Toiveena vauva (2019-2020)

Jaahas. Testiin olikin ilmestynyt hyvin haalea haamu, mutta vahvempi kuitenkin kuin silloin aiemmin siinä kemiallisessa raskaudessa. Tosin testi on eri, joten on hankala sanoa. Tämä on kyllä ehkä ilmestynyt testiajan ulkopuolella. En nimittäin tiirannut testiajan sisällä tuota testiä näin tarkkaan. 🤦‍♀️ Elikkäs. Noh, oletan tuonkin ehkä olevan sellainen kemiallinen tai sitten toinen vaihtoehto on se, että olen vain idiootti ja tutkailin testiä testiajan ulkopuolella. 😂 Nyt ei auta kuin odottaa menkkoja saapuvaksi tai jossei ne saavu, niin sitten kai testata uudelleen.

Täällä kp 28/29.. vähän menkkatuntoja on kyllä... mutta ihmettelen nuita rintoja että kukas ne turvotti jos ei raskaus.. jouluruoka? 😬 kerroin miehelle aamulla että menkkatuntoja on, se meinas että ei ne ala ja kohta oot möhömaha! Saas nähä kumpi on oikeessa. Ma tai ti testaan jos testit tulee postissa

Miten paljo te kerrotte puolisolle tuntoja ja fiiliksiä, haaveita ja pettymyksiä?

Me on paljo puhuttu, että mitä jos tärppää ja mitä jos ei. Mies kysyy usein että pelottaako lapsen tulo tai ahistaako. Mutta ei mua kyllä yhtään, lähinnä vähä jännittää. Katsotaan nyt tuleeko vai ei.

Wannabee Mami, Toivon sydämestäni sinulle pikaista plussaa!! Ja kyllä se sieltä tulee!!!💜 On kurja odottaa,mutta onneksi ikä ei ole vielä vastassa. On tosiaan hyvä, että on ehtinyt tehdä ja nähdä maailmaa riittävästi ennen perheen perustamista, koska lapsi rajoittaa aika paljon menoja.

Mutta kyllä lapsen kanssa onnistuu matkustellakin. Meillä vauva oli ekan kerran mukana etelässä 8kk ikäisenä ja sen jälkeen 1,5vuotiaana ja vielä nyt 3v. ikäisenä. Nyt pidämme matkustelusta hieman taukoa. Reissut ovat sujuneet lapsen kanssa hyvin.

En suosittele kenellekkään skumppaa kp1, mutta itseä se on helppttanut, kun vaihdevuodet vaanii kulmalla. Täälläkin skumpat tulee otettua nyt uuden vuoden 2020 kunniaksi ja osuu ovikseen 😁... Jospa ois viimeiset skumpat, sillä toiveena on plussa tässä kierrossa vuoden 2020 kunniaksi😊

Pikaista plussaa kaikille!!🤗🤗🤗

Doshika kirjoitti:

Jaahas. Testiin olikin ilmestynyt hyvin haalea haamu, mutta vahvempi kuitenkin kuin silloin aiemmin siinä kemiallisessa raskaudessa. Tosin testi on eri, joten on hankala sanoa. Tämä on kyllä ehkä ilmestynyt testiajan ulkopuolella. En nimittäin tiirannut testiajan sisällä tuota testiä näin tarkkaan. 🤦‍♀️ Elikkäs. Noh, oletan tuonkin ehkä olevan sellainen kemiallinen tai sitten toinen vaihtoehto on se, että olen vain idiootti ja tutkailin testiä testiajan ulkopuolella. 😂 Nyt ei auta kuin odottaa menkkoja saapuvaksi tai jossei ne saavu, niin sitten kai testata uudelleen.

Doshika, toivotaan, että menkat pysyy poissa ja viiva vahvistuisi!!🤗

Huh, tänne tulee nopeasti ja paljon tekstiä, vuorottelen täällä ja vauva vuodelle 2020-21 joten lukemista riittää!

Olen laiskotellut koko viikonlopun eli tilanne nyt se että huomenna soitan sinne gynelle ja kerron toiveistani päästä tutkimuksiin + syyt, historian. Bakteerivaginoosi on TAAS hävinnyt (???), olen käynyt seksin jälkeen pesulla ja käyttänyt MultiGyniä. Aion tietenkin kertoa gynelle että se uusiutui kuukautisten jälkeen mutta itsehoitolääke tehosi. Hyvä juttu siis se, ettei todennäköisesti tarvitse alkaa syömään mitään antibioottia, kun en usko sen tekevän kauhean hyvää tulevalle ovulaatiolleni.

Huominen jännittää kauheasti, mutta toivottavasti kaikki päättyy hyvin ja saan mielenrauhan. Enskuu tulee olemaan kiva, urheilua, lomailua, ulkona syömistä jne. Koitan pitää stressin asioissa.

Jos saan huomenna ajan sinne gynelle niin informoin mitä minulle siellä sitten sanottiin niihin tutkimuksiin pääsystä yms. Plussatuulia 🍀❣

Hattara kirjoitti:

Villahuivi, en voi edes kuvitella mitä kaikkia tunteita tunnet kun yritys on kestänyt noin pitkään. Toivotaan, että ensi vuosi ois se sun vuosi! :) Tsemppiä!!

Hattara, sehän tässä hassua onkin! Ne tunteet! Kum toisinaan ei tunnu millekään, vaikka menkat alkaa. Tavallaan niiden kuuluukin alkaa ja mieli ja kroppa on sen suhteen tyytyväinen. Sitten on näitä kiertoja, jolloin itkettää, masentaa, raivostuttaa, on vihan ja stressin tunteita, kokomaailma kaatuu... ja miksi? Koska ne menkat alkoivat! Koska jostain syystä tuntui että tämä kierto olisi se the kierto. Ja mitä vielä, kohti uutta kiertoa vain. Tässä olen vakavasti miettinyt, pitäisikö yrittää löytää joku, jolle puhua ettei masennu. Siis ennaltaehkäisevästi jollekin ammatti-ihmiselle. Minulle on vain etäkontaktit vaihtoehto, kun kylällekin on niin pitkä matka, etten sitä ajele koskaan "turhaan". Eikä täällä toki psykologeja olekaan, kun ei ole kunnon terveyskeskustakaan enää....

Tryout kirjoitti:

Villahuivi, oliko niin että et halua minkäänlaisiin hoitoihin tai ns vippaskonsteihin ryhtyä?

Tiedän n. 35v pariskunnan joka yritti lasta reilut 3 vuotta ja heille syntyi syksyllä terve vauva. Olivat kunnallisella puolella operaatiossa jossa miehen sperma laitettiin jollain ihme menetelmällä suoraan "sinne". En muista mikä tämän menetelmän nimi on, mutta hoitui tosiaan kunnallisella.

Olisihan se kiva että lapsi vaan tulisi, mutta olen jo itsekin varautunut kaikkiin vippaskonsteihin kun haluan niin kovasti itse kantaa oman vauvani. En esim haluaisi ikinä adoptoida. Haluaisin kokea myös sen raskauden..

Tryout, olen menossa tutkimuksiin, kunhan lähete menee läpi. Meiltä on niihin tutkimuspaikkoihinkin 4h matka, eli en ihan heti niitä ole ajelemassa, kun töistäkään ei vapaata voi ottaa aina päivää kun huvittaa. Meillä mies ei ole suostuvainen tutkimuksiin, mutta minulle ne tehdään ja jos se auttaisi siihen, että saisin miehenkin käymään tutkimuksissa... vaikka oletankin, että vika on minussa kun en ovuloi säännöllisesti. Meillä tosiaan vuosissa mitattuna pyörähti/ää 3.yritysvuosi käyntiin, kun tämä vuoto ensin muuttuisi menkoiksi eikä tihkutteluksi. Vuosissa siis 3. aluillaan, kierroissa 27. Sen siitä saa kun on minikiertoja useita, 4 keskenmenoa ja ovulaatiotkin milloin sattuu.

Varsinaisiin hedelmöityshoitoihin en ole halukas. Jotenkin ne sotivat minun uskoa ja ajatustani vastaan siitä, että lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. En koe, että hedelmöityshoidot on väärin ihmiselle, joka niihin haluaa mennä ja hyvä ystäväni niitä käykin läpi. Omalle kohdalle koen sen olevan väärä reitti. En niin paljoa halua puuttua luonnonvalintaan, vaikka tutkimukset haluankin. Koen, että ne tutkimukset voivat auttaa psyykkisesti kestämään sitä, että tässä voi vielä kestää...

Olen täällä kysellyt Teroluteista. Niihin ehkä olisin suostuvainen. Letroista en tiedä, kun täältä on tosiaan tuntien matka sinne ultraan.... ja oma työ ei kuitenkaan anna periksi ottaa vapaata tiettynä päivänä, vaan elän todella epäsäännöllisessä rytmissä työn ja vapaan suhteen. En tiedä, auttaako ne Terolutitkaan mitään, kun menkat tulevat suht säännöllisesti, mutta se ovulaatio puuttuu tai on vajavainen useimmista kierroista vuoden aikana.

Kaikenlaisia kotikonsteja kyllä voin testata. Sitä greippimehua juon edelleen, vitamiinit yms käytössä, peppu ylös rakastelun jälkeen, rakastelua muutoinkin säännöllisesti 3-4x viikossa ilman ovisbongailua... mitähän vielä? Ai niin, vyöhyketerapiaa oöen kokeillut ja aion jatkaa, päättyvässä kierrossa se jäi väliin kun sairastuin. Pitäisikö kokeilla sitä hedelmöityskuppia, mikä lie lily-fertile se oli, jota facebook minulle mainosti..

Aika voimaton olo, kun tuntuu ettei tässä voi mitenkään onnistua... tiedän, ihmeitä tapahtuu! Ehkä se ihme on ensi vuodelle tulossa, mutta juuri tänään ei tunnu sille. Menkat ei ala kunnolla ja sekin ahdistaa. Huomaan, että 1-4pv ennen menkkoja alkaa mieliala laskea, menkkojen alussa se on pohjamudissa ja yleensä sinä kp3-5 sitten peruspositiivisuus ja onnellisuus nostaa päätään. Jospa niin käy myös muutaman päivän päästä taas ja pääsen hyvillä mielin uuteen vuoteen 😊

Yv2|yk26|kp32 ja tihkuttaa toista päivää jo.

Mulla aika yleislääkärille (kunnan) perjantaina mutta mietin olisiko pitänyt suoraan varata aika myös yksityiselle... Mikähän olisi paras aika mennä gynelle alkututkimuksiin?

Viennna kirjoitti:

Huominen jännittää kauheasti, mutta toivottavasti kaikki päättyy hyvin ja saan mielenrauhan. Enskuu tulee olemaan kiva, urheilua, lomailua, ulkona syömistä jne. Koitan pitää stressin asioissa.

Jos saan huomenna ajan sinne gynelle niin informoin mitä minulle siellä sitten sanottiin niihin tutkimuksiin pääsystä yms. Plussatuulia 🍀❣

Vienna, toivotaan hyvää menestystä gynekäynnille.

Ihanaa, että saat kivan tammikuun :) Mitä oikein teetkään?

Toivotaan plussaa kiertoon ja kun tressikin on poissa!!🤩

Lyhkäinen vastaus Tryoutille tähän väliin (täällä kp1 ja hurjat menkkakivut) eli paras aika lienee juuri kuukautisten jälkeen tai niiden lopulla, sillä osa verikokeista otetaan kp3-5 ja tuon ovulaation tapahtumisen taas saa selvitettyä ultralla ennen ovista ja 7pv ovisplussasta otettavalla progesteroni-testillä. En osaa sanoa miten kunnalliset ottavat näitä, kun me menimme iän vuoksi suoraan yksityiselle, josta saimmekin pyytämättä kaiken haluamamme. Tosin menimme suoraan Felicitakseen eikä tavalliselle gynelle, kun monta vuotta kestäneet lapsettomuushoidot käynyt ystäväni sanoi, että tavalliset gynetkään ei kaikki ole riittävän perillä asioista. Kannattaa siis vähintään valita gyne, joka erikoistunut ko.asioihin. Tsemppiä ja muille myös!

Hiliperi kirjoitti:

Miten paljo te kerrotte puolisolle tuntoja ja fiiliksiä, haaveita ja pettymyksiä?

Me on paljo puhuttu, että mitä jos tärppää ja mitä jos ei. Mies kysyy usein että pelottaako lapsen tulo tai ahistaako. Mutta ei mua kyllä yhtään, lähinnä vähä jännittää. Katsotaan nyt tuleeko vai ei.

Hilperi, mä kerron kaiken! Jos mies ei kykenisi kuuntelemaan, ymmärtämään ja olemaan läsnä, niin kokisin, ettei haluaisi lastakaan.

Miehellä on kova vauvakuume ja liiankin usein kyselee jo dpo 5 aikoihin, että onko olo raskaana oleva... silloin tunnen oloni hieman kiusaantuneeksi, koska en voi oikein vastata mitään!🙄

Liikoja sinun ja miehesi ei kannata etukäteen miettiä, koska asiat menee kuitenkin tavalla, jota ei osaa ennakoida! Kyllä itseäkin etukäteen "pelotti", että kuinka selviää synnytyksestä 43-v. ja ajasta pienen vauvan kanssa...mutta kaikki sujui helpommin, kuin oletinkaan! 😁

Raskausaikakin oli mitä helpoin, samoin yöt vauvan kanssa. Palasin töihin lapsen täyttäessä 1v.

Älä murehdi etukäteen. Tottakai jokaista jännittää, kun tilanne on täysin uusi. Pikaista plussaa sinne!!🤩

T. Tähti 46v., esikko 3v.

Toinen toiveissa

Kaikille tänne pikaista plussaa ja onnistumista!!🤩

En ole ehtinyt aina kaikkien viestejä lukea ja uutena mukana, niin on vähän ulkona. Yritän perehtyä kaikkien tilanteisiin ajan kuluessa. Kuitenkin täällä on tosi kiva ryhmä, eikä iällä ole merkitystä.

Toivon ihan jokaiselle tosi onnekasta uutta vuotta 2020. Olen välillä aika yltiöpositiivinen, mutta olen sellainen elämässä muutenkin, että ei kannata ihmetellä🤣

.

T. Tähti 46v., esikko 3v.

Toinen toiveissa

Hattara kirjoitti:

Pingu (ja muutkin, joilla yritys on alussa), en halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta antakaa itellenne vähän tilaa ja yrittäkää olla stressaamatta vaikka hankalaa se varmasti onkin :)

Mä oon ainakin vuosien pillerien syönnin jälkeen joutunut "tutustumaan kehooni" ihan uudelleen. En mä tiennyt millainen on mun normaali kierto tai millaisia tuntemuksia kierron aikana normaalisti on. Ja niitähän siis on, samoja tai samantyylisiä tulee joka kuukausi. Ja se on fakta, että monilla yritys kestää useamman kierron ajan, keskiarvo tais olla se 7.

Tiedän, että helposti sitä toiveikkaana ylitulkitsee jokaisen tuntemuksen raskaudesta johtuvana, vaikka ne ois ihan arkipäiväisiä juttuja mitä nyt vaan aina tulee. Mutta kun toivoo. Eikä se väärin tietenkään ole, mutta siinä myös helposti pettyy tosi kovasti ihan koko ajan.

Yhdessä kierrossa oon itse varma, että jotain oli tapahtua(?) Tosi outo kierto oireiden puolesta, sellasia tuntemuksia ei ole ollu missään muussa kierrossa, mutta ei ne kyllä mihinkään lopulta johtaneet (paitsi menkkoihin). Uudelleen ei ole samanlaista ollut. Ehkäpä joskus ja paremmalla lopputuloksella.

Lopulta tää on niitä asioita missä ei voi kun yrittää tehdä kaiken oikein ja toivoa parasta :) Ei siihen lopputulokseen valitettavasti juuri sen enempää pysty.

Tämän ajatuksen kyllä kirjoitan aivan täysin. Oon aikalailla varma, että stressaaminen heikentää mahdollisuuksia, mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sen ymmärrän hyvin.

Tässä varmaan puhutaan juuri siitä, että ihminen pyrkii aina tilanteeseen missä voi itse kontrolloida tapahtuvaa, mutta vauvantekohomma on kaikkea muuta kuin oman kontrollin alla, mikä on omiaan lisäämään epävarmuutta, ahdistusta ja (epä)toivoa tulevasta, joka taas ruokkii ajan kanssa itseään.

Ensimmäistä lasta meillä tehtiin yli vuosi, joten muistan paremmin kuin hyvin kaikki fiilikset. Olin todella epätoivoinen. Nyt jotenkin tuon kokemuksen pohjalta ainakin pyrin enemmän luottamaan itseeni, meihin ja biologiaan sekä sitä kautta lisämään rentoutta. Siksi myös päätin etten laske yk:ta.

Viimeksi mä tulkitsin kaikki oireet jne, mutta kun oikeasti oli tärpännyt olin vain tosi levollinen, kroppa tiesi, että raskaus on alkanut, vaikka itse en sitä tiennyt, eikä kaksi viivaa ollut lopulta suuri yllätys.

Meillä ei olla neljään vuoteen käytetty ehkäisyä, oma kierto on ollut aina aika säännöllinen, joten varmat päivät meidän kohdalla on onnistunut jopa liian hyvin. Raskautuminen ei ole mun kropalle helppoa, mutta nyt vaan ei auta kuin nojata ajoitukseen. Toisaalta myös toivon, että vuosien ns. luonnontila on otollisempi alusta kuin yritys ehkäisyrenkaan jälkeen.

Viimeksi raskaus alkoi heti, kun olimme yhteisellä reilun kuukauden tarkalla ruokavaliolla, vaikka me ei varsinaisesti ylipainoisia muutamaa kiloa enempää olla. En tiedä vaikuttiko asiaan, mutta päätimme tehdä saman myös nyt. Ei siinä menetä muuta kuin kiloja ja pieni taikausko sopii tähän hommaan.

Toivottavasti tämä teksti ei pahoittanut kenenkään mieltä, koska ymmärrän ja muistan nää fiilikset todella hyvin, itse vain yritän tällä kertaa olla zen... yritän... :D

33/40, yk?, kp 17/23, toinen toiveena

Tähti☆:

Suunnitelmissa on mennä joko kaupunkilomalle tai laivalle. Kiitos tsempeistä! 🥰 En vaan itse jaksaisi millään uskoa että ensikuussakaan tärppää. Minulla on alusta asti ollut outo tunne, että tämä tulee kestämään pitkän aikaan. Syli ilman vauvaa. Vaistoan vaan että jokin on vialla enkä pysty sivuuttamaan tuota tunnetta ja ajattelemaan "loogisesti". 🥺

Viennna kirjoitti:

Tähti☆:

Suunnitelmissa on mennä joko kaupunkilomalle tai laivalle. Kiitos tsempeistä! 🥰 En vaan itse jaksaisi millään uskoa että ensikuussakaan tärppää. Minulla on alusta asti ollut outo tunne, että tämä tulee kestämään pitkän aikaan. Syli ilman vauvaa. Vaistoan vaan että jokin on vialla enkä pysty sivuuttamaan tuota tunnetta ja ajattelemaan "loogisesti". 🥺

Vienna, jospa asia selviää pian👍💜

On muuten jännä se, että miten usein omat tuntemukset käy yksiin asioissa....jos esim. on vaikka vajetta vitamiineista- hivenaineista, niin voi olla voimaton olo ja tunne, että kaikki ei ole kohdallaan.

Kroppa tarvitsee kaikkea riittävästi ja tasapainon, jotta raskautuminen optimoituu....

Hyvää ja rentouttavaa lomamatkaa!🤩

Lefemme kirjoitti:

Hattara kirjoitti:

Meillä ei olla neljään vuoteen käytetty ehkäisyä, oma kierto on ollut aina aika säännöllinen, joten varmat päivät meidän kohdalla on onnistunut jopa liian hyvin. Raskautuminen ei ole mun kropalle helppoa, mutta nyt vaan ei auta kuin nojata ajoitukseen. Toisaalta myös toivon, että vuosien ns. luonnontila on otollisempi alusta kuin yritys ehkäisyrenkaan jälkeen.

Viimeksi raskaus alkoi heti, kun olimme yhteisellä reilun kuukauden tarkalla ruokavaliolla, vaikka me ei varsinaisesti ylipainoisia muutamaa kiloa enempää olla. En tiedä vaikuttiko asiaan, mutta päätimme tehdä saman myös nyt. Ei siinä menetä muuta kuin kiloja ja pieni taikausko sopii tähän hommaan.

Toivottavasti tämä teksti ei pahoittanut kenenkään mieltä, koska ymmärrän ja muistan nää fiilikset todella hyvin, itse vain yritän tällä kertaa olla zen... yritän... :D

33/40, yk?, kp 17/23, toinen toiveena

Hattara, onko teillä kaikki mahdolliset vitamiinilisät käytössä? Suosittelen lisänä vehnänalkioölyä ja ubiqinonia.

Painoon en oikein usko, vaikka aina suositellaan laihduttamaan, jotta raskaus onnistuisi.

Lähinnä siis se, että jos on vaikka bmi29...niin ei ollenkaan huono. Sen sijaan, jos bmi on 19, niin ei ehkä tärppääkään.

Raskauduin bmi28.. :) Sitä ennen bmi oli 23. Nyt on kaksi vuotta yritystä takana ja yrityksen aloittaessa bmi oli 20..

Matala bmi ei ole mulle plussaa tosiaan tuonut! Siksi olen antanut nyt viimeaikoina painon vapaasti nousta ja bmi huitelee jossain 28-29. Joten taas on optimistinen tunne siitä, että raskaus voisi onnistumakin jälleen, iästä huolimatta!😀

.

T. Tähti 46v., esikko 3v.

Toinen toiveissa

Aiempi viesti oli tarkoitettu Lefemmelle, ei Hattaralle. En ehtinyt enää muokata, kun meni liian äkkiä ohi.

Hope everyone likes, and don't mind🤗

Villahuivi kirjoitti:

Hattara kirjoitti:

Villahuivi, en voi edes kuvitella mitä kaikkia tunteita tunnet kun yritys on kestänyt noin pitkään. Toivotaan, että ensi vuosi ois se sun vuosi! :) Tsemppiä!!

Hattara, sehän tässä hassua onkin! Ne tunteet! Kum toisinaan ei tunnu millekään, vaikka menkat alkaa. Tavallaan niiden kuuluukin alkaa ja mieli ja kroppa on sen suhteen tyytyväinen. Sitten on näitä kiertoja, jolloin itkettää, masentaa, raivostuttaa, on vihan ja stressin tunteita, kokomaailma kaatuu... ja miksi? Koska ne menkat alkoivat! Koska jostain syystä tuntui että tämä kierto olisi se the kierto. Ja mitä vielä, kohti uutta kiertoa vain. Tässä olen vakavasti miettinyt, pitäisikö yrittää löytää joku, jolle puhua ettei masennu. Siis ennaltaehkäisevästi jollekin ammatti-ihmiselle. Minulle on vain etäkontaktit vaihtoehto, kun kylällekin on niin pitkä matka, etten sitä ajele koskaan "turhaan". Eikä täällä toki psykologeja olekaan, kun ei ole kunnon terveyskeskustakaan enää....

Tryout kirjoitti:

Villahuivi, oliko niin että et halua minkäänlaisiin hoitoihin tai ns vippaskonsteihin ryhtyä?

Tiedän n. 35v pariskunnan joka yritti lasta reilut 3 vuotta ja heille syntyi syksyllä terve vauva. Olivat kunnallisella puolella operaatiossa jossa miehen sperma laitettiin jollain ihme menetelmällä suoraan "sinne". En muista mikä tämän menetelmän nimi on, mutta hoitui tosiaan kunnallisella.

Olisihan se kiva että lapsi vaan tulisi, mutta olen jo itsekin varautunut kaikkiin vippaskonsteihin kun haluan niin kovasti itse kantaa oman vauvani. En esim haluaisi ikinä adoptoida. Haluaisin kokea myös sen raskauden..

Tryout, olen menossa tutkimuksiin, kunhan lähete menee läpi. Meiltä on niihin tutkimuspaikkoihinkin 4h matka, eli en ihan heti niitä ole ajelemassa, kun töistäkään ei vapaata voi ottaa aina päivää kun huvittaa. Meillä mies ei ole suostuvainen tutkimuksiin, mutta minulle ne tehdään ja jos se auttaisi siihen, että saisin miehenkin käymään tutkimuksissa... vaikka oletankin, että vika on minussa kun en ovuloi säännöllisesti. Meillä tosiaan vuosissa mitattuna pyörähti/ää 3.yritysvuosi käyntiin, kun tämä vuoto ensin muuttuisi menkoiksi eikä tihkutteluksi. Vuosissa siis 3. aluillaan, kierroissa 27. Sen siitä saa kun on minikiertoja useita, 4 keskenmenoa ja ovulaatiotkin milloin sattuu.

Varsinaisiin hedelmöityshoitoihin en ole halukas. Jotenkin ne sotivat minun uskoa ja ajatustani vastaan siitä, että lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. En koe, että hedelmöityshoidot on väärin ihmiselle, joka niihin haluaa mennä ja hyvä ystäväni niitä käykin läpi. Omalle kohdalle koen sen olevan väärä reitti. En niin paljoa halua puuttua luonnonvalintaan, vaikka tutkimukset haluankin. Koen, että ne tutkimukset voivat auttaa psyykkisesti kestämään sitä, että tässä voi vielä kestää...

Olen täällä kysellyt Teroluteista. Niihin ehkä olisin suostuvainen. Letroista en tiedä, kun täältä on tosiaan tuntien matka sinne ultraan.... ja oma työ ei kuitenkaan anna periksi ottaa vapaata tiettynä päivänä, vaan elän todella epäsäännöllisessä rytmissä työn ja vapaan suhteen. En tiedä, auttaako ne Terolutitkaan mitään, kun menkat tulevat suht säännöllisesti, mutta se ovulaatio puuttuu tai on vajavainen useimmista kierroista vuoden aikana.

Kaikenlaisia kotikonsteja kyllä voin testata. Sitä greippimehua juon edelleen, vitamiinit yms käytössä, peppu ylös rakastelun jälkeen, rakastelua muutoinkin säännöllisesti 3-4x viikossa ilman ovisbongailua... mitähän vielä? Ai niin, vyöhyketerapiaa oöen kokeillut ja aion jatkaa, päättyvässä kierrossa se jäi väliin kun sairastuin. Pitäisikö kokeilla sitä hedelmöityskuppia, mikä lie lily-fertile se oli, jota facebook minulle mainosti..

Aika voimaton olo, kun tuntuu ettei tässä voi mitenkään onnistua... tiedän, ihmeitä tapahtuu! Ehkä se ihme on ensi vuodelle tulossa, mutta juuri tänään ei tunnu sille. Menkat ei ala kunnolla ja sekin ahdistaa. Huomaan, että 1-4pv ennen menkkoja alkaa mieliala laskea, menkkojen alussa se on pohjamudissa ja yleensä sinä kp3-5 sitten peruspositiivisuus ja onnellisuus nostaa päätään. Jospa niin käy myös muutaman päivän päästä taas ja pääsen hyvillä mielin uuteen vuoteen 😊

Yv2|yk26|kp32 ja tihkuttaa toista päivää jo.

Ootko kokeillut ruokavaliota avuksi? Pco:n kaverinahan tulee usein sokeriaineenvaihdunnan häiriö eli insuliiniresistenssi, joka vaikuttaa hormonitoimintaan. Tiedän useita, jotka ovat raskautuneet vähähiilihydraattisen ruokavalion aloituksen jälkeen. Jos aihe ei ole tuttu, niin googleta vaikka pco ja ruokavalio. Itsekin tässä nyt korjailen ihan itse itselleni syömällä aiheuttamaani insuliiniresistenssiä ja toivon todella, että kun saan kropan balanssiin, niin myös ovulaatiot käynnistyvät. Niin ja näihin juttuihin ei aina liity ylipaino, itsekin olen normaalipainoinen ja silti sokeriarvot aivan päättömiä.

Tähti☆:

Tuohon bmi juttuun liittyen;

Minun bmi taitaa olla tällä hetkellä joku 28. Olen 169-170 cm ja painan n. 78-80 kg. Suurin painoni on ollut tuo 80, ja pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan jottei se enää nousisi. Huomatkaa, että bmi-laskuri ei ota huomioon lihasten painoa, vain painon ja pituuden. Olen aina ollut bmi 24-28 välillä joka merkitsee "lievää ylipainoa" mutta koska olen kehotyypiltäni mesomorph, ei tuo pidän täysin paikkaansa, vaan lihaksia on enemmän kuin rasvaa. Ylimääräistä rasvaa löytyy kyllä ja pidän sitä optimaalisena raskautta ajatellen, mutta enempää ei tarvisi tulla.

Mulla ollut nyt maca-jauhe kokeilussa mutta aika härskin makuista omasta mielestäni niin ei ole tullut käytettyä kauheasti. Vehnänalkioöljy kuulostaa hyvältä, tällä hetkellä käytössä on omega-3 öljykapseleita joten en tiedä kannattaako lisää öljyjä ottaa? Ubiqinonista luin sen verran että nuorentaisivat munasoluja tjtsp? Royal gelee on herättänyt mielenkiintoni kanssa.

Viennna kirjoitti:

Tähti☆:

Tuohon bmi juttuun liittyen;

Minun bmi taitaa olla tällä hetkellä joku 28. Olen 169-170 cm ja painan n. 78-80 kg. Suurin painoni on ollut tuo 80, ja pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan jottei se enää nousisi. Huomatkaa, että bmi-laskuri ei ota huomioon lihasten painoa, vain painon ja pituuden. Olen aina ollut bmi 24-28 välillä joka merkitsee "lievää ylipainoa" mutta koska olen kehotyypiltäni mesomorph, ei tuo pidän täysin paikkaansa, vaan lihaksia on enemmän kuin rasvaa. Ylimääräistä rasvaa löytyy kyllä ja pidän sitä optimaalisena raskautta ajatellen, mutta enempää ei tarvisi tulla.

Mulla ollut nyt maca-jauhe kokeilussa mutta aika härskin makuista omasta mielestäni niin ei ole tullut käytettyä kauheasti. Vehnänalkioöljy kuulostaa hyvältä, tällä hetkellä käytössä on omega-3 öljykapseleita joten en tiedä kannattaako lisää öljyjä ottaa? Ubiqinonista luin sen verran että nuorentaisivat munasoluja tjtsp? Royal gelee on herättänyt mielenkiintoni kanssa.

Olen syönyt macaa ja royal geleetä kesästä saakka. Varmaksi en osaa sanoa onko niistä mitään hyötyä. Macaa kun on syönyt niin se ainakin vaikuttaa halukkuuteen, siitä tulee jännä olo. Latinalaisessa Amerikassa uskovat maca jauheen edesauttavan raskautumista mutta jaa enpä tiedä onko siinä perää..

Viennna kirjoitti:

Tähti☆:

Mulla ollut nyt maca-jauhe kokeilussa mutta aika härskin makuista omasta mielestäni niin ei ole tullut käytettyä kauheasti. Vehnänalkioöljy kuulostaa hyvältä, tällä hetkellä käytössä on omega-3 öljykapseleita joten en tiedä kannattaako lisää öljyjä ottaa? Ubiqinonista luin sen verran että nuorentaisivat munasoluja tjtsp? Royal gelee on herättänyt mielenkiintoni kanssa.

Vienna, otan kalaöljyn ja vehnänalkioöljyn yhtaikaa. Kun raskaisiin, niin jätin vehnänalkioöljyn vähemmälle ja kokonaan pois.

Ubiginon otan juuri siksi juuri, että nuorentaa munasoluja. Tosin otan vain vähän 50-100mg/vrk, kun suositeltu annos on 200mg...jotkut ottavat rutkasti enemmän, esim. 600mg/vrk.

Macaan en ole uskaltanut koskea.