua ja halusin vastata kaikille :) Tuosta varasuunnitelmasta vielä. Itseäni se ajatus jotenkin ahdistaa. Sillä olen tehnyt jo "kaikkea sitä mitä olen halunnut", eikä minulla varasuunnitelmaa ole :( Lapset, äitiys, vanhemmuus, perhe on se mitä haluan, en mitään muuta. Opiskelen juuri uutta alaa, olen tehnyt jos minkälaisia töitä, nyt vihdoin eniten omaani, olen ehtinyt matkustella ja asua ulkomailla, käydä ulkona, bilettääkin oman aikani, viettää aikaa kavereiden, sukulaisten, perheen kanssa, muuttaa paikasta toiseen niin miljoona kertaa! Nyt on JUURI se tilanne ja hetki elämässäni kun on lapsen ja perheen aika, uusi kotikin nyt vihdoin sellainen missä voi ja haluaa olla pidempään. Vihdoin se kun pääsen toteuttamaan unelmaani. Joten todella tuskailen asian kanssa, etten edes halua tehdä varasuunnitelmaa. Tämä on se "vara"suunnitelmani! Ei ole mitään mitä enää haluaisin muuta. Se onkin sitten kriiseistä suurin mikäli täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että meille ei lasta tule... Tällaisia asioita kun on vaikea hyväksyä. Kaikkea muuta voi tavoitella ja tehdä asian eteen jotain, mutta tämä asia kun ei ole omissa käsissä eikä sitä voi vain päättää. Nyt kuitenkin tahdon olla vielä kevein mielin ja yrittää vain kohdistaa ajatukset kaikkeen muuhun ja antaa "lapselle aikaa", eli ei niin pakonomaisesti hyöriä aiheen ympärillä, vaikkakin se on totaalinen mahdottomuus! Etenkin mitä enemmän aikaa menee kun lasta ei kuulu. Tänään kp 25/26 ja ollut jo muutaman päivän kiristävä olo alavatsalla. Mielialakaan ei ole enää NIIIN matala kuin se ennen kuukautisia yleensä n.vkon verran on. Myös valkovuoto on lisääntynyt?? Yleensä on "kuivempaa" ennen menkkoja. Korvissa kuitenkin soi kaverin lause: "Mä kyllä tiesin olevani raskaana jo ennen testiäkin". Eikä mulla ole yhtään sellainen olo, että olisin raskaana :( Normaali olo. Kuten moni täällä sanoikin, niin perusolettamus on, että menkat alkavat. Siksi pakkasinkin tulevaan reissuumme kunnon arsenaalin kuukautisuojia (kun mitään yhtä, etenkään kuukuppia, en enää voi pitää sitten yk3 kun kamalat kivut nimeomaan suojista alkoivat....) joille tarvitsen melkein jo oman laukun! :D Kamala määrä kaikkea!! Kuukuppi kun olisi niin kätevä... Ehkä vielä joskus! Kysymys nyt kuuluukin: pakkaanko mukaan raskaustestejä? Sieltä korvesta mihin menemme, ei testejä nimittäin haeta! 

wannabe mami 30v/30v, naimisissa, yk6, kp 25/26, ensimmäinen hartaasti toiveissa <3

ps. Kun menkat alkavat, juon uutena vuotena skumppaa ja punaviiniä, joita jouluna välttelin. Tässä minun laiha lohtuni :D