Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Suuret ikäluokat romuttivat kertalaakista sukipolvia ja vuosisatoja kestäneen auttamisen ketjun.
On siellä vielä toki niitäkin jotka auttaa, en väitä tän siis koskevan ihan kaikkia, mutta erittäin moni suurten ikäluokkien isovanhempi on irtisanoutunut isovanhemmuudesta ja ilmoittamut jälkikasvulleen että en hoida enkä auta, elän vain itseäni varten.
Toivottavasti avutta ja tuetta jäänyt aikuinen lapsi sanoo samat sanat sitten kun itsekäs vanhempi soittaa vanhuksena apua mankuakseen. Niin metsä vastaa jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat romuttivat kertalaakista sukipolvia ja vuosisatoja kestäneen auttamisen ketjun.
On siellä vielä toki niitäkin jotka auttaa, en väitä tän siis koskevan ihan kaikkia, mutta erittäin moni suurten ikäluokkien isovanhempi on irtisanoutunut isovanhemmuudesta ja ilmoittamut jälkikasvulleen että en hoida enkä auta, elän vain itseäni varten.Toivottavasti avutta ja tuetta jäänyt aikuinen lapsi sanoo samat sanat sitten kun itsekäs vanhempi soittaa vanhuksena apua mankuakseen. Niin metsä vastaa jne...
Tässä on tapahtunut muunkinlainen "romahdus" samalla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Sotien jälkeen syntyneiden lasten aikana tapahtui kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen, suurten ikäluokkien oli lähdettävä pois kotiseuduiltaan etsimään työtä kaupungeista ja Ruotsista. Ei ollut enää sitä luontevaa lastenhoitamissysteemiä, joka tapahtui maatalouselämän piirissä kuin automaattisesti ja keneltäkään mitään kyselemättä.
Lisäksi lasten hoitamiseen on tullut kauheasti kaikenlaisia "mörköjä," joita ennen ei ajateltukaan olevan. Lapset juoksentelivat maataloissa siellä pihapiirissä itse asiassa kenenkään sen kummemmin perään katsomatta. Kyllähän niitä lapsia silloin myös hukkui kaivoihin ja järvenrantoihin ja tapahtui vaikka mitä onnettomuuksia. Eli ei se niin onnellista ja auvoista ollut kuten kuvitellaan. Lisäksi jo aika pienet lapset joutuivat tekemään työtä. Suuret ikäluokat on saaneet sen vielä nahoissaan kokea. Totta kai on oikein, että lapsia pyritään suojelemaan, mutta kuka kohta enää uskaltaa ottaa kenenkään toisen lasta hoitoon, kun joka pienestäkin haavasta tai naarmusta joutuu edesvastuuseen. Hoitajilla pitää olla silmät selässäkin.
Suuret ikäluokat eivät ole ihmisinä tehneet mitään väärää ja tarkoituksellista pahaa. He ovat vaan eläneet niin, kuin heidän oma aikansa on sen määrännyt. Ei ole ollut enää mahdollista jäädä kotiin lasten kanssa, vaikka olisi haluttukin. Maailma ympärillä on muuttunut valtavalla vauhdilla ja heidän lapsensa, jotka elävät puolestaan he omassa ajassaan ja nykykulttuurissaan sen vaatimien asioiden keskellä, ovat myös jouduttaneet tätä kaikkea. Kuka kääntäisi maailmanpyörän kulkemaan taaksepäin?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsi (4v) ole ollut yökylässä kertaakaan, enkä päästäisikään. Hoitoapua ei ole myöskään pyydetty keneltäkään isovanhemmista. Ovat 65+ vuotiaita ja eläkkeellä mutta jotenkin saamattomia hoitamaan lasta tai vuorostaan liian kärkkäitä tekemään oman pään mukaan, pumpataan sokerilla tai turvallisuus on vähän sinne päin (pihalla, vesistöjen lähellä, autolla voisi ajella ilman turvaistuimia).
Eli en luota enkä halua alkaa vääntämään ristiriitaisista toimintatavoista, joten ei kiitos. Yksi isovanhemmista kyllä yritti tuppautua ikkunan pesuun tai siivousavuksi mutta senkin kielsin sillä on se nyt kumma jos ei joku 30-35v osaa jo itse pestä ikkunoita tai ostettua palveluna vaan että siihen pitäisi joku eläkeläisvanhempi vielä ottaa tekemään (vaikka omasta halustaan tekisikin). Peskööt omia tai muiden ikkunoita.
En siis valita sillä en ole vastaanottanut sitä vähäistä tarjottua apua enkä halua heiltä tuon enempää mitään muutakaan. Kyllä tässä on pärjätty ihan hyvin ilman heitäkin. Eikä ole oltu yhtään yötä pariskuntana erossa lapsesta, ihan hyvin on onnistunut matkustelut perheenä tai itsekseen, sekä parisuhde illat sen jälkeen kun lapsi nukkuu. Neljävuotiaan kanssa voi käydä myös ravintolassa, ainakin meidän lapsi osaa käyttäytyä (ei tosin mitään 4h settejä vielä kannata lähteä vetämään). Ja töissä ollaan molemmat, aina on jollain tapaa saatu järjesteltyä sairaustapaukset. Työ on sellaista että sitä voi tehdä etänäkin ja vain tietyt pakottavat palaverit voi mennä ristiin, joten tarvittaessa ko.päivät on sitten työskennelty jakaen aamusta myöhempään iltaan.
Tottakai ihminen pärjää, ihminen pärjää vaikka viikonlopun pää alaspäin ja ilman ruokaa. Kysymys on siitä että suhde normaaleihin isovanhempien on lahja lapselle.
Mitä sitten jos mummi antaisi vähän enemmän karkkia tai pukisi rumaan paitaan. Lapsella on oikeus isovanhempien eikä vanhempi saisi olla suhteen kehittymise esteenä. Suurin halla tulee tässä lapsellesi, toisaalta hän ei onneksi tiedä mitä menettää niin ei osaa sitä surra.
Ei millään tavoin.
Miehet vanhemmat asuvat ulkomailla ja kun tulevat kerran vuodessa Suomeen, on heillä koko ajan kyläilyjä ystävien kanssa, meillä käyvät korkeintaan kerran syömässä ja saunomassa koko Suomen reissunsa aikana (ovat täällä noin kuukauden ajan).
Omat vanhempani ovat iäkkäitä ja kummallakin paljon sairauksia, isällä pitkälle edennyt dementia, joten eivät pysty hoitamaan lapsia. Synttäreillä käyvät ja antavat silloin lahjaksi rahaa, joka talletetaan lasten pankkitileille.
Nuoret ihmiset on niin kärkkäitä puuttumaan sanoihin. Tuo vieraannuttamis-käsitekin pitää nyt tässä ruotia, kun se nyt kuitenkin on ainoa sana, joka kuvaa oikeasti, mitä on tapahtunut. Vieraannuttamista se on, jos ei anneta tavata sellaista ihmistä, jota on ennen kuitenkin saanut tavata. Yleensä samalla vieraannutetaan koko toisen osapuolen suku.
Kyllä, eroperheissä tätä tapahtuu ja yleensä silloin, kun ero on riitaisa. Mikä ihme se on, jos vanhempi haluaa pitää oman lapsensa puolta, vaikka tässä olisi syytäkin eroon? Mutta sitä pidetään sitten aseena sekä puolisoa että hänen vanhempaansa kohtaan, että ei anneta lapsen enää tavata toisia isovanhempia ollenkaan. Se on ennenkaikkea lasta kohtaan väärin. Mutta väärin se on isovanhempaakin kohtaan, jonka kuitenkin on oletettu kiintyvän lapseen ja hoitavan tätä.
Tietenkin on paljon tapauksia, missä välit on huonot jo muutenkin ja on riitaisia ja ilkeitä ihmisiä niin puolin kuin toisinkin. Ei täällä maan päällä pelkkiä pyhimyksiä elä. Mutta pitääkö nämä tapaukset nostaa aina esille niin kuin ne olisivat aivan yleisiä? Väitän kyllä ihan kirkkaalla otsalla, että yleisempää on hyvät välit niin isovanhempien, lasten kuin lastenlastenkin kesken.
Ja näiden nyt valittavien vanhempien pitää muistaa, että tulevat itsekin vanhoiksi ja väsyneiksi. Nyt kun kovasti valittavat huonoista isovanhemmista, niin on sitten muistettava aikanaan itse olla parempi ja jaksaa vaikka yli äyräittenkin, ettei vain joudu samaan allikkoon itse.
Ystävä joutui tilanteeseen, jossa hänellä ahkerasti hoidossa ollut lapsenlapsi vietiin häneltä ulottumattomiin aivan tahallisesti, kun tuli nuorelle parille ero. Neljävuotias lapsi oli jo vienyt mummon ja papan sydämen kokonaan ja sitten joutuivat tästä tykkänään eroon, koska miniä halusi rankaista miestään tämän syrjähypystä, rangaistus ulottui siis paitsi mieheen, myös lapseen ja tämän isovanhempiin. Kauhea on kosto, kun se todella ulottuu yli sukupolvienkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsi (4v) ole ollut yökylässä kertaakaan, enkä päästäisikään. Hoitoapua ei ole myöskään pyydetty keneltäkään isovanhemmista. Ovat 65+ vuotiaita ja eläkkeellä mutta jotenkin saamattomia hoitamaan lasta tai vuorostaan liian kärkkäitä tekemään oman pään mukaan, pumpataan sokerilla tai turvallisuus on vähän sinne päin (pihalla, vesistöjen lähellä, autolla voisi ajella ilman turvaistuimia).
Eli en luota enkä halua alkaa vääntämään ristiriitaisista toimintatavoista, joten ei kiitos. Yksi isovanhemmista kyllä yritti tuppautua ikkunan pesuun tai siivousavuksi mutta senkin kielsin sillä on se nyt kumma jos ei joku 30-35v osaa jo itse pestä ikkunoita tai ostettua palveluna vaan että siihen pitäisi joku eläkeläisvanhempi vielä ottaa tekemään (vaikka omasta halustaan tekisikin). Peskööt omia tai muiden ikkunoita.
En siis valita sillä en ole vastaanottanut sitä vähäistä tarjottua apua enkä halua heiltä tuon enempää mitään muutakaan. Kyllä tässä on pärjätty ihan hyvin ilman heitäkin. Eikä ole oltu yhtään yötä pariskuntana erossa lapsesta, ihan hyvin on onnistunut matkustelut perheenä tai itsekseen, sekä parisuhde illat sen jälkeen kun lapsi nukkuu. Neljävuotiaan kanssa voi käydä myös ravintolassa, ainakin meidän lapsi osaa käyttäytyä (ei tosin mitään 4h settejä vielä kannata lähteä vetämään). Ja töissä ollaan molemmat, aina on jollain tapaa saatu järjesteltyä sairaustapaukset. Työ on sellaista että sitä voi tehdä etänäkin ja vain tietyt pakottavat palaverit voi mennä ristiin, joten tarvittaessa ko.päivät on sitten työskennelty jakaen aamusta myöhempään iltaan.Tottakai ihminen pärjää, ihminen pärjää vaikka viikonlopun pää alaspäin ja ilman ruokaa. Kysymys on siitä että suhde normaaleihin isovanhempien on lahja lapselle.
Mitä sitten jos mummi antaisi vähän enemmän karkkia tai pukisi rumaan paitaan. Lapsella on oikeus isovanhempien eikä vanhempi saisi olla suhteen kehittymise esteenä. Suurin halla tulee tässä lapsellesi, toisaalta hän ei onneksi tiedä mitä menettää niin ei osaa sitä surra.
No kas kun kaikilla ei ole normaaleita isovanhempia. Meillä on kahdet hullut isovanhemmat. Mun vanhemmat on väkivaltaiset vaaralliset alkkikset. Miehen vanhemmat sinällään vaarattomat mutta kajahtaneet muuten, ovat ilmoittaneet että eivät välitä kummankaan poikansa lapsista vaan auttavat vain tyttären perhettä ja ovat isovanhempia vain näille.
Kyllä minäkin haluaisin hyvät isovanhemmat ja läheiset välit. Mutta en voi saada sellaisia. Joten pakko on pärjätä vaikka pää olisi kainalossa. Ikävällä tavalla syyllistät niitä jotka olosuhteiden pakosta joutuu pärjäämään itselseen ilman apuja.
Luin ketjua aika paljon. Heräsi kysymys, että miksi ihmeessä tehdään lapsia jos heitä ei jaksa hoitaa ja huoltaa ?
Kyllä olen itse lähtenyt siitä, että en edes ole olettanut tai vaatinut et vanhempani auttavat lasten hoidossa tai missään. Isovanhemmista ehdin tavata äidin isän, joten he jäivät vieraaksi.
Mielestäni kenenkään ei pidä valittaa, jos isovanhemmat haluavat elää omanlaista elämää, eivätkä osallistu lastenlasten hoitoon.
Kun perustetaan perhe se on juuri se oma yksikkö, jossa lähtökohtaisesti vastataan itse kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan mielelläni, yksi lapsenlapsi on, hän on 9 kuukautta. Hän ihaninta mitä tiedän. Otan esimerkiksi viikon taakspäin, niin la ja su hoidin n. 6 h/pvä, vanhemmat olivat remppaa tekemässä, hoidettavana oli myös miniän poika 7 v. Ti vaunulenkkeilin noin tunnin, miniä oli asioilla ja eilen ammasin kuutisen tuntia, miniä oli töissä. Miniä tulee varmasti tekemään enemmän töitä syksyn aikana, minä menen hoitoavuksi. Olen 64 vuotias, jäin keväällä eläkkeelle.
Parasta tässä on että saan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni lähellä. Hän on ihana! Ja kasvaa niin kovin nopeaan.
❤️Nyt pitää ihan mielenkiinnosta kysyä että hoidatko miniän lasta, siis lasta jonka isä ei ole poikasi?
Mun anoppi käyttää lapsistamme (joiden isä on siis anopin oma poika) nimitystä ”miniän lapset” ja ilmoitti jo ekan synnyttyä että en sitten hoida miniän lapsia. On sanonut myös päin naamaa että miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia, vain tyttären lapset on hönen lapsenlapsiaan. Ja muitenkin puhuu aina ihmeellisesti tyyliin ”kohttahan on miniän lapsen synttärit” , ” tuoltahan ne miniän lapset tulevatkin”.Anoppi on varmaan vähän seko. Tai sitten oikeasti jotenkin luulee että oman pojan lapset eivät ole oikeita lapsenlapsia. Niitä ei hoida eikä tapa, vain niitä oikeita lapsenlapsia (tyttären) hoidetaan.
Pisteet tälle mummolle jos hoitaa miniän lasta!
Olen törmännyt tuohon Pohjanmaalla, että isoäidit hoitavat tyttärensä lapsia mutta eivät poikansa. Ehkä siinä on takana ajatus, että jokaisella äidillä on äiti. Miniän lasten isästä ei aina ole varmuutta, joten miniän lapsia apuhoitaa miniän äiti, joka varmasti on sukulainen niille vauvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan mielelläni, yksi lapsenlapsi on, hän on 9 kuukautta. Hän ihaninta mitä tiedän. Otan esimerkiksi viikon taakspäin, niin la ja su hoidin n. 6 h/pvä, vanhemmat olivat remppaa tekemässä, hoidettavana oli myös miniän poika 7 v. Ti vaunulenkkeilin noin tunnin, miniä oli asioilla ja eilen ammasin kuutisen tuntia, miniä oli töissä. Miniä tulee varmasti tekemään enemmän töitä syksyn aikana, minä menen hoitoavuksi. Olen 64 vuotias, jäin keväällä eläkkeelle.
Parasta tässä on että saan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni lähellä. Hän on ihana! Ja kasvaa niin kovin nopeaan.
❤️Nyt pitää ihan mielenkiinnosta kysyä että hoidatko miniän lasta, siis lasta jonka isä ei ole poikasi?
Mun anoppi käyttää lapsistamme (joiden isä on siis anopin oma poika) nimitystä ”miniän lapset” ja ilmoitti jo ekan synnyttyä että en sitten hoida miniän lapsia. On sanonut myös päin naamaa että miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia, vain tyttären lapset on hönen lapsenlapsiaan. Ja muitenkin puhuu aina ihmeellisesti tyyliin ”kohttahan on miniän lapsen synttärit” , ” tuoltahan ne miniän lapset tulevatkin”.Anoppi on varmaan vähän seko. Tai sitten oikeasti jotenkin luulee että oman pojan lapset eivät ole oikeita lapsenlapsia. Niitä ei hoida eikä tapa, vain niitä oikeita lapsenlapsia (tyttären) hoidetaan.
Pisteet tälle mummolle jos hoitaa miniän lasta!
Olen törmännyt tuohon Pohjanmaalla, että isoäidit hoitavat tyttärensä lapsia mutta eivät poikansa. Ehkä siinä on takana ajatus, että jokaisella äidillä on äiti. Miniän lasten isästä ei aina ole varmuutta, joten miniän lapsia apuhoitaa miniän äiti, joka varmasti on sukulainen niille vauvoille.
Hmm, tavallaan ymmärrän logiikan mutta toisaalta en... eli jos anopilla itsellään onvaan poikia niin sittenhän anoppi ei koskaan tule mummoksi kun ne poikien lapset eivät ole oikeita lapsenlapsia. Voihan ne tyttären lapsetkin olla kenen tahansa miehen, mitta se ei sitten haittaakaan kun se tytär on kuitenkin äitl?
No on meitä moneen junaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan mielelläni, yksi lapsenlapsi on, hän on 9 kuukautta. Hän ihaninta mitä tiedän. Otan esimerkiksi viikon taakspäin, niin la ja su hoidin n. 6 h/pvä, vanhemmat olivat remppaa tekemässä, hoidettavana oli myös miniän poika 7 v. Ti vaunulenkkeilin noin tunnin, miniä oli asioilla ja eilen ammasin kuutisen tuntia, miniä oli töissä. Miniä tulee varmasti tekemään enemmän töitä syksyn aikana, minä menen hoitoavuksi. Olen 64 vuotias, jäin keväällä eläkkeelle.
Parasta tässä on että saan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni lähellä. Hän on ihana! Ja kasvaa niin kovin nopeaan.
❤️Nyt pitää ihan mielenkiinnosta kysyä että hoidatko miniän lasta, siis lasta jonka isä ei ole poikasi?
Mun anoppi käyttää lapsistamme (joiden isä on siis anopin oma poika) nimitystä ”miniän lapset” ja ilmoitti jo ekan synnyttyä että en sitten hoida miniän lapsia. On sanonut myös päin naamaa että miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia, vain tyttären lapset on hönen lapsenlapsiaan. Ja muitenkin puhuu aina ihmeellisesti tyyliin ”kohttahan on miniän lapsen synttärit” , ” tuoltahan ne miniän lapset tulevatkin”.Anoppi on varmaan vähän seko. Tai sitten oikeasti jotenkin luulee että oman pojan lapset eivät ole oikeita lapsenlapsia. Niitä ei hoida eikä tapa, vain niitä oikeita lapsenlapsia (tyttären) hoidetaan.
Pisteet tälle mummolle jos hoitaa miniän lasta!
Hoidan, lapsi on ollut silloin tällöin yökylässäkin luonani ennen sisarensa (poikani lapsi) syntymää. Nyt kun heillä on tämä pikkuinen, menen heille, kun ammaa tarvitaan. On helpompi kaikin puolin. Olen hoitanut paljon myös tosen lapseni ”lapsipuolta”. He ovat rakkaita lapsilleni ja ovat rakkaita myös minulle. Viisaan edesmenneen äitini opetus oli, että lapsista pitää pitää aina huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan mielelläni, yksi lapsenlapsi on, hän on 9 kuukautta. Hän ihaninta mitä tiedän. Otan esimerkiksi viikon taakspäin, niin la ja su hoidin n. 6 h/pvä, vanhemmat olivat remppaa tekemässä, hoidettavana oli myös miniän poika 7 v. Ti vaunulenkkeilin noin tunnin, miniä oli asioilla ja eilen ammasin kuutisen tuntia, miniä oli töissä. Miniä tulee varmasti tekemään enemmän töitä syksyn aikana, minä menen hoitoavuksi. Olen 64 vuotias, jäin keväällä eläkkeelle.
Parasta tässä on että saan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni lähellä. Hän on ihana! Ja kasvaa niin kovin nopeaan.
❤️Kuulostat ihanalta mummolta! Jäin miettimään että mi tekee sen että jotkut mummot rakastaa, jotkut välinpitämättäminä inhoaa lastenlapsia.
Mun oma äiti on juurikin kylmä ja välinpitämätön. Oli sitä minullekin lapsen mutta jotenkin luulin että lapsenlapsi sulattaa sydämen. No niin ei käynyt. Ei onniteltu raskaudesta tai vauvasta, ei rultu ristiäisiin, ei käysä synttäreillä ei lähetetä onnitteluja (esim tekstari ei maksaisi mitään...). Ei lahjoja jouluna, ei kyläilyä, ei soittelua, ei yhteydenpitoa.
Ei mitään kiinostusta. Ihan se ja sama onko lastenlasta edes olemassa.En ymmärrä. Miten joku on noin piittaamatob? Vain omat itsekkäät jutut kiinnostaa äitiäni eli eläkeläis karaoke, kansalaisopiston jumpp, tallinnanmatkat. Jos joskus harvoin nähdään (sukujuhlissa) niin ei edes tervehdi lapsenlapsts, ei kysele kuulumisi, selittää vaan suu vaahdossa omia tallinnanmatkojaan. Yök mikä itsekäs paska.
Kiitos kauniista sanoistasi! Rehellisesti on sanottava, että ihan tavallinen olen. Omat lapset ovat minulle hyvin, hyvin rakkaat, ja kun he ovat avioituneet vävystä ja miniästä lapsineen on myös tullut rakkaita.
Olemme saaneet aikoinaan paljon apua sekä minun, että appivanhemmiltani, erityisesti appivanhemmilleni olen hyvin paljosta kiitollinen, lapsemme olivat heille kaikki kaikessa, kuolemaansa asti.
Tämä nuorimmainen on tietysti tällä hetkellä jotain ihmeellistä, koska olen päässyt seuraamaan hänen kasvuaan syntymästä alkaen ja vauva on aina jotenkin niin ihmeellinen, kun kehitys on niin huimaa, uutta oppii hän joka päivä. Mutta kyllä rakkaus on syntynyt näitä bonuslapsenlapsiakin kohtaan ihan luontevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua aika paljon. Heräsi kysymys, että miksi ihmeessä tehdään lapsia jos heitä ei jaksa hoitaa ja huoltaa ?
Kyllä olen itse lähtenyt siitä, että en edes ole olettanut tai vaatinut et vanhempani auttavat lasten hoidossa tai missään. Isovanhemmista ehdin tavata äidin isän, joten he jäivät vieraaksi.
Mielestäni kenenkään ei pidä valittaa, jos isovanhemmat haluavat elää omanlaista elämää, eivätkä osallistu lastenlasten hoitoon.
Kun perustetaan perhe se on juuri se oma yksikkö, jossa lähtökohtaisesti vastataan itse kaikesta.
Noin sen pitäisi olla. Jokainen vastaa omasta jälkikasvustaan. Eikä kaikilla isovanhemmilla ole mitään mahdollisuutta hoitaakaan , kun asuvat kaukana.
Ei pidä tehdä lapsia siksi, et isovanhempien kuuluu auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua aika paljon. Heräsi kysymys, että miksi ihmeessä tehdään lapsia jos heitä ei jaksa hoitaa ja huoltaa ?
Kyllä olen itse lähtenyt siitä, että en edes ole olettanut tai vaatinut et vanhempani auttavat lasten hoidossa tai missään. Isovanhemmista ehdin tavata äidin isän, joten he jäivät vieraaksi.
Mielestäni kenenkään ei pidä valittaa, jos isovanhemmat haluavat elää omanlaista elämää, eivätkä osallistu lastenlasten hoitoon.
Kun perustetaan perhe se on juuri se oma yksikkö, jossa lähtökohtaisesti vastataan itse kaikesta.Noin sen pitäisi olla. Jokainen vastaa omasta jälkikasvustaan. Eikä kaikilla isovanhemmilla ole mitään mahdollisuutta hoitaakaan , kun asuvat kaukana.
Ei pidä tehdä lapsia siksi, et isovanhempien kuuluu auttaa.
Ketjussa kukaan ei ole vaatinut että isovanhempien pitää hoitaa. Mutta sitä on toivottu että edes äärimmäisessä hädässä autettaisiin. Nyt hädän hetkellä ei auta. isovanhemmat eikä yhteiskunta.
Jos suomeen halutaan lapsia lisää syntyväksi niin tulipalvelut pitää laittaa kuntoon. Erittäin moni on nykyään tukiverkoton. 99% ajasta sujuu loistavasti ja lapset saa hoidettua otse. Sitten tulee se ylläri pylläri että selkä murtuu tai puoliso sairastui vakavasti tai kuolee. Sillon yhteiskunnan ON otettava hetkellisesti koppi. Että saa asiat taas raiteilleen ja kriisistä selvittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin kyse vain hoitamisesta, mutta kun isovanhemmat eivät halua edes nähdä lasta. Se on jotain mitä ei pysty ymmärtämään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin kyse vain hoitamisesta, mutta kun isovanhemmat eivät halua edes nähdä lasta. Se on jotain mitä ei pysty ymmärtämään mitenkään.
I feel you! Meil ei myöskään isovanhemmat halua nähdä lapsenlapsia, eivät halua kyläillä, eivät halua soitella, eivät halua luulla lapsestaan tai lapsenlapsistaan mitään. Syyksi on sanottu se että haluavat nyt vain keskittyä itseensä ja elää itselleen.
Mulla kiltit hyväkäytöksiset suloiset lapset, jotks kovasti haluaisi pitää yhteyttä isovanhempiin.
En ymmärrä minäkään, sydän murtuu :(
Sama kuin aloittajalla. Eron jälkeen olen aika yksin. Lapsi on ikänsä kaivannut isovanhempia, mutta tietysti tottunut siihen, ettei hänellä oikeastaan ole. Vaikka periaatteessa olisi kyllä.
Myös muilla näyttää olevan puutetta tukiverkoista, niin monta kertaa olen saanut hoitaa toistenkin lapsia, kun ketään muuta tuttua hoitajaa ei vain ole. Meillä esim. yöpyy välillä lapsen kavereita, kun yh-äiti on työmatkalla, yövuorossa tai sairaana.
Ei yhtään. Omat vanhempani on kuolleet ja miehen isä myös. Anoppi olisi elossa mutta katkaisi välit kokonaan että sai keskittyä pelkästään tyttönsä lapsiin. Ei ole tuntevinaan jos satutaan lasten kanssa jonnekkin.
Suuri rikkaus lapselle että isovanhemmille että on hyvät suhteet. Vanhemmat saa hoitaa parisuhdetta olkoot vaikka muutama tunti. Ei niin että alvariinsa lapsi/lapset on mummilassa.
Tosi vähän vanhemmat auttavat lapsen kanssa. Olen totaaliyh, vanhemmat asuvat 400 km päässä. Yksin pitää jaksaa. Tavallaan tiesin tämän. Mies ei ole kuvioissa.
Toisaalta tämä on vastavuoroista. Kun ikääntyvät vanhempani tarvitsevat apua, minä asun liian kaukana. Kasvatan lapsen, sen jälkeen en huolehdi kuin omista asioistani. Jokainen hoitakoon oman tonttinsa.
Nyt pitää ihan mielenkiinnosta kysyä että hoidatko miniän lasta, siis lasta jonka isä ei ole poikasi?
Mun anoppi käyttää lapsistamme (joiden isä on siis anopin oma poika) nimitystä ”miniän lapset” ja ilmoitti jo ekan synnyttyä että en sitten hoida miniän lapsia. On sanonut myös päin naamaa että miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia, vain tyttären lapset on hönen lapsenlapsiaan. Ja muitenkin puhuu aina ihmeellisesti tyyliin ”kohttahan on miniän lapsen synttärit” , ” tuoltahan ne miniän lapset tulevatkin”.
Anoppi on varmaan vähän seko. Tai sitten oikeasti jotenkin luulee että oman pojan lapset eivät ole oikeita lapsenlapsia. Niitä ei hoida eikä tapa, vain niitä oikeita lapsenlapsia (tyttären) hoidetaan.
Pisteet tälle mummolle jos hoitaa miniän lasta!