Vauvan sukupuoli pettymys

Meille syntyi muunsukupuolinen vauva. Oli iloinen yllätys.

Huomaan haaveilevani tytöstä, mutta suvullani on niin konservatiivinen ajattelumaailma, etten tiedä haluaisinko oikeasti tyttöä. Konservatiivisuus tarkoittaa, että vaarini tai isäni lähtevät vain poikalasten kanssa kalaan ja tyttölasten täytyy jäädä auttamaan mummoa leipomisessa, pojille ehdotellaan lääkärinuraa, tytöille ostellaan nukkeja ja ehdotetaan lastenhoitoa, pojille annetaan kalliita ja kehittäviä teknologiavimpaimia, tytöille edullisia ja epäkehittäviä bratz-nukkeja. Tiedän jo nyt, että jos saisimme pojan, niin meille tulisi paljon enemmän vierailukutsuja ja lastenhoitotarjouksia, suvun jäärät kun eivät omasta mielestään osaa olla tyttöjen kanssa, eivätkä ole niistä kiinnostuneita. Kovin kuulostaa kolkolta, mutta toisaalta kun tiedän vaarin kasvaneen edellisellä vuosituhannella, niin eihän se raasu mitään itselleen mahda. Haluaisin vauvan olevan sukuun tervetullut ja oikeastaan tarvitsemme sitä, koska meillä ei ole muita lähiverkostoja auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö elää näin sitkeässä puhkikuluneet sukupuolistereotypiat? Tyttöjen kanssa leikitään prinsessajuttuja ja ne puetaan vaaleanpunaisiin pitsiunelmiin. Poikien kanssa ei osata olla, koska ei "ymmärretä niiden maailmaa". Mitäpä jos vain kohtaisit lapsesi yksilönä ja omana persoonanaan etkä liittäisi häneen turhanpäiväisiä olettamuksia sukupuolen perusteella.

Olen niin samaa mieltä kanssasi! Arvostan itse henkilökohtaisesti hyvin paljon niitä vanhempia, jotka kasvattavat oman lapsensa sukupuolineutraalisti tai antavat lapsen itse valita hieman vanhemmalla iällä, millä leikkivät ja miten pukeutuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnekseni ja lapseni onneksi , hän on poika.

Minulle olisi ollut todella vaikeaa , jos olisin saanut tyttömäisen tytön.

Olisin tullut hulluksi kaiken maailman vaate ym.vääntöjen kanssa. Toisaalta ehkä tyttö ei olisi ollut kovin tyttömäinen kun äiti ei ymmärrä siitä mitään.

Pojan kanssa legojen rakentelu ym.oli ihan huippua.

Voi sinua, jos kuvittelet, ettei tytöt leiki leegoilla. Ja mitä tuohon vaatevääntöön tulee, niin pahimmat vaatteista vääntäjät on poikia. Näin meillä kotona ja myöskin töissä(olen siis päiväkodissa)

Sinulle voi tulla yllätyksenä, mutta ainakin päiväkodissa tytöt ja pojat leikkii melkolailla samoja leikkejä. Se mitä leikitään, ei niinkään ole kiinni sukupuolesta, kuin lapsen persoonasta.

En kuvittele ettei tytöt leiki legoilla, autoilla tai junaradalla. Leikin noilla kaikilla nukkien, nallejen ja paperinukkien lisäksi omassa lapsuudessani.

Päiväkodin leikkeihin en ota kantaa, kokemukset 90-luvulta.Siinä putiikissa lähes kaikki tuntuisi muuttuneen eikä välttämättä parempaan .

Mulle nyt vaan poika tuntui sopineen paremmin jälkikäteen ajatellen oli ajatus, jolla ei ole merkitystä

Tee siitä vaikka transsukupuolinen. Alat pienenä jo opettaa sille et se on tyttö

Näin lapsen menettäneenä sukupuoli tuntuu merkityksettömältä. Pääasia että lapsi olisi elossa.

Ole nyt vaan onnellinen että olet raskaana ja toivo että lapsesi syntyy terveenä. Pienet on murheet jos vanhempien maailma kaatuu lapsen sukupuoleen.

Kaltaisesi ihmisen kannattaa pikaisesti asetella uudelleen elämäsi prioriteetit, nyt ne ovat vähän väärään suuntaan kallellaan. Mieti myös mitä muita odotuksia olet päässäsi asettanut tälle kauan kaivatulle lapsellesi ja miten suhtaudut, jos lapsi ei kasvaessaan osu muotteihin.

Itse toivoisin tyttöä, jos nyt jomman kumman puolelle pitäisi ehdottomasti kallistua. Haluaisin molempia sukupuolia ja tiedostan, että jokainen on sukupuolestaan huolimatta ensisijaisesti yksilö. iPieni mustatukkainen tytär on silti vahvana elänyt mielikuvissani ja unissani, esikoista siis odotetaan. Olemme päättäneet, ettemme halua tietää sukupuolta vielä odotusaikana, se selviää sitten synnytyksessä. Mies on suhtautunut neutraalisti, sanoi vain että tulee kumpi tulee, kunhan on terve. Tosin vielä tokaisi, että jos tyttö tulee, niin sitten isin pitänee ostaa haulikko...

Miehen suku taas tuntuu haluavan poikaa yhtenä rintamana. Miehelläni on vain veljiä, ja niitä onkin sitten iso kasa - appiukko tuntuu olevan loputtoman ylpeä tuosta "kyvystään" siittää poikia ja uskoo siirtäneensä tämän ominaisuuden myös pojilleen. Hän tuntuu kuvittelevan, ettei sieltä mitään muuta kuin poika voi edes tulla. Puhuu jo "pikkujantterista" ja kaivelee poikiensa vanhoja leluja ullakolta. Mieheni on yrittänyt lohduttaa minua, etten välittäisi apesta ja vannoi, että tämän mieli muuttuisi kun saisi pojantyttären syliin. Onko muuten kuinka todennäköistä, että synnytän pojan kun tosiaan miehelläni on vain veljiä? Isän siittiöiden mukaanhan se sukupuoli määräytyy. Minulla on kuitenkin aika vahvasti "tyttöolo", vaikka en siitä viitsi sattuneesta syystä varsinkaan appivanhemmille huudella. Luotan siihen, että kaikki menee hyvin ja oli tulokas kumpaa sukupuolta tahansa - tai vaikka intersukupuolinen - hän tulee olemaan meille juuri se täydellinen!

... Ja veloja haukutaan itsekkäiksi :D

Olen nuori nainen, lapsi ei ole vielä ajankohtainen asia. Elämääni on varjostanut hyvin vahvasti miesten suunnalta kokemani hylkäämiskokemus. Esimerkiksi lapsuudessani sain kuulla isältäni ihan tarpeeksi juttua, kuinka sukupuoleni oli hänelle iso pettymys. Sittemmin isä häipyi elämästäni, eikä ole halunnut enää tavata. Veljeeni hän kyllä pitää yhteyttä säännöllisesti. Kaiken kokemani jälkeen olen sitä mieltä, että haluaisin ehdottomasti tytön, jos jonain päivänä saan lapsen. Syynä jo aiemmin keskustelussa mainittu: en vaan osaisi olla pojan kanssa. Lisäksi pelkään, että olisin ihan hirveä äiti ja kohdistaisin tahtomattanikin jonkinlaista katkeruutta poikaa kohtaan, ihan vain sen takia, että miehet ovat kohdelleet minua huonosti. Eikä tuo olisi yhtään reilua lasta kohtaan.

Opettele kirjoittamaan. Teinipoika on yhdyssana. Teinipojallekin voi opettaa, että on vastuussa omista teoistaan. Eli pojallekin voi opettaa vastuuta, ettei se nyt ihan villinä paina siellä ja täällä. Kaikki pojatkaan kun eivät ole vastuuttonia luusereita.

Faktahan se on, että poika pääsee panohommissa helpommalla. Poika ei myöskään saa "huorran" leimaa, mutta tyttö voi saada jos o turhan aktiivinen. Poikia myös paapotaan enemmän, joten syntyminen tytöksi niin siinä on oma riskinsä nyt kun kaikkea täällä kotosuomessakin tapahtunu

Mä oletin saavani tytön, koska sisarillanikin oli. Jotenkin se tuntui vain siltä, toki tiesin todennäköisyyden. Puolessa välin alkoin tuntua että se onkin poika. Poika tuli ja alku ihmetyksen jälkeen toki rakastuin täysin. Poika on olut hanan fiksu, hauska ja rakastava lapsi, rauhallinen teini ja nyt ihana abi. Äiti saa halauksia, palveluksia " anna mä kannan sen ", " mä teen noi lumityöt ", hluatko kahvia." Yms, ja poika viihtyy vielä perheen kanssakin. Ei koskaan sanonut mitään rumasti mulle.

Mitä helkutin väliä sillä kakaran sukupuolella on. Kaikille ei vain tule tyttöä, näin se vain on. Pääasia että on lapsi :)

Ei ole väliä sillä kumpaa sukupuolta lapsi on, kunhan on vahvasti sitä mitä on!

Ihan kamalaa luettavaa. Onko tosiaan elämä niin helppoa, että jaksaa murehtia odotettavan lapsen sukupuolesta, tai vielä suunnitteilla olevan lapsen... Itse vauvan menettäneenä, en voi ymmärtää pettymystä vauvan sukupuolesta.

Ei hyvänen aika, jos ajatus lapsen "väärästä" sukupuolesta on täysin sietämätön, jättäkää ne lapset tekemättä. Lapset eivät voi valita vanhempiaan (tai sukupuoltaan syntymän hetkellä?!) eikä yhdenkään lapsen tulisi joutua kasvamaan epätoivottuna.

Lisäksi kannattaa perehtyä tutkimuksiin siitä, miten ominaisuudet joita liitetään naiseuteen ja miehisyyteen ovat yhteiskunnan rakentamia. Puhutaan itseään toteuttavista ennusteista. Jos vanhempi lähtökohtaisesti olettaa, ettei poikaan saa yhteyttä ja hänen kanssa ei voi puhua tunteista, niin onneksi olkoon! Et ole synnyttänyt tunnetaidotonta junttiäijää, vaan luonut lapsestasi sellaisen. Lapsi oppii ympäristöstään valtavasti, ja siten myös vanhempien arvoja ja asenteita. Jotkut kirjoittajat tuntuvat rakentavan vanhemmuuttaan lapsellisten ja stereotypisten pilvilinnojen päälle unohtaen kokonaan sen, että lapset ovat erilaisia persoonia sukupuolesta riippumatta.

Minä toivoin poikaa ja sain pojan. Tyttö olisi ollut pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunteesi ovat aivan yleisiä ja normaaleja. Et ole kauhea ihminen. Minä lähdin yrittämään lapsia toiveella, että saisin molempia ja sainkin pojan ja tytön. Poikani on aivan ihana ja meillä on erityinen suhde, olemme hyvin samanlaisia. Päätimme vielä yrittää kolmatta ja yllättäen petyin valtavasti kun kuulin hänen olevan poika. En voinut käsittää itseäni, koska minulla oli valtavan hyvä kokemus pojan äitiydestä. Luulen, että minulla oli kyse siitä, että tyttäreni on sellainen lapsi, jota ulkopuoliset ihailevat - reipas, rohkea ja iloinen, ja olen alkanut yhdistää sen sukupuoleen. Toisaalta minäkin kaipasin myös tehdä ne pinnalliset jutut vielä kerran (vaatteet, sisustus) ja leikit (ei prinsessa- ja hoivaleikit, vaan enemmän kokea sellainen asenne maailmaan, mikä tytöillä tuntuu todennäköisemmin olevan ja mikä itsellänikin on). Olen jopa ollut kateellinen ihmisille, joilla on 2 tyttöä, mikä hävettää - minulla on kuitenkin 3 tervettä lasta JA molempia sukupuolia.

Ymmärrän siis tunteesi. Niistä selviää kyllä ja äitits itsessään on se hieno juttu, ei tietyn sukupuolen äitiys.

Kyllähän ne tyttöjä taitaa kaikki kolme olla. Eikös se niin ollut?

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori nainen, lapsi ei ole vielä ajankohtainen asia. Elämääni on varjostanut hyvin vahvasti miesten suunnalta kokemani hylkäämiskokemus. Esimerkiksi lapsuudessani sain kuulla isältäni ihan tarpeeksi juttua, kuinka sukupuoleni oli hänelle iso pettymys. Sittemmin isä häipyi elämästäni, eikä ole halunnut enää tavata. Veljeeni hän kyllä pitää yhteyttä säännöllisesti. Kaiken kokemani jälkeen olen sitä mieltä, että haluaisin ehdottomasti tytön, jos jonain päivänä saan lapsen. Syynä jo aiemmin keskustelussa mainittu: en vaan osaisi olla pojan kanssa. Lisäksi pelkään, että olisin ihan hirveä äiti ja kohdistaisin tahtomattanikin jonkinlaista katkeruutta poikaa kohtaan, ihan vain sen takia, että miehet ovat kohdelleet minua huonosti. Eikä tuo olisi yhtään reilua lasta kohtaan.

Koit siis lapsena vanhempasi pettymyksen "väärästä" sukupuolesta ja nyt olisit valmis siirtämään taakan mahdolliselle omalle pojallesi? Sinun olisi varmaan hyvä työstää näitä tunteitasi ennen lapsen hankintaa vaikka ihan ammattilaisen kanssa. Tulevat sukupolvet eivät ole syyllisiä edellisten rikoksiin, eikä poikasi ole sama tai samanlainen ihminen kuin isäsi. 

Pettymys johtuu omista typeristä odotuksistasi ja on itseaiheutettua. Mitä v*tun väliä mukulasi sukuelimillä sinulle on? Keskitypä pitämään häntä ihmisenä eikä mu*kkutelineenä. Ja samoin lapsesi toiseen vanhempaan. Hänkin on IHMINEN. Aivot on tärkein, paitsi jos niitä ei ole.