Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Äitini ei auta meidän perhettä muuta kuin pitämällä tallessa meidän avaimia siltä varalta, että teini unohtaa avaimensa kotiin.
Veljeni perhettä hän kyllä auttaa uutterasti. Käy imuroimassa, pyykkäämässä ja pesemässä ikkunat. Toimii lapsenvahtina vanhempien työmatkojen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan tyypillistä nykyaikana.
Ennen ei olisi tullut kysymykseenkään, etteikö isovanhemmat osallistuisi aktiivisesti lastenlasten elämään (jos se vain oli mahdollista). Nykyään on vallalla minä-minä-keskeinen ajattelu, ja oma mukavuudenhalu aseteaan usein perhesuhteidenkin edelle.
Itselläni on juuri tällainen anoppi: hän itse jätti lapsensa joka vkloppu vanhemmilleen hoitoon, mutta ottaa ehkä 4 kertaa vuodessa lapsemme yökylään, ja siitäkin pitää antaa tyyliin 3 viikkoa ennen "hakemus" ja tarkka selitys siitä, että miksi tarvitsemme hoitajaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Spontaani tai äkkinäinen lapsenhoidon tarve ei tule kysymykseenkään. Kerran olin todella kipeänä (osoittautui lopulta alkavaksi keuhkokuumeeksi) silloin kun olin vielä lapsen kanssa kotona. Pyysin anoppia apuun, koska olin melkein täysin kykenemätön mihinkään muuhun kuin sängyssä tärisemiseen. Lupasi tulla heti, mutta hänellä kesti ja kesti ja kesti, lopulta soitti vähän ennen kuin mieheni palasi töistä, että "anteeksi kun kesti, jäin suustani kiinni puhelimessa naapurin Ritvan kanssa, vieläkö tarvitset apua?". No eipä ollut tarvettä enää.
Omat vanhempani kyllä osallistuvat mielellään, vaikka asuvat 100
km päässä, ja varsinkin äidilläni terveys välillä reistailee, mutta aina ilolla ottaa kylään lapsenlapsiaan. Tosin hyvin harvoin tulee heitä edes pyydettyä kun tiedän äidin terveydentilan.Nykyään Suomessa vain muutama prosentti vanhemmista hoitaa yli vuoden ikäisen lapsensa itse.
Noin 98% yli 3v käyttää kunnallista päivähoitoa ja ovat päiväkodissa. Lapsi tulee jo aamupalalle klo 7-8 ja noudetaan klo 16-17.30 ja jos lapsen unentarve on 12-14h yössä, niin jokainen voi laskea kuinka monta tuntia jää vanhemmille hoidon tarvetta illassa + tietenkin viikonloput. Tarvittaessa kunnallinen päivöhoito järjestyy myös 24/7.
Ja yli puolet 2v lapsista käyttää kunnallista päivähoitoa.Ja tuon lisäksi, toinen vanhempi voi olla pois töistä, jos lapsi on alle 3v ja laki takaa työstä irtisanomissuojan ja perhe saa rahallista tukea.
Ja nämä perhe-etuudet ovat olleet käytössä perheissä vasta vuoden 1980-1990 jälkeen.
Ne parjatut suuret ikäluokat saisivat ottaa hautaan mukaan luomansa edut, niin nähtäisi miten suu pannaan.🤣
Niinhän he ottaakin.
Kun aloitin ensimmäisen vakavamman parisuhteen, vanhempani painottivat heti ja myöhemmin vielä moneen otteeseen, että lapsenlapsia he eivät sitten hoida hetkeäkään, turha kuvitella mitään sellaista.
Heillä oli kai mielessään molempien siskot, jotka yhteen aikaan kuluttivat isovanhempani ja appivanhempansa puhki hoidattamatta pieniä serkkujani heillä useamman kerran viikossa.
No, olin hyvin helpottunut, kun sanoivat noin, lapsia ei nimittäin minulle tule ja tiedän, että myöskään siskoni ja veljeni eivät ole aikeissa hankkia yhtäkään jälkeläistä, ovat jo vuosia sitten näin päättäneet.
Nyt ei ainakaan tarvi huolehtia siitä, iskeekö huono omatunto, kun jätämme vanhempamme lapsenlapsettomiksi, tiedän, että se on monelle velojen vanhemmalle kova paikka ja suuri murhe. Mutta meidän vanhempamme eivät onneksi halua lapsenlapsia sen enempää, kuin me lapsia, joten taisimme siinä suhteessa saada itsellemme juuri oikeat vanhemmat.
Ymmärrän, että tällainen torjuva käytös vanhemmilta toki voi kaivella niitä, jotka lapsia haluavat ja kamppailevat pikkulapsiarjen läpi ilman omien vanhempiensa apua ja kiinnostusta
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisokaet jaksa vaivautua. Köydään elökelöismatkoilla ahkeraan.. ja muuta omaa sälää. Autetaan vain pakosta. Omat vanhukset työntäneet laitoksiin ja lapaet muisen hoidettqviksi. Mikai se itsekkyys muuttuisi eläkeiässä.
Nii mkskahan sje nut muutueisi. Paskeat elakielaieiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on 1-2 lasta. Ja on pitkät äitiys- ja perhevapaat, oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jopa vuorokauden ympäri, työelämässä lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitoon, lyhennettyyn työaikaan jos lapsi alle 10v. Ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvulla.
Lisäksi kaupan hyllyt notkuvat valmisruuista, vaipoista, vauvojen soseruuista, valmis vaatteista jne.Olen synt. 70-luvulla ja päiväkotiin pääsin joskus 80-luvulla n. 5v ja sitä ennen muistan kun minua pyöreteltiin milloin missäkin ja ennen päiväkotia olin kesän yksin kotona ja äiti soitti työpäivänsä aikana muutaman kerran. Ja äidin ompelimassa vaatteissa kuljettiin.
Ja muistan kun äiti keitti liedellä pikkuveljen vaippoharsoja ja teki hänelle sosetta ämpärissä pakastimeen, kun Piltti-ruokia ei ollut. Ja asuttiin pienessä kaksiossa 4henk, vaikka isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä.
Isovanhempien luona käytiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, eikä meitä koskaan isovanhemmat hoitaneet.Missä mahdoit asua, jos kokemukset ovat tuota luokkaa.
Lapseni syntyivöt 73 ja 77 ja kyllä heillä oli kertakäyttövaipat ja pilttipurkkeja oli jaupassa, jos oli varaa ostaa.
Helsingissä vanhempi lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa ja nuorempikin pääsi, kun itse hoidin kolme vuotta kotona ja töistä piti kyllä irtisanoutua, ei ollut kuin puolen vuoden äitiyslomat.
Isovanhemat asuivat kaukana, joten harvoin tavattiin.
Keskituloiset saivat lapset kunnalliseen hoitoon, mutta olitte ehkä niin hyvätuloisia, että ei päässyt, mutta yksityisiä perhepäivähoitajia oli pilvin pimein.
Lapseni syntyi v. -71 ja oli varmaan niitä viimeisiä joilla vielä käytettiin sideharsovaippoja. Ja niitäkin käytin vain ihan alussa, vielä hänen ollessaan vaippaiässä tuli jo ensimmäiset kertakäyttövaipat. Eihän ne kummosia olleet, kastuivat läpikotaisin ja joskus hankasi lapsen nivusia, mutta oli ne kätevämmät kuin ne sideharsot kumminkin. Jotain valmissoseitakin tuli kauppoihin niihin aikoihin, mutta itse tein soseet, eikä ollut pakastinta minulla. Vain hedelmä- ja marjasoseita ostin joskus.
Hoidin lapseni kokonaan itse ja lähdin opiskelemaan ammattiin vasta sitten, kun lapsi oli jo koulussa. Sain nimittäin sen lapsoseni 17-vuotiaana.
Äiti auttoi lapsenhoidossa sen verran, että neuvoi asioissa, mutta juurikaan hän ei hoitamiseen puuttunut. Hänellä oli työ ja oma perhe hoidettavana siinä muutenkin, nuorin sisarukseni oli vielä alle kouluiän.
Eli näinkin ne asiat voi olla. Ei tullut mieleenkään vaatia äitiä valvomaan vauvan kanssa, kun hänellä oli aikainen työhönmeno ja aika usein teki töitä viikonloppunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on 1-2 lasta. Ja on pitkät äitiys- ja perhevapaat, oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jopa vuorokauden ympäri, työelämässä lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitoon, lyhennettyyn työaikaan jos lapsi alle 10v. Ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvulla.
Lisäksi kaupan hyllyt notkuvat valmisruuista, vaipoista, vauvojen soseruuista, valmis vaatteista jne.Olen synt. 70-luvulla ja päiväkotiin pääsin joskus 80-luvulla n. 5v ja sitä ennen muistan kun minua pyöreteltiin milloin missäkin ja ennen päiväkotia olin kesän yksin kotona ja äiti soitti työpäivänsä aikana muutaman kerran. Ja äidin ompelimassa vaatteissa kuljettiin.
Ja muistan kun äiti keitti liedellä pikkuveljen vaippoharsoja ja teki hänelle sosetta ämpärissä pakastimeen, kun Piltti-ruokia ei ollut. Ja asuttiin pienessä kaksiossa 4henk, vaikka isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä.
Isovanhempien luona käytiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, eikä meitä koskaan isovanhemmat hoitaneet.Missä mahdoit asua, jos kokemukset ovat tuota luokkaa.
Lapseni syntyivöt 73 ja 77 ja kyllä heillä oli kertakäyttövaipat ja pilttipurkkeja oli jaupassa, jos oli varaa ostaa.
Helsingissä vanhempi lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa ja nuorempikin pääsi, kun itse hoidin kolme vuotta kotona ja töistä piti kyllä irtisanoutua, ei ollut kuin puolen vuoden äitiyslomat.
Isovanhemat asuivat kaukana, joten harvoin tavattiin.
Keskituloiset saivat lapset kunnalliseen hoitoon, mutta olitte ehkä niin hyvätuloisia, että ei päässyt, mutta yksityisiä perhepäivähoitajia oli pilvin pimein.Lapseni syntyi v. -71 ja oli varmaan niitä viimeisiä joilla vielä käytettiin sideharsovaippoja. Ja niitäkin käytin vain ihan alussa, vielä hänen ollessaan vaippaiässä tuli jo ensimmäiset kertakäyttövaipat. Eihän ne kummosia olleet, kastuivat läpikotaisin ja joskus hankasi lapsen nivusia, mutta oli ne kätevämmät kuin ne sideharsot kumminkin. Jotain valmissoseitakin tuli kauppoihin niihin aikoihin, mutta itse tein soseet, eikä ollut pakastinta minulla. Vain hedelmä- ja marjasoseita ostin joskus.
Hoidin lapseni kokonaan itse ja lähdin opiskelemaan ammattiin vasta sitten, kun lapsi oli jo koulussa. Sain nimittäin sen lapsoseni 17-vuotiaana.
Äiti auttoi lapsenhoidossa sen verran, että neuvoi asioissa, mutta juurikaan hän ei hoitamiseen puuttunut. Hänellä oli työ ja oma perhe hoidettavana siinä muutenkin, nuorin sisarukseni oli vielä alle kouluiän.
Eli näinkin ne asiat voi olla. Ei tullut mieleenkään vaatia äitiä valvomaan vauvan kanssa, kun hänellä oli aikainen työhönmeno ja aika usein teki töitä viikonloppunakin.
Eli mitä? Yksi lapsi ja pitkään kotona. Mikä tän tarinan tarkoitus oli? Miksi ihmeessä se äiti olisi valvonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisokaet jaksa vaivautua. Köydään elökelöismatkoilla ahkeraan.. ja muuta omaa sälää. Autetaan vain pakosta. Omat vanhukset työntäneet laitoksiin ja lapaet muisen hoidettqviksi. Mikai se itsekkyys muuttuisi eläkeiässä.
Nii mkskahan sje nut muutueisi. Paskeat elakielaieiset.
🤣🤣🤣🤣🤣 Hyvä ettei housut kastunu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummot voisi heti sairaalasta ottaa vauvat kotiinsa, jotta äiti saa levätä ja pariskunta saa hoitaa suhdettaan, ettei tule ero. Kun äiti on äitiyslomalla, pitäisi kyllä tehdä joku laki, että mummot hoitaisi lapsen sen äitiysloman ajan, kun sehän on äitiysLOMA. Mitä petkutusta, jos äitiyslomalla joutuu hoitamaan omaa lastaan.
Kun on töihin menon aika, mummot voisi mennä tuuraamaan, koska äiti on niin väsynyt, kun on äitiyslomalla ollut ja joutunut olemaan kotona ja hulluksihan sitä kotona tulee, kun se mummokaan ei ihan koko aikaa pystynyt sitä vauvaa hoitamaan, kun silläkin oli itsekkäitä omia menoja ja papan kanssa hoisi parisuhdettaan. Vanhat ihmiset, höh, eihän niillä enää seksiäkään ole, joten miksi ne haluais yhdessä aikaa viettää.
Sitten voi alkaa puuhaamaan toista lasta mummolle, kun mummo näkyy vielä hyvin jaksavan yhtä hoitaa. Liian helpolla pääsee vanhana, kyllä sille pitää ainakin kaksi lasta antaa hoidettavaksi. Kun onhan se velvollisuus, kun on lapsen tehnyt, niin se edellyttää, että hoitaa lapsenlapsetkin. Se on sitä rakkautta ja jos näin ei tee, ei tarvitse vanhainkotiin vierailijoita odottaa.
Aika vähän, 1-2 kertaa kuukaudessa jos sitäkään mutta ei toisaalta ole tarviskaan enempään. Tarvittaessa ovat aina olleet käytettävissä kuitenkin pääsääntöisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on 1-2 lasta. Ja on pitkät äitiys- ja perhevapaat, oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jopa vuorokauden ympäri, työelämässä lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitoon, lyhennettyyn työaikaan jos lapsi alle 10v. Ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvulla.
Lisäksi kaupan hyllyt notkuvat valmisruuista, vaipoista, vauvojen soseruuista, valmis vaatteista jne.Olen synt. 70-luvulla ja päiväkotiin pääsin joskus 80-luvulla n. 5v ja sitä ennen muistan kun minua pyöreteltiin milloin missäkin ja ennen päiväkotia olin kesän yksin kotona ja äiti soitti työpäivänsä aikana muutaman kerran. Ja äidin ompelimassa vaatteissa kuljettiin.
Ja muistan kun äiti keitti liedellä pikkuveljen vaippoharsoja ja teki hänelle sosetta ämpärissä pakastimeen, kun Piltti-ruokia ei ollut. Ja asuttiin pienessä kaksiossa 4henk, vaikka isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä.
Isovanhempien luona käytiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, eikä meitä koskaan isovanhemmat hoitaneet.Missä mahdoit asua, jos kokemukset ovat tuota luokkaa.
Lapseni syntyivöt 73 ja 77 ja kyllä heillä oli kertakäyttövaipat ja pilttipurkkeja oli jaupassa, jos oli varaa ostaa.
Helsingissä vanhempi lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa ja nuorempikin pääsi, kun itse hoidin kolme vuotta kotona ja töistä piti kyllä irtisanoutua, ei ollut kuin puolen vuoden äitiyslomat.
Isovanhemat asuivat kaukana, joten harvoin tavattiin.
Keskituloiset saivat lapset kunnalliseen hoitoon, mutta olitte ehkä niin hyvätuloisia, että ei päässyt, mutta yksityisiä perhepäivähoitajia oli pilvin pimein.Lapseni syntyi v. -71 ja oli varmaan niitä viimeisiä joilla vielä käytettiin sideharsovaippoja. Ja niitäkin käytin vain ihan alussa, vielä hänen ollessaan vaippaiässä tuli jo ensimmäiset kertakäyttövaipat. Eihän ne kummosia olleet, kastuivat läpikotaisin ja joskus hankasi lapsen nivusia, mutta oli ne kätevämmät kuin ne sideharsot kumminkin. Jotain valmissoseitakin tuli kauppoihin niihin aikoihin, mutta itse tein soseet, eikä ollut pakastinta minulla. Vain hedelmä- ja marjasoseita ostin joskus.
Hoidin lapseni kokonaan itse ja lähdin opiskelemaan ammattiin vasta sitten, kun lapsi oli jo koulussa. Sain nimittäin sen lapsoseni 17-vuotiaana.
Äiti auttoi lapsenhoidossa sen verran, että neuvoi asioissa, mutta juurikaan hän ei hoitamiseen puuttunut. Hänellä oli työ ja oma perhe hoidettavana siinä muutenkin, nuorin sisarukseni oli vielä alle kouluiän.
Eli näinkin ne asiat voi olla. Ei tullut mieleenkään vaatia äitiä valvomaan vauvan kanssa, kun hänellä oli aikainen työhönmeno ja aika usein teki töitä viikonloppunakin.
Eli mitä? Yksi lapsi ja pitkään kotona. Mikä tän tarinan tarkoitus oli? Miksi ihmeessä se äiti olisi valvonut?
Niin mitä tässä oli sulle epäselvää?
Otin kantaa tuohon, missä kerrottiin ettei 70-luvulla ollut vielä kertakäyttövaippoja. Kyllä oli. Ne tuli juuri silloin.
Ja koska täällä väitetään, että minun ikäiseni on hoidattaneet lapsensa vanhemmillaan, niin kerroin, että en ole hoidattanut.
Niin, miksi ihmeessä se minun äitini olisikaan valvonut minun lapseni takia öitään. Pienet vauvat nimittäin valvottavat, ketkä enemmän, ketkä vähemmän. Äidilleni en lastani tuupannut milloinkaan yöhoitoon, vaan hoidin ihan itse.
Juu, olin pitkään kotona lapsen kanssa. Mies kävi töissä ja hänen tuloillaan elettiin. Sitten opiskelin ammatin ja menin töihin.
Eli emme todellakaan me kaikki 40- ja 50 -luvulla syntyneet ole hoidattaneet lapsiamme omilla vanhemmillamme. Veikkaan, että ylivoimaisesti suurin osa on hoitanut pääsääntöisesti aivan itse, monet vailla minkäänlaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on 1-2 lasta. Ja on pitkät äitiys- ja perhevapaat, oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jopa vuorokauden ympäri, työelämässä lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitoon, lyhennettyyn työaikaan jos lapsi alle 10v. Ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvulla.
Lisäksi kaupan hyllyt notkuvat valmisruuista, vaipoista, vauvojen soseruuista, valmis vaatteista jne.Olen synt. 70-luvulla ja päiväkotiin pääsin joskus 80-luvulla n. 5v ja sitä ennen muistan kun minua pyöreteltiin milloin missäkin ja ennen päiväkotia olin kesän yksin kotona ja äiti soitti työpäivänsä aikana muutaman kerran. Ja äidin ompelimassa vaatteissa kuljettiin.
Ja muistan kun äiti keitti liedellä pikkuveljen vaippoharsoja ja teki hänelle sosetta ämpärissä pakastimeen, kun Piltti-ruokia ei ollut. Ja asuttiin pienessä kaksiossa 4henk, vaikka isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä.
Isovanhempien luona käytiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, eikä meitä koskaan isovanhemmat hoitaneet.Missä mahdoit asua, jos kokemukset ovat tuota luokkaa.
Lapseni syntyivöt 73 ja 77 ja kyllä heillä oli kertakäyttövaipat ja pilttipurkkeja oli jaupassa, jos oli varaa ostaa.
Helsingissä vanhempi lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa ja nuorempikin pääsi, kun itse hoidin kolme vuotta kotona ja töistä piti kyllä irtisanoutua, ei ollut kuin puolen vuoden äitiyslomat.
Isovanhemat asuivat kaukana, joten harvoin tavattiin.
Keskituloiset saivat lapset kunnalliseen hoitoon, mutta olitte ehkä niin hyvätuloisia, että ei päässyt, mutta yksityisiä perhepäivähoitajia oli pilvin pimein.Lapseni syntyi v. -71 ja oli varmaan niitä viimeisiä joilla vielä käytettiin sideharsovaippoja. Ja niitäkin käytin vain ihan alussa, vielä hänen ollessaan vaippaiässä tuli jo ensimmäiset kertakäyttövaipat. Eihän ne kummosia olleet, kastuivat läpikotaisin ja joskus hankasi lapsen nivusia, mutta oli ne kätevämmät kuin ne sideharsot kumminkin. Jotain valmissoseitakin tuli kauppoihin niihin aikoihin, mutta itse tein soseet, eikä ollut pakastinta minulla. Vain hedelmä- ja marjasoseita ostin joskus.
Hoidin lapseni kokonaan itse ja lähdin opiskelemaan ammattiin vasta sitten, kun lapsi oli jo koulussa. Sain nimittäin sen lapsoseni 17-vuotiaana.
Äiti auttoi lapsenhoidossa sen verran, että neuvoi asioissa, mutta juurikaan hän ei hoitamiseen puuttunut. Hänellä oli työ ja oma perhe hoidettavana siinä muutenkin, nuorin sisarukseni oli vielä alle kouluiän.
Eli näinkin ne asiat voi olla. Ei tullut mieleenkään vaatia äitiä valvomaan vauvan kanssa, kun hänellä oli aikainen työhönmeno ja aika usein teki töitä viikonloppunakin.
Eli mitä? Yksi lapsi ja pitkään kotona. Mikä tän tarinan tarkoitus oli? Miksi ihmeessä se äiti olisi valvonut?
Niin mitä tässä oli sulle epäselvää?
Otin kantaa tuohon, missä kerrottiin ettei 70-luvulla ollut vielä kertakäyttövaippoja. Kyllä oli. Ne tuli juuri silloin.
Ja koska täällä väitetään, että minun ikäiseni on hoidattaneet lapsensa vanhemmillaan, niin kerroin, että en ole hoidattanut.
Niin, miksi ihmeessä se minun äitini olisikaan valvonut minun lapseni takia öitään. Pienet vauvat nimittäin valvottavat, ketkä enemmän, ketkä vähemmän. Äidilleni en lastani tuupannut milloinkaan yöhoitoon, vaan hoidin ihan itse.
Juu, olin pitkään kotona lapsen kanssa. Mies kävi töissä ja hänen tuloillaan elettiin. Sitten opiskelin ammatin ja menin töihin.
Eli emme todellakaan me kaikki 40- ja 50 -luvulla syntyneet ole hoidattaneet lapsiamme omilla vanhemmillamme. Veikkaan, että ylivoimaisesti suurin osa on hoitanut pääsääntöisesti aivan itse, monet vailla minkäänlaista apua.
Niin. Sinä olet löhönnyt kotona yhden kanssa todella pitkään. Miksi ihmeessä jonkun olisi pitänyt vielä hoitaa jotain?
Ja hoitaminen ja valvominen ei ole synonyymit. Ei täällä kukaan ole missään kuvitellut että isovanhemman pitäisi vauvan kanssa valvoa. Pähkähullu päätelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isovanhempien pitäisi hoitaa lapsenlapsia? Kyllä lastenhoito kuuluu äidille ja isälle, koska he ovat lapsen vanhempia! Ovatko nämä isovanhempien jatkuvaa apua (lastenhoito, ruoanlaitto, siivous, kotityöt, juhlien järjestäminen, remontti, rahallinen apu jne.) tarvitsevat äidit ja isät uusavuttomia, uushaluttomia vai laiskoja vanhempia? Jos lapset ovat paljon mummoloissa hoidossa - arkisin tai lähes joka viikonloppu, suurimman osan koulun loma-ajoista jne. - herää kysymys, että miksi? Missä lasten äidit ja isät ovat? Jos toinen vanhemmista on kotona, kyllä hän voi hoitaa lapsensakin itse. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, kyllä heillä on vapaapäivät ja lomat.
Tukiverkot puuttuvat lapsiperheiltä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on ihan helvetin epäreilua. Loistavan tukiverkon omaavan vanhemmuus on noin sata kertaa helpompaa kuin totaalitukiverkottoman joka ei saa ikinä apua mistään.
Meillä ei asu samalla paikkakunnalla ainuttakaan sukulaista. Monella lapsiperheellä on sama tilanne ja siksi matalan kynnyksen apua tarvitaan. Apu voisi olla esimerkiksi luotettava lastenhoitaja, jonka saisi kohtuuhinnalla kerran kuukaudessa kotiin tilapäistä, muutaman tunnin apua varten. Olemme opetelleet pärjäämään itse, koska omista ja puolison sukulaisista ei ole tukiverkoksi ja heiltä ei saa apua. Ne äidit ja isät, joilla sukulaiset auttavat paljon, eivät ymmärrä lainkaan vanhempia, joilla ei ole sukulaisia tukiverkkona. Joillakin lapsiperheillä omat vanhemmat, sisarukset tai appivanhemmat (jos ollaan väleissä appivanhempien kanssa) asuvat naapurissa tai lähistöllä. Sukulaiset auttavat ilmaiseksi lastenhoidossa ja tekevät kotitöitä. Joillakin lapsiperheillä isovanhemmat lahjoittavat myös rahaa arjen hankintoihin.
Kyllä se on koomista, kun AIKUISET ihmiset eivät itse viitsi hoitaa lapsiaan! Ja kyseessä ovat terveet lapset, perheissä ei ole pitkäaikaissairaita lapsia, jotka tarvitsisivat omaishoitajaa 24/7. Joko lapset ovat mummolassa harva se päivä ja yö tai isovanhemmat kulkevat lapsiperheessä ilmaisina kotiapulaisina. Vanhemmat ovat noin 30-50-vuotiaita, terveitä ihmisiä. Isovanhemmat ovat reilusti yli 60-vuotiaita, jopa lähemmäs 80-vuotiaita ja perussairauksia löytyy. Ihmetyttää, kun 75-80-vuotias, ikäloppu isoäiti joutuu hoitamaan lapsenlapsia monta kertaa viikossa. Lasten oma äiti, noin 45-50v., terve ihminen ei viitsi hoitaa. Vikaa on enimmäkseen vanhemmissa, kun he siirtävät lastenhoitovastuun vanhuksille. Vikaa on myös nössöissä isovanhemmissa, jotka eivät osaa sanoa EI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä äiti kirjoitti:
Tukiverkot puuttuvat lapsiperheiltä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on ihan helvetin epäreilua. Loistavan tukiverkon omaavan vanhemmuus on noin sata kertaa helpompaa kuin totaalitukiverkottoman joka ei saa ikinä apua mistään.
Meillä ei asu samalla paikkakunnalla ainuttakaan sukulaista. Monella lapsiperheellä on sama tilanne ja siksi matalan kynnyksen apua tarvitaan. Apu voisi olla esimerkiksi luotettava lastenhoitaja, jonka saisi kohtuuhinnalla kerran kuukaudessa kotiin tilapäistä, muutaman tunnin apua varten. Olemme opetelleet pärjäämään itse, koska omista ja puolison sukulaisista ei ole tukiverkoksi ja heiltä ei saa apua. Ne äidit ja isät, joilla sukulaiset auttavat paljon, eivät ymmärrä lainkaan vanhempia, joilla ei ole sukulaisia tukiverkkona. Joillakin lapsiperheillä omat vanhemmat, sisarukset tai appivanhemmat (jos ollaan väleissä appivanhempien kanssa) asuvat naapurissa tai lähistöllä. Sukulaiset auttavat ilmaiseksi lastenhoidossa ja tekevät kotitöitä. Joillakin lapsiperheillä isovanhemmat lahjoittavat myös rahaa arjen hankintoihin.
Kyllä se on koomista, kun AIKUISET ihmiset eivät itse viitsi hoitaa lapsiaan! Ja kyseessä ovat terveet lapset, perheissä ei ole pitkäaikaissairaita lapsia, jotka tarvitsisivat omaishoitajaa 24/7. Joko lapset ovat mummolassa harva se päivä ja yö tai isovanhemmat kulkevat lapsiperheessä ilmaisina kotiapulaisina. Vanhemmat ovat noin 30-50-vuotiaita, terveitä ihmisiä. Isovanhemmat ovat reilusti yli 60-vuotiaita, jopa lähemmäs 80-vuotiaita ja perussairauksia löytyy. Ihmetyttää, kun 75-80-vuotias, ikäloppu isoäiti joutuu hoitamaan lapsenlapsia monta kertaa viikossa. Lasten oma äiti, noin 45-50v., terve ihminen ei viitsi hoitaa. Vikaa on enimmäkseen vanhemmissa, kun he siirtävät lastenhoitovastuun vanhuksille. Vikaa on myös nössöissä isovanhemmissa, jotka eivät osaa sanoa EI!
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat hoitavat lapsiaan enemmän ja paremmin kuin yksikään sukupolvi ennen heitä.
Itse olisin kaivannut apua silloin kun itse olin todella sairaana ja lapsia piti kuskata ja mies oli työmatkalla, mutta ei, itse hoidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on 1-2 lasta. Ja on pitkät äitiys- ja perhevapaat, oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jopa vuorokauden ympäri, työelämässä lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitoon, lyhennettyyn työaikaan jos lapsi alle 10v. Ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvulla.
Lisäksi kaupan hyllyt notkuvat valmisruuista, vaipoista, vauvojen soseruuista, valmis vaatteista jne.Olen synt. 70-luvulla ja päiväkotiin pääsin joskus 80-luvulla n. 5v ja sitä ennen muistan kun minua pyöreteltiin milloin missäkin ja ennen päiväkotia olin kesän yksin kotona ja äiti soitti työpäivänsä aikana muutaman kerran. Ja äidin ompelimassa vaatteissa kuljettiin.
Ja muistan kun äiti keitti liedellä pikkuveljen vaippoharsoja ja teki hänelle sosetta ämpärissä pakastimeen, kun Piltti-ruokia ei ollut. Ja asuttiin pienessä kaksiossa 4henk, vaikka isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä.
Isovanhempien luona käytiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, eikä meitä koskaan isovanhemmat hoitaneet.Missä mahdoit asua, jos kokemukset ovat tuota luokkaa.
Lapseni syntyivöt 73 ja 77 ja kyllä heillä oli kertakäyttövaipat ja pilttipurkkeja oli jaupassa, jos oli varaa ostaa.
Helsingissä vanhempi lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa ja nuorempikin pääsi, kun itse hoidin kolme vuotta kotona ja töistä piti kyllä irtisanoutua, ei ollut kuin puolen vuoden äitiyslomat.
Isovanhemat asuivat kaukana, joten harvoin tavattiin.
Keskituloiset saivat lapset kunnalliseen hoitoon, mutta olitte ehkä niin hyvätuloisia, että ei päässyt, mutta yksityisiä perhepäivähoitajia oli pilvin pimein.Lapseni syntyi v. -71 ja oli varmaan niitä viimeisiä joilla vielä käytettiin sideharsovaippoja. Ja niitäkin käytin vain ihan alussa, vielä hänen ollessaan vaippaiässä tuli jo ensimmäiset kertakäyttövaipat. Eihän ne kummosia olleet, kastuivat läpikotaisin ja joskus hankasi lapsen nivusia, mutta oli ne kätevämmät kuin ne sideharsot kumminkin. Jotain valmissoseitakin tuli kauppoihin niihin aikoihin, mutta itse tein soseet, eikä ollut pakastinta minulla. Vain hedelmä- ja marjasoseita ostin joskus.
Hoidin lapseni kokonaan itse ja lähdin opiskelemaan ammattiin vasta sitten, kun lapsi oli jo koulussa. Sain nimittäin sen lapsoseni 17-vuotiaana.
Äiti auttoi lapsenhoidossa sen verran, että neuvoi asioissa, mutta juurikaan hän ei hoitamiseen puuttunut. Hänellä oli työ ja oma perhe hoidettavana siinä muutenkin, nuorin sisarukseni oli vielä alle kouluiän.
Eli näinkin ne asiat voi olla. Ei tullut mieleenkään vaatia äitiä valvomaan vauvan kanssa, kun hänellä oli aikainen työhönmeno ja aika usein teki töitä viikonloppunakin.
Eli mitä? Yksi lapsi ja pitkään kotona. Mikä tän tarinan tarkoitus oli? Miksi ihmeessä se äiti olisi valvonut?
Niin mitä tässä oli sulle epäselvää?
Otin kantaa tuohon, missä kerrottiin ettei 70-luvulla ollut vielä kertakäyttövaippoja. Kyllä oli. Ne tuli juuri silloin.
Ja koska täällä väitetään, että minun ikäiseni on hoidattaneet lapsensa vanhemmillaan, niin kerroin, että en ole hoidattanut.
Niin, miksi ihmeessä se minun äitini olisikaan valvonut minun lapseni takia öitään. Pienet vauvat nimittäin valvottavat, ketkä enemmän, ketkä vähemmän. Äidilleni en lastani tuupannut milloinkaan yöhoitoon, vaan hoidin ihan itse.
Juu, olin pitkään kotona lapsen kanssa. Mies kävi töissä ja hänen tuloillaan elettiin. Sitten opiskelin ammatin ja menin töihin.
Eli emme todellakaan me kaikki 40- ja 50 -luvulla syntyneet ole hoidattaneet lapsiamme omilla vanhemmillamme. Veikkaan, että ylivoimaisesti suurin osa on hoitanut pääsääntöisesti aivan itse, monet vailla minkäänlaista apua.
Niin. Sinä olet löhönnyt kotona yhden kanssa todella pitkään. Miksi ihmeessä jonkun olisi pitänyt vielä hoitaa jotain?
Ja hoitaminen ja valvominen ei ole synonyymit. Ei täällä kukaan ole missään kuvitellut että isovanhemman pitäisi vauvan kanssa valvoa. Pähkähullu päätelmä.
En nyt tajua, mitä äksyilet. Vai on lapsen kanssa kotona oleminen löhöilyä. No sano se sitten kaikille näille palstalla oleville äiti-ihmisille, jotka aivan varmasti ovat olleet pitkällä vanhempainvapaalla ja olleet kotona kotihoidontuella ja silti kaipaisivat sitä, että saisivat edes joskus vaikkapa kokonaisen yön olla pelkästään miehen kanssa kahdestaan, käydä jossain jne.
Ja joskus kuule se hoitaminen edellyttää myös valvomista. Piste.
Minulla on kyllä ollut vauvoja yöhoidossa, ja olen joutunut valvomaankin heidän kanssaan, ei ne aina nuku täysiä öitä. Se siitä sinun pähkähulluudestasi.
Minä olin silloin aikanaan kotona viemättä lasta minnekään päivähoitoon melkein seitsemän vuotta, koska voin.
Asuimme miehen entisessä kotitalossa keskellä korpea eikä meille tullut vettä sisälle. Talossa oli puulämmitys. Autoakaan meillä ei ollut, joten kaikki asioinnit tehtiin polkupyörällä. Siinäpä sitä olikin löhöilemistä.
Äläkä vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää, mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on 1-2 lasta. Ja on pitkät äitiys- ja perhevapaat, oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jopa vuorokauden ympäri, työelämässä lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mahdollisuus palkalliseen sairaanlapsenhoitoon, lyhennettyyn työaikaan jos lapsi alle 10v. Ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvulla.
Lisäksi kaupan hyllyt notkuvat valmisruuista, vaipoista, vauvojen soseruuista, valmis vaatteista jne.Olen synt. 70-luvulla ja päiväkotiin pääsin joskus 80-luvulla n. 5v ja sitä ennen muistan kun minua pyöreteltiin milloin missäkin ja ennen päiväkotia olin kesän yksin kotona ja äiti soitti työpäivänsä aikana muutaman kerran. Ja äidin ompelimassa vaatteissa kuljettiin.
Ja muistan kun äiti keitti liedellä pikkuveljen vaippoharsoja ja teki hänelle sosetta ämpärissä pakastimeen, kun Piltti-ruokia ei ollut. Ja asuttiin pienessä kaksiossa 4henk, vaikka isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä.
Isovanhempien luona käytiin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja kesällä, eikä meitä koskaan isovanhemmat hoitaneet.Missä mahdoit asua, jos kokemukset ovat tuota luokkaa.
Lapseni syntyivöt 73 ja 77 ja kyllä heillä oli kertakäyttövaipat ja pilttipurkkeja oli jaupassa, jos oli varaa ostaa.
Helsingissä vanhempi lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa ja nuorempikin pääsi, kun itse hoidin kolme vuotta kotona ja töistä piti kyllä irtisanoutua, ei ollut kuin puolen vuoden äitiyslomat.
Isovanhemat asuivat kaukana, joten harvoin tavattiin.
Keskituloiset saivat lapset kunnalliseen hoitoon, mutta olitte ehkä niin hyvätuloisia, että ei päässyt, mutta yksityisiä perhepäivähoitajia oli pilvin pimein.Lapseni syntyi v. -71 ja oli varmaan niitä viimeisiä joilla vielä käytettiin sideharsovaippoja. Ja niitäkin käytin vain ihan alussa, vielä hänen ollessaan vaippaiässä tuli jo ensimmäiset kertakäyttövaipat. Eihän ne kummosia olleet, kastuivat läpikotaisin ja joskus hankasi lapsen nivusia, mutta oli ne kätevämmät kuin ne sideharsot kumminkin. Jotain valmissoseitakin tuli kauppoihin niihin aikoihin, mutta itse tein soseet, eikä ollut pakastinta minulla. Vain hedelmä- ja marjasoseita ostin joskus.
Hoidin lapseni kokonaan itse ja lähdin opiskelemaan ammattiin vasta sitten, kun lapsi oli jo koulussa. Sain nimittäin sen lapsoseni 17-vuotiaana.
Äiti auttoi lapsenhoidossa sen verran, että neuvoi asioissa, mutta juurikaan hän ei hoitamiseen puuttunut. Hänellä oli työ ja oma perhe hoidettavana siinä muutenkin, nuorin sisarukseni oli vielä alle kouluiän.
Eli näinkin ne asiat voi olla. Ei tullut mieleenkään vaatia äitiä valvomaan vauvan kanssa, kun hänellä oli aikainen työhönmeno ja aika usein teki töitä viikonloppunakin.
Eli mitä? Yksi lapsi ja pitkään kotona. Mikä tän tarinan tarkoitus oli? Miksi ihmeessä se äiti olisi valvonut?
Niin mitä tässä oli sulle epäselvää?
Otin kantaa tuohon, missä kerrottiin ettei 70-luvulla ollut vielä kertakäyttövaippoja. Kyllä oli. Ne tuli juuri silloin.
Ja koska täällä väitetään, että minun ikäiseni on hoidattaneet lapsensa vanhemmillaan, niin kerroin, että en ole hoidattanut.
Niin, miksi ihmeessä se minun äitini olisikaan valvonut minun lapseni takia öitään. Pienet vauvat nimittäin valvottavat, ketkä enemmän, ketkä vähemmän. Äidilleni en lastani tuupannut milloinkaan yöhoitoon, vaan hoidin ihan itse.
Juu, olin pitkään kotona lapsen kanssa. Mies kävi töissä ja hänen tuloillaan elettiin. Sitten opiskelin ammatin ja menin töihin.
Eli emme todellakaan me kaikki 40- ja 50 -luvulla syntyneet ole hoidattaneet lapsiamme omilla vanhemmillamme. Veikkaan, että ylivoimaisesti suurin osa on hoitanut pääsääntöisesti aivan itse, monet vailla minkäänlaista apua.
Niin. Sinä olet löhönnyt kotona yhden kanssa todella pitkään. Miksi ihmeessä jonkun olisi pitänyt vielä hoitaa jotain?
Ja hoitaminen ja valvominen ei ole synonyymit. Ei täällä kukaan ole missään kuvitellut että isovanhemman pitäisi vauvan kanssa valvoa. Pähkähullu päätelmä.
En nyt tajua, mitä äksyilet. Vai on lapsen kanssa kotona oleminen löhöilyä. No sano se sitten kaikille näille palstalla oleville äiti-ihmisille, jotka aivan varmasti ovat olleet pitkällä vanhempainvapaalla ja olleet kotona kotihoidontuella ja silti kaipaisivat sitä, että saisivat edes joskus vaikkapa kokonaisen yön olla pelkästään miehen kanssa kahdestaan, käydä jossain jne.
Ja joskus kuule se hoitaminen edellyttää myös valvomista. Piste.
Minulla on kyllä ollut vauvoja yöhoidossa, ja olen joutunut valvomaankin heidän kanssaan, ei ne aina nuku täysiä öitä. Se siitä sinun pähkähulluudestasi.
Minä olin silloin aikanaan kotona viemättä lasta minnekään päivähoitoon melkein seitsemän vuotta, koska voin.
Asuimme miehen entisessä kotitalossa keskellä korpea eikä meille tullut vettä sisälle. Talossa oli puulämmitys. Autoakaan meillä ei ollut, joten kaikki asioinnit tehtiin polkupyörällä. Siinäpä sitä olikin löhöilemistä.
Äläkä vastaa.
Sinulla oli yksi lapsi.
Olen vanhempieni iltatähti. Syntyessäni isänisä (puheiden perusteella ihmishirviö) ja äidinäiti olivat jo kuolleet. Äidinisäpuoli eli ukki ja isänäiti eli mummo asuivat kaukana ja olivat jo varsin iäkkäitä. Mummo oli vieläpä hyvin töykeä ja itsepäinen. Minä ja äiti vietimme ukin luona melkein kaikki lomat, ja hän oli minulle äidin jälkeen rakkain ihminen. Ukki kuoli, kun olin 13 ja mummo vajaa pari vuotta myöhemmin. Äitini biologinen isä on elossa, mutta en tiedä hänestä muuta kuin nimen, iän ja asuinkaupungin. Enkä kuulemieni juttujen perusteella haluakaan tietää enempää. Hän kuulostaa vähintään yhtä kauhealta kuin isänisä. Äitini näki hänet viimeksi 2-vuotiaana. Eli vanhempieni oli mahdotonta saada apua isovanhemmilta. Sen sijaan yksi kummini ja bestikseni mummo hoitivat minua välillä.
Joutavat auttamaan. Eiköhän se riitä, että isovanhemmat saa muutaman vuoden hässiä rauhassa ja lomailla, kun lapset muuttaa maailmalle ennen kuin alkavat lisääntymään. Joutavat sen jälkeen alkamaan kunnon isovanhemmiksi ja tukemaan nuorta perhettä. Mitä sitä muka muuta edes vanhoilla ihmisillä elämässä sisältöä olisikaan.
Mitä ihmeen sisältöä nuorillakaan ihmisillä elämässään on? Saavat hekin sen muutaman vuoden ennen perheen perustamistaan lomailla ja peuhata sänkyhommissaan. Sen jälkeen joutavat alkaa kunnon vanhemmiksi ja hoitamaan ja tukemaan lapsiaan näiden ollessa lapsia. Mitä muuta sisältöä heidän elämässään muka enää pitäisi olla?
Ei nykyisokaet jaksa vaivautua. Köydään elökelöismatkoilla ahkeraan.. ja muuta omaa sälää. Autetaan vain pakosta. Omat vanhukset työntäneet laitoksiin ja lapaet muisen hoidettqviksi. Mikai se itsekkyys muuttuisi eläkeiässä.