Kun äitiys kaduttaa
https://www.hs.fi/elama/art-2000006000499.html
Olen itsekin kirjoittanu tästä aiheesta joskus. Menetin elämäni ja identiteettini, kun sain lapset. Ovathan he tietenkin rakkaita, mutta edelleen valitsisin mieluummin lapsettoman elämän. Virhe, jota ei enää tekemättömäksi saa.
Kommentit (476)
Mami71 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en varmaan voi tehdä lapsia, koska haluan matkustella. Haluan kiertää Australiaa, Aasiaa ja Amerikkaa yhdessä mieheni kanssa.
Niin minäkin, mutta tein sen mieheni ja kahden lapseni kanssa. 53 valtiota kierretty, eivät ole lapset olleet kertaakaan esteenä.
Kaikki ei nauti siitä kun pitää matkustelun ohessa huolehtia ja katsoa lasten perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tämän aiemminkin samantapaiseen aloitukseen. Tarkoitukseni ei ole pelotella ketään tai tuomita. Kävi vain niin, että ystävätär avioitui kolmissakymmenissä ja lapsikin tuli. Aika pian lapsen syntymän jälkeen hän sanoi, että pitäisi olla joku kurssi naisille, jossa kerrotaan tarkalleen, miten elämä muuttuu. Että jos hän olisi tiennyt kaikesta, ei lasta olisi tullut. Että hän voisi antaa lapsen pois, jos mahdollista.
Meni parikymmentä vuotta. Hänen miehensä kuoli syöpään, hän itse sairasti syövän, mutta toipui. Lapsi opiskeli ja teki iltatöitä rahoittaakseen opinnot. Sitten lapsi surmattiin. Ilman mitään syytä, aivan järjetön teloitus.
Ystävätär jotenkuten toipui lapsen kuolemasta. Myöhemmin hän sai massiivisen aivoverenvuodon ja eli vihanneksena sairaalassa vielä pitkään.
RIP heille kaikille.
Vanha ketju, jo
Aika moni mies lupaa kuuta taivaalta naiselleen, kuinka taatusti osallistuu yhtälailla lapsen hoitoon, mutta sitten kun se lapsi on niin lupaukset unohtuu... Moni nainen ei halua uskoa että oma mies tekisi niin "se ei ole samanlainen kuin muut" mutta totuus onkin toisenlainen. Eihän siitä rakastamastaan ihmisestä halua ajatella niin negatiivisia.
Ajattelin ensimmäisen kerran noin jokin aika sitten, kun teinityttö haukkui minut niin hirveillä sanoilla, ettei moni voi edes kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta sain jotenkin lohtua ajatuksilleni siitä, että en halua lapsia.
Puhuin asiasta yhdelle terapeutille. Hän sanoi, että "sinussa ei vain toimi vielä se puoli, joka kykenisi antamaan rakkautta muillekin". Tästä jäi sellainen olo, että okei minussa pitäisi alkaa toimimaan jokin puoli, joka ei toimi. Odotan, että se toimisi.
3v tämän jälkeen parisuhteeni päättyi, koska en halunnut lasta ja miesystävä painosti siihen. Mies vihasi minua, koska en antanut hänelle lasta ja lähdin suhteesta, koska aloin vihata itseänikin.
Menin taas juttelemaan asiasta toiselle terapeutille. Hän ensin toivoi, että saisin vielä lapsen ja sanoi, että "olet itse saanut lapsena niin vähän, että sinun pitää nyt vielä saada itsellesi hyviä asioita ennenkuin voit antaa sitä omalle lapselle". Sitten hän kuunteli minua. Sanoin kerrankin ääneen sen, että on painajaismainen ajatus, että joku
Minä esim. olisin halunnut haluta lapsia, mutta en vain halua. En tiedä miksi en halua. Monet velat joutuu suremaan asiaa, vaikka somessa joutuvatkin valintojaan aggressiivisesti puolustamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?
Miten sen voi etukäteen tietää? Luulin haluavani lapsia, mutta se, millaiseksi elämä on muodostunut sen jälkeen, ei ole sitä elämää, mitä toivoin.
Ap
Missä umpiossa ap olet kasvanut, kun et osaa arvata miten pienet lapset muuttavat arkielämää. Miten et myöskään ymmärtänyt lopettaa siihen ensimmäiseen? Elätkö jossain haavemaailmassa, jossa lapset ovat kuin nukkeja ja toimit siis noiden kahden sanan mukaan: luulin ja toivoin!
Vierailija kirjoitti:
Mami71 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en varmaan voi tehdä lapsia, koska haluan matkustella. Haluan kiertää Australiaa, Aasiaa ja Amerikkaa yhdessä mieheni kanssa.
Niin minäkin, mutta tein sen mieheni ja kahden lapseni kanssa. 53 valtiota kierretty, eivät ole lapset olleet kertaakaan esteenä.
Kaikki ei nauti siitä kun pitää matkustelun ohessa huolehtia ja katsoa lasten perään.
Samaa mieltä, kymmeniä maita kierrelty lasten kanssa perheenä eikä valittamista. Lapsista näkee etteivät ole puskassa kasvaneet, vaan osaavat hyvin toimia eri tilanteissa niin työnantajan kanssa kuin ystäviensäkin!
Mies tekee lapsen, nainen hoitaa sen.
Vanha käytäntö.
Case closed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?
Miten sen voi etukäteen tietää? Luulin haluavani lapsia, mutta se, millaiseksi elämä on muodostunut sen jälkeen, ei ole sitä elämää, mitä toivoin.
Ap
Missä umpiossa ap olet kasvanut, kun et osaa arvata miten pienet lapset muuttavat arkielämää. Miten et myöskään ymmärtänyt lopettaa siihen ensimmäiseen? Elätkö jossain haavemaailmassa, jossa lapset ovat kuin nukkeja ja toimit siis noiden kahden sanan mukaan: luulin ja toivoin!
Olen eri mutta kasvoin seitkytluvulla ja kyllä lasten elämä oli silloin ihan erilaista. Nykyvanhemmat joutuvat hyysäämään lapsiaan joka sekunti tai heti tulee pedo tai murhaaja tai huumeet, kuulemma, ja koulun kanssa pitää sählätä aivan älyttömistä asioista. Eli ei, en osannut odottaa että vanhemmuus olisi niin kahlitsevaa koska ennen ei ollut, ja hengissä jotenkin silti selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on tosiaan helppo ja nopea tapa pilata loppuelämänsä, mutta kuitenkin ihan oma ja vapaaehtoinen valinta.
Niinhän sinäkin olet pilannut vanhempiesi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toitotetaan miten kaikkien pitää hankkia lapsia ja nyt ap:lle sanotaan "miksi menit hankkimaan lapsia!!!!111" koittakaa nyt jo päättää mitä mieltä olette 😂😂
Kuka sanoo noin? Olen täysin rehellisesti sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet jättää lisääntymättä. Ei kaikista ole vanhemmiksi.
Jatkuvasti täällä kyllä vaahdotaan siitä miten itsekäs paska on jos ei hanki lapsia. Ja miten ei koskaan voi kasvaa täysin aikuiseksi ellei hanki lapsia. :D
Eihän se niin ole ettei koskaan, mutta lapsettomat kasvaa aikuisuuteen myöhemmin, vastoinkäymisten kautta tai vasta sitten kun omat vanhemmat kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla toitotetaan miten kaikkien pitää hankkia lapsia ja nyt ap:lle sanotaan "miksi menit hankkimaan lapsia!!!!111" koittakaa nyt jo päättää mitä mieltä olette 😂😂
Kuka sanoo noin? Olen täysin rehellisesti sitä mieltä, että vanhempani olisivat voineet jättää lisääntymättä. Ei kaikista ole vanhemmiksi.
Jatkuvasti täällä kyllä vaahdotaan siitä miten itsekäs paska on jos ei hanki lapsia. Ja miten ei koskaan voi kasvaa täysin aikuiseksi ellei hanki lapsia. :D
Eihän se niin ole ettei koskaan, mutta lapsettomat kasvaa aikuisuuteen myöhemmin, vastoinkäymisten kautta tai vasta sitten kun omat vanhemmat kuolee.
Kyllä he kasvavat aikuisiksi ihan samaan tahtiin kuin muutkin ihmiset. Arjessa on muutakin kuin lapset. Suuri vastuu uralla on kasvattavaa. Matkustelu on avartavaa.
Ei se ole niin mustavalkoista. Itsellä kolme lasta. Kahden lapsen kanssa oli rankkaa, mutta halusin vielä kolmannen, tuntui että perheestämme puuttui vielä jotain.
Mutta kolmas lapsi onkin hankala ja on tehnyt elämästämme melko aoottista. Perhe-elämän takia vaihdoin myös työtä kolmivuorosta päivätyöhön ja olen paska uudessa työssäni. Kerrostaloasunto on auttamattomasti liian pieni eikä elämässä ole juuri onnistumisia, ilo on kadonnut.
Kuopukseni on alkanut tuntumaan työmaalta, riippakiveltä eikä rakkaalta lapselta. Koen etten äitinä enää jaksa antaa niinkuin kahdelle ensimmäiselle.
Olisin ollut iloisempi ja läsnäolevampi äiti kahdelle lapselle. Tällä hetkellä kadun kolmatta lastamme.
Eikä ole ketään kenelle koen, että voisin tunnustaa sen ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?
Osaatko sinä ennustaa? Mä en. Ei sitä lasta voi takaisin miehen kyrpään työntää.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: miksi sellainen ihminen hankkii monta lasta, joka kokee vanhemmuuden lähinnä taakaksi? Eikö jo ensimmäisen lapsen jälkeen huomaa sen, että vanhemmuus ei ole olekaan se oma juttu? Miksi pahentaa tilannetta hankkimalla vielä lisää lapsia?
Hyvä kysymys
Lisääntyminen on tosiaan helppo ja nopea tapa pilata loppuelämänsä, mutta kuitenkin ihan oma ja vapaaehtoinen valinta.