Voiko narkomaani tai alkoholisti olla onnellinen?

Olen onnellinen ilman viinaa mutta viinan kanssa onnellisempi. 

Kukaan ei ole onnellinen jatkuvasti. Mutta 10 viimeistä vuotta exmiehen kanssa en ollut ikinä onnellinen,edes hetkeä.

Joku luulee että viihdekäyttäjät iskee piikkiä suoneen. Ei hyvää päivää. Eiköhän suurin osa nappaa nappeja, vedä kokkelia nokkaan ja pössyttele. 

 

Olen onnellinen siitä, että olen saanut olla sinkkumies, ilman että minulla olisi naista rasitteena ja rajoittamassa elämääni.

Kerro homoilusta.

Luulisi että onnellisella ihmisellä ei ole sielussa tyhjää tilaa joka tarvitsisi täyteaineita. Joten ehkä narkomaanit ja alkoholistit kokevat jonkinlaista kemiallista onnellisuutta aineissa ja ilman niitä entistäkin suurempaa tyhjyyttä.

Tuskin päihteet kestävää onnea tuo, mutta en minä ainakaan ole kovin onnellinen ollut vaikka elän nikotiinia lukuunottamatta ilman päihteitä. Nikotiiniriippuvuuden koen tuovan elämään jonkin verran iloa. Siitäkin saa jotain odotettavaa ja pientä palkintoa väliin arjessa. Päihteettömät ihmiset palkitsee ja turruttaa itseään ihan samalla lailla, urheilulla, herkuilla, sosiaalisuudella ja viihteellä. Toki alkoholi ja kovat huumeet muuttaa aivoja ja elämää rajummin ja pysyvämmin kuin muut asiat, mikä ei välttämättä ole kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että onnellisella ihmisellä ei ole sielussa tyhjää tilaa joka tarvitsisi täyteaineita. Joten ehkä narkomaanit ja alkoholistit kokevat jonkinlaista kemiallista onnellisuutta aineissa ja ilman niitä entistäkin suurempaa tyhjyyttä.

Ei se välttämättä kokonaan henkistä ole, eikä niin että riippuvaisella on joku kaamea aukko sisimmässään. Joillain on biologisesti palkitsevampi responssi tiettyihin aineisiin kuin toisilla. Alkoholistille alkoholi on (tai oli) paras tunne ikinä, jollekin muulle tuntuu ihan kivalta tai samantekevältä, jotkut jopa inhoaa sitä oloa mikä alkoholista tulee mieleen ja kehoon.

Vierailija kirjoitti:

Joku luulee että viihdekäyttäjät iskee piikkiä suoneen. Ei hyvää päivää. Eiköhän suurin osa nappaa nappeja, vedä kokkelia nokkaan ja pössyttele. 

En tiedä yhtään viihdekäyttäjää joka piikittäisi. Useimmat tietämäni viihdekäyttäjät pössyttelevät. 

Toki, olen työssäkäyvä alkoholisti, päivätyö ja viikolla en juo pisaraakaan alkoholia mutta perjantaita odotan ja sitten työpäivän jälkeen  napsahtaa oluttölkki auki ja sitä menee pe-la noin 20 tölkkiä, lomilla sitten paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus.. tuhottuaan aivosolunsa heillä on aina "kiva olla". Huomaahan tuon aivosolujen tuhoutumisen jo jokaviikonloppuisin alkoholia juovienkin kohdalla, eivät hekään mitenkään ns täysillä kulje. Alkoholistejahan hekin ovat ja täyttävät hyvin tuon määritelmän. Eivät he eroa muista jotka säännöllisesti alkoholia tai huumeita käyttävät.

Yleisimmät huumeet eivät tuhoa aivosoluja. Niiden vaikutus kun ei perustu siihen että tuhoavat aivosoluja kuten alkoholi vaan vaikutus tulee reseptorien kautta. Älä silti ala vetämään kovia huumeita ne on oikeasti huomattavan haitallisia osa suorastaan vaarallisia.

Aivot tottuuu päihteisiin/turtuu, kurjuudesta tulee ns.normi mikä ei tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan onnellinen? En ole koskaan tuntenut yhtään onnellista ihmistä.

Ei varmasti täysin onnellista ole, mutta jotkut ovat selvästi onnellisempia kuin toiset. Kyllä kai alkoholisti on kännissä onnellinen, mutta en usko, että se tuottaa sellaista syvää merkityksellisyyden tunnetta kuin se, että tehdään selvin päin hauskoja juttuja yhdessä ja tehdään asioita yhteisen hyvän eteen, vaikkei se aina olisikaan suu hymyssä -onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että onnellisella ihmisellä ei ole sielussa tyhjää tilaa joka tarvitsisi täyteaineita. Joten ehkä narkomaanit ja alkoholistit kokevat jonkinlaista kemiallista onnellisuutta aineissa ja ilman niitä entistäkin suurempaa tyhjyyttä.

Ei se välttämättä kokonaan henkistä ole, eikä niin että riippuvaisella on joku kaamea aukko sisimmässään. Joillain on biologisesti palkitsevampi responssi tiettyihin aineisiin kuin toisilla. Alkoholistille alkoholi on (tai oli) paras tunne ikinä, jollekin muulle tuntuu ihan kivalta tai samantekevältä, jotkut jopa inhoaa sitä oloa mikä alkoholista tulee mieleen ja kehoon.

Noilla aineilla tavoitellaan henkisen olotilan muutosta, kukapa sitä haluaisi olla esimerkiksi ainoastaan fyysisesti humalassa.

Siis tavallinen elämä ei tunnu missään. Kyse on siitä että valehtelee itselleen ja muille, oli päihde mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän se onnellisuus on? Eihän päihteetönkään ihminen ole taukoamatta onnellinen. Eikä se, että on "kunnollinen" ihminen, tee ketään automaattisesti onnelliseksi.

Luulisin, että päihteitä käyttävät kokevat onnellisuuden tunteita voimakkaasti, mutta myös epätoivoa selvinä hetkinä, jos niitä on.

Erinomainen kuvaus. Kuin omasta elämästäni silloin, kun käytin vielä päihteitä. Nousuissa onnellisuuden tunne oli sanoinkuvaamaton, selvinä hetkinä epätoivo ja häpeä tuntuivat murskaavan minut elävältä. Lopulta ne epätoivon ja häpeän hetket alkoivat hivuttautua mukaan myös ollessani päihtynyt.

Raittiina sanoinkuvaamattomia tunnehuippuja on paljon vähemmän mutta positiiviset tunteet ovat vakaampia, todellisuusperustaisia ja ennen kaikkea pitkäkestoisia. Negatiiviset menevät paljon nopeammin ohi ja niiden ilmaantuessa saan nopeasti kiinni siitä, mikä ne on pintaan nostanut ja miksi. Tunteet eivät enää hallitse minua vaan minä hallitsen niitä.

Hidastettua itsemurhaa !

Suomessa on ab 5,5 miljonaa ihmistä. muutama prossa juo tai käyttää päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Siis tavallinen elämä ei tunnu missään. Kyse on siitä että valehtelee itselleen ja muille, oli päihde mikä tahansa.

Siihen tavalliseen elämään haetaan nautintoa päihteillä. Laillisesti sen saa tehdä vain alkoholilla mutta silti teen sen vähemmän haitallisella. Aikuisena minulla on teoriassa siihen oikeus, itsemääräämisoikeus. Todellisuudessa sitä itsemääräämisoikeutta ei ole kun on käyttörikos. Käytän satunnaisesti vapaa ajallani niin mitään oikeaa haittaa käytöstäni ei ole kenellekkään.

Oletan, että aloittaja tarkoittaa, voiko stereotyyppinen alkoholisti tai narkomaani olla onnellinen. Tällä tarkoitan niitä pultsareita, joista näkee kauas, että elämässä ei enää ole muuta kuin päihteet. Tosiasia on, että Suomessa on yli puoli miljoonaa alkoholistia ja tuhansia huumeriippuvaisia, ja näistä iso osa on työelämässä tai opiskelee. 

Minä olen alkoholisti; olen työelämässä mutta kun perjantaina työt loppuvat, niin korkki aukeaa. Olen hyväntuulinen humalassa, onnellinenkin ajoittain, mutta ei elämäni selvinpäinkään ole pelkkää kurjaa viinilasin odotusta.

Ap:n kysymys on mielenkiintoinen, mutta siinä on se ongelma, että miten määritetään onnellisuus. Onko se nousuhumalan tunnetta, vai jotain pitkäkestoisempaa tyytyväisyyttä tai merkityksellisyyden tunnetta? Esim. jotkut kunnianhimoiset ihmiset saattavat viettää varsin työntäyteistä ja pintapuolisesti katsottuna ilotontakin elämää, mutta sitten he saattavat saada saavutuksistaan sellaista suurta onnen tunnetta, mitä ei tavallisessa työpaikassa esim koskaan koe. 

Ei. Kukaan, joka ei ole oman itsensä herra, ei voi olla onnellinen. Silloin kun päihteet vie, niin käyttäjä vaan vikisee. Nousuhumalassa voi pienen hetken tuntea olevansa onnellinen.