Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helv...mikä vaatimuslista isovanhemmille. Pitäis olla mummoilla kaksi rinnakkaista elämää ja tunteja vuorokaudessa 60h, jotta ehtisi kaikki velvoitteet, mitä aikuiset lapset vaativat. Ai, käydä oikein pesemässä ikkunat ja tuoda käydessään vielä ruokakassi kaupasta. Entä ne oluet ja siiderit? Ne taisi unohtua toivelistalta. Huhhuijaa...
Tarkemmin ajatellen, olisihan mummulla aikaa käydä lastensa puolesta töissä ja hoitaa lastenlapset samalla, niin säästyisi päivähoitomaksut :) Luulisi normaalin ihmisen itsetuntoa nakertavan, jos on aikuisenakin vielä holhouksenalainen.
Sinäpä sen sanoit. Minulle 7-kymppiselle on tarjottu työtä ja taidan ottaa vastaan, sillä töissä ollessa sai monta viikkoa lomaa. Nyt kun olen 10 vuotta ollu tisurissa lastenlasten kanssa, niin huomasin juuri, että viime vuoden aikana minulla oli lapsivapaata lomaa 2 viikkoa.
Vintiöt ovat todella rakkaita, mutta joskus tuntuu, että tämän ikäinenkin tarvitsee sitä omaa aikaa, kun on 45 v töitä tehnyt ja ilman tukia omat lapset hoitanut, mistä syystä eläkekin on jäänyt pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole apua, kun meidän kummankin vanhemmat kuolleet. Monesti miehen kans puhuttu, olis iso apu jos vanhemmat eläisi.
8 yötä? Minusta se on paljon. Meidän 6-vuotias on ollut yhden yön ja siitäkin olen iloinen. 12-vuotias on ehkä kolme yötä vuodessa. Siivousapua saamme esim. huoneen vaihtojen yhteydessä. Minusta yhteinen aika on tärkeintä, ei saatu apu. Olemme hyvissä väleissä ja näemme kohtalaisesti.
Pitäisin aika erikoisena, jos vanhempani tai mieheni vanhemmat olisivat alkaneet ostaa meille (minä esikoisen saadessani 29v ja mies 32v) kalusteita tai ruokaa. Tai maksaneet edes sairaalalaskuni (alle 200 €). Toki, jos on kyse hyvin varakkaista vanhemmista, kodin sisustuksen uusiminen voisi olla ihan kiva asia, kun vauva tulee taloon. Olimme kuitenkin asuneet monta vuotta yhdessä ja kaikki tarvittavat (ja ennenkaikkea meille mieluisat) kalusteet oli hankittu jo vuosia ennenkuin tulin raskaaksi.
Meitä on kaksi tervettä aikuista ja kaksi lasta enkä koe, että tarvitsisimme mitään siivousapua. Emme hamstraa tavaraa emmekä ole sottapyttyjä, joten siivoukseenkaan ei mene kovin kauaa aikaa. Yleensä riittää viikkosiivous lauantaisin (tähän menee pari tuntia), joskus jompikumpi imuroi myös keskellä viikkoa. Meillä on myös hyvin riittänyt, että ikkunat pestään kerran keväällä ja kerran syksyllä. Ei tarvitse olla jatkuvasti pesemässä.
Kukkien hoitaminen onnistuu vastavuoroisesti naapureiden kanssa. Altakasteluruukuissa kukat eivät tarvitse kovin usein säiliön täyttämistä. Jos koiraa ei voi ottaa reissuun mukaan, saamme sille hoitajan joko miehen siskosta tai mun veljestäni. Pidän muutenkin parempana, että isokokoista koiraa ulkoiluttaa ikäiseni ihminen eikä eläkeiässä näennäisesti terve ihminen, jolle kaatuminen kuitenkin voisi olla pahempi juttu kuin nuoremmalle. Mökille koiran voi ottaa mukaan ja teemme ulkomaanreissuja korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.
Varmasti saisimme helpostikin apua, jos meistä kumpikin olisi samaan aikaan niin sairas, ettei lapsista ja koirasta huolehtiminen onnistuisi. Toistaiseksi näin ei ole käynyt vaan olemme sairastaneet peräkkäin niin vatsataudit kuin flunssatkin.
Lapset ovat kuitenkin olleet aika paljon mummoloissa (vähintään kerran kuukaudessa kummassakin). Ei lastenhoitoavun tarpeen vuoksi vaan siksi, että molempien vanhemmat haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Eskoinen (nyt 7 v) on käynyt miehen vanhempien kanssa kerran Barcelonassa ja kerran Kyproksella. Kuopus (nyt 3 v) ei ole vielä reissannut isovanhempiensa kanssa. Varmasti jonain päivänä reissaa, jos miehen vanhemmat pysyvät hyväkuntoisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helv...mikä vaatimuslista isovanhemmille. Pitäis olla mummoilla kaksi rinnakkaista elämää ja tunteja vuorokaudessa 60h, jotta ehtisi kaikki velvoitteet, mitä aikuiset lapset vaativat. Ai, käydä oikein pesemässä ikkunat ja tuoda käydessään vielä ruokakassi kaupasta. Entä ne oluet ja siiderit? Ne taisi unohtua toivelistalta. Huhhuijaa...
Tarkemmin ajatellen, olisihan mummulla aikaa käydä lastensa puolesta töissä ja hoitaa lastenlapset samalla, niin säästyisi päivähoitomaksut :) Luulisi normaalin ihmisen itsetuntoa nakertavan, jos on aikuisenakin vielä holhouksenalainen.
Sinäpä sen sanoit. Minulle 7-kymppiselle on tarjottu työtä ja taidan ottaa vastaan, sillä töissä ollessa sai monta viikkoa lomaa. Nyt kun olen 10 vuotta ollu tisurissa lastenlasten kanssa, niin huomasin juuri, että viime vuoden aikana minulla oli lapsivapaata lomaa 2 viikkoa.
Vintiöt ovat todella rakkaita, mutta joskus tuntuu, että tämän ikäinenkin tarvitsee sitä omaa aikaa, kun on 45 v töitä tehnyt ja ilman tukia omat lapset hoitanut, mistä syystä eläkekin on jäänyt pieneksi.
Näinhän se on. Ja kun vielä lisätään se, että kun nämä vintiöt tulevat minulle hoitoon tai yökylään, niin ruokalasku kasvaa tietysti kovasti. Täytyy ostaa sitä ja tätä, siltä varalta ettei joku ruoka maistukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ne kenellä isovanhemmat ei osallistu, älkää ainakaan syyttäkö itseänne. Rakkautta ei voi pakottaa, ja suuret ikäluokat on sakki jossa on todell paljon täysin rakkaudentonta itsekästä porukkaa. Pitää ajatella että menetys on isovanhempien."
Turha suuria ikäluokkia on syyttää, piittaamattomia on joka ikäluokissa! Itse suuriin ikäluokkiin kuuluvana olen hoitanut paljon omia lastenlapsiani jo työssä ollessani ja nyt eläkeläisenä vielä enemmän. Ja minulla on paljon samanikäisiä ystäviä ja tuttavia ja samoin he hoitavat lastenlapsiaan hyvin säännöllisesti.
Js sinulla onkin suhteet katkenneet omiin vanhempiisi, se ei tarkoita, että kaikilla on.
Ja muuten, kun omat lapseni olivat pieniä, meillä ei ollut ketään sukulaista lähettyvillä. Olimme molemmat mieheni kanssa muuttaneet 500 km päähän opiskelemaan ja mummola-reissut olivat hyvin harvinaisia.
Miehen vanhemmat auttavat tosi paljon. Lapset ovat heillä yötä pari kertaa kuussa, usein pari yötä kerrallaan. Heille sopii myös aina jos meille tuleekin yllättävä meno, joten ovat kyllä tosi kullanarvoisia. Heillä on pari perussairautta, jonka takia eivät voi hoitaa lapsia silloin kun lapset ovat kipeinä, mutta meillä on onneksi joustavat työt.
Omat vanhempani ovat vielä työelämässä ja melko kiireisiä. He tulevat viikottain arki-iltana katsomaan lapsia että päästään leffaan, lenkille jne. Yökylässä lapset eivät heillä käy, en ihan tiedä miksi. Vanhempani omien sanojensa mukaan haluaisivat, mutta kun otan asian puheeksi niin koskaan ei käy. Asia on minulle ihan ok, mutta lapset ovat kyllä jääneet hieman etäisemmiksi minun vanhempieni kanssa.
Mitään siivousapua emme ole saaneet enkä haluaisikaan. Lapsille isovanhemmat ostelevat silloin tällöin vaatetta tai leluja ja vauva-aikana isompia hankintoja kuten vaunut jne. Matkustelemme paljon yhdessä ja silloinkin isovanhemmat auttavat paljon lasten kanssa jotta me vanhemmat saamme välillä myös levätä.
Olen tosi kiitollinen saamastamme avusta, sen avulla jaksamme olla hyviä vanhempia lapsille ja pitää myös parisuhdetta kunnossa. On myös kiva nähdä miten tärkeitä lapset ja isovanhemmat ovat toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yh, jolla ei ole kuin äiti mahdollisena tukena.
Ottaisi tyttärensä lapsen useamminkin luoksaeen, mutta koulu ja 150 km:n välimatka estää.
Kiitos, äiti. ♥
(En lukenut muita kirjoituksia, koska... en jaksanut.)
Olemme paljon tekemisissä vanhempiemme kanssa. Kyläillään usein ja molempien vanhemmat asuvat vain noin 10 minuutin ajomatkan päässä meistä. Hoitavat ja auttavat mielellään tytön kanssa ja hän on mennyt molempien luokse muutaman kerran yökyläänkin täytettyään vuoden. Taloudellista tukea emme ole tarvinneet, mutta mielellään välillä antavat rahaa kauden toppahaalariin tai vaikkapa ensimmäiseen pyörään.
Jos meillä miehen kanssa sattuu päivät venymään niin joku meidän vanhemmista tai siskoni pystyy hakemaan tytön päiväkodista. Ja pian on syntymässä pikkusisarus, joten esikoinen menee isovanhemmilleen siksi aikaa hoitoon, kun menemme miehen kanssa sairaalaan. Hoitavat lasta kesällä ennen omia kesälomiamme, joten lapsi saa pitkän vapaan päiväkodista. Oma äitini on ottamassa nyt lomaa töistä, kun tuleva vauva syntyy.
Molempien vanhemmat ovat 50-kymppisiä ja työelämässä mukana. Minulla on myös äidin ja isän puolen isovanhempani elossa ja he nauttivat myös lapsenlapsenlapsen seurasta kovasti. Hekin asuvat lähellä.
Vanhemmistamme on ollut ihan mielettömästi apua. Kiitos heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivittäin. Pienimmät eivät ole päivähoidossa, vaan isovanhemmilla työpäivän ajan.
Ei saada apua. Eivät auta meitä.
Matkustelevat paljon, ulkomailla, harrastelevat, erittäin hyväkuntoisia ovat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme paljon tekemisissä vanhempiemme kanssa. Kyläillään usein ja molempien vanhemmat asuvat vain noin 10 minuutin ajomatkan päässä meistä. Hoitavat ja auttavat mielellään tytön kanssa ja hän on mennyt molempien luokse muutaman kerran yökyläänkin täytettyään vuoden. Taloudellista tukea emme ole tarvinneet, mutta mielellään välillä antavat rahaa kauden toppahaalariin tai vaikkapa ensimmäiseen pyörään.
Jos meillä miehen kanssa sattuu päivät venymään niin joku meidän vanhemmista tai siskoni pystyy hakemaan tytön päiväkodista. Ja pian on syntymässä pikkusisarus, joten esikoinen menee isovanhemmilleen siksi aikaa hoitoon, kun menemme miehen kanssa sairaalaan. Hoitavat lasta kesällä ennen omia kesälomiamme, joten lapsi saa pitkän vapaan päiväkodista. Oma äitini on ottamassa nyt lomaa töistä, kun tuleva vauva syntyy.
Molempien vanhemmat ovat 50-kymppisiä ja työelämässä mukana. Minulla on myös äidin ja isän puolen isovanhempani elossa ja he nauttivat myös lapsenlapsenlapsen seurasta kovasti. Hekin asuvat lähellä.
Vanhemmistamme on ollut ihan mielettömästi apua. Kiitos heille.
500-vuotiaat työelämässä? Jopas.
Isovanhemmat olisivat halunneet ostaa vaunut, mutta kun me ei käytetty vaunuja, niin ostivat imurin. Halusivat olla tasapuolisia ja hyvittää sen, kun miehen siskolle oli ne vaunut ostettu.
Sitten kun lapsi oli lukiolainen ja opiskeleville serkuille oli annettu jotain avustusta, niin anoppi antoi lapselle 1000€ siltä varalta että ehtii kuolla ennen kuin lapsi alkaa opiskella. Toisen 1000€ antoi lakkiaisissa, sekin tarkoitettu opiskelurahaksi.
Yökylässä lapsi oli muistaakseni 8-vuotiaana muutaman päivän.
Me ei olla hoitoapua juuri saatu, mutta ei myöskään kaivattu. Isovanhemmat ovat silti olleet tärkeitä ihmisiä ja heidän kanssaan lapsi on viettänyt aikaa kun on kyläilty appivanhempien luona. Oma isäni kuoli kun lapsi oli alle vuoden ja äidille tuli myöhemmin muistisairautta. Nämä jäivät omalle lapselle vähän vieraammiksi, mutta toisen mummin kanssa on leivottu pullaa ja vaarin kanssa käyty kalassa. Nuo on tärkeitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä on muuten nykyään joku aikaraja, jossa ajassa viesti pitäisi saada kirjoitettua?! On muuten tosi ärsyttävä pitkiä viestejä kirjoittaessa! Tai lyhyempiäkin, jos tulee keskeytyksiä.
Monta viestiä on jäänyt julkaisematta, kun ärsyttää alkaa niitä kopioida ja uudelleen lähettää. Murrrr ylläpito!!! Tämä systeemi suosii tyhjänpäiväisiä mollausketjuja ja karkoittaa ihmiset kunnollisista keskusteluista.
Mummina ja pappana tarjotaan suunnilleen samat kuin ap on aikoinaan itse saanut.
Noiden nyt 6- ja 3-vuotiaden kanssa sitä paitsi on oikein kiva viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on muuten nykyään joku aikaraja, jossa ajassa viesti pitäisi saada kirjoitettua?! On muuten tosi ärsyttävä pitkiä viestejä kirjoittaessa! Tai lyhyempiäkin, jos tulee keskeytyksiä.
Monta viestiä on jäänyt julkaisematta, kun ärsyttää alkaa niitä kopioida ja uudelleen lähettää. Murrrr ylläpito!!! Tämä systeemi suosii tyhjänpäiväisiä mollausketjuja ja karkoittaa ihmiset kunnollisista keskusteluista.
Mikä aikaraja? Ei ainakaan PC:llä kirjoittaessa. Mitä välinettä käytät?
Aika vähän varsinaisesti auttavat, tekemisissä ollaan kyllä tiiviisti sekä minun että miehen vanhempien kanssa. Välimatkaa reilut 100 km.
Kaupungissa, jossa asumme ei ole turvaverkkoa, joten vuorotellaan miehen kanssa. Kerran on maksettu Stellalta lastenhoitaja, kun käytiin syömässä. Lapsi nyt 1v.
Lapsi on kerran ollut miehen äidillä hoidossa 2h. Muuten ollaan vaan kyläilty perheenä puolin ja toisin.
Joskus harmittaa, mutta itse muutettiin kauemmas isovanhemmista ja turvaverkkojen puute oli tiedossa jo lasta suunniteltaessa.
Lapset on mummolassa kesällä monta viikkoa, ja lisäksi syyslomat ja talvilomat. Itsekin menen säännöllisesti täysihoitoon vanhemmilleni, on ihanaa kun voi koko viikonlopun vain olla muiden passattavana. Vähintään kerran kuussa pitää päästä viihteelle, ja silloinkin lapset ovat mummolassa. Ja miehen kanssa käymme myös vähintään joka toinen kuukausi reissussa ja yövymme hotelleissa, ja lapset ovat silloin mummolassa. Myös joulut menevät mummolassa, johon kokoonnumme koko perhe. Sääliksi käy niitä joilla ei ole tällaisia supermummoja, jotka tekevät kaiken ja itse voi keskittyä nauttimaan elämästä.
Melkein sama tilanne täälläkin. Voi olla, että välillä voi tuntua rankalta tai yksinäiseltä. Mutta joskus on pikemminkin helpotus, ettei ole sitä sukua häsläämässä ja puuttumassa asioihin. Voi ihan itse tutustua ihmisiin joihin haluaa, niin paljon kuin haluaa, ja viettää vapaa-aikansa keiden kanssa tahtoo.
Työelämä vie suurimman osan päivästä, lapset suurimman osan vapaasta. Kun on vielä puoliso ja molemmilla kavereita, niin eipä siinä kauheasti aikaa sukulaisille jäisi. Tykkään välillä olla myös ihan itsekseni vaikka kirjoja lukien tai urheillen, joten olisi aikamoinen painajainen jos nyt yhtäkkiä pitäisi alkaa viettää vaikka viikonloput jossain kumminkaimojen kissanristiäisissä.
Varmaan tässä on kyse tottumuksestakin.