Lue keskustelun säännöt.
Kun äitiys kaduttaa
14.02.2019 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000006000499.html
Olen itsekin kirjoittanu tästä aiheesta joskus. Menetin elämäni ja identiteettini, kun sain lapset. Ovathan he tietenkin rakkaita, mutta edelleen valitsisin mieluummin lapsettoman elämän. Virhe, jota ei enää tekemättömäksi saa.
Kommentit (476)
Mun miesserkku sai nuorena lapsen hja kun avovaimon kanssa tuli ero lapsen ollessa kolmevuotias,hän lopetti kaiken yhteydenpidon lapseen. Tätä lasta ei ole hänelle enää olemassa. Niin että kyllä jos lapsen hankinta alkaa kaduttaa, niin kyllä siitä tavallaan pääsee myös eroon. Toki se on eri asia, onko se reilua lasta kohtaan. Lisäksi miesserkku on sittemmin hankkinut kaksi lasta lisää nyk. Vaimonsa kanssa, että kyllä hän lapsista tykkää kun niitä lisää halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hieman eri asia, jos itsemurhaa hautova ystävä esittää positiivista, kuin katuvan vanhempansa kanssa elävä lapsi!! Kyllä lapsi aistii, aina! (Näitä tapauksia tapaan työn puolesta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?
Varmaan siksi, kun av- palstalla haukutaan velat itsekkäiksi...
Kaikkialla muuallakin, ei ole vaan av-ilmiö. JA vakuutellaan suu vaahdossa, että kaikki aina rakastaa omia lapsiaan ja kyllä sunkin mieli muuttuu, että tee nyt vaan niitä muksuja vaikka epäröitkin,
Ja mitä se kertoo ihmisestä, jos tekee elämänsä suuret päätökset sen mukaan mitä joku muu jossain sanoo?
Kaikilla ei ole tarpeeksi päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta kulkea vastavirtaan. Jos koko elämän on kuunnellut tuota mantraa siitä miten lapset vaan kuuluu naisen elämään, ja lapsettomat naiset ei ole oikeita naisia, niin jotkut taipuu painostuksen alla. Varsinkin tuo "kyllä sä omia lapsia rakastat, vaikka muuten lapsia vihaatkin" on ihan käsittämätön ajatus. Oikeastaan on todella vastuutonta sanoa ääneen tuollaisia aivopieruja.
Hmmm, lasten hankinta on aika monivaiheinen prosessi. Pitää esimerkiksi ensin etsiä joku jonka kanssa harrastaa seksiä... Ihan rauhassa oman sukuni sinkkunaiset ovat saaneet uteluilta olla. Vanhempien huono suhde ei ole ihmeemmin rohkaissut seurustelua kokeilemaan.
En kadu äitiyttä. En oikein ymmärrä tuota katuvien tilitystä siitä että lapsien kanssa ei voi elää kuten lapseton. No hei ihan tosi? Miksi sitten hankit lapsia, jos et ollut valmis lapsiperhe-elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: miksi sellainen ihminen hankkii monta lasta, joka kokee vanhemmuuden lähinnä taakaksi? Eikö jo ensimmäisen lapsen jälkeen huomaa sen, että vanhemmuus ei ole olekaan se oma juttu? Miksi pahentaa tilannetta hankkimalla vielä lisää lapsia?
Kai sitä ensimmäisen jälkeen jotenkin kuvitteli, että tämä nyt on vain joku vaihe, ja että kivaa, kun lapsella on sisarus. Niinkuin tietysti onkin. Mutta se ”vaihe” ei sitten koskaan loppunutkaan. Lapset ovat nyt 10 ja 12. Arki sujuu, tietenkin, mutta en mitenkään tästä lapsiperheen arjesta ole koskaan nauttinut.
Ja vaikka joku tuossa sanoikin, että asioita voi tehdä kuten ennenkin, ei se vaan mene niin. Ja kaikki muuttuu, vaikka miten yrittäisi pitää elämänsä muilta osin ennallaan. Parisuhde muuttuu ja arki muuttuu. Kaipaan sitä spontaaniutta ja rauhallista elämää. Ja sitä, että voin lähteä esim. kävelylenkille tuulettumaan ilman jatkuvaa aikataulutusta ja tai että joku on jatkuvasti seurassani.
Ai ei voi mennä lenkille kun kotona on murrosikäisiä lapsia? Mitä ihmettä. Kyllä tuon ikäisten pitäisi osata olla jo yksin kotona. Ja lopeta se aikataulutus. Luot itse ongelmaa itsellesi.
Samaa mieltä. On se nyt kumma jos ei 10- ja 12-vuotiailta saa omaa aikaa. Miksi pitää aikatauluttaa? Lasten harrastuksien takia? Pitääkö siitä elämästä väkisin tehdä niin hektistä? Mikä estää sua lähtemästä sinne kävelylenkille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on alusta asti ollut se ajatus, että lapsi tulee mukaan niihin juttuihin, mitä olemme ennenkin tehneet ja hyvin on mennyt. Matkustellaan, retkeillään ja syödään ravintoloissa melkein entiseen malliin. Siksi en koe, että olisin erityisesti menettänyt mitään. Toki elämään on lapsen myötä tullut uusiakin kivoja juttuja. Itsellä on auttanut se, että en ole suostunut muovaamaan itseäni väkisin toisenlaiseksi esim. aikataulutuksen suhteen. Meillä on siinä mielessä vähän hippiasenne, koska ei olla kellontarkkoja mistään muusta kuin pakollisista asioista, esim. päiväkotiin ja harrastuksiin mennään tietenkin ajallaan ja nukkua pitää ehtiä tarpeeksi. Mutta meidän ei ole pakko aina syödä minuutilleen ja aikoinaan päikkärit lapsi nukkui tarvittaessa vähän tilanteen mukaan. En ikinä pystyisi siihen, että kotona on pakko olla klo 13 koska päikkärit ja rannalta pitää lähteä nyt koska ruoka klo 16. Hyvin on lapsi kasvanut näin vähän rennomminkin.
Tällainen vanhemmuus ei varmaan monta kaduttaisikaan, mutta yleensä ne elämän raamit valitsee lapsi eikä vanhemmat. Osa lapsista tarvitsee tiukat rutiinit, että elämä olisi siedettävää eikä pelkkää kiukkua ja huutoa. Tämä olikin yllätyksellisiä asia lapsissa: terveetkin lapset voivat olla todella vaativia ja temperamentti määrittää monta asiaa kasvatuksen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää voi tietysti vähän suunnata, mutta mä olen vähän sillä fiiliksellä, että monet vanhemmat tekee helvettinsä ihan itse. Kun lapselta ei koskaan vaadita yhtään mitään, annetaan kiukutella, annetaan sikailla ruokapöydässä, annetaan käyttäytyä ihan miten sattuu, annetaan pelata tuntitolkulla, annetaan riehua ja sotkea, kotihelvetti on valmis.
Meillä lapset on alusta saakka syöneet samaa ruokaa kuin me vanhemmatkin, odotan heiltä kaunista käytöstä ruokapöydässä ja matkoilla, peliaika on rajoitettu jne. Sellaista menoa, jota näin nuorena, kun tein lastenhoitokeikkoja perheissä, en ole omassa kodissa suvainnut.
Pitää jaksaa ottaa vastaan se kiukku ja protestointi ja kasvattaa. Niin ne menneetkin sukupolvet teki ja jaksoi hyvin.
Voi blaah! Perustuuko sinun lapsiperheonnesi siis kuvitelmaan omasta ylivertaisuudestasi muihin äiteihin nähden?
Voi, opettele lukemaan! Meillä on kivaa, kun vaadin lapsilta kaunista ja fiksua käytöstä ja pidän järjestyksen. Jos tätä ei viitsi tehdä, elämä on kotona hirveää. Ei ne lapset ennekään mölisseet ja juosseet ravintoloissa miten sattuu, miksi nyt pitäisi, kun kukaan ei siitä tykkää? Jos lapsia ei opeta elämään yhteiskunnan tavoilla, tekee lapsilleen suuren karhunpalveluksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen boheemi ja aikatauluton elämä kuulostaa mukavalle. Me vanhemmat ovat kuitenkin myös erilaisia luonteiltamme ja taipumuksiltamme. En usko, et itse kykenisin elämään niin. Eikä tyttäremmekään, samat alttiudet hänelläkin varmaan.. niuhottamiseen :D eli just tuohon mitä ylläoleva sanoi. Jotkut kaipaavat rutiineja.
Oletteko te katuvat äidit niitä samoja, jotka painostaa muita lastenhankintaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska olen epäillyt aiemminkin tyrkyttämisen johtuvan siitä. Itse en ole yrittänyt saada lasta, koska olen aina tiennyt etten kokisi äitiyttä itselleni luontevaksi rooliksi. Naimisissa olen ja hyvässä työssä, ei lapsia, N36.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää voi tietysti vähän suunnata, mutta mä olen vähän sillä fiiliksellä, että monet vanhemmat tekee helvettinsä ihan itse. Kun lapselta ei koskaan vaadita yhtään mitään, annetaan kiukutella, annetaan sikailla ruokapöydässä, annetaan käyttäytyä ihan miten sattuu, annetaan pelata tuntitolkulla, annetaan riehua ja sotkea, kotihelvetti on valmis.
Meillä lapset on alusta saakka syöneet samaa ruokaa kuin me vanhemmatkin, odotan heiltä kaunista käytöstä ruokapöydässä ja matkoilla, peliaika on rajoitettu jne. Sellaista menoa, jota näin nuorena, kun tein lastenhoitokeikkoja perheissä, en ole omassa kodissa suvainnut.
Pitää jaksaa ottaa vastaan se kiukku ja protestointi ja kasvattaa. Niin ne menneetkin sukupolvet teki ja jaksoi hyvin.
Voi blaah! Perustuuko sinun lapsiperheonnesi siis kuvitelmaan omasta ylivertaisuudestasi muihin äiteihin nähden?
Voi, opettele lukemaan! Meillä on kivaa, kun vaadin lapsilta kaunista ja fiksua käytöstä ja pidän järjestyksen. Jos tätä ei viitsi tehdä, elämä on kotona hirveää. Ei ne lapset ennekään mölisseet ja juosseet ravintoloissa miten sattuu, miksi nyt pitäisi, kun kukaan ei siitä tykkää? Jos lapsia ei opeta elämään yhteiskunnan tavoilla, tekee lapsilleen suuren karhunpalveluksen.
Minä sain vapaan kasvatuksen. En suosittele sitä kasvatusmetodina. Ellet tiedä miten ihmisten seurassa pitää olla, niin sinuun suhtaudutaan joka paikassa todella nyrpeästi, jopa vihamielisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että jos lapsenteko kaduttaa niin eikö sen huomaa jo sen ensimmäisen kohdalla, että on tehnyt virheen eikä hommaa enempää? Itsellä on yksi lapsi ja kaduttaa. Lasken melkein sekunteja, että täyttäisi 18, vaikka nyt on vasta kohta 3v. Harmittaa, että samalla tulen laskeneeksi sekunteja omaan vanhenemiseeni :(
Suosittelen lämpimästi, että kävisit jonkun kanssa keskustelemassa näistä ajatuksistasi. Se voisi helpottaa oloasi ja ehkä löytäisit jotain tapoja, jolla voisit hiukan helpottaa tilannettasi. Kokeile, itsesi ja lapsesi takia!
Alapeukutuksista päätellen moni mieluummin valittaa kuin yrittää etsiä ongelmiinsa ratkaisuja. Toki se lapsikin sitten myöhemmin voi käydä terapiassa käsittelemässä hankalia perhesuhteitaan, jollei vanhempi ongelmiaan pyri korjaamaan. Turha vain sitten myöhemmin haaveilla läheisistä perhesuhteista, jos aika lapsen kanssa on mennyt pelkästään omaa mielen sisäistä negatiivista ajatusmyllyä pyörittäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on myönnettävä, etten kadu yhtään lapsia. Ne ovat niin rakkaita ja ihania, etten uskalla edes ajatella elämää ilman heitä. Sitä sen sijaan kadun, että olen melkein kokonaan unohtanut omat harrastukseni ja tekemiseni lasten syntyessä. Nyt lasten kasvaessa niitä on vaikeaa aloittaa uudelleen, kun tauko on ollut pitkä. Eli nuorille äideille muistuttaisin, että siitä omasta jutusta (olkoon vaikka liikunta tai banjon soitto) kannattaa pitää kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?
Miten sen voi etukäteen tietää? Luulin haluavani lapsia, mutta se, millaiseksi elämä on muodostunut sen jälkeen, ei ole sitä elämää, mitä toivoin.
Ap
Ei kyllä yhtään lakkaa ihmetyttämästä, että miten vähän harkiten jotkut ihmiset tekevät suurimpia elämään eniten vaikuttavia ratkaisujaan näin nykypäivänäkin, jolloin kaikki maailman tieto on helpoiten saatavilla koko ihmiskunnan historiassa.
Vähän sama kuin menisi allekirjoittamaan 18vuotta kestävän työsopimuksen lukematta kunnolla, että mitä se työ itseasiassa pitää sisällään. Vaikka esim. netistä googlaamalla olisi helposti selvittänyt ne duuniin liittyvät karuimmat puolet ja sitten olisi voinut rauhassa punnita, että haluaako ne karut puolet vuosikausiksi osaksi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäitä paskiaisia. Minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?
Varmaan siksi, kun av- palstalla haukutaan velat itsekkäiksi...
Kaikkialla muuallakin, ei ole vaan av-ilmiö. JA vakuutellaan suu vaahdossa, että kaikki aina rakastaa omia lapsiaan ja kyllä sunkin mieli muuttuu, että tee nyt vaan niitä muksuja vaikka epäröitkin,
Ja mitä se kertoo ihmisestä, jos tekee elämänsä suuret päätökset sen mukaan mitä joku muu jossain sanoo?
Kaikilla ei ole tarpeeksi päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta kulkea vastavirtaan. Jos koko elämän on kuunnellut tuota mantraa siitä miten lapset vaan kuuluu naisen elämään, ja lapsettomat naiset ei ole oikeita naisia, niin jotkut taipuu painostuksen alla. Varsinkin tuo "kyllä sä omia lapsia rakastat, vaikka muuten lapsia vihaatkin" on ihan käsittämätön ajatus. Oikeastaan on todella vastuutonta sanoa ääneen tuollaisia aivopieruja.
Hmmm, lasten hankinta on aika monivaiheinen prosessi. Pitää esimerkiksi ensin etsiä joku jonka kanssa harrastaa seksiä... Ihan rauhassa oman sukuni sinkkunaiset ovat saaneet uteluilta olla. Vanhempien huono suhde ei ole ihmeemmin rohkaissut seurustelua kokeilemaan.
Tämä painostuksen määrä riippuu varmaan paljon siitä että millaiseen ympäristöön on sattunut syntymään. Minä olen saanut kuulla koko ikäni siitä että kyllä minunkin pitää niitä lapsia tehdä, muuten olen itsekäs tyttönen koko ikäni. Ei ole auttanut kertoa etten halua lapsia kun en yhtään pidä lapsista, kun "omat lapset on ihan eri asia". Jopa suhteellisen tuntemattomat ihmiset ovat katsoneet asiakseen valistaa minua tässä asiassa, typerää tyttöä joka ei itse mitään tiedä eikä oikeita päätöksiä osaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun piti menettää elämäsi ja identiteettisi?
En minä ainakaan ajatellut menettää itseäni, vaikka pian esikoiseni syliini saankin. Tulen takuulla kasvamaan ihmisenä, kuten raskaudenkin myötä. En siltikään koe lapsen olevan elämäni tiellä, päinvastoin. Yhtälailla voimme matkustaa, käydä lenkeillä ja kiertää tapahtumia, erona vain ettemme ole enää kaksin. Toisaalta emme mieheni kanssa olekaan bilettäjiä, joiden "vapaus" murskaantuisi lapsen syntymään.
Tietenkään et ole sama ihminen kuin 18-vuotiaana. Olet vastuullinen vanhempi, jonka tehtävä on kasvattaa jälkeläisensä hyvin. Se jos joku on tärkeä ja upea työ. Ihmettelen vain, että miksi hankitte lisää lapsia? Olisi voinut kuvitella jo ensimmäisen antaneen osviittaa tulevasta?
Toivottavasti kaikki menee niinkuin suunnittelet, itselläni ei mennyt. Samoista asioista haaveilin, mutta todellisuus on muuta. Ja miksi jälleen kerran biletys otetaan esimerkiksi siitä menetetystä elämästä? En ole koskaan viihtynyt baareissa tai alkoholin parissa, ja pidän itseäni hyvinkin vastuullisena ihmisenä. Tietenkin rakastan lapsiani, mutta jos nyt voisin uudelleen valita, tekisin toisen ratkaisun.
ApMikä sitten on tarkalleen se asia, jonka koet menettäneesi?
Luulisi aikuisen ymmärtävän, ettei perhe-elämä ole koskaan täysin sama asia kuin perheettömän.
En ole ap mutta vapaa-aika.
Vanhemmalla ei ole vapaata aikaa. Koko ajan on siivottavaa, säädettävää ja järkättävää, ja kun kaikki on hoidettu on vähintään joku pieni ihminen kirjaimellisesti roikkumassa jalasta vaatimassa osuuttaan.
Loputon työleiri josta on pakko esittää pitävänsä jotta ei saa niskoilleen kasaa harhaisia nimettömiä joilla on hirveästi mielipiteitä siitä mistä kenenkin tulisi nauttia ja millä tavalla.
Sehän on oma valinta kadottaako oman itsensä vai ei. Jos päättää muuttua maailmaa pelastavaksi superäidiksi, niin varmasti kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toitotetaan miten kaikkien pitää hankkia lapsia ja nyt ap:lle sanotaan "miksi menit hankkimaan lapsia!!!!111" koittakaa nyt jo päättää mitä mieltä olette 😂😂
Missä toitotetaan? Minusta pikemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun piti menettää elämäsi ja identiteettisi?
En minä ainakaan ajatellut menettää itseäni, vaikka pian esikoiseni syliini saankin. Tulen takuulla kasvamaan ihmisenä, kuten raskaudenkin myötä. En siltikään koe lapsen olevan elämäni tiellä, päinvastoin. Yhtälailla voimme matkustaa, käydä lenkeillä ja kiertää tapahtumia, erona vain ettemme ole enää kaksin. Toisaalta emme mieheni kanssa olekaan bilettäjiä, joiden "vapaus" murskaantuisi lapsen syntymään.
Tietenkään et ole sama ihminen kuin 18-vuotiaana. Olet vastuullinen vanhempi, jonka tehtävä on kasvattaa jälkeläisensä hyvin. Se jos joku on tärkeä ja upea työ. Ihmettelen vain, että miksi hankitte lisää lapsia? Olisi voinut kuvitella jo ensimmäisen antaneen osviittaa tulevasta?
Toivottavasti kaikki menee niinkuin suunnittelet, itselläni ei mennyt. Samoista asioista haaveilin, mutta todellisuus on muuta. Ja miksi jälleen kerran biletys otetaan esimerkiksi siitä menetetystä elämästä? En ole koskaan viihtynyt baareissa tai alkoholin parissa, ja pidän itseäni hyvinkin vastuullisena ihmisenä. Tietenkin rakastan lapsiani, mutta jos nyt voisin uudelleen valita, tekisin toisen ratkaisun.
ApMikä sitten on tarkalleen se asia, jonka koet menettäneesi?
Luulisi aikuisen ymmärtävän, ettei perhe-elämä ole koskaan täysin sama asia kuin perheettömän.
En ole ap mutta vapaa-aika.
Vanhemmalla ei ole vapaata aikaa. Koko ajan on siivottavaa, säädettävää ja järkättävää, ja kun kaikki on hoidettu on vähintään joku pieni ihminen kirjaimellisesti roikkumassa jalasta vaatimassa osuuttaan.
Loputon työleiri josta on pakko esittää pitävänsä jotta ei saa niskoilleen kasaa harhaisia nimettömiä joilla on hirveästi mielipiteitä siitä mistä kenenkin tulisi nauttia ja millä tavalla.
Ei todellakaan vanhemmuus ole koko ajan suorittamista! Löysennä pipoa, vai eikö ylpeys anna periksi?
Ai ei voi mennä lenkille kun kotona on murrosikäisiä lapsia? Mitä ihmettä. Kyllä tuon ikäisten pitäisi osata olla jo yksin kotona. Ja lopeta se aikataulutus. Luot itse ongelmaa itsellesi.