Vauvan sukupuoli pettymys

Vierailija kirjoitti:

Pojat on kivempia, ehdottomasti.  Pieniä vekkuleita ja huumorintajuisia jo pienestä.  Tytöistä on toisenlaisia kokemuksia, ränääviä ja kiukuttelevia ja jo pienestä olevinaan niin neitejä ja tärkeitä.  Kun kuulee kaupassa jonkun mukulan huutavan ja rääkyvän, niin 90 % varmuudella se on tyttö.  Ne ne osaa vänistä ja vaatia ja kirkua. 

Mutta tää on vaan yleistys, toki on ihania pikkutyttöjä ja vähemmän ihania poikalapsia.  

Mun nuorin siskoni ei ainakaan halunnut minkäänlaisia tyttöjuttuja ikinä, ei suostunut edes mekkoja laittamaan päälleen eikä kiinnostanut mitkään tyttöjen lelut ja leikit.  13-vuotiaana se alkoi niin vaikean murrosiän, että meillä meinasi koko perhe-elämä mennä sekaisin.  Yötä myöten sitä etsittiin ja haettiin milloin mistäkin, koulunsa se heitti kesken ja vaikka mitä.  No kyllä siitä ihminen kehkeytyi kumminkin, mutta kauan se vei.  Mikään sitä ei kiinnostanut muu kuin kaikenmaailman ihme porukoissa luuhailu, ties mitä tapahtuikaan, kaikkea ei tiedetäkään.  Eipä ollut helppo tyttölapsi vanhemmilleen eikä meille kellekään, varsinainen prinsessa olikin. Että ei ne tytöt aina ole sitä mitä niiltä odotetaan. 

Minä ainakin kirkuisin ja valittaisin, jos joutuisin tyttölapsena kasvamaan kaltaisesi vanhemman hoivissa. Sähän olet ihan hirveä asenteiltasi tyttöjä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Näihin keskusteluihin tulee aina syyllistävää lässytystä siitä, miten joku valittaa tästä asiasta x, vaikka kirjoittajalle on tapahtunut paljon pahempi asia y !!!! :D Pysykää aiheessa tai menkää muualle.

Ihan sama mitä kellekkin on tapahtunut. Pitäisi ymmärtää olla kiitollinen että yleensäkkään saa edes lapsen, ei ole mikään itsestäänselvyys. Todella itsekästä ja tyhmää. No ehkä vielä aloittajallekkin tapahtuu jotain, ettei tarvitse sitä väärää sukupuolta katsella kerran niin kamala juttu

Meidän isä kuulemma motkotti ja valitti meidän äidille kun kolmaskin lapsi oli tyttö, toivoi poikaa,, neljäs ja viides lapsi olivat sit poikia

Et kyllä se niin on, et vaikka tämä on Tabu sanoa, että isät toivoo poikia äidit tyttöjä

Hassu aloitus, koska synnyttyään vauva voi päättää olla mitä tahansa kymmenistä eri sukupuolista.

Tiedän ettei tätä saisi sanoa ääneen, mutta haaveissani näin aina 2 tyttöä joilla on muutama vuosi ikäeroa. Olisin ollut hyvin pettynyt jos olisin saanut pojan.. toki siihen olisi varmaan tottunut ja myöhemmin uskon että olisin ajatellut että hyvä että sain juuri hänet. MUTTA minä kuitenkin sain 2 tyttöä 2,5 vuoden ikäerolla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näihin keskusteluihin tulee aina syyllistävää lässytystä siitä, miten joku valittaa tästä asiasta x, vaikka kirjoittajalle on tapahtunut paljon pahempi asia y !!!! :D Pysykää aiheessa tai menkää muualle.

Ihan sama mitä kellekkin on tapahtunut. Pitäisi ymmärtää olla kiitollinen että yleensäkkään saa edes lapsen, ei ole mikään itsestäänselvyys. Todella itsekästä ja tyhmää. No ehkä vielä aloittajallekkin tapahtuu jotain, ettei tarvitse sitä väärää sukupuolta katsella kerran niin kamala juttu

Niin niin, olisit sinäkin kiitollinen siitä että sinulla ylipäänsä On työpaikka, ei siis saa ikinä valittaa työehdoista tai yrittää parantaa niitä. Ja sinä pystyt kävelemään!!! Ole siis AINA hiljaa ulkonäöstäsi jos siinä joku sinua häiritsee, ei VOI HÄIRITä koska joku istuu pyörätuolissa.

Jos on pelkkiä poikia niin on suurempi vaara, ettei saa muodostettua mummosuhdetta pojan lapsiin.

Miniät yleensä päättävät, kenen kanssa ollaan tekemisissä ja kuinka paljon, kenen kanssa vietetään joulut, kuka saa hoitaa lasta, ketä kutsutaan synttäreille jne. 

Erotilanteissa lapset jäävätkin sitten yleensä äidille eli pojan lapset jäävät miniälle, joka erotessaan tuskin pitää mitään yhteyttä ex-appivanhempiinsa.

Naiselle on luontaisempaa hoitaa omia lapsiaan yhdessä oman äitinsä kanssa, joka on se todellinen mummi ja mukana lasten elämässä. Isän äiti on yleensä se ns. segunda-mummo, ja pakkopulla, jolle on vain joskus näytettävä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on pelkkiä poikia niin on suurempi vaara, ettei saa muodostettua mummosuhdetta pojan lapsiin.

Miniät yleensä päättävät, kenen kanssa ollaan tekemisissä ja kuinka paljon, kenen kanssa vietetään joulut, kuka saa hoitaa lasta, ketä kutsutaan synttäreille jne. 

Erotilanteissa lapset jäävätkin sitten yleensä äidille eli pojan lapset jäävät miniälle, joka erotessaan tuskin pitää mitään yhteyttä ex-appivanhempiinsa.

Naiselle on luontaisempaa hoitaa omia lapsiaan yhdessä oman äitinsä kanssa, joka on se todellinen mummi ja mukana lasten elämässä. Isän äiti on yleensä se ns. segunda-mummo, ja pakkopulla, jolle on vain joskus näytettävä lasta. 

Tämä on niin totta. Jos katsoo vaikka isovanhempien keskustelupalstoja (esim. suomi24) ne ovat täynnä poikien äitien tilityksiä, miten miniä sitä ja miniä tätä... Monet joutuu taistelemaan, että saa olla poikiensa lasten kanssa, osa on blokattu kokonaan syrjään jo odotusvaiheessa... Suomessa suku jatkuu naisten kautta. Suku jatkuu äitien ja tyttärien kautta. 

Pojista kasvaa miehiä, jotka ovat pelkkiä siittäjiä ja "lompakkoja". Tytöt tuovat äidiksi tultuaan lapset mukaan omaan lapsuudenkotiinsa, omien vanhempiensa iloksi ja lohduksi. Ehkä tulevaisuudessa poikia ei edes tarvita enää. Naiset menestyvät usein paremmin eivätkä tarvitse miestä "lompakoksi" tai edes siittäjäksi, sillä nainen voi halutessaan hankkiutua raskaaksi mistä tahansa kansainvälisestä siemenpankista ja se "isä" on pelkkä numero arkistossa. 

Tarvitaanko poikia, eli tulevaisuuden miehiä, enää mihinkään? 

Tyttöä toivoin ja tytön sain. Tytön kanssa olen leikkinyt mitä mielikuvituksellisempia roolileikkejä, leiponut, hoitanut eläimiä, opettanut lukemaan, harrastanut uimista... En voisi olla onnellisempi fiksusta tytöstäni. Pojan kanssa tuskin olisin tehnyt puoliakaan. En jaksaisi kuunnella mitään huutoleikkejä, sikailuja, seinän hakkaamista tai auton kanssa päristelyä niin että kuola valuu suusta.... Tuskin osaisin edes keskustella mistään pojan kanssa. Ei minua kiinnosta rähisevät moottorit, supersankarit tai naapureiden pierut. Fiksuna naisena en olisi voinut viedä poikaa edes naisten pukuhuoneeseen uimahallissa, sillä en haluaisi nolostuttaa tyttöjä. Olisi uimisharrastuskin jäänyt väliin pojan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näihin keskusteluihin tulee aina syyllistävää lässytystä siitä, miten joku valittaa tästä asiasta x, vaikka kirjoittajalle on tapahtunut paljon pahempi asia y !!!! :D Pysykää aiheessa tai menkää muualle.

Ihan sama mitä kellekkin on tapahtunut. Pitäisi ymmärtää olla kiitollinen että yleensäkkään saa edes lapsen, ei ole mikään itsestäänselvyys. Todella itsekästä ja tyhmää. No ehkä vielä aloittajallekkin tapahtuu jotain, ettei tarvitse sitä väärää sukupuolta katsella kerran niin kamala juttu

Niin niin, olisit sinäkin kiitollinen siitä että sinulla ylipäänsä On työpaikka, ei siis saa ikinä valittaa työehdoista tai yrittää parantaa niitä. Ja sinä pystyt kävelemään!!! Ole siis AINA hiljaa ulkonäöstäsi jos siinä joku sinua häiritsee, ei VOI HÄIRITä koska joku istuu pyörätuolissa.

No nyt oli kyllä niin paska vertaus kuin vain voi olla. Vertaat siis työpaikkaa lapsen saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miniät yleensä päättävät, kenen kanssa ollaan tekemisissä ja kuinka paljon, kenen kanssa vietetään joulut, kuka saa hoitaa lasta, ketä kutsutaan synttäreille jne.

Ei, vaan yleensä jokainen hoitaa itse suhteet omiin sukulaisiinsa. Tytöt usein tunnollisina pitävät yhteyttä vanhempiinsa, pojat eivät. Oisko vaikka kasvattajalla peiliin katsomisen paikka?

Jos oman POJAN lapsiin ei ole yhteyttä, oisko vaikka sillä pojalla suurempi vaikutus asiaan, kuin miniällä?? :DD

Onhan se mukavempi saada poika niin sen kanssa voi sitten tehdä miestentöitä ja juttuja. Ei tytöissä mitään vikaa ole mutta en osaa heittäytyä naistenrooliin.

Pojat ja tytöt ovat kuin eri planeetoilta.

Poika syntyy kohta.

M27

Raskauteen kuuluu monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Vaikka ihmiset sanoo, että pääasia on lapsen terveys, niin kuitenkin useimmat ovat mielessään valinneet sukupuolen. Yleensä se kuitenkin unohtuu, kun saa vauvan syliin. Siinä vaiheessa on tärkeintä vain, että pikkuinen on siinä. Kun aikoinaan odotin toista lastani, toivoin vain, että syntyisi elossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniät yleensä päättävät, kenen kanssa ollaan tekemisissä ja kuinka paljon, kenen kanssa vietetään joulut, kuka saa hoitaa lasta, ketä kutsutaan synttäreille jne.

Ei, vaan yleensä jokainen hoitaa itse suhteet omiin sukulaisiinsa. Tytöt usein tunnollisina pitävät yhteyttä vanhempiinsa, pojat eivät. Oisko vaikka kasvattajalla peiliin katsomisen paikka?

Jos oman POJAN lapsiin ei ole yhteyttä, oisko vaikka sillä pojalla suurempi vaikutus asiaan, kuin miniällä?? :DD

Ei, vaan naisten ylivallalla miehiin, feminismillä, nykynaisten kasvatuksella... Kaikella tällä. Nykymiehet ovat kuin koiria, jotka ovat lojaaleja emännilleen ja menevät sinne minne käsketään. Karkeasti ilmaistuna pojat ovat vain lainassa. Ketään ei voi omistaa, mutta se pojan "omistus" menee kyllä vaimolle eikä pojan äidille siinä vaiheessa kun se vaimo astuu kuvioihin. Tytöt taas ovat lojaaleja omille vanhemmilleen läpi elämän. Tyttölapset eivät ole lainassa vaan rinnallasi pitelemässä äitinsä ja isänsä kättä näiden kuolinvuoteella. Poika on siinä vaiheessa pitelemässä vaimonsa kättä jossain ihan muualla eikä ketään kiinnosta. 

Käsi ylös naiset! Jos sinulla olisi tarvetta keskustella vauvan imetyksestä niin kumman kanssa keskustelisit: oman äitisi vai miehesi äidin alias vieraan naisen kanssa? 

Minä olen tosi onnellinen, että saan molemmat, esikoinen on tyttö, ja syssymmällä pitäisi syntyä pikkuveli, jos kaikki hyvin käy. Toisaalta kaikki muutkin sukupuoliyhdistelmät olisi olleet ok. Itselläni on aina lähes pelkästään ollut miespuolisia ystäviä, joihin tietenkin myös rakas aviomieheni, paras ystäväni kuuluu. Miehet ovat hauskempia, avoimempia, ja rennompia ja luotettavampia minulle, ja näinpä ollen olisi ollut luontevaa saada poikakin jo esikoiseksi. 

Kasvatustieteen ja psykan ammattilaisena, on kuitenkin myös mielenkiintoista saada kohdata kasvatushaasteet molempien sukupuolten kanssa. Vaikkakin kaikki lapset ovat tietenkin ennen kaikkea yksilöitä, mutta kyllä ne hormonaaliset ja neurologiset erot joita eri sukupuoliin liittyvät perintötekijät fasilitoivat kuitenkin vaikuttavat vahvasti kokonaisuuteen.

Samat vaatteet ja sisustuskin käyvät meillä molemmille, ainakin kunnes jos/ kun lapsi alkaa aivan ehdottomasti itse tahtoa tyttö- tai poikaerityisiä juttuja, koska en roolita ja kasvata lapsiani stereotyyppisesti tytöiksi tai pojiksi.

Ehkä suurin ongelma onkin, miksi jotkut sukupolipettyvät syntyvän lapsensa sukupuoleen, kun heillä on niin kapea ymmärrys ja visio sukupuolesta. Ja taas kasvatetaan uusi sukupolvi, vielä 2000-luvulla(!) röyhelöprinsessa- ja muskeliautosupersankaritenavia, joiden itsensä on vaikea sitten aikanaan nähdä sukupuolten ja ihmiselon koko kirjoa.... taantumuksellista ja surullista.

Harmillista on sekin, että valistuneidenkin vanhempien lapset joutuvat näiden sukupuoleenkasvattajaperheiden perheiden, joita on murskaenemmistö,  ja niiden jälkikasvun vaikutuspiiriin päikyssä ja koulussa, ja paine stereotyyppisiin valtavirran yksinkertaisten, sovinnaisten, konservatiivisten tai junttien tapausten vanavedessä kasvaa lapsilla tiettyjen kapeiden sukupuoliroolien sisäistämisessä ja hommata ne hemmetin prinsessasetit sukupuolesta riippuen tai turbosankariördäkkeet kun muillakin on ja kuuluu olla ja tulee sulautua joukkoon.

Ja, mikä tietysti esteetikkona ja ahkerana kierrättäjänä kaameinta, nyppii vietävästi, kun kirpparit ja nettisekondhandit on täynnä 99%sti rumia, mauttomia pinkkifuksioita ja sini-ruskea-ankeita sukupuoleenpukemisvaatteita, yhyy. Edes suomalaiset (eko)lastenvaatefirmat eivät pääse sukupuoleenpukemiskonventioista kunnolla mihinkään (no, sellaista tuotetaan, mikä myy, luonnollisesti), vaikka ehkä vähemmän mauttomia ovatkin ratkaisut, kuin ällöt, lohkeilleet disneyprintit huonolaatusella, ryhdittömällä, nukkaantuvalla tekstiilillä..

Olenkin päätynyt tekemään paljon itse, vaatteita ja sisustusta. Aika ajoin puen kyllä tytölle miksatun kokonaisuuden, esim. Hello Kitty-pipan, Tyrannosaurus Rex-paidan, pinkit rinsessaprinttihousut ja Cars-sukat, kun olen noita tuon tapaisia vaatteita saanut tutuilta lahjoituksena, etteivät mene ihan haaskuuseen, hih. Ja apua kuinka joitakin se tuntuu kovasti nyppivän, anoppia nyt ainakin risoo oikein muhkeasti moinen itsestäänselviä sovinnaisuuksia aksoneissa ja dendriiteissä puhkirymäyttelevä sekasotku, toisaalta itse designaamani ja ompelemani artsyt vermeet menevät myös häneltä yhtä lailla yli hilseen :D

Suosittelen itsenäistä, luovaa ja avointa aivotoimintaa ja tieteellistä, sivistynyttä, nykyaikaista, maailmankuvaa ihan kaikille, voi auttaa myös sikiön sukupuolen aiheuttamaan putkinäköahdistukseen yllättävästi!

Keskustelun yhteenveto: "Aivan sama kumpi, kunhan on terve, mutta mieluiten tyttö. " Ja jos eka on tyttö niin silloin ei haittaa, jos toinen olisikin poika. Jos saa ekana pojan niin se on harmillisempi, koska silloin on pakko yrittää vielä saada se tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöä toivoin ja tytön sain. Tytön kanssa olen leikkinyt mitä mielikuvituksellisempia roolileikkejä, leiponut, hoitanut eläimiä, opettanut lukemaan, harrastanut uimista... En voisi olla onnellisempi fiksusta tytöstäni. Pojan kanssa tuskin olisin tehnyt puoliakaan. En jaksaisi kuunnella mitään huutoleikkejä, sikailuja, seinän hakkaamista tai auton kanssa päristelyä niin että kuola valuu suusta.... Tuskin osaisin edes keskustella mistään pojan kanssa. Ei minua kiinnosta rähisevät moottorit, supersankarit tai naapureiden pierut. Fiksuna naisena en olisi voinut viedä poikaa edes naisten pukuhuoneeseen uimahallissa, sillä en haluaisi nolostuttaa tyttöjä. Olisi uimisharrastuskin jäänyt väliin pojan kanssa. 

No minä olen kyllä tehnyt kaikkea tuota poikani kanssa ja enemmänkin. Sain sitten myös tytön jonka kanssa olen tehnyt myös samoja juttuja, mutta tyttö on meillä se joka on innostunut niistä pierujutuista. Ja supersankarileikeistä myös vähintään yhtä paljon kuin poika.

Vierailija kirjoitti:

Ne prinsessa jutut sun muut kestävät vain pari vuotta. Tyttöni on nyt 5-vuotias ja inhoaa pinkkiä. Halusi myös leikata hiuksensa lyhyiksi ja on muutenkin melkoinen poikatyttö. Itsellänikin oli joku vaaleanpunainen unelma tytön äitiydestä, mutta pieleen meni :D Tyttö on ihana omana itsenään, reippaana ja rohkeana, josta prinsessat ja pastellivärit ovat kaukana :D

Mua ihmetyttää tämä että kuvitellaan naisen haluavan tytön jotta se olisi joku prinsessa?? Minä toivoin juurikin vahvaa, rohkeaa tyttöä jonka voi kasvattaa oman arvonsa tuntevaksi. Lisää feministejä tämä maailma kaipaa!