Kun äitiys kaduttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt typerykset oikeasti kuvitelko, että olisi tervettä ja yleistä katua syvästi lapsiaan. Tämänkin provon on voinut hyvin kirjoittaa vaikka lapseton ihminen. Tälläkin palstalla harjoitetaan mielipidevaikuttamista, kannattaa ottaa selvää mitä se on jos asia ei ole tuttu. Nuolet eivät myöskään kerro yhtään mitään, kävin itsekin laittamassa juuri aloitukselle 40-50 alapeukkua. Ihan manuaalisesti, aikaa tähän meni noin 5 minuuttia :D

Mikä asiantuntijuus saa sinut sanomaan näin? Ihmisiä kaduttaa asiat joita he ovat halunneet joskus ehkä palavastikkin. Lasten tekeminen ja haluaminen ei ole jokaiseen ihmiseen sisäsyntyisesti kasvanut asia. Yhteiskunta tuputtaa. Otetaan mallia eläinmaailmasta; eläimet parittelee kyllä (ja vielä ilman ehkäisyä!), mutta eläinäideistä toiset jättää poikaset synnytettyään lapsoset oman onnensa nojaan. Ja elävät luonnollisen kiertokulun mukaan. Heitä ei ole aivopesty tähän hommaan, vaan he toimivat täysin oman vaiston varassa. Eivät ole sairaita.

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt typerykset oikeasti kuvitelko, että olisi tervettä ja yleistä katua syvästi lapsiaan. Tämänkin provon on voinut hyvin kirjoittaa vaikka lapseton ihminen. Tälläkin palstalla harjoitetaan mielipidevaikuttamista, kannattaa ottaa selvää mitä se on jos asia ei ole tuttu. Nuolet eivät myöskään kerro yhtään mitään, kävin itsekin laittamassa juuri aloitukselle 40-50 alapeukkua. Ihan manuaalisesti, aikaa tähän meni noin 5 minuuttia :D

Mikä asiantuntijuus saa sinut sanomaan näin? Ihmisiä kaduttaa asiat joita he ovat halunneet joskus ehkä palavastikkin. Lasten tekeminen ja haluaminen ei ole jokaiseen ihmiseen sisäsyntyisesti kasvanut asia. Yhteiskunta tuputtaa. Otetaan mallia eläinmaailmasta; eläimet parittelee kyllä (ja vielä ilman ehkäisyä!), mutta eläinäideistä toiset jättää poikaset synnytettyään lapsoset oman onnensa nojaan. Ja elävät luonnollisen kiertokulun mukaan. Heitä ei ole aivopesty tähän hommaan, vaan he toimivat täysin oman vaiston varassa. Eivät ole sairaita.

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Mä olen ihan onnistuneesti jatkanut sukuani ilman hoivaviettiä. Ihan samalla lailla joutui kaiken opettelemaan kuin lapsen isäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt typerykset oikeasti kuvitelko, että olisi tervettä ja yleistä katua syvästi lapsiaan. Tämänkin provon on voinut hyvin kirjoittaa vaikka lapseton ihminen. Tälläkin palstalla harjoitetaan mielipidevaikuttamista, kannattaa ottaa selvää mitä se on jos asia ei ole tuttu. Nuolet eivät myöskään kerro yhtään mitään, kävin itsekin laittamassa juuri aloitukselle 40-50 alapeukkua. Ihan manuaalisesti, aikaa tähän meni noin 5 minuuttia :D

Mikä asiantuntijuus saa sinut sanomaan näin? Ihmisiä kaduttaa asiat joita he ovat halunneet joskus ehkä palavastikkin. Lasten tekeminen ja haluaminen ei ole jokaiseen ihmiseen sisäsyntyisesti kasvanut asia. Yhteiskunta tuputtaa. Otetaan mallia eläinmaailmasta; eläimet parittelee kyllä (ja vielä ilman ehkäisyä!), mutta eläinäideistä toiset jättää poikaset synnytettyään lapsoset oman onnensa nojaan. Ja elävät luonnollisen kiertokulun mukaan. Heitä ei ole aivopesty tähän hommaan, vaan he toimivat täysin oman vaiston varassa. Eivät ole sairaita.

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Mä olen ihan onnistuneesti jatkanut sukuani ilman hoivaviettiä. Ihan samalla lailla joutui kaiken opettelemaan kuin lapsen isäkin.

Et tiedä millaisessa kunnossa lastesi mielenterveys sinun hoivasi jäljiltä on. Voit olla epäonnistunut pahasti hyvien lähtökohtien tarjoamisessa lapsillesi vaikket ymmärrä sitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt typerykset oikeasti kuvitelko, että olisi tervettä ja yleistä katua syvästi lapsiaan. Tämänkin provon on voinut hyvin kirjoittaa vaikka lapseton ihminen. Tälläkin palstalla harjoitetaan mielipidevaikuttamista, kannattaa ottaa selvää mitä se on jos asia ei ole tuttu. Nuolet eivät myöskään kerro yhtään mitään, kävin itsekin laittamassa juuri aloitukselle 40-50 alapeukkua. Ihan manuaalisesti, aikaa tähän meni noin 5 minuuttia :D

Mikä asiantuntijuus saa sinut sanomaan näin? Ihmisiä kaduttaa asiat joita he ovat halunneet joskus ehkä palavastikkin. Lasten tekeminen ja haluaminen ei ole jokaiseen ihmiseen sisäsyntyisesti kasvanut asia. Yhteiskunta tuputtaa. Otetaan mallia eläinmaailmasta; eläimet parittelee kyllä (ja vielä ilman ehkäisyä!), mutta eläinäideistä toiset jättää poikaset synnytettyään lapsoset oman onnensa nojaan. Ja elävät luonnollisen kiertokulun mukaan. Heitä ei ole aivopesty tähän hommaan, vaan he toimivat täysin oman vaiston varassa. Eivät ole sairaita.

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Mä olen ihan onnistuneesti jatkanut sukuani ilman hoivaviettiä. Ihan samalla lailla joutui kaiken opettelemaan kuin lapsen isäkin.

Et tiedä millaisessa kunnossa lastesi mielenterveys sinun hoivasi jäljiltä on. Voit olla epäonnistunut pahasti hyvien lähtökohtien tarjoamisessa lapsillesi vaikket ymmärrä sitä itse.

OK. Ihan onnellisilta nuo vaikuttavat ja hyvin solahtivat aikuisiin elämiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Niin, ja mieti että ihmiset tekee ympäristön painostuksesta lapsia, joita katuvat/eivät nauti äitiydestä, ja lapset kasvavat aikuisiksi kantaen samaa sairautta jnejne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt typerykset oikeasti kuvitelko, että olisi tervettä ja yleistä katua syvästi lapsiaan. Tämänkin provon on voinut hyvin kirjoittaa vaikka lapseton ihminen. Tälläkin palstalla harjoitetaan mielipidevaikuttamista, kannattaa ottaa selvää mitä se on jos asia ei ole tuttu. Nuolet eivät myöskään kerro yhtään mitään, kävin itsekin laittamassa juuri aloitukselle 40-50 alapeukkua. Ihan manuaalisesti, aikaa tähän meni noin 5 minuuttia :D

Mikä asiantuntijuus saa sinut sanomaan näin? Ihmisiä kaduttaa asiat joita he ovat halunneet joskus ehkä palavastikkin. Lasten tekeminen ja haluaminen ei ole jokaiseen ihmiseen sisäsyntyisesti kasvanut asia. Yhteiskunta tuputtaa. Otetaan mallia eläinmaailmasta; eläimet parittelee kyllä (ja vielä ilman ehkäisyä!), mutta eläinäideistä toiset jättää poikaset synnytettyään lapsoset oman onnensa nojaan. Ja elävät luonnollisen kiertokulun mukaan. Heitä ei ole aivopesty tähän hommaan, vaan he toimivat täysin oman vaiston varassa. Eivät ole sairaita.

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Mä olen ihan onnistuneesti jatkanut sukuani ilman hoivaviettiä. Ihan samalla lailla joutui kaiken opettelemaan kuin lapsen isäkin.

Suurimmalle osalle miehistä on luontaista hoivata omaa lastaan. Ei tietenkään kaikille. Osalla ihmismiehistä ja naisista on alikehittynyt hoivavietti, mutta se ei ole lajityypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Niin, ja mieti että ihmiset tekee ympäristön painostuksesta lapsia, joita katuvat/eivät nauti äitiydestä, ja lapset kasvavat aikuisiksi kantaen samaa sairautta jnejne.

Ihmiset, jotka sanovat tekevänsä lapsia ympäristön painostuksen takia yleensä valehtelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?

Ei kai sitä voi etukäteen tietää?

Minuakin kaduttaa. Tosin katumukseni tuli vasta, kun lapset alkoivat aikuistumaan. Koko elämänsä parhaansa yrittää rakastaa, kasvattaa ja ohjata, ja kun näki mitä niistä tuli, niin turhaan meni nekin vuodet. Uhraa itsensä, oman aikansa - ei minkään takia.

Puit sanoiksi ajatukseni, joita en melkein ole uskaltanut edes ajatella.

En ole ikinä tätä ennen katunut lapsiani, vaikka tein ne väärän miehen kanssa ja erottiin, kun lapset olivat alakouluikäisiä. Mutta nyt, kun esikoisen murrosikä on hirveimmillään, mietin pahimmilla hetkillä että voisinpa lahjoittaa lapset jollekin lapsettomuudesta kärsivälle. Sinänsä on ihanaa, kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä, mutta valitettavasti teini-ikäinen poikani on taantunut monessa suhteessa pikkulapsen tasolle, ei huolehdi eikä ota vastuuta mistään eikä häneen voi luottaa. Vaikka olen aina ollut se läsnä oleva äiti, joka lukee lapsille paljon, ulkoilee, leikkii ja tekee hiekkakakkuja. Just toi fiilis, että turhaa oli sekin. Tyttäreni on aivan erilainen, vaikka on hänessäkin omat haasteensa.

En usko, että kovin moni lapsia haluava tai lasten hankkimiseen ryhtyvä ajattelee asiaa pidemmälle kuin pari ekaa vuotta. Itselläni ei ainakaan ollut mitään "voi kun saisin oman murrosikäisen" -vaihetta koskaan. Halusin lapsia, en nuoria, vaikka tietenkin jokainen ymmärtää, että ne lapset joskus nuoriksi kasvavat. Ei sitä vaan osaa ajatella, mitä tuleman pitää, eikä voi mitenkään aavistaa, millaista on, kun niistä lapsista ei enää ole mitään otetta kuten oli silloin, kun ne olivat vielä pieniä.

Juuri tämä. Ei minua lasten ollessa pieniä epäilyttänyt, onko minusta tähän. Raskasta oli toki välillä, mutta ajattelin aina, että lasten ollessa helpottaa. Elämä oli kuitenkin aika yksinkertaista ja suhtauduin luottavaisesti tulevaisuuteen.

Totuus vanhemmuudesta on sittemmin valjennut ihan eri tavalla. Minulla on kolme teiniä ja tuntuu, että olen huolieni riivaama. Kaikilla on ollut omat ongelmansa, joiden selvittely on vaatinut henkistä resursointia paljon enemmän kuin pikkulapsiaika. Nyt vanhin on täysi-ikäinen ja olen tajunnut, että tämä jatkuva huoli ja ahdistus lasten elämästä ja hyvinvoinnista ei lopu ikinä. Ja minimaalisen vähän enää voi siinä vaiheessa mitään tehdä. En minä ainakaan esikoista odottaessani 20 vuotta sitten ajatellut, että suurin taakka kaatuisi niskaan vasta sitten, kun olisin selvinnyt sinänsä jopa nautittavista vauva-, taapero- ja alakouluvuosista. Tai sitä, että univelka alkaisi kasvaa vasta siinä vaiheessa.

Tämä ketju on saanut minut ajattelemaan, että taivaan kiitos valittajien lisäksi on myös sellaisia ihmisiä, jotka rohkeasti uskaltavat hakea ongelmiinsa ulkopuolista apua. Tällaisilla rohkeasti toimivilla ihmisillä esimerkiksi vanhemman masennus ei välttämättä silti pilaa suhdetta siihen omaan lapseen.

Keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että vanhemmuus on on vain ja ainoastaan negatiivinen asia, eikä suurin osa ihmisistä sovellu siihen lainkaan. Olemmeko menossa siihensuuntaan, että syntyvyys loppuu kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta. Miksi hankitte lapsia jos tiedätte ettei se itselle sovi?

Kuinka sen voi tietää etukäteen ennen lapsen hankkimisista?

Minulle ainakin perinteinen äitiyden suorittaminen on raskaampaa kuin varsinaisesti lapsenhoito. Se suorittaminen on pahimman luokan melusaastetta, joka tekee tärkeistä asioista taustakohinaa.

Onhan täällä palstallakin vaikka minkälaisia reunaehtoja lapsen saaneelle ihmiselle. Muun muassa ladataan materiaalisten paineiden tykitystä vaikka vauva tulisi toimeen perusvarusteillakin. Sen lisäksi alkaa vääntää omasta kodistaan suunnilleen jotain sisustuslehtien edustushuoneistoa eikä edes vauvamuskariin saisi mennä liian edulliset tai tavalliset vaatteet päällä.

Vainoharhaisen oloista kuvitella, että kaikki olisivat koko ajan seuraamassa sinun tekemisiäsi ja kilvan paheksumassa niitä.

Katsopa, kuinka moni tämän palstan ketju käsittelee toisten karvoja, kynsiä, vaatteita, liikkumisvälineitä, kodinsisustusta, ruokaa jne. Kaikki arvotetaan ihan pikkulapsillakin ja omille lapsille opetetaan haukkumaan muita lapsia, jotka eivät tee juuri kuten oma äiti on kotona heille neuvonut eli kertonut sallitut merkit, ruoat, karvat jne jne.

Varmasti on raskasta olla ihminen, jonka käsitykset maailmasta perustuvat pääosin AV-palstaan. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en varmaan voi tehdä lapsia, koska haluan matkustella. Haluan kiertää Australiaa, Aasiaa ja Amerikkaa yhdessä mieheni kanssa.

Niin minäkin, mutta tein sen mieheni ja kahden lapseni kanssa. 53 valtiota kierretty, eivät ole lapset olleet kertaakaan esteenä.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/elama/art-2000006000499.html

Olen itsekin kirjoittanu tästä aiheesta joskus. Menetin elämäni ja identiteettini, kun sain lapset. Ovathan he tietenkin rakkaita, mutta edelleen valitsisin mieluummin lapsettoman elämän. Virhe, jota ei enää tekemättömäksi saa.

Uskomatonta. Olitko niin nuori että itket menetettyä nuoruutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt typerykset oikeasti kuvitelko, että olisi tervettä ja yleistä katua syvästi lapsiaan. Tämänkin provon on voinut hyvin kirjoittaa vaikka lapseton ihminen. Tälläkin palstalla harjoitetaan mielipidevaikuttamista, kannattaa ottaa selvää mitä se on jos asia ei ole tuttu. Nuolet eivät myöskään kerro yhtään mitään, kävin itsekin laittamassa juuri aloitukselle 40-50 alapeukkua. Ihan manuaalisesti, aikaa tähän meni noin 5 minuuttia :D

Mikä asiantuntijuus saa sinut sanomaan näin? Ihmisiä kaduttaa asiat joita he ovat halunneet joskus ehkä palavastikkin. Lasten tekeminen ja haluaminen ei ole jokaiseen ihmiseen sisäsyntyisesti kasvanut asia. Yhteiskunta tuputtaa. Otetaan mallia eläinmaailmasta; eläimet parittelee kyllä (ja vielä ilman ehkäisyä!), mutta eläinäideistä toiset jättää poikaset synnytettyään lapsoset oman onnensa nojaan. Ja elävät luonnollisen kiertokulun mukaan. Heitä ei ole aivopesty tähän hommaan, vaan he toimivat täysin oman vaiston varassa. Eivät ole sairaita.

Nämä yksilöt ovat suvunjatkamiseen kykenemättömiä, koska tällaisen ei hoivaviettiä omaavan äidin poikaset menehtyvät. Luonto poistaa siten sopimattomien yksilöiden geenit lajin kannasta.

Mä olen ihan onnistuneesti jatkanut sukuani ilman hoivaviettiä. Ihan samalla lailla joutui kaiken opettelemaan kuin lapsen isäkin.

Et tiedä millaisessa kunnossa lastesi mielenterveys sinun hoivasi jäljiltä on. Voit olla epäonnistunut pahasti hyvien lähtökohtien tarjoamisessa lapsillesi vaikket ymmärrä sitä itse.

Todennäköisemmin lasten mielenterveys voi oikein hyvin sellaisessa kodissa kasvamisen jäljiltä, jossa vanhemmat ovat olleet lähellä, mutta ei ahdistavaksi saakka. Liian liki tunkevat hoivaviettiset mutsit, jotka haluavat kontrolloida kaiken lapsensa elämässä, ovat pelottavan syvältä.

Juttu oli iltiksen toimittajan kasaan kehräämä. Tarkoitus oli saada kerättyä kaikki mahdolliset modernit klisheet, kuinka aikuisen elämä on ohi, kun ensimmäinen lapsi on syntynyt. Mitään ei saa enää tehdä kuten haluaa, ei ole omaa aikaa, kaikki menee muiden hyysäämiseen, eikä kiitokseksi saa kuin karjuntaa, haistattelua ja lopuksi vielä avioeron. taitaa olla Putin-pajan tuotetta kaikki, tavoitteena saada suomalaiset loppumaan.

Itse olen lapseton, omasta halusta. Elin melko traumaattisen lapsuuden herätyskristillisessä yhteisössä. Luulen, että lapsuuteni kokemukset ovat aiheuttaneet sen, että jo varhain ymmärsin, etten halua lapsia. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, joista jotkut ovat hyvin syvällä piilossa, niin ettei itsekään tiedä mitä eniten kaipaa, ennen kuin se otetaan pois. Minulle syvin kaipuuni on henkilökohtainen vapaus tehdä päätökseni vapaaehtoisesti ja itse. Lapsuudessani ja nuoruudessani en saanut päättää edes, mitä musiikkia kuuntelen (ei maallista musiikkia), tai mihin kouluun menen peruskoulun jälkeen, kotikylän lukio oli ainoa sallittu vaihtoehto. Lapsen kanssa päätöksiin vaikuttaa joku muu ihminen, pakottavalla tavalla. Edes puolison huomioonottaminen ei ole yhtä pakottavaa kuin lapsen, puoliso on kuitenkin aikuinen ihminen joka osaa huolehtia itsestään.

Kaikille ei kuitenkaan elämässä tule vastaan tilannetta, jossa joutuu luopumaan jostain itselleen perinpohjaisen tärkeästä, ennen kuin lapsi syntyy. Vasta silloin joutuu mahdollisesti ensimmäisen kerran kohtaamaan sen, että jokin muu asia olisikin ollut tärkeämpää, mutta päätöstä ei voi enää peruuttaa.

nyky yhteiskunnassa pitäisi olla jotkut psykososiaaliset testit, jotta vain ne ihmiset jotka olisivat soveltuvia vanhemmiksi saisivat lapsia. Vaikka joku tekoäly voisi olla niiden järjestäjä. Oli sitten rikas tai köyhä. Taloudellisilla resursseilla ei olisi sen kanssa mitään tekemistä. Testit näkisivät jos työura olisi lapsia tärkeämpää ja nämä ihmiset eivät saisi lapsia. Se ei olisi siis elitismiä. Yhteiskunta kustantaisi sitten näille soveltuville, köyhillekin vanhemmille, lasten kasvatuksen.

Tekoälyä kaivattaisiin ratkaisemaan myös sote ja eduskuntaan tarvittaisiin tekoäly puolue.

Vierailija kirjoitti:

Tästä paistaa se, että on tultu liian nuorena äidiksi eikä ole ollut itsetuntemusta ja vahvuutta tehdä omia ratkaisuita. Kadotetaan identiteetti koska ei ymmärretä, että elämä muuttuu joka tapauksessa ja se minuus myös. Muussa tapauksessa en ymmärrä miten rauhaa ja yksinäisyyttä rakastava yllättyy lapsiperhearjesta. Itseään ei tunne eikä ole elämänkokemusta, jos näin tekee.

Lapsia on helppo syyttää. Mutta elävää ihmistä ei voi katua. Ja jos katuukin äitiyttä niin huoltajuudesta voi myös luopua ja antaa lapselle mahdollisuuden rakastavaan perheeseen. Missä nämä oikeasti lapsiaan katuvat äidit ovat? Ne, jotka luopuivat huoltajuudestaan ja antoivat isän huolehtia lapsista? Vai onko riski liian suuri siihen, että isä tapaa uuden naisen, joka onkin rakastava ja lämmin äitipuoli? Koska sehän se olisikin pahempaa kuin elämälle katkera, hampaat irvessä äitiyttä suorittava biologinen äiti.

Juuri näin. Lähivanhempi voi myös olla se isä, ja nykyaikana niin onkin jo yhä useammin. Satun tietämään koska käsittelen työssäni elatusmaksuja.

hyvä aloitus. ketjun sisällöstä päätellen jotka tähän samaistuu tietää täsmälleen mistä puhut, ja loput ei sitten millään. mutta ei teidän tarvitsekaan, kunhan ette ala moralisoimaankaan.

kyse ei välttämättä ole sellaisesta aktiivisesta katumuksesta, vaan enemmän henkistä joka ei näy mihinkään ainakaan monella. itse äitiyttä ja sen tuomia tunteita ei kadu, vaan sitä että teki sen valinnan. ei äitiys ole vain 18 vuotta toisesta huolehtimista, se muuttaa prioriteetteja ja ihmissuhteita ja joskus terveydenkin. lapset itsessään ei ole edes tämän pohdinnan aihe, heistä välittää ja huolehtii tietenkin eikä ole mitään konkreettista ongelmaa joka pitäisi ratkaista, esim jaksaminen tms. joten tämä pohdinta ei aina ole uupumista tai vilkkaita lapsia tai yksinhuoltajuutta. kaikki on hyvin. mutta jos nyt saisi uudelleen valita, niin tekisi toisin. ei se vapaus josta haikailee ole mitenkään konkreettista sekään, että saisi mennä lenkille rauhassa tms (tuo kyllä onnistuu), vaan jotain perustavanlaatuista joka ei höllemmällä aikataululla korjaannu. ehkä se on luonteesta kiinni, että jotkut haluavat nimenomaan tuntea itsensä vapaammiksi kuin toiset. toisille taas se yhteenkuuluvuuden tunne jonka perheestä saa on se juttu ja tällainen vapaudesta puhuminen ei kolahda yhtään vaan yksinäisyys saattaisi vaivata.

toivoisin enemmän ymmärrystä. ei useimmat näitä hiljaa miettivät edes halua antaa lapsia pois tai ole huonoja äitejä tms, mutta jotkut näköjään kavahtaa heti, jos aihe nostetaan edes esille. minä ainakin haluan välittää omalle lapsellenikin sellaisen asenteen että näistä saa puhua ja ettei lapsia tarvitse tehdä jne ja paljon on näistä puhuttukin ilman mitään uhriutumisia. äitiys on ollut antoisaa mutta valitsisin toisin jossain muussa universumissa.

Vierailija kirjoitti:

hyvä aloitus. ketjun sisällöstä päätellen jotka tähän samaistuu tietää täsmälleen mistä puhut, ja loput ei sitten millään. mutta ei teidän tarvitsekaan, kunhan ette ala moralisoimaankaan.

kyse ei välttämättä ole sellaisesta aktiivisesta katumuksesta, vaan enemmän henkistä joka ei näy mihinkään ainakaan monella. itse äitiyttä ja sen tuomia tunteita ei kadu, vaan sitä että teki sen valinnan. ei äitiys ole vain 18 vuotta toisesta huolehtimista, se muuttaa prioriteetteja ja ihmissuhteita ja joskus terveydenkin. lapset itsessään ei ole edes tämän pohdinnan aihe, heistä välittää ja huolehtii tietenkin eikä ole mitään konkreettista ongelmaa joka pitäisi ratkaista, esim jaksaminen tms. joten tämä pohdinta ei aina ole uupumista tai vilkkaita lapsia tai yksinhuoltajuutta. kaikki on hyvin. mutta jos nyt saisi uudelleen valita, niin tekisi toisin. ei se vapaus josta haikailee ole mitenkään konkreettista sekään, että saisi mennä lenkille rauhassa tms (tuo kyllä onnistuu), vaan jotain perustavanlaatuista joka ei höllemmällä aikataululla korjaannu. ehkä se on luonteesta kiinni, että jotkut haluavat nimenomaan tuntea itsensä vapaammiksi kuin toiset. toisille taas se yhteenkuuluvuuden tunne jonka perheestä saa on se juttu ja tällainen vapaudesta puhuminen ei kolahda yhtään vaan yksinäisyys saattaisi vaivata.

toivoisin enemmän ymmärrystä. ei useimmat näitä hiljaa miettivät edes halua antaa lapsia pois tai ole huonoja äitejä tms, mutta jotkut näköjään kavahtaa heti, jos aihe nostetaan edes esille. minä ainakin haluan välittää omalle lapsellenikin sellaisen asenteen että näistä saa puhua ja ettei lapsia tarvitse tehdä jne ja paljon on näistä puhuttukin ilman mitään uhriutumisia. äitiys on ollut antoisaa mutta valitsisin toisin jossain muussa universumissa.

Samantapaisen puheenvuoron isäni piti minulle kun olin 10-vuotias. Sisaruksilleni en ole siitä maininnut. On ollut tarpeeksi raskas taakka itsellenikin elää sen tiedon kanssa, että vanhempani ei ole tyytyväinen valintoihinsa ja suuntaa tyytymättömyytensä lastensa syyksi. Asiaa olen käsitellyt psykoterapiassa, mutta kyllä se silti on vaikuttanut paljon suhteeseen isääni.