Toiveena vauva (2019-2020)

Kiitos tähti :)



malttamattomana tein tänään herkän r-testin eikä haamun haamua. Piti tässä kierrossa olla enemmän malttia testailun kanssa mutta ei näköjään ole! No teen sunnuntaina tai maanantaina seuraavan..

Viennna

Ei minusta ole yhtään paha jos sanot että olette yrittäneet yli puoli vuotta, ehkä ottavat silloin asian "vakavammin".

Huoh että masentaa.. Miksi kroppa ei toimi?

Tein siis positiiviset ovulaatiosylkitestit eilen (kp31) + pari pv ennakkoon näytti jo että lähenee, mutta ei mitään oireita, ei edes limaa?

Paitsi nyt tänään alkoi rusehtava vuoto? Mitä ihmettä tämä rusehtava vuoto nyt on?? Onkohan ovulaatiota sitten taas ollenkaan... Olen menkoista lähtien syljeskellyt ja tuli ihan tulos mutta huijaako se?

3.1. On lääkäriaika kunnalliselle, katsotaan pääsenkö jo lapsettomuustutkimuksiin.

Miten voikin olla näin surkea ihminen ettei kroppa toimi yhtään silloin kun pitäisi.

Tryout kirjoitti:

Huoh että masentaa.. Miksi kroppa ei toimi?

Tein siis positiiviset ovulaatiosylkitestit eilen (kp31) + pari pv ennakkoon näytti jo että lähenee, mutta ei mitään oireita, ei edes limaa?

Paitsi nyt tänään alkoi rusehtava vuoto? Mitä ihmettä tämä rusehtava vuoto nyt on?? Onkohan ovulaatiota sitten taas ollenkaan... Olen menkoista lähtien syljeskellyt ja tuli ihan tulos mutta huijaako se?

3.1. On lääkäriaika kunnalliselle, katsotaan pääsenkö jo lapsettomuustutkimuksiin.

Miten voikin olla näin surkea ihminen ettei kroppa toimi yhtään silloin kun pitäisi.

Tryout, tuttuja tuntemuksia! Täällä kp29, ja taas tulee paperiin haaleanvaalranpunartavaa vuotoa vessareissuilla, alavatsa kipeä niin kuun menkkojen aikaan ruukaa olla. Itkettää ja ahdistaa, jos menkat kumminkin alkavat; se tietää siirtymistä kiertoon numero 27. Miten voikin olla näin surkea nainen ettei kroppa toimi eikä saa lasta 😭

Täällä alkoi menkat pari pv myöhässä ja pyörähti yk2 käyntiin. Varsin toiveikkain mielin lähden ensi vuoteen ja uuteen yritykseen, tästä ensimmäisestä ehti oppia paljon mm. lämpöjen mittaamisesta ja siitä että testejä ei tosiaan kannata tuhlata liian aikaisin. Toivotaan meille kaikille kovasti plussia! Minä siirryn 1.1. tuonne 2020-21 ryhmän puolelle.

Villahuivi, täytyy sanoa että olet uskomattoman vahva nainen ❤️ Toivon teille suunnattomasti positiivista tulosta mahdollisimman pian!

GOldie, itsekin olen huomannut, että tulen erityisen iloiseksi niistä plussista, joissa on ollut pitkä yritys takana.

Jään taustalle lukemaan teidän tilanteiden etenemisestä. Ollaan kuitenkin vasta alussa ja koskaan ei tiedä miten käy. Halusin vielä sen tulla kirjoittamaan, että älkää luovuttako ❤️ Takana on henkisesti raskas vuosi tämän vauvahaaveen takia. Tulen varmasti muistamaan koko loppuelämäni toisen keskenmenoni, kun täydellinen kesäpäivä muuttui surulliseksi päiväksi.

Toivon sydämeni pohjasta, että vuosi 2020 tuo ihan teille jokaiselle ne kaivatut plussat ja pienet nyytit ❤️

Viuhkelis kirjoitti:

Villahuivi, täytyy sanoa että olet uskomattoman vahva nainen ❤️ Toivon teille suunnattomasti positiivista tulosta mahdollisimman pian!

Kiitos! Kuitenkin juuri tänään on todella vaikea päivä kaikinpuolin. Itkettää ja ahdistaa. Oksettaa ja tämä väsymys on maatakaatavaa. Juuri aamulla miehelle sanoin, että kaipaan vain syliä jossa itkeä tämä ahdistus pois. Jos sitten taas jaksaisi ajatella, että jonain päivänä meillekin hartaasti toivottu vauva olisi tulossa.

Oikein hyvää loppuvuotta sinulle, Viuhkelis, ja valtavasti onnea alkavalle vuodelle! Toivon, että teille ensi vuonna syntyisi oma toivottu vauva ❤

Kiitos vastauksista! Ehkä syytä esitellä itseni. Olen siis 33v ja meillä on jo yksi neljä vuotias tytär. Ihanaa on ollut nauttia tästä ainokaisesta, mutta nyt tuntuu, että toinen olisi tähän taloon enemmän kuin tervetullut. Aiempi raskaus alkoi yli vuoden yrittämisen jälkeen eli suhtaudun koko hommaan aika realistisesti ja rennosti. Oma kierto on melko lyhyt eli 20-24pv mistä ajattelin näin päätöksen synnyttyä käydä lääkärissä juttelemassa ja eipä pieni gynekologinen tsekkaus muutenkaan lienee pahaa tee. Jännä nähdä mitä tulevan pitää, toivottavasi pienen ihmeen vielä kerran! Onnea kaikille teille matkalle kohti sitä kaikkein rakkainta! ❤

Täälläkin alkoi menkat pari päivää myöhässä, ihan turhaan jo innostuin vauvasta. On niin pettynyt olo ja alkaa miettimään, että eikö edes lasta osaa tehdä. No kai tässä vaan menee aikaa, vaikka toisin on luullut. :(

Lumisade, samoja fiiliksiä oon käyny läpi monessa kierrossa, aina se pettymys kun menkat sitten alkaakin. Mutta mua on auttanu ku oon nyt viimeaikoina hokenu itselleni että lapsia ei tehdä vaan saadaan. Jos osaatte harrastaa seksiä, osaatte tehdä vauvoja. Sen jälkeen kun tallettelut on tehty, sillä ei oo mitään tekemistä oman osaamisen kanssa. En tarkoita töksähtelevällä tekstillä mitään pahaa, vaan koitan ravistella sinusta turhat itsesyytökset 😊 tsemppiä! ❤

Mäki kuvittelin, että perusterveiltähän me molemmat vaikutetaan, mies on jo yhden lapsen saanu ja mun kierto on säännöllinen, äkkiäkös tässä yksi lapsi pyöräytetään. Mutta ei se aina mee niin.

Kp30. Testi tyylipuhdas nega. Jotenkin sitä niin toivoi, mutta taitaa olla minun kohdalla turha toivoa enää, kun hoitoihin en halua.

Tuo on niin tuttu ajayus, eytä enkö osaaedes lasta tehdä! Se käy mielessä siltikin vaikka oman uskon mukaisesti lapset ovat suuri lahja. Silti monesti tuntuu ristiriitaiselle, että enkö todellakaan osaa, enkö olisi hyvä äiti, enkö enkö... jne.

Mesimarja93 kirjoitti:

Lumisade, samoja fiiliksiä oon käyny läpi monessa kierrossa, aina se pettymys kun menkat sitten alkaakin. Mutta mua on auttanu ku oon nyt viimeaikoina hokenu itselleni että lapsia ei tehdä vaan saadaan. Jos osaatte harrastaa seksiä, osaatte tehdä vauvoja. Sen jälkeen kun tallettelut on tehty, sillä ei oo mitään tekemistä oman osaamisen kanssa. En tarkoita töksähtelevällä tekstillä mitään pahaa, vaan koitan ravistella sinusta turhat itsesyytökset 😊 tsemppiä! ❤

Mäki kuvittelin, että perusterveiltähän me molemmat vaikutetaan, mies on jo yhden lapsen saanu ja mun kierto on säännöllinen, äkkiäkös tässä yksi lapsi pyöräytetään. Mutta ei se aina mee niin.

Kiitos ❤ Hetken se harmittaa, mutta kyllä tää tästä taas helpottaa kun on muuta ajateltavaa ja tekemistä.

Mäkin olen itkenyt taas koko aamun. Ei tästä tule mitään. Vähän on jo itsetuhoisiakin ajatuksia.

Kilppari siis temppuillut koko syksyn. Eka oli liikatoiminta johon lääkitys. Lääkityksellä meni vajaatoiminnaksi. Nyt olin kuukauden ilman lääkettä ja taas liikatoimintaa. Eli nyt sitten uudestaan lääkettä. TSH hyppinyt siis alle 0,01 -> 25 -> alle 0,01. Eikai näillä lukemilla edes ole mahdollista raskautua...

Tryout kirjoitti:

Mäkin olen itkenyt taas koko aamun. Ei tästä tule mitään. Vähän on jo itsetuhoisiakin ajatuksia.

Kilppari siis temppuillut koko syksyn. Eka oli liikatoiminta johon lääkitys. Lääkityksellä meni vajaatoiminnaksi. Nyt olin kuukauden ilman lääkettä ja taas liikatoimintaa. Eli nyt sitten uudestaan lääkettä. TSH hyppinyt siis alle 0,01 -> 25 -> alle 0,01. Eikai näillä lukemilla edes ole mahdollista raskautua...

Niin siis unohdin mainita, että olin labroissa maanantaina ja lääkäri soitti aamulla tuloksista..

Haleja Villahuivi! <3 Olet kyllä aikamoinen taistelija tämän kaiken keskellä! Niin todella toivon, että teille vielä lapsi pian suotaisiin. Olisiko 2020 vuosi teidän vauva vuosi :)

Lumisade, Mesimarja ja Tryout samoja fiiliksiä myös täällä... Ikävää kuulla Tryout, että sait huonoja uutisia tuloksista, mikäli oikein ymmärsin..? Onnistuuko lääkityksellä hoitaa niitä vai mitä lääkäri sanoi?

Ihanasti sanoit Mesimarja tuosta ettei lapsen saamisella ole tekemistä oman osaamisen kanssa <3 Ihanan lohduttavasti kirjoitit!

Nyt tosiaan kun rauhottui tuo jouluhässäkkä ja kaikki sukulointi ja laskeutuu taas "maan päälle", niin tunteet heittää hyrrää, että huhhuh! Aamun olen itkenyt ja tuskaillut kuinka tämä ei vain onnistu. Itkupotkuraivarihuutoa, niinkun terve kolmekymppinen yleensä asioihin reagoidessaan tekee, eiks je :'D Tämän kohtauksen pääasiassa aiheutti siis se, että kummallinen vatsa tuntemus aamulla herätessä sai toiveen kohoamaan, että olisiko tämä kyse siitä mitä me niin kovasti toivomme! Sitten kuitenkin noustessani tajusin, että tämä olo, niin vatsassa kuin koko tuolla "lady parts- alueella" kielii alkavista menkoista... Kuten myös tämä mieliala mikä on minulle hyvin tyypillistä ennen menkkoja, eli masis ja itkuisuus, tunneherkkyys ja nykyään myös epätoivo kun lasta ei kuulu :( Aloin myös taas "pesimään" eli järkkäilemään kaikkea ja siivoamaan yms. Tämäkin tyyppillistä aina ennen menkkoja... Lauseet: "Mikä meissä on vikana?!", "Miksi muut onnistuu, mutta me ei?!", "Miten tämä voi olla niin vaikeaa?!" lennähti suusta suht yhtä pötköä kyynelten ja rään lentäessä. Varmaan ulkopuolisille surkuhupaisan näköistä ja kuuloista, mutta mieli ja koko tunnelma kotona on kyllä todella maassa...

Kirosin uudessa kodissa myös, mitä joku taisi kysyäkin, että minkälainen uusi koti on, että "mitä helvettiä me tehdään tuolla ylimääräisellä huoneella, ihan turhaa tämäkin!!". Vaikka ollaankin puhuttu, että se on ensisijaisesti työhuone, mutta kyllä haaveillaan, että se ennemmin olisi huone ihan oikealle henkilölle, kuten vihjailuja on jo tullutkin "sehän on selvästi lastenhuone!". Tarkoituksemme ei ollut hankkia kolme huonetta+keittiö, mutta vastaamme tuli sen verran hyvä tarjous, että päätimme ottaa sen vastaan, eikä yksi ylimääräinen huone vaikuttanut yhtään huonolta ajatukselta tässä kohtaa kun lastakin on jo yritetty. Kaikille kuitenkin puhutaan työhuoneesta ja niin sitä on myös sen mukaan laitettukin. Katsoo sitten uudestaan tilannetta mikäli raskauteen asti päästään...

Jotenkin masentaa myös muu elämäntilanne kun projekti jossa olin mukana päättyi eikä uudesta rahoituksesta ole tietoa, joten en pääse jatkamaan kivaa työtäni enää keväällä :( Joudun myös kouluni puolesta työharkkaan vaikka minua ei kiinnosta se lainkaan. Haluaisin vain opiskella ja viettää aikaa tehden opintoja sekä olla muiden luokkatovereiden kesken, en "harjoitella työtä" enää tämän ikäisenä, mutta opintoihini kuuluu pakollisena 2 työharjoittelua, joten pakko ne on hoitaa alta pois mikäli tutkinnon vielä haluan. Ehkä onkin sitten hyvä, että kevät menee täysin opintojen keskellä, eikä aikaa jäisi millekään muulle, etenkään tämän lapsi asian ajattelulle. Huoli on myös toki siinä, että tulot laskivat nyt kun työt loppuivat ja kustannukset uudessa asunnossa nousivat :/

Jotenkin kokonaisuudessaan kaikkea sellaista ns. negatiivista tiedossa eikä lapsi asiakaan etene, niin ei jotenkin jaksa innostaa edes nousta sängystä ylös, eikä ole mitään mitä odottaa... Kovin vähän sellaisia mielekkäitä asioita elämässä nyt ja huomaan kuinka se vaikuttaa vahvasti mielialaan :(

Voi kun voisin kirjoitella vain positiivisia asioita, mutta kuten puolisolleni totesin, on tämä elämäntilanne jotenkin kovin hankala eikä lainkaan se missä haluaisin olla, joten on vaikea olla positiivinen ja tyytyväinen. Haluaisin olla jo pitkällä raskauden kanssa ja hössötellä vauvajuttuja puolison, perheen ja ystävien kanssa. Suunnitella kaikkia lapsijuttuja yms, enkä käydä läpi näitä turhautumisen, tuskan ja epätoivon tunteita kuukaudesta toiseen. Sekä miettiä kuinka en halua työharkkaan mennä ja miten sitten tuo talouspuoli hoituu vuoden alusta alkaen :/ 

Onneksi tänään paistaa aurinko!! Nauttikaamme kaikki siitä ja pidetään toivoa yllä, että se raskaus ja lapsi meille kaikille vielä suotaisiin <3 

wannabe mami 30v/30v, yk6, kp 23/26, ensimmäinen hartaasti toiveissa <3

Ps. Millä te olette piristäneet tai lohduttaneet itseänne, etenkin menkkojen alkaessa raskauden sijaan? Onko teillä jotakin mielekästä millä saa ajatukset muualle ja hyvän mielen?

Dpo12, kp26 ja masentavaa täälläkin. Itsesyytökset kuulostaa raskailta, silti ottaisin edelleen mieluummin "vian" itseeni kuin mieheeni. Tänäänkin olen valitettavasti miettinyt valitsinko väärin, kun petyin mieheen erään toisen asian vuoksi. Silloin aina etenkin nousee tuo mahdollinen lapsettomuuskin ja mietin kaikkia syitä miksi olen mieheni kanssa. Onko niitä riittävästi. Jos emme saa yhteistä lasta koskaan, pystynkö olla miettimättä tunneminälläni, että mieheni ei ole syyllinen vai päädynkö järkipuheesta huolimatta "syyttämään" ja olemaan pettynyt mieheeni, varsinkin, jos ja kun on muitakin pettymyksen aiheita. Ehtisinkö vaihtaa miestä, tulee mieleen. Se on inhottavaa. Sitten, kun menee hyvin, tunnen näistä hirveän huonoa omatuntoa. Henk.koht. olisinkin itse mieluummin viallinen, vaikka toki vaikeudet ja suremisensa siinäkin olisi.

No, huomenna tai sunnuntaina alkavat menkat varmasti tekee osan tästä huonosta olosta. Tekisi vain mieli mököttää ja ilkeillä. Sen sijaan yritän muistaa, että olen aikuinen ja käyttäytyä sen mukaisesti.

Voimia kaikille. 💜✨

Tuttuja tunteita kaikilla, mutta mulla ainakin se pahin pettymys helpottaa aina kun saa menkat alta pois. Jo se tieto että muutaman päivän kuluttua mieli on vähemmän musta, helpottaa sen hetkistä oloa, mutta nää on varmaan luonteestakin kiinni.

Kieltämättä kun tässä on kohta vuosi yritetty eikä mitään tapahdu, pettymyksestä on aina vaikeampi nousta, voin vain kuvitella mitä se on vaikka Villahuiville, jolla aikaa on jo kulunut enemmän. (Villahuivi, se on kuitenkin isommissa käsissä, hang in there).

Meille joilla on vielä alle vuosi tässä mennyt, muistutan että se vuosi on kuitenkin ihan *normaali* aika yrittää, eli ei olla vielä edes siitä yli! Turhauttavaahan se silti on.

Ei tästä varmaan ollut kenellekään mitään iloa, mutta halusin yrittää kuitenkin! 😆❤️

Wannabe mami, menkkojen aikana on tosi vaikee nähdä mitään positiivista. Mulla ainut positiivinen ajatus, millä yritän itseäni silloin lohduttaa on se, että ainakin taas yksi kuukausi lisää aikaa laittaa rahaa säästöön, jotta voisin sitten tulevaisuudessa olla vauvan kanssa pidempään kotona. Toisaalta typerä ajatus, en halua olla mikään rahakeskeinen ihminen. Harmi kun samaa ajatusta ei oikein voi sinun tilanteessasi käyttää :( mutta jos tuosta kurjasta tilanteesta pitää jotain positiivista kaivella, niin koita ajatella että juuri nyt sinulla ei ole raskauspahoinvointia kuormittamassa opiskelua. Ja vaikka se yksi huone tuntuu nyt "ylimääräiseltä" niin ei tarvitse asuntoasioilla ainakaan vaivata itseään sitten raskausaikana, saat keskittyä kaikkeen muuhun söpöön vauvahössötykseen muuttolaatikoiden pakkaamisen ja roudaamisen sijaan 😍 tuossa kuvailemassasi mielentilassa tällänen "ällöttävä yltiöpositiivisuus" ehkä vaan ärsyttää, mutta toivottavasti näistä ajatuksista olisi edes jotain lohtua, vaikka parin päivän päästä jos mieli vähän tasaantuu :)

Niin, ite muuten kirjottelen ajatuksia myös päiväkirjaan, asioiden purkaminen kirjoittamalla helpottaa mulla oloa. Ja naureskelen itselleni kuinka mielialat heittelee kierron mukaan jos luen myöhemmin omia ajatuksiani 😂

Hei muistakaahan kaikki että syy vaikeaan raskautumiseen ei todellakaan välttämättä ole teissä! Miehen osa on 50% ja on mahdottoman monta asiaa jotka vaikuttavat siemennesteen laatuun. Mun miehellä on sekä spermatoseele (poistettu kirurgisesti pari vuotta sitten) että varikoseele. Molemmat voi aiheuttaa lapsettomuutta erityisesti hoitamattomana ja ovat yleisiä, ja usein oireettomia.

Miehet kun ei käy missään rutiinitarkastuksissa ja tunnetusti eivät usein käy lääkärissä vaikka aihetta olis, joten uskallan väittää että sillä puolella on varmasti hyvin usein häikkää.

Ja sekin vielä että siittiöiden kehittyminen kestää monta kuukautta ja jos jokin lääkeaine, kemikaali tai lämpötila aiheuttaa jossain kohtaa jotain, niin tilanteen korjaantuminen kestää pitkään.