Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoli pettymys
02.02.2019 |
Onko ketään muuta jolle syntyvän vauvan sukupuoli olisi ollut pettymys?
Tiedän olevani kamala ihminen, mutta petyin valtavasti saatuani rakenneultrassa tiedon että odotan poikaa. En ymmärrä itseäni, ensin toivon lasta vuosia ja lopulta sukupuoli tuottaa pettymyksen?
En meinaa keksiä vauvalle nimeä, en löydä mitään mitä haluaisin ostaa. Salaa haaveilemani unelma prinsessavaatteista ja - sisustuksesta kaatui (kyllä, tiedän miten hullulta tämä kuulostaa).
Aina kuulee puhuttavan siitä, miten sukupuolella ei ole merkitystä. Miksi ihmeessä voin edes ajatella näin?
Onko kellään käynyt samoin?
Kommentit (187)
Oli pieni pettymys kun poika syntyi. Halusin tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus toivoisi että tällaiset ap:n kaltaiset naiset kärsisivät lapsettomuudesta, kävisivät vuosia hoidoissa ja kärsisivät mahdollisista sivuoireista, järjestelisivät työkuviot hoitojen mukaan ja maksaisivat itsensä kipeiksi hoidoista.
Kyllä siinä lopulta kun sen plussan testiin saa, niin on se ja sama mitä sukupuolta lapsi on, ainoa toive on saada elävä ja terve lapsi joskus syliin.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli liian iso vauva. Vaihdetaan pari kokoa pienempään (pitää olla valkoinen että sopii sisustukseen).
Täällä olisi ruskeasilmäinen, veljelläni on sinisilmäinen, kumpi väri sopii sohvatyynyihin paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Kai te kerrotte myös niille lapsillenne rehellisesti kun ne on vanhempia noista petymyksen tunteista?
Olen kertonut tyttärelle että halusin aina 3 poikaa. Hän oli järjestyksessään kolmas ja muistan anopille sanoneeni, että vielä jäi tilaus yhdelle. Anoppi oletti ilman muuta, että odotan kolmatta poikaa. Kyllä pojat on olleet niin paljon helpompia.
Mul oli ihan sama tunne joskus. Nyt 3 poikaani on kouluiässä ja olen heistä niin kiitollinen. Käydään yhdessä laskettelemassa, maastopyöräilemässä, hiihtämässä jne. Ja mikä parasta saan olla perheen ainoa prinsessa. En toivonut enää tyttöä kun tajusin että lapset on vain lainaa eikä mitään nukkeja mitä puemme. Itsekin olin oikea poikatyttö joten tuskimpa tyttöni olis pitäny prinsessakuteista edes. Se oli päässäni luotu kuvitelma että pitää olla tyttö ja poika. Nyt otin tyttökoiran. Ostin sille pinkin hihnan ja lelut ym ja sain toteuttaa pinkkejä tyttöjen juttuja. Usko mua toi ajatus menee ohi ku saat hänet syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin kuolkoon Suomi sukupuuttoon kuin tuommoiset ap:t lisääntymään!!!
Mä niin toivoin poikaa ja esikoinen oli tyttö. Pettymys. Toinen sitten oli poika. Molempia rakastan yhtä paljon tietenkin mutta jostain syystä olen aina haaveillut pojasta, onneksi sain yhden :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että osalla näistä tyttöjä toivovista on tarve tulla olemaan hyvinkin puuttuvia isovanhempia. Siis nämä, jotka pitävät negatiivisena asiana sitä, että miniä organisoi kuviot jne.
Ja entä jos ne omat tyttäret sitten saavat pelkkiä poikia?
Koska mitä tahansa negatiivisia itseään toteuttavia lokeroita sitä sitten on omassa päässään luonutkin, niin eikö kuka tahansa omaa lastaan rakastava äiti ottaisi ne mieluummin itselleen kuin omalle tyttärelleen?
Pojat on kivempia, ehdottomasti. Pieniä vekkuleita ja huumorintajuisia jo pienestä. Tytöistä on toisenlaisia kokemuksia, ränääviä ja kiukuttelevia ja jo pienestä olevinaan niin neitejä ja tärkeitä. Kun kuulee kaupassa jonkun mukulan huutavan ja rääkyvän, niin 90 % varmuudella se on tyttö. Ne ne osaa vänistä ja vaatia ja kirkua.
Mutta tää on vaan yleistys, toki on ihania pikkutyttöjä ja vähemmän ihania poikalapsia.
Mun nuorin siskoni ei ainakaan halunnut minkäänlaisia tyttöjuttuja ikinä, ei suostunut edes mekkoja laittamaan päälleen eikä kiinnostanut mitkään tyttöjen lelut ja leikit. 13-vuotiaana se alkoi niin vaikean murrosiän, että meillä meinasi koko perhe-elämä mennä sekaisin. Yötä myöten sitä etsittiin ja haettiin milloin mistäkin, koulunsa se heitti kesken ja vaikka mitä. No kyllä siitä ihminen kehkeytyi kumminkin, mutta kauan se vei. Mikään sitä ei kiinnostanut muu kuin kaikenmaailman ihme porukoissa luuhailu, ties mitä tapahtuikaan, kaikkea ei tiedetäkään. Eipä ollut helppo tyttölapsi vanhemmilleen eikä meille kellekään, varsinainen prinsessa olikin. Että ei ne tytöt aina ole sitä mitä niiltä odotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun koko suvullani onneksi on akaateeminen tausta ja tästä syys me kaikki saamme jälkikasvunamme ainoastaan poikia. Olen erittäin ylpeä tästä
Meillä on tyttö ja poika. Tyttö on todella tempperamenttinen ja omapäinen luonne, poika taas mailman helpoin. Kiitollinen, että saa olla sekä tytön että pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se olikaan, kun oli se seksuaalisen suuntautumisen tutkimus jokunen kuukausi takaperin, eli joku hormonihäiriö kun tulee tietyillä raskausviikoilla, niin vaikuttaa syntyvän lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen. Eli jos et sitä heteropoikaa halua, niin voit ottaa jotain lisäestrogeeneja, vai pitikö olla testosteronia, että kivekset ei kehity, mutta joka tapauksessa saat sitten homopojan tai pojan joka samaistuu naissukupuoleen ja leikkauttaa kassit pois myöhemmin. Eli tämmöiset valttikortit on vielä sulla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Ensimmäinen -93 oli ihana vilkas poika...sitten tekemällä tehty -99 vauva ja kun syntyi oli poika nooouuuu... aattelin et taas tietysti vilkas adhd.Mieheni oli onnellinen koska oli ainut poika,edellisestä liitosta 4 tyttöä. (Meillä siis 10v ikäeroa) Sitten tuli vielä "yllätys" eli -02 syntyi pikkuprinsessa.Sanoin kätilöllekkin että jees ei tarvii enää koskaan tulla tännekään! Hän totesi että tyttö oli ilmeisen odotettu.Kyllä!! Koko suvun prinsessa. isot sisarukset pitää edelleen pikkuisena,vaikka on jo lukiolainen.
Melkein hellyttävä tuo olettamus että tytöt eivät koskaan olisi villejä. Anna mun kaikki kestää 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäntäsärkevää lukea tällaista. Kuinka pinnallisia ja lapsellisia ihmiset on? Minulla kaksi ihanaa tyttöä, mutta nuoremmalla todettiin vaikea älyllinen kehitysvamma hänen ollessaan kaksi vuotias (ei näy päällepäin).
Ihan oikeasti nyt, mitä väliä jollakin sukupuolella/ suuntaumisella on kunhan on TERVE? Pahoittelut kun vähättelen surua, mutta todella vähäpätöinen se loppukädessä on.
Vähällä on elämässään päässyt jos suree TERVEEN lapsensa sukupuolta. Huhhuh!
Vierailija kirjoitti:
Vähällä on elämässään päässyt jos suree TERVEEN lapsensa sukupuolta. Huhhuh!
No kyllä! Aivan käsittämätöntä. Sairas lapsi kun napsahtaa omalle kohdalle niin tämmöset jutut kuulostaa aivan absurdeilta teinien löpinöiltä.
Pistää vihaiseksi todellakin mikä kysymys ja mitä puhetta! Kahden keskenmenon jälkeen toivon että saisin tällä kertaa lapsen syliini asti! Tarvis vähän koulia tommosia ihmisiä jotka pettyy sukupuoleen! Ei vissiin hirveesti oo vastuksia ollu elämäs jos tuo asia on noin tärkeä! HÄVETKÄÄ! Lapsi ei todellakaan ole itsestäänselvyys!
No ei ole käynyt, mutta minä sain rakenneultrassa tietää, että raskaus täytyy keskeyttää. Tåssä sulle vähän miettimistä. Mitä väliä sukupuolella kun lapsi on terve? Sulle olis myös voinut käydä näin
Ap, uskoisin että tuntemuksesi ovat täysin normaaleja. Ei, et ole hirviö.
Näihin keskusteluihin tulee aina syyllistävää lässytystä siitä, miten joku valittaa tästä asiasta x, vaikka kirjoittajalle on tapahtunut paljon pahempi asia y !!!! :D Pysykää aiheessa tai menkää muualle.
Meille tuli liian iso vauva. Vaihdetaan pari kokoa pienempään (pitää olla valkoinen että sopii sisustukseen).