Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helv...mikä vaatimuslista isovanhemmille. Pitäis olla mummoilla kaksi rinnakkaista elämää ja tunteja vuorokaudessa 60h, jotta ehtisi kaikki velvoitteet, mitä aikuiset lapset vaativat. Ai, käydä oikein pesemässä ikkunat ja tuoda käydessään vielä ruokakassi kaupasta. Entä ne oluet ja siiderit? Ne taisi unohtua toivelistalta. Huhhuijaa...
Tarkemmin ajatellen, olisihan mummulla aikaa käydä lastensa puolesta töissä ja hoitaa lastenlapset samalla, niin säästyisi päivähoitomaksut :) Luulisi normaalin ihmisen itsetuntoa nakertavan, jos on aikuisenakin vielä holhouksenalainen.
Meillä kyllä isoisä hoitaa pienet lapsenlapset päivähoidon sijaan ja ihan on yhteinen ratkaisu ollut. Toki tämä helpottaa elämää ja tuo säästöä, mutta se ei ole itseisarvo. Itsekin hän välillä ihmettelee, mihin tulee kaiken sen ajan käyttämään ja onko yksinäistä, kun tämä loppuu. Hänelle tämä tarkoittaa virikettä ja pysyy myös fyysisesti hyvässä kunnossa. Lapset taas saavat viettää laatuaikaa isoisän kanssa ja itse tietää hoidon olevan hyvää. Ja ei, ei tule ruokakuluja, koska hoitaa lapset meillä ja ruoat olen edellisenä päivänä tehnyt valmiiksi. Miksi arvostella toisten valintoja? Jos jollain on varaa ja halua maksaa vaikka aikuisten muksujensa laskut, niin suotakoon se hänelle. Meillä ei ole kyse siitä, kuka auttaa ja kuinka paljon ja kuka hyötyy eniten. Olemme perhettä, toimimme yhdessä ja vielä saattaa tulla aika, jolloin hän tarvitsee itselleen hoitoapua meiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kuvittelee, että
A) lapset hoitavat minua sitten kun olen vanha
B) vanhempani hoitavat lapsiani kun niitä on.
Ei se näin mene, kun perheet ovat hajallaan ympäri maata ja Maata. Jos ja kun ihmisten oletetaan olevan työmarkkinoiden käytettävissä, työnantajien pitäisi sitten maksaa lasten hoito, eikö niin. Ihan työntekijän sukupuoleen katsomatta. Näin ehkä loppuisi nuorten naisten työsyrjintä.
Ja yhteiskunta hoitaa vanhukset, jos viitsii ja pystyy, kun ei sitä eutanasialakiakaan läpi saatu.
Yhtä eivät ole koskaan nähnetkään, tietää, mutta kiinnostusta on niin paljon, ettei ole edes koskaan soittanut ja kysynyt mikä heidän nimi mahtaa olla. Yksi käy ehkä kerran vuodessa, yleensä kutsuu käymään jonkun toisen luona missä sattuu vierailemaan, vaikka on tietoinen mm koira-allergiasta ja aina pyytää koiratalouteen häntä tulemaan katsomaan. Yksi on kuollut ja neljäs asuu kaukana, auttaa silti minkä pystyy. Lähettää rahaa huvituksiin, soittelee ja kyselee kuulumisia, tulee käymään ja kutsuu reissuihin mukaan. Eli vain yksi on kiinnostunut lapsen lapsistansa ja yrittää olla mukana jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee suuri osa vapaa-ajasta isovanhempien hoitamiseen. Muistisairas appiukko joka ihan vaipoissa ja kuitenkin liikkumaan aktiivinen ja koko ajan soittelee ja huono omatunto kun pitäisi enemmän hoitaa. Anoppi on fyysisesti autettava syöpäsairas joka aivan autettava. Heillä pitää siivota ja laittaa ruokaa ja käydä kaupassa ja leikata kynsiä ja vaihtaa lakanoita.. silti kokoajan huono omatunto että teemme liian vähän..
Miettikää vähän missä iässä niitä lapsia teette! Me itse teimme omat lapsemme nuorena mutta koska appivanhemmat saivat mieheni yli nelikymppisenä ja sattuivat sairastumaan seitsemänkymppisenä niin kyllä korpeaa hoitaa omia ruuhkavuosia ja appivanhempia samaan aikaan! Lastenhoitoavusta ei olla kuultukaan:(
Ei sillä ole merkitystä, missä iässä ne lapset tekee. Kaikki on suurta sattumaa. Kun tekee lapset nuorena, voi tulla eteen tilanne, että sekä lapsi itse että se vanhempi on huonokuntoisia, mutta silti nuoremman on hoidettava vanhempaansa.
Miten sattuu elämä meitä heittelemään. Monet 70-vuotiaat on toisaalta vielä tosi hyväkuntoisia ja nuoria, toiset taas voi siinä iässä jo olla sängyn pohjalla muiden autettavissa. Ei elämää voi etukäteen ennustaa.
Ei yhtään. Eivät ole koskaan auttaneet. Olen nähnyt vanhempiani viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Valinta on heidän, ja siihen oli pakko sopeutua. Enää en heitä kaipaa, ja nyt alkavat olla aika huonossa kunnossa. Myöhäistä valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät auta yhtään. Koskaan.
Arvostelevat ja sekaantuvat kyllä.
Anoppi hoitaa mieheni veljen lapsia vähintään viikoittain. Meille tulee jos muilta menoilta ja tältä lastenhoitokuvioltaan ehtii. Mutta ensin katsotaan nämä tärkeämmät aikataulut kuntoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kerrassaan mitenkään. Eivät ole koskaan auttaneet, eivät päivääkään tai tuntiakaan hoitaneet. En ole pyytänyt enkä pyydä. Antavat lapselle parikymppiä kun tapaavat kahdesti vuodessa. Olemme kerran käyneet siellä kylässä, ja ison koiran annettiin tulla koko ajan hyppimään päin lasta ja kaatamaan ja raapimaan, vaikka pyysin, että sen tunnin vierailun ajaksi koira laitettaisiin pihaan. Menemme seuraavan kerran kylään aikaisintaan sitten, kun koira makaa mättään alla.
Eivät auta ollenkaan. Ei vaikka tilanne oli niin akuutti, että auttamatta jättäminen johti lapsen antamiseen sijaisperheeseen. Että sellainen tukiverkko täällä. Heille se olisi ollut yksi viikonloppu, nyt se on lapsen kuka ties, kuinka pitkä aika olla pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastikko on olemassa isovanhempia joita ei kiinnosta omat lastenlapset? Millaisia ihmisiä he ovat? Eihän nyt kukaan normaali terve ihminen voi periaatteesta inhota oman lapsen lasta????? En ole ikinä kuullutkaan tämmöisistä isovanhemmista tosielämässä.
Tuo ei ole vissiin ihan kevyt juttu.
Meillä nyt repii isosisän kuolinpesän jälkeenpäin se asia, tosiasia, että toisia lapsenlapsia "hoidettiin" ja toisia ei. (Ja niiden 'hoidettujenkin" kanssa oltiin tekemisissä vain silloin kun ne tuotiin kesämökille vanhemmat itse läsnä.
Toiset eivät päässeet edes sinne mökille asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapsi (4v) ole ollut yökylässä kertaakaan, enkä päästäisikään. Hoitoapua ei ole myöskään pyydetty keneltäkään isovanhemmista. Ovat 65+ vuotiaita ja eläkkeellä mutta jotenkin saamattomia hoitamaan lasta tai vuorostaan liian kärkkäitä tekemään oman pään mukaan, pumpataan sokerilla tai turvallisuus on vähän sinne päin (pihalla, vesistöjen lähellä, autolla voisi ajella ilman turvaistuimia).
Eli en luota enkä halua alkaa vääntämään ristiriitaisista toimintatavoista, joten ei kiitos. Yksi isovanhemmista kyllä yritti tuppautua ikkunan pesuun tai siivousavuksi mutta senkin kielsin sillä on se nyt kumma jos ei joku 30-35v osaa jo itse pestä ikkunoita tai ostettua palveluna vaan että siihen pitäisi joku eläkeläisvanhempi vielä ottaa tekemään (vaikka omasta halustaan tekisikin). Peskööt omia tai muiden ikkunoita.
En siis valita sillä en ole vastaanottanut sitä vähäistä tarjottua apua enkä halua heiltä tuon enempää mitään muutakaan. Kyllä tässä on pärjätty ihan hyvin ilman heitäkin. Eikä ole oltu yhtään yötä pariskuntana erossa lapsesta, ihan hyvin on onnistunut matkustelut perheenä tai itsekseen, sekä parisuhde illat sen jälkeen kun lapsi nukkuu. Neljävuotiaan kanssa voi käydä myös ravintolassa, ainakin meidän lapsi osaa käyttäytyä (ei tosin mitään 4h settejä vielä kannata lähteä vetämään). Ja töissä ollaan molemmat, aina on jollain tapaa saatu järjesteltyä sairaustapaukset. Työ on sellaista että sitä voi tehdä etänäkin ja vain tietyt pakottavat palaverit voi mennä ristiin, joten tarvittaessa ko.päivät on sitten työskennelty jakaen aamusta myöhempään iltaan.
En saa hoitaa lapsenlapsiani, odotin heitä kauan ja iloitsin heistä, mutta ilman syytä minut on vieraannutettu. Turha väittää mitään niistä syitä, joita täältä on saanut lukea. Suurin osa syyttää aina isovanhempia, mutta on tilanne myös toisin päinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa hoitaa lapsenlapsiani, odotin heitä kauan ja iloitsin heistä, mutta ilman syytä minut on vieraannutettu. Turha väittää mitään niistä syitä, joita täältä on saanut lukea. Suurin osa syyttää aina isovanhempia, mutta on tilanne myös toisin päinkin.
Uskon kyllä, että on isovanhempia jotka esim. erojen myötä jäävät aivan turhaan lapsenlapsille vieraiksi. Minkä ikäisiä nuo lapsenlapset ovat ja oletko koskaan ollut heille läheinen?
Sillä valitan mutta mun on aivan pakko kommentoida, että lähtökohtaisesti
1) isovanhempia ei voi vieraannuttaa. Termi liittyy vain vanhemmuuteen. Ehkä jos olet joskus ollut tosi läheinen lapsenlapsille ja sitten et ole saanut pitää yhteyttä, niin ymmärrän termin käytön.
2) Se ettei saa hoitaa lastenlasta ei ole vieraannuttamista, vaikka olisit joskus luonut suhteen heihin.
3) Toisen ihmisen lapsen hoitaminen (kyllä, se oma lapsesi on sinulle "toinen ihminen", sinusta erillinen olento) ei ole oikeus vaan etuoikeus, joka tapahtuu kun kaikki asiat ovat hyvin. Esim. pienen lapsen kohdalla välimatka ja harvoin näkeminen on melko monelle este jättää hoitoon, lapsen omat haasteet ja isovanhemman kanssa vuorovaikutus voivat myös olla ongelmia. En tarkoita että sinun kohdallasi olisi näin, mutta tässä siis esimerkkejä sen suhteen, mikä kaikki voi olla esteenä vanhemman puolelta. Toki myös isovanhemman puolella voi olla syitä miksi ei halua tai jaksaa hoitaa, niin kuin tästä ketjusta näemme.
Tiedän että viestistäni tuli kärkäs, mutta ihan mielelläni voin yrittää neuvoa ja auttaa jos haluat avata enemmän tilannetta. Tapaatko esimerkiksi ollenkaan lapsenlapsiasi? Oletan että kyllä, sillä jos et tapaisi niin tuskin suurin ongelmasi olisi se ettet saa hoitaa tai ainakin olisin maininnut asiasta? Ehkä voisit nyt ensisijaisesti panostaa yhteisiin tapaamisiin ja kysyä suoraan vanhemmilta mistä kiikastaa? Ainahan mitään ei voi edes itse asialle tehdä, se on surullista ja harmillista, jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikko on olemassa isovanhempia joita ei kiinnosta omat lastenlapset? Millaisia ihmisiä he ovat? Eihän nyt kukaan normaali terve ihminen voi periaatteesta inhota oman lapsen lasta????? En ole ikinä kuullutkaan tämmöisistä isovanhemmista tosielämässä.
Mun piittaamattomat paskavanhemmatcon ulkoisesti normaaleita (työssäköyvät, ei mt-ongelmaa, ei juoppoja tms) mutta ovat otsekkäimmät ihmiset mitä tiedän. Ovat käytännössä hyläneet lapsensa kokonaan jo silloin kun lapset läjähti opiskelemaan ja eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsista. Eivät tulleet edes ristiäisiin ja en usko että muistavat lasteni nimiä/ikiä
Oikeesti näitä tällasi isovanhempia on PALJON. Mutta asia on täysi tabu ja jos siitä kertoo niin se laitetan aikuisen lapsen syyksi (koska oletus on se että aina vanhemmat ihania ja rakastavia). Kaikki vanhempiensa hylkäämät (tai ne joilla vanhemmat piittaamattomat) SALAAVAT asian lähipiirissään. Keskusteluplstalla uskaltaa sit kertoa asian.
En ole kuullut vanhemmista 13 vuoteen, heitä ei kiinnosta minä tai mun perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikko on olemassa isovanhempia joita ei kiinnosta omat lastenlapset? Millaisia ihmisiä he ovat? Eihän nyt kukaan normaali terve ihminen voi periaatteesta inhota oman lapsen lasta????? En ole ikinä kuullutkaan tämmöisistä isovanhemmista tosielämässä.
Mun piittaamattomat paskavanhemmatcon ulkoisesti normaaleita (työssäköyvät, ei mt-ongelmaa, ei juoppoja tms) mutta ovat otsekkäimmät ihmiset mitä tiedän. Ovat käytännössä hyläneet lapsensa kokonaan jo silloin kun lapset läjähti opiskelemaan ja eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsista. Eivät tulleet edes ristiäisiin ja en usko että muistavat lasteni nimiä/ikiä
Oikeesti näitä tällasi isovanhempia on PALJON. Mutta asia on täysi tabu ja jos siitä kertoo niin se laitetan aikuisen lapsen syyksi (koska oletus on se että aina vanhemmat ihania ja rakastavia). Kaikki vanhempiensa hylkäämät (tai ne joilla vanhemmat piittaamattomat) SALAAVAT asian lähipiirissään. Keskusteluplstalla uskaltaa sit kertoa asian.
En ole kuullut vanhemmista 13 vuoteen, heitä ei kiinnosta minä tai mun perhe.
Valitettavasti näitä ihmisiä on. Niin minunkin vanhemmat, nyt jo kuolleet. Hetkeäkään en ole surrut tai ikävöinyt. Koskaan eivät kysyneet miten pärjään, ei mitään apuja. Lähinnä selän takana arvostelua.
Minä hoidan mielelläni, yksi lapsenlapsi on, hän on 9 kuukautta. Hän ihaninta mitä tiedän. Otan esimerkiksi viikon taakspäin, niin la ja su hoidin n. 6 h/pvä, vanhemmat olivat remppaa tekemässä, hoidettavana oli myös miniän poika 7 v. Ti vaunulenkkeilin noin tunnin, miniä oli asioilla ja eilen ammasin kuutisen tuntia, miniä oli töissä. Miniä tulee varmasti tekemään enemmän töitä syksyn aikana, minä menen hoitoavuksi. Olen 64 vuotias, jäin keväällä eläkkeelle.
Parasta tässä on että saan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni lähellä. Hän on ihana! Ja kasvaa niin kovin nopeaan.
❤️
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan mielelläni, yksi lapsenlapsi on, hän on 9 kuukautta. Hän ihaninta mitä tiedän. Otan esimerkiksi viikon taakspäin, niin la ja su hoidin n. 6 h/pvä, vanhemmat olivat remppaa tekemässä, hoidettavana oli myös miniän poika 7 v. Ti vaunulenkkeilin noin tunnin, miniä oli asioilla ja eilen ammasin kuutisen tuntia, miniä oli töissä. Miniä tulee varmasti tekemään enemmän töitä syksyn aikana, minä menen hoitoavuksi. Olen 64 vuotias, jäin keväällä eläkkeelle.
Parasta tässä on että saan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni lähellä. Hän on ihana! Ja kasvaa niin kovin nopeaan.
❤️
Kuulostat ihanalta mummolta! Jäin miettimään että mi tekee sen että jotkut mummot rakastaa, jotkut välinpitämättäminä inhoaa lastenlapsia.
Mun oma äiti on juurikin kylmä ja välinpitämätön. Oli sitä minullekin lapsen mutta jotenkin luulin että lapsenlapsi sulattaa sydämen. No niin ei käynyt. Ei onniteltu raskaudesta tai vauvasta, ei rultu ristiäisiin, ei käysä synttäreillä ei lähetetä onnitteluja (esim tekstari ei maksaisi mitään...). Ei lahjoja jouluna, ei kyläilyä, ei soittelua, ei yhteydenpitoa.
Ei mitään kiinostusta. Ihan se ja sama onko lastenlasta edes olemassa.
En ymmärrä. Miten joku on noin piittaamatob? Vain omat itsekkäät jutut kiinnostaa äitiäni eli eläkeläis karaoke, kansalaisopiston jumpp, tallinnanmatkat. Jos joskus harvoin nähdään (sukujuhlissa) niin ei edes tervehdi lapsenlapsts, ei kysele kuulumisi, selittää vaan suu vaahdossa omia tallinnanmatkojaan. Yök mikä itsekäs paska.
Meillä menee suuri osa vapaa-ajasta isovanhempien hoitamiseen. Muistisairas appiukko joka ihan vaipoissa ja kuitenkin liikkumaan aktiivinen ja koko ajan soittelee ja huono omatunto kun pitäisi enemmän hoitaa. Anoppi on fyysisesti autettava syöpäsairas joka aivan autettava. Heillä pitää siivota ja laittaa ruokaa ja käydä kaupassa ja leikata kynsiä ja vaihtaa lakanoita.. silti kokoajan huono omatunto että teemme liian vähän..
Miettikää vähän missä iässä niitä lapsia teette! Me itse teimme omat lapsemme nuorena mutta koska appivanhemmat saivat mieheni yli nelikymppisenä ja sattuivat sairastumaan seitsemänkymppisenä niin kyllä korpeaa hoitaa omia ruuhkavuosia ja appivanhempia samaan aikaan! Lastenhoitoavusta ei olla kuultukaan:(