Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoli pettymys
02.02.2019 |
Onko ketään muuta jolle syntyvän vauvan sukupuoli olisi ollut pettymys?
Tiedän olevani kamala ihminen, mutta petyin valtavasti saatuani rakenneultrassa tiedon että odotan poikaa. En ymmärrä itseäni, ensin toivon lasta vuosia ja lopulta sukupuoli tuottaa pettymyksen?
En meinaa keksiä vauvalle nimeä, en löydä mitään mitä haluaisin ostaa. Salaa haaveilemani unelma prinsessavaatteista ja - sisustuksesta kaatui (kyllä, tiedän miten hullulta tämä kuulostaa).
Aina kuulee puhuttavan siitä, miten sukupuolella ei ole merkitystä. Miksi ihmeessä voin edes ajatella näin?
Onko kellään käynyt samoin?
Kommentit (187)
Nykyäänhän tutkimusten perusteella tyttö on halutumpi sukupuoli.
Jotenkin surullista, että kun päästään poikien suosimisesta niin siirrytään tyttöjen suosimiseen. Että edes vastasyntyneet ei voi olla samalla linjalla toistensa kanssa, yhtä arvokkaina sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsia niin monta, että syntyy se toinenkin sukupuoli. Eräs tuttavaperhe ei tehnyt enää kuudetta lasta. Viisi tytärtä riitti. :))))
Äidilläni oli sama ongelma - paitsi että halusi pojan. Kyllä sen lapsena vaistosi, ettei ollut toivottu. Aina jotenkin huonompi. Lapsena kompensoin "poikamaisilla" harrastuksilla. Samaa jatkoin nuorena aikuisena, kunnes mamma kupsahti. Turhaa oli, en kelvannut ikinä.
Joskus tuntui siltä, että olisi saanut äiti jättää minut tekemättä tai antaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tee lasta juuri sen vuoksi, koska haluaisin ainostaan pojan. Pettymys tyttöön olisi varmasti suuri, kun aina on kuvitellut itselleen vain sen pojan nimineen kaikkineen.
Hyvä valinta. Jos on varma, ettei voi rakastaa lasta sen sukupuolen takia, on parempi jättää lapsenteko väliin. Tuntuu kyllä välillä oudolta, miksi joku nainen vihaa niin paljon omaa sukupuoltaan, ettei voi kuvitellakaan synnyttävänsä tyttöä? Mikä hänessä itsessään on niin vihaa herättää? Onko hän itse ei-toivottu tyttö? Aina kun nainen sanoo" vihaavansa"omaa sukupuoltaan, minulla herää ajatus, miksi näin on. Mikä siinä naiseudessa on niin kamalaa, kun hän kuitenkin itsekin on nainen. Eikö hän itsekään haluaisi olla nainen? Halveksiiko hän naisia ja jos, niin miksi? Mikä hänestä tekee niin huonon, että hän tavallaan halveksii/vihaa itseään, koska on nainen ja nainen on vihattava/halveksittava/ei toivottu?
Nainen tuntee naiset. Ei tarvitse ihmetellä miksi monet naiset vihaa naisia. Tietää sen, että lojaalisuutta ei ole yms tietää minkälainen käärme hän voi parhaimmillaan olla. Naiset tietää että naiset on kuin kissoja, eli hyödyttömiä parasiitteja.
Naiset myös tietää, että miehet on kuin koiria eli lojaaleja hyödyllisiä ihmisten parhaita ystäviä.Kärjistetysti ;)
Miehet eivät todellakaan ole "koiria". Täältäkin saa jatkuvasti lukea, kun miehet haukkuu naisia lehmiksi, kantturoiksi, naudoiksi, hu-ori-ksi-lompakko-loi-seksi, ja miten suominaiset on kamalia siiderivalaita. Jos tuo on sinusta "ihmisen parasta ystävyyttä" niin eipä sinulla ole kummoista kuvaa ystävistä.
Kyllä nainen on yleensä kuitenkin se naisen paras ystävä. En tunne montaakaan naista, joiden paras ystävä(yleensä kaikki ystävät) olisi mies. Ja nämä joiden paras ystävä on mies, ovat juuri niitä, joiden kanssa naiset ei tykkää olla, koska ovat niin negatiivisia ja mollaavat naisia(eli itseään) joka asiasta.Ja kissat ei ole hyödyttömiä vaan hyvinkin hyödyllisiä olioita.
Meillä sekä mies että minä toivotiin tyttöä enemmän kuin poikaa. Tytölle oli nimi valmiina ja kaupassa näin vaan niitä tyttöjen vaatteita.. Mä kumminkin "tiesin" odottavani poikaa ja miehellekin siitä puhuin. Silti se rakanneultra oli sit lopullinen pieni pettymys kun saatiin varmuus ettei tulis tyttöä. Mutta se pettymys hävis nopsaan ja maailman onnellisin oon ollut tosta ihanasta kohta 2v kiharapääpojasta❤️❤️❤️ kyllä mä vieläkin toivon tyttöä pojalle kaveriksi jos toinen joskus tulee mutta ei sillä sukupuolella sit oo enää mitään väliä kun vauva syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän tutkimusten perusteella tyttö on halutumpi sukupuoli.
Jotenkin surullista, että kun päästään poikien suosimisesta niin siirrytään tyttöjen suosimiseen. Että edes vastasyntyneet ei voi olla samalla linjalla toistensa kanssa, yhtä arvokkaina sukupuolesta riippumatta.
No jospa annetaan niiden tyttöjenkin olla ensin seuraavat 1000 vuotta toivotumpia ja sitten siirrytään tasa-arvoon?
Tytötkin saavat nauttia tunteesta, että ovat toivottuja, kun ennen näin sai kokea vain poika.
Mä olin kaikkien mielestä ihme outolintu, kun oikein toivoin, että eka lapsi olisi poika. Ja niin se oli, mutta sillä hetkellä kun rakennusultraan menimme ja kätilö alkoi tutkia vauvan rakenteita, tajusin sen, miten uskomattoman typerä ja lapsellinen olin ollut. Pelkäsin koko ajan, että löytyy jotakin, joka vaarantaisi Lapseni kehityksen. Onneksi kaikki oli kunnossa. Tuolloin, tuossa vaiheessa raskautta todella tajusin sen ehkä vähän kliseisen toteamuksen, että tulkoon vaikka puoliksi ja puoliksi jotain sorttia, kunhan olisi terve.
Sittemmin olemme saaneet monta lasta ja molempaa sukupuolta löytyy. Ja todellakin, persoonallisuus ei katso sukupuolta. Meillä esimerkiksi etenkin pojat rakastavat käydä kaupungilla kahvilassa, museoissa ym. Se sopii meille vanhemmille hyvin, kun ollaan tiedonjanoisia itsekin. Kyllä on itselläkin tullut opittua kaiken maailman luonnontieteellisistä museoista ja historiallisista näyttelyistä. Ja lakattua lasten varpaankynsiä kesällä (sukupuoleen katsomatta viime kesänäkin lasten varpaankynnet olivat hennon pinkit).
Toki, myönnän, että tyttöjen huone on sisustettu suht tyttömäisesti, mutta mikäpä minä olen kieltämään, kun itse halusivat. Toisaalta esim. sisustaminen on harrastukseni, joten poikienkin huoneita aina kehutaan näteiksi (esim. keltainen, harmaa, mintunvihreä, viininpunainen ym. Kyllä maailmassa värejä riittää muitakin kuin pinkki ja vaaleanpunainen).
Meillä syvällisimmät keskustelut saa lapsen kanssa, joka on poika. Sama lapsi on hyvin rauhallinen ja aina ollut lapsistamme se, joka eniten nauttii läheisyydestä. Ja tiedän useamman rauhallisen ja pohdiskelevan pojan lähipiiristä ja toisaalta paljon tyttöjä, jotka ovat todella energisiä ja pistävät vanhempansa ihan helisemään.
Asiat tunnetusti eivät ole useinkaan niin typistettävissä kapeisiin normeihin kuin moni luulee ja typerästi ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tee lasta juuri sen vuoksi, koska haluaisin ainostaan pojan. Pettymys tyttöön olisi varmasti suuri, kun aina on kuvitellut itselleen vain sen pojan nimineen kaikkineen.
Hyvä valinta. Jos on varma, ettei voi rakastaa lasta sen sukupuolen takia, on parempi jättää lapsenteko väliin. Tuntuu kyllä välillä oudolta, miksi joku nainen vihaa niin paljon omaa sukupuoltaan, ettei voi kuvitellakaan synnyttävänsä tyttöä? Mikä hänessä itsessään on niin vihaa herättää? Onko hän itse ei-toivottu tyttö? Aina kun nainen sanoo" vihaavansa"omaa sukupuoltaan, minulla herää ajatus, miksi näin on. Mikä siinä naiseudessa on niin kamalaa, kun hän kuitenkin itsekin on nainen. Eikö hän itsekään haluaisi olla nainen? Halveksiiko hän naisia ja jos, niin miksi? Mikä hänestä tekee niin huonon, että hän tavallaan halveksii/vihaa itseään, koska on nainen ja nainen on vihattava/halveksittava/ei toivottu?
Nainen tuntee naiset. Ei tarvitse ihmetellä miksi monet naiset vihaa naisia. Tietää sen, että lojaalisuutta ei ole yms tietää minkälainen käärme hän voi parhaimmillaan olla. Naiset tietää että naiset on kuin kissoja, eli hyödyttömiä parasiitteja.
Naiset myös tietää, että miehet on kuin koiria eli lojaaleja hyödyllisiä ihmisten parhaita ystäviä.Kärjistetysti ;)
Miehet eivät todellakaan ole "koiria". Täältäkin saa jatkuvasti lukea, kun miehet haukkuu naisia lehmiksi, kantturoiksi, naudoiksi, hu-ori-ksi-lompakko-loi-seksi, ja miten suominaiset on kamalia siiderivalaita. Jos tuo on sinusta "ihmisen parasta ystävyyttä" niin eipä sinulla ole kummoista kuvaa ystävistä.
Kyllä nainen on yleensä kuitenkin se naisen paras ystävä. En tunne montaakaan naista, joiden paras ystävä(yleensä kaikki ystävät) olisi mies. Ja nämä joiden paras ystävä on mies, ovat juuri niitä, joiden kanssa naiset ei tykkää olla, koska ovat niin negatiivisia ja mollaavat naisia(eli itseään) joka asiasta.Ja kissat ei ole hyödyttömiä vaan hyvinkin hyödyllisiä olioita.
Kuten siinä luki: kärjistetysti ;) Ei sitä täysin kirjaimellisesti pidä ottaa.
Molemmissa sukupuolissa on hyvät ja huonot asiat.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että miehet on usein lojaalempia kuin naiset. Täysin luontainen luonteenpiirre miehissä. Naisissa on taas hypergamia sisäänrakennettu. Jokainen tietää nämä jutut nykyisin, joten en tiedä onko kukaan täällä edes eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te kerrotte myös niille lapsillenne rehellisesti kun ne on vanhempia noista petymyksen tunteista?
No kyllä ainakin ennen oli ihan normaalia antaa tyttölapsen tuntea nahoissaan,että on vanhemmilleen (isälle?) pettymys, kun ei ollut poika.
Voihan se olla, etä äiti on ollutkin tyytyväinen tyttöön, mutta ei sitä tietenkään ole voinut paljastaa, kun vain pojat on olleet niitä, joita on saanut toivoa.
Todellakin sain tuntea isän pettymyksen , kun en ollutkaan poika. Ja sitä pettymystä ei sitten vaivauduttu salaamaan. Uskallan väittää, että nykyisätkin toivoisivat enemmän poikaa, jos vain uskaltaisivat sen ääneen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te kerrotte myös niille lapsillenne rehellisesti kun ne on vanhempia noista petymyksen tunteista?
No kyllä ainakin ennen oli ihan normaalia antaa tyttölapsen tuntea nahoissaan,että on vanhemmilleen (isälle?) pettymys, kun ei ollut poika.
Voihan se olla, etä äiti on ollutkin tyytyväinen tyttöön, mutta ei sitä tietenkään ole voinut paljastaa, kun vain pojat on olleet niitä, joita on saanut toivoa.
Itse miehenä jostain syystä haluaisin enemmän tytön. Pienet vauvaikäiset tytöt ovat niin sööttejä ja viattomia että ihan pakahtuu.
Vaikka onhan ne pojatkin samanlaisia. Lopulta ei sillä ole merkitystä kumpi sieltä tulisi.
Mutta en allekirjoittaisi sitä, että miehet klassisesti haluaisi pojan ekslusiivisesti.
Voi lapsiparkaa, jos joskus huomaa ettei ollut toivottu. Itse en koskaan edes halunnut tietää tulevan lapsen sukupuolta. Halusin sen olevan yllätys. Kaikki lapset ovat ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kuvottavia ja mun diagnoosi tästä väärän sukupuolen pettymyksestä on, että teillä ei ole elämässä ollut koskaan mitään OIKEITA ongelmia.
Lapsi on ihme ja lahja, oli tyttö tai poika tai jotain siltä väliltä. Syntyvä lapsi on IHMINEN, uusi ihminen tähän maailmaan ja teille on annettu lahja olla hänen vanhempiaan. Vaalikaa sitä lahjaa. Ja voi jum a lauta jos te annatte lapsen jotenkin ymmärtää, että on väärää sorttia. SAIRASTA. :(
Voin kuvitella, että joku teistä on täällä vouhkannut minulle, että minä en tiedä MITÄÄN vanhemmuudesta, kun en ole tyttölapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän tutkimusten perusteella tyttö on halutumpi sukupuoli.
Jotenkin surullista, että kun päästään poikien suosimisesta niin siirrytään tyttöjen suosimiseen. Että edes vastasyntyneet ei voi olla samalla linjalla toistensa kanssa, yhtä arvokkaina sukupuolesta riippumatta.
No jospa annetaan niiden tyttöjenkin olla ensin seuraavat 1000 vuotta toivotumpia ja sitten siirrytään tasa-arvoon?
Tytötkin saavat nauttia tunteesta, että ovat toivottuja, kun ennen näin sai kokea vain poika.
Se ei ole keneltäkään mitään pois että molemmat (sekä tytöt että pojat) saavat kokea olevansa toivottuja. Onnellisuus ei menneitä vääryyksiä kostamalla lisäänny, ja vieläpä kostamalla viattomille ja epätasa-arvoiseen historiaamme täysin syyttömille lapsille.....
Ne jotka ovat sitä mieltä että nyt miesten pitäisi kärsiä tulevaisuudessa alempiarvoisuudesta "kostoksi" siitä että naiset ovat joskus historiassa niin valitettavasti tehneet, ovat ajatuksiltaan ihan yhtä sairaita kuin ne miehet historiassamme jotka halusivat alistaa naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä sinällään että vielä herran vuonna 2018 joku ei vielä lapsentekovaiheessa tiedosta, että sieltä voi tulla ihan kumpi tahansa. :D
No mutta, lapset on yksilöitä, ehkä sinun poikasi tykkää prinsessajutuista tms.
Kun lapsi syntyy ja saat sen käsiisi tiedät, että se on juuri se oikea.
Hard times create strong men,
Strong men create good times,
Good times create weak men,
Weak men create hard times.
Eli ne äipät jotka niitä poikia ei halua niin antakaa ne vaikka isälleen (jos näitä kiinnostaa) tai adoptioon koska muuten luotte vaan noita heikkoja yksilöitä ja se ei ole länsimaille hyvä.
Minäkin olin toivonut aina tyttöä. Pojat tuntuivat tylsiltä ja vierailta. Kuvittelin kaikkea mitä tytön kanssa tekisin. Ja sitten sain pojan.
MUTTA! Tarinalla on onnellinen loppu. Nyt haaveilen kolmannesta lapsesta ja olen tajunnut, että toivon ehdottomasti poikaa. Nyt kun esikoiseni on jo 10, voin rehellisesti sanoa että poikien kanssa on mahtavaa, joka ikävaiheessa. Usko pois, et vain voi tietää sitä tässä vaiheessa kun et ole vielä kokenut!
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisin päin. Laita yv niin vaihdetaan vauvat!
Varaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisin päin. Laita yv niin vaihdetaan vauvat!
Varaan!
Tai riippuu siitä onko vaan nouto? Pystyttekö tuomaan Nakkilaan? Fazerin sininen ja fantapullo vaihdossa.
No kyllä ainakin ennen oli ihan normaalia antaa tyttölapsen tuntea nahoissaan,että on vanhemmilleen (isälle?) pettymys, kun ei ollut poika.
Voihan se olla, etä äiti on ollutkin tyytyväinen tyttöön, mutta ei sitä tietenkään ole voinut paljastaa, kun vain pojat on olleet niitä, joita on saanut toivoa.