Päiväkodin henkilökunta keksinyt lapselleni lempinimem, jolla nyt lasta kutsuvat
En tykkää yhtään.
Tyyliin Pentti=Pena, Markus=Make.. nimi siis tosi ruma. Voinko sanoa asiasta?
Ja lapsi oikeasti vasta 3v.
Kommentit (287)
Lempinimi täytyy aina itse hyväksyä ensin.
Jos käyttää toisesta lempinimeä, jota hän ei itse halua, silloin se ei ole enää lempinimi vaan jotain muuta.
Jos Pirjo sanoo, ettei häntä sitten kutsuta Pipsaksi, ettei se ole hänen lempinimensä, se pitää uskoa.
Englannin kielessä esim on tiettyjä ikäänkuin virallisia lempinimiä tai lyhenteitä nimistä: Elisabeth on usein joko Liz tai Beth. Siis on ihan ok käyttää tällaista virallista lempinimeä, mutta noista toisen pitää olla se itse valittu. Suomessa ei tällaista systeemiä ole.
Margaret = Maggie, Charles = Chuck, Robert= Rob, Bob, Bobby, Madeleine = Maddie jne
Itse hoidin aikoinaan aina välillä serkkuni pikkupoikaa ja mm. hain häntä tarhasta aina välillä. Siellä hänelle oli annettu aivan järkyttävä lempinimi, johon tarhantädit olivat varsin kiintyneitä, ja oli tosiaan hankalaa saada heitä lopettamaan tuon nimen käyttö vaikka siitä muutamaan kertaan sanottiinkin. Nimi? Lapsen etunimi oli Markus, ja tätien mielestä Makki oli tästä erinomainen lempinimi. Ikävää vain lapsen ja vanhempien kannalta, että kyseinen sana tarkoittaa monessa suomalaisessa murteessa ulkokäymälää eli huussia. Että sellainen kiva lempinimi lapsella - p*skahuussi. En ole ihan varma loppuiko tuon lempinimen käyttö kokonaan lapsen koko tarha-ajan aikana.
Täällä nyt kovasti vedotaan siihen, että minun on ok antaa vieraan ihmisen lapselle lempinimi, koska se on pelkästään hellittelymielessä annettu ja minun mielestäni ihan kiva nimi.
Mutta kun jo pelkästään virallisista nimistä on tällä palstalla aina kiistaa - joidenkin mielestä Nico on kiva nimi, joidenkin mielestä kauhea, joidenkin mielestä Aune on ihanan vanhanaikainen, joidenkin mielestä hirveä...
Niin mitä tehdään, jos joidenkin mielestä Josku ja Martsa on ihan kivoja lempinimiä Johannalle ja Marille, mutta toisen mielestä ihan kauheita? Päiväkodin täditkö sen päättää, mistä nimistä kuuluu tykätä?
Minä en voi naapureille mennä sanomaan, että teidän lapsenne nimi on muuten tästä lähtien sitten Johanna, joten miten ihmeessä kyseisen lapsen kutsumanimi olisi minun päätettävissäni?
Ja käytetään nyt tästä oikeampaa sanaa kutsumanimi kuin lempinimi. Jos nimi pikkuhiljaa vakiintuu päivittäiseen käyttöön päiväkodissa, kaverien kesken, alakoulussa jne. niin eihän se mikään hellittelynimi enää ole, vaan kutsumanimi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt kovasti vedotaan siihen, että minun on ok antaa vieraan ihmisen lapselle lempinimi, koska se on pelkästään hellittelymielessä annettu ja minun mielestäni ihan kiva nimi.
Mutta kun jo pelkästään virallisista nimistä on tällä palstalla aina kiistaa - joidenkin mielestä Nico on kiva nimi, joidenkin mielestä kauhea, joidenkin mielestä Aune on ihanan vanhanaikainen, joidenkin mielestä hirveä...
Niin mitä tehdään, jos joidenkin mielestä Josku ja Martsa on ihan kivoja lempinimiä Johannalle ja Marille, mutta toisen mielestä ihan kauheita? Päiväkodin täditkö sen päättää, mistä nimistä kuuluu tykätä?
Minä en voi naapureille mennä sanomaan, että teidän lapsenne nimi on muuten tästä lähtien sitten Johanna, joten miten ihmeessä kyseisen lapsen kutsumanimi olisi minun päätettävissäni?
Ja käytetään nyt tästä oikeampaa sanaa kutsumanimi kuin lempinimi. Jos nimi pikkuhiljaa vakiintuu päivittäiseen käyttöön päiväkodissa, kaverien kesken, alakoulussa jne. niin eihän se mikään hellittelynimi enää ole, vaan kutsumanimi.
Tämähän se on minusta ainakin se suurin ongelma. Edes teini ei aina pysty vaikuttamaan kutsumanimeensä, saati sitten tarhaikäinen lapsi, ja jos joku rupeaa sinnikkäästi käyttämään jotain kutsumanimeä se helposti vakiintuu yleiseen käyttöön ja jos se on ruma ja epämiellyttävä siitä eroon pääseminen voi olla todella vaikeaa. Kyllä minusta vanhempien tehtävä on varjella lapsensa nimeä niin että lapsella on edes jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa siihen miten häntä kutsutaan luultavasti vähintäänkin koko kouluaikansa. Se, että joku tarhantädin kaltaisessa auktoriteettiasemassa oleva aikuinen antaa jonkun kutsumanimen lapselle on ihan eri asia kuin se, että lapsen kaveripiirissä vakiintuu jokin nimi johon lapsi itsekin voi vaikuttaa.
Kiellät kohteliaasti päiväkotia käyttämästä lempinimeä. Lasta tulee kutsua hänen oikealla nimellään.
T. päiväkodin täti
Eihän se nyt päiväkodin tehtävä ole mitään lempinimiä annella.
Muistelen, että opettaja antoi omalle tyttärelle lempparin. Tyyliin "pannari". En tiedä mistä se oli tullut ja mikä oli pointti, mutta kaikkeen se aina kirjoitteli ja puhutteli pannariksi. Aikani sitä touhua vierestä seurasin, kun huomasin, että lapsi silminnähden kiusaantui asiasta.
Siinä vaiheessa opettajalle vinkkasin, että lapsellahan on etunimikin. Hetken se otti, kunnes nimi hiipui pois. Nykyään ei kukaan enää käytä sitä nimeä.
Miksi ihmiset ketjussa rinnastavat kaveripiirissä muodostuneet lempinimet jonkun aikuisen antamaan nimeen? Jotkut tarhantäditkin ketjussa puhuvat itsestään ikäänkuin kuvittelisivat olevansa jotain kavereita lapsille, mikä on oikeasti karmeaa? Kyllä tarhantäti on sekä aikuisena että opettajana moninkertaisessa auktoriteettiasemassa lapsiin nähden eikä lapsi ole sellaisessa tasa-arvoisessa suhteessa missä joku lempinimen valikoituminen olisi mitään muuta kuin tarhantädin vallankäyttöä jossa hän valitsee nimen ja lapsella ei oikeasti ole mahdollisuuksia siihen vaikuttaa. Ja ei, se että lapsi ei halua/kehtaa/uskalla sanoa tarhantädille vastaan jossain nimiasiassa ei tarkoita että lapsi tykkäisi nimestä. Ehkä tykkää, ehkä ei. Lapsen reaktioista ei oikeasti voi mitään johtopäätöksiä vetää.
Sinä olet lapsen vanhempi,joten sinä päätät,miten toimitaan ja lapsenvahdit kunnioittavat pyyntöäsi. Piste.
Minun pojallani on kaksiosainen nimi. Päiväkodin täti sanoi ihan tosissaan että onko hänellä lempinimeä kun on liian pitkä nimi etteivät ehdi sanoa. 🙄 Tämä tapahtui Oulussa yksityisessä päiväkodissa 2000-luvun puolivälissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tähän ketjuun kirjoittaneella tuntuu olevan vaikeuksia hahmottaa hyvän, muita kunnioittavan käytöksen rajoja. Vähätellään asiaa tai verrataan itseen, jota oma lempinimi ei haittaa tai väitellään lempinimen "huonoudesta".
Kysymys on periaatteesta ts. siitä, kuka on siinä asemassa lapseen nähden, että hänen mielipiteensä ratkaisee. Kiistatta vanhemmat ja lapsi itse. Tässä ei ole mitään epäselvää eikä tulkinnanvaraa.Samaan ansaan astut itsekin. Missään ei sanottu että lapsi ei tykkäisi lempinimestään.
Voi pyhä....Kyse 3-vuotiaasta!
Mun äiti oli tollanen. Antoi mulle kaksiosaisen nimen ja vain yhtä tiettyä isäni keksimää lempinimeä olisi saanut käyttää. (Ei liittynyt oikeaan nimeeni kovinkaan suoraan.) Ala-asteella kaverit keksi mulle nimen, joka oli mun mielestä kivempi. Äiti siitä aina pauhasi.
Tärkeintä se on, mistä lempinimestä lapsi itse tykkää. :) Varminta toki käyttää oikeaa nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on kaksiosainen nimi. Päiväkodin täti sanoi ihan tosissaan että onko hänellä lempinimeä kun on liian pitkä nimi etteivät ehdi sanoa. 🙄 Tämä tapahtui Oulussa yksityisessä päiväkodissa 2000-luvun puolivälissä.
Voihan se olla, etteivät oikeasti ehdi sanoa. Siellä on yhtä tätiä kohden aika monta lasta. Voit sanoa, että toivot oikeaa nimeä käytettävän, silloin luultavasti käyttävät kaksiosaisen nimen ensimmäistä osaa kiireessä.
Et ole maksanut päivähoidosta joten hoitanut saavat käyttää mitä nimeä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin kerran työpaikkaa, kun minua kutsuttiin halventavalla nimellä, kyllä kannatti..
Ei halventava nimi ole lempinimi.
En minä ainakaan saanut valita "lempinimeä" jolla päväkodin tädit minua kutsuivat. Halventava nimi se oli.
Sinun kaltaisiasi loukkaantujia tarvitaan etenkin näin liukkailla säillä. Voittekin sitten joukolla mennä tuonne kaduille köpöttelemään jalat levällään, niin tulee tiet hiekoitetuksi ihan ilmaiseksi.
No huoh. Mitä se lempinimi haittaa? Eihän sitä muutenkaan voi loputtomiin välttää, miten ihmiset lastasi kutsuvat. En minäkään pidä kaikista lempinimistä millä jotkut minua kutsuvat, varsinkin kun iän myötä olen oppinut tykkäämään omasta nimestäni enemmän ja enemmän. Silti, ei se maailma siihen kaadu vaikka joskus joku kutsuisi nimellä josta ei itse pidä. Sitä paitsi ethän sinä voi tietää, vaikka lapsesi pitäisikin lempinimestään.
Vierailija kirjoitti:
No huoh. Mitä se lempinimi haittaa? Eihän sitä muutenkaan voi loputtomiin välttää, miten ihmiset lastasi kutsuvat. En minäkään pidä kaikista lempinimistä millä jotkut minua kutsuvat, varsinkin kun iän myötä olen oppinut tykkäämään omasta nimestäni enemmän ja enemmän. Silti, ei se maailma siihen kaadu vaikka joskus joku kutsuisi nimellä josta ei itse pidä. Sitä paitsi ethän sinä voi tietää, vaikka lapsesi pitäisikin lempinimestään.
Eli jos ollaan tilanteessa missä lapsen äiti ei pidä nimestä, lapsi on liian nuori kertomaan mielipidettään nimestä ja tarhantäti pitää nimestä, sinun valintasi on että tietysti se jonka mielipide on tärkein on tarhantäti? Minä esimerkiksi keksin heti monta nimeä sinulle, joista yhdestäkään et varmasti pitäisi, mutta on siis minun oikeuteni kutsua sinua ihan miksi tahansa ja sinulla ja läheisilläsi ei ole osaa eikä arpaa edes valittaa tästä. Lisäksi kannattaa olettaa että pystyn helposti levittämään minkä tahansa näistä epämiellyttävistä nimistä koko lähipiiriisi niin että suurin osa tuttavapiiristäsi viittaisi sinuun nimenomaan sillä, mutta sinusta se olisi selvästi ihan ok? Oikeasti epäilen vahvasti, että olet tätä mieltä ja että poru tulisi jos sinua vaikka kutsuttaisiin yleisesti vaikkapa M*mupatjaksi.
Kivaa kun käytetään lemppareita.
Meidän Hiljaa sanotaan päiväkodissa Hissuksi ja vaikka Hilja on kaikkea muuta kuin hissukka, niin Hissu kuulostaa lempeältä. En tietenkään ole puuttunut asiaan, enkä olisi, vaikka lempinimi ei olisi minua miellyttänyt. Päiväkodissa on omat säännöt ja kotona omat.
Kyllä minä varmaan sanoisin, että toive on kutsua lasta näin tai noin. Lapsi kuitenkin imee uuden lempinimensä nopeasti itselleen tuossa iässä. Näin siis, jos asia todella häiritsee sinua.
Meidän vauvalla on kaunis nimi, josta käytän ns. rumempaa, suomalaiseen suuhun paremmin sopivaa lempinimeä. Lempinimihän se vain on, myöhemmin myös muutettavissa, jos lapsi itse ei siitä tykkää. Ja eikös se mene niin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä? :D