Lue keskustelun säännöt.
Miten tämä on mahdollista? Että pakotetaan maksamaan kuolleen vanhemman kuluja ja hoitamaan hautajaiset, vaikka ei ole ollut edes tekemisissä tämän kanssa?
13.02.2019 |
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/745453-kunnallinen-vuokranantaja-uh…
Miten voi olla niin, että jos toinen vanhemmista käytännössä hylkää pienen lapsensa, ja sitten tämän kasvettua aikuiseksi pitää yhteyttä vain saadakseen rahaa, niin sitten kun kuolee, niin sen lapsen pitää hoitaa kaikki asuntojen tyhjennykset, vuokrien maksut, perunkirjoitusjuristikulut jne jne?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.
Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.
Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.
Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.
Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.
Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi.
Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lehtikirjoitus perustuu yhten ihmisen typeryyteen ja tietämättömyyteen. Hän olisi yhdellä puhelinsoitolla tai googlaamalla saanut selville, ettei hänen ole pakko yhtään mitään.
Enkä ihan usko väitettä siitä, että poliisi olisi jonkin toimintaohjelappusen hänelle lykännyt ja väittänyt, että laki vaatii ja lässynlää.
Luin tuon saman jutun Hesarin Yleisönosastosta ja jotenkin tuntui, että jossakin pätkii ja heittää. Tytär on kuolinpesän osakas, se on totta, mutta hänelle ei kuulu monetkaan niistä jutuista, jotka hän luetteli joutuvansa hoitamaan. Perunkirjoituksia hoitelivat ainakin ennen monet poliisit sivuhomminaan, ei siihen asianajajia hankittu.
Tuohon huuhaajuttuun tulee varmasti vastine, jossa kerrotaan se, minkä minäkin sanon tässä: perinnöstä voi kieltäytyä. Siitä voi kieltäytyä henkilön eläessä, siitä voi kieltäytyä myös tämän kuoltua. Lomakkeet perinnöstä kieltäytymiseen voi ladata netistä, ohjeita saa kun kysyy asiantuntijalta.
Tyhmyydestä sakotetaan, joskus tosi kalliisti. Kannattaisi käydä koulut ja ottaa opiksi, ettei olisi aivan avuton, kun tulee vastaan näitä elämän normaaleja haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon huuhaajuttuun tulee varmasti vastine, jossa kerrotaan se, minkä minäkin sanon tässä: perinnöstä voi kieltäytyä. Siitä voi kieltäytyä henkilön eläessä, siitä voi kieltäytyä myös tämän kuoltua. Lomakkeet perinnöstä kieltäytymiseen voi ladata netistä, ohjeita saa kun kysyy asiantuntijalta.
Tyhmyydestä sakotetaan, joskus tosi kalliisti. Kannattaisi käydä koulut ja ottaa opiksi, ettei olisi aivan avuton, kun tulee vastaan näitä elämän normaaleja haasteita.
Eihän se perinnöstä kieltäytyminen tässä ole se ratkaisu, vaan perunkirjoituksen tekeminen. Velat eivät periydy, vaikka perinnön ottaisi vastaankin. Tosin mitään perittävää ei olekaan, jos velkoja on enemmän kuin varoja. Ja jos varoja on enemmän kuin velkoja, ei ole mitään ongelmaa kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se perinnöstä kieltäytyminen yhtään vapauta perunkirjoituksesta.
Eli pakko on alkaa selvittää vainajan asioita, vaikka ei yhtään haluaisi. Siinä on aika iso työ, etenkin jos asunto on täynnä roskaa katosta lattiaan.
Ja lopputulos on tiedossa, että ainoa "perintö" on ajanhukka ja paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon saman jutun Hesarin Yleisönosastosta ja jotenkin tuntui, että jossakin pätkii ja heittää. Tytär on kuolinpesän osakas, se on totta, mutta hänelle ei kuulu monetkaan niistä jutuista, jotka hän luetteli joutuvansa hoitamaan. Perunkirjoituksia hoitelivat ainakin ennen monet poliisit sivuhomminaan, ei siihen asianajajia hankittu.
Tämä. Tyttären suurin ongelma on, ettei osannut sanoa ei.
Poliisi ohjeistaa hoitamaan vainajan asioita? -> "Ei, en hoida. Isä oli varaton, minä kieltäydyn kaikesta perinnöstä enkä hoida vainajan asioita."
Vainajan vuokranantaja soittaa ja käskee tyhjentämään asunnon? "Ei, en tyhjennä. Isä oli varaton, minä kieltäydyn kaikesta perinnöstä enkä hoida vainajan asioita."
Sosiaalitoimi sanoo ettei asia kuulu heille? "Ei kuulu minullekaan. Kieltäydyn kaikesta perinnöstä enkä hoida vainajan asioita."
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.
Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.
Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.
Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.
Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi.
Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.
Jos pesä paljastuu varattomaksi, niin korvaako jokin taho jälkikäteen perunkirjoitus- ja hautajaiskulut vai jäävätkö ne perillisten kontolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon saman jutun Hesarin Yleisönosastosta ja jotenkin tuntui, että jossakin pätkii ja heittää. Tytär on kuolinpesän osakas, se on totta, mutta hänelle ei kuulu monetkaan niistä jutuista, jotka hän luetteli joutuvansa hoitamaan. Perunkirjoituksia hoitelivat ainakin ennen monet poliisit sivuhomminaan, ei siihen asianajajia hankittu.
Tämä. Tyttären suurin ongelma on, ettei osannut sanoa ei.
Poliisi ohjeistaa hoitamaan vainajan asioita? -> "Ei, en hoida. Isä oli varaton, minä kieltäydyn kaikesta perinnöstä enkä hoida vainajan asioita."
Vainajan vuokranantaja soittaa ja käskee tyhjentämään asunnon? "Ei, en tyhjennä. Isä oli varaton, minä kieltäydyn kaikesta perinnöstä enkä hoida vainajan asioita."
Sosiaalitoimi sanoo ettei asia kuulu heille? "Ei kuulu minullekaan. Kieltäydyn kaikesta perinnöstä enkä hoida vainajan asioita."
jne.
Ihanaa teoretisointia. Harva haluaa periaatteidensa takia päätyä ulosottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perunkirjoitus laiminlyödään, saattaa perillinen hyvinkin joutua maksumieheksi, vaikka on ennalta selvää että "perintö" koostu roskasta jonka siivoaminen pois on kallista ja vaivalloista, oikein likaisessa paikassa on helposti myös syöpäläisiä.
Ja ei, ei auta se että senoo ettei halua, perunkirjoitus on pakko toimittaa. Käytännössä se tarkoittaa, että asunto on tutkittava paperi paperilta, mikä ei ole mikään parin tunnin homma jos asunto on kuin kaatopaikka.
Tapauksissa joissa se perittävä on ollut väkivaltainen tms, niin todellakin kohtuutonta rangaista ihmistä vanhemmastaan vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Voisi sosiaalihuolto hoitaa homman loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.
Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.
Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.
Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.
Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi.
Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.
Jos pesä paljastuu varattomaksi, niin korvaako jokin taho jälkikäteen perunkirjoitus- ja hautajaiskulut vai jäävätkö ne perillisten kontolle?
Kukahan se korvaava taho olisi? Sossu ei maksa mitään normaalille työssäkäyvälle ihmiselle, eli omasta lompakosta menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.
Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.
Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.
Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.
Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi.
Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.
Jos pesä paljastuu varattomaksi, niin korvaako jokin taho jälkikäteen perunkirjoitus- ja hautajaiskulut vai jäävätkö ne perillisten kontolle?
Ei korvaa mikään "taho". Jos kovasti näyttää siltä, että mitään varoja tai realisoitavaa omaisuutta ei ole, eikä perillisillä ei ole halua maksaa hautauskuluja, kannattaa ottaa heti yhteys kunnan sosiaalitoimeen ja ilmoittaa tilanne ja sopia mitä tehdään. Kunta lähtökohtaisesti hoitaa varattoman hautaan, ellei muita maksajia löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.
Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.
Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.
Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.
Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi.
Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.
Jos pesä paljastuu varattomaksi, niin korvaako jokin taho jälkikäteen perunkirjoitus- ja hautajaiskulut vai jäävätkö ne perillisten kontolle?
Kukahan se korvaava taho olisi? Sossu ei maksa mitään normaalille työssäkäyvälle ihmiselle, eli omasta lompakosta menee.
Eli käytännössä jälkeläinen voi vanhemman kuoleman takia päätyä pikavippikierteeseen tai ulosottoon, vaikkei olisi vuosikymmeniin ollut edes tekemisissä vanhemman kanssa. Onhan tuo aikamoinen epäkohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perunkirjoitus laiminlyödään, saattaa perillinen hyvinkin joutua maksumieheksi, vaikka on ennalta selvää että "perintö" koostu roskasta jonka siivoaminen pois on kallista ja vaivalloista, oikein likaisessa paikassa on helposti myös syöpäläisiä.
Ja ei, ei auta se että senoo ettei halua, perunkirjoitus on pakko toimittaa. Käytännössä se tarkoittaa, että asunto on tutkittava paperi paperilta, mikä ei ole mikään parin tunnin homma jos asunto on kuin kaatopaikka.
Tapauksissa joissa se perittävä on ollut väkivaltainen tms, niin todellakin kohtuutonta rangaista ihmistä vanhemmastaan vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Voisi sosiaalihuolto hoitaa homman loppuun asti.
Ei siellä mitään paperi paperilta tutkimuksia tarvitse tehdä. Riittää että selvitetään pankkitilit ja katsotaan äskettäin tulleet laskut. Muun romun voi toimittaa kaatopaikalle, ellei jollakin tavaralla ole jotain selvää arvoa. Perunkirjoitukseen ei tarvitse tavanomaista kalustoa ja käyttötavaraa eritellä. Perunkirjoitus tehdään lähinnä verottajaa ja perintöveroa ja mahdollisia velkojia varten, eikä verottaja tai velkojat ole kiinnostuneita kenenkään ikeahyllystä eikä villasukista. Rahavarat, asunto-osakkeet tai kiinteistöt, jos niitä on, riittävät.
Ja jos uutta tietoa varoista tai veloista tulee myöhemmin, perunkirjoitusta voi täydentää.
Asiasta ei pidä tehdä vaikeampaa kuin se onkaan.
Jos näyttää siltä, että vainajalla ei ole ollut omaisuutta, niin ei kannata järjestää hautajaisjuhlia ellei ole valmis niitä itse maksamaan. Joko perillinen maksaa ne muistokahvitukset ja muut omista rahoistaan tai sitten hautaa ilman niitä juhlia (muistotilaisuus, kappelin vuokra, kukkalaitteet jne jne). Eli ihan minimi (ruumiin kuljetus hautausmaalle hautaustoimistolta, halvin arkku ja hautapaikka tai tuhkien sirottelu johonkin muistolehtoon).
Se perunkirjoitusjuttu on mutkikkaampi. Yksinkertaisessa tilanteessa sen voi hoitaa vaikka itse. Jos taas pesän tilanne on monimutkainen monine velkoineen ja omaisuuslajeineen jne, eli selvitettävää on paljon, niin on käytännössä pakko ottaa joku juristi tekemään se ja se sitten maksaa, ja perillisethän sen joutuu maksamaan, ei ole mitään tahoa joka sen maksaisi. Pahimmillaan velkojat voivat viedä pesän asioita käräjille, ja kuolinpesän on silloin kyllä pakko käyttää siinä juristia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.
Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.
Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.
Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.
Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi.
Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.
Jos pesä paljastuu varattomaksi, niin korvaako jokin taho jälkikäteen perunkirjoitus- ja hautajaiskulut vai jäävätkö ne perillisten kontolle?
Kukahan se korvaava taho olisi? Sossu ei maksa mitään normaalille työssäkäyvälle ihmiselle, eli omasta lompakosta menee.
Eli käytännössä jälkeläinen voi vanhemman kuoleman takia päätyä pikavippikierteeseen tai ulosottoon, vaikkei olisi vuosikymmeniin ollut edes tekemisissä vanhemman kanssa. Onhan tuo aikamoinen epäkohta.
No ei voi, ellei toimi ihan pöllösti. Ellei itselläkään ole varaa maksaa hautauskuluja, ei niitä varten pidä tietenkään vippejäkään ottaa, vaan silloin pyydetään sossua hoitamaan viimeinen matka.
Vierailija kirjoitti:
Jos näyttää siltä, että vainajalla ei ole ollut omaisuutta, niin ei kannata järjestää hautajaisjuhlia ellei ole valmis niitä itse maksamaan. Joko perillinen maksaa ne muistokahvitukset ja muut omista rahoistaan tai sitten hautaa ilman niitä juhlia (muistotilaisuus, kappelin vuokra, kukkalaitteet jne jne). Eli ihan minimi (ruumiin kuljetus hautausmaalle hautaustoimistolta, halvin arkku ja hautapaikka tai tuhkien sirottelu johonkin muistolehtoon).
Se perunkirjoitusjuttu on mutkikkaampi. Yksinkertaisessa tilanteessa sen voi hoitaa vaikka itse. Jos taas pesän tilanne on monimutkainen monine velkoineen ja omaisuuslajeineen jne, eli selvitettävää on paljon, niin on käytännössä pakko ottaa joku juristi tekemään se ja se sitten maksaa, ja perillisethän sen joutuu maksamaan, ei ole mitään tahoa joka sen maksaisi. Pahimmillaan velkojat voivat viedä pesän asioita käräjille, ja kuolinpesän on silloin kyllä pakko käyttää siinä juristia.
Varattoman vainajan osalta sossu maksaa tuon ihan minimin hautajaisista. Kahvituksia ja muita sossu ei maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus huolehtia perunkirjoituksesta on pesän osakkaalla, pesänselvittäjällä, testamentin toimeenpanijalla ja viimekädessä sillä, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu. Tämä henkilö voidaan määrätä oikeuden päätöksellä eikä päätöksestä voi valittaa. Perintökaari 18:4
Jos kieltäydyt perinnöstä kokonaan, et ole enää pesän osakas. Jos et ole ollut yhteydessä kuolleeseen henkilöön, et ole siinä mielessä läheinen että oikeus määräisi huolehtimaan perunkirjoituksesta.
Juurin näin.. Minun ns isä kuoli, niin tuli lippua ja lappua että pitäs tehdä sitä ja tätä. Soitin ja sanoin etten osallistu mihinkään, koska kyseinen henkilö on paperilla isä ja en ole kyseistä ihmistä nähnyt ikinä. En ota mitään vastaan enkä hoida käytännön asioita. Minulle kyseinen henkilö on kuollut jo 40v sitten ja en ole kuullut koskaa mitään siitä ihmisestä, joten turha olettaa että olen hoitamassa tuntemattoman ihmisen jäämistöä ja olla osallisena hautajaisissa. Pankaa se mun puolesta vaikka pahvilaatikkoon, koska en todellakaan vaivaa päätäni tuntemattomista ihmisistä. En itedä miten hommat on edennyt ja mihin on koko äijä dumpattu, mutta se asia jäi siihen ja sen jälkeen kukaa ei ole lähettänyt, soittanut, vaatinut yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuus huolehtia perunkirjoituksesta on pesän osakkaalla, pesänselvittäjällä, testamentin toimeenpanijalla ja viimekädessä sillä, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu. Tämä henkilö voidaan määrätä oikeuden päätöksellä eikä päätöksestä voi valittaa. Perintökaari 18:4
Jos kieltäydyt perinnöstä kokonaan, et ole enää pesän osakas. Jos et ole ollut yhteydessä kuolleeseen henkilöön, et ole siinä mielessä läheinen että oikeus määräisi huolehtimaan perunkirjoituksesta.
Juurin näin.. Minun ns isä kuoli, niin tuli lippua ja lappua että pitäs tehdä sitä ja tätä. Soitin ja sanoin etten osallistu mihinkään, koska kyseinen henkilö on paperilla isä ja en ole kyseistä ihmistä nähnyt ikinä. En ota mitään vastaan enkä hoida käytännön asioita. Minulle kyseinen henkilö on kuollut jo 40v sitten ja en ole kuullut koskaa mitään siitä ihmisestä, joten turha olettaa että olen hoitamassa tuntemattoman ihmisen jäämistöä ja olla osallisena hautajaisissa. Pankaa se mun puolesta vaikka pahvilaatikkoon, koska en todellakaan vaivaa päätäni tuntemattomista ihmisistä. En itedä miten hommat on edennyt ja mihin on koko äijä dumpattu, mutta se asia jäi siihen ja sen jälkeen kukaa ei ole lähettänyt, soittanut, vaatinut yhtään mitään.
Mistä ne liput ja laput tuli? Ja minne soitit ja ilmoitit, että et hoida?
Koko tuo yleisönosastokirjoitus on typerää puppua. Kaikille meistä on tarjottu maksuton koulutus ihan siksi, että kykenisimme hoitamaan vastuumme ja velvollisuutemme yhteiskunnassa ja etsimään tietoa silloin kun sitä ei itsellä tarpeeksi ole. Typeryys kun voi tulla todella kalliiksi!
Ihan yksinkertainen puhelu lakipalveluun olisi estänyt kirjoittajan sekaantumasta etäisen isänsä sotkuiseen pesään. Eli herää kysymys, miksei kansalainen hanki lukutaitoa ja riittävää ymmärrystä yhdeksän oppivelvollisuusvuotensa aikana vaan ilmeisesti kaivelee nenäänsä siellä?
Tämä on yhteiskuntamme perusongelma; koulusta päästetään väkeä, jolta puuttuvat kaikki kansalaisen perustaidot.